Syksyä kohden...

 

Olemme parhaillaan ajakohdassa, jolloin mennyt helteinen kesä on taittumassa syksyä kohden ja linnut matkaavat parvissa taivaalla,  joten SusuPetalin osuvan ja kuvaavan runon, jossa kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä eikä niin mitään puutu, sanoin: "Kuulen syksyn kutsuvan":

 

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään 

ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse ,

ennen kuin metsä nukkuu hämärään.

Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,

anna valon vielä viipyä lattialla,

tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen.

Viivytä kesän lähtöä.

maista elokuun kypsyttämää omenaa,

tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.

 

Kerää muistoja, elä nyt,

poimi satoa

ja säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.

Hyvästele perhoset,

toivota tervetulleeksi pihlajien puna,

lyhtykukkien oranssi hehku.

Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,

kylve kuun kimaltavassa hohteessa,

nukahda hymy huulillasi.

Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa,

säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessäsi, 

sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.

 

 

 

Kaunista ja kuulasta syysaikaa ja -taikaa ja sekä ruskan värikylläistä huipennusta!

Kyyhkyparvia taivaalla bongailee:

Elina Hirvonen: "Rakkauksien lokikirja" - ex Libris...

 

 "Rakkauksien lokikirja", Elina Hirvonen, WSOY, 2023, 229 s.

Elina Hirvonen (s.1975) on palkittu kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli kymmenelle kielelle. Rakkauksien lokikirja avaa romaanitrilogian, jonka kaunokirjallinen maailma muodostuu keskusteluista eri puolilla maailmaa kasvaneiden ihmisten kanssa. (Takakansi)  

 

                                                            ©Jarkko Hirvonen

 

 "Nainen pelkää vajoavansa masennukseen, joka on nuoruudesta asti seurannut häntä. Hän kirjaa muistiin keskusteluja rakkaudesta eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa vaaliakseen yhteyttä muihin. Lämpenevässä, pandemian ja sodan maailmassa kertoja etsii elämänlinjaansa, toivoa ja sitä, mikä ihmisiä yhdistää."

" Ehkä musiikki, kuvataide ja kirjoitetut sanat tuovat meidät lähemmäksi toisiamme kuin puhutut koskaan voisivat tuoda. Jos uskonto on portti ikuisuuteen, ehkä taide on portti toiseen ihmiseen." ((Lievelehti) 

 

 

 

Tässäpä mukava löydös, joka tarjosi sekä  paljon ajateltavaa ja uudenlaista kirjoitustyyliä johon oli  helppo  tykästyä että mahdollisuuden omaan  lennokkaaseenkin aatoksenkulkuun  ja tuntemuksiin  ynnä paikka paikoin löytää omakohtaista  tuttuuden tunnetta, kontaktipintaa.

Teos  ajoittuu aika-akselille syksy 2019 - talvi 2020 ja se sisältää  25 lukua, kirjailijan kiitokset sekä luettelon teoksessa käytetyistä sitaateista. 

Jokaisen luvun alussa on lisäksi Kulkumerkinnät, jotka tarjoavat paitsi näkökantoja ja uusia perspektiivejä myös ohjeita ja vinkkejä itse kullekin meistä elämän varrelle kuten esim. syksy 2019:  Lasten takia et saa vajota!! Pidä lähellä hyvä kirja ja terapeutin numero. Valitse kaunein reitti. 

Yritä tehdä jotakin hyvää.  Lähde aina, kun voit ja Pysähdy, kun kirsikkapuut kukkivat.

 

Näkemyksia avartava ja mietteitä sekä ideoita  herättävä teos, joka positiivisesti yllätti omaleimaisuudellaan ja annillaan sekä joka oli silkka ilo lukea kannesta kanteen! Elina Hirvonen on taitava tunnelmain luoja ja asioiden esillenostaja, jonka seurassa viihtyi vaivatta ja olisi viihtynyt huomattavsti pidempäänkin, 

joten pidetäänpä nimi visusti mielessä.

 

- Ja kaikki rakkaus on suojaa surua vastaan (ein leiser Schritt im Dunkel) 

 Eeva-Liisa Manner. Kunnianosoitus Wilhelm Friedmann Bachille.

 

Niinpä...

Andrei Kurkov: "Kuolleen miehen kaveri" - ex Libris...

 

"Kuolleen miehen kaveri", Andrei Kurkov, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024, 

126 s., suomentanut Riku Toivola.

 

Andrei Kurkov  (s. 1961) on ukranalainen kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja. 

Hän syntyi Pietarissa mutta on asunut Kiovassa lapsuudesta asti. Kurkov kirjoittaa venäjäksi. Yli 40 kielelle käännettyjen, mustanpuhuvan huumorin sävyttämien romaanien lisäksi hänet tunnetaan kansainvälisen median Ukraina-kommentaattorina. 

Kurkovilta on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Kuolema ja pingviini ja  Harmaat mehiläiset. Kuolleen miehen kaveri  ilmestyi alkukielellä vuonna 1996. (Lievelehti)

 

 

                                                                ©Pako Mera
 

 

"Näivettynyt avioliitto, vaimolla uusi rakastaja. Kolmekymppinen Tolja on lopen kyllästynyt elämäänsä. Työtäkään ei ole, ei merkityksellisyyden tunnetta. 

Mikä neuvoksi? Mies päättää ottaa yhteyttä tutun tuttuun palkkamurhaajaan. Hänen on järjestettävä näyttävä kuolema - itselleen.

Tolja suunnittelee kaiken tarkasti. Hän toimittaa tappajalle kuvan kohteesta, sopii ajan ja paikan. Hintakin on kohtuullinen. Muutama mutka matkassa tosin on,

eikä niistä vähäisimpinä: entä jos hän tuleekin toisiin aatoksiin." (Lievelehti)

 

 

 

 

Kutkuttava kansi ja tuntematon kirjailijanimi saivat nappaamaan tämän matkaan kirjastosta, - eikä turhaan. Mikä herkullinen ja omalla tavallaan huumorinsävyttämä teos tästä lukiessa kuoriutuikaan!  

Muutamia maistiaisia:

Kadunnaisten kasvot:  - Puolihämärässä, kaupungin keinotekoisessa loisteessa he näyttivät houkuttelevilta, ikään kuin herkällä kädellä piiretyiltä, mielihaluja herättäviltä varjoilta, jotka tavallisesti heittivät jonkinlaisia lyijykynänhuokoisia katseita kirjojen melodramaattisilta etulehdiltä ja kansilta. Olisin voinut helposti kuvitella olevani heidän asiakkaansa tai että olisimme tuttavia, jopa ystäviä...

 

Tuikitavallinen ihminen:  - Aina kun katseeni pysähtyi ikkunaan, lumipyry lumosi minut. Se sai kaikki muut ajatukseni kätkeytymään johonkin, aivan kuin ne olisivat arastelleet lunta. Kohtasin lumen yksin, mutta en ihmisen lailla, vaan kuin susi tai jänis, yksinkertainen eläin, jolla oli silmät. Jokin sisälläni jähmettyi ja saatoin seistä tuijottamassa ikkunaan kymmenen tai viisitoista minuttia, niin kauan kunnes jokin ulkopuolinen ääni käänsi huomioni pois lumesta. Silloin minussa heräsi tai pikemminkin ilmeni tuiki tavallinen ihminen. Tuo ihminen halusi juoda teetä ja laittoi pannun kaasuliedelle.

 

Kuluneen vuoden ehdottomasti kiinnostavampia ja herkullisimpia teoksia! Uudenoloinen, positiivisesti kepeä, mutta kiehtova ja rikas kirjoitustyyli ilahdutti erilaisuudellaan, ilmavuudellaan kuin myös mustanpuhuvalla vaan ei pahansuovalla huumorillaan. Riku Toivolalta kerrassaan mainio suomennos tästä hyvän mielen kaverista ja Tuomo Parikan hykerryttävä kansi on omiaan houkuttelemaan mukaan tähän veijaritarinaan, josta ilmaan jää leijumaan kysymys:

 

 entä jos?

Pekka Tölli: "Minä näen sinut - Arvostuksen psykologiaa" - ex Libris...

 

"Minä näen sinut - Arvostuksen psykologiaa", Pekka Tölli, Tammi, 2024, 320 s.

"Pekka Tölli  toimii Mehiläisellä johtavana organisaatiopsykologina. Hän auttaa työkseen yksilöitä, johtoryhmiä ja työyhteisöjä voimaan hyvin ja tekemään itselle ja muille merkityksellisiä asioita. Työssään hän on havainnut, miten tärkeitä arvostus ja nähdyksi tuleminen ovat ihmisen kasvulle ja hyvinvoinnille." (Takakansi) 

 

©Markko Taina

 

"Minä näen sinut" on tietokirja arvostavan kohtaamisen merkityksestä. 

Se auttaa kasvuhaluisia ihmisiä antamaan ja saamaan sydämeen käyvää arvostusta heille tärkeissä ihmissuhteissa, jotta he itse ja ihmiset heidän ympärillään voisivat paremmin ja eläisivät onnellisempaa ja merkityksentäyteisempää elämää.

Arvostuksen kokemus on monelle ihmiselle elintärkeä - haluamme tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi omana itsenämme. Jotta voi tulla nähdyksi, pitää olla joku,

joka näkee. Tarvitsemme toisiamme. Kirja laajentaa tyypillisen self-help -kirjallisuuden minäkeskeisyyttä "me-keskeisyyteen": auttamalla muita autat itseäsi ja auttamalla itseäsi autat muita." (Takakansi)"

 

 

Teoksen eri osioita sisältävät luvut ovat: Johdanto, I. Tilanne: arvostus on perustarpeemme. Ongelma: meillä on arvostusvaje ja III. Ratkaisu: kuinka täytämme arvostusvajeen?

Mielenkiintoinen teos, joka herätti matkan varrella runsaasti kysymyksiä mm. :  Arvostanko itseäni? Onko se edellytys kyetä arvostamaan muita? Mikä on oma arvomaailmani? Se myös muistutti siitä tosiseikasta, ettei kiitos ole kirosana.

- Nähdyksi tulemisella on lukuisia myönteisiä vaikutuksia: se tukee fyysistä ja henkistä hyvinvointia, lisää kokemusta elämän merkityksellisuudesta, vahvistaa ihmissuhteitamme, helpottaa itsensä ymmärtämistä, auttaa kehittymään ja kasvamaan, levittää hyvää ympärilleen ja tekee maailmasta paremman paikan.(Yhteenveto - anna hyvän levitä.)

- Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä, totesi aikanaan Viktor Borge ja se ei käytettäessä kulu eli siitä on hyvä aloittaa...

Hymyilemisiin:

Aki Salmela: "Epäsäännöllisiä kappaleita" - ex Libris...

 

 "Epäsäännöllisiä kappaleita", Aki Salmela, Kustannusosakeyhtiö Teos,  2024,

 88 s., ulkoasu Jenni Saari.

 

"Aki Salmela (. 1976)  on kiitetty runoilija, jonka esikoiskokoelma

Sanomattomia lehtiä ilmestyi vuonna 2004. Hän on saanut Kalevi Jäntin palkinnon ja Tanssiva karhu runopalkinnon. Sittemmin hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, joista viimeisin Eläimen varjo, nimettiin Helsingin Sanomissa merkkipaaluksi Salmelan tuotannossa.

Käsillä olevassa kokoelmassa Salmela keskustelee klassikkorunoilijoiden kanssa, ja teos päättyy kahteen hänen kääntämäänsä Stéphane Mallarmén proosarunoon. (Lievelehti)

 

 

                                                            ©Pertti Nisonen

 

 

Yksi kesän anneista on aina uusi kirjailijatuttavuus ja tähän Salmelan teokseen miellyin oitis lievästä ensihämmennyksestä toivuttuani! Uudenlainen ja kiinnostava tapa lähestyä lempeällä huumorilla ja hymynhäive silmissä erilaisia asioita  ja jopa vaihtaa ajatuksia huonekalujen kuten kirjahyllyn kanssa. 

 

Tämä Salmelan kooste sisältää kiintoisasti nimetyt osiot: Toisaalla, Sikäli kuin tiedämme, Huonekalumusiikkia, Niin kuin muste rakastaa paperia, Epäsäännöllisiä kappaleita, De Chiricon taulun nimi ja Kaksi proosarunoa.

 

 

 

Runomuotoinen maistiainen: Sikäli kuin tiedämme:

                                   

Ollessaan yksin

laumaeläin

tuntee jäävänsä paitsi -

 

toiset ovat jossain

tekemässä jotain

ilman sitä.

 

Jo kieli itsessään

on toinen -

kun kirjoitan,

 

jokin kuuntelee,

jokin vastaa

tässä täsmällisessä maailmassa.

 

    

Huonekalumusiikkia, Kirjahylly:

 

Olipa kerran. Olen kuullut sanottavan, että niin on sanottava kun puhutaan kirjahyllyistä. Ei niin kovin kauan aikaa sitten ihmisillä oli kirjahylly olohuoneessaan. Olohuone oli paikka, jossa ihmiset oleskelivat silloin kun he eivät olleet keittiössä, wc:ssä tai sängyssä. He istuivat olohuoneessa ja olohuoneessa heidän kanssaan seisoi kirjahylly kuin uskollinen palvelija. Kirjahyllyssä oli pieniä esineitä, joita sanottiin kirjoiksi. Olipa kerran. Ja toisinaan kävi niin, että ihminen otti kirjahyllystä kirjan ja alkoi lukea sitä.

Ja toisinaan kävi niin, että ihmisessä tapahtui jotain kun hän luki kirjaa. Jotain sellaista kuin ajatteleminen, tai jotain sellaista kuin ymmärtäminen, uuden tiedon omaksuminen tai kielen selittämätön nautinto....

 

Jotain sellaista tapahtui tätä teosta lukiessakin. Omaleimaista, oivaltavaa ja varmaotteista ja tuoreen raikasta tekstiä, jonka tyylistä lukijana nautin suuresti.

Jenni Saaren ilakoiva kansi kuvaa yhdellä silmäyksellä osuvasti Salmelan kynänkäytön taitavuutta ja on sinänsä ilo silmille.

 

A propos: löytyyko teidän kodistanne sellainen nykypäivän  kummallisuus kuin kirjahylly? Meiltä niitä löytyy kaksin kappalein...

 

 Mainio teos, jonka seurassa viihtyi ja rentoutui:

 

 

Antti Tuomainen: "Tapahtuu huomenna" - ex Libris...

"Tapahtuu huomenna", Antti Tuomainen, Kirjakauppiasliitto, 2023, 134 s.

Kansi Noora Westerlund.

 

Antti Tuomainen  on yksi Sumen kansainvälisesti menestyneimpiä nykykirjailijoita. Hänen teoksiaan on julkaistu yli 30 maassa.

Britannian arvostetuimpiin kuuluva The Times on nimennyt Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjailijaksi." (Takakansi) 

                                                             ©Jonna Räsänen

 "Petteri Puulasmaa tekee kaikkensa saadakseen pitää pienen tyttärensä huoltajuuden. Ennen kaikkea hänen olisi säilytettävä vakaa elämäntilanteensa ja työpaikkansa. Asioita kuitenkin mutkistaa se, 

että Petteri on puhelinennustaja ja surkea työssään. Kaiken lisäksi hänen pomonsa paljastuu vaaralliseksi rikolliseksi. Kun työpaikalle eräänä  päivänä soittaa hieman epätavallisempi asiakas, Petteri päätyy nopeasti selkä seinää vasten. Tarttumalla tarjoukseen hän voisi  kääriä sievoisen summan rahaa ja ratkaista kaikki ongelmansa. Mutta kannattaako sieluaan myydä pimeälle puolelle - edes rakkauden tähden?" (Takakansi)   

 

 

Edelliskerran Tuomainen ilahdutti 2022 teoksellaan Majavateoria, joka kirvoitti seuraavia ajatuksia:   

Hervotonta verbaliikkaa ja usein hienovaraisin huumorin jyvin maustettua  ilman ylilyöntejä  sujuvaa kerrontaa, jota ei voi tyytyväisesti hymyilemättä ja Tuomaisen aatoksenrientoa ihailematta lukea. 

Tässä teoksessa on 17 lukua, joista muutama makupalapoiminta:

 

- Esimies Uumaja:  - Me ollaan aloitettu sinun kanssa helpoimmasta hän sanoo, - unien tulkinnasta, keskusteluavusta, ihan peruskamasta, jota jokainen pystyy pukeltamaan. Ollaan jätetty kirousten poistaminen, chakrat, enkelitulkinnat, selvännäkeminen, heilurit, kaukoparantaminen ja kaikki sellainen myöhemmäksi. Taroteista puhumattakaan...

 

-  Yhteistä meille kaikille - luin itseni siihen joukkoon, joka oli aina mielenkiinnolla kuunnellut niin sanottuja asiantuntijoita, mitä se sana ikinä tässä yhteydessä lopulta tarkoittikaan - oli, että me tarvitsimme jonkin kertomaan, mitä huomenna tapahtuu... 

     

Ennustaminen on vaikeaa - erityisesti tulevaisuuden on tohtori Ahti Karjalaisen tunnetuksi tekemä lausahdus. Pilkesilmäisesti, omaperäisesti ja ihmisläheisesti Tuomainen käsittelee teoksessaan erilaisia ihmisyyeen ja elämään liittyviä kysymyksiä, ja lukijana ei voi - eikä halua - muuta kuin nauttia hänen taitavasta kerronnastaan ja juonen kuljetuksestaan. 

 

Noora Westerlundin sopivasti monenkirjava ja avaamaan houkutteleva kansi vastaa ja kuvaa  oivasti teoksen monimuotoista ja hersyvää sisältöä.                                                           

Tämä on - kuten edellinenkin häneltä lukemani-  teos, joka on vaikeasti ilmapiiriltään ja tunnelmaltaan  avattavissa eli joka on parasta ja antoisinta lukunautinnon optimoimiseksi lukea itse.   

Lukemastaan hymyssä suin nautti:

Guillaume Musso: "Kirjailijoiden salattu elämä/ La Vie sécrete s des écrivains" - ex Libris...

"Kirjailijoiden salattu elämä", Guillaume Musso, Siltala, 2024, 264 s., 

suomennos Anna Nurminen.

 

"Guillaume Musso (s. 1974)  on jo vuosia ollut Ranskan suosituin kirjailija. 

Hänen teoksiaan on myyty yli 11 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Vuonna 2023 ilmestyi ensimmäinen Musso-suomennos Tyttö ja yö. Romaani sai innostuneen vastaanoton." (Lievelehti)

 

                                                        ©Emanuele Scarceletti

"Vuonna 1999, julkaistuaan kolme menestysromaania, kuuluisa kirjailija 

 Nathan Fawles ilmoitti uransa päättymisestä ja vetäytyi idylliselle Beaumontin saarelle Välimeren rannikon edustalle.

Syksyllä 2018 Fawlesin romaanit kiehtovat edelleen lukijoita, ja kirjailijaa tapaamaan saapuu nuori sveitsiläinen toimittaja Mathilde Monney, joka on päättänyt selvittää syyn Fawlesin vetäytymiselle. Naisen on määrä saada häneltä ensimmäinen haastattelu kahteenkymmeneen vuoteen. Kaunis ja viehättävä vieras tekee kirjailijaan välittömän vaikutuksen.

Äkkiä Beaumontin idylli särkyy. Rannalta löydetään ruumis ja viranomaiset eristävät koko saaren. Erityisen raakaa murhaa tutkitaan ja alkaa paljastua järkyttäviä seikkoja. Niin alkaa Mathilden ja Nathanin välinen vaarallinen tapaaminen, jossa totuuden ja fiktion välinen raja häilyy. Onko kukaan turvassa, kun saaren kätkemät synkät salaisuudet alkavat paljastua?" (Takakansi)

Jopas sattui onnekkaasti hyppysiin  itselle uppo-outo, paljon kehuttu kirjailijatuttavuus, eikä tätä salattua elämää tarvinnut pitkälle lukea, kun valkeni mistä syystä! Musso on jakanut teoksensa useampaan lukuun, joiden sisällä on tarinoita ja juonenkulkua. Seikka, joka etenkin näissä hellekeleissä koituu lukijansa eduksi. Hän viljelee myös lukujen alussa mainoita sitatteja, kuten luvun Kirjailijan tärkein ominaisuus ensirivillä: Kirjailijan tärkein ominaisuus on hyvät pakaralihakset. Dany Laferriér.

- Olin maksanut kirjoittajakurssista - siis kolmesta neljän tunnin työpajasta - 

tuhat euroa, mutta hyvin nopeasti jouduin pettymään. Työpajan ohjaaja 

Bernard Duf - romaanikirjailija, jonka kunnian päivät sijoittuvat 1990-luvulle - esiintyi jonkinlaisena tyyliseppänä (hän käytti itse tätä ilmausta). 

"Kaiken kirjoittamisenne täytyy keskittyä kieleen, ei tarinaan., toisteli hän jatkuvasti. "Tarinan ainoa tarkoitus on palvella kieltä."  Kirjan ainoa päämäärä on etsiä muotoa, rytmiä, harmoniaa. Vain tällä tavalla voi kirjoittaa jotain ainutkertaista. 

- Dufy oli kenties oikeassa, mutta henkilökohtaisesti olin täysin päinvastaista mieltä: tyyli ei ollut päämäärä sinänsä. Kirjailijan tärkein ominaisuus oli vangita lukijan mielenkiinto hyvällä tarinalla. Tarinalla joka saisi lukijan unohtamaan hetkeksi itsensä ja sukeltamaan henkilöhahmojen todellisuuteen ja heidän mielenmaisemaansa. Tyyli oli vain keino saada kerronta heräämän eloon, 

saada se värisemään.

Ja tuossa Musso onnistuu upeasti!  Hän kertoo kameran mystisen tarinan elävästi ja mukaansatempaavasti kaikkine  käänteinensä, murhinensa ja mielenkiintoisine henkilöhahmoineen päivinensä  ja kun -  kuten tässä - kirjailija kirjoittaa kirjailijasta niin lopputulos on verratonta jälkeä. Anna Nurmisen oiva käännös ja Laura Noposen kansi tukevat ja  ilmentävät oivasti teoksen sisältöä.

Mukaansatempaava, edukseen massasta poikkeava ja laadukas teos, 

jonka sisältöä ja tunnelatausta on vaikea sanoiksi purkaa, mutta joka vie lupaa kysymättä tai sitä tarvitsematta mennessään ja joka ihastutti uudenlaisella kerronnallaan pitkin matkaa.

- Selvitäkseen hengissä on kerrottava tarinoita. Umberto Eco, Edellisen päivän saari.

Musson ja Nathan Fawlesin ratevasta  seurasta suuresti nautti:

 

Juoheaa juhannusaikaa...

 

Kevään polku alkuvuodesta tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivikkoinen,

joten astellaanpa toiveikkaasti sisään juhanukseen runojen, ruusujen ja rytmien myötä:

 

 

 

Pieni polku salainen viekottaa mua metsän syliin, luonto

kauneuttansa ympärilläni tuhlaa, en kaipaa seuraan

meluisiin kyliin, olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa.

 

Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa, juhannuskeijut ihanimmat

niityllä karkeloivat, oravatkin puun latvasta huomioni voittaa,

juhannusta lehdot, järvet, niityt, salot ja vuoret soittaa.

- K.A.Wiksten - 

 

Juhannuskahvit - sehän on vain pieni

kuppi kuumaa,

mutta ah - ei mikään mua ihanammin huumaa!

Silmät ummessa saan ryystää tasetilta,

ympärilläin ihanainen suven aattoilta!

-Hanna Silmo

 

Hyvän mielen hyrinäksi ja hyräiltäväksi: Summertime and the Living is Easy (klik) Ella Fitzgeraldin ja Louis Armstrongin ajattomana versiona.

 

Valoisaa & oloisaa juhannusaikaa! 

Juhani Brander: "Amerikka" - ex Libris...

"Amerikka" Juhani Brander, WSOY, 2023, 303 s. Päällys: Markku Ruokonen.

Juhani Brander (s. 1978) on julkaissut proosaa, esseitä sekä runoja. 

Vuonna 2010 hänet valittiin ainoana suomalaisena Best European Fiction -antologiaan ja 2024 hänet palkittiin Kritiikin punnuksilla.

Branderin kohuttu esikoisteos Miehen Kuolema  (2020) herätti paljon keskustelua, ja edellinen romaani Silta yli vuosien (2021) oli arvostelumenestys." (Lievelehti)

 

 

                                                              ©Jussi Vierimaa                                                

"Väkevä kuvaus pienen pojan selviytymisestä sotien jälkeisessä Suomessa.

Kaarlo elää anarkistisen mummonsa kanssa kahdestaan kirppujen valtaamassa talossa pienellä saarella. Mummon kertoman tarinan mukaan äiti odottaa Kaarloa kaukana Amerikassa, ja sinne Kaarlokin aikoo vielä joskus päästä.

Amerikka on romaani köyhien ihmisten voimasta ja häpeästä, luokkayhteiskunnasta sekä ihmisen ja luonnon hauraasta suhteesta. 

Juhani Brander kirjoittaa herkkävaistoisesti eristäytyneestä saaristokunnasta,

sen omalakisista asukkaista, vastoinkäymiset ylittävistä unelmista sekä leimatuista naisista, jotka historia on julmasti unohtanut.

Teos kasvaa runolliseksi balladiksi merestä, hylkeestä ja pojasta, joka pienellä veneellä yrittää soutaa valtameren toiselle puolelle." (Takakansi)

 

 

Ei haittaa kuinka ahdas portti,

kuinka rangaistusten täyttämä lista

Olen kohtaloni mestari;

Olen sieluni kapteeni.

 

William Ernest Henley

(suom.  Laura Ala-Kokko)

 

Tämä oli ensikättelyni Branderin tuotannon kanssa ja voi kuinka luja ja lämmin siitä muodostuikaan! Tämä tyttö oli kerralla ihastunut, vakuuttunut ja myyty kirjailijan tasapainoisen ja ihmisläheisen kerronnan edetessä.

Mummot sekä elävässä elämässä ja  kuten kirjailijan luoma sympaattinen tässä, ovat parhaimmillaan juuri tuollaisia, he ohjaavat, tukevat ja opettavat, kulkevat vierelläsi. Mikä parasta: kaikki tuo suurella rakkaudella, ymmärryksellä ja huolenpidolla.  Olen yksi onnekkaista, sillä minulla oli tällainen Mummi:) 

 

Elämän varjopuolia ja vaaroja eli sotaakaan tässä ei unohdettu:

Pommikoneet:  - Pilvien takaa ne tulivat. Massiiviset, tuhon auran ympäröimät kuoleman linnut. Niiden jyrisevä ääni oli maisemaan kuulumatonta, ihmisen pimeimpien voimien aikaansaannosta. Ne lensivät muodostelmassa, rikkoivat äänivallin, pilvet hajosivat, auringon pulssi kiihtyi, sen jyskytys kuului maahan asti. Venäläiset pommikoneet lensivät pääsääntöisesti suuriin kaupunkeihin.

 

Mummo:   -  sanoi, ettei tarvinut apetta. Kasvu oli pysähtynyt mummolla jo neljän vanhana. Mummo oli sanonut olevansa sulka päässä rapiat sataviisikymmentä senttiä pelkkää yritystä.

Kaarlo soutumatkalla  - heräsi vasta keskipäivällä. Niskaa jomotti, silmien takana asui kipu. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Häntä janotti. Poskillaan Kaarlo tunsi päivän lämmön, auringossa nukkumisen pitkät tunnit, yö oli kaukana, toisessa maailmassa. Valaat. Oliko se unta? Ei valaita voinut olla täällä, saaristomerellä. Merenneidot eivät olleet harhaa, siitä hän oli varma.

 

Brander käyttää rikasta kieltä kaikessa kerronnassaan ja kuvailemisessaan. Tämä on seikka, joka luonnollisesti koituu lukijan mielihyväksi. Hän on armoitettu tarinaniskijä ja suorasukainen sanakäyttäjä hienostuneella ja tyylikkäällä sekä omanoloisella otteellaan. 

Luontokuvaukset ovat vertaansa vailla: meren tuoksun ja kosteuden  sekä aaltojen kohinan voi suorastaan aistia lukiessaan. Yksinkertaisesti: kirja, jonka ei olisi suonut loppuvan...

P.S. Teoksen tietoisku: uusi kalatuttavuus vaspuukit, jotka eivät pitäneet auringosta ja ne piti käsitellä kuunvalossa, joita kalastettiin verkoilla ja jotka piti käsitellä kuunvalossa.  Vaspuukit kaluttiin syksyisissä illoissa ruotoa myöten. Ruokailun päälle luettiin Raamattua ja rukoiltiin.

 

Lukemaansa uppoutui:

Anja Erämaja: "Joku menee aina ensin" - ex Libris...

"Joku menee aina ensin", Anja Erämaja, WSOY, 2024, 94 s., 

päällys Martti Ruokonen.

 

"Anja Erämaja (s. 1963) asuu Helsingissä ja on kotoisin Merimaskusta, 

Naantalin saaristosta. Hänen viides runoteoksensa Olen nyt täällä metsässä ilmestyi elokuussa 2021 ja oli Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana 2022. 

Erämaja on kirjoittanut myös proosaa ja lastenkirjoja. Hän on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa, mm. äänikirjalevyn Kuuluuko tämä teille yhdessä säveltäjä 

Petra Lampisen kanssa. Erämajalle myönnettiin WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2019." (WSOY)

 

 

                                                            ©Heini Leväslaiho

 

"Runoja pääkallopaikalta. Kas, kioskin nurkalla huojuu ihmisiä, hiljainen disko, haluan huojua mukana. Elää, se on tullut selväksi. 

 Puutarhaa kuopiva pieni aikuinen jatkaa siitä, mihin äiti jäi. Löytää juuria ja mustuneita varsia. Talvi lähenee. 

Mitä tehdä, kun tilaa seitsemän värikästä mekkoa, mutta räätäli toimittaa mustan hupun? Tarvitaanko elämään suuret tunteet, mitä tarvitaan, jalat, toimiva apuvälineyksikkö? Onko tämä hajoamispiste vai kokoamiskenttä? (WSOY)"

 

 

 

 

Anja Erämaja on onnistunut tähän asti pysyttelemään piilossa katseiltani, 

joten tämän löydettyäni lähdin uteliaana tutustumaan hänen tapaansa kirjoittaa ja lähestyä vaikeitakin aiheita ja yllätyin iloisesti.

Teos sisäLtää luvut:  Puutarha, Tropiikki, Kotitalo, Pääkallopaikka ja Keidas.

 

Monille meistä kuolema on pelottava peikko ja vaikea asia käsiteltäväksi, vaikka se vääjäämättä kohtaa meitä jokaista sekä läheistemme osalta että omanaan elämämme varrella, joten uteliain ja kiinnostunein mielin sukelsin näiden runojen maailmaan.

 

 

Auringon nopea liike vasemmalta oikealle. Päivien puristuminen

pilvien väliin. Rakentaa ja rakastaa.

Rakentaa ja rakastaa. Rakentaa ja rakastaa.

Purkaa ja rakastaa, purkaa ja

Aurinko tulee takaisin täysin pyöreänä, sen pyöreämpi se ei voi olla. 

 

 

 

 

Mikä on kauneinta

tuuli hiuksissa, tuuli hiuksissa on

tuulen tarttuminen hiuksiin, tuulonen, hiukset

hujan hajan.

 

Rakkaan hiuksistossa tuuli temmeltää, se se on

tuuli sotkee ja kampaa hänen hiuksiaan, tuolla hän taivaltaa

tuulineen päivineen, kantaa kuin levotonta pesää

kauneuksissaan.

 

 

Näitä kauniita ja herkästi, mutta samalla rohkeasti ja avoimin mielin aihetta lähestyviä runoja oli silkka ilo lukea  ja niistä jäi valoisa mieli.  Kaunista ja elämänmyötäistä sekä seesteistä jälkeä.

Elämä nyt vaan on rajallista ja jäinkin otsa kurtussa pohtimaan: tekeekö juuri se seikka siitä mielekkään, arvokkaan ja sekä huikean  seikkailun kahden iäisyyden välillä....

Kauniita kesäpäiviä & elämisiin:

Tapani Blomster: "Rakkauden hinta" - ex Libris...

"Rakkauden hinta", Tapani Blomster, Atrain & Nord, 2024, 207 s.

Tapani Blomster :  vahvennosta klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa kirjailijasta.

 

Teoksen taustasta: "Kirjoitin tämän kolmannen kirjani ja toisen romaanini samalla kun olin oppimassa lisää kirjoittamisesta Oulun kirjailijaseura ry:n ja Vuolle-opiston yhteistyössä toteuttamassa Pohjoinen kirjoittaja-akatemia koulutuksessa.

Kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä. Kuten lukija jo tässä vaiheessa tietää, kirjan pääteema on rakkaushuijaus. Ajankohtaisena sivuteemana on poliisiharjoittelija Juha Parpalan lähtö Ukrainan sotaan. Muita teemoja ovat alkoholismi ja lapsen kuolema."  (Lopuksi)

 

"Kemissä ja sen naapuripitäjässä Simossa tapahtuvassa rikosromaanissa surmatyötä selvittelevät mummomainen mutta hoksaava rikoskomisario Posio ja rikosylikonstaapeli Koskela apulaisineen.

Kun juttu tuntuu olevan paketissa, Koskelalle jää vielä epäilyjä.

- Älä hunteeraa liikaa Posio sanoo ja pistää kansion kiinni. 

Rakkauden hinta on Tapani Blomsterin Kemi-dekkaritrilogian ensimmäinen osa." (Takakansi)

 

 

Teos sisältää 55 lyhyttä ja napakkaa lukua sekä Lopuksi-osion, jossa kirjailija valaisee dekkarinsa syntyhistoriaa.

 

 

 

Tauno & Päivi;  - Seuraavan vuoden toukokuussa Tauno soitti ja kertoi olevansa kotona. Sitten se sanoi, että oli sillä emäntäkin mukana. Ei suostunut kertomaan, kuka se oli tai mistä se oli löytynyt. Minä sitä mietin, että oliko se tuonut mukanaan yhden puolalaisen, jonka kanssa sillä kuulosti olleen Norjassa jonkinlaista vispilänkauppaa.

Ei se ollut puolalainen. Se oli Tämä Päivi. Heti ensimmäiseksi olivat menneet Kemiin ja ostaneet parisängyn. Ei Tauno ole vieläkään kertonut, mistä hän Päivin löysi. Luultavasti jostakin treffipalstalta.

- Vähitellen alkoi paljastua, että Päivi talutti Taunoa kuin pässiä narussa. 

Se oli aluksi pientä. Timo oli  pyytänyt lupaa harventaa rantametsää ja samalla tehdä polttopuita. Hänellä oli omassa talossaan leivinuuni. Tauno soitti perään ja kielsi kaatamisen. Rantanäkymä siitä kuulemma kärsisi...

- Suurin vedätys oli se, että talossa aloitettiin täydellinen peruskorjaus. Kirvesmiesporukka oli töissä kuukausikaupalla. Talo purettiin niin, ettei siitä jäänyt jäljelle muuta kuin runko. Tauno joutui myymään Tornion asuntonsa remonttia rahoittaakseen.

Blomsterin rento ja konstailematon yhdellä sanalla "kotoisa" dekkari ilman turhanaikaisia revityksiä ryyditettynä (poliisi-)huumorilla istui  mukavasti tämän hellekäristyksen loiventamiin liikkeisiin ja aatosten haahuiluun.

Itse kerronta ja juonenkulku sujuvat luontevasti ja rattoisasti, joten mielenkiinto pysyi vaivatta vireellä kannesta kanteen.

 

Mukava  ja onnistunut mauste tekstissä on se, että kirjailija käyttää rajoitetusti tekstissään Lapin murretta, joka antaa ihan oman makoisan ja persoonallisen mausteensa kerronnalle.

Blomsterin tyyliin tykästyi:

Paul Auster: "Baumgartner - " ex Libris...

 Baumgartner, Paul Auster, Tammi 2024, 204 s., suomentanut Arto Schroderus.

"Paul Auster  (s. 1947) opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. Hänen tuotantonsa käsittää romaaneja, muistelmia, esseitä, runoja ja elokuvakäsikirjoituksia.

Austerin kirjallinen kuuluisuus alkoi 1980- luvun puolivälissä julkaistusta 

New York-trilogiasta, joka on kolmen omintakeisen salapoliisiromaanin sarja. 

Hän on nykyisin yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista." (Takakansi)

 

                                                            ©Lotte Hansen
 

"Koko aamu on yhtä sekoilua. Ajatukset karkailevat, puhelin soi jatkuvasti

- ja mikä kumma on tuo haju? 71-vuotias filosofian professori Sy Baumgartner haluaisi jatka uutta kirjahankettaan, mutta tänä aamuna, kun kattilat palavat karrelle ja pää vuotaa kuin seula, siitä ei tule yhtään mitään.

Myönnetään: Anna-vaimon äkillinen kuolema kymmenen vuotta sitten on saanut hänet pahaan epätasapainoon, mutta jotenkin hän on vain pärjännyt. Tähän asti. Poloinen Baumgartner ei mitenkään voi tietää, että seuraavaksi vuorossa on kuolemanspiraali, josta selviytymiseen on yksi ainoa keino." (Lievelehti)

 

 

Austerin seurassa on tullut vietettyä tovi jos toinenkin; viimeksi teoksen "4321 (2017) parissa seuraavin miettein:  Kirjailija kuvaa herkästi ja koskettavasti pojan kehityskulkua ja kasvua nuoreksi mieheksi; hapuilevaa ja kipuilevaa seksuaalisuuden heräämistä ja yleistä maailmantuskaa elämän  lukemattomina avautuvien vaihtoehtojen edessä. 

Tässä uutuudessa,  joka on viisilukuinen, on päästy vanhuuteen, eräänlaiseen tilinteon aikaan, muistojen maailmaan ja tulevassa hapuiluun ja tien etsimiseen...

 

Teoksen alussa kuvattu Baumgartnerin haahuilu katastrofista toiseen herättää eittämättä sääliä, mutta myös hilpeyttä ja saa huokaisemaan: niinpä: on aamuja ja aamuja...

 

Baumgartner:  - Hänellä on kynä kädessä, ja hän on keskellä virkettä Kierkegaardin pseudonyymejä käsittelevän monografiansa kolmannessa luvussa, kun hän tajuaa, että virkkeen loppuun saattaminen edellyttää lainausta kirjasta, 

jonka hän on jättänyt alas olohuoneeseen ennen kuin tuli illalla ylös nukkumaan. Matkalla alas hakemaan kirjaa hän tajuaa myös luvanneensa soittaa siskolleen aamukymmeneltä, ja koska kello on nyt melkein kymmenen, hän päättää mennä keittiöön soittamaan ennen kuin hakee kirjan olohuoneesta. Kun hän kävelee keittiöön, voimakas käry kuitenkin pysäyttää hänet niille sijoilleen. Jokin palaa, hän tajuaa, ja lähestyessään kaasuhellaa hän huomaa, että toinen etupoltin on jäänyt päälle ja että matala, tasaisesti palava liekki kärventää pientä alumiinikattilaa, jolla hän kolme tuntia aikaisemmin keitti aamiaiseksi kaksi pehmeää kananmunaa. Hän sammuttaa polttimen ja sitten sen kummemmin ajattelematta, toisin sanoen vaivautumatta hakemaan patalappua tai käsipyyhettä, nostaa hehkuvan munankeitinkattilan liedeltä ja polttaa kätensä,    jne. jne...

 

Mukaansatempaavaa, rikaskielistä ja joustavarytmistä kerrontaa,

joka soljuu eteenpäin kuin iloisesti pulppuileva kevätpuro.  Auster kirjoittaa tässä teoksessaan elävästi vanhenemisesta, rakkaudesta ja rakkaan menettämisestä sekä uuden etsimisestä. Teoksessa oli syvällisistä pohdinnoista huolimatta jotain hyvin herttaista ja koskettavaa. Baumgartner herätti suurta sympatiaa ja teki sen ilman säälin hiventäkään.

 

Ja totuus lienee, että  Vanheneminen on ainoa tapa elää pitkään kuten on osuvasti todennut aikanaan Francois Auber.

 

Omaleimainen luottokirjailija jättää - tästäkin - jälkeensä paitsi ihailua ja kiitollisuutta lämpimän tunnetilan leijumaan...  

Paul Auster kuoli 30.4.2024 77-vuotiaana annettuaan sitä ennen meille kirjallisuuden ystäville sekä onnistuneita ja tyytyväisyyden täyttämiä lukutuokioita että myös runsaasti pohdittavaa elämän laajoilta osa-alueilta,

 

Lämmin kiitos kaikesta!

Riina Katajavuori: "Vasemman käden runot" - ex Libris...

"Vasemman käden runot", Riina Katajavuori, Tammi, 2024, 96 s.

 päällys: Marko Taina.

 

"Riina Katajavuori  ( s.1968) on helsinkiläinen runoilija ja kirjailija. 

Hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle. Katajavuori on saanut arvostetun Alfred Kordelinin palkinnon työstään suomalaisen sivistyksen hyväksi. Hänen viimeisimmät aikuisille suunnatut teoksensa ovat romaani Kypros (2021) ja runokokoelman Maailma tuulenkaatama (2018)" (Lievelehti)

 

 

                                                          ©Veikko Somerpuro

 

 

"Mitä tapahtuu runoilijalle, jonka työväline menee rikki?

Runoilija kaatuu ja murtaa ranteensa. Kipsiaika rikkoo rutiinit ja pakottaa ottamaan etäisyyttä kirjoittamiseen. Kuin huomaamatta syntyy pakottomia, hiljaisia runoja.

Vasemman käden runoissaan Riina Katajavuori tutkii, mitä tapahtuu,

kun kyseenalaistaa tehokkuuden ja totutut liikeradat. Mitä havaitsemme, 

kun kiireen tilalla on utelias rauha?" (Kustantaja)

 

 

Katajavuori on tähän saakka onnistunut runsaasta tuotannostaan huolimatta   kätkeytymään minulta tyystin ja suurella mielenkiinnolla lähdinkin tutustumaan siihen, mitä vasemmalla kädellä saa aikaan. Enkä pettynyt vaan iloisesti yllätyin ja nautiskelin lukemastani. Esimerkkejä:

 

 

Puolittaiset päivät ovat tehokkaampia.

Teen vahingossa monta asiaa,

kun tulin vain lorvimaan.

En mitään erityistä, aivan ratkaisevaa.

 

Tämä toipilasajan kooste osoittaa sen, että rajojen rikkominen ja lorviminen eivät suinkaan ole hukkaprojekteja, vaan ne voivat parhaimmillaan olla kannattava vaihtoehto. Toteavia runoja, joissa kyseenalaistetaan tehokkuuden vaatimus ja totutut rutiinit, antaa tilaa uusille, raikkaille näkemyksille ja aatosten tuulahduksille elämää rikastuttavasti.

 

-  Eihän meitä kiinnosta muu, kuin se mitä joku oikeasti teki, 

ajatteli, tunsi ja kenen kanssa. Eihän meitä oikeasti kiinnosta

muu kuin se  miksi lumi tänään laskeutuu juuri meidän 

päällemme. Emmehän me haluaisi mitään muuta kuin olla

selällään ruohikossa naurava japanilaisanimaation tyttö,

köydellä vyötäisiltä sidottuna pelottomaan ystäväänsä Pazuun...

Kun sanotaan, että joku tekee asioita vasemmalla kädellä niin hän huitaisee ja hutiloi mutta näissä runoissa tuo väittämä saa kyytiä eikä todellakaan toteudu, konkretisoidu, vaan päin vastoin kuten selkeästi osoittaa mm. irrotteleva ja humoreski runo: Aarne setä istahti Sääksmäen ojaan odottamaan seuraavaa linja-autoa.

 

-  Mitä vapaus on? Pojat: Vapaus on sitä, ettei pelkää omia tunteitaan. 

Svetlana Aleksijevits 

Kevä on runojen aikaa,  tästä muodostuikin  hauska ja antoisa lukutuokio, joka istui saumatta auringonpaisteeseen!

Hymyssä suin: