keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Where is the bag...

Klo8.51 /13,6 /72% ja selkeää. Jännästi klo5.00 lämpötila oli jo 15,4 vaan laskee sitten aamupalalle kohotakseen uudelleen auringonnousun myötä.

Vodafonelta kotiutuessa kotinurkillamme kadunkulmassa ympärilleen pälyilee huolestuneen ja eksyneen oloinen jo enemmän elämää nähnyt mieshenkilö. Kohdatessamme puuskahtaa:"Do you speak english?"  Yes, we do. Ja sitten pistää meille pahan:"My bag, I lost my bag, where is the bag?". Annamme haukankatseittemme kiertää täydet 360 astetta, vaan ei yksi ainutkaan laukku maata rojota kiveyksellä omistajaansa etsien, joten: Sorry, can't help you.

Muutaman askeleen edettyämme pyörrämme kuin sanattomasta sopimuksesta yht'aikaisesti kannoillamme. Pirskatti, tuo oli satavarmasti suomalainen. Utelemaan: Are you maybe from Finland?
Myöntävän helpottuneenoloisen "Yessin" jälkeen ehdotamme kainosti kielenvaihtoa ynnä tiedustelemme, josko voimme jotenkin olla avuksi.

Surullinen tarina ei tällä erää kerro jäniksenpojasta, vaan matkalaukun lukituskoodin unohtumisesta, lukon murtamisesta ja laukun rikkoutumisesta. Ollaan tiukasti yhtä mieltä näistä kaikista kirotuista koodeista sekä tunnuslukujen ja salasanojen viidakossa rämpimisestä. (Eikös nykytekniikalla voitaisi sujauttaa jo laitoksella piisirua ihon alle ja sillä sipuli, perää Mummo). Kun kotirappuamme vastapäätä sijaitsee tuttu, kelpo laukkukauppa leikimme seuraa johtajaa ja ilahdutamme kauppiassetää tällä jo valmiiksi tyytyväisellä asiakaspotentiaalilla. Vanhoina partiolaisina: "Aina valmiina".

Karkauspäivää:

maanantai 27. helmikuuta 2012

Top5 & tönkkösuolatut sillit...

Grand Ballin huipennukseksi veti 14-hengen pumppu komian loppusetin, josta nautimme hurjasti ihan vaan sängyssä köllötellen ja varpaita heilutellen. Tässä tulee kahden viikon TOP5: 1) Danza Kuduro (Don Omar), 2) Stand by Me englanniksi (Ben E.King), 3) Me Gustas Tu (Manu Chao), 4) La Bamba (Ritchie Valens) ja 5) Livin' la Vida Loca (Ricky Martin). Useasti soi myös nippu mainiota & mukaansatempaavia biisejä, joiden melodoista tuli sitkeästi kiemurtelevia korvamatoja, mutta jotka valitettavasti toistaiseksi jäivät no-name-sarjaan.

Aamu oli 11-asteen sellainen, vaan pilvetön taivas, joten ei kuin Martianezin merivesialtaille, jonne oli askaa edellisen kerran  27.1. =  tasan kuukausi sitten. Elikkä valohoito-osastoon ja huiluuseen, rötköttämään kuin tönkkösuolatut sillit ikään, satsaamme nyt, kun selkeästi ennusteiden mukaan kevääseen, lämpimämpään ja ennen kaikkea tuulettomampaan mennään. Kunnon sadetta ei siis edelleenkään sitten marraskuun puolivälin ole saatu (reissun alussa ostetuista kahdesta sateenvarjosta Mummon on iskemättömässä tilassa & Vaarin kaksi kertaa avattu ja saman tien suljettu) ja jos ei nyt lähiaikoina tule, eikä ennusteiden mukaan näin käy, pottujen lisäksi kadotettujen sielujen joukkoon liittyvät tomaatit ja viinirypäleet. Tasan eivät siis tällä Telluksella käy sateetkaan...

Vamos a la playa:

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Paraati ja piletystä...

Klo 9.57 / 14,6 / 71 /sees taivas,Uukkoluoja suosii karnevaalien päätöspäiviä ja kevät koittaa kaikille.

Eilispäivä oli verrattoman hauska ja tempaisi täysillä mukaansa. Hyväksi aluksi pääsimme aitiopaikalta seuraamaan kuuden kulkueen päälavetin rauhallisen systemaattista ylöspanoa tässä kotikadulla: sen tuhannen oranssia ja kaikenkirjavaa kananhöyhentä, tuhansittain riikinkukon pyrstösulkaa, kimalletta,maalausta yms. dekoreerausta mahtavine tellinkeineen.

Grand Puerto de la Cruz International Carnival Parad'ia seurasimme pääkadulla sen reunoille rivitetyillä klaffituoleilla (a 3,-) tuulettomassa ja täyspaisteisessa kelissä hikoillen viekussa istuneen eteläenglantilaisrouvan kanssa mainiota smalltalkkia harrastaen. Komiaa oli, kuningattaret ja rinsessat paikoillaan laveteillan, eri värikylläiset tanssiryhmät, rummunpäristykset ja väkeä kuin merenmutaa. Tämä operaatio kesti kohdallamme penkkivarauksineen kolme tuntia, mutta sekalaisen seurakunnan kulkuetta jatkui hamaan illantuloon.

Kämpille kuivan paidan vaihtoon  ja ei kun sekaan väenpaljouteen Charcolle, jonne paraatikin päättyi, JO kahdeksalta alkavaan Grand Balliin, jossa soitti 14-miehinen bändi vaihtuvin solistein. Voihan vihveli, mikä hilpeä meno mikä lento!!! Ja kerrankin: emme olleet pukeutuneet tilanteen vaatimalla tavalla ja tunsimme itsemme tosi turisteiksi normirensseleissämme. Ehkäpä juuri siksi, Vaari kesken kaiken nykäistiin käskynkästäni, ja totesin helpottuneen yllättyneenä  hänen iloisen rennoin lanneliikkein luontevasti kamera kaulassa bailaavan samanmittaisen "leidin" kanssa takavasemmalla, Vauhdikas tansstuokio päättyi hersyvään nauruun & ylävitoseen. Jess!

Meno jatkui, vimoista varsinaista juhlailtaa lue -yötä kun kerran mentiin, volyymirikkaasti aamukuuteen. Tänään on kivasti taas ohjelmallinen  lauhkea Murmelipäivä, ties vaikka pomppulinnaan... Kahden viikon tapahtuma päättyy kahdeksalta alkavaan ja kymmeneltä loppuvaan Great-Grand Balliin ja tiettävästi huipentuu ilotulitukseen. Karnevaalit = asia, joka on itse koettava.

Menossa mukana:

lauantai 25. helmikuuta 2012

Korkkarimaratonilla...

Klo09.19/13,4/70%/sininen taivas, joten yölämpöä oli vain 10:n pintaan.

Silmät ristissä, suorana lähetyksenä: XVII Maraton Masculino "Mascarita Ponte Tacon": Kahdeksan jälkeen ehtoolla toppautuneina kuin Michelinukot portista ulos ja  hupsista  suoraan keskelle tanssiryhmää. "Kappas, mitäs tytöt täällä tekevät, kun piti olla korkkarit?": äityy Vaari kummastelemaan. Mutta, mutta siinähän valmistatui meidän kadun/tienoon ikkari 15-salskean uroon "Aloha"-poppoo,   nimensä mukaisesti minimaalisissa kaislahameissa, monenkirjavat paperipalmutöyhdöt päässä, taidokkaasta meikattuina ja kutritettuina, menojuomaa siemaillen ja lauleskellen. Tempaisivat meidät pöllähtäneet nauraen keskelleen hauskanpitoon ja me ei kuin peukkua pystyyn, kehumaan ja kuvaamaan. Alohan perässä hetkutellen Charcolle, jossa oli lavalla ryhmien esittely ja startti. Osallistujia oli kaikkiaan kunnioitettavat  318. Totta mooses otimme oman Alohamme lavalla vastaan "Arriba"-kannustushuudoin!!

Tämä on mielestämme se kaikkein hauskin ja huumoripitoisin karnevaaliproge, sillä tässä parin tunnin alkuhörhellyksessä kilpailijat paitsi siemailevat virvokkeita, ottavat kontaktia meihin katsojiin ja kaikin tavoin hauskuuttavat porukoita ja asettautuvat kuvauksellisiin poseerausasentoihin. Pukuviritelmiä on käsittämätön valikoima ja niiden eteen on nähty armottomasti vaivaa. Ja musiikki raikaa estottomasti kuulutusten välillä.

Juoksureitin varrelle emme enää väkimassan puristuksiin singonneet, järjenkäyttöhän ei suoranaisesti ole kiellettyä, vaan hetken penkillä huilattuamme köpöttelimme kiltisti kotiin. Ehdimme taas vetäistä unipuvut niskaan, kun jo rävähti ilmoille ties kuinka mones Grand Ball, joka jatkui normaaliin tapaan aamukuuteen, rytmikkäässä ja desibelipitoisessa  musiikissa siis pysymme ajan hermolla ihan ilman omaa kidekonetta.

Aloha:

perjantai 24. helmikuuta 2012

Vaaralliset vahtimestarit...

Klo9.10 / 16,4 / 55% pilvipoutaa.

El Dia: La Guanchassa, 5400 asukkaan kylässä Puertosta 15 km länteen suorittivat poliisit vaarallisiin koiriin kohdistuvan tehoiskun. Tähän ryhmään kuuluvat: Pit Bull, Staffordshire Bull Terrier, Dogo Argentino, Fila Brasileiro, American Staffordshire Terrier, Rottweiler sekä Tosa ja Akita Inut. Lisäksi kaikki ne lihaksikkaat & suurileukaiset hurtisaanit, joiden säkäkorkeus on 50 - 70 cm ja paino yli 20 kg.

Tulos: 10 rekisteröimätöntä, kahdeksan ilman vaadittua pitolisenssiä, yhdeksän ilman kuonokoppaa (jota on aina  ulkona pidettävä) tai alle kahden metrin mittaista kuljetinta ja viisi ilman pakollista vakuutusta, jonka tulee kattaa kolmannelle osapuolelle aiheutuneet vammat ja vahingot vähintään 120.000,- asti. Vakavista rikkomuksista saadun pikavoiton suuruus on miehekkäät 2.400 - 15.000,-.

Näitä massiivi- tai kolossikoiriksikin kutsuttuja rekkuja käytetään yleisesti omakotialueilla ja maaseudulla pelotteina ja talonvahteina sekä lisääntyneesti nuorten miesten keskuudessa yleistyneenä tredi-ilmiönä puhtaasti suojelukoirina, mutta runsaasti keskustelua herättäneenä, epäterveenä sellaisena, kun tuo aikaaviepä ja kinkkinen  koulutusvaihe tuppaa jäämään  pahasti puolitiehen.

Oma lukunsa ovat sitten jaloissa sipsuttelevat mikrot citykoiraset. Useimmiten nämä karvakasat seuraavat omistajiaan vapaina, ( noutajat ja kultsut) odottelevat kärsivällisinä kytkemättöminä kauppojen ja kampaamojen ovilla matteja ja husseja, asioivat tyylipuhtaasti puodeissa ja maata rötköttävät kuppiloissa. Joitakin harvoja etuoikeutettuja ajelutetaan peräti lastenvaunuissa, osa kulkee kainaloissa tai sylissä tiiviisti takin sisällä. On lettejä (ei sentäs rastoja ole tullut vastaan), rusetteja, takkeja, neuleita, sadeasua ja töppöstä, merkeistä Burberry on suosituin, ym. egonjatketta ja -pönkitystä.
Hoteinta hottia hurttamuodin huipulta: hupparit, eksklusiivisimmat turkisreunuksella, mikä tässä ihan vaan pienenä tredivinkkinä nti T:lle ja hra R:lle...

Itkeäkö vai nauraako? Lähinnä luokittelen osastoon eläinrääkkäys, sen verran nololta moni karvaturri vaikuttaa ja semminkin, kun mielestäni faktaa on, että kelpo musti seuralaisena hakkaa mennen-tullen useimmat ihmiset!

Suuresta kaikenkarvaismäärästä huolimatta kaduilla ei tarvitse kahlata Haisaappaissa tai hypellä sinne sun tänne kasoja ja kikkaroita väistellen kuten helposti voisi luulla, vaan kakkapussikulttuuri on kerrassaan erinomaisella tasolla. Rähinöitä tai nahisteluja koirakansan parissa ei juuri synny, liekö sitten kyse saturaatiopisteen ylittymisestä vaiko siitä, että tämä on paitsi onnellisten ihmisten myös onnellisten koirien kaupunki?

Hurttahuumorilla:

torstai 23. helmikuuta 2012

Entierro de la Sardina...

 Klo9.15 / 17,7, / 56% / puolipilvistä, kunnon sadetta ei ole saatu vieläkään ja nyt ovat myös tomaatti- ja rypälesadot uhanalaisia, jos ei aquaa kunnolla pariin viikkoon tule. Sääennusteen mukaan ei siltä näytä. Helmikuu on ollut paitsi poikkeuksellisen kuiva, myös varsin koleatuulinen ja näin ollen auringonotto-osasto valitettavasti on ollut suljettuna.

Sardiinin hautajaisiin päätimme puuskaisen, puistattavan koillistuulen, myöhäisen alkamisajankohdan, hennosti tuhisevien nenuleiden ja ennen kaikkea kulkureitin  suotuisuuden ynnä oivallisuuden vuoksi osallistua sivistyneen arvokkaasti aitiopaikalta omalta terassiltamme käsin. Päätökseen lienee vaikuttanut myös se tosiseikka, jottas Vaari kalaruokien suurena ystävänä maistoi suosittua  paikallista herkkua: rapeiksi öljyssä paistettuja sardiininpötkäleitä. Tämä tapahtui kerralla kaksi kertaa, olivat kuulemma sen verran tiukkoja,tuhteja & tönkköjä eväkkäitä raavaankin kulinaristin makuhermoille...

Tämä traditio on uskonnollispohjainen ja juontuu tuhkakeskiviikosta liittyen paastonajan alkamiseen, jolloin liha, näin meren ympäröimänä kun tässä ollaan, kala varmuuden välttämiseksi haudataan poissa silmistä - poissa mielestä-periaatteella merenpohjaan.

Runsaasti ja taidokkaasti koristeltua ja rakennettua 10 m:n pituista, 1,5 m korkeaa ja 0,5 m:ä paksua, punaisin lamppusilmin varustettua fisua vedettiin traktorinlavetilla halki kaupungin keskustan. Itkijänaiset = naisiksi pukeutuneet uroot olivat suureen ääneen valittaen ja tuskaansa kirkuen saattojoukon etunenässä  ns. ensisijaisina surijoina.
 Sardiinipolon maallinen vaellus päättyy proosallisesti kalasatamaan, jossa se tuikataan tuleen ja iloisesti roihuavana palautetaan takaisin meren syliin.

Valoja taivaalle: komiasti räiskyvään ilotulitukseen huipentui tämä produktio. Nämä ilotulituksetkin vaan fiksusti  muuttuvat aina vaan  loistokkaammiksi karnevaalien etenemisen myötä. Eikä yötä ilman Grand Ball'ia: näin "arkisin" soitto pelittää vain 01.00 asti, mutta on vastapainoksi vaihtanut genreä tiukkatahtisempaan ja nuorisoystävällisempään suuntaan.

Let's rock:

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Hoppafordit & antiikkiautot....

Klo9.13 / 16,7 / 58% täysmittainen pilvipeitto ja tuulentynkää.

XL Edition of the Rally of the Valley Vintage Cars: 48 kappaletta autojen aatelia hyrisi ja murisi San Telmon bulevardille palmujen katveeseen kuskit kasvot innosta helottaen, ratteja rystyset valkeina tiukkaan pyörittäen; mallit ajalta ennen ohjaustehosteita. Jäivät siihen kaiken kansan ihasteltaviksi siksi aikaa, kun autokunnat kävivät Kasinolla lounastamassa.

Kavalkaadissa: Cadillac V8, Chevrolet, Ford (eniten) myös 1929 ja 1930  Model "A" mallit, Reo Flying Cloud, Whippet, Dodge, Morris ten 8, Opel, Austin, Vauxhall, Buick, Oldsmobile, Packard eight ja Citroen Model B 14G Luxe 1926 - 1928. Valtaosa TF-laatoin, muutama E- ja yksi S-laattalainen.

Kuskit perhekuntineen aikakauteen sopivasti, elegantisti tälläytyneinä, miehet liituraitapuvuissa, huopahatuissa, musta- tai beigevalkoisissa nauhakengissa Al Capone-hengessä, leidit charlstoneissa, stoolissa ja puuhkissa, sulka- ja harsohatuissa  sekä näyttävissä, aidoissa, vanhoissa koruissa. Lapset mustissa henkselihousuissa ja lippalakeissa.

Nuo autokaunottaret nyt vaan yksinkertaisesti ovat niin aristokraattisen kauniita ja tyylikkäitä ja niissä on sitä jotain, joka saa tämän Mummon polvet notkumaan ja posket hehkumaan. Yhdeltä iltapäivältä enempää viihdettä ei voi toivoa tahi saada!

Tööt-tööt:

tiistai 21. helmikuuta 2012

Käärmeentappajaiset...

Klo9.17 / 15,2 / 67% / sinistä taivasta ja eilen jopa sadekuuroja.

"Matar la Culebra":a ihmettelmessä männä ehtoolla. Tämä pitkä perinne, joka Puertossa on muutaman viime vuoden ajan ollut liitettynä karnevaaleihin, on afro - kuubalainen alkujaan ja tullut sieltä takaisin palaavien emigranttien mukana saarille. Orjapukuihin, peltotyöläisasuihin pukeutuneet, leveälierisin, kirkaanpunaisella  neilikankukalla somistetuin olkihatuin varustetut aikuis- ja lapsikulkueet, kasvot, käsivarret ja sääret mustattuina vaelsivat laulaen, hiukka soitellenkin ja rytmikkäästi askeltaen keskustassa. Aina välillä etumies, työnjohtaja paukatti ruoskaansa komentaen:"Mata la culebra!" tappakaa käärme, joka myös symbolisoi pahaa ja paholaista.

Istuimme porvarillisesti paikalle kyhätyssä katsomossa, kun lapsiryhmä nousi esiintymislavalle. Pääosassa olivat ruoskaansa heiluttava mustapartainen pojannaskali ja tytöntyllerö  puinen käärme kaulassaan. Vuorolailuin käytiin debattia surma-asiasta pojan "karjaistaessa" ruoskaansa sivaltaen aina saman mata la culebran ja tyttösen selkeästi vastaaninttäen. Loppuviimeksi kaiketi tautologiaan  kyllääntyneenä typsykkä viskasi matelijan maahan hepun eteen, tempaisi pitkän puisen miekan vyöltään ja huis-hais itse sivalsi käärmepolon kahtia. Loppu hyvin - kaikki hyvin!

Tämä on sikälis erikoista, että käärme kun  ei lainkaan kuulu saaren /saarten eläinlajikkeisiin elikkä ollaan  totaalisen käärmevapaalla alueella. Liekö manaus kuitenkin ajan myötä tehokkaasti tepsinyt, jää arvailtavaksi.

Juhlimisesta kuvittelimme jotain pientä tähän ikään  tietävämme, mutta noviiseja olemme ja noviiseksi jäämme: jälleen Grand Ball 22.30 - 05.00, tico - tico, aamuleipomoreissulla Vaari kunnon moralistina kuitenkin  - kertomansa mukaan - määrätietoisesti purjehti auki olevan ja muutamia sinnikkäitä hilpeähköjä   asiakkaita omaavan  vodkaa & cervezaa tarjoilevan baarikiskan ohi, siinä poikkeamatta....

Uskoopi:

maanantai 20. helmikuuta 2012

Murmeleiden....

Klo9.08 / 16,9 / 70% ja yöllä pari oikeaa sadekuuroa, joita ehkä saamme lisää.

riemupäivä oli eilen vuorossa karnevaaliohjelmassa. Oli pomppulinnaa, kasvomaalausta, ilmapallojen solmimista, pukukilpailua ja -tietty - musiikkia. Charcon puistossa, jossa myös on lasten leikkipaikka, vilisti Robin Hoodia, Bat Maneja, Spider Maneja, merirosvoja ja niitä suloisia prinsessoja ja keijukaisija sekä nalleja, norsuja ja peikkoja pilvin pimein. Nauru raikasi ja hihkuntaa riitti, kun juuri parhaassa mahdollisessa mielikuvituksen lento- ja rientoiässä olevat lapset saivat yhden koko päivän ajan olla sankareita ja prinsessoja ihan oikeesti. Tunsimme itsekin olevamme keskellä satujen maailmaa.

Ilonpäivä myös  kaikille runsain joukoin mukana olleille ja riemuun osallistuneille isovanhemmille, myös meille tällä hetkellä etäsellaisille. Suurin riemu on rajaton!!

Leikkimielellä:

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Bona fide...

 Klo 10.41 / 18,2 / 60%  ja pilvipoudalla mennään.

hengessä tuo edellinen eilispäivältä ja sarjasta hurskaita toiveita, sillä iltayhdeksältä baanalle, kuten Miniäiselle puhelimessa uhosimmekin:

vuorossa oli harkkamallinen, reilun tunnin mittainen Carneval Parade, jossa eri puolella kaupunkia keikkuneet ja musisoineet (lue rummuttaneet) ryhmät kerääntyivät kulkueeksi kohti läheistä Charcon aukiota. Komeata, kaunista ja värikästä näytelmää:  kaikki mukaan, lastenrattaista rollaattoriin, palomiehistä Harry Pottereihin ja perinteisiin kimalluksiin ja sulkatöyhtötyttösiin. Pää pyörällä tästä riekkumisesta ehdimme kämpille ja niukasti yövermeisiin, kun:

Charcolla rävähti 22.30 ilmoille Grand Ball, livenä isolla bandillä "humppasambaa" Manu Chaon  "Me gustas tu"- biisin mallista musaa, joka jatkui tauotta vain solistia vaihtaen aamukuuteen!!!! EI siis Janeja tahi Tarzaneita unissa, vaan silmät ristissä nyt hilpeästi:

ARRIBA!!!

Kasvitieteellinen...

Klo10.06 / 17,6 / 66% / pieni saderipaus ja pilvipoutaa...

puutarha: heittäydyimme hetkeksi hortonomeiksi ja ottaa hurautimme eilen tutulla rutisevalla mersupirssillä Jardin de Aclimatacion de la Orotavaan eli tuttavallisesti Jardin Botanicoon La Pazin yläkaupunkiin. Paikka on perustettu 17.8.1788 Carlos III:n toimesta tarkoituksena akklimatisoida eri puolilta maailmaa kotoisin olevia lajeja soveltuviksi Espanjan silloisen territorion alueelle. Erityisen tärkeän panoksen hankkeen onnistumiselle antoi D. Alonso de Nava y Grimon, von Villanueva del Pradon VI markiisi.

R.I.P. sillä tämä viehkeä ja vehmeä keidas mustarastaiden kauniisti soivalla huilulla kuorrutettuna on eräänlainen aikamatka toiseen rauhaisaan ja rauhoittavaan maailmaan, kaupunkikulttuurista muurien suojaan luontoäidin koskaanpettämättömään, ainalohduttavaan ja hyväätekevään syliin. Joka kerta & jokaisen visiitin väärtti.

Puisto on kahden hehtaarin suuruinen kätkien sisälleen trooppisten ja subtrooppisten puiden ja kasvien sortimentin. Tuttujen kookos- ja taatelipalmun seuraksi löytyy jos jonniinsortin versioita. On villiviikunapuita, saniaisia, kliivioita jnpp. aina jättiläislumpeisiin, jotka juuri nyt komiasti kukkivat hohtavinvalkein ja vaaleanpunaisin versioin.

 Erityisen hyvin ovat edustettuina heimot: Bromeliaceae l. ananaskasvit ja Araceae l. vehkakasvit. Pirskatti: vielä nytkin alkoi puistattaa: tuli nimittäin aikanaan pakon edessä kerättyä, prässättyä, teipattua, aseteltua, tutkittua, laputettua ja sekä suomeksi että latinankielisin nimin tentittyä jokukin heinänkorsi ja horsmanhuituva....

Tulevana yönä unikuvissa vissisti vilistelläänkin viidakoissa liaaneissa roikkuen Me Tarzan - You Jane - but where is the Cheetah - hengessä. Filmaus alkakoon, nostakaatten Tarzan puuhun!!

Huhuilee:

perjantai 17. helmikuuta 2012

Sää, Senegal & slangi...

Klo9,23 / 14,9 / 66% /kirkasta ja nousevaa pilvimassaa.

Las Canadas del Teidelle satoi eilen ensilumen, mutta Teiden huippu on edelleen huputon. Gran Kanarialla puolestaan tiet  rinteille ovat tukossa, kun paikalliset autoillen rientävät ihmettelemään valkoista kylmää ja leikkimään lumella. La Palman saarella eilispäivänä lunta kasautui Santa Cruzin tielle jopa 15 cm:n verran estäen liikenteen ja observatoriotkin huurtuivat pois pelistä. Tämä on tyypillistä kyllä joulu-tammikulle, muttei enää tähän ajankohtaan. Itse saimme peräti keltaisen hälytyksen koskien La Palmaa, El Hierroa, La Gomeraa ja Teneriffaa: sadetta piti tulla 60 litraa/m2 20:ssä tunnissa, Vaan sataa ropsutteli hiljalleen eilen vaivaiset vajaat puoli tuntia!!

Suomi - Senegal-seuran toiminta jatkuu hyvissä merkeissä: alasmenevää hissiä vartoomassa potra Senegalin mies. Hissi saapuu, hän avaa meille kohteliaasti kumartaen oven, senora etunenässä marssimme luontevasti hissin perälle ja kaveri jää vaitonaisesti hymyillen itse ulos. Vaari EI paina nappia, VAAN puskee oven takaisin auki ja komentaa: ei ei, kun mukaan vaan! Gracias, gracias ja sitten vihdoin huristellaan syvän hiljaisuuden vallitessa harmoonisesti yhdessä alas. Eikö näistä puuvillapelloista, valkoisen miehen "Massa - Massa" ajoista ja Huckleberry Finnin Seikkailuista ole yhtikäs mihinkään edetty??

Lukeminenhan tunnetusti kannattaa aina: El Dia-päivälehdestä oppii myös kelvollista ja monikäyttöistä katukieltä: kahden aiemman voimafraasin lisäksi sanainen arkkuni karttui, karnevaaliaikaakin kun eletään, ehkä hyvinkin relevanteilla ilmaisuilla: "Näpit irti, suksi kuusikkoon ja hei-hei-sun heiluvilles". Vaari suhtautuu jotensakin aprikoiden näiden hervottomuuksien käyttömahdollisuuksiin ja toivoo salaa hiljaa syvällä sydämessään, etten ainakaan uutuuden innostuksen puuskassani ja  riemussani heti ensi kättelyssä tarjoilisi juuri oppimaani esim. omalle, tutulle  heldelmäkauppiassedällemme, joka tähän asti on meidät ansiokkaasti pitänyt oivallisissa vitamiineissa....

Liukasta laiskiaista:

tiistai 14. helmikuuta 2012

Turvallista & tehokasta...

Klo9.27 / 16,0 / 55% /, pilvistä, tuulenhönkyjä ja sadetta luvassa (??).

Puerto on tunnetusti helppo, siisti ja turvallinen kohde. Helppo: ummikkokin pärjää, ruokalistat löytyvät yleisesti kaikilla mahdollisilla kielillä. Vaatimattomallakin espanjankielentaidolla saavuttaa huomattavia fasiliteetteja ja etenkin nuorempi ikäpolvi taitaa myös ainakin tilkan saksaa ja/tai englantia. Siisti: aamuisin jyristävät harja-autot rotuaarit puhtaiksi ja useamman kerran viikossa mellastavat vaahtopesubiilit. Turvallinen: poliisivoimat näkyvästi ja jatkuvasti katukuvassa eikä toistaiseksi iholle ole tultu. Liikumme "päiväkassa" pikkulaukuissa, harvoin iltaisin, jolloin avaimet ja parikymppiset köllöttävät syvällä taskunpohjissa. Öisin nukumme sikeästi viattomain unta. Karnevaaliviikot muodostavat tähän rytmiin pirteän poikkeuksen....

Tehokasta: lompsutellessamme Charcon aukion automaatille jokaviikkoiselle debetnostolle noteeramme kulmalla polisiin, jonka edessä maassa kengänpohjat ja housunpunttia sekä muutaman paikoilleenjämähtäneen inehmon. Vaarilla tilannetaju pelaa, terästäytyy ja selkeästi varautuu EA1:n omaavana elvytystoimenpiteisiin harppomalla rivakasti etiäpäin. Samalla siunaaman hetkellä hurahtaa nippanapppa varpaittemme editse ambulanssi nro 1 ja tehokkaasti toimeen. Heti letkan perään Gardia Civil ja seuraavaksi ambulanssi nro 2 malli sydän/kiireellinen ajo. Ollaan hartaina hiirenhiljaa, ilmassa aistittavissa suurta esperanzaa, toiveikkuutta, hyvää tahtoa ja myötätuntoa. Vetäydymme paikalta.

Ei todellakaan tarvitse lojua syleilemässä nupukiviä , ajasta ikuisuuteen väisteltävänä. Ei siis sarjasta: äkkiä pois, ei koske minua, onneksi en minä. Vaan: joskus se voin olla juuri minä; tämä siunattu välittäminen ja toiminnan tehokkuus, pidetäänpäs mekin  toisistamme huolta!!

Ystävänpäivää:

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Glamouria...

Klo0.05 / 15,7 / 59% / pilvistä ja typötyyntä.

Carnaval del 9 as 28 febrera: pärähti osaltamme virallisen oikeesti - ei vain välillisenä "nautintona" - käyntiin, kun wanhat Mercedekset, nuo kiiltäväkromiset kaunottaret arvokkaasti hyristen lipuivat alas Avenida de Colonille, rannan kävelykadulle ja asettuivat 27 uljaan yksilön voimin vaatratunsiistiin vinoparkkiin. "Sakramenskatun tasakäpälä" sanaili Mummo ja sekosi samantien suosiolla sukkiinsa.

Meillä oli itsellä 1980-luvun ykköspuolella aikana, jolloin Mikko Alatalo rallatellen väitti trikoon olevan riskillä ruma ja jolloin VTT:llä vielä tehtiin kansainvälisestikin korkeatasoista tutkimusta, beige AHV- 871, 300 D, josta tämä lukkarinrkkaus osiltaan juontanee. Myös yksi tälläinen "Ahvo" oli rivissä virittämässä nostalgiaa. Jassu, mitä pirssejä!

Pää pyörällä, niskat nurin edes - takaisin ja vielä vihoviimeinen haikea yliolankatse.
Kaikkien paikallaolijain kaikenlaiset kuvaus- ynnä tallennuslaitteet räpsivät ja rullasivat kapasiteettiensa äärirajoilla. Väkeä piisasi sankoin joukoin, esim. mantereelta pelkästään Iberia lennättää 4.000 paikan verran porukkaa saarelle.

Santa Cruzissa ahertaa ja juhlijoita paimentaa 500 turvallisuus- ja ensiapuhenkilöä sekä 250 poliisia, tehostettua alkoholinkäytönvalvontaa mikrokontrollein kaupungilla ja makrokontrollein ulosmenoteillä. Puertossa poliisivoimat, kaikki neljä eri yksikköä,  ovat poikkeuksellisesti parisen viikkoa olleet jokseenkin pienemmällä eksitenssillä "poissa näkyvistä" vissiin lomiaan pitämässä ja huililla. Nyt ovat sitten näyttävästi läsnä myös runsaimmin jalkapartioin. Mersujen luota kotiintullessamme porttimme vieressä passissa ollut Policia Localin jykevä & varsin katu-uskottava edustaja jopa huikkasi meille leppoisanlupsakat  Buenasit!

Tuttavallisesti:

torstai 9. helmikuuta 2012

Olevaa & tulevaa...

Klo8.59 / 17,4 / 67% / paksu pilvipeite.

Nyt ollaan toista viikkoa tyypillisissä talvikeleissä: puuskaista ja kovaa tuulta, joka vaanii kaikilla kujilla ja kaduilla, pilvenlonkaa, hienoa tihkua ja lyhykäisiä kuurontapaisia. Sitä varsinaista kunnon sadetta ei siis vieläkään elikkä kolmeen kuukauteen. Ikävää tiedontynkää on pottusadon  tyrkyllä oleva menetys. Katastrofi uhkaa myös muuta viljelyä, jos ei esteri luukkujaan avaa. Paha-paha! Kanarialla viljellään 80:ä eri viinirypälelajiketta (enemmän sortteja kuin missään muualla) ja toden totta aina uuden rypäletertun myötä on maiskuteltu uutta makuvivahdetta. Saarella on 600 endeemistä lajia ja 48%:a pinta-alasta on suojeltua. Tämä näin reunahuomautuksena & syrjähyppynä.

Tulevana viikonloppuna heitämme kannat kattoon: karnevaaleihin osallistuu eri tavoin Tenellä yhteensä 250.000 henkilöä, lähinnä Santa Cruzissa ja Puertossa. Lapsikuningatar valitaan 12/2 ja karnevaalikuningatar 16/2. Antiikkiautot vierivät San Telmon kävelykadulle kiiltävin kromein 21/2 kuskit sen ajan tamineissa ja jäävät pariksi tunniksi parkkiin vapaasti ihasteltaviksi; JEE!! Sardiinin hautajaisia vietetään 22/2 elikkä valtava sardiini kuljetetaan surevien leskien itkunparkunan myötä lavalla kalasatamaan, pärskäytetään ihan rantavesiin, sytytetään palamaan ja päälle ilotulitus. Tällä on uskonnollinen perusta tuhkakeskiviikossa, joka aloittaa paaston, jolloin liha elikkä täällä tietty kala haudataan. Hervottoman huvittava maskuliinimaraton kipitetään 24/2; naisiksi pukeutuneet, hyvin meikatut urospoppoot huojuvat korkkareillaan ja hauskuuttavat meitä. Naiseksi pukeutuminen ei liity mitenkään seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan on täällä puhtaasti hauskanpitoon liittyvä piirre. Todettakoon, että monessa tapauksessa toteutus on sitä luokkaa, että tietämättömälle tapahtuu helposti paha kömmähdys... Komea päätöskulkue valtaa pääväylät 25/2 ja on kestoltaan kolmen tunnin luokkaa. Väriloistoa, hulppeita pukuja ja sitä kuuluisankumeaa rummunpäristystä piisaa!

Juonessa mukana:

maanantai 6. helmikuuta 2012

herne nenässä ja whatsappia...

Klo9.01 / 14,4 / 61 ja hienoa hiekkaa tuonut puuskatuuli tyyntynyt.


Askellamme kohti pientä aukiota San Telmon täällä päässä ja kappas, mikäs patsas siihen on pystytetty?? Mustiin puettu pariskunta, noetuin kasvoin patsaspönöttelee pieni musta uurna kädessä!! Ennen kuin Vaari huomakaan, on Mummo tarmokkaasti kiepahtanut parin luo. Ei suinkaan viskatakseen kolikkoa, kuten Vaarin ällistynyt ilme saattaisi antaa odottaa, vaan todetakseen napakasti: Not funny at all. Mautonta. Jatkan samaan hengästyneeseen hengenvetoon varuiksi espanjaksi pinnistäen koko kaamean katuslangivarastoni. "Rollo & irse" - tyhmää - häipykää!

Kuolemahan on ensiparkaisustamme lähtien se ainoa fakta, mutta tätä itsestäänselvyyttä ei tarvitse päin plasiä pläjäyttää, enempi vähempi kun lomalla / talvehtimassa / terveyhtymässä  tahi puertolaisittain päiväpromenadilla kun ollaan.

Aiheesta tai sen vierestä sen verran: tässä kulttuurissa jos ei nonssoleerata murmeliväkeä niin toisaalta senorat eivät viimeistään 5-kymppisinä muutu meikeläisten muijalehtienkin hokeman mantran mukaan näkymättömiksi, vaan ovat kauniilla kädellä ja huomaavaisuudella kohdeltuja hamaan tappiin kuten Ukkipapatkin; ei siis silkkaa saippuatehdasraaka-ainetta. Tämä kyllä selittyy luontevasti myös sillä, että isovanhemmat hoitavat täällä lapsenlapsia, kuljettavat kouluun ja näin muodostavat aktiivisen osan perhekuntaansa.

Kiinalaisesta myymälästä kuultu kyselyjä missä on ja onko täällä, sieltä voi kuulemma ostaa hyviä tuomisia jnpp., kummasteltu whatsapp? Arvoitus ratkes eilen:  600 - 700 m2 ja sen tuhannen artikkelia - hilirimpsusta -, kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta Tiimari-HongKong malliin. Tuomisia: EI-EI ja EI. Mitä kaikkea ihmispolo ollakseen tyytyväinen tarvitseekaan tahi mihin kaikkeen hautautumatta ja mitä kaikkea ilman - huh-helpotus - varsin hyvin tulee toimeen... Kiinalainen ravinteli sen sijaan vallan käypänen nokkimispaikka: 30:n sortin lämmin noutopöytä, pari tuoresalaattia, leipää, neljää jätskiä jälkkäriksi, laadukasta ja maukasta a 5,95. Kate revitäänkin sitten vesipullosta ja oluesta.

Rispektiä:

lauantai 4. helmikuuta 2012

Kolmaspäivä ja mantelipuut....

Klo 9.05 / 16,5 / 61%, pilvistä ja illalla SADEkuuroja ja yöllä sitä kaivattua sadetta.

Mantelipuiden kukinta-aika on tammi  - helmikuu ja tarkkaa aikaa on mahdoton tietää, mutta etenkin tuulisella kelillä se jää varsin lyhyeksi. Mantelipuun hedelmä on luumarja, jonka sisässä oleva siemen muistuttaa pähkinää. Sato korjataan elo - syyskuussa puun ravistinta käyttäen ja pudottaen alustoille samaan tapaan kuin menetellään oliivien kanssa.

Koska eilisaamu oli tihkusateinen ja tuulinen poissulkien Las Teresitas hiekkarantapäivän, suuntasimme uudelleen Mascan vaikuttavalle reitille kohti Vilafloria. Olimme saaneet oivan  vinkin alueen runsaasta kukintatarjonnasta, mikäli ajoitus sattuu nappiin.

Länsirannikon Puerto Santiago antoi jo esimakua tulevista Las  Americasin ja Los Christianoksen hotellikolossihirvityksistä loppumattomine baari- ja kappakkakatuineen sekä turistiroinamyymälöineen. Oli helpottavaa taasen varmistua siitä tosiseikasta: sopii varmasti jossain elämänvaiheessa ja joillekin ja johonkin lähtöön, mutta vielä varmemmin kiitos, mutta ei kiitos meille.

Motarilta puikahdimme San Miguelin kautta Vilafloriin ja sitten toissapäivän ihmetyksen saimme todeta tämän huikean kukintakauneuden kaiken karuuden ja kuivuuden ja silkan ruskean eri sävyjen keskellä todeksi. Fantastico!! Etenkin, kun jo ensimmäiset pudonneet terälehdet muodostivat valkoisia ja vaalenpunaisia mattoja puiden alle.

Näin ollen tulivat myös kaikki  neljä Teidelle johtavaa tietä ajaa pöristellyiksi ja aina vaan yhtä vaikuttaviksi todetuiksi. Kilometrejä kertyi kolmessa päivässä 693, ajotunteja 18 ja kokonaiskulu oli 125,-.

Näissä vaihtelevissa maisemissa lepäävät sekä sielu että sydän. Niin paljon rumaa ja sietämätöntä kuin maailmassa löytyykin, on siis myös runsaasti kauneutta ja hyvää sekä spinozalaisittain kun ajattelen: suurta, ehdotonta ykseyttä ja täyteyttä tämän huimaavan, äärettömän kaikkeuden kanssa yhtenä sen mikroskooppisen pienenä, mutta itseisarvoltaan tärkeänä osasena. Tällöin koen ehdottoman ihmisyydden toteutuvan, siten kuin se parhainta ja täydellisintä olla voi!

Filosofoi:

perjantai 3. helmikuuta 2012

Itäisin kolkka...

Klo8.53 / 16,4 / 76% / tihkusade piipahti, täyspilveä, selkenevää luvassa.

Sadunomaisen,  maailman vanhimman, tertiäärikaudelta peräisin olevan laakeripuumetsikön läpi. "This virgin woodland is fed by the sea of clouds that forms almost 365 days against the cliffs". Chamorgan tie, osin pahainen, kuoppainen kinttupolku, edestakaisin ajettava pussinperä, jonka ylle korkeat puut muodostavat tunnelimaisen holvikatoksen. Ainutkertainen tunnelma ja puhutteleva kokemus, jonka aikana sanoja ei tarvita & hiljaisuus on syvä ja hyvä.

Kiemurrellen alas valkeahiekkaiselle, useita kilometrejä pitkälle Las Teresitaksen palmujen koristamalle, kuvankauniille rannalle. Tällä kertaa tuulinen ja koleahko keli ei suonut meille toivomaamme beach-boys-hetkeä. Joten viereiseen, pieneen San Andresin kalastajakylään, jossa yhä eletään pelkällä kalastuksella. Ramon-ravintolassa merenherkut ovat sarjasta: juuri potkimasta /mönkimästä lakanneet. Joka reissulla olemme tässä nimenomaisessa paikassa käyneet herkuttelemassa. Useammankin oppaan ja linkin mukaan juuri täällä sijaitsevat saaren kaikkein parhaat kalaravintolat. Tosi on!

Kamera räpsyi ahkerasti ja kaktuksen juuri avautunut keltainen kukka kruunasi otokset pisteenä i:n päälle vielä juuri jätettyämme auton yöparkkiin. Ajotunteja kertyi viisi, kilometrejä 166 ja tankattu yhteensä 30:llä, mikä riittänee myös tälle päivälle.

Todettakoon, että tom-tom-Mummo näppärästi ohjasi meidät kahteenkin piskuiseen kylään: El Ortiga ja El Portezuelo (suosittelen lämpimästi!!), joihin ei ainakaan wanhanaikaisen paperikarttamme mukaan edes johda minkäänsorttista kärrypolkua ja, että ilman Vaarin vaivatonta ratinrullausta kokonaiskuvani tästäKIN saaresta olisi jäänyt verrattomasti kalpeammaksi ja ohuemmaksi!

Elisillekin putkahti jostain tässä juhlattomassa välivaiheessa, loppiainen kunniallisesti ohitettu - karnevaaleihin vielä 10 päivää miinus rumpu- ja paraatiharkat - fiesta/feria elikkä vietimme kuulemma "Kanarian saarten suojelupyhimyksen"-päivää.

Usvaa putkeen:

torstai 2. helmikuuta 2012

Luontevasti länteen...

Klo9.15 / 14,9 / 61% pilvipoutaa.

elikkä kohti Punta de Tenoa, Tenon niemimaata, saaren läntisintä kolkkaa osoitti auton nokka. Siellä emme aiemmin olleet käyneet ja jos olisin tiennyt.... Vuorista ja niiden kaiteettomista serpentiineistä luulin tietäväni kaiken oleellisen, mutta, mutta: tien leveys nelisen metriä ja tuolle loppupätkälle Dangerous varoitukset sateelle ja tuulelle ja omavastuut, pudotusta alas merelle reilut 200 m ja sama jyrkkäkallioisesti suoraan ylös!! Hip-hurraa. Tässä huikeassa jylhyydessä menivät koordinaatit totaalisti sekaisin ja Tom-Tomin virkaa hoitaneesta Mummosta näkyi loppuviimeksi enää tukantupsu. Loppuosa liukui luontevasti alas jalkatilaan. Vaari veivasi tiukasti & taitavasti rattia, näytti selkeästi nauttivan ajamisesta; ei voi kuin ihailla!!!

Mascan reitiksi tätä myös kutsutaan, Masca, pikkuruinen, pittoreski kylä, joka vasta muutama vuosikymmen sitten yhtenä viimeisistä pääsi tieverkon päähän. Heti sen jälkeen kaiken karuuden ja kuivuuden (banaanipuidenkin lehdet jo käpristyvät) keskelle ilmaantui kolmen-neljnmetrin korkeuteen valkoisia ja vaaleanpunaisia pumpulipilviltä näyttäviä ihmetyksiä: mantelipuut, nuo lehdettömät, kukkivat kaikessa koreudessaan ja loistossaan tuoksuen lähinnä hunajalta. Kerrassaan ihastuttavaa!

Teiden juurella tuulessa, kirkkaudessa ja 11-asteessa nautimme ne perinteiset päiväkaffeet. Tällä saarella totisesti piisaa äkisti vaihtuvia eri luontotyyppejä ja ällistyttäviä kontrasteja.

Alle valitsimme Huyndai i20:n, mittarissa 37.150 km, hintaan 90,-/3 vrk. (Pikkuautot alk. 55,-/3 vrk).  Kulutus 6,3 l/100km ja bensan hinta 0,98/l. Ajoaikaa kertyi  reilut viisi tuntia ja kilometrejä 318.

Huristelmaan: