torstai 7. heinäkuuta 2022

Jane Harper: "Selviytyjät/The Survivors" - ex Libris...

"Selviytyjät," Jane Harper, Tammi, 429 s., suomentanut Viia Viitanen.

"Toimittaja Jane Harperin  ensimmäinen rikosromaani Kuiva kausi (2016) tarjoili uudenlaista kylmäävää jännitystä Australian helteisiltä takamailta ja nosti tuoreen kirjailijan valtaisaan maailmanmenestykseen. Harper on nykyään britti, mutta hän on asunut osan lapsuudestaan Australiassa ja palannut sinne aikuisena." (Lievelehti)

 

                                                             ©Eugene Hyland
 
 
"Päivänä jona Evelyn Bayhin iskee myrsky, Kieran Elliott tekee kohtalokkaan virheen. 12 vuotta myöhemmin Kieran palaa kotiin Tasmaniaan mutta joutuu huomaamaan, ettei tuttavapiiri ole antanut hänen tekoaan anteeksi.
Kun Kieranin kotikaupungin rannalta löytyy nuoren naisen ruumis, vastaamattomat kysymykset myrskypäivän tapahtumista nousevat jälleen pintaan. Joku - naapuri, ystävä tai sukulainen - on salannut totuuden yli vuosikymmenen ajan, eikä kehenkään voi luottaa." (Takakansi)
 


 
Edellisen kerran nautin Harperin kirjoittajan taidoista Kadonneen miehen 
arvoituksen parissa: Harperin ilmava ja konstailematon tyyli kera sujuvan kerronnan veivät mennessään, ja eri ympäristöt muodostivat lukukokemukselle  kiintoisan kontrastin. Odotusarvo Tasmanian hyrskyjen, luolien ja rantojen sekä  Kieranin kotikaupungin salaperäisten, vaiettujen vyyhtien ja ihmissuhdekiemuroiden suhteen olikin luontevasti varsin korkealla.   

-  Näköalapaikalla ei ollut muita, ja Kieran oli istunut Mian kanssa penkille - sekin kohtalaisen tuore lisäys paikan varustukseen. He olivat katselleet merelle tuulen tuivertaessa heidän hiuksiaan. Meri, joka saattoi kimaltaa tuhansissa eri sävyissä, oli sinä iltapäivänä ollut kuin samean harmaanvihreänä aaltoileva ruohotasanko. Vähän kauempana rantakivikon takana he olivat nähneet ankkurissa olevan katamaraanin, jota aallot keinuttivat lempeästi. Se oli Nautilus Blue, Seanin vene.
"Onko hän sukeltamassa?" Mia oli siristänyt silmiään nähdäkseen veneen kannelle. "Siltä vaikuttaa." Veneen mastossa oli liehunut sini-valkoinen sukeltajan lippu. "Sukeltaja vedessä."
 
Näin vallinneena hellekautena - joka onneksi tätä kirjoittaessani on helpottanut, vaikkei täällä tippaakaan vettä ole taivaalta iloksemme herunut - oli ihanaa ja helpottavaa lukea merestä, tuosta itselle rakkaasta elementistä, tyrskyineen ja hyrskyineen sekä kulkea kiemuraisissa, kosteanviileissä luolastoissa.

Harperin vahva kirjoittajaote pitää ja hänen säilyttää retostelemattoman henkilökuvauksensa keskinäisine taakkoineen ja traumoineen sekä epäilyksineen vaivatta hyppysissään. Luontokuvaus on omaa luokkaansa, ja se luo oivat raamit tällekin trillerille, jossa kuitenkaan ei raakuuksilla retostella. Oivasti balanssissa oleva teos ja Viia Viitaselta laatusuomennos!
 
Luolia tutkimassa on Tasmaniassa piipahtanut myös Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia ja joutuiko hän myös äijä-ähkyn poluille selviää klikkaamalla:)

Suolaisin& luolaisin Tasmanian terveisin:

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Pertti Saloheimo: "Meren ja tulivuoren välissä" - ex Libris...

"Meren ja tulivuoren välissä", Pertti Saloheimo. WSOY, 2022, 183 s.

"Pertti Saloheimo (s.1962)   on opiskellut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden opiston kursseilla. Hän on koulutukseltaan lääkäri ja työskentelee Lääkärilehden tieteellisenä päätoimittajana.
Hänen esikoisrunoteoksensa Ennustus linnuston tulevaisuudesta julkaistiin 2019.
Meren ja tulivuoren välissä on Saloheimon ensimmäinen romaani." (Lievelehti)
 

                                                          ©Otto Virtanen
 

"Meren ja tulivuoren välissä kertoo syrjäiseen kaupunkiin saapuvasta luonnontutkijasta, jonka on määrä selvittää alueen omintakeista eläimistöä ja kasvistoa. Vuokraamaaltaan talolta hän tekee tutkimusretkiä viidakkoon ja kerää tutkimusmateriaalia.
Hänen on vaikea luoda suhteita paikallisiin ihmisiin, ja tutkimuslöydötkin käyvät yhä oudommiksi. Kun viidakkopolulta löytyy päätön sotilas, alkaa verkko luonnontutkijan ympärillä kiristyä."  (Takakansi)
 
 
 

Esikoisromaani ja uusi kirjailijatuttavuus sekä kiehtova kanasi ja esittelyteksti. Voiko lukija parempaa näin helteiden keskellä toivoa saavansa hyppysiinsä? Uteliaana siis astun laivaan matkalle tuiki tuntemattomiin, viidakon syleilyyn:

- Saapumispäiväni oli kirkas, ja ennen lentoveneen laskeutumista minun oli mahdollista nähdä elävä yleiskuva tästä seudusta, johon oli tietenkin jo aikaisemmin perehtynyt karttojen avulla. Pieni kaupunki oli ahtautunut valtameren ja ammoin sammuneen jyrkän tulivuoren väliin. Se levittäytyi pitkin rannikkoa kapeana nauhana, ja joitakin rönsyjä nousee kohti tulivuoren rinnettä. Vähän sivummalla tulivuoresta erkanevalla harjanteella näytti olevan jotkin rauniot. Tulivuorta ympäröi tiheä sademetsä, joka rajautuu kaupungin ulommaisiin taloihin, mutta metsä toista reunaa ei katseeni tavoittanut.

"Pertti Salonheimon runollinen pienoisromaani sekoittaa seikkailukirjallisuuden piirteitä maagiseen realismiin ja pohtii luonnontieteellisen maailmannäkemyksen rajoja." (Takakansi)

-  Kuu piirtää sukelluskelloista aavemaisia varjoja. Aamuyöllä tuulen noustessa kuulee niiden ujeltavan hiljaa, jos asettuu sopivasti kahden sukelluskellon väliin. Läheskään joka aamu niiden laulua ei kuitenkaan kuule.

Taianomaista kerrontaa, joka kuljettaa lukijansa aivan uusiin sfääreihin jättäen ilmavana väljyyttä lukijan omalle mielikuvitukselle, tunnelmoinnille, tulkinnoille ja ajatuksille. Raikas, antoisa ja mielenkiintoinen esikoinen, josta on hyvä jatkaa. Onnistunut päällys on Martti Ruokosen käsialaa.

Tutkijan jalanjäljissä mielikseen tepasteli:

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Peter Bichsel: " Lastentarinoita/Kindergeschichten" - ex Libris...

"Lastentarinoita", Peter Bichsel, Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjasto, 2022, 77 s., suomentanut Markku Mannila.

"Sveitsiläisen Peter Bichselin (s. 1935) kertomukset ovat lyhyitä, niukkoja ja hauskoja. On sanottu, että Bichselin mestaruus ja hänen tarinoidensa viehätyksen salaisuus ei ole siinä mitä hän kertoo, vaan siinä mitä hän ei kerro - minkä hän jättää lukijan oivallettavaksi. Lastentarinoita pyöräyttää tutun maailman iloisesti ympäri ja poikittain." (Lievelehti)


                                                            ©Peter Bichsel

 

"Lastentarinoita-kirjan päähenkilöitä ovat muun muassa mies, joka tietää maapallon olevan pyöreä, mutta ei usko sitä, oman kielen keksivä mies, kaikesta tiedosta kieltäytyvä mies sekä mies, joka kiven kovaan väittä, ettei Amerikka ole olemassa - hyvin perustein." (Lievelehti)



Tämä pikkuruinen tarinateos tempautui mukaan sattumalta, viehkon kannen ja  vekkulin esittelytekstin perusteella ja sai aikaan etiäisen siitä, että tämä on "pakko" lukea, eikäpä se todellakaan mennyt harhaan, vaan tämä anniltaan sivumääräänsä suurempi teos  osoittautui hupaisaksi ja ajatuksia kieputtavaksi valinnaksi.

Teos sisältää luvut: Maa on pyöreä, Pöytä on pöytä. Amerikka ei ole olemassa, Keksijä, Hyvämuistinen mies, Terveisiä Joodokilta ja Mies, joka ei halunnut tietää enää mitään. 

Maa on pyöreä:  - Muuan mies, jolla ei ollut mitään erityistä tekemistä, joka ei ollut enää naimisissa ja jolla ei ollut enää lapsia eikä työtä, kulutti aikaansa siten, että hän mietti vielä kerran, mitä kaikkea hän tiesi.  
Hän ei tyytynyt siihen, että hänellä oli nimi, hän halusi tietää tarkalleen myös sen, miksi niin oli ja mistä nimi oli peräisin. Niinpä hän selasi päivät pääksytysten vanhoja kirjoja, kunnes löysi niistä nimensä. Sitten hän keräsi kokoon sen, 
mitä hän tiesi, ja tiesi saman kuin mekin...
 
Pöytä on pöytä:  -  Minäpä kerron eräästä vanhasta miehestä, sellaisesta miehestä, joka ei sano enää sanaakaan, jolla on väsyneet kasvot, liian väsyneet sulaakseen hymyyn ja liian väsyneet muuttuakseen ilkeiksi.
- Hän ei voinut muuta kuin nauraa, koska hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Mutta mikään hauska tarina tämä ei ole. Se alkoi surullisesti ja päättyy surullisesti. 
Harmaatukkainen mies ei ymmärtänyt enää muita ihmisiä, mutta se ei ollut vielä kovinkaan paha asia. Paljon pahempi asia oli se, etteivät ihmiset enää ymmärtäneet häntä.  Ja sen vuoksi hän ei sanonut enää mitään. Hän oli vaiti, puheli vain itsensä kanssa eikä edes tervehtinyt enää ketään.
 
Bichsel on luonut myös kiehtovan kilpailevan tarinan Amerikan löytämisestä hovinarri, Colombin - sittemmin Kolumbus,  hovissa naurua herättäneistä aikeista ryhtyä merenkävijäksi ja in spe löytää uusi maa, Amerikka. Kyseistä hanketta lähtee sitten fanfaarien soidessa toteuttamaan Amerigo Vespucci.

Ensimmäisen luvun jälkeen pysähdyin hiukka hölmistyneen oloisena makustelemaan lukemaani, mutta sitten valtasi hauskuutus mielen ja ihmisen aatoksenkulkua kyseenalaistaen  jatkoin naureskellen takakannen äkilliseen kopaukseen saakka. Nämä Lastentarinat, jotka  ovat parhaimmillaan itse luettuina ja joita on kimuranttia  näin avata,  istuvat oivasti myös aikuisen makuun kesähelteiden helottaessa makusteltaviksi. 

Herkuttelin  ajatuksella mahdollisuudesta keskustella ja vaihtaa ajatuksia jonkun teoksen lukeneen lapsen kanssa, jolloin arvatenkin syntyisi lennokasta keskustelua  molempien riemuksi...

Hyvillään &  hymysuin:

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Matti Laine: "Kuolemanloukku" - ex Libris...

"Kuolemanloukku", Matti Laine, Bazar, 2022, 285 s.

"Matti Laine  (s. 1976) on helsinkiläinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Käsikirjoittajana hänet tunnetaan muun muassa Kultainen Venla-palkitusta Paratiisi-tv-sarjasta, jonka toinen kausi alkaa Ylen kanavilla syksyllä 2022. Vuosien varrella Laine on myös näytellyt useissa tv-sarjoissa, elokuvissa ja teatteriproduktioissa. 
Kuolemanloukku on kuudes osa koukuttavassa rikosromaanisarjassa, jonka päähenkilö on jääkiekkouralta laittomiin venebisneksiin siirtynyt Elias Vitikka. Sarjan edelliset osat ovat Pahojen miesten seura, Merkitty mies, Pahuuden hinta, Tappajan vaisto ja Pelon liekit." (Lievelehti)
 
 
                                                        ©Ilkka Saastamoinen
 
 
"Elias Vitikka istuu Suomenlinnan avovankilassa vuoden kakkua talousrikoksesta ja tuntee elonsa paremmaksi kuin pitkään aikaan. Etäisyyden ottaminen on tehnyt hyvää, mutta syy istua kiven sisällä ei ole niinkään hyvä. Vitikan niskassa on alamaailman langettama tappotuomio, ja majoitus Suomenlinnaan on järjestetty juttu. 
Mutta turvasäilö on vain väliaikainen. Jo ennen kuin Vitikka raottaa ovea vapauteen, hänen entinen suojattinsa jääkiekkoilija Veeti Poranen löydetään kuolleena, ja itsemurhaksi kuitattu kuolema herättää Vitikan epäilykset. Koko entinen elämä näyttää muutenkin murenevan pala palalta miehen jalkojen alta. Vain tappotuomio on ja pysyy. Vapaudesta on tullut Vitikalle kuolemanloukku. (Takakansi)

 


 
Elias Vitikka oli tuntematon suuruus, joten oli korkea aika paiskata kättä tämän Suomenlinnassa lusivan, persoonalliseksi ja vekkuliksikin mainitun kriminaalin kanssa:

Elias Vitikka- Kaikkien viime vuosien myllerrysten ja kivuliaiden menetysten jälkeen hän osasi nauttia avovankilan seesteisestä elämästä täysin siemauksin. Kiven sisässä ei tarvinnut liikoja miettiä. Kunhan noudatti sääntöjä ja piti päänsä alhaalla, päivät lipuivat leppoisasti eteenpäin. Päällystä, vartijat, työnohjaajat, terapeutit, päihdetyöntekijät 
- ei pahaa sanottavaa. Sonjaa ja lapsia olisi tietysti ollut mukava nähdä useammin, 
mutta heille saattoi soittaa vaikka sata kertaa päivässä. Se lievitti ikävää.

Rikostutkija Yrjänä Aulin:  - oli työssään oppinut, ettei näyttävän sisääntulon arvoa kannattanut väheksyä. Parhaimmillaan tehokas entrée riisui vastapelurin aseista ja antoi psykologisen edun, joka kantoi parhaassa  tapauksessa koko kohtaamisen ajan,
joskus päivien, jopa vuosien päähän. Jos Aulin ei olisi aikoinaan lähtenyt poliisikoulun pääsykokeisiin seuramieheksi parhaalle kaverilleen ja ollutkin heistä se, joka molempien yllätykseksi pääsi sisään, hänestä olisi voinut aivan hyvin tulla näyttelijä tai joku muu vastaava puliveivari.
 
Vallitsevan aktiviteetteja rajoittavan, joskin pumpuliinsa kietovan säätilan helliessä Kuolemanloukku oli loistovalinta! Positiivista ja  plussaa: juohea kerronta ja juonenkuljetus kulkevat rennon ja vaivattoman oloisesti, henkilökaarti on värikäs,
joten lukijan mielenkiinto pysyy pätkimättä vireillä ilman suurempia ponnisteluja tahi aivonystyröiden hierontaa, ja teos jättää mielenkiintoisen, mukava lukukokemuksen.  Laine osaa asiansa ja Vitikan kanssa kannatti sinuiksi tulla:)

Teoksen motto: -  Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää....

Leppoisasti & loivin liikkein::

torstai 23. kesäkuuta 2022

"Juhannuspolulla" & "Juhannussonetti"....

 

Lämpö on kietonut meidät suojiinsa kuin hellään pumpuliin, joten lähestytäänpä alkavaa juhannusaikaa ensin tähän asti katveeseen jääneiden  E.A. Wikstenin (1849 - 1920) kesäisen runon  Juhannuspolulla kuljettamina ja toiseksi Kesä-viesti 1920, Fred Miekka Vaaran Juhannussonetin sanoin:


 






Hopeisina harsopilvet hohtavat,
taivaan aurinko on kultakerässä;
metsän rantamalla kukkaterässä
kesän kaunottaret, kukat loistavat.

Ikävyyden kesän mailta poistavat
laululinnut aamun armaan erässä;
juhlan kiitoslaulun heidän perässään,
ihmislapset, miehet, naiset, lapset toistavat.

Lehtimajan koivut suvinuorina
ovat ikäänkuin lempilehdon syli,
ollen valon juhlalaulun kuorina.

Suomenmaan ja myös suuren Lännen kyliin  
 levitköhön suvisävel vuorina
     Väinön laulu, soitto, ilmojen yli!  
 
 

 
Omaan juhannusaaton viettoomme kuuluu poikkeuksellisesti tänä vuonna leppoisaa yhdessäoloa ja makoisaa ruokaa ynnä raikkaita juomia, sillä Esikoinen on luvannut hänen grillinsä tarmokkaasti tuhisevan ja lopputuloksen tiedämme vanhastaan olevan sen mukaisesti herkullinen. Ottaen huomioon Puolisonsa kauniiden kattausten, tykötarpeiden ja leipomusherkkujen korkean laadun, luvassa on hilpeää yhdessäoloa, herkuttelua ja vilkasta keskustelua. 
Huolet, murheet ja maailmanmenon  melskeen taidamme heittää hetkeksi heinikkoon;)
 
Aurinkoista, hyvän mielen juhannusta kaikille teille mukaville lukijoille, suvisävel soikoon!
 
Lämpimästi toivottaa:                                      

     

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Kari Häkämies: "Linnan hämähäkki" - ex Libris...

"Linnan hämähäkki", Kari Häkämies, Crime Time, 2022, 315 s.

Kari Häkämies (s. 1956) on pitkällä politiikan ja hallinnon urallaan ehtinyt olemaan monessa mukana. Hän on työskennellyt mm. kansanedustajana, oikeusministerinä, sisäministerinä ja kansliapäällikkönä, Kunnanjohtaja on ollut Kuopiossa, Hämeenkyrössä ja Pyhtäällä. 
Kirjailijanurallaankin Häkämies on ahkeroinut. Nyt ilmestynyt Linnan hämähäkki on hänen kahdestoista romaaninsa," (Lievelehti)

 

                                                              C Petri Mast
 

"Linnan hämähäkki esittelee Kari Häkämiehen uuden poliittisen trillerin päähenkilön, Henrik Hamilon. Vaatimattomista oloista ponnistanut oikeustieteen tohtori on valittu historian nuorimpana eduskunnan perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvokseksi. 
Turvallinen virkamiestyö saa traagisen käänteen, kun Hamilon shakkikaveri, ulkomaankauppaministeri Jari Baxter, katoaa. Ystävän kohtalo hämmentää Hamiloa, joka on varma, että tapaukseen liittyy jotain perin juurin hämärää.

Samaan aikaan Venäjän suurlähetystössä vakoojantehtävässään aloitta nuori Valeri Ivanov. Tahoillaan ja toisistaan tietämättä Hamilon ja Ivanov tutkivat Baxterin katoamista ja pian heidän selvityksensä kohtaavat. Ivanov joutuu omaan Jaakobin painiinsa Venäjän nykypolitiikan moraalin kanssa. Hamilo puolestaan kutsutaan valtiosihteeriksi Valtioneuvoston linnaan, jossa hän saa poliittisen juonittelun tulikasteensa.

Ukrainan sodan kynnyksellä suomalaisen sisäpolitiikan raadollisuus kohtaa kansainvälisen vakoilun kovuuden. Toisistaan ottavat mittaa ihmisten pohjaton kunnianhimo, petollisuus, seksi ja herkkäuskoisten hyväksikäyttö." (Takakansi)



Kari Häkämiehen kirjalliseen tuotantoon tutustuin 2014 teoksen 
Erään yhtiön murha välityksellä ja tuumailin: Kyllähän Häkämies ilman muuta aihealueensa taitaa kuin myös sujuvan kirjoittamisen taidon omaa.
Tämä uutukainen on kolmilukuinen romaani politiikan häikäilemättömyydestä, vakoilusta ja ystävyydestä Ukrainan sodan varjossa eli ajankohtaisuutta tiheänään ilmassa:
 
- Suomalainen rikollisuus oli jakautunut samalla tavalla kuin muukin yhteiskunta. Pienen, mutta entistä kovemmiksi käyvien ammattikonnien vastapuolena oli syrjäytyneiden luusereiden sekalainen seurakunta. Heidän tekemänsä rikokset olivat tyhmiä päähänpistoja, viinan tai huumeiden aikaansaannoksia. 
Vankilassa he eivät muuttuneet miksikään, vaan jatkoivat rötöstelyään heti vapaaksi päästyään, kun muutakaan elämää ei ollut. Kierros oli monen kohdalla alkanut jo kymmenvuotiaana. 

- Ivanov muisti, kuinka presidentti Vladimir Putin oli sanonut petturuuden olevan pahinta, mitä ihminen saattoi tehdä. Maan johtaja oli käyttänyt  myyriksi ryhtyneistä ulkoministeriön virkamiehistä nimitystä sika. Hän oli korostanut, 
että petturit jäisivät kiinni ennemmin tai myöhemmin. Ja rangaistus tulisi olemaan kova.
 
-  Olen täysin pudonnut kärryiltä, Kaisa nauroi. - Jonkun verran keskustelua on herättänyt pääministerin uusi valtiosihteeri. Sekaantuu kuulemma joka asiaan. Vihaisimmat nimittävät häntä Linnan hämähäkiksi.

-  Max Popovin "testamentti" Valeri Ivanoville: Laitathan mieleen kaksi opetusta. Maxim Gorki: Menneisyyden vaunussa ei matkaa pitkälle, Urho Kekkonen: 
On elettävä ajassa jäämättä sen vangiksi."

Politiikka ei lukeudu ykköskiinnostuksen  kohteisiini vaikka toki maailmantapahtumia aktiivisesti seuraankin. Silti Häkämiehen teksti ei tuntunut lainkaan tympeältä eikä pitkäveteiseltä, vaan hänen selkeäsanainen tyylinsä paikoin tuttuine, ilahduttavan räväkköinekin ilmaisuineen toimi hyvin, 
joten tästä hypystä tuntemattomaan sukeutui shakinpeluineen yllättävän kiinnostava. Positiivisesti eleetön, tasapainoinen ja loppuun asti ajateltu dekkari/romaani, poliittinen trilleri, josta muodostui laadukas lukukokemus!

Jussia ootellessa Hämä-hämähäkkiä hyräilee:  

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Jarkko Sipilä: "Kahdesti tapettu" - ex Libris...

"Kahdesti tapettu", Jarkko Sipilä, Crime Time, 2022, 319 s.

"Jarkko Sipilä  ( 1964 - 2022) oli helsinkiläinen toimittaja-kirjailija. Hän työskenteli rikostoimittajana kolmekymmentä vuotta, ensin Helsingin Sanomissa (1991-1996) ja sen jälkeen MTV Uutisissa (1996-2022). Hän ehti saada tämän Takamäki-sarjan 22.teoksensa lähes valmiiksi. Se viimeistelivät postuumisti tytär Annika Sipilä, kustannustoimittaja Nina Gimishanova sekä kirjailija Hannu Nykänen.
Sipilä kirjoitti myös novelleja, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia. 
Hänen dekkareitaan on käännetty englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi.  (Lievelehti)


                                                              ©Timo Ahola

                                                        
 
"Koiran ulkoiluttaja löytää Paloheinän metsiköstä pahoinpidellyn ja puukotetun miehen ruumiin. Komisario Kari takamäen ryhmä ryhtyy selvittämään juttua, 
joka muuutuu aina vain oudommaksi, kun surmatun miehen henkilöllisyys selviää. Hän oli kadonnut vuonna 2013 ja ehditty julistaa jo kuolleeksi.
Nyt metsästä löytynyt ruumis on kuitenkin vain muutaman päivän vanha. Takamäen käsissä on monimutkainen rikosvyyhti, jollaista hän ei urallaan ole aiemmin kohdannut." (Takakansi)
 


 
Jarkko Sipilä oli kotimaisen dekkarikirjallisuuden todellisia ikimiehiä, jonka taito kuvata sekä rikollismaailmaa että poliisityön arkea, puurtamista ja etenemistä on ollut uskottava ja kiinnostava tarjoten lukijoilleen herkullisia tuokioita vuosikymmenten ajan.
 
Edellisen kerran  tapasimme teoksen Pelontekijät  tiimoilla viime vuonna näissä merkeissä: Sipilä osaa asiansa eikä tämä sarja lukemalla kulu.
Hän ei turhia lavasteita rakentele eikä ylimaallisiin fantasioihin hurahda saati brutaaleissa käänteissä liikoja piehtaroi vaan tarjoaa miellyttävän ja todentuntuisen kattauksen poliisiarjesta muuttuvine nykytrendeineen ja rikollispiirteineen. 
 
Sama pätee tämän uutukaisenkin suhteen, mutta annetaan tekstin puhua puolestaan:

Meinaatko, että toimittajat osaisivat yhdistää tapauksen vanhaan katoamiseen? Takamäki naurahti. - Siihen ei menisi tuntiakaan. Jos rikostoimittajat olisivatkin unohtaneet Honkasen katoamisen, se muistettaisiin kyllä jollain netin keskustelufoorumilla. Sieltä se pompahtaisi laajempaan tietoon.
- Iso uutinen kieltämättä, jos kadonnut ja jo kuolleeksi julistettu löytyykin vuosia myöhemmin murhattuna.  - Kuka murhasi kuolleen  miehen? Takamäki sanaili iltapäivälehdenlööppiä.
 
Pahin vihollinen:  -  Rikostutkijan pahin vihollinen oli aika. Menetetty aika merkitsi kadotettua totuutta. Se johti helposti kiireeseen, jolloin tutkijoiden harkinta usein petti. Silloin helposti hosuttiin, sählättiin ja tehtiin virheitä.
 
Maailma:  oli muuttumassa. Vanhan liiton miehet katosivat ja tilalle tuli nuorta väkeä, jonka toimintatavat poikkesivat huomattavasti heidän tavoistaan. Rikollisessa maailmassa se tarkoitti kovilla panoksilla pelaavia ulkomaalaisjengejä ja tyyppejä, jotka osasivat tehdä bisnestä pimeässä verkossa. 
Mutta väkivalta ei muuttunut. Se kuului olennaisena osana kuvioon niin vanhassa kuin uudessa maailmassa...

Ote Annika Sipilän esipuheesta:
 Hyvä lukija:  Kirjoista saakin tarkan kuva suomalaisen oikeusjärjestelmän toiminnasta. Niinkin tarkan, että lainvartijat ovat kertoneet odottavansa kirjoja jännittyneinä siitä, mikä poliisin tutkintakeino tällä kertaa paljastuisi rosvoille. 

Jarkko Sipilä on sanansa asettanut asiallisesti ja antoisasti sekä kiinnostavasti kuten aina. Lukijana osalleni jäävät vilpittömät sanat: kiitos  pitkäaikaisesta ja hyvästä seurasta sinne tuonilmaisiin tai missä ikinä tähtenä yötaivaalla kirkkaasti tuikitkaan: