Helena Telkänranta: "Millaista on olla koira?" - ex Libris...

 "Millaista on olla koira?", Helena Telkänranta, SKS Kirjat, 2023, 161 s.,

 kansi Timo Numminen.

 

"Helena Telkänranta  on eläinten käyttäytymistieteen tohtori. Hänen teoksensa

 Millaista on olla eläin? (SKS 2015) sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, Lauri Jäntin palkinnon ja Finlandia ehdokkuuden, Teos palkittiin myös vuoden eläinsuojelutekona." (Takakansi)

"KIRJA, JONKA KOIRASI HALUAISI SINUN LUKEVAN

 
Tiedätkö, mitä koiran hännänheilutuksen suunta merkitsee? Tunnistatko murinan eri vivahteet? Koira viestii jatkuvasti eleillään ja ilmeillään, ja jos osaamme, voimme lukea niitä. Kun ymmärrämme, mitä lemmikkimme yrittää sanoa, voimme paremmin tarjota sille hyvän elämän.
Tuorein tutkimustieto murtaa myyttejä eläinten käyttäytymisestä. Kuononpään nuolaisu ei aina liitykään ruokaan, ja hännänheilutus voi olla myös merkki hermostuneisuudesta. Jokaista koiraihmistä puhutteleva kirja tekee yhteiselosta ihmisen parhaan ystävän kanssa entistä antoisampaa." (Takakansi)

Teos sisältää Esipuheen lisäksi luvut:  1. Koira ja susi yhtäläisyyksiä ja eroja, 2. Eri rotujen erilaiset aivot, 3. Pennun elämän alku, 4.Tunteet, motivaatiot ja käyttäytymistarpeet, 

5. Oppiminen ja älykkyys ja 6. Koiran suhde ihmiseen sekä Lähdeluettelon ja Hakemiston.

 

Teoksen keskellä on lisäksi havainnollistavia  ja hauskan valaisevia värivalokuvia erilaisista sosiaalistumiseen liittyvistä tilanteista sekä koirien ilmehtimisestä korvienasentojen moninaisine merkityksineen.

 

Tässäpä jokaisen koiranomistajan ymmärrystä lisäävä uutta tutkimustietoa sisältävä toiveteos, johon näin koirien vannoutuneena ystävänä, ex-Mattena ja perhekunnan neljän  kaikenkarvaisen ystäväni Mummi-Mattena uteliain mielin tartuin, sillä näistä veijareista ja uskollisista ystävistämme ei koskaan tiedä tarpeeksi tai voi tietää liikaa ymmärtääkseen edes likikään täydellisesti niiden toimintaa, kehonkieltä ja tempauksia. Aina kannattaa oppia lisää, - muutenkin kuin kantapään kautta.

 

-  Mitä paremmin omistaja ymmärtää koiransa tunteita ja tarpeita, sitä paremmin hän pystyy järjestämään sille edellytykset hyvään elämään. Oli koira minkä näköinen tai kokoinen tahansa, sen hyvinvoinnille ovat olennaisia samat perusasiat: aktiivinen palkitseva toiminta, mahdollisuudet vaikuttaa omaan olotilaan ja tilaisuudet viettää pienestä pitäen paljon aikaa muiden koirien seurassa. Silloin myös ihminen on koiran paras ystävä.

Tätä uutukaista voi hyvillä ja turvallisin mielin suositella kaikille koiraihmisille. Selkeästi ja  mielenkiintoisesti vahvalla ammattitaidolla kirjoitettu opas koirien käyttäytymisen ja mielenmaiseman tulkitsemisen helpottamiseksi ja avuksi  sekä sen lukemisen onnistumiseksi ja hyvän yhteiselon mukavuuden ja sujuvuuden lisäämiseksi; suosittelen  lämpimästi kaikille näiden ihmisten parhaiden ystävien elämästä kiinnostuneille! 

Koirista on monia vekkuleita sanontoja kuten: Ei ole koiraa karvoihin katsomista...

Iloisiin hännän huiskutuksiiin:

Lasse Hauerwaas: "Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu" - ex Libris...

 "Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu",

 Lasse Hauerwaas, Enostone, kannen kuva ja suunnittelu Asko Künnap.

"Lasse Hauerwaas (s. 1984) on suomalainen runoilija ja lavarunoaktiivi. Hauerwaas on kirjoittanut kuusi runoteosta sekä kuvannut ja ohjannut videoita Helsinki Poetry Connectionin jäsenten sekä muiden runoilijoiden runoesityksistä." (Wikipedia)

                                                        ©Henry Söderlund

"Postinkeltaiseen lippikseen pukeutunut runoilija Sörkän Ruusun tiskillä. Riitelevä, rakastuva ja humaltuva maailma, kapakan sisällä ja ulkopuolella.

LASSE HAUERWAASIN runoissa tarkastellaan ihmistä arjen ja Kurvin keskellä. Kielenkäytössä kuuluu vahva, ironinen huumori. Samalla keskiössä ovat yksilön kaikki tunteet. Mitä on...noh, elämä." (Takakansi) 

Hersyvä esittely ja kannen iloisesti poikkeava teesi saivat oitis nappaamaan tämän pienokaisen mukaan matkaan kirjastosta ja halun ottaa selvää, minkälainen kirjailija seisoo sanojen takana ja millaisin annein hän lukijaansa haluaa lähestyä:

"tekstinkäsittelyohjelman korjatessa kirjoitustani

esitän sille yhden kysymyksen

Kumpi meistä on julkaissut

seitsemän runokokoelmaa?

politiikassa asiat riitelevät

mutta ihmiset ovat muuttumattomia

todellisuudessa ihmiset riitelevät mutta asiat ovat

muuttumattomia

 

filosofiassa ihmiset riitelevät

mitä tehdään asioille

ideologiassa ihmiset riitelevät

mitä tehdään ihmisille

 

pestyäni pyykkikoneessa

nenäliinoja

lompakon

tasoitelasten

kipsilevyruuveja (RIP Upo!)

kännykän

ja miinusvahvuuksien silmälasini

joudun toteamaan, että puhtaat vaatteet

ovat pyykinpesussa iloinen sivutuote

ja siksi ne ripustetaan pihalle narulle

naapureiden ihmeteltäväksi

 

 

matematiikassa asiat riitelevät mitä tehdään asioille

fysiikassa asiat eivät riitele vaan tekevät.

 

 

kun suuri asteroidi lähestyy maata

ja maailman johtajat kehottavat

olemaan panikoimatta

ja pysymään kotona

kunnes toisin sanotaan

on aika panikoida :

jossain on vielä

vessapaperia ostamatta ! "

 

Kannatti paiskata kättä Hauerwaasin kanssa! Kerrassaan mainio ja hauskan ilkikurisesti, mutta  ehdottomasti empaattisella asenteella homo sapiensia havainnoiva pieni suuri kooste, joka kutkutti ja huvitti suunnattomasti. 

Ei kuin hymyssä suin pyykit koneeseen ja kipin kapin vessapaperin ostoon:

 

Ella-Maria Nutti: "Pohjoisessa kahvi on juotu mustana" - ex Libris...

 "Pohjoisessa kahvi on juotu mustana", Ella-Maria Nutti, Johnny Kniga, 2023, suomentanut Jaana Nikula.

"Ella-Maria Nutti (s. 1995) on  Jällivaarasta Ruotsin Lapista kotoisin oleva saamelaiskirjailija, joka opiskelee psykologiksi Uumajan yliopistossa. Pohjoisessa kahvi on aina juotu mustana on hänen esikoisromaaninsa." (Lievelehti)

                                                         ©Sofia Runarsdotter
 

 "Äiti, tytär ja etäisyys, joka pitäisi kuroa umpeen. Suoraan sydämeen käyvä esikoisromaani näyttää, miten ohuimmista langoista syntyy vahvin side.

Ella-Maria Nuutti onnistuu koskettamaan jotakin sanomatonta ja kouriintuntuvan tunnistettavaa kuvatessaan äitiä ja tytärtä, joita yhdistävät veri ja pienet yksityiskohdat mutta erottavat kaikki ne asiat, joita he eivät voi sanoa toisilleen. Se mitä ei voi ääneen lausua, on lopulta kaikkein tärkeintä. " (Takakansi)

 

 

 

 Uusi kirjailijatuttavuus, kahvi ja pohjoinen sekä utuisen kaunis kansikuva koirantaluttajineen: monta houkuttelevaa syytä lähteä avoimin ja uteliain mielin Nuttin matkaan.

Agneta ja Tilda, äiti ja tytär:  - Tilda nyökkää ja pyytää Agnetaa viipaloimaan tomaatteja. Agnetasta tuntuu, että hän sanoi taas väärin vaikka oli tarkoittanut osoittaa huolenpitoa, mutta Tildan korvissa se oli kuulostanut valitukselta. 

Tuntuu kuin Agneta ei osaisi sanoa mitään oikein. Pulssi takoo hurjasti, hänen on nyt onnistuttava. Mutta sanat ovat kuin kömpelöitä keiloja, jotka kaatuilevat hänen ympärillään...

 

- He kävelevät hiljaisina katua pitkin eteenpäin, kulkevat rinnakkain kun mahtuvat, mutta enimmäkseen peräkkäin. Siinä menee kahden yhteen kuuluvan yksinäisen jono. Koleus  on laskeutunut heidän välilleen. Agnetalla on möykky vatsassa sekä vertauskuvallisesti että oikeasti. Hänen on sulatettava jää.

 Hän tahtoisi ottaa Tildan syliinsä ja halata tiukasti niin kuin silloin kun tyttö oli neljän vanha ja näki painajaisia.

Niinpä: Äidit ja tyttäret - isät ja pojat. - aikuiset ja aikuistuvat. Ne lausumattomat sanat ja keskustelemattomiksi jäävät asiat, joita ei sanotuksia  eikä  selviksi saada. Välimatkalla ei merkitystä: tuhat kilometriä taivalta tahi samoissa taloudessa /tiloissa ja samalla paikkakunnalla. Miksi näin?? Aina veri ei ole vettä sakeampaa. Vaikka  tässä tapauksessa ei näistä ole kysymys, niin asiaa sivuten todettakoon, että puhumattomuus, nonsoleeraaminen ja mykkäkoulu ovat rajuja vallankäytön välineitä.

Agneta:  - on tehnyt töitä lähellä kuolemaa. Vanhusten luona se on aina läsnä. Hän on monet kerrat töihin tullessaan joutunut heti avaamaan ikkunan, jotta sielu pääsisi lentämään ulos. 

Irrallinen yksityiskohta johon on omaa kontaktipintaa: Isomummin kuoltua kotonaan Mummilassa ja tarkistettuamme sen asettamalla hänen suunsa eteen peilin,  joka ei höyrystynyt,  oli seuraava yhteinen toimenpiteemme avata huoneen ikkunat levälleen, jotta sielu pääsisi kotiinsa... Kaunis hetki, joka on jäänyt elävänä mieleen.

Kerrassaan upea, harmoninen ja tyylikäs sekä varmaotteinen esikoinen, joka on kypsä syntyessään ja meni suoraan ihon alle lupia anelematta tahi  kyselemättä!! 

Nutti on hienoviritteisten tunnelmien ja tunnetilojen luoja ja lukijana nautin keskittyneesti syvän hiljaisuuden vallitessa hänen kerronnastaan ja Jaana Nikulan taidokaasta ja ammattitaitoisesta käännöksestä, yhdistelmästä, joka  lukijalle silmien eteen nautittavaksi tarjotui. Odotusarvo kirjailijan jatkon suhteen on jää korkealle tasolle.

Niin se kahvi?  Kiitos,  mustana:

Mikko J. Kiviluoto: "Espanjan punainen kulta" - ex Libris...

 "Espanjan punainen kulta", Mikko J. Kiviluoto, Docendo,2023, 272 s., 

Kansi: Jyri Alanne, Viestintä Kreivi Oy.

Mikko J. Kiviluoto (s. 1968) tutkii ja kummastelee Salosta käsin koko tunnettua maailmankaikkeutta ja sinne jostain ilmestyneitä persoonia. Joskus jopa vilpittömästi ihaillen. Kiviluodon esikoisteos Casa Dementeria julkaistiin vuonna 2021 (Docendo)

                                                              ©Jan Sundman

 

"Kun taistellaan maailman kalleimmasta mausteesta, kaikki keinot ovat sallittuja. Veijariromaani mässäilee lähinnä naurulla, ei väkivallalla.

Suomalainen huijaripariskunta ryhtyy valmistamaan ja myymään sahramia kyseenalaisin keinoin. Meritie vie Algarvesta Länsi-Saharan aavikolla ja matka  jatkuu Almerian kasvihuoneisiin. Asiakkaiden lisäksi väärennetystä mausteesta kiinnostuvat isommat kelmit sekä virkavalta ja Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin.

Espanjan punainen kulta tarjoilee omituisia persoonallisuuksia ja tummaa huumoria Algarven auringon ja sen varjojen harmailla alueilla. Paha saa palkkansa tai ainakin paljon sahramia. (Takakansi)

 

Kiviluodon kanssa tuli paiskattua kättä, kun poikkesin hänen luomassaan 

Casa Dementeriassa sen asukkaisiin ja toimintaan tutustumassa: Kiviluoto tuottaa hulvatonta tekstiä, varsinaista veijaritarinaa. Kukapa ei mieluusti viettäisi maalisuoraansa auringonpaisteessa, palmujen huojunnassa ja merentuoksua nuuhkien?

 

 Heti alkuun on todettava, etteipä ole tullut luettua sahramista (klik) kuin keittokirjojen sivuilta, joten tämän maailman kalleimman mausteen ympärille kiedottu dekkari herätti suurta uteliaisuutta. Teos on kolmeosainen sisältäen myös Prologin, Epilogin ja Kirjailijan jälkisanat.

-  Almerian kasvihuoneissa työskentenee hataran arvion mukaan yli satatuhatta työläistä, ison suomalaiskaupungin asujaimiston verran ja heistä suuri osa on laittomasti maassa olevia pakolaisia Afrikasta. Kasvihuoneet tuottavat tomaatit, kurkut ja paprikat sekä useimmat sitrukset koko Euroopalle, bisneksen arvo lasketaan vuositasolla miljardeissa. Suurin osa muoviplantaasien omistajista, erään arvion mukaan jopa kahdeksan kymmenestä, ottavat tilanteesta irti kaiken: maksavat puolet minimipalkasta, uhkaavat paljastaa nurisijat poliiseille ja ryöstävät maaorjiensa vähäiset tienestit laskuttamalla ruuasta, vedestä sähköstä ja slummitason majoituksesta juuri sen verran, että raha kiertää takaisin isännille. Asuinolot ovat kurjia kuin Kenian Kiberassa, Afrikan suurimmassa slummissa, eikä terveydenhuoltoa sosiaaliturvasta puhumattakaan käytännössä ole...

 

Tukuisa ja vauhdikkaasti etenevä teos, teos, josta ei kimurantteja juonenkäänteitä eikä värikkäitä peroonallisuuksia saati pilkesilmäistä kirjoitustyyliä  puutu. Lukiessa tuli samalla perehdyttyä sahramin suloisiin saloihin kasvatus- ja käyttömenetelmineen.

 

Kiviluoto sivuaa teoksessaan myös ajankohtaista halpatyövoiman hyväksikäyttöä, josta lisäpisteet hänelle. Jyri Alanteen värikylläinen kansi on lukemaan houkuttelevuudessaan onnistunut. Mielenkiinnolla sopii siis jatkoa odotella :)

 

- Elämä on kaaosta ja sen hallitsemisyrityksiä. 

 Salaperäisen sahramin seurassa:

John Boyne: "Kaikki särkyneet paikat/All The broken Places" - ex Libris...

 "Kaikki särkyneet paikat", John Boyne, Bazar Kustannus, 2023, 368 s.

John Boyne (s. 1970) on irlantilainen kirjailija. Boyne on opiskellut kirjallisuutta Trinity Collegessa Dublinissa ja luovaa kirjoittamista Itä-Anglian yliopistossa, josta hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo vuonna 2015. Boyne on kirjoittanut yli 70 novellia, yhdeksän romaania sekä viisi nuortenkirjaa, ja hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle" (Lievelehti)

                                                               ©Chris Close

 

"Vuosi 1946.  Äiti ja tytär pakenevat Puolasta Pariisiin sen jälkeen, kun sota ja menetys repivät heidän elämänsä kappaleiksi. Heidän kannoillaan ovat pelko ja häpeä, eivätkä he tiedä, kuinka vaikeaa menneisyyttään on paeta.

Lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin iäkäs Gretel Fernsby elää rauhaisaa elämää Lontoossa, kunnes kohtaaminen hänen uusien naapureidensa yhdeksänvuotiaan Henry-pojan kanssa nostaa pintaan muistot, jotka Gretel on yrittänyt jättää taakseen.

Joutuessaan valitsemaan Henryn turvallisuuden ja omansa välillä Gretel on jälleen samanlaisessa tienristeyksessä kuin lapsuudessaan. Pystyykö hän toimimaan, vaikka hintana olisi kaikkien salaisuuksien paljastuminen, joita hän on koko elämänsä yrittänyt pitää piilossa?" (Takakansi)

 

Edelliskerran v, 2017 tuli Boynen seurassa vietettyä mielenkiintoinen lukutuokio teoksen Poika vuoren huipulla tiimoilta, josta : Boynen kerronta on vähäeleistä ja piukeaa eikä sorru pateettisuuden puolelle. Toteavasti, kuin ulkopuolelta Pierrot'n kehityshistoriaa ja nuoruuden kulkua seuraten hän kuljettaa meidät maailmanhistorian tuonaikaisissa kulisseissa pitäen fokuksen päähenkilönsä mielenliikkeissä. Odottavin mielin siis tutustumaan siihen, mitä tämä mainio kertoja meille tarjoaa uutukaisellaan:

Teos on kolmeosainen ml. kaksi Välinäytöstä ja siinä liikutaan aika-akselilla 1943 - 2022 Puolassa, Lontoossa, Pariisissa ja Sydneyssä. Lisäksi lopusta löytyvät luvut Epilogi ja Tekijän huomautus.

- Jos jokainen ihminen on syyllinen kaikkeen tekemättä jättämäänsä hyvään, kuten Voltaire toteaa, niin minä olen osaltani yrittänyt koko elämäni saada itseni vakuuttuneeksi siitä, että minä olen syytön siihen kaikkeen tehtyyn pahaan. Se on ollut toimiva tapa sietää vuosikausia kestänyt menneisyyden pako ja saada vain olla yksi historian muistinmenetyksen uhri, vapautettuna kaikesta osallisuudesta ja syyllisyydestä.

Niinpä: voiko menneisyyttään päästä pakoon tai unohtaa sen vai onko sen kanssa vain opittava elämään sietäen sitä, mitä ei voi muuttaa sekä  kaiken  tapahtuneen hyväksymistä itseltään edellyttämättä?  Kuinka olemme syntymäaikamme historiallisia vankeja ja muodostuuko siitä ylisukupolvinen kokemus? Visaisia kysymyksiä, joihin kirjailija hakee vastauksia...

Boyne taustoittaa mainioksi lopuksi tämän  teoksensa syntyprosessia ja niitä olosuhteita, jotka johtivat sen kirjoittamiseen:

Tekijän huomautus:  - Luovan kirjoittamisen kursseillani kysyn opiskelijoiltani aina seuraavan kysymyksen; voitko avata muutamalla lauseella, juoneen viittaamatta, mistä kirjasi kertoo. Jos minun pitäisi vastata tähän kysymykseen tästä kirjasta, vastaisin, että tämä on romaani syyllisyydestä, osallisuudesta ja surusta. tutkin siinä nuoren ihmisen syyllisyydentuntoa, kun historialliset tapahtumat aukeavat hänelle. Ja voiko tällainen ihminen koskaan vapauttaa itsensä niistä rikoksista, joita hänen läheisensä ovat tehneet...

 Nimestään huolimatta tämä uutuus ei todellakaan ole mikään valitusvirsi tahi kärsimysnäytelmä vaan kauniisti ja hyvällä verbaliikalla kirjoitettu tasapainoinen kertomus selviytymisestä, sopeutumisesta ja itse elämästä kaikkine reunaehtoineen. 

 Moniaita ajatuksia heräsi lukiessa, myös toteamus siitä, että kaikkea ei voi eikä tarvitse ymmärtää, mikä on suuri helpotus myös maailman nykymenon huomioon ottaen. Boynen selkeä, syvällinen ja sympaattinen  ote ja tapa kirjoittaa ynnä kuljettaa tarinaa sekä Kari-Pekka Toivosen mainio käännös takasivat yhden vuoden antoisimmista ja kiinnostavimmista lukukokemuksista!

Ihmisyyden olemusta ihmettelemään jäi:

Pia Perkiö: "Tässä iässä" - ex Libris...

 "Tässä iässä", Pia Perkiö, Avain , 2023, 47 s.

"Arvostettu kirjailija ja runoilija Pia Perkiö on kirjoittanut lapsesta saakka.

Perkiön lapsille ja aikuisille kirjoitettuja runoja ja romaaneja on julkaistu lukuisia. Hän on tehnyt myös useita tunnettujen laulujen ja musiikkiteosten sanoituksia. (Kustantaja)

                                                         ©Markku Mattila
 

"Mitä ikä meille tekee? Viisastuttaa? Tyhmentää? Suututtaa? Surettaa? Huvittaa?

Tässä iässä kirjassa pienet hauskat riimirunot kertovat ikääntymisen tuomista tunteista. Kirja sopii tuomisiksi ikätoverille, vertaistueksi tai keskustelun pohjaksi."  Kansi Annukka Mäkijärvi. (Takakansi)

 

 

 Ikä herättää monenlaisia ajatuksia  meissä kaikissa, se mietityttää, pelottaakin, mutta  toisaalta kertyneet vuodet myös antavat elämänkokemusta ja kehittävät resilienssin kykyä. Odottavin mielin ja uteliaana siis avasin tämän suuren pienen teoksen ja lähdin ottamaan selvää, mitä mieltä Perkiö on asiasta ja minkälaisia näkökulmia hän tähän meitä jokaista koskettavaan tosiseikkaan avaa

 

- Tässä iässä tietää jo, 

että tärkeämpi kuin lompakko

on arki, jossa on rakkautta

ja että kiitos on parempi sana kuin mutta.

 

 

- Tässä iässä on mukavaa,

kun kokonaisuuksia nähdä saa:

Se,mitä on sattunut elämässä,

vaikuttaa nyt ja tässä.

 

 

 

- Tässä iässä ihmeissään

miettii ajan kulkua.

Ajalle ei hetkeksikään

voinut laittaa sulkua.

 

Kaikki hyvin. Eilisen

jälkeen tulee huominen.

Siinä välissä

on elämä.

Kaikki.

Sivumääräänsä suurempi ja herkän tyylikkäästi  kuvitettu kooste. 

Mainio ja huumoripitoinen sekä elämänmyönteinen kokonaisuus, joka sopii hyvin myös lahjakirjaksi positiivisen asenteensa ja oivaltavien runojensa ansiosta.

Mitä ajatuksia vuosien karttuminen Sinussa herättää?  Tuleeko meistä, kuten joskus mainitaan, ongelmajätettä? Minusta on tuntunut - tai ainakin tuntuu nyt - että jokainen ikä on kohdalla ollessaan ollut juuri se paras ikä.

Toisekseen: - Vanheneminen on ainut tapa elää kauemmin. Francois Auber.

Ne parhaat vuodet saattavat hyvinkin olla takanapäin, mutta siitä lähdetään, 

että ne hauskimmat ovat vielä edessä, sillä tietyllä tavalla elämän voi ottaa nykyisin rennomin rantein, kun erottaa paremmin epäoleellisen oleellisesta...

Ranteitaan ja joskus päätäänkin nykymaailman menossa pyöritteleepi:

Leena Lehtolainen: "Pimeän risteys - Maria Kallio" - ex Libris...

"Pimeän risteys", Leena Lehtolainen, Tammi, 2023, 375 s.

"Leena Lehtolainen on yksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hänet tunnetaan erityisesti Maria Kallio- ja Henkivartija – dekkarisarjoistaan. Lisäksi hän on kirjoittanut useita kaunokirjallisia romaaneja ja jännitysnovelleja. Pimeän risteys on romaani siitä, kuinka ihmisen tarve kuulua ryhmään ajaa epätoivoisiin tekoihin. ( Lievelehti)

                                                         ©Sabrina Bqai

"Espoota piinaa merkkivaatteita, puhelimia ja koruja ryöstelevä nuorisojengi, joka ihailee rikollista elämäntyyliä ja roadman-kulttuuria. Kun yksi jengin jäsenistä surmaa toisen nuoren, Maria Kallion LaNu-jaos saa selvältä näyttävän jutun tutkittavakseen.

Samaan aikaan nuori käsipalloilijanainen ottaa yhteyttä Mariaan. Tyttö on joutunut joukkuetovereidensa ahdistelemaksi, mutta miesvalmentaja on ohittanut asian kiusaantuneena. Myös Marian pomo pitää tyttöjoukkueen sisällä tapahtunutta seksuaalista ahdistelua tulenarkana tapauksena, mutta Maria päättää ottaa sen tutkintaan – siitäkin huolimatta että niskoittelu vaarantaa jaoksen määrärahat. Jälleen kerran Maria joutuu ajamaan pimeään risteykseen tietämättä, millainen vaara häntä siellä odottaa." (Kustantaja) 

 

Leena Lehtolaista on sitten hänen uransa alkuaikojen tullut vähemmän luettua, joten uteliaana avasin tämän uutukaisen, jossa hän pureutuu varsin ajankohtaisiin aiheisiin kuten jengiytymiseen ikävine lieveilmiöineen.

Stanislav Zhulin:  -  oli seitsemäntoistavuotias, mutta häntä olisi hyvin voinut luulla kymmenen vuotta vanhemmaksi. Hän oli nostanut äläkän joutuessaan riisumaan sormuksensa, kellonsa ja kaulakorunsa sellireissun ajaksi. Putkapäivystäjä Koskisen mukaan Stanin isokokoiset sormukset käyvät hyvin myös viiltoaseesta tai nyrkkiraudasta. 

Sormukset eivät todista mitään, Jollakin toisella voi olla samanlaiset. Jopa tahallaan, hämäystarkoituksessa. Keksi jotain pitävämpää Pohjola, Kristian kuittasi.  - Occamin partaveitsi ei aina leikkaa terävimmin eivätkä kaikki kissat ole harmaita pimeässä.

Nuorison hälyttävästi lisääntynyt ja yleistynyt pahoinvointi, häiriökäyttäytyminen, näköalattomuus ja meillekin ryminällä rantautunut jengirikollisuus kaikkine ikävine lieveilmiöineen ovat eittämättä paha pähkinä purtavaksi ja olisi tärkeää saada ilmiö katkaistuksi  koska sen vaikutukset heijastuvat pitkälti yhteiskunnan tulevaisuuteen.  Lehtolainen sivuaa myös urheilupiireissä viime vuosina esille tullutta ahdistelua. 

Seikka, joka herätti hiukka ihmetystä, olivat ns. kollegojen eli poikien  pukkarijutut eli  "alentuva suhtautuminen" naispuolisin työtovereihinsa iästä riippuen malliin tytöntypykkä/rupsahtanut akka. Onko se todellakin nykypäivänä esiintyvä ilmiö?? Tuttavapiiriin kuuluu virkavallan edustajia kahdesta sukupolvesta, enkä ole keskusteluissa tähän seikkaan heidän kanssaan törmännyt vuosien varrella.

Niin tai näin: Lehtolainen & Kallio pitävät edelleen pintansa reipasotteisen ja juoheasti etenevän kerronnan voimalla ja tarjoavat lukijalleen värikkäällä henkilökaartilla varustetun tapahtumarikkaan ja vauhdikkaan dekkarin  siveltynä ajankohtaisilla teemoilla!

 Laatuisaa luettavaa: