sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kujeet &uudet seikkailut...

Klo 13.50 / 18,5 / 58 ja quando calienta el sol, uuttavuotta etäharjoittelujuhlittuna kaksi yötä, joten varuiksi & valmiiksi:

"I'm the master of my fate,
I'm the captain of my soul"
William Ernest Henley ( 1849 - 1903)


Pitäkäämme mielemme avoinna, sydämemme täyttä toivoa ja uskokaamme lujasti siihen, että vaikkei huominen aina välttämättä ole hyvä, se Vaarin moton mukaan on parempi, mikä riittää;  unohtamatta ruusunpunaisia unelmia, työskennelkäämme sen eteen, jotta mahdollisimman monet niistä käyvät tosiksi!


Rakkaudella:

Kuulutko sukuuni...

Klo 09.13 / 12,3 / 58% vain lentokoneen vana sinisellä taivaalla.

sukututkijain tapahtuma järjestetään perinteisesti Vantaalla. Sellainen kuitenkin polkaistiin improvisoiden tyhjästä käyntiin Fruteriassa. Edessämme kassajonossa pönötti majesteettisena viime vuonna perustetun Suomi-Senegal -ystävyysseuran herran parempi puolisko monilukuisine ostospussukoineen, meillä naurettavan vaatimaton  pikkuruinen neljän chilin, sittemmin neulansilmiksi osoittautuineiden pikkupaholaisten, nysverö kätösessä.

Äkisti rouvan selkäkääröstä pinnii esiin monisaparoinen, kirkaspompulainen tytönpää, avaa lautasen kokoiset suklaasilmänsä, haukottelee makiasti, hymyilee säteilleen Vaarille ja heläyttää kirkkaalla lapsenäänellä:"Papa, Papa!!" Vaari arvoisan Murmeliviisikon Vaarina ja Ukkipappana on tietty sulaa vahaa ja säteilee mitään kuulematta ja ymmärtämäti takaisin, kuten asiaan kuuluukin.

Seura still-kuva: muut asiakkaat tuijottavat tyrmistyneen jähmettyneinä, äiti katsoo minua anovan hätääntyneenoloisesti, kassapojalta menevät laskut ja vaihtorahat pahan kerran sekaisin. Siinä, missä jossain aiemmassa elämänvaiheessa juuri tässä kohtaa Mummo suureen ääneen olisi  huudellut lukkoseppää, naurattaa nyt  rennosti vallan pirustaan, jolloin tilanne aukeaa, laukeaa & normalisoituu.

Sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä lampsimme peräkanaa kohti kotitaloa ja seuran toiminta voi jatkua edelleen rakentavassa hengessä.

Aloitteleva sukututkijahan aina ottaa tietoisen riskin esipolvia jäljittäessään ja penkoessaan, sillä yllätyksiltä on vaikeaa välttyä ja mahdoton suojautua, mutta, että nämä jälkipolvetkin...

Matkailu avartaa:

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kielikukkasia...

Klo 08.30 / 17,1 / 79% / pilivistä & tuulista, eilisehtoolla tunnin räväkkä saderypäyskin.

Virkavallan todettua kotomaassa taannoin kerjäläisten nietosten tieltä häippäisseen on talvipakolaisuus heilläkin täällä runsastumassa. Tavattavissa kirkkojen ja mercadojen edessä.
Tässä mäkimercadomme ovensuussa kökötteli hoidettu, hyväkuntoinen nuorukainen vaivautuneena työpuvussaan hihoja ja puntteja nykien, surkeaa naamanilmettä kasvoilleen asetellen ruskea repaleinen aaltopahviplakaatti kourissaan:

"Olen köyhä yksinhuoltajaäiti. Mieheni on jättänyt meidät. Tarvitsen apua. Ruokaa kolmelle pienelle lapselleni". Paikalliset, jotka yleensäottaen eivät näitä anelijoita juuri vilkaisekkaan, tankkasivat & tulkitsivat tätä tekstiä pariinkin otteeseen ihmeissään.  No, kyllähän se tiedetään, jotta kukkokin tarvittaessa munii...

Tässpä meillä konkreettista Osku Pajamäen peräämää paskaduunia, hyvin organisoitua toimintaa, josta näille kyykkijöille ei taida juuri euroja eikä senttejä herua, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia:                                      


                                                 
                         

                                 
                                  

Eikös juu:

tiistai 25. joulukuuta 2012

Oivallus se on pienikin...

Klo 08.49 / 17,1 / 78% / puolipilvinen, mutta Perhekunnan kanssa vaihdettujen joulurauhatervehdysten innoittamina empaattisuuden ja myötäelämisen puuskassa kävimme mukaan talkoisiin: aaton kunniaksi poutapäivän jälkeen esiintyi täkäläisittäin outoa pilvimuodostelmaa, nousi suitsait reissun ensimmäinen tuulenvire puuskinen  ja ryöpytti vettä 19.00 etiäpäin; jotta silleen...

Oivallus: hiffasin näitä pieniä blogikuvia tiiraillessani, että klikkaamalla niistä saa suuria! Heureka! Tässä käpylehmien ja räsynukkejen kanssa leikkineessä ja kasvaneessa Mummossa asustaa sittenkin pieni rusettipäinen nörttityttö; Amigo: miksi tuo hellänhyväntahtoinen virne levisi kasvoillesi?


Joulupippaloita ja -rientoja hillitsi himppa alkuun vedentulo, mutta sen liennyttyä tihkuksi oli kolmesta etiäpäin mitä mainioin meno & meininki kaduilla, Kulkusia-kulkusia helkytti tuutin täydeltä. Juhlijoita tonttumyssyineen hiippaili sulassa sovussa leipomolle pinkovan Vaarin kaveriksi. "Hyveellisen" hehkuvat, mutta totuuden nimissä erittäin myötätuntoiset Me2 hyräillen kaihoisasti & helpottuneina Kultaista nuoruutta ynnä vierellä  ryytyneempi aamuinen ex- bilehile:








Kivutonta loppua:

maanantai 24. joulukuuta 2012

Koska meillä on Joulu...

Klo 09.23 / 15,6 / 54% pikkuruista pilvenhöntää ja tyystintuuletonta

Maassa ja maailmassa rauha lienee urheaa  utopiaa, mutta vallitkoon kaikkialla hyvä tahto:

Belen:




Feliz Navidad:






sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Mirlos y musica...

Klo 08.44 / 12,8 / 61% sininen taivas ja palmunlehvät hiljaa.

Mustarastas siis heläytti ensihuilunsa iloksemme illan hämäränhyssässä kuluneella viikolla. Se vaan nyt on omaa luokkaansa, numero uno: täällä ollut aina aiemmin aamun ensimmäinen kuulohavainto, kotona merkki siitä, että pahin vuodenaika on takanapäin.

Musiikki: Uruista jo aiemmin. Viulu soi entiseen malliin puhdasta barokkia. Genre ei kyllä edelliskauden laajan kattavasta repertuaarista huolimatta hevin avaudu, mutta kenties tulevina viikkoina löytyy avain tähänkin oveen. Tässä aamuyöstä havahduin hätkähtäen siihen, jotta hiljaisessa yössä soi huilu. No, onneksi ei sentäs harppu totesin pistämättömällä mummologiikalla ja ei kun tohvelit tassuihin, aamutakki ylle ja terassille tähtikirkkauteen kuulolle. Kaunista!

Viereisessä rakennuksessa sijaitsevasta Belenistä, jouluseiminäyttelystä kantautuu ihokarvat nostattavaa, pompöösiä Ave Mariaa ja oitis perään rallattaa Jingle Bells. Folklorea marssii erilaisissa kulkueissa torvet soiden ja rummut paukkuen, vimoiseksi 16 kappaletta joulupukkeja. Kaksi voisi laskea etanoliharhaksi, mutta kuuteentoista tarvitaan raittiinreipasta habitusta.

Kiertelevät katusoittajat tarjoilevat sekalaista evergreeniä ja TOP-20 tulee sopivalla desibelillä tajuntaaan kantakuppilassamme, Cafe Azucarissa. Eilen stressattuamme itseemme käytännössä 1,5 päivän ajan sinkoilemalla toimimattoman nettiyhteyden vuoksi ro-ro:na akselilla Movistar - PC Doctor edessuntakaisin ilahdutimme asian tultua hoidetuksi oitis tuopposella Vaaria poikkeamalla pikaisesti Festival de la Cerveza Dorada-festareilla ja Mummoa parin riemastuttavan biisin verran, jotka yllättäen päräytti ilmoille riemastuttava rokkibändi.

Meille tämä laaja tarjonta passaa vallan mainiosti, musiikki kun on tärkeä ja rakas osa elämäämme ja onpahan hyvää treeniä Uuden Vuoden ja Karnevaalien railakkaisiin rientoihin, jolloin sokka on irti läpi yön...

Näitä on istutettuina hulppeat 10.000 kpl:

D&B:

torstai 20. joulukuuta 2012

Osattiin sitä ennenkin...

Klo 13.28 / 20,7 / 89% pilvipoutaa vain pieni tuulenhenkäys käy yllemme.

Suoritettiin (sanamonsteri) joulukauppa, joka täkäläisittäin sujui kuiteskin leppoisissa fiiliksissä juustotiskillä rupatellen ja kassajonossa kasseerskan mielihyvin kätösestä kolikkoja vaihtareiksi laskien. Ajalla ja kanssakäymisellä on siunattua kyllä vielä oma ohittamaton itseisarvonsa; so isso!

Belen/Jouluseimi : maistiaisena ks. oikealla vasen koipi:

Elämä on:

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Ei Juu & Jouluntekoa...


Aamukuudelta vaivaiset 10,9 / hurjat 99% ja kuitenkin tähtikirkasta, mutta tyystin tyyntä.

Vaarinhousut: napakkana vastavetona Esikoisen männäsuvisille, herttaisenhulvattomille lökkäripökkeleille, joita Vaari vaikkakin lämmöllä irvaillen, syvällä sisimmässään salaa kadehtien ja ihaillen, löytyi -helpotuksen huokaus - Cotton Shopista, jota pyörittää mainio virolaispariskunta, pehmykäiset, farkunomaiset alaosan verhoilut. Jos vielä Kuopus kaivelisi hyllyperustojaan, jonne varmasti salaa  Miniän kauhuksi on rullannut vastaavan käärön, olisi meillä tässä  näissä vetävissä vermeissä lyömätön ja vastaanpanematon sekä raamikas miestrio tulevalle terassikaudelle; voi Pojat sanon minä: vaatteet tekevät miehen. M.O.T.

Tänään on eilisen allaspäivän jälkeen ollut arjen aherrusta: tässä oudossa kosteudessa, jossa pestyt pyyhkeet toista päivää ilkkuvat "kuivumassa" tällingillä ja sarjasta: aivan turhaan, tempaisimme aamusella tavan mukaan lakanat, mutta myös poikkeuksellisesti käyttörensselit pussukoihin ja vetokärryttelimme Mimosa-pesulaan, josta saamme siestan jälkeen putipuhdasta & KUIVAA rompetta, koko komeus hintaa 15,- Samaan revohkaan puunasimme näillä hervottomilla harjoilla & kihveleillä & mopeilla koko laajan residenssimme terassia myöten; passaa Joulun tulla..
Puhdasta purppuraa:

maanantai 17. joulukuuta 2012

Urut & meri pauhaavat...

klo 09.16 / 14,8 / 93% eikä pilvehattaraakaan.

Istuskellessamme ajan vietävinä Plaza de Iglesialla höristimme korviamme ja kaunis urkumusiikki vei vastaansanomattomasti askeleemme sisään Puerton "pääkirkkoon", Nuestra Senora La Pena del Franciaan. Pytingin paikka valittiin 1603, nykykirkon rakentaminen sujui vv. 1620 - 1697. Kirkko sisältää kolme laivaa ja kolme kappelia sekä useita alttaritauluja. Heti vasemmalla on muhkea puinen Pyhä Risti 1700-luvulta, kaiverrettu vasaratyöstetyllä hopealla kuubalaisten käsityöläisten toimesta. Urut, joita kuulemaan hiljennyimme, ovat saksalaista uusklassismia v:lta 1818, rakennuspaikka Hampuri.

Korkean kirkon hieno akustiikka antoi urkujen pauhulle kauniin soinnin ja tuossa tuokiossa oli yllättäen läsnä häivähdys ikuisuutta, jotain puhdasta ja pyhää, mikä aidosti kosketti syvälle sielun salaisimpiin sopukoihin.

Eilen tapahtui merivesialtailla, jotka siis sijaitsevat San Telmon ja meren välissä, että justiinsa ehdittyämme autuaasti asettautui sijoillemme, riensivät reippaat SOS-miehet vetämään suojanauhaa n. 15 m:n päähän merenpuoleisesta reunasta ja häätämään meidät loikoilijat yksiselitteisin, vastaansanomattomin kehoituksin ja käsimerkein  keskemälle liki altaita kertoen typityynestä kelistä huolimatta erittäin kovaa merenkäyntiä ja mainikeja olevan luvassa. Ja iltapäivällä saaman piti: ihmispolo voi hulvattomassa omnipotenttiuden harhassaan kuvitella olevansa Luomakunnan kruunu ja herra, mutta sen painavimman ja vihoviimeisen sanan lausuu ilman pienintäkään epäilystä Luontoäiti!

Korvamatona: Jos lyökin hurja hyökypää tai aalto rymyää, niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää...




Nöyränä:

lauantai 15. joulukuuta 2012

Money, money, money...

Klo 8.49 / 14,3 / 86% / kirkkansininen, pilvetön taivas.

Hintataso on yleisesti ottaen viime vuodesta pysynyt ennallaan, mutta Martianezin merivesialtailla törmäsimme lippujen ja parasollien 30%:n hinnannousuun.Eilisen ensivisiittimme aikana pyörittelimme villeinä & vapaina  Jenniferin jäljiltä onnellisia, iloisia varpaitamme neljän tunnin aloitteluajan vipellettyämme sitä ennen reilun viikon ihan porona.

Saarilla vallitsee n. 32%:n työttömyys, mikä on himpan mantereen surullista lukemaa vaatimattomampi ja paikallisen sosiaaliturvan mitättömyyden vuoksikin Punainen Risti urakoi oikein olan takaa: on kirpputoripöytää, verenpainemittausta yms. Hyvänä ideana pidän myös sitä, että konsertti- ym. tapahtumien lippujen hintojen ollessa varsin asiakasystävällisiä (5 - 20,-) erääseen Joulukonserttiin lipun hinta on 2,- + 1 kg elintarvikkeita,- bueno!

Monissa kaupoissa löytyy myös kassojen lähellä plaakaatein varustetut ostoskärryt, joihin voi jättää elintarvikkeita. Koska olemme Vaarin kanssa yhteisellä taipaleellamme matkanneet myös kadun varjoisella puolella, tulemme mielihyvin osallistumaan näihin talkoisiin.

Raha kun on luotu kiertämään, kuriositeettina mainittakoon, jotta Vaari rouva Fortunan suosikkina voitti oitis ekalla lotollaan, surprise-surprise & kerrankin, ja ei kuin oitis putkena hilppaisimme törsäilemään. Neljät Reiskat riipaisimme rehvakkaasti tällingistä; rilleissä riittää ja genuiinejä hintaan 7,-/2paria - for sure...

Iltapäivällä klo 16 tasan lampsimme Charcolle tapaamaan Papa Noelia ja toivottamaan hänelle kerosiinin voimalla hyvää matkaaa koto-Suomeen, jossa kiltit lapset häntä innokkaasti vartoovat. Tuhmat tuntekoot ansaitun piston omissatunnoissaan!

A la proxima:

torstai 13. joulukuuta 2012

Bongauksia & besos...

09.10 / 15,7 / 83% ynnä poutapilveä, viisi täysaurinkopäivää luvassa; erikoista kuluneessa viikossa on kelin saariolosuhteisiin nähden epätyyppillisesti jatkunut tyyneys: silkka pläkää

Ornitologiaa: ekaa kertaa aamut ovat, miinus koiratrion perinteinen kuoro, vaitonaisia. Mustarastaita on vain muutamia ja nekin vähät hiirenhiljaa. Lievätkö karanneet sadekuukaudelta Afrikan puolelle huiluaan soittamaan? Sen sijaan pariin otteeseen on pääskyjä kaarrellut taivaalla sirkuttaen, nehän puolestaan vuosi sitten ilmaantuivat sankoin joukoin vasta maaliskuun puolella. Kattolokkipari naapurissa sen sijaan on paikoillaan ja heillä on kolme komiaa, ruskeankukertavaa poikasta, joita komentavat ja tuuppivat lentoon ja sardiininnoutoon. Yksi söötti pikkuruinen, ihan rehellinen talitintti pyrähti terassinkaiteelle morjestamaan:"Kas, työkin oottee tulleet!" Eivät siis ole lintumaailman vuodetkaan veljiä keskenään.

Besos: poskisellaiset ovat varsinainen taide- ja tekniikkalaji. Etenkin kun täkäläinen henkilökohtainen mukavuusalue muutoinkin on lyhyenläntä vs. oma iholletulon sietoraja.  Madventuresin  Matkailijan etiketin mukaan aloitetaan vasemmalta, mutta täällä oikealta, mikä on Mummolle aiheuttanut likipitäisiä , törmäyksenomaisia nenänhierontauhkia tervehdittävän kanssa. Vaari sen sijaan auvoisen luontevasti suikkii hymyhuulin suukkosia mennen tullen; jep-jep, ei ole reilua, mutta Uebung macht den Meister...

Besos:

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Hola!

Klo 08.45 / 15,0C / 64% pientä poutapilveä

Höperön & Hömpän seikkailu saarella alkanut, tuuhea tuloruljanssi takana: 5/12 tulopäivämme oli kuulemma kertojasta riippuen ensimmäinen sateeton sellainen viiteen tahi peräti seitsemään viikkoon. Marraskuu sateisin 20:een vuoteen, samoin esiintyneiden raivokkaiden myrskypuuskien suhteen. Menneet päivät ovat hellineet: max. 24,7 (varjossa), yön alin 12,6 ja kosteus välillä 45 - 82%, jotta silleen... Sielu soljahti sutjakkaasti kotimaisemiin, fysiikka akklimatisoitui tuhahdellen ja puuskutellen liki 40-graadin lämpötilaeroon, nyt moitteetta ruodussa.

On morjestettu, kätelty, halattu ja poskisuudeltu sekä tassulteltu tarmokkaasti itsemme kartalle. Kaikki oleellinen elon sujumisen kannalta talsissa, luonnollista vaihtuvuutta puodeissa, putiikeissa ja täkäläisittäin kapakoissa eli tascoissa. Joulutähdet hehkuvat punaisina puistoissa, jouluproge pyörii täysilla: myyjäisiä, folklorea kaduilla, Belen / Jouluseimi on avattu jnpp.

Täystyrmäys oli sen sijaan yllättäen tulla nettiyhteyden saamisesta: ajallisesti osui alkutaipaleellemme kaksi juhlapyhää: 6/12 Espanjan perustuslain päivä ja 8/12 Inmaculada Conception eli Neitseellisen sikiämisen päivä. Toisekseen Vodafonen molemmat liikkeet tylyttivät finitoa  perjantaina luvaten tiistaille uusia yhteyksiä. Vaan eipä ollut mitään, Orangen toimivuusongelmista olimme tietoisia edellisvuodelta ja lisäksi kuulimme sen myös kaataneen koneita, joten ei kiitos niin mielellään kuin vissisti Pojanpoika olisi Tenekeikan huolinutkin, joten AM:n oppaan kanssa keskusteltuamme päädyimme Movistariin. Eilinen koko päivä meni tässä projektissa, nyt pelittää, hinta mokkuloineen 52,- ja sittemmin 20,-/kk. Huh-huh...

Allamme kävelykadulla kukkivat nämä:
Per aspera ad astra:

maanantai 3. joulukuuta 2012

Hellurei & hellät tunteet...

Perhekunta toteutti kuluneena Adventtiviikonloppuna sellaisen kolmipäiväisen performanssin, josta jäi tunnetila ikäänkuin olisimme Vaarin kanssa oikeasti ja aidosti rakkaita ja tärkeitä persoonia, joita hemmoteltiin olan takaa, ynnä sieluun ja sydämeen lämmin ja haikea olo:

ylihuomenissa jos olevainen suo, on vakaa tarkoitus pönöttää ja sitten tenettää. Tänään on vuorossa enää rättisirkus pesutuparuljansseineen ja Vaarilla menopeliin liittyvät toimenpiteet: tankkaus, pesetys, laudoille parkkaus, akun irroitus ja Trafille käytöstäpoistoilmoitus. Samalla reissulla hoituu ikävien, finansseja rokottavien ylläreiden välttämiseksi relevantiksi katsomamme lauantaina keskusteluun pöllähtänyt kysymys uuden telefoonin nettiasetusten rustaamisesta ynnä oikeellisuuden tarkistuksesta. Tämä käynti osoittautui asialliseksi toimenpiteeksi!!

Huomenissa ahtaamme kapsäkit valmiiden listojen mukaan sekä asennamme kultaisen kodin poissaoloasentoon Esikoisen isännöintiä, josta iso kiitos etukäteen, varten. Miniäinen on ystävällisesti luvannut noutaa ja kyyditä meidän keskiviikkona Helsinki Vantalle.

Tavoitteena:

Hasta luego:



sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Resilienssiä kehiin...

kun tässä hippulat vinkuen mennä vinttuutetaan reissuunlähdön alla. Pankkimiitinkiä ja lisävakuutusta vajaa on ulkoisten askojen hoito, ruodussa ollaan hyvinkin. Salainen ase talvimökkimme lattialla pöllähtelevien mustien, itsestään sikiävien palleroiden levitointia varten on plakkarissa: varokoot ryökäleet, täältä tullaan AEG:n Liliput lonkalla kuin Gary Cooper Sheriffissä kuudestilaukeavineen; High Noonit sitten vaan niille...

Sitä ennen kuitenkin hurautamme vielä Kuopuksen katrasta tapaamaan ja Perhekunnan nuorimmaisen ensiaskeleita ihmettelemään & ihastelemaan. Toiveita on myös Nuorisomurmeleiden yökyläilystä perjantaille, tuoreita ja lennokkaita aatoksia tiedossa. Komiaksi päätökseksi on luvassa lauantaille Esikoisen ja Miniäisen järjestämät pikkujoulupäivälliset. Näillä eväillä on hyvä ja haikeaa lähteä.

 Olo on jälleen varsin ambivalentti, kuin kököttelisi yhdellä koivella kuten tämä nuori yöhaikara (jonka tunnistuksesta lämmin kiitos Suomen Birdlifen TM:lle), aikuisena tuo vesseli onkin sitten musta-valkoinen.

Heippatirallat:

maanantai 12. marraskuuta 2012

Sukat makkaralla, herne nenussa...

tai eksaktimmin perhekunnan perustyyliin Vitolhelmi sieraimessa kökkii Mummo jakkaralla ja

funtsii flunssarokotetta: Vaxigripiä alle 65-vuotiaille, vaan miksvarten vailla tutkimuksellista näyttöä kelvollisuudesta olevaa Fluarixia meille muuteskin nuokkuville nestoreille, kun jo monilla on sikaimaisen surullisenkuuluisat Pandremixit alla? Testryhmäksikö tässä täytyisi toeta, tyrkylle työntäytyä kun luonnostaakin ekstreemiä elonvaihetta mennään? Kiitos, mutta tänä syksynä EI kiitos!!

Sattumoisin sattuneena tilanteeseen poikkeuksellisesti vastattava tuntemattomista numeroista piriseviin puheluihin: jalometalleja kierrättävää putiikkia edustava herra tiedustelee halukkuuttani vaihtaa koruja tms. pitoisuuksia sisältäviä plootuja silkaksi seteliksi. Ois ehkä kantsinut myydä päräyttää lootat tyhjiksi näin helposti ja taattuun ostajaystävälliseen hintaan. Vaan mistä ihmeestä se olisi aikanaan armas perikunta sitten sen elämää suuremman, veret seisauttavan sukset-ristiin-revohkansa repäissyt, jos olisin sen vimpankin hopealusikan tahi rintarossin eurottanut....

Tuimistelee:

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Hunnien sotaanlähtö...

on kaikessa komeudessaan kuitenkin ollut varsin vaatimaton offensiivi hirvijahtiin tälläytymisen rinnalla: kämppä totaalisen hujan-hajan, vain pieni polku eteisen halki vie ja naapureille vaivautuneet vakuuttelut: EI Vaari EI todellakaan ole lopullisesti muuttamassa pois kotoa.
Entä miksvasten Perhekunnan arvoisat miespersoonat kauttaaltaan ovat gourmet-mallia; eikös sitä voisi intoutua kunnon machosta äijämeiningistä ja plaseerata itsensä makkara-sinappi-reissumies-akselille?

Viikkojahdin lähtölaukauksen myötä myös kuonot & kirsut kääntyilevät hissuksiin kohti etelää. Maalliseen tomumajaan kohdistuvat,alati moninaistuvat huolto- ja kontrollitoimenpiteet ovat reippaassa vauhdissa ja olo on kuin pinkoisi 110-metrin aitoja. Reilusti yli puolenvälin on selvitty tipluitta ja hurskas toive on, ettei parilla vimpallakaan sorruttaisi kompurointiin. Toimintapää on tarmokkaasti avattu myös käytännön järjestelyjen suhteen lähestymällä pankkitätejä ja kotimme hyviä hengettäriä.

Eli Tästä se lähtee! Salut siis syssyn väreille ynnä suerte suunnitelmille:







Luuskaleskenä:

tiistai 11. syyskuuta 2012

Perhe on paras...

syksyn taite on aika vetää pöytä pitkäksi. Sen ääreen istahti männä lauantaina  yksitoista hyvästä ruuasta nauttivaa persoonaa kirjaimellisesti sarjasta vauvasta Vaariin. Pienin tosin - vielä tällä kertaa - vaatimattomasti omin näkkäripuolikkain .

Elämän tarkoitusta mietittäessä, on tultu siihen helpottavaankin johtopäätöksen, ettei mitään yhtä ja ainoaa, suurta ja syliinsäsulkevaa tarkoitusta ole, mutta että lapset puolisoineen ja lapsenlapset omalta osaltaan  tuovat elämään  mielekkyyttä sekä iloa, valoa & vauhtia! Muiden elämänalueiden ja mielenkiinnon kohteiden ohella tämä sektori on priorisoinnissa topeinta toppia.


Tuomisyllätyksiä: pyyhkeisiin kiedottu, omassa leivinuunissa paistettu, vielä lämmin kunnon wanhanajan  Ruisleipä siis isolla R:llä lisäksi komia ja varsin intressantti purkki, jossa luumut hilpeän rentoina  kelluvat iloliemessä. Herkku on kuulemma valmis nautittavaksi vasta ennen Joulua, joten Esikoinen valoisasti toivookin  meidän tykkänään unohtavan aarteen kaapinperukoille, jotta voi sitten talvella isännöidessään sipaista snadit siivut lämmikkeeksi. No hope!

Perhekunta oli sitten viimen vallineen + - tilanteen  kasvanut yhdellä tervetulleella jäsenellä; loihhhtavaa;  Vaarin valintamittarilla  siis vallan kolmella h:lla. Kiitos myös:


 Esikoinen päivän kulun ja annin kivasti ja sydäntälämmittävästi  kiteytti:
 " Ihan kuin olisimme pieni suku!"

Matriarkkana:


lauantai 21. heinäkuuta 2012

Nokkela Nikkari piuhaviidakossa...

Oli tullut - korkea  - aika vaihtaa kunnialla täysinpalvellut pöytätietokone uuteen jöötimpään versioonsa. Ei kun Vaari hankintamatkalle & Pojanpoika, tuo armoitettu tietskarivirtuoosi hätiin...

Parin päivän ajan muistutti huusholli kelvollista, kilpailukykyistä  PC-pajaa: kaksi läppäriä ja kaksi kiinteää versiota posotti täysillä ja pinkeää piuhaa risteili liaanien lailla pitkin-poikin, kaiken keskellä tyynen rauhallisen Pojanpojan sormet kiisivät yli silmähavaintonopeuden vehkeiden näppämistöillä imuroiden, siirtäen ja naputellen; ei voi kuin ihailla tämän nettinatikkapolven ennakkoluulotonta ongelmainratkaisukykyä ja taitoa suorittaa useita tehtäviä & toimintoja päällekkäisesti yhtäaikaa. Sekä kärsivällisyyttä meidän tumpeloiden bittiavaruuden reunoillaroikkujain kanssa.

Ilman tätä helppiä olisi meille Vaarin kanssa tupannut tuuhean tiltin päälle ja heittänyt hervottomat herneet nenään sarjasta: mission impossible...


Amigo, muchas gracias:

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Näppärät naivistit & nihkeät nostot...

Aamusella Ottomaatilta retkirahat ja kauniin kesäpäivän kunniaksi nokka kohti Iittalaa.

Vanhan puukoulun nostalginen tuoksu, narisevat portaat, seisova ilma: 33:.n taiteilijan voimin pirteitä pingviinejä, herkkiä kukka-asetelmia, vienoja vanamoja ,muhkeaharjaisia leijonia, liki kolmiulotteisia majakoita ja vihreitä saaria; suosikkeina Mia Bergqvist, Sirkka Koivula, Pertti Ylinen ja Dodo Jari Siljamäki. Aina yhtä elämänmyönteistä, huumorihauskaa värien ilotulitusta ja hyvän mielen hyrinää.

Nosto vakiautomaatilla  "yski" ja takkuili sen verran oudosti (skimmaus?), että kotiuduttua soitto pankkiin, josta kiitokset ilmoituksesta, pikainen tarkistuslupaus sekä kehotus välittömästi tarkistaa turvarajat, ajaa tilien nostorajat alas sekä suorittaa korttiin kohdistuvalta tililtä varojen poissiirto. Teimme työtä käskettyä ja nyt sitten vaanitaan silmä kovana hetkosen rahaliikennettä, jotta näin kuun alussa kun vielä ollaan löytyy kulloinkin katetta suoraveloitusten verran. Toistaiseksi kaikki normaalisti, mutta kinkkista & etovaa.

Hämmästyttää, kummastuttaa meno & meininki: murmeliväkeä liiskaillaan suojateille ja mummeleilta nyysitään kullat, monelle ne ainoat jäljelläolevat Kullat, kaulasta ja käsistä. Tälläytymisen asemestako on vaihdettava uloslähtiessä riisumiseen: asiointiromppeet lökäpöksyihin, "rautaa-rajalle"  sijaan jemmattava  Rolexit ja rihkamat  rasioihin ja jätettävä mahdolliset rollaattorit parkkiin porstuaan??

En suostu  pelkäämään omaa varjoani: onnettomat Ottomaatit jätän oman onnensa nojaan, nauran hersyvästi naivisteille ynnä käyn pilvipaimeneen...

Makoisia mansikoita:

torstai 21. kesäkuuta 2012

Keskikesän kynnyksellä...

on kuin tämä elämänvaihe: kaikki oleellinen on täydesti ja kauniisti yht'aikaa läsnä. Voi suhtautua tulevaan odottavin mielin, kuin heinäkuun helteisiin, makeisiin mansikoihin, punaposkisiin omenoihin ja elokuun taianomaisiin kuutamoiltoihin tietäen, että toiveikkuudella on tapana ruokkia ja toteuttaa itseänsä.

Mittumaariin saattelee oivallisesti Tove Janssonin Muumipeikon Juhannusruno:

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
 ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Juonikasta Jussia:

perjantai 25. toukokuuta 2012

Silja Serenade, Stockholm & Skansen...

Kuopuksen perheen kanssa kevätristeilyllä aurinkoisessa Tukholmassa pii-iitkästä aikaa. Se nyt vaan jotensakin on tyylikäs kaupunki tornitaloineen ja kesävaatteisine väkineen.

Edellisvierailu Skansenilla tapahtui 13-vuotiaana  vaihto-oppilaana ja nyt taas, mutta viehkosti oli kaikki paikallaan. Pikkumurmeleissa erityistä ihastusta herättvät hiekassa kylpevä, lue rypevä, komianvärinen riikinkukkouros, naakat, oravat ja paluumatkalla  kaiken (koissunpisun) uhallakin  poimitut tienvarsikukat.

Meriaamiaiset ja buffetpäivälliset notkuivat runsauttaan noutopöytineen ja herkkutoreineen vähintäänkin taaten polttoaineen riittävyden kovassa menossa pallomeren ja leikkihuoneen riemuissa.

Vitosvaihteella ylös, talla pohjassa koko päivä ja suoraan kahtasataa Nukkumatin huomaan; nämä siunatut Temmeltävien Tuulten Kasvatit! Totuuden nimissä mainittakoon, että Vaarin kanssa meillä on ollut tämä loppuviikko hieman vaisumpaa ja hiljaisempaa...

Ilman toista ei olisi toistakaan; navigare necesse est!

Tusen tack:

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitinä & Isoäitinä...

Pojilleni Isä oli Juhlaa ja Äiti Arkea, mutta Eeva Kilpeä vapaasti siteeraten toivon silti:

että jonkun salaperäisen, erehtymättömän biologisen lain mukaan olisin ollut paras mahdollinen Äiti juuri näille Pojille, sillä kuten leijonaemo pentujaan rakastan ja haluan suojella näitä raamikkaita, Ihmisen mittaan kasvaneita, keski-ikäisiä miehiä sydämeni vihoviimeiseen sykähdykseen, sillä he ovat parasta mitä  elämässäni, yhdessä Vaarin, jolle kiitos kauniista ruusuista, kanssa, olen aikaansaanut.

Isoäitiys on silkkaa Juhlaa ja suurta Seikkailua, elämän suoma uusi mahdollisuus. Ikäänkuin kävisi marjassa tai sienessä tietäen, ettei kotiintultuaan joudu perkaamaan saalista.

Kiitos  Esikoinen & Kuopus ynnä Murmeliviisikko siitä, että olette olemassa, sopivasti oleellisina osasina elämässäni!

Raks:

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Wanhat Konnot...

Esikoisen Kummisetä, Vaarin lapsuuden- ja oma nuoruudenystäväni kaukaa 45-vuoden takaa tapasimme eilispäivänä pitkästä  aikaa.

Ystävyys: ei niin kuin laivat, joiden kurssit sattumalta risteävät merellä vaan, jotka kohdatessaan purjehtivat hetken yhdessä uljaana saattueena, erotakseen ja jatkaakseen kukin kohti omaa kotisatamaansa. Näin vaikka olevaisen myrskyt vuosikymmenten vieriessä ovat meitä ympäri maailmaa ja mantuja heitelleet ja paattejamme kolhineet.

Ystävä: hän kenen kanssa voi jutustella tahi olla hiljaa, jonka läsnäollessa on helppo hengittää ja jonka luona tunnet olevasi kotona sekä jonka tapaamisesta jää lämmin olo.

Päätimme tavata lounaan merkeissä kesän kynnyksellä, kohottaa iloisesti helmeilevän maljan sille ja kolmelle Wanhalle Konnolle!

Cheers:

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kotiinpaluun kommervernkkejä...

Kun tässä olevaisessa nyt ollaan ikäänkuin matkalla niin jorinat jatkukoon. Ensimmäinen viikko sujui onnellisten tähtien alla Perhekunnan iloisissa tapaamisissa ja yhdessäolossa.

Kuitenkin voi ihme tätä päivittymisen ja kartalletulon tuskaa: pöytäkone hurisi kyllä kiltisti päivityksiä neljän kuukauden satsit, vaan sitten herjasi ja heitti näytölle American Megatredsit, vimpotin kello heitti riemukkaasti häränpyllyä ja vei meidät aikamatkalle toisaalta takaisin vuoteen 2001 ja etiäpäin kiirehtien 2013:ta: etteikö siis aikakonetta keksitty... Ei kuin mylly kainaloon ja biostohtoorille; juu - vaihtavat kyllä patterin, viiden minuutin homma, vaatimattomaan 157,-:n hintaan sarjasta: "Voithan itse avata, jos uskallat!" Mylly oitis putkena takaisin kainaloon, kotiin, Vaari pinkoo  määrätietoisesti R-kiskalle. Uusi patteri ( 4,90,-), pientä obduktion aiheuttamaa puhinaa Vaarilta ja kas, eipä olla uusavuttomia. Meidän Vaarissa bunkkaa pieni salainen nörtti!

Aamutuimaan istahdamme autoon silmät unisikkarallatavoitteena henkilääkärimme suorittama vuosikatsastus Tapiolassa. Menopelin, joka seisokin ja irtiotetun, uudelleenladatun akun laiton jälkeen hurmaavasti käynnistyi ekalla, konsolivalojen jarruosio pärähtää vilkkumaan hilpeään diskomalliin. Keikka kuitenkin hoidetaan tietoisella riskillä, jarrut kun silti toimivat. Kotiinpäästyä soitto autotohtorille, varmistus, että abs:sät takkuaa ja voidaan ajella, kunnos huoltoon heti Vaalborgin jälkeen.

Last but not least: seuraavaksi rapsahtaa iloisesti postiluukku, vakuutusyhtiö lähestyy maksupyynnöllä auton käyttökatkon jälkeen. OK sinänsä, mutta summa huikeat alun toista tuhatta kahdeksalta kuukaudelta!! Mummon matalat verenpaineet ja laiska pulssi pinkaisevat laakista kelvollisiin lukemiin. Vaari otsasuoni pelottavasti pullistuneena ottaa rimpahuttaa vakuutustädille, tiedustelee nuivan sarkastisesti, josko maksut talven aikana nousseet vaatimattomat 200%:a?? Tädin varovaisen vastauksen mukaan hänen tietääkseen eivät. No, bonuksethan siinä olivat a) syystä b) toisesta pudota hupsahtaneet kyydistä. Lasku revitiin sen tuhanneksi silpuksi ja oikaistua 400,-:n pintaista jäädään odottelemaan.

Kaikesta tästä totaalisen urvahtaneina istuudumme mukavasti alas, sipaisemme vahvat pressot ja nauramme makeasti päivän revohkalle.

Puolikuuta peipposesta:

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Home, sweet home & Kaikki Rakkaani...

Klo8.52 / 22,3 / 23% - siis sisälämpötilat...

Sadetta ei sittenkään saatu kuin puolentunnin kuuro maanantaina, jolloin taivaskin itki kanssamme. Aurikopäivä oli koko tiistain, lähtöpäivä kunnioitti meitä pilvisyydellä ja alhaalla viruvilla pilvillä. Eteenpäin näkyi luvassa aquaa ja sitä toivomme luonnolle ja viljelijöille täältä kotoa käsin.

Yleislakko 29.3. :  Santa Cruzissa ja Las Americasissa marssivat mielenosoittajat. Puerto oli varuillaan, odotteleva ja täysin hiljainen. Paikalliset ja turistit pysyttelivät kodeissaan vs. hotelleissaan.Kaupat olivat suurimpia lukuunottamatta täydessä iskussa, luukut lyötiin auki vain kotvasen tavallista verkkaisemmin, jotta sen verran irtosi sympatioita... Merivesialtaat alkoivat operoida hiukka myöhässä vajaamiehityksellä, mutta pian olivat kiskat apposen auki ja oranssiasuiset SOS-miehet kiertelemässä. Ravintoloiden ja kahviloiden ulkoterassit olivat poissa, sisätilat tiukasti sermitettyinä ja vain raollaan olevin uksin toimivat normaalisti. Ovilla, kuten myös hotellien edustoilla  seistä töpöttivät barskit turvamiehet pamppuineen ja aseineen mallia Securitas jnpp. Poliisit sen sijaan puuttuivat totaalisti katukuvasta koko päivän. Illan suussa vaivautunut atmosfääri vaihtui helpotukseksi ja normi puheensorinaksi ihmisten palatessa kaduille & kujille. Eipä olisi uskonut, että ajoittain korvat soimaan saanut hälinä tuntuisi noin tervetulleelta!!

Matkapäivänä pönötettiin puolen vuorokauden verran ja sitten töhötettiin sama rupeama purkaessa aarteita (kaikkea ihmettä, mutta taaatusti tarpeellista, that's for sure,  sitä olikin ehtinyt föliin tarttua, ynnä huom. EI niin yhtikäs ylipainoa vaan reilusti jäi pelivaraa), paikoilleenaseteltaessa, päivitettäessä &  lasehdittaessa. Kiitos Esikoisen pätevän urakoinnin kotiinpaluusta muodostui meille kaikkinensa oivallinen ja helppo. Huomenissa saamme yökylään kovasti odottamamme Seniorimurmelit, sunnuntaina on luvassa - jos vanhat merkit paikkansa pitävät - herkullinen pääsiäispäivällinen Esikoisen ja Miniäisen loihtimana ynnä kuulumisten vaihtoa ajan kanssa. Torstaina hurautamme aamuhämärissä Kuopuksen & Miniän pitelemättömäksi  iloksi Pikkumurmeleita ja Perhekunnan Uusinta Jäsentä tapaamaan & halaamaan." Loihhtavaa", kuten Vaari asian ilmaisisi. Tuon täysin  allekirjoitan ja nyt

Pääsiäispyhiä, -tipuja, -noitia & -taikoja:

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Nyt jänskättää...

Klo9.11 / 18,7 / 82%, tönkkö pilvipeite peittää edelleen taivaan. Outo, aiemmin kokematon säätyyppi, syyksi on heitelty Hierron tulivuorta ja Kalimaa; edellisen pitäisi olla huililla ja Kalimasta puuttuvat puuskat ja hienonhieno hiekka.

huomispäivä siis: ensinnäkin sääkartan ja -profeettojen mukaan olisi kokonainen sadepäivä, liki viiteen kuukauteen melkoinen kuriositeetti siis luvassa. Taivaalle katseensa kurottavien joukkoon ovat nyttemmin liittyneet saaren runsaslukuiset mehiläistarhurit, toistatuhatta ja toistakymmentätuhatta pesää, ynnä asiasta vakavasti huolestunut Vaari. Laadukas hunaja on tärkeä kauppatavara ja vientituote sekä aamuteen sulostuttaja. Sato on tietty riippuvainen kevään kukkaloistosta, joka puhjetakseen pörriäistenkin iloksi vaatisi waterloota. No honey - no money.

Toisekseen: on Espanjan yleislakkopäivä, jonka rajoista ei täällä ole mitään varmuutta vaan silkkoja hurjia huhuja, mutta joka on herättänyt valtaisaa polemiikkiä, kritiikkiä ja hämmennystäkin. Kanarian saaret kun muutoinkin peräävät laajempaa autonomiaa,totaalista irtautumista emämaasta & itsenäisyyttä, ei eurooppalaisina vaan afrikkalaisina. Kamelin selän katkaissut korsi oli äskettäinen hallituksen päätös antaa Repsolille lupa jatkaa keskeytettyjä koeporauksiaan Fuerten ja Lanzan rannikoilla. Pääkallopaikan, manterelaisten mielestä ja ihan ministerin suulla: maailma saa nähdä, että öljy ja turismi sopivat hyvin yhteen. Saarelaiset sen sijaan eivät visioi hurjimmissa päiväunissaankaan  utopistista näkyä: tyytyvänen turistipolo dyyneillä merentuoksussa ja aaltojenkohinassa tapittamassa öljynporauslauttaa, Semminkin kun tämä pääelinkeino, turismi, on lamavuosien jälkeen kuluvana sesonkin kehittynyt ilahduttavan positiivisesti, pääsiäisen majoituskapasiteetin käyttöasteenkin heiluessa 80 - 90%:n tasolla.

Piukka pähkinä purtavaksi lainsäätäjille ja poliisivoimille ovat kuluneella viikolla runsastuneet romanialaiskerjäläiset, jotka aiheuttavat selkeää yleistä ärtymystä. Riittääkö autonomia laatimaan ja voimaansaattamaan kerjääämisen kieltävän lain ja näin suomaan virkavallalle eväät ja aseen sen kitkemiseksi; kuuluu yksi päivänpolttavista kysymyksistä.

Ihmetelleen olemme viime päivinä parvekkeista ja ikkunoista roikkumaan ilmestyviä, lisääntyviä, kaikkialla samanlaisia, viininpunaisia orientaaliskuvioisia päiväpeitteen tahi lakanan kokoisia kankaita. Yleisiset tuuletuspäivät tuskin lienevät kyseessä niin hygieenisiä ja puhtoisenperään kuin täällä ollaankin, joten riittailemme tämän liputuksen liittyvän tulevaan Santa Semanaan l. Pääsiäiseen. Tiukkaamme vinkeään viritykseen selvyyttä yhytettyämme jonkun tutummista, asiaanperehtyneestä paikallisita persoonista. Villinhilpeä näky!

Torstai toivoa täynnäkö:

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ei vielä suvi sunnuntai...

Klo08.45 / 14,1 / 82% & sininen taivas yllämme.

Viime päivät ovat olleet varsin kesäisiä ja aurinkolämpötilat huidelleet kolmessakympissä. Jonniinsortin Kalimaa lienee mukana pelissä, sillä kelin raskaudesta johtuen sekä paikalliset että turistit ovat vilkkaasti huristelleent pii-paa-autoilla tukkien ensiapuasemat. Kuivuudesta huolimatta kasvit ja puut alkavat rehottaa, puistoja ja penkkejä on pistetty priimakuntoon sekä kevätistutuksia putkahtelee kadunvarsipönttöihin ja akkunanpieliin. Papa saco- perunasato tuli siis menetetyksi ja heikolta näyttää ensi sesongin viinitilanne. Suurta hinnannousua paikallisille tuotteille povaa viinikauppiaamme otsa rypyssaä. Bad & sad!

Olo on kaksijakoinen: toinen jalka tukevasti Tenen tanhuvilla ja toinen hapuillen liukastelemassa (?) kotimaassa. Mieli on hiukka haikea ja täynnäriemukasta odotusta, hassunhilpeän ja passelisti seikkalurikkaan oleskelun jälkeen on mainiota palata halaamaan Rakkaansa niin, että luut rutisevat, omaan petiin ja pitkiin lämpöisiin suihkuihin. Ilman toista ei tietty olisi toistakaan. Jäljellä olevat talvehtijatkin horisevat etupäässä kotimaassa bongatuista leskenlehdistä, tulevista mökillemuutoista ruopsutuksineen, saunasta ja savulohesta.... Silleen.

Meillä on edessä vielä tulevalla viikolla hierojallakäynti, josko jaksaisi rennommin  muskulatuurein pönöttää matkapäivän, jolle kuitenkin kaikkinensa kertyy  melkoisesti mittaa, ennen kuin päässä hälinä tokenee, poski tyynyyn painuu ja simmut  sulkeutuvat ynnä kuorsaus ja siilintuhina halkovat yötä. Tiistaina ennen lähtöä on tupatarkastus = vuokraemäntämme ja HO käyvät katsastamassa paikat, takuuvuokra ./. loppusiivous 35,- palautetaan meille ja sovitaan kenttäkyydistä ynnä hienosäädetään tulevaa talvea. Mutta:

Kesäaikaa:

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Päällekäyvät parasollit & sisukkaat siepparit...

Klo 17.21 / 20,0 / 68% ja kevyt pilvipeite.

"Sieppari ruispellossa", J.P. Salingerin nuoruuteni, salaakin luettu, 1951 ilmestynyt, Pentti Saarikosken kiistelty suomennos 1961, kulttikirja ja sittemmin luokiossakin kelpo esimerkkinä amerikkalaisesta "nyky"kirjallisuudesta käytetty teos.

Siepparina Martianezin merivesialtailla ahersi kuitenkin tänään Mummo ohjelmistosta: jännitystä & vaaratilanteita. Puuskaisessa tuulessa paikalleen lökölasselle tälläytyneenä, silmät autuaasti ummessa köllien, vasemmalta kuuluu terävä kolahdus. Räväytän simmut apposelleen ja vasurilla sieppaan kiinni metallivarsi uhkaavasti edellä, varjo avoinna vauhdilla kiskalta suoraan kohti sinkoavan parasollin. Vanhan siepparin refleksit toimivat ja olkapään rytkäyksestä huolimatta ote pitää. Paikkalla ollut ruotsalaispari tarjoutuu tarvittaessa mahdollisen vahingon todistajaksi.

Muisteltakoon; kouluaikoina ainoa laji, missä Mummo heti ekojen joukossa valittiin joukkueeseen oli pesäpallo, jossa ekasiepparina homma oli ja pysyi kirjaimellisesti hanskassa eli räpylässä. Totuuden nimessä muutoin olikin sitten vaisumpaa ja hiljaisempaa. No, kahdesta loppuviikosta olisi taatusti tullut varsin erilaiset ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävät, jos varjonvarsi tunkeutunut kylkeen, kaulaan tahi kasvoihin, mutta näinhän se on, että läheltäpitiä ei meillä lasketa ja jottas tuurilla, taidolla & onnella olevaisessa mennään!

Loppukevennykseksi ajankohtaiset hedelmärintamalta: fiselas, ananaskirsikat, kapinkarviaiset 12,50 kg paperinohuen, beessin kuoren sisällä lämpimänkeltainen pirtsakka marja:    http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Ananaskirsikka_
sekä kaktusviikunat ( ei siis kaktusviinat, mahd. erhe yksinomaan lukijan tarkoitustahallinen harha), viininpunaiset, piikikkäät vesselit: kanta pois, halki ja sisus lusikoiden. Herkkua!

Maistellaan:

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Morris Minit, meduusat & murisevat mustit...

Klo08.48/16,6 / 89% ja puhtoinen taivas.

Mummoa, tietynsortin autofriikkiä loppuhemmotellaan: kalasatamassa viikko sitten sunnuntaina Kuplafolkkaria, Triumphin urheiluautoa, vihreä Austin, MG, Volvo ja pari uljasta Jaggea, viitisenkymmentä kiiltäväkylkistä, rakkaudella pidettyä menopeliä vuosikymmenten takaa.

 Eilen San Telmolle askeltaessamme riemukkaita tööttäyksiä ja potraa pörinää: Minit, Cooperit, nuo veikeät taskukokoiset vauhtihirmut, 30:n ajoneuvon letkana ilahduttivat silmää & sielua nostaen meiltä oikean käden peukut terhakkaasti pystyyn kiitokseksi ja tervehdykseksi. Häleetä!  Sydämessäni ailahti aito nostalgian vire: musta herra Minimits vauhtiraidoin ja viinipunaisin plyyshisisustein oli allani 1980-luvun alkupuolella ja sillä pelillä ei totta vie liikennevaloista lähdettäessa jäänyt toiseksi - jos vain tiesi tankata... - ja kisaajiahan piisasi riesaksi asti.

Lauantain myrskyrypäys toi meille pääskyset ja punaisen lipun Las Teresitasin hiekkarannalle, jonne sankoin joukoin rantautuivat polttelevat meduusat.

Hurtisaaneista: Kanarian saarilla yhteensä 451.399 nelijalkaista hännänheiluttajaa, joista vaarallisiksi luokiteltuja 14.013 ja Teneriffalla vastaavasti 196.343 / 7.295 kpl. Ilman lisenssiä Tenellä tassuttelee 3.000 - 5.000 yksilöä ja sanktioituja (min, 150,- max, 15.000,-) v. 2011 187 kpl. Sitten 1991 valitettavat 31 kuolemaan johtanutta revohkaa. Ryhtiä remmin päähän!

Nyt Jenniferin hellään huomaan:

Downshifting:

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Elohopea enkkalukemissa eilen...

Klo8.55 / 17,2 / 94% kevyttä auerta.

Puoliltapäivin siivouksen jälkeisiltä, ansaituilta pressolta ja cervezalta kalasataman El Faron auringossa nautittuina, kotiuduttuamme klo 12.00 mittari näytti 24,1 astetta (varjolämpötiloista on siis aina kyse) /27% ja puoltatoista tuntia myöhemmin hurjat 29,3 / 17%. Tässä välissä saapuivat pääskyparvet täyttäen taivaan sadoin siiveniskuin. Pikamyräkkä seurasi: tuikean tuuheita puuskia, hiekkaa ja pieniä, mustia kiviä ropisi katolta. Kuppiloiden ulkoterasseilta tempaistiin vauhdilla kalusteet ja sinkoilevat päivänvarjot sisätiloihin, joihin myös väki pakeni ja kaupunki hiljeni totaalisti. Aikas haipakkaa kyytiä!

Ekat uudet King Edward potaatit (kasvinhuonesellaiset arvatenkin, sillä ens. sato menehtyi kuivuuteen) ja saksalaista Hering "silliä" paprikasoosissa = sardiineja tomaattisoosissa, herkuteltiin, kun oltiin lakaistu parveke kolmeen kertaan ynnä putsattu mööpelit ja puisteltu pöytäliina. Herkullista, vaan ei yllä kotimaisen tasolle.Tillit, joita löytyy parista Fruteriasta jyrkän ylämäen päästä, jäivät jostain kumman syystä tuossa saunakelissä noutamati tällä erää.

Summa summarum: talvi on ollut kuivin jälkeen 1994, sitten 1946 ja näillä näkymin ohittaa kirkkaasti ensinmainitun, minkä meteorologit selittävät johtuvan Azoreiden "anticiclonista", joka oli jämähtänyt paikoilleen aiheuttaen puuskatuulet Teneriffalla ja Kanariansaarilla yleisemminkin. Helmikuu oli puolestaan kylmin sitten 1961, mikä puolestaan aiheutui Euroopan yltä saapuneesta kylmästä ilmamassasta. Sademäärä joulu-  2009 - helmikuu 2010 oli 117,2 l/m2 ja 2011 - 2012 vastaavasti vaivaiset 7,9 l/m2. Näillä eväillä saaret kohtaavat kevään kasvukausineen.

Huominen juhlapäivä 19.3. onkin Isäinpäivä, San Josen eli Joosefin päivä ja sitä on vietetty v:sta 1948.  Tämä päivämäärä juontuu kahdesta seikasta: Jeesuksen isähahmoa Joosefia pidetään katolilaisittain esimerkillisenä isänä ja puolisona ja Jose on suosituin miestennimi Espanjassa.
San Jose on myös puuseppien ja nyttemmin modernimmin insinöörien suojeluspyhimys.

 Isät, Iskät & Faijat sekä Vaarit, Ukit ja Joulu-ukit isosti

Onnea:

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kukkoilua & vedonlyöntiä...

Klo8.50 / 19,6 / 75% selkeää, eilisiltana ukkosti ja satoi VETTÄ  tunnin ajan.

Lehdessä oli puolen sivun verran juttua sunnuntaisista kukkotappeluturnausten kulusta ja tuloksista. Ymmärtääkseni laji on laiton, mutta ei poiskitketty, tavanomainen vedonlyöntisumma 300 - 600,-, mutta jopa 10.000,- panoksia asetetaan. Vastenmielistä! Ja nyt antimoralistit hypätkööt seuraavan yli:
jos kaksi raavasta onttopäätä verissäpäin keskinäisestä sopimuksesta muksii tosissaan toinen toisiaan isojen poikien leikkikehässä: so what, mutta peräänkuulutan kiekujille rauhaa!

Edelliseen verrattuna kotoperäinen kanarialainen paini, kalsarinomaisvermeiset uroot sylikkäin, on suorastaan herttainen  herrasmieslaji, joka sekin kelpaa viattomamman vedonlyönnin kohteeksi.

Aasinsiltaa: altailla joskus huvitan itseäni sarjasta: kuinka pitkän neuvonpidon jälkeen mies saa naisseuralaiseltaan kinutuksi luvan ja lisenssin hakea ensimmäisen, toisen jne. jarransa/tuoppinsa ja tuoko hän emännykselleen sallimisesta huojentuneena kiitokseksi kompensoivan kivennäisvesipullon, jäätelötötterön vaiko kahvin ynnä sipaistaanko ekahörppy brutaalisti ensiaskelilla kiskalta palatessa vaiko vasta sivistyneesti seslongilla. Tässä olen pysynyt vahvasti voitolla. Selvyyden vuoksi & rehellisyyden nimissä todettakoon, etten suinkaan  ole treenannut tätä Vaarin kanssa  pelkästään jo välttyäkseni ylikuntoon joutumisen uhalta....

Mutta sitten rojahti etuviistoon kolme raavasta, edellisillan viemää kotimaan "metsienmiestä" kirkkaankeltaiset, lippaniskaiset Loro Parque-kotsat päässä. Alle minuutin menee kolmeen sihahdukseen, varma nakki. Metsään meni ja rytisten! Nuo jätkänpiruleet vaan käänsivät tahdissa itseään selältä vatsalla edestakaisin kellontarkasti aikatauluttaen. Ei ensimmäistäkään sihahdusta, eikä kiskalle kipitystä. Tunnin kuluttua tihisyttää rapistelivat sentään tarmokkaasti muovikassiaan; no nyt, vaikka pahanlaisesti myöhässä, rekisteröi ilahtuneena Mummo. Vaan eivätkös nuo peijakkaat ukonpötkäleet vetäisseet framille kolme energiajuomatölkkiä ja huitaisseet ne hetkessä huiviinsa perään hekumallisesti röyhtäisten. Ei ole reilua, ihan sikaa, sanoo Mummo; enää ei voi luottaa edes suomalaiseen mieheenkään....

Luppopäiviä:

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Mainiosta matkaseurasta...

lämmin kiitos lukijoille! Toivottavasti olette viihtyneet reissulla!
Jorinat jatkuvat sikälis mikälis tikussa puhtia piisaa & aihetta/askaa pukkaa.
Varuiksi kuittaan  kuitenkin jo nyt:

Totean:
On lähdettävä voidakseen palata.
Elämä on tässä ja nyt. Tänään on avain eliseen ja eväät huomiseen.
Nämä kaksi ovat ikiomia, itseluomiamme mottoja, jotka täälläkin olemme todeksi eläneet.
Cada dia aprendo algo mas, joka päivä opin vähän lisää, on ollut tämän matkan ohjenuora.

Siteeraan:
Victor Borgea:"Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä" ja se on silmiin asti ulottuen todentunut kaikkina näinä päivinä.

Pian palaamme kotiin kiitollisin ja avoimin mielin elääksemme tätä päivää ja jakaaksemme sen Rakkaan Perhekuntamme kanssa, oppiaksemme heidän kanssaan ja heiltä joka päivä vähän lisää, kunnes on aika lähteä.

Hymyillen:

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Letkut letkeät & muuttolinnut...

Klo9.06 / 18,9 / 62% ja taivaalla paksu pilvipeitto, josta huolimatta eilen oli hikihellettä = iltapäivällä varjossa jopa 23,4.

Vihreähän on toivon väri: vihreäpukuinen mies ja pitkä letku ovat aamuvarhaisesta iltamyöhään turhan tuttu näky käymässä uupumatonta taistoa kuivuutta vastaan kukkaistutuksia ja jopa palmuja, laakeripuita jnpp. kastellen. Teneriffa kuuluu eilisen sääkartan mukaan kokonaisuudessaan "extra seco" - alueisiin. Epätoivoisen näköistä, mutta kunnioitettavan sinnikästä uurastusta. Kevätistutuksetkin ovat pahasti myöhässä ehkä vielä tarhoissaan jonniinsortin vestippaa taivaalta varroten.

Sesonginvaihto kun on alkanut kaupungin ehostustyöt ovat myös täydessä vauhdissa: katukiveyksiä uusitaan ja parhaillaan jyrisee kotikadullamme tarmokkaasti pora vanhoja lohkeilleita irroitellen, taloja maalaillaan, vanhat massiiviset ja koristellut puuovet paklataan ja maalataan. Kaunista jälkeä tulee!

Pääskyjä kaartelee sirkutellen taivaalla enenevässä määrin. Enenevässä määrin kulkee myös talvehtijoiden muuttovirta kohti pohjoista, vimppa lento täältä on 14.4. Kesällä saapuvat puolestaan mannerespanjalaiset sankoin joukoin meri-ilmastosta nauttimaan, joten kunnossapitotöiden lomassa vedetään paikallisesti hetki henkeä.

Pikkuperjantaita:

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Innovatiivinen iskuryhmä...

Klo9.09 / 15,9 / 95% = Kaliman jälkimainingeissa edetään.

Jos joku yli 50 - tai 60-kymppinen asiallisesti ja kulloiseenkin joukkoon sopivasti vaatetettu "vanhus" hipaisee/tönäisee Sinua lentokentällä, satamassa, bussijonossa tai hotellissa - ja tähän rehellinen vastaus, pls -  juohtuisiko oitis ensimmäisenä mieleen, että tottamaar, tässähän onkin kyse hyvinorganisoidun kansainvälisen rikollisliigan jäsenestä ja, että juuri menetit ajasta ikuisuuteen luottokorttisi, dokumenttisi, matkakassasi ja/tai  korusi tms. loman rentoa etenemistä edistävän hyödykkeen?? Innovatiivista, sanon minä!

Tämä liiga, josta nyt saatiin kiinni kahdeksan espanjalaista ja kolme argentiinalaista on menestyksellisesti operoinut saarilla ainakin 11.1.2011 alkaen. Tuolloin varastivat saksalaiselta miljonäärirouvalta etelän Reina-Sofian lentokentällä koruja & rahaa hulppeasti 520.000 euron edestä. Ei tietty koske köyhää, mutta rouvaa kuitenkin lohduttanee, että takaisinsaanti oli 300.000:n luokkaa.

Operoivat 2 - 3 hengen porukassa, vuokra-autoja tiuhaan vaihtaen, saalis viedään lentoteitse manterelle, Italiaan tai Argentiinaan. Liiga häärää Kataloniassa, Andaluciassa, Baleaareilla ja Kanarian saarilla ynnä Euroopassa ainakin Italiassa, Saksassa ja Englannissa.(El Dia, 10.3.2012)

Varas, rosvo ja rikollinen on luonut itselleni välittömän ja tahattoman vision nuorehkosta, vikkeläkinttuisesta ruipelosta. Tämä irrationaalinen visio on täten tasan päivitetty ja siihen on ympätty oman ikäluokkamme papparaiset henkselivillet & nutturapäiset mummelit. Mutta: imeväisikäiset, vauvanruokaa mussuttava pulloposket leukalappukansalaiset ynnä kunnianarvoisan Murmeliväen pidän vielä kaiken uhallakin rehellisten riveissä, sillä johonkinhan tämänkin Mummon on uskottava!

Kun Pohjolan perillä ja raukan rajoilla peräti penskatkin rullaavat rollaattorimummoja, niin etelän eläkeläiset elämän ehtoopuolella ennättäytyvät efektiivisiksi...

Mietteliäänä:

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lintukodon rauha...

Klo9.13 / 16,2  / 91% edelleen kevyesti autereista Kaliman jäljiltä. Kalima pyyhkäisi voimallisimmin etelä-Teneriffan ja muiden saarten yli, mutta myös Los Rodeosin, pohjoisen lentokentän, lentoja oli eilen peruttu.

on turvalliseksi mainitussa Puertossakin häiriintynyt. Korkeat työttömyysluvut poikinevat omat ikävät lieveilmiönsä, joihin kuitenkin puututaan reippaammalla otteella ja kovemmalla kädellä turismista kun saaret leipänsä ja sen päälliset repivät.

Oma lukunsa ovat sitten Afrikasta palaavien tervetulleiden keväänairuiden, pääskyjen lisäksi tänne rantautuneet romanialaiset "kerjäläiset". Toisen käden tietojen mukaan pitävät konttoriaan La Lagunan yliopistokaupungissa. Pitsinysverön kanssa taannoin kulkenut sujuvan soljuvaa espanjaa suoltanut mummi-immeinen oli paikallinen yksittäistapaus. On näkynyt aikuisempaa mieshenkilöä kiertämässä kuppiloita ja nuorempaa tyttöstä kipon kanssa pahvilappu kourassa sarjasta "ayunda" eli helppiä tahi polvillaan kökkimässä. AM:n virkailijoidenkin mukaan käs on tänä sesonkina käynyt aiempaa vikkelämmin, lompsat levitoineet ja kassit keventyneet. Sekä turistien että paikallisten.

Toki monessa tapauksessa turistiuhrin on edelleenkin syytä katsoa suoraan peiliin, sillä näistä lomaextreemeistä tiedotetaan riittävästi, eikä tuo kuuluisa järjenkäyttö tässäkään asiassa ole suoranaisesti kielletty.

Puertolaisten ja vierailijoiden yhteisrintama tuntuu kuitenkin varsin tiukasti pitävän: kukkaronnyörejä ei hellitetä, joten uskoa sopi, että osaltaan tämä  ehdoton linja puree. Vuodenajankohtaan sopien ongelmallinen ilmiö on vasta keväisen oraalla oleva ja voi vain toivoa sen tulevan heti alkuunsa hukkakauranomaisesti poiskitketyksi.

Tuurilla, taidolla & onnella, niin tahi näin, ja ehkä kaikilla kolmella kun olevaisessa taaplataan puuta painaen totean, että tähän asti olemme saaneet talvehtia ilman ainokaistakaan omaisuuteen kohdistuvaa lähikontaktia.

Reissun loppuhuipennukseksi on näköjään vielä tiedossa 19.3. joku paikallinen fiesta tai feria - hiphurraa- ja yleislakkoa kaavaillaan päivämäärälle 29.3. Silleen....

Love & Peace:

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kaliman hoteissa...

Klo15.07 / 21,9 / 64%. Aamu aukeni 13-asteisena 76%:lla, tuulettomana ja paksussa autereessa. Lämpö nousi sitten ripästi niin, että aamupalasteltaessa Mummo luopui iänikuisesta stoolastaan hupparin päällä elikkä Vaarin fliissin väärinkäytöstä. Taivas jäi harmaaksi harsoksi, jonka läpi auringonsäteet pinnistelivät. Saimme siis tännekin toisen kerran olojaksollamme herra  Kaliman, joka eilisten uutisten mukaan oli suonut Lanzarotelle reilun parin sentin hienojyväisen punertavasävyisen hiekkakerroksen (on muutes kliffaa  ja haasteellista siivottavaa). Hengitystieoireisille ja allergisille tämä säätyyppi on varsin pulmallinen ja muille lähinnä painostavan raskas, hiostava & lämmin. Gran Kanarialle on myöskin pöllynnyt, nähtäväksi jää, oliko Tenen osalta kaikki tässä saunamaisessa olossa.

Lämpöä ja ennen kaikkea verenpainetta nosti myös se, että tähän saakka varsin yhteistyökykyinen ja -haluinen, toisin kuin malli Orange, sekä moitteettomasti fungeerannut Vodafonemme alkoi riekkua ja rähjätä vaatien ja huudellen  jos jonniinsortin koodia ja tunnuslukua. Tarjosimme sitä sun tätä asennuksen ynnä uusimisen mukana saatua numerosarjaa, mutta tikkupaha  pysyi itsepintaisen peräänantamattomasti out of work statuksessa. Ei kuin systeemit kainaloon lopullisen tiltin välttämiseksi ja ennen kaikkea mielen- ja perherauhan säilyttämiseksi lähellä sijaitsevaan Vodafoneen sarjasta: tenemos problemas / we have a problem. Ratkaisuhan tietty löytyi sitten oitis, vaan miksvarten ne painavat ihmissilmän ulottumattomiin niin pirun pienellä niitä karseita numerosarjojaan ja aina väärälle puolen kortteja ja lappuja???

 Viikonhäntiä:

torstai 8. maaliskuuta 2012

Shop until you drop...

Klo9.00 / 14,9 / 84% pientä poutapilveä.  Toissa-aamuinen noteeraus: 11,9 ja kosteus enkkatasolla = 99%!

Voguet & Ellet huolellisesti luettuamme ynnä sisäistettyämme suuntasimme päättäväisesti taksiasemalle huristaaksemme neitsytkäynnille La Villaan (ostosparatiisiin tahi -helvettiin, up to you). Keskus sijaitsee 7 - 8 km päässä itse kaupungista, on pinta-alaltaan 40.000 m2 sisältäen mm. 9.500 m2:n suuruisen Hiperdinon, satakunta erikoisliikettä, puotia ja nokkimispaikkaa, parkkipaikkoja löytyy 2.300.

Ekan kerroksen  läpileikkausrundista selvisimme rutinoffilla ja iloksemme totesimme näytillä olevan ihan oikeansorttista kevätrompetta: minttua, oranssia appelsiina, keltaista, pitsiä mininä ja toppeina ja sitä must farkkutakkia ja kirjavakuosista pöksyä. Jess. Rullaportaita alas ja mikä ihana yllätys meitä siellä odottikaan: vain & ainoastaan parkkihalli elikkä olimme jo  huomamattamme tarmokkkaasti kiertäneet kaikki kiintoisat shopit. Äkkiä ylös ja tositoimiin.

Olimme riittailleet valloittavamme myös Hiperdinon, mutta mutta, jotainhan piti jättää tulvaisuuteenkin... Haukkasimme ihan kelpo lasagnet: Vaari tavallisen ja Mummo malli munakoison,jota lähemmäs moussakaa ei täällä pääsekkään.  Mittariautolla tyytyväisinä kotiin, vaan sattuipa kohdalle vallan ihme kuski: moikkasi joka toista kanssa-autoilijaa, mutta Vaarin piti toimia tällä kertaa tom-tomina ja neuvoa neuvoa kuinka loppupätkä ajetaan.

Nyt kutsuvat meitä puoleensa merivesialtaat ja köllöttelyseslongit, joten muijaenergiaa & oivallista

Naistenpäivää:

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kutimet kilkkaa & parkkia pukkaa...

Klo07.00 / 11,1 ja kosteus hurjat 95% / ei pilvenhattaraakaan näy.

Pikkuruisen puodin piskuisessa näyteikkunassa pysäyttävät pikkuruiset kudotut vauvannutut ja tossukaiset, nuo silkkinauhaiset, pastellisävyiset ihanuudet. Tavan mukaan ovi on apposen auki astua peremmälle ja sisältä kuuluu iloinen puheenporina ja kutimien suihkinta. Kurkkkaan uteliaana ja voi herttanen sentään: viisi puujakkaroilla ryhdikkäästi istuvaa senoraa antavat puikkojen laulaa ja suiden nauraa samalla, kun myyntiin tulee taatusti uunituoretta tavaraa. Kuulumiset tulevat vaihdetuiksi ja työllistyminen hoidetuksi. Tätä kutsuisin varsinaiseksi käsityöliikkeeksi. A propos, yksi palli näkyy olevan vielä vapaana, jos vaikka  Mummolle uusia aluevaltauksia...

Yksi autonvuokrauspäivistämme sattui paikalliselle juhlapäivälle, kun ajoreissun vuoristomaisemista ja seikkailuista täysin mielin uupuneina kurvasimme kohti parikkikenttää, tyrmistyimme täysin autopajoudesta. Vaarin otsasuoni alkaa pelottavasti pullottaa, tviit-linnut alkavat lennellä ilmassa; tämä tästä nyt vielä muutoinkin parkkiongelmaisesta (pikavoitto 90,-) kaupungista puuttui.

 Ei hätiä-mitiä, tom-tom, joka vielä hämärästi toimii kapasiteettinsa äärirajoilla, huomaa yhden kaverin vinkkaavan meille. Ja kas, totta: huitoo ajamaan eteenpäin ylätasanteelle, hiekkapohjaiselle, ei siis mitään ruuduntapaistakaan, jossa sama kaamea hässäkkä jatkuu. Tuli kuin tulikin autetuksi: siellä bongaamme toisen hepun, joka viittilöi kutsuvasti ja ohjaa meidät tyhjään tilaan. Jää sitten vaivihkaisesti seisoskelemaan automme taa. Ja jumppahuti, meillä - kerrankin - välähtää ajoissa - nämä kaverit ovat täysin oma-aloitteisesti löytäneet tästä työmaan itselleen. Ilomielin Vaari kiittää hurjan helpottuneena paitsi kauniin verbaalisesti myös painamalla konkreettisen kolikkovinkkipalkkion kaverin avautuvaan kouraan, kohdassa, jossa Mummo olisi silkan perherauhan ja yleisen hyvinvoinnin nimissä ollut totaalisen valmis viuhauttamaan selvää seteliäkin.

Työttömyysaste on 30,9% ja 19 - 25-vuotiaista joka toinen on työtön; karua faktaa, mutta: yrittänyttä ei laiteta!

Aurinkoisesti:

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Helppiä & häkki heilahtaa...

Klo8.53 / 12,3 / 81% ja komia päivä aluillaan.

Brasilialaista makujuomaa Guaranaa löytyy yhdestä ainokaisesta mercadosta, Hiperdinosta. Tämä juoma on terveysvaikutteinen, sitä uutetaan guaranakasvista, käytetään lääkeaineidenkin pohjana ja maistuu lähinnä Pommacilta. Tölkit sylissä marssimme siis tyytyväisinä saaliiseemme määrätietoisesti kassoja kohti, kun tiemme tukkii nainen heiluttaen paistinpannun vauhdikkaan topakasti väliimme ja vaativasti artikuloiden:"Gut??" Vaari herrasmiehenä pinoaa sulavasti tölkkinsä rinnuksilleni Baabelin torniksi, silmää tutkivasti ehdokasta tokaisten: nicht gut. Sipaisee tällingistä laadukkaamman version tyrkylle. "Fuer zwei Wochen!" täsmentää fräulein. Jaa, silloin relevantti on justiinsa fräuleinin oma  alkuperäinen valinta, joka:"Is cheap!". For fish??" Yes madam.

 Näin sitten syntyy tyhjästä polkaisten saksan-englanninsekainen  varsin mielenkiintoinen ajatustenvaihto. Fräulein on nimittäin retkeillyt myös Skandinaviassa ml. Suomi ja yhdessä ihastellaan mm. saarten luontoa, ihmetellään kauttaaltaan  kuluttajaystävällistä hintatasoa vs. Saksa saati sitten Suomi, kuten hän toteaa. Molemminpuolisiin olalletaputuksiin ja hyvän loman ynnä jatkon toivotuksiin päätämme tämän kohtaamisen. Nastaa!!

Kotimatkalla guaranatölkit iloisesti kassissa kolisten pannaan meille vielä eteen tällä kertaa ihan naurettavan iisi:"Wo liegt die Busstation?" perää eksynyt Frau. Gradeaus, suoraan eteenpäin, etwa 200 m. Schönen Dank & Bitte sehrit sitten vaan!

Häkki: kuinka Mummon sydäntä ilahduttakaan reipas madridilaistuomari, joka vaatii 27-vuotiaalle koltiaiselle 359:n, siis kolmensadanviidenkymmenenyhdeksän, vuoden vankilatuomiota 81:n suurimmaksi osaksi alaikäisen tytön epäsiveellisten kuvien levittämisestä netissä ja "cybervainoamisesta". Eikä varmaan, vaikka ensikertalainen olisikin, selviäisi puolella istumalla. Mummo hihkuu riemusta, Vaari loogisesti toppuuttelee, jottei 179,5:lläkään millään uusijaksi ennättäy; sama se en anna vuodenkaan armoa....

Tuimistelee:

torstai 1. maaliskuuta 2012

Poliisimotskarit & paloauto...

Klo8.30 / 13,7 / 72%, sinisellä taivaalla pari hahtuvaa.

Raukeina ja rentoina haarukoimme kotiterassilla kaikessa rauhassa mustarastaan huilusta nauttien Vaarin loihtimaa marvellousia Tortilla Espanolaa, kun johan alkavat "pillit" soida. Heti perään toinenkin hälytysajo ja eipähän kahta kolmannetta. Ilmaa halkoo seuraavaksi vieläkin järeämpi ujellus ja moottorinääni, alkaa liipata turhan liki.

Kun tortillakin jo oli matkannut maaruun, Mummo kumartuu ketterästi polvet naksuen kurkkimaan kaiteen raosta Vaarin vuorostaan hoitaessa tärkeää periskoopin virkaa. Kappas vaan: alhaalla edessämme on rivissä kolme komeaa sini-valkoista Policia Localin moottoripyörää, yksi punainen paloauto ynnä yksi pelastuslaitoksen ajoneuvo ja savua tupruaa! Alakerran pizzerian, lue yösnägärin kokkipojilta olivat vissiin pizzanpaistot menneet kerrassaan liian pitkälle tahi frittirasvat iloisesti roihuamassa, tasan eivät siis käy telluksellamme kokkien keittotaidot eivätkä lahjatkaan. Reippaat palomiehet tukahduttivat tämän yrityksen alkuunsa omaan mahdottomuuteensa, tapahtuma jäi kaikeksi onneksi pelkästään happeningin tasolle eikä tämäkin sukupolvi joutunut evakkoreissulle.

Mummini sanoin:"Ei niin hengentielistä rauhaa", ei edes ruokasellaista.....

Puu-paa-puu-paa:

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Where is the bag...

Klo8.51 /13,6 /72% ja selkeää. Jännästi klo5.00 lämpötila oli jo 15,4 vaan laskee sitten aamupalalle kohotakseen uudelleen auringonnousun myötä.

Vodafonelta kotiutuessa kotinurkillamme kadunkulmassa ympärilleen pälyilee huolestuneen ja eksyneen oloinen jo enemmän elämää nähnyt mieshenkilö. Kohdatessamme puuskahtaa:"Do you speak english?"  Yes, we do. Ja sitten pistää meille pahan:"My bag, I lost my bag, where is the bag?". Annamme haukankatseittemme kiertää täydet 360 astetta, vaan ei yksi ainutkaan laukku maata rojota kiveyksellä omistajaansa etsien, joten: Sorry, can't help you.

Muutaman askeleen edettyämme pyörrämme kuin sanattomasta sopimuksesta yht'aikaisesti kannoillamme. Pirskatti, tuo oli satavarmasti suomalainen. Utelemaan: Are you maybe from Finland?
Myöntävän helpottuneenoloisen "Yessin" jälkeen ehdotamme kainosti kielenvaihtoa ynnä tiedustelemme, josko voimme jotenkin olla avuksi.

Surullinen tarina ei tällä erää kerro jäniksenpojasta, vaan matkalaukun lukituskoodin unohtumisesta, lukon murtamisesta ja laukun rikkoutumisesta. Ollaan tiukasti yhtä mieltä näistä kaikista kirotuista koodeista sekä tunnuslukujen ja salasanojen viidakossa rämpimisestä. (Eikös nykytekniikalla voitaisi sujauttaa jo laitoksella piisirua ihon alle ja sillä sipuli, perää Mummo). Kun kotirappuamme vastapäätä sijaitsee tuttu, kelpo laukkukauppa leikimme seuraa johtajaa ja ilahdutamme kauppiassetää tällä jo valmiiksi tyytyväisellä asiakaspotentiaalilla. Vanhoina partiolaisina: "Aina valmiina".

Karkauspäivää:

maanantai 27. helmikuuta 2012

Top5 & tönkkösuolatut sillit...

Grand Ballin huipennukseksi veti 14-hengen pumppu komian loppusetin, josta nautimme hurjasti ihan vaan sängyssä köllötellen ja varpaita heilutellen. Tässä tulee kahden viikon TOP5: 1) Danza Kuduro (Don Omar), 2) Stand by Me englanniksi (Ben E.King), 3) Me Gustas Tu (Manu Chao), 4) La Bamba (Ritchie Valens) ja 5) Livin' la Vida Loca (Ricky Martin). Useasti soi myös nippu mainiota & mukaansatempaavia biisejä, joiden melodoista tuli sitkeästi kiemurtelevia korvamatoja, mutta jotka valitettavasti toistaiseksi jäivät no-name-sarjaan.

Aamu oli 11-asteen sellainen, vaan pilvetön taivas, joten ei kuin Martianezin merivesialtaille, jonne oli askaa edellisen kerran  27.1. =  tasan kuukausi sitten. Elikkä valohoito-osastoon ja huiluuseen, rötköttämään kuin tönkkösuolatut sillit ikään, satsaamme nyt, kun selkeästi ennusteiden mukaan kevääseen, lämpimämpään ja ennen kaikkea tuulettomampaan mennään. Kunnon sadetta ei siis edelleenkään sitten marraskuun puolivälin ole saatu (reissun alussa ostetuista kahdesta sateenvarjosta Mummon on iskemättömässä tilassa & Vaarin kaksi kertaa avattu ja saman tien suljettu) ja jos ei nyt lähiaikoina tule, eikä ennusteiden mukaan näin käy, pottujen lisäksi kadotettujen sielujen joukkoon liittyvät tomaatit ja viinirypäleet. Tasan eivät siis tällä Telluksella käy sateetkaan...

Vamos a la playa:

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Paraati ja piletystä...

Klo 9.57 / 14,6 / 71 /sees taivas,Uukkoluoja suosii karnevaalien päätöspäiviä ja kevät koittaa kaikille.

Eilispäivä oli verrattoman hauska ja tempaisi täysillä mukaansa. Hyväksi aluksi pääsimme aitiopaikalta seuraamaan kuuden kulkueen päälavetin rauhallisen systemaattista ylöspanoa tässä kotikadulla: sen tuhannen oranssia ja kaikenkirjavaa kananhöyhentä, tuhansittain riikinkukon pyrstösulkaa, kimalletta,maalausta yms. dekoreerausta mahtavine tellinkeineen.

Grand Puerto de la Cruz International Carnival Parad'ia seurasimme pääkadulla sen reunoille rivitetyillä klaffituoleilla (a 3,-) tuulettomassa ja täyspaisteisessa kelissä hikoillen viekussa istuneen eteläenglantilaisrouvan kanssa mainiota smalltalkkia harrastaen. Komiaa oli, kuningattaret ja rinsessat paikoillaan laveteillan, eri värikylläiset tanssiryhmät, rummunpäristykset ja väkeä kuin merenmutaa. Tämä operaatio kesti kohdallamme penkkivarauksineen kolme tuntia, mutta sekalaisen seurakunnan kulkuetta jatkui hamaan illantuloon.

Kämpille kuivan paidan vaihtoon  ja ei kun sekaan väenpaljouteen Charcolle, jonne paraatikin päättyi, JO kahdeksalta alkavaan Grand Balliin, jossa soitti 14-miehinen bändi vaihtuvin solistein. Voihan vihveli, mikä hilpeä meno mikä lento!!! Ja kerrankin: emme olleet pukeutuneet tilanteen vaatimalla tavalla ja tunsimme itsemme tosi turisteiksi normirensseleissämme. Ehkäpä juuri siksi, Vaari kesken kaiken nykäistiin käskynkästäni, ja totesin helpottuneen yllättyneenä  hänen iloisen rennoin lanneliikkein luontevasti kamera kaulassa bailaavan samanmittaisen "leidin" kanssa takavasemmalla, Vauhdikas tansstuokio päättyi hersyvään nauruun & ylävitoseen. Jess!

Meno jatkui, vimoista varsinaista juhlailtaa lue -yötä kun kerran mentiin, volyymirikkaasti aamukuuteen. Tänään on kivasti taas ohjelmallinen  lauhkea Murmelipäivä, ties vaikka pomppulinnaan... Kahden viikon tapahtuma päättyy kahdeksalta alkavaan ja kymmeneltä loppuvaan Great-Grand Balliin ja tiettävästi huipentuu ilotulitukseen. Karnevaalit = asia, joka on itse koettava.

Menossa mukana:

lauantai 25. helmikuuta 2012

Korkkarimaratonilla...

Klo09.19/13,4/70%/sininen taivas, joten yölämpöä oli vain 10:n pintaan.

Silmät ristissä, suorana lähetyksenä: XVII Maraton Masculino "Mascarita Ponte Tacon": Kahdeksan jälkeen ehtoolla toppautuneina kuin Michelinukot portista ulos ja  hupsista  suoraan keskelle tanssiryhmää. "Kappas, mitäs tytöt täällä tekevät, kun piti olla korkkarit?": äityy Vaari kummastelemaan. Mutta, mutta siinähän valmistatui meidän kadun/tienoon ikkari 15-salskean uroon "Aloha"-poppoo,   nimensä mukaisesti minimaalisissa kaislahameissa, monenkirjavat paperipalmutöyhdöt päässä, taidokkaasta meikattuina ja kutritettuina, menojuomaa siemaillen ja lauleskellen. Tempaisivat meidät pöllähtäneet nauraen keskelleen hauskanpitoon ja me ei kuin peukkua pystyyn, kehumaan ja kuvaamaan. Alohan perässä hetkutellen Charcolle, jossa oli lavalla ryhmien esittely ja startti. Osallistujia oli kaikkiaan kunnioitettavat  318. Totta mooses otimme oman Alohamme lavalla vastaan "Arriba"-kannustushuudoin!!

Tämä on mielestämme se kaikkein hauskin ja huumoripitoisin karnevaaliproge, sillä tässä parin tunnin alkuhörhellyksessä kilpailijat paitsi siemailevat virvokkeita, ottavat kontaktia meihin katsojiin ja kaikin tavoin hauskuuttavat porukoita ja asettautuvat kuvauksellisiin poseerausasentoihin. Pukuviritelmiä on käsittämätön valikoima ja niiden eteen on nähty armottomasti vaivaa. Ja musiikki raikaa estottomasti kuulutusten välillä.

Juoksureitin varrelle emme enää väkimassan puristuksiin singonneet, järjenkäyttöhän ei suoranaisesti ole kiellettyä, vaan hetken penkillä huilattuamme köpöttelimme kiltisti kotiin. Ehdimme taas vetäistä unipuvut niskaan, kun jo rävähti ilmoille ties kuinka mones Grand Ball, joka jatkui normaaliin tapaan aamukuuteen, rytmikkäässä ja desibelipitoisessa  musiikissa siis pysymme ajan hermolla ihan ilman omaa kidekonetta.

Aloha:

perjantai 24. helmikuuta 2012

Vaaralliset vahtimestarit...

Klo9.10 / 16,4 / 55% pilvipoutaa.

El Dia: La Guanchassa, 5400 asukkaan kylässä Puertosta 15 km länteen suorittivat poliisit vaarallisiin koiriin kohdistuvan tehoiskun. Tähän ryhmään kuuluvat: Pit Bull, Staffordshire Bull Terrier, Dogo Argentino, Fila Brasileiro, American Staffordshire Terrier, Rottweiler sekä Tosa ja Akita Inut. Lisäksi kaikki ne lihaksikkaat & suurileukaiset hurtisaanit, joiden säkäkorkeus on 50 - 70 cm ja paino yli 20 kg.

Tulos: 10 rekisteröimätöntä, kahdeksan ilman vaadittua pitolisenssiä, yhdeksän ilman kuonokoppaa (jota on aina  ulkona pidettävä) tai alle kahden metrin mittaista kuljetinta ja viisi ilman pakollista vakuutusta, jonka tulee kattaa kolmannelle osapuolelle aiheutuneet vammat ja vahingot vähintään 120.000,- asti. Vakavista rikkomuksista saadun pikavoiton suuruus on miehekkäät 2.400 - 15.000,-.

Näitä massiivi- tai kolossikoiriksikin kutsuttuja rekkuja käytetään yleisesti omakotialueilla ja maaseudulla pelotteina ja talonvahteina sekä lisääntyneesti nuorten miesten keskuudessa yleistyneenä tredi-ilmiönä puhtaasti suojelukoirina, mutta runsaasti keskustelua herättäneenä, epäterveenä sellaisena, kun tuo aikaaviepä ja kinkkinen  koulutusvaihe tuppaa jäämään  pahasti puolitiehen.

Oma lukunsa ovat sitten jaloissa sipsuttelevat mikrot citykoiraset. Useimmiten nämä karvakasat seuraavat omistajiaan vapaina, ( noutajat ja kultsut) odottelevat kärsivällisinä kytkemättöminä kauppojen ja kampaamojen ovilla matteja ja husseja, asioivat tyylipuhtaasti puodeissa ja maata rötköttävät kuppiloissa. Joitakin harvoja etuoikeutettuja ajelutetaan peräti lastenvaunuissa, osa kulkee kainaloissa tai sylissä tiiviisti takin sisällä. On lettejä (ei sentäs rastoja ole tullut vastaan), rusetteja, takkeja, neuleita, sadeasua ja töppöstä, merkeistä Burberry on suosituin, ym. egonjatketta ja -pönkitystä.
Hoteinta hottia hurttamuodin huipulta: hupparit, eksklusiivisimmat turkisreunuksella, mikä tässä ihan vaan pienenä tredivinkkinä nti T:lle ja hra R:lle...

Itkeäkö vai nauraako? Lähinnä luokittelen osastoon eläinrääkkäys, sen verran nololta moni karvaturri vaikuttaa ja semminkin, kun mielestäni faktaa on, että kelpo musti seuralaisena hakkaa mennen-tullen useimmat ihmiset!

Suuresta kaikenkarvaismäärästä huolimatta kaduilla ei tarvitse kahlata Haisaappaissa tai hypellä sinne sun tänne kasoja ja kikkaroita väistellen kuten helposti voisi luulla, vaan kakkapussikulttuuri on kerrassaan erinomaisella tasolla. Rähinöitä tai nahisteluja koirakansan parissa ei juuri synny, liekö sitten kyse saturaatiopisteen ylittymisestä vaiko siitä, että tämä on paitsi onnellisten ihmisten myös onnellisten koirien kaupunki?

Hurttahuumorilla:

torstai 23. helmikuuta 2012

Entierro de la Sardina...

 Klo9.15 / 17,7, / 56% / puolipilvistä, kunnon sadetta ei ole saatu vieläkään ja nyt ovat myös tomaatti- ja rypälesadot uhanalaisia, jos ei aquaa kunnolla pariin viikkoon tule. Sääennusteen mukaan ei siltä näytä. Helmikuu on ollut paitsi poikkeuksellisen kuiva, myös varsin koleatuulinen ja näin ollen auringonotto-osasto valitettavasti on ollut suljettuna.

Sardiinin hautajaisiin päätimme puuskaisen, puistattavan koillistuulen, myöhäisen alkamisajankohdan, hennosti tuhisevien nenuleiden ja ennen kaikkea kulkureitin  suotuisuuden ynnä oivallisuuden vuoksi osallistua sivistyneen arvokkaasti aitiopaikalta omalta terassiltamme käsin. Päätökseen lienee vaikuttanut myös se tosiseikka, jottas Vaari kalaruokien suurena ystävänä maistoi suosittua  paikallista herkkua: rapeiksi öljyssä paistettuja sardiininpötkäleitä. Tämä tapahtui kerralla kaksi kertaa, olivat kuulemma sen verran tiukkoja,tuhteja & tönkköjä eväkkäitä raavaankin kulinaristin makuhermoille...

Tämä traditio on uskonnollispohjainen ja juontuu tuhkakeskiviikosta liittyen paastonajan alkamiseen, jolloin liha, näin meren ympäröimänä kun tässä ollaan, kala varmuuden välttämiseksi haudataan poissa silmistä - poissa mielestä-periaatteella merenpohjaan.

Runsaasti ja taidokkaasti koristeltua ja rakennettua 10 m:n pituista, 1,5 m korkeaa ja 0,5 m:ä paksua, punaisin lamppusilmin varustettua fisua vedettiin traktorinlavetilla halki kaupungin keskustan. Itkijänaiset = naisiksi pukeutuneet uroot olivat suureen ääneen valittaen ja tuskaansa kirkuen saattojoukon etunenässä  ns. ensisijaisina surijoina.
 Sardiinipolon maallinen vaellus päättyy proosallisesti kalasatamaan, jossa se tuikataan tuleen ja iloisesti roihuavana palautetaan takaisin meren syliin.

Valoja taivaalle: komiasti räiskyvään ilotulitukseen huipentui tämä produktio. Nämä ilotulituksetkin vaan fiksusti  muuttuvat aina vaan  loistokkaammiksi karnevaalien etenemisen myötä. Eikä yötä ilman Grand Ball'ia: näin "arkisin" soitto pelittää vain 01.00 asti, mutta on vastapainoksi vaihtanut genreä tiukkatahtisempaan ja nuorisoystävällisempään suuntaan.

Let's rock:

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Hoppafordit & antiikkiautot....

Klo9.13 / 16,7 / 58% täysmittainen pilvipeitto ja tuulentynkää.

XL Edition of the Rally of the Valley Vintage Cars: 48 kappaletta autojen aatelia hyrisi ja murisi San Telmon bulevardille palmujen katveeseen kuskit kasvot innosta helottaen, ratteja rystyset valkeina tiukkaan pyörittäen; mallit ajalta ennen ohjaustehosteita. Jäivät siihen kaiken kansan ihasteltaviksi siksi aikaa, kun autokunnat kävivät Kasinolla lounastamassa.

Kavalkaadissa: Cadillac V8, Chevrolet, Ford (eniten) myös 1929 ja 1930  Model "A" mallit, Reo Flying Cloud, Whippet, Dodge, Morris ten 8, Opel, Austin, Vauxhall, Buick, Oldsmobile, Packard eight ja Citroen Model B 14G Luxe 1926 - 1928. Valtaosa TF-laatoin, muutama E- ja yksi S-laattalainen.

Kuskit perhekuntineen aikakauteen sopivasti, elegantisti tälläytyneinä, miehet liituraitapuvuissa, huopahatuissa, musta- tai beigevalkoisissa nauhakengissa Al Capone-hengessä, leidit charlstoneissa, stoolissa ja puuhkissa, sulka- ja harsohatuissa  sekä näyttävissä, aidoissa, vanhoissa koruissa. Lapset mustissa henkselihousuissa ja lippalakeissa.

Nuo autokaunottaret nyt vaan yksinkertaisesti ovat niin aristokraattisen kauniita ja tyylikkäitä ja niissä on sitä jotain, joka saa tämän Mummon polvet notkumaan ja posket hehkumaan. Yhdeltä iltapäivältä enempää viihdettä ei voi toivoa tahi saada!

Tööt-tööt:

tiistai 21. helmikuuta 2012

Käärmeentappajaiset...

Klo9.17 / 15,2 / 67% / sinistä taivasta ja eilen jopa sadekuuroja.

"Matar la Culebra":a ihmettelmessä männä ehtoolla. Tämä pitkä perinne, joka Puertossa on muutaman viime vuoden ajan ollut liitettynä karnevaaleihin, on afro - kuubalainen alkujaan ja tullut sieltä takaisin palaavien emigranttien mukana saarille. Orjapukuihin, peltotyöläisasuihin pukeutuneet, leveälierisin, kirkaanpunaisella  neilikankukalla somistetuin olkihatuin varustetut aikuis- ja lapsikulkueet, kasvot, käsivarret ja sääret mustattuina vaelsivat laulaen, hiukka soitellenkin ja rytmikkäästi askeltaen keskustassa. Aina välillä etumies, työnjohtaja paukatti ruoskaansa komentaen:"Mata la culebra!" tappakaa käärme, joka myös symbolisoi pahaa ja paholaista.

Istuimme porvarillisesti paikalle kyhätyssä katsomossa, kun lapsiryhmä nousi esiintymislavalle. Pääosassa olivat ruoskaansa heiluttava mustapartainen pojannaskali ja tytöntyllerö  puinen käärme kaulassaan. Vuorolailuin käytiin debattia surma-asiasta pojan "karjaistaessa" ruoskaansa sivaltaen aina saman mata la culebran ja tyttösen selkeästi vastaaninttäen. Loppuviimeksi kaiketi tautologiaan  kyllääntyneenä typsykkä viskasi matelijan maahan hepun eteen, tempaisi pitkän puisen miekan vyöltään ja huis-hais itse sivalsi käärmepolon kahtia. Loppu hyvin - kaikki hyvin!

Tämä on sikälis erikoista, että käärme kun  ei lainkaan kuulu saaren /saarten eläinlajikkeisiin elikkä ollaan  totaalisen käärmevapaalla alueella. Liekö manaus kuitenkin ajan myötä tehokkaasti tepsinyt, jää arvailtavaksi.

Juhlimisesta kuvittelimme jotain pientä tähän ikään  tietävämme, mutta noviiseja olemme ja noviiseksi jäämme: jälleen Grand Ball 22.30 - 05.00, tico - tico, aamuleipomoreissulla Vaari kunnon moralistina kuitenkin  - kertomansa mukaan - määrätietoisesti purjehti auki olevan ja muutamia sinnikkäitä hilpeähköjä   asiakkaita omaavan  vodkaa & cervezaa tarjoilevan baarikiskan ohi, siinä poikkeamatta....

Uskoopi:

maanantai 20. helmikuuta 2012

Murmeleiden....

Klo9.08 / 16,9 / 70% ja yöllä pari oikeaa sadekuuroa, joita ehkä saamme lisää.

riemupäivä oli eilen vuorossa karnevaaliohjelmassa. Oli pomppulinnaa, kasvomaalausta, ilmapallojen solmimista, pukukilpailua ja -tietty - musiikkia. Charcon puistossa, jossa myös on lasten leikkipaikka, vilisti Robin Hoodia, Bat Maneja, Spider Maneja, merirosvoja ja niitä suloisia prinsessoja ja keijukaisija sekä nalleja, norsuja ja peikkoja pilvin pimein. Nauru raikasi ja hihkuntaa riitti, kun juuri parhaassa mahdollisessa mielikuvituksen lento- ja rientoiässä olevat lapset saivat yhden koko päivän ajan olla sankareita ja prinsessoja ihan oikeesti. Tunsimme itsekin olevamme keskellä satujen maailmaa.

Ilonpäivä myös  kaikille runsain joukoin mukana olleille ja riemuun osallistuneille isovanhemmille, myös meille tällä hetkellä etäsellaisille. Suurin riemu on rajaton!!

Leikkimielellä:

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Bona fide...

 Klo 10.41 / 18,2 / 60%  ja pilvipoudalla mennään.

hengessä tuo edellinen eilispäivältä ja sarjasta hurskaita toiveita, sillä iltayhdeksältä baanalle, kuten Miniäiselle puhelimessa uhosimmekin:

vuorossa oli harkkamallinen, reilun tunnin mittainen Carneval Parade, jossa eri puolella kaupunkia keikkuneet ja musisoineet (lue rummuttaneet) ryhmät kerääntyivät kulkueeksi kohti läheistä Charcon aukiota. Komeata, kaunista ja värikästä näytelmää:  kaikki mukaan, lastenrattaista rollaattoriin, palomiehistä Harry Pottereihin ja perinteisiin kimalluksiin ja sulkatöyhtötyttösiin. Pää pyörällä tästä riekkumisesta ehdimme kämpille ja niukasti yövermeisiin, kun:

Charcolla rävähti 22.30 ilmoille Grand Ball, livenä isolla bandillä "humppasambaa" Manu Chaon  "Me gustas tu"- biisin mallista musaa, joka jatkui tauotta vain solistia vaihtaen aamukuuteen!!!! EI siis Janeja tahi Tarzaneita unissa, vaan silmät ristissä nyt hilpeästi:

ARRIBA!!!

Kasvitieteellinen...

Klo10.06 / 17,6 / 66% / pieni saderipaus ja pilvipoutaa...

puutarha: heittäydyimme hetkeksi hortonomeiksi ja ottaa hurautimme eilen tutulla rutisevalla mersupirssillä Jardin de Aclimatacion de la Orotavaan eli tuttavallisesti Jardin Botanicoon La Pazin yläkaupunkiin. Paikka on perustettu 17.8.1788 Carlos III:n toimesta tarkoituksena akklimatisoida eri puolilta maailmaa kotoisin olevia lajeja soveltuviksi Espanjan silloisen territorion alueelle. Erityisen tärkeän panoksen hankkeen onnistumiselle antoi D. Alonso de Nava y Grimon, von Villanueva del Pradon VI markiisi.

R.I.P. sillä tämä viehkeä ja vehmeä keidas mustarastaiden kauniisti soivalla huilulla kuorrutettuna on eräänlainen aikamatka toiseen rauhaisaan ja rauhoittavaan maailmaan, kaupunkikulttuurista muurien suojaan luontoäidin koskaanpettämättömään, ainalohduttavaan ja hyväätekevään syliin. Joka kerta & jokaisen visiitin väärtti.

Puisto on kahden hehtaarin suuruinen kätkien sisälleen trooppisten ja subtrooppisten puiden ja kasvien sortimentin. Tuttujen kookos- ja taatelipalmun seuraksi löytyy jos jonniinsortin versioita. On villiviikunapuita, saniaisia, kliivioita jnpp. aina jättiläislumpeisiin, jotka juuri nyt komiasti kukkivat hohtavinvalkein ja vaaleanpunaisin versioin.

 Erityisen hyvin ovat edustettuina heimot: Bromeliaceae l. ananaskasvit ja Araceae l. vehkakasvit. Pirskatti: vielä nytkin alkoi puistattaa: tuli nimittäin aikanaan pakon edessä kerättyä, prässättyä, teipattua, aseteltua, tutkittua, laputettua ja sekä suomeksi että latinankielisin nimin tentittyä jokukin heinänkorsi ja horsmanhuituva....

Tulevana yönä unikuvissa vissisti vilistelläänkin viidakoissa liaaneissa roikkuen Me Tarzan - You Jane - but where is the Cheetah - hengessä. Filmaus alkakoon, nostakaatten Tarzan puuhun!!

Huhuilee:

perjantai 17. helmikuuta 2012

Sää, Senegal & slangi...

Klo9,23 / 14,9 / 66% /kirkasta ja nousevaa pilvimassaa.

Las Canadas del Teidelle satoi eilen ensilumen, mutta Teiden huippu on edelleen huputon. Gran Kanarialla puolestaan tiet  rinteille ovat tukossa, kun paikalliset autoillen rientävät ihmettelemään valkoista kylmää ja leikkimään lumella. La Palman saarella eilispäivänä lunta kasautui Santa Cruzin tielle jopa 15 cm:n verran estäen liikenteen ja observatoriotkin huurtuivat pois pelistä. Tämä on tyypillistä kyllä joulu-tammikulle, muttei enää tähän ajankohtaan. Itse saimme peräti keltaisen hälytyksen koskien La Palmaa, El Hierroa, La Gomeraa ja Teneriffaa: sadetta piti tulla 60 litraa/m2 20:ssä tunnissa, Vaan sataa ropsutteli hiljalleen eilen vaivaiset vajaat puoli tuntia!!

Suomi - Senegal-seuran toiminta jatkuu hyvissä merkeissä: alasmenevää hissiä vartoomassa potra Senegalin mies. Hissi saapuu, hän avaa meille kohteliaasti kumartaen oven, senora etunenässä marssimme luontevasti hissin perälle ja kaveri jää vaitonaisesti hymyillen itse ulos. Vaari EI paina nappia, VAAN puskee oven takaisin auki ja komentaa: ei ei, kun mukaan vaan! Gracias, gracias ja sitten vihdoin huristellaan syvän hiljaisuuden vallitessa harmoonisesti yhdessä alas. Eikö näistä puuvillapelloista, valkoisen miehen "Massa - Massa" ajoista ja Huckleberry Finnin Seikkailuista ole yhtikäs mihinkään edetty??

Lukeminenhan tunnetusti kannattaa aina: El Dia-päivälehdestä oppii myös kelvollista ja monikäyttöistä katukieltä: kahden aiemman voimafraasin lisäksi sanainen arkkuni karttui, karnevaaliaikaakin kun eletään, ehkä hyvinkin relevanteilla ilmaisuilla: "Näpit irti, suksi kuusikkoon ja hei-hei-sun heiluvilles". Vaari suhtautuu jotensakin aprikoiden näiden hervottomuuksien käyttömahdollisuuksiin ja toivoo salaa hiljaa syvällä sydämessään, etten ainakaan uutuuden innostuksen puuskassani ja  riemussani heti ensi kättelyssä tarjoilisi juuri oppimaani esim. omalle, tutulle  heldelmäkauppiassedällemme, joka tähän asti on meidät ansiokkaasti pitänyt oivallisissa vitamiineissa....

Liukasta laiskiaista:

tiistai 14. helmikuuta 2012

Turvallista & tehokasta...

Klo9.27 / 16,0 / 55% /, pilvistä, tuulenhönkyjä ja sadetta luvassa (??).

Puerto on tunnetusti helppo, siisti ja turvallinen kohde. Helppo: ummikkokin pärjää, ruokalistat löytyvät yleisesti kaikilla mahdollisilla kielillä. Vaatimattomallakin espanjankielentaidolla saavuttaa huomattavia fasiliteetteja ja etenkin nuorempi ikäpolvi taitaa myös ainakin tilkan saksaa ja/tai englantia. Siisti: aamuisin jyristävät harja-autot rotuaarit puhtaiksi ja useamman kerran viikossa mellastavat vaahtopesubiilit. Turvallinen: poliisivoimat näkyvästi ja jatkuvasti katukuvassa eikä toistaiseksi iholle ole tultu. Liikumme "päiväkassa" pikkulaukuissa, harvoin iltaisin, jolloin avaimet ja parikymppiset köllöttävät syvällä taskunpohjissa. Öisin nukumme sikeästi viattomain unta. Karnevaaliviikot muodostavat tähän rytmiin pirteän poikkeuksen....

Tehokasta: lompsutellessamme Charcon aukion automaatille jokaviikkoiselle debetnostolle noteeramme kulmalla polisiin, jonka edessä maassa kengänpohjat ja housunpunttia sekä muutaman paikoilleenjämähtäneen inehmon. Vaarilla tilannetaju pelaa, terästäytyy ja selkeästi varautuu EA1:n omaavana elvytystoimenpiteisiin harppomalla rivakasti etiäpäin. Samalla siunaaman hetkellä hurahtaa nippanapppa varpaittemme editse ambulanssi nro 1 ja tehokkaasti toimeen. Heti letkan perään Gardia Civil ja seuraavaksi ambulanssi nro 2 malli sydän/kiireellinen ajo. Ollaan hartaina hiirenhiljaa, ilmassa aistittavissa suurta esperanzaa, toiveikkuutta, hyvää tahtoa ja myötätuntoa. Vetäydymme paikalta.

Ei todellakaan tarvitse lojua syleilemässä nupukiviä , ajasta ikuisuuteen väisteltävänä. Ei siis sarjasta: äkkiä pois, ei koske minua, onneksi en minä. Vaan: joskus se voin olla juuri minä; tämä siunattu välittäminen ja toiminnan tehokkuus, pidetäänpäs mekin  toisistamme huolta!!

Ystävänpäivää:

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Glamouria...

Klo0.05 / 15,7 / 59% / pilvistä ja typötyyntä.

Carnaval del 9 as 28 febrera: pärähti osaltamme virallisen oikeesti - ei vain välillisenä "nautintona" - käyntiin, kun wanhat Mercedekset, nuo kiiltäväkromiset kaunottaret arvokkaasti hyristen lipuivat alas Avenida de Colonille, rannan kävelykadulle ja asettuivat 27 uljaan yksilön voimin vaatratunsiistiin vinoparkkiin. "Sakramenskatun tasakäpälä" sanaili Mummo ja sekosi samantien suosiolla sukkiinsa.

Meillä oli itsellä 1980-luvun ykköspuolella aikana, jolloin Mikko Alatalo rallatellen väitti trikoon olevan riskillä ruma ja jolloin VTT:llä vielä tehtiin kansainvälisestikin korkeatasoista tutkimusta, beige AHV- 871, 300 D, josta tämä lukkarinrkkaus osiltaan juontanee. Myös yksi tälläinen "Ahvo" oli rivissä virittämässä nostalgiaa. Jassu, mitä pirssejä!

Pää pyörällä, niskat nurin edes - takaisin ja vielä vihoviimeinen haikea yliolankatse.
Kaikkien paikallaolijain kaikenlaiset kuvaus- ynnä tallennuslaitteet räpsivät ja rullasivat kapasiteettiensa äärirajoilla. Väkeä piisasi sankoin joukoin, esim. mantereelta pelkästään Iberia lennättää 4.000 paikan verran porukkaa saarelle.

Santa Cruzissa ahertaa ja juhlijoita paimentaa 500 turvallisuus- ja ensiapuhenkilöä sekä 250 poliisia, tehostettua alkoholinkäytönvalvontaa mikrokontrollein kaupungilla ja makrokontrollein ulosmenoteillä. Puertossa poliisivoimat, kaikki neljä eri yksikköä,  ovat poikkeuksellisesti parisen viikkoa olleet jokseenkin pienemmällä eksitenssillä "poissa näkyvistä" vissiin lomiaan pitämässä ja huililla. Nyt ovat sitten näyttävästi läsnä myös runsaimmin jalkapartioin. Mersujen luota kotiintullessamme porttimme vieressä passissa ollut Policia Localin jykevä & varsin katu-uskottava edustaja jopa huikkasi meille leppoisanlupsakat  Buenasit!

Tuttavallisesti:

torstai 9. helmikuuta 2012

Olevaa & tulevaa...

Klo8.59 / 17,4 / 67% / paksu pilvipeite.

Nyt ollaan toista viikkoa tyypillisissä talvikeleissä: puuskaista ja kovaa tuulta, joka vaanii kaikilla kujilla ja kaduilla, pilvenlonkaa, hienoa tihkua ja lyhykäisiä kuurontapaisia. Sitä varsinaista kunnon sadetta ei siis vieläkään elikkä kolmeen kuukauteen. Ikävää tiedontynkää on pottusadon  tyrkyllä oleva menetys. Katastrofi uhkaa myös muuta viljelyä, jos ei esteri luukkujaan avaa. Paha-paha! Kanarialla viljellään 80:ä eri viinirypälelajiketta (enemmän sortteja kuin missään muualla) ja toden totta aina uuden rypäletertun myötä on maiskuteltu uutta makuvivahdetta. Saarella on 600 endeemistä lajia ja 48%:a pinta-alasta on suojeltua. Tämä näin reunahuomautuksena & syrjähyppynä.

Tulevana viikonloppuna heitämme kannat kattoon: karnevaaleihin osallistuu eri tavoin Tenellä yhteensä 250.000 henkilöä, lähinnä Santa Cruzissa ja Puertossa. Lapsikuningatar valitaan 12/2 ja karnevaalikuningatar 16/2. Antiikkiautot vierivät San Telmon kävelykadulle kiiltävin kromein 21/2 kuskit sen ajan tamineissa ja jäävät pariksi tunniksi parkkiin vapaasti ihasteltaviksi; JEE!! Sardiinin hautajaisia vietetään 22/2 elikkä valtava sardiini kuljetetaan surevien leskien itkunparkunan myötä lavalla kalasatamaan, pärskäytetään ihan rantavesiin, sytytetään palamaan ja päälle ilotulitus. Tällä on uskonnollinen perusta tuhkakeskiviikossa, joka aloittaa paaston, jolloin liha elikkä täällä tietty kala haudataan. Hervottoman huvittava maskuliinimaraton kipitetään 24/2; naisiksi pukeutuneet, hyvin meikatut urospoppoot huojuvat korkkareillaan ja hauskuuttavat meitä. Naiseksi pukeutuminen ei liity mitenkään seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan on täällä puhtaasti hauskanpitoon liittyvä piirre. Todettakoon, että monessa tapauksessa toteutus on sitä luokkaa, että tietämättömälle tapahtuu helposti paha kömmähdys... Komea päätöskulkue valtaa pääväylät 25/2 ja on kestoltaan kolmen tunnin luokkaa. Väriloistoa, hulppeita pukuja ja sitä kuuluisankumeaa rummunpäristystä piisaa!

Juonessa mukana:

maanantai 6. helmikuuta 2012

herne nenässä ja whatsappia...

Klo9.01 / 14,4 / 61 ja hienoa hiekkaa tuonut puuskatuuli tyyntynyt.


Askellamme kohti pientä aukiota San Telmon täällä päässä ja kappas, mikäs patsas siihen on pystytetty?? Mustiin puettu pariskunta, noetuin kasvoin patsaspönöttelee pieni musta uurna kädessä!! Ennen kuin Vaari huomakaan, on Mummo tarmokkaasti kiepahtanut parin luo. Ei suinkaan viskatakseen kolikkoa, kuten Vaarin ällistynyt ilme saattaisi antaa odottaa, vaan todetakseen napakasti: Not funny at all. Mautonta. Jatkan samaan hengästyneeseen hengenvetoon varuiksi espanjaksi pinnistäen koko kaamean katuslangivarastoni. "Rollo & irse" - tyhmää - häipykää!

Kuolemahan on ensiparkaisustamme lähtien se ainoa fakta, mutta tätä itsestäänselvyyttä ei tarvitse päin plasiä pläjäyttää, enempi vähempi kun lomalla / talvehtimassa / terveyhtymässä  tahi puertolaisittain päiväpromenadilla kun ollaan.

Aiheesta tai sen vierestä sen verran: tässä kulttuurissa jos ei nonssoleerata murmeliväkeä niin toisaalta senorat eivät viimeistään 5-kymppisinä muutu meikeläisten muijalehtienkin hokeman mantran mukaan näkymättömiksi, vaan ovat kauniilla kädellä ja huomaavaisuudella kohdeltuja hamaan tappiin kuten Ukkipapatkin; ei siis silkkaa saippuatehdasraaka-ainetta. Tämä kyllä selittyy luontevasti myös sillä, että isovanhemmat hoitavat täällä lapsenlapsia, kuljettavat kouluun ja näin muodostavat aktiivisen osan perhekuntaansa.

Kiinalaisesta myymälästä kuultu kyselyjä missä on ja onko täällä, sieltä voi kuulemma ostaa hyviä tuomisia jnpp., kummasteltu whatsapp? Arvoitus ratkes eilen:  600 - 700 m2 ja sen tuhannen artikkelia - hilirimpsusta -, kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta Tiimari-HongKong malliin. Tuomisia: EI-EI ja EI. Mitä kaikkea ihmispolo ollakseen tyytyväinen tarvitseekaan tahi mihin kaikkeen hautautumatta ja mitä kaikkea ilman - huh-helpotus - varsin hyvin tulee toimeen... Kiinalainen ravinteli sen sijaan vallan käypänen nokkimispaikka: 30:n sortin lämmin noutopöytä, pari tuoresalaattia, leipää, neljää jätskiä jälkkäriksi, laadukasta ja maukasta a 5,95. Kate revitäänkin sitten vesipullosta ja oluesta.

Rispektiä:

lauantai 4. helmikuuta 2012

Kolmaspäivä ja mantelipuut....

Klo 9.05 / 16,5 / 61%, pilvistä ja illalla SADEkuuroja ja yöllä sitä kaivattua sadetta.

Mantelipuiden kukinta-aika on tammi  - helmikuu ja tarkkaa aikaa on mahdoton tietää, mutta etenkin tuulisella kelillä se jää varsin lyhyeksi. Mantelipuun hedelmä on luumarja, jonka sisässä oleva siemen muistuttaa pähkinää. Sato korjataan elo - syyskuussa puun ravistinta käyttäen ja pudottaen alustoille samaan tapaan kuin menetellään oliivien kanssa.

Koska eilisaamu oli tihkusateinen ja tuulinen poissulkien Las Teresitas hiekkarantapäivän, suuntasimme uudelleen Mascan vaikuttavalle reitille kohti Vilafloria. Olimme saaneet oivan  vinkin alueen runsaasta kukintatarjonnasta, mikäli ajoitus sattuu nappiin.

Länsirannikon Puerto Santiago antoi jo esimakua tulevista Las  Americasin ja Los Christianoksen hotellikolossihirvityksistä loppumattomine baari- ja kappakkakatuineen sekä turistiroinamyymälöineen. Oli helpottavaa taasen varmistua siitä tosiseikasta: sopii varmasti jossain elämänvaiheessa ja joillekin ja johonkin lähtöön, mutta vielä varmemmin kiitos, mutta ei kiitos meille.

Motarilta puikahdimme San Miguelin kautta Vilafloriin ja sitten toissapäivän ihmetyksen saimme todeta tämän huikean kukintakauneuden kaiken karuuden ja kuivuuden ja silkan ruskean eri sävyjen keskellä todeksi. Fantastico!! Etenkin, kun jo ensimmäiset pudonneet terälehdet muodostivat valkoisia ja vaalenpunaisia mattoja puiden alle.

Näin ollen tulivat myös kaikki  neljä Teidelle johtavaa tietä ajaa pöristellyiksi ja aina vaan yhtä vaikuttaviksi todetuiksi. Kilometrejä kertyi kolmessa päivässä 693, ajotunteja 18 ja kokonaiskulu oli 125,-.

Näissä vaihtelevissa maisemissa lepäävät sekä sielu että sydän. Niin paljon rumaa ja sietämätöntä kuin maailmassa löytyykin, on siis myös runsaasti kauneutta ja hyvää sekä spinozalaisittain kun ajattelen: suurta, ehdotonta ykseyttä ja täyteyttä tämän huimaavan, äärettömän kaikkeuden kanssa yhtenä sen mikroskooppisen pienenä, mutta itseisarvoltaan tärkeänä osasena. Tällöin koen ehdottoman ihmisyydden toteutuvan, siten kuin se parhainta ja täydellisintä olla voi!

Filosofoi: