maanantai 15. heinäkuuta 2019

Paulo Lins: "Ja sitten soi samba / Desde que a samba é samba" - ex Libris...


"Ja sitten soi samba", Paulo Lins, Aviador Kustannus, 2019, 400 s., suomentanut Tarja Härkönen.

"Paulo Lins  (s.1958) nousi maailmanmaineeseen romaanillaan
Jumalan kaupunki, joka sijoittuu Rio de Janeiron Cidade de Deus-favelaan,
josta myös Lins itse on lähtöisin. Hän kuvaa tuotannossaan sitä armotonta mekanismia, jolla köyhyydestä sikiää väkivaltaa ja kuolemaa.
Toisaalta hän kuvaa teostensa henkilöitä syvällä ymmärryksellä ja kielellisesti rikkaalla tavalla, joka vetoaa lukijaan sekä voimakkaan emotionaalisesti että omantunnon kysymyksiä herättäen." (Lievelehti)

©André Luiz D. Takahashi 

"Samba syntyi Rio de Janeiron kortteleissa vajaa vuosisata sitten, kun Brasilian "Koillismaan" eli Bahian mustat muuttivat joukolla silloiseen pääkaupunkiin. Tämä on 1920-luvun loppuun sijoittuvan teoksen historiallinen tausta, 
joka kehystää päähenkilöidensä tanssin sykkeen ja kaikkien elämän värien täyttävää arkea ja juhlaa. On parittajia ja prostituoituja, laulajia ja tanssijattaria. Romaani kertoo vallasta ja väkivallasta, maksetusta ja aidosta rakkaudesta sekä ajasta jolloin koko maailman myöhemmin valloittava samba eli nuoruuttaan." (Takakansi)


Paulo Lins sai edellisellään Jumalan kaupunki, 2016 tämän tytön sukat  makkaralle kertaheitolla: Ihailen suuresti brasilialaisten kykyä elää tätä hetkeä ja tätä päivää täysin sydämin! Kykyä, jonka me huolirepun kantajat olemme suureksi osaksi kadottaneet.

Sama pätee myös tämän uutukaisen suhteen.  Verryttele siis lanteet ja notkista nivelet sekä anna Paulo Linsin tempaista Sinut mukaan vauhdikkaaseen seikkailuun samban syntysjoille, elämäiloon -  entusiasmo pela vida!!  Muistiinpanoja ja omia tiedonhakuja löydöksineen ja polkuineen tuli lukiessa runsaudenpulaksi asti, ja postauksesta iloisenkirjava tilkkutäkki kuin itse Brasilia kansallisine sulatusuuneineen, joten yritän poimia joitain hippuja ja tärppejä, (lihavoituja sanoja klikkamaalla saat halutessasi lisätietoja):

-  Meissä on inhimillisyyden suuruus ja runouden valtius, yksi niistä asioista, 
jotka saavat meidät elämään yksinomaan nykyhetkessä, aivan kuten nyt; rumpuryhmä on hyvin harjoitellut, kuten koko koulu, samba on kaikkien esiintyjien ja yleisön huulilla. karnevaaliasut ovat kevyitä, jotteivat ne rajoittaisi liikkumista; lipunkantaja ja lipunsuojelija astelevat pikkukengissään
Paulinho Naval

Valdemar ei ole astunut vuosiin kirkkoon jalallaan, eipä ole isä meitää,
 ave mariaa tai uskontunnustusta sen huulilta kuultu, Ei esi-isien uskonnon laita ole sen kummempi, macumbassa käy vain exun päivänä pyytämässä 
Sielujen kohtaamisten Traca-Rualta suojelua kadulla, harmoniaa naisväen kanssa ja turvaa kotiin. Älyvapaata touhua... Meikä kyllä istuu kuin nakutettuna kirkonpenkissä joka sunnuntai ja macumbassa torstaisin, sillä jos Jumala ei kuule, niin Oxalá kuulee. On parempi olla kaksi isää kuin yksi. 

Paitsi erilaisten  uskontojen ja uskomusten kuten pyhien isien ja äitien suhteen saamme pikaperehdytyksen erityisesti  sambassa käytettyjen soitinten  tamborimin, surdon cuican ja reco-recon sekä cavaquinhon maailmaan.

-  Oikeassa sambassa piti olla umbada- ja candomblé-temppeleiden rummutuksen vimmaa, jykevää komppia luomassa pohjaa ja terävyyttä erottamaan iskuja toisistaan. 
- Piti soittaa sambaa, joka suoristaa pohkeet ja karkottaa surut siltä joka laulaa ja tanssii. Sambaa, jota voi laulaa ja tanssia karnevaalikulkueessa.

Paulo Lins on oma lukunsa mainiona tunnelmanluojana ja oman kulttuurinsa tulkkina. Hän maalaa silmiemme eteen samban syntyhistorian rikkain, faktapohjaisin värein.  Hänen tekstissään konstailematon ja särmikäs kerronta sykkii elämää: rakkaus hehkuu ja roihuaa, mustasukkaisuus viiltää ja särkee, 
jos ei pistooli niin tappavanliukas veitsi on aina käden ulottuvilla, ystävyys ja lojaalisuus ovat vahvoja sekä jokainen elämä iloineen ja suruineen on yksiselitteisesti elämisen arvoista. Positiviista, riemukasta ja nautinnollista luettavaa!

Lukiessa tunsin  jälleen jalkojeni alla praiojen lämpöisen hiekan hellinnän, sieraimissa poltettujen sokeriruokopeltojen kutittelevan tuoksun, näin silmissäni jäntevien capoeirojen notkeat liikkeet ja maistoin Bar do Brasilin voimakkaan presson maun sekä näin silmissäni juhlavan candomlé-kulkueen etenemisen kohti rantaa ...

Taatusti tavanomaisesta  irtirepäisevä matka lattarimusiikin, eritoten samban ja Brasilian ystäville  värien täyttämän arjen ja elämän juhlaan.  
Tarja Härköseltä suorastaan herkullinen suomennos!

Ja hyväksi lopuksi sambaa: alkujuurilta: Francesco Alves: Me faz carinhos, 
por favor!

- Taiteellisessa luomisessa rakkaus ei ole yhteenlaskua, antamista tai jakamista. Se on lahjoittamista. Paulinho Naval

Ihmisenä olemisen tarkoitus on moninkertaistaa rauha loppumattomiin.

Muito obrigada:
©©Brasilialainen Paulo Lins nousi kansainväliseen maineeseen vuonna 1997 ilmestyneellä romaanillaan Cidade de Deus. Kirjailija kasvoi samannimisessä favelassa, yhdessä Rio de Janeiron laajimmista. Lins kuvaa tuotannossaan ja erityisesti tässä teoksessaan sitä armotonta mekanismia, jolla köyhyydestä sikiää väkivaltaa ja kuolemaa. Vuonna 2017 ilmestynyt suomennos Jumalan kaupunki kertoo julmankauniilla tavalla favelan nuorista ja heidän unelmiensa tukahtumisesta rikollisuuteen ja väkivaltaan. Kirjailija kuvaa luomiaan hahmoja lämpimästi ymmärtäen ja romantisoimatta.
Jumalan kaupunki on saavuttanut maailmanlaajuista mainetta myös Fernando Meirellesin ohjaamaana elokuvana. Lukuisia palkintoja kerännyt City of God -elokuva oli neljän Oscarin ehdokas, ja Time-lehti on valinnut sen yhdeksi sadasta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta.
São Paulossa asuva Paulo Lins on julkaissut useita romaaneita, runoutta sekä elokuvakäsikirjoituksia. Hänen viimeisin suomennoksensa on
Brasilialainen Paulo Lins nousi kansainväliseen maineeseen vuonna 1997 ilmestyneellä romaanillaan Cidade de Deus. Kirjailija kasvoi samannimisessä favelassa, yhdessä Rio de Janeiron laajimmista. Lins kuvaa tuotannossaan ja erityisesti tässä teoksessaan sitä armotonta mekanismia, jolla köyhyydestä sikiää väkivaltaa ja kuolemaa. Vuonna 2017 ilmestynyt suomennos Jumalan kaupunki kertoo julmankauniilla tavalla favelan nuorista ja heidän unelmiensa tukahtumisesta rikollisuuteen ja väkivaltaan. Kirjailija kuvaa luomiaan hahmoja lämpimästi ymmärtäen ja romantisoimatta.
Jumalan kaupunki on saavuttanut maailmanlaajuista mainetta myös Fernando Meirellesin ohjaamaana elokuvana. Lukuisia palkintoja kerännyt City of God -elokuva oli neljän Oscarin ehdokas, ja Time-lehti on valinnut sen yhdeksi sadasta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta.
São Paulossa asuva Paulo Lins on julkaissut useita romaaneita, runoutta sekä elokuvakäsikirjoituksia.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Tom Chatfield: "Tämä on Gomorra / This is Gomorrah" - ex Libris...


"Tämä on Gomorra", Tom Chatfield, Bazar Kustannus Oy, 2019, 351 s., suomentanut Tuukka Pekkanen.

"Tom Chatfield  (s.1980) on englantilainen kirjailija, toimittaja ja IT-alan kommentaattori. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja ja toiminut BBC:n kolumnistina. Hänen teoksiaan on julkaistu yli kolmellakymmenellä kielellä ympäri maailman. Tämä on Gomorra on Chatfieldin ensimmäinen kaunokirjallinen teos." (Lievelehti)

                                                              ©Lewis Khan

"Elantonsa hakkeritaidoillaan tienaava lontoolainen Azi Bello on kasvanut tietokoneiden ympäröimänä. Hän tietää, kuinka arvokasta yksityisyys on maailmassa, jossa teknologian pimeä puoli tekee julmimmatkin mieliteot mahdollisiksi. Pimeässä verkossa huumeet, aseet, pornografia, elämä ja kuolema ovat kaikki kaupan, ja kyseessä ovat ostajan markkinat.
Azin verkkoon luoma todellisuus törmää reaalimaailmaan, kun arvoituksellinen nainen nimeltä Munira ottaa yhteyttä tarjoten salaista tietoa ISIS-terroristeista ja jostakin vielä vaarallisemmasta, josta ei tiedetä muuta kuin nimi – Gomorra.
Sotkeutuessaan kansainvälisten salaliittojen verkkoon Azi ja Munira joutuvat työskentelemään yhdessä pysyäkseen elossa ja selvittääkseen kaikista suurimman arvoituksen: mikä on Gomorra?
Tom Chatfieldin romaani vie lukijan Lontoosta Berliinin ja Ateenan kautta sodan runtelemaan Syyriaan ja Los Angelesiin saakka. Piinaava ja iskevä trilleri paljastaa, miten helposti ihmiselämän voi tuhota vain muutamalla klikkauksella." (Takakansi)


Nastaa: uusi kirjailijatuttavuus ja uusi teemallinen aluevaltaus, hakkeroinnista
kun ei tällaisella tavallisella rivinakuttajalla niin pienintäkään aatoksenhitua! Sodoma ja Gomorra sentään tuttuja, kaupungit, joiden päälle satoi tulta ja tulikivea, joten katsotaan miten tässä kaupunkien, asukkaiden, maan kasvien ja lukijan käy:

Azi:   on ensimmäisenä valmis myöntämään, ettei hänen operaatiokeskuksensa ole tyypillinen neron luola. Ulkoa se näyttää aivan tavalliselta puutarhavajalta. Sisältä se näyttää rähjäiseltä, ahtaalta puutarhavajalta, johon joku on joskus kauan sitten ahtanut liian suuren IKEA:n pöydän ja kaksi kokoontaitettavaa tuolia sekä useamman käytettyjä tietokoneita myyvän liikkeen sisällön, ja juuri niin Azi on tehnytkin. Näkymättömiin sijoitetuista kaiuttimista kuuluu Van Halenin musiikkia. 
Kolmen suuren johtojen koristaman näytön ympärillä on levällään osittain purettuja kannettavia, pöytäkoneita ja ulkoisia kovalevyjä. Ainoa myönnytys mukavuudelle on kahvi: pienellä nurkkapöydällä on Hario V60 Dripper -kahvinkeitin ja siinä Unions´s Revelation Blendiä. Huoneessa leijuva kahvin aromi on Azin vastalääke laitteiden jatkuvasta käytöstä syntyvän pölyn ja otsonin ummehduttamalle ilmalle... 

Hakkerin etiikka:  - Blackpoolissa asuvalle Garethille Azi ei ole Azi, vaan vihainen, valkoinen, hätkähdyttävän komea mies nimeltä Jim. Jimin tarina perustuu Azin hakkerifilosofian kahteen tärkeään periaatteeseen: ensinnäkin on oltava niin monta askelta vastustajien edellä, että taistelu on jo voitettu, 
kun he huomaavat sen alkaneen. Toiseksi on murskattava kaikki oletukset ja odotukset. Pitää valehdella, huijata, kerjatä, lainata, harhauttaa ja petkuttaa.

Gomorrassa: syntyy kuitenkin vaikutelma jonkinlaisesta hiljaisesta, palvelua painottavasta luottamussuhteesta, Maksuja otetaan vastaan useissa valuutoissa. Järjestelmä tietää kaikkien oikeat nimet.

-  Hallitse verkkoa, hallitse maailmaa.... 

Näppärä juttu ja mainiostihan tässä piuhaviidakossa ja erilaisten toimijoiden välisessä voimainkoitoksessa kävi!  Gomorra osoittautui erilaisuudessaan kiehtovaksi ja mukaansatempaavaksi sukellukseksi nettimaailman virtuoosien hallitsemiin syövereihin ja heidän työskentely- ja toimintakenttäänsä etenkin,
kun lukuiloa ei haitannut omien käyttäjätaitojen perustasolla olo.

Ajankohtaista kosketuspintaa ja verbaliikaltaan moittetonta kerrontaa.
Erilaisin persoonallisuuksin piirretyt henkilöhahmot toimivat ja tapahtumat etenevät sopivan vauhdikkaasti.  Virkistävä poikkeus, joka saattaisi mainiosti olla myös nuorten tietonikkareiden ja dekkarin ystävien mieleen:)
Erittäin mielenkiintoista nähdä, josko ja millaisin virityksin Chatfield kaunokirjallista uraansa jatkaa!

-  Epätoivo ei ole vaihtoehto... 

Pidetäänpä mielessä:

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Charles Dickens: "Kävelyretkiä Lontoon kaduilla" - ex Libris...


"Kävelyretkiä Lontoon kaduilla", Charles Dickens, Basam Books Oy, 2019, 113 s., suomentanut Jussi Korhonen. Kansi Ina Majaniemi.

"Charles John Huffam  Dickens  (1812-1870) oli  englannin viktoriaanisen kauden kirjailijoista tunnetuin. Hänen teoksensa ilmestyivät sanomalehdissä jatkokertomuksina ja julkaistiin valtavina tiiliskiviromaaneina. Hänen teoksensa ilmestyivät sanomalehdissä jatkokertomuksina ja julkaistiin valtavina tiiliskiviromaaneina. Hänet tunnetaan etenkin lasten maailman ja sen julmuuden tarkkanäköisenä kuvaajana.
Dickensin tunnetuimpia teoksia ovat Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836-1837), Oliver Twist (1837-1839) ja Saiturin joulu (1843).
Kävelyretkiä Lontoon kaduilla -teoksen esseet julkaistiin alun perin sanomalehdissa ja myöhemmin muun muassa kokoelmassa The Uncommercial Traveller, ja ne ilmestyvät nyt ensi kertaa suomeksi.

                                                    ©National Library of Wales


Tässä teoksessa ahkerana patikoijana ja matkailijana tunnettu Charles Dickens  kuvailee kävelyretkiään kotikaupungissaan Lontoossa. Dickens harhailee unettomana suurkaupungin kaduilla ja kohtaa niin osattomuutta ja kodittomuutta kuin hilpeyttä ja juopumustakin. Dickens esittäytyy mestarillisena esseistinä, ja viktoriaaninen Lontoo piirtyy lukijan eteen tarkasti ja elävästi, kaikessa kauneudessaan ja julmuudessaan" (Basam Books Oy)


Kokoelma sisältä kertomukset: Kuutamokävelyllä, Eksyksissä, Wappingin köyhäintalo, Pieni itäinen tähti, Harrastelijan kierros, Edesmenneiden kaupunki, Syrjäkujilla ja Öykkäri. Todettakoon heti kättelyssä, että Lontoon tunteminen olisi nähtävästi ollut eduksi, nyt liikuin ihan "ump'sukkulassa", mutta onneksi opas oli parasta mahdollista A-luokkaa.

-  Joitakin vuosia sitten mieltäni vaivannut ahdistus aiheutti minussa väliaikaista unettomuutta ja lähetti minut moneksi yöksi kävelemään Lontoon katuja. Ahdistuksen parantuminen olisi varmasti kestänyt kauemmin, jos olisin yrittänyt nujertaa sen sängyssä maaten, mutta se parani nopeasti, kun lääkkeenä oli nouseminen heti maatamenon jälkeen, ulos lähteminen ja kotiinpaluu väsyneenä auringon noustessa. Noiden öiden aikana suoritin kodittomuuden perusopinnot. Tavoitteenani oli selvitä yön yli, mikä johti myötätuntoiseen suhtautumiseen ihmisiin, joiden ainoa tavoite se on vuoden jokaisena yönä...

Tirkistelemätöntä ja surkuttelematonta: Dickensin ote on  empaattinen ja  läsnäoleva vailla pienintäkään von oben hin -asennetta. Yllättävää kyllä teksteissä ei ollut juuri minkäänlaista vanhentuneisuuden leimaa, mikä kertonee paljon yhteiskunnan nykytilanteesta. Voisin vallan mainiosti kuvitella törmääväni vastaavanlaisiin tapahtumiin, ilmiöihin ja mietteisiin, jos talsisin esim. Helsingin katuja öitä myöten: kodittomiin, osattomiin, kaltoinkohdeltuihin lapsiin, yhteiskunnallisesti hyödyttömiin nykykielellä ongelmajätteisiin tai katuroskiin, turhan paljon mallia: jne. jne.... (Selvyyden vuoksi: ongelmajätteet ja katuroskat eivät kuulu omaan ajatusmaailmaani  eivätkä liioin asennemalliini vaan sanojen käyttö saa näkemään punaista.)

Dickensin ymmärtäväisin silmin kuvattuna tästä muodostui  pieni kirjallinen makoisa välipala ja jotain ihan muuta, poikkeavaa pilvisen päivän valaisevaa, tasokasta, ykkösluokan ymmärtäväistä kerrontaa ja pikapiipahdus Lontoon öihin: korkealuokkainen teos!

Ina Majaniemen sopivan synkeä kansi suorastaan viekoitellen vaatii tarttumaan tukevasti Dickensin käs´kynkkään ja lähtemään matkaan lompsimaan Lontoon öisille kaduille ja kujille.

Mielenkiintoista lukukokemusta rikkaampana:

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Heine Bakkeid: "Meren aaveet / Jag skall savne deg i morgon" - ex Libris...


"Meren aaveet", Heine Bakkeid, Into Kustannus Oy, 2019, 335 s., suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry.

"Heine Bakkeid  (s.1974) on kotoisin Pohjois-Norjasta, jonka jylhistä maisemista ja vimmaisista tyrskyistä hän ammentaa myös kirjoitustyössään.
Meren aaveet on aiemmin nuorille kirjoittaneen Bakkeidin ylistetty debyytti rikoskirjailijana. Bakkeidin lahjakkuus on pantu laajalti merkille ja hänen tuotantoaan on julkaistu jo yli 15 maassa." (Lievelehti/Into)


                                                            ©Harriet M. Olsen

"Talvimyrskyt tekevät tuloaan, kun Thorkild Aske vapautuu vankilasta.
 Kärsittyään rangaistuksen taposta hän on kollegoidensa silmissä alinta mahdollista kastia: pahan puolelle päätynyt poliisi.
Syyllisyyden riivaama ja mieleltään järkkynyt Aske ottaa vastaan erikoisen tehtävän ja lähtee Pohjois-Norjan perukoille etsimään kadonnutta nuorta yrittäjää, Rasmus Moritzenia. Haparoivat tutkimukset johtavat vanhalle majakalle, ja lopulta aallot tuovat rantaan ruumiin joka ei ole Rasmus." (Takakansi)




A vot: tässä meillä on virkaheitto -  a cop  gone bad - suisidinen ja pakkomielteinen, syyllisyyttä poteva ja Leonard Cohenia kuunteleva poliisi,
joka milloin keikkuu köydenpäässä, milloin lilluu lautalla ja napsii pillereitä kuin nallekarkkeja pitäen tiukasti kiinni kadonneesta Freistään ja harrastaen harhaista aatoksenrientoa. Myrsky riepottelee ja velloo, salaperäinen sydvestimies hiippailee ja se pakollinen ruumis lillii rantavedessä - kadotakseen.
Tietopuolella tutustutaan standardoituun KREATIV-kuulustelutekniikkaan ja selaillaan KUBARK-käsikirjan sivuja sekä päästään aitiopaikalta perehtymään obduktion saloihin.

-  "Olenko kertonut minun ja Frein jälleennäkemisestä?" "Monesti, Thorkild. Monesti." "Hän vain yhtäkkiä seisoi siinä suihkuavan veden keskellä." 
Alkaa naurattaa, vaikka tärisen vilusta. Jokin liikahtaa sisälläni. Solmut aukenevat. Hermosäikeet ja lihakset venyvät täyteen pituuteensa johdattajinaan pienet valkoiset lumihiutaleet, jotka tanssahtelevat vatsassani, nappaavat oksikodonin ja lähtevät kuljettamaan sitä suonia pitkin aivojen kipureseptoreihin. 
Töpselit loksahtelevat reikiinsä ja rakentavat minut ehjäksi. "Se oli Frei, mutta ei kuitenkaan, tajuatko? Sellainen kuin hän on nyt. Siitä tiesin, ettei se ollut unta."

-  Nainen on pukeutunut minun kauluspaitaani ja sipsuttelee paljain varpain lämpimällä puulattialla kuin jossain kornissa jogurttimainoksessa. 
Tämä haavekuva on niin todentuntuinen ja intensiivinen, että kun herään,
tai putoan todellisuuteen, on kuin olisin astunut väärään huoneeseen ja joudun paniikkiin. Käännyn ja hapuilen kahva, mutta ovea ei enää ole. Olen vain minä, ypöyksin jossain kylmässä odotustilassa.                                                


Ei siis vallan perinteinen eikä kolmetoista tusinaan dekkari rakenteeltaan! Pohjois-Norja on kaunista ja uljasta aluetta, jonka rannikkoa on tullut kierrettyä Varangin vuonon kautta  kaloja Jäämerestä narraten useita - mutta liian harvoja - kertoja. Miljöö vähintäinkin kohillaan!
Bakkeidin luontokuvaukset karunkauniista seudusta ja säiden haltijan nopealiikkeisestä  voimasta ovat tehokkaita ja vahvoja. Henkilöhahmoissa on särmää ja potentiaalia. Kirjailija tasapainottelee taitavasti todellisuuden ja kuvitelmien, mystiikan välimaastossa aiheuttaen aika ajoin eteeristä tuntemusta lukijansa todellisuudentajun äärirajoja hipoen.

Itse kerronta on kauttaaltaan tiivistä ja otteessaan pitävää  ilman löysiä turhanaikaisia välirönsyilyjä ja sanankäytöltään laadukasta.
Bakkeid onnistui herättämään uteliaisuuteni  paitsi jatkonsa  myös mahdollisen Aske- jatko-osien suhteen, sillä niillekin tämä esikoisdekkari avaa ovensa ammolleen.

Myrskyjä on väistelty ja meren aaveiden kanssa tuttavuutta tehty myös blogeissa:  Kirja Vieköön  ja Kirsin kirjanurkka:)

-  On päiviä joina ei huomaa, että vuoret ovat yhä pystyssä. On tunteja joina kaikki on pelkkää mustien rantojen roskaa. Hetkiä joina ei tunne ketään. 
Herbjørg Wassmo

Kuolleet eivät koskaan palaa, - vai palaavatko?

Vastapainoksi ja päivän kunniaksi Eino Leinot hyllystä kehiin ja

rattoisaa viikonloppua:

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Naivistit Iittalassa - "Uskalla iloita!"


Naivistit Iittalassa - Uskalla iloita!   18.5. - 25.8.2019 on 31. naivistisen taiteen kesänäyttely, jossa mukana on 49 taiteilijaa. - Moni kävijä on todennut, 
että sisään astuessa mieli oli täynnä huolta ja murhetta, mutta näyttelyssä se vaihtui ilontunteisiin. Jos siis näyttelytilasta kuuluu jopa remakkaa naurua, 
kyse ei ole provokaatiosta saati etikettivirheestä, vaan taiteen sensuroimattomasta vaikutuksesta vastaanottajaansa. Naivismin resepti toimii.
 - Uskalla Iloita! onkin oikeastaan  yleisön antama nimi kesän 2019 näyttelylle. Samalla se edustaa myös itse taiteilijoiden kannanottoa elämänmyönteisen asenteen puolesta. Se, jos jokin on viisautta... (Hannu Castrén, näyttelyn kuraattori)




Pitkälti toistakymmentä kertaa on tämä tapahtuma kuulunut kesäohjelmaamme ja tälläkin kertaa tuli todennettua, että naivismin resepti toimii, joten kuvat, jotka suurenevat klikkaamalla,  puhukoot sen puolesta:

Kåira  Koirakenraali



 Lylynoja Salla:


Peltoniemi Terho: Jos ennen olisi ollut tietokoneita

 Alsta Kaarina:

Levanto Seija: Kun uskaltaa kasvaa rohkeus

Jalava Kirsi:

Kokkonen Anneli: Let`s jive


Engvall Stina: Valloittaja

Kolari Riitta: Uuden edessä

 ja Tylsän päivän huvi, vilkas toiveuni

 
 Let´s jive :

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Arne Dahl: "Äkkisyvä/Mittvatten" - ex Libris...

"Äkkisyvä", Arne Dahl, Into Kustannus, 2019, 349 s., suomentanut Kari Koski.

"Arne Dahl,  Oikealta nimeltään Jan Arnald (s. 1963), kuuluu Ruotsin rikoskirjailijoiden kirkkaimpaan kärkeen. Hänen suosituttu A-ryhmä-trillerisarjansa kuvaa Ruotsin rikospoliisin erikoisryhmän toimintaa.
Jan Arnald on kirjallisuuden tutkija, kriitikko ja toimittaja. Omalla nimellään
Arnald on kirjoittanut viisi kaunokirjallista teosta. Arnaldin väitöskirja
Artur Lundkvistista (Genrernas tyranni) julkaistiin vuonna 1995.
Arnald oli Ruotsin akatemioitten lehden, Artesin viimeinen päätoimittaja vuoteen 2005 asti ja nykyisin hän toimii Aiolos-kirjallisuuslehden toimittajana.
Arnald asuu Tukholmassa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa." (Otava)


                                                             ©Sara Arnald

"Ex-poliisi Sam Bergeriä epäillään murhasta, johon hän on syytön. Samaan aikaan hänen taisteluparinsa Molly Blom viruu sairaalassa koomassa. Takaa-ajettuna ja epätoivoisena Berger pakenee hyiselle saarelle Landsortin lähistölle ja asettuu syrjäiseen turvataloon odottamaan tilanteen rauhoittumista.
Sam Bergeriä ei kuitenkaan ole luotu katsomaan sivusta, kun Tukholmaa uhkaa terroristi-isku ja vapaalla jalalla kulkee arvaamaton murhaaja, jolla on hallussaan nuori tyttö - ja jolla saattaa olla yhteys Molly Blomiin. Mutta onko Berger osa ratkaisua vai osa ongelmaa?" (Takakansi)


Sarjan edellisissä osissa Rajamaat, 2017  ja Sydänmaa, 2018 Dahl paljasti leijonankyntensä ja teki selväksi lukijalle dekkaristintaitonsa.  Edellisten osien lukemisesta oli aikaa, joten kärryille hyppääminen ei ollut ongelmatonta etenkin kun Dahlin tanakassa seurassa saa pitää hoksottimet alvariinsa hollillaan, jottei hupsahda väliveteen. Tämä kolmas osa rävähtää erikoisesti alkuun vimmatusti pöristen; aivan oikein: pöristen. Viattomat luontokappaleet on inhasti valjastettu tappolentueeksi ja lukiessa surina on korvinkuultavaa. Osumatarkkuus ei kaikeksi onneksi ole 100-prosenttinen, eikä teos näin ollen hyydy alkumetreilleen.

-  Siinä sitten istui sankarimme, kelloja ja kellonkoneistoja harrastava Berger, unohdettuna, käpertyneenä helikopterin nurkkaan, lentosairaana, luodin synnyttämä kipu rinnassaan ja koko ruumis vihlovien mehiläisenpistojen peitossa. Silti hän oli ylivoimaisesti parhaassa kunnossa kallistelevaan pieneen tilaan kootuista potilaista.

 - Mutta yli kaksikymmentä kuollutta, Deer sanoi. Miksei saarella vilise toimittajia maailman joka kolkasta?   -Tuo nyt vastaa Ruotsin lähiöjengien muutaman kuukauden toimintaa Andersson, Säpon turvallisuustiedusteluosaston päällikkö vastasi kyynisesti ja kohautti olkapäitään, - Ja kyse näyttää vielä olevan samasta ilmiöstä kuin sielläkin: murhaajat murhaavat murhaajia 

Dahl ja etunenässä triumviraatti Molly Blom, Sam Berger ja Desiré Rosenvist kumppaneineen tarjoavat tiukkoja ja yllätyksellisiä juonenkäänteitä, erilaisia persoonallisuuksia, yhteistyötä ja petosta sekä  tilanteita, joissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Dahlin ote pitää herpaantumatta eikä lukijakaan saata päästää ajatuksiaan harhateille, jottei vajoaisi äkkisyvään. Intensiivinen ja tuuhea teos!!

-  Aavelaivan kannella oli koko hänen elämänsä. Ja se oli tallella. Kaikki oli tallella. Hän avasi kätensä kupiksi. Se oli tyhjä. Siinä oli elämä. Ei mitään ja kaikki.... 

Osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Hyvä kysymys.


Välivedessä suunnisti:

perjantai 28. kesäkuuta 2019

"Olipa kerran toivo - albanialaista nykyrunoutta" - ex Libris...


"Olipa kerran toivo - albanialaista nykyrunoutta",  Aviador Kustannus, 2019,
215 s., valikoinut ja suomentanut Silvana Berki. Toimittaneet Silvana Berki ja Aleksanteri Kovalainen.

"Silvana Berki (s.1968 Vlorë) on albanialais-suomalainen runoilija.
Runojen lisäksi hän on kirjoittanut lyhytproosaa ja aforismeja. Hän asuu Suomessa/Tampereella. . Silvana on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen ja Lapin yliopistoissa." (www.silvanaberki.com)

"Albanialaisella runoudella on loistavat perinteet, joita pitävät yllä myös tämän käännöskokoelman esittelemät albanialaiset nykyrunoilijat. Heistä tunnetuin on Booker-palkittu Ismail Kadaré. Hänen lisäkseen kirjassa on mukana 26 muuta merkittävää albanialaisrunoilijaa." (Takakansi)




Antologian Lukijalle-esipuheen on kirjoittanut  Silvana Berki ja Albanian kieltä ja runoutta käsittelevän katsauksen teokseen on laatinut professori
Gazmend Krasniqi. Kokoelma  esittelee nykyrunoilijoita paitsi Albaniasta, myös Kosovosta, Montenegrosta, Italiasta ja Pohjois-Makedoniasta.

Tämä oli luonnollisesti huima hyppy täysin tuntemattomaan, mielenkiintoiseen historialliseen katsaukseen, kirjailijaesittelyineen, - intresantti ja antoisa sellainen enkä tässä postauksessa edes tavoittele kuin aivan pientä pintaraapaisua ja oven raottamista. Annetaan runojen puhua puolestaan, kertoa omaa tarinaansa. Esipuheen laatija Gazmend Krasniq,  ote: Tässä jättimäisessä kaupungissa, - olkaa hyvät:

Jos jonain iltana palaisin tähän kaupunkiin
hermostuneena mainoksista ja rakkaudesta
löytäen ystäviä mutta en rakasta,
vaeltaisin kaduilla joita niin rakastin,
risteyksissä, jalkakäytävillä kellojen luona
sanoisin "Hyvää iltaa!" kaikille.


Ajan hartialla
painoin pääni.
En nukkunut, En saanut torkkua.
Ajan hartialla
ihan kuin hänen hartiallaan,
jäin mietteisiin.
Fatos Arapi, Ajan hartialla


On minun vuoroni,
ilman muotoa, ilman silmää,
alan ymmärtää nyt,
seisoessani aaltojen seassa,
miljoonia vuosia ovat ihmiset olleet olemassa,
ja odottaneet vuoroaan.
Natasha Lako, Minun vuoroni


Ratkaisen olemisen arvoituksen.
Olen lehti,
heitettynä keskelle tietä,
ylitseni kävelevät isot kengät.
Zuzana Zisi, Lehti


Näet maailman ikkunasta.
Älä sure, kaikki näkevät maailman
yhdestä ikkunasta,
sillä maailmaa ei voi katsoa toisin
kuin siitä yhdestä ikkunasta,
jota ihminen kantaa mukanaan
kuin sukunimensä jatkumona.
Unelmat jäävät muiden nähtäviksi.
Sokol Zekaj, Ikkuna


Olen varma,
että kohdatessaan
ensimmäisen kerran
ruusunnupun
ihminen osui piikkiin.
Xhevdet Bajraj, Piikki


Se haluaisi ryhtyä kasvissyöjäksi
se halusi syödä rypäleitä
mutta portaita se ei osannut rakentaa
kun viinirypäleet menivät tähtien kanssa sekaisin
hampailla ei voi lentää taivaalle
sanoi hämähäkki ja hymyili hiljaa
täynnä arvokkuutta
häntä pyrstötähtenä
kettu kirjoitti valituskirjeen
kaikkeuden arkkitehdille
kaikkivaltius
ei käy.
Anton Gojçaj, Kukaan ei ymmärrä kettua 

Vaikka kansi on musta niin sitä ei ole sisältö.  Paitsi pelkoa, surua ja luopumista
se ilmentää iloa ja toivoa.  Teoksen nimi, Olipa kerran toivo on kaiken kaikkiaan paras mahdollinen. Tiukimmilla ollessani on tullut puserrettua suupielestä,
jotta toivo se on epätoivokin. Toivo on kelpo matkakumppani, kevyt kantamus, sykähdys sydämessä, pilkahdus silmänurkassa matkalla eteenpäin elämässä,
idea tavoitteesta, paremmasta.  Se on kantanut siirtokarjalaisiamme, ja se on liikkeellepaneva  voima nykymaailmassa enenevässä määrin.

Näin vieraalla kulttuurialueella, tuntemattomilla turuilla kuin toivon kanssa kuljin, ei minulla ole pienintäkään halua saati kompetenssia ryhtyä tätä antoisaa koostetta analysoimaan eikä ruotimaan. Totean vain: että pohjatyö ja esittely olivat perinpohjaisesti ja laadukkaasti tehdyt, jolloin lukijana pääsin kurkistamaan uppo-oudoille ulapoille ja saamaan aavistuksen siitä, mitä pitkät perinteet omaavalla albanialaisella nykyrunoudella on lukijalleen tarjottavana.
Omaa kontaktipintaa kyseiselle alueelle on vain  hiuksenhienosti, sillä olen suurella mielihyvällä yhden sikäläisjuurisen aikuisen Suomi-mummo,
seikka joka tuottaa mielihyvää sekä poikii hedelmällisiä ja antoisia kultturillisia ja yhteiskunnallisia keskusteluja.

Postauksen palstamillimetrien edes jotenkin järjellisinä pitämiseksi jätin kaikki pidemmät helmet tästä esittelystä pois ja täytyy todeta, että sittenkin valinnan vaikeuden edessä tuppasi menemään sormi suuhun. Nautin suuresti lukemastani! Antologia ansaitsee ja kestää   useammankin lukukerran,
jolloin tästä runsaudesta  vivahteet ja ne omimmat  nousevat parhaiten esiin.
Silvana Berki ja Aviador:  kiitos antoisasta ja erilaisesta lukukokemuksesta!!

Albanialaisesta nykyrunouden kauneudesta on myös nautittu blogissa
Kirjarikas elämäni:)

Yhdestä ikkunasta, hiljaa hymyillen:
Silvana Berki (s. 1968) lähti pakolaiseksi kotimaastaan Albaniasta vuonna 1989, ja saapui Suomeen kahta vuotta myöhemmin. Vlorёssa syntynyt Berki päätyi asumaan Tampereelle, jossa opiskeli suomen kielen ja sosiaalityön maisterin tutkinnon. Hän on julkaissut vuodesta 2011 lähtien useaan otteeseen palkittua runoutta ja novelleja sekä albanian että suomen kielillä. Kesällä 2019 ilmestyvä Olipa kerran toivo on toinen Berkin toimittamista runoantologioista. Se sisältää hänen yhdessä Aleksanteri Kovalaisen kanssa toimittamiaan runoja 27 albanialaiselta nykyrunoilijalta.
Silvana Berki (s. 1968) lähti pakolaiseksi kotimaastaan Albaniasta vuonna 1989, ja saapui Suomeen kahta vuotta myöhemmin. Vlorёssa syntynyt Berki päätyi asumaan Tampereelle, jossa opiskeli suomen kielen ja sosiaalityön maisterin tutkinnon. Hän on julkaissut vuodesta 2011 lähtien useaan otteeseen palkittua runoutta ja novelleja sekä albanian että suomen kielillä. Kesällä 2019 ilmestyvä Olipa kerran toivo on toinen Berkin toimittamista runoantologioista. Se sisältää hänen yhdessä Aleksanteri Kovalaisen kanssa toimittamiaan runoja 27 albanialaiselta nykyrunoilijalta.
s. 1968) lähti pakolaiseksi kotimaastaan Albaniasta vuonna 1989, ja saapui Suomeen kahta vuotta myöhemmin. Vlorёssa syntynyt Berki päätyi asumaan Tampereelle, jossa opiskeli suomen kielen ja sosiaalityön maisterin tutkinnon. Hän on julkaissut vuodesta 2011 lähtien useaan otteeseen palkittua runoutta ja novelleja sekä albanian että suomen kielillä. Kesällä 2019 ilmestyvä Olipa kerran toivo on toinen Berkin toimittamista runoantologioista. Se sisältää hänen yhdessä Aleksanteri Kovalaisen kanssa toimittamiaan runoja 27 albanialaiselta nykyrunoilijalta.
s. 1968) lähti pakolaiseksi kotimaastaan Albaniasta vuonna 1989, ja saapui Suomeen kahta vuotta myöhemmin. Vlorёssa syntynyt Berki päätyi asumaan Tampereelle, jossa opiskeli suomen kielen ja sosiaalityön maisterin tutkinnon. Hän on julkaissut vuodesta 2011 lähtien useaan otteeseen palkittua runoutta ja novelleja sekä albanian että suomen kielillä. Kesällä 2019 ilmestyvä Olipa kerran toivo on toinen Berkin toimittamista runoantologioista. Se sisältää hänen yhdessä Aleksanteri Kovalaisen kanssa toimittamiaan runoja 27 albanialaiselta nykyrunoilijalta.
(s. 1968) lähti pakolaiseksi kotimaastaan Albaniasta vuonna 1989, ja saapui Suomeen kahta vuotta myöhemmin. Vlorёssa syntynyt Berki päätyi asumaan Tampereelle, jossa opiskeli suomen kielen ja sosiaalityön maisterin tutkinnon. Hän on julkaissut vuodesta 2011 lähtien useaan otteeseen palkittua runoutta ja novelleja sekä albanian että suomen kielillä. Kesällä 2019 ilmestyvä Olipa kerran toivo on toinen Berkin toimittamista runoantologioista. Se sisältää hänen yhdessä Aleksanteri Kovalaisen kanssa toimittamiaan runoja 27 albanialaiselta nykyrunoilijalta.
(s. 1968) lähti pakolaiseksi kotimaastaan Albaniasta vuonna 1989, ja saapui Suomeen kahta vuotta myöhemmin. Vlorёssa syntynyt Berki päätyi asumaan Tampereelle, jossa opiskeli suomen kielen ja sosiaalityön maisterin tutkinnon. Hän on julkaissut vuodesta 2011 lähtien useaan otteeseen palkittua runoutta ja novelleja sekä albanian että suomen kielillä. Kesällä 2019 ilmestyvä Olipa kerran toivo on toinen Berkin toimittamista runoantologioista. Se sisältää hänen yhdessä Aleksanteri Kovalaisen kanssa toimittamiaan runoja 27 albanialaiselta nykyrunoilijalta.
(s. 1968) lähti pakolaiseksi kotimaastaan Albaniasta vuonna 1989, ja saapui Suomeen kahta vuotta myöhemmin. Vlorёssa syntynyt Berki päätyi asumaan Tampereelle, jossa opiskeli suomen kielen ja sosiaalityön maisterin tutkinnon. Hän on julkaissut vuodesta 2011 lähtien useaan otteeseen palkittua runoutta ja novelleja sekä albanian että suomen kielillä. Kesällä 2019 ilmestyvä Olipa kerran toivo on toinen Berkin toimittamista runoantologioista. Se sisältää hänen yhdessä Aleksanteri Kovalaisen kanssa toimittamiaan runoja 27 albanialaiselta nykyrunoilijalta.