tiistai 7. helmikuuta 2023

Pauli Jokinen: "Selli" - ex Libris...

"Selli", Pauli Jokinen, Myllylahti, 2023, 280 s., kansi Kaisu Sandberg.

"Pauli Jokinen on kirjailija, joka kuvaa teoksissaan Helsinkiä ja sen historiaa.
Selli 88 on Jokisen toinen dekkari, sarjan avasi Jääleinikin kuolema vuonna 2022. Hän on julkaissut myös Helsingin rikos- ja sotahistoriaan liittyviä tietokirjoja, kuten Helsingin murhahistoria (2020) ja Verikoirat (2021). Lisäksi Jokinen vetää aiheeseen liittyviä kävelyretkiä Helsingissä." (Lievelehti)
 
 
                                                           ©Into Kustannus


"Mukaansatempaavan juonen ja elävän ajankuvan yhdistävä Selli 88 kertoo rikostutkinnasta vuoden 1932 Helsingissä. Pääkaupunkimme rikoshistorian tunteva kirjailija vie lukijansa omaperäisen etsiväkaksikon mukana niin laukkakilpailuihin kuin seurapiirien salaisuuksiin.

Kultakauppias surmataan liikkeeseensä, irtolainen laitakaupungille ja eläinlääkäri hevostalliin. Kaupungissa tapahtuu sarja rituaalinomaisia henkirikoksia,
joiden uhreja näyttää yhdistävän yllättävät asiat. Osa niistä juontaa juurensa Pietariin ja Špalernajan vankilaan, jossa istui suomalaisia jääkäreitä vuonna 1917. Heitä kutsuttiin kalterijääkäreiksi.
 
Rikospoliisin etsivä Arpia Haahti ryhtyy selvittämään rikoksia, jotka vievät hänet Talin laukkaradalle hevoskilpailujen ja vedonlyönnin maailmaan. Hän saa avukseen nuoren ja nokkelan etsiväkokelaan Jenny Katteluksen, mutta kumpi lopulta suojelee kumpaa? Haahdin menneisyydessä on haamuja, jotka haittaavat tutkintaa – kenties liikaakin." (Takakansi)



Uusi kirjailijatuttavuus ja lupaavasti 1910-luvulla syntyneeseen jääkäriliikkeeseen kytkettynä. Sekä uusi sana Flappper, joka tarkoittaa uuden sukupolven nuorta naista 1920- ja 1930 luvuilla. Flapperit käyttivät meikkiä, leikkasivat tukkansa lyhyeksi, kuuntelivat jazzia, polttivat tupakkaa, joivat cocktaileja ja harrastivat irtosuhteita... Voihan hurja näin nykyperspektiivistä:)

Teos on 4-osainen: Kultakauppias, Elias "Nilkki" Mellin, Viides mies ja Gospodin Sazonov sekä Epilogi ja Loppusanat. Kerronta kulkee kahdessa aikatasossa: Pietari, 1917 ja Helsinki, syksy 1932.
 
Jenny ja Haahti:   -Jenny pysähtyi nojaamaan kaiteeseen, jonka luota oli hyvä näköyhteys sekä radalle että kutsuvieraskatsomoon. Haahti ei huomannut Jennyn äkkipysähdystä ja törmäsi tämän selkään.
- Tiedän olevani kuuma pakkaus, mutta yritä pitää näppisi kurissa Jenny naurahti, Haahti punastui ja hymyili väkinäisesti. Jenny oli Haahdin makuun liian poikamainen, liian nuori, liian sanavalmis, liian nokkela ja aivan liian puoleensavetävä. Ei Haahti sitä voinut ääneen sanoa, mutta Jenny muuttui hetki hetkeltä yhä viehättävämmäksi. Jennyn pirteys ärsytti häntä, mutta samalla tytön elämänilo vetosi kuin magneetti. Ja kyllä, toisissa olosuhteissa hänen olisi vaikea pitää näppinsä erossa tuosta naisesta.
 
Jennin ja Haahden räiskyvä ja epäröivä  keskinäinen kemia etsii uomiaan toisenkin tovin ja  luottamussuhteen kehittyminen ja muodostuminen on mukavasti ja eloisasti kuvattu.
 
Haahti harjoittelija Jennylle -  Muuten tämä oli ihan tavallinen viikko.  
Viime vuosina Helsingissä on tapettu runsaat kolmekymmentä henkeä vuodessa. Siihen saat tottua, että olet tekemisissä ihmisten kanssa, jotka puhuvat paskaa ja yrittävät viedä huomiosi sivuraiteille. Pitää oppia lukemaan ihmisiä, kuka puhuu totta, kuka palturia. Siihenkin saat tottua, että sinua vähätellään, koska olet nainen. Minä saan päivittäin puukkoa selkään, koska olen punikki. 
Mutta siinä selkänahka parkkiintuu. Pian puukot tuntuvat hyttysen pistoilta.

  - Kaupungin huonoin poliisi. Ei pysty pidättmään edes hengitystään. Poliisihuumoria

Selli 88:n kalterijääkäreiden kohtelu on julmaa ja karua, mutta eihän nykytilanteessa voi todeta kuin, että ei mitään uutta auringon alla eikä historiasta mitään ole opittu(: 
Näin stadin friiduna nostalgisia, hyviä muistoja ja kontaktipintaa  herättivät mm. Ruoholahden villat  kotoisasti kutsuttuna  Huntin villat, tuttu alue, joiden läpi tuli koululaisena soittotunnille kipaistua ja jotka sireenien kukkiessa olivat huikean upea näky.
 
Jokisen kerrontaa on sulavakulkuista ja hyvällä tavalla aiheen osittaisesta räväkkyydestäkin huolimatta positiivista ja lämpimällä huumorinpilkkeisellä otteella kulkevaa, ja lukija kokee luontevasti solahtavansa aikamatkalle laukkakilpailuista alkaen mitä moninaisempiin koukeroihin, joita vain kiero ihmismieli tuottaa voi.  Kaisu Strandbergin tyylikäs kansi kruunaa kokonaisuuden, johon tykästyin suuresti.
 
-  Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä. Oscar Wilde.

Niinpä; hyvässä seurassa ja historian siipien havinassa mielikseen viihtyi:


lauantai 4. helmikuuta 2023

Johann Hari: "Kadonnut keskittymiskyky / Stolen Focus" - ex Libris...

"Kadonnut keskittymiskyky", Johann Hari, Bazar Kustannus, 2023, suomentanut Timo Korppi, kansi Ville Tietäväinen.

"Isossa-Britanniassa syntynyt Johann Hari (s. 1979) työskenteli pitkään toimittajana mm. New York Timesissa sekä Los Angeles Timesissa ennen ryhtymistään kirjailijaksi. Hänen ensimmäinen teoksensa Chasing the Scream kertoo lääkkeiden ja huumeiden käytöstä ympäri maailmaa. Tehdessään toista kirjaansa Mielen yhteydet  Hari kiersi kolme vuotta ympäri maailmaa keskustelemassa tutkijoiden kanssa ja etsimässä todellisia syitä masennukseen. Kirja nousi myyntimenestykseksi useissa maissa." (Lievelehti) 

 

                                                      ©Kathrin Baumbach

 

"Ihmisten keskittymiskyky vähenee kaikkialla maailmassa. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijat keskittyvät yhteen tehtävään nykyään keskimäärin 19 sekuntia ja toimistotyöläiset kolme minuuttia. Mitä meille on tapahtunut ja miksi?

Selvittääkseen syitä hajamielisyyden lisääntymiseen  tietokirjailija Johann Hari on tutustunut suureen määrään keskittymistä käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia ja haastatellut asiantuntijoita eri puolilla maailmaa. Harin tutkimusmatkan aikana käy ilmi, ettei keskittymiskyvyn puute johdu nykyihmisten heikosta itsekurista, vaan monesta ympäristömme osatekijästä.

Johann Hari kertoo tietokirjassaan Kadonnut keskittymiskyky kahdestatoista keskeisimmästä tekijästä, jotka ovat vaikuttaneet keskittymiskykymme heikentymiseen. Hän esittää myös keinoja, joilla niin yksilöt kuin yhteiskunta voisivat saada keskittymiskykynsä takaisin." (Takakansi) 



Näinä elämäämme vaikuttavina koronan ja Ukrainan sodan aikoina yksi sun toinen, minä mukaan lukien, on ollut vaivaantunut ja ihmeissään keskittymiskyvyn heikkenemisestä ja ajoittaisesta puutteesta. Miksi näin? 
Siihen tarjoaa osuvia vastauksia ja syitä Hari tässä seikkaperäisessä ja hyvin lähdeluetteloin ja hakemistoin varustetussa teoksessaan. 
 
Syiksi tähän hän mainitsee mm. Nopeuden, multitaskaamisen ja suodattamisen lisääntymisen. Flow-tilojemme särkymisen, Fyysisen ja henkisen uupumuksen lisääntymisen. Säännöllisen lukemisen tuhon jne. Lisäksi hän ruotii syitä ADHD:n lisääntymiseen ja siihen miten siihen on reagoitu sekä käsittelee aihetta Lastemme vankeus, sekä fyysinen että psykologinen. 
 
Oman osansa saavat myös Köyhtyvät ruokavaliot ja paheneva saasteongelma. Hari perkaa eri asiantuntijoiden kanssa käymiensä keskustelujensa perusteella näiden ongelmien lisääntymisen juurisyitä sekä hakee ja löytää keinoja niiden ehkäisemiseen ja hälventämisiin.

Lukemisen vaikutuksista testin tuloksista: ei jäänyt mitään epäselvää. 
Mitä enemmän ihminen luki romaaneja, sitä paremmin hän pystyi lukemaan muiden tunteita ja mielenliikkeitä. Lukemisen vaikutus oli valtavan suuri. 
Tulos ei kertonut vain korkeammasta koulutuksesta, sillä tietokirjojen lukemisella ei havaittu olevan vaikutusta empatiakykyyn.

- Me kaikki asumme tällä samalla maapallolla, joka on vain kasa mutaa ja vettä ja mahdollisesti matkalla kohti katastrofaalista loppuaan. Jos haluamme edes yrittää näiden ongelmien ratkaisua emme pysty siihen kukaan yksin. 

Alati lisääntyvän  ADHD:n  geneettisen syyn Hari kyseenalaistaa ja tarjoaa tilalle/rinnalle muuttunutta liikunta-ajan vähenemistä, ruokavalion epäterveellisyyttä, koulunkäynnin stressaavaa suorittamista, jolloin lasten luontaisille uteliaisuudelle ei jää tilaa.  
Myös vapaan leikin ja ulkona liikkumisen rajoitukset ja leikin osuus, jossa lapsi oppii luovuutta, käyttämään mielikuvitustaan ja pohtimaan ongelmia sekä etsimään niille ratkaisuja sekä solmimaan sosiaalisia suhteita ovat tietoteknisten laitteiden räpeltämisen myötä kutistuneet ja vähentyneet. 

Tarkkaavaisuuden perusedellytykset:  Lapsille se on leikki ja aikuisille säännölliset flow-tilat, kirjojen lukeminen, merkityksellisten harrasteiden löytäminen, joihin haluat keskittyä kunnolla, tilaa ja aikaa antaa ajatusten harhailla niin, että voit ymmärtää elämääsi ja tietenkin riittävä liikunta, säännöllinen uni ja sellainen ravitseva, terveellinen ruoka, joka edesauttaa aivojesi tervettä kasvua sekä takaa sinulle turvallisen olon.

Teoksen voi hyvin lukea vain kiinnostavilta osin, Hari muistuttaa myös, 
ettei kyseessä ole mikään self-help-kirja, joka tarjoaa patenttiratkaisuja elämään.
Sen sijaan opus antaa ajattelemisen aihetta, kuinka me itse muutoksilla ja niihin pyrkimisillä voimme rauhoittaa elämäämme sekä uudistaa käyttäytymis- ja reagointimallejamme, vähentämällä multitaskaamista ja sosiaalista riippuvaisuutta  voisimme sekä  parantaa keskittymiskykyämme ja siten osaltaan kohentaa elämisen laatuamme  eli nauttia enemmän jokapäiväisestä olostamme ja elämästämme.
 
Mielenkiintoista luettavaa, paljon pään nyökyttelyä ja ajattelemisen aihetta. 
Harin teksti kulkee luontevasti ja eloisasti tyrkyttelemättä tai tuputtelematta ja Ville Tietäväisen asian ydintä osuvasti kuvaava kansi kruunaa lukunautinnon.

-  Harhailevien ajatusten jäljillä: 

 

tiistai 31. tammikuuta 2023

Anne Tyler: "Palmikko / The French Braid" - ex Libris...

"Palmikko", Anne Tyler, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 254 s., suomentanut Markku Päkkilä.

"Baltimoressa asuva Anne Tyler  (s. 1941) on saanut lukuisia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja ja sulattanut lämpimän älykkäällä romaaneillaan myös suomalaisten lukijoiden sydämet." (Lievelehti)

 

                                                     ©Diana Walker/Otava
 

"Garrettit viettävät ensimmäisen ja viimeisen perhelomansa kesällä 1959. Maalaukselle omistautuvalla Mercyllä on yhä vähemmän aikaa kodinhoitoon ja aviomiehelleen Robinille. Heidän teini-ikäisillä tyttärillään, Alicella ja Lilyllä, 
ei voisi olla vähemmän yhteistä. Nuorimmainen, David, pyrkii jo kaikin voimin irti perheen vaikutuspiiristä. Kaikesta irtipyristelystä huolimatta Garrettit eivät voi mitään sille, että vuosikymmentenkin jälkeen heidän elämänsä ovat yhä sidoksissa toisiinsa. Aina 2020-luvulle kurottava perhesaaga näyttää, kuinka erottamattomia ja samalla vieraita toisilleen voivat perheenjäsenet olla." (Lievelehti)
 


Anne Tylerin teoksista -  mm. Päivällinen koti-ikävän majatalossa ja Hengitysharjoituksia - tuli nautittua 1980 - luvulta alkaen tannehtivasti ja niiden uudenoloisesta, raikkaasta otteesta  majatalossa, joten aikasen utealiaana lähdin letittämään tätä uutukaista, Palmikkoa aprikoiden, josko Tylerin mukavalukuisuus ja omaleimainen  tenho vielä purisivat.
 
- "Minusta tuntuu, että maalaisin mieluummin sisätiloja kuin ulkomaailmaa", Mercy sanoi Alicelle. "Ajattelin, että hmm, kun kerran ollaan lomalla, 
minä laajennan aihepiiriäni, mutta tuolla metsässä tunsin itseni yhtäkkiä niin pieneksi. Oli kuin olisin leijunut avaruudessa."
"Minäkin pidän eniten mökkiä esittävistä tauluista", Alice sanoi.
Yhtäkkiä Alicen mieleen iski outo tunne, että hänestä oli tullut vanhempi kuin äidistään - hänen omissa maailmoissaan ajelehtivasta nirsosta äidistään. 
Ikävä kyllä totuus oli, ettei Alice pitänyt äidin maalauksista yhtään, mutta hän ei aikonut suurin surminkaan olla niin epäystävällinen, että sanoisi sen ääneen."
 
Mercy & Alice:  - "Sinä et muuta ikinä mieltäsi minusta. Minä olen ikuinen ongelmalapsi. Collegen keskeyttäjä, uskoton vaimo, kodinrikkoja ja yksinhuoltajaäiti. Sinä et voi myöntää, että ihminen voi muuttua. 
Minä olen kolmekymmentäkahdeksanvuotias! Hoidan kokonaista kauppa! Minulla on onnellinen avioliitto ja poika, joka kuuluu koulunsa parhaimmistoon!" 
 
Tässä on kyseessä  lämpimällä ja ymmärtäväisellä otteella perhedynamiikkaan pureutuva teos: kuinka me itse vanhempina itse  ratkaisemme asioita ja määritämme  suhtautumistamme omiin vanhempiimme ja sisaruksiimme sekä sukulaisiimme, parina toinen toisiimme, sitten ensin lapsiimme ja heidän tekemiinsä nuoruus- ja aikuisiän ratkaisuihin? 
 
Entäpä, kun kuvioon astuvat mukaan lapsenlapset ja bonussellaiset, jotka sekoittavat pakkaa?  Puhummeko mietityttäviä asioita auki vai vaikenemmeko kärvistellen hyväksyen tapahtuneet? Jos, kuten tässä perheen äiti Mercy muuttaa pois yhteisestä kodista ateljeehensa taidetta tekemään, mutta vanhemmat eivät silti eroa, niin kuinka ja josko informoimme jälkikasvuamme uudesta tilanteesta? 

- Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.  Leo Tolstoi, Anna Karenina.       

Palmikkoa punoi & rusetilla rutisti: 

lauantai 28. tammikuuta 2023

Kale Puonti: "Fadi" - ex Libris...

"Fadi", Kale Puonti, Bazar Kustannus, 2023, 271 s.

"Kale Puonti  (s.1962) Työskenteli yli 30 vuotta poliisina  Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän on nähnyt aitiopaikalta kansainvälisen huumerikollisuuden rantautumisen Suomeen ja ollut mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa." (Lievelehti) 


                                                              ©Uupi Tirronen
 
 
"Poliisin haaviin tarttuu taisteluhuumeena tunnettua Captagonia.
Tapauksen yhteydessä saadaan tietoa Suomen kautta Venäjälle kulkevasta pillerikaupasta, jota Pohjoismaissa johtaa irakilaissyntyinen, Helsingin Kalliossa parturiliikettä pitävä Fadi Mohammed.
Samainen nimi kummittelee myös supon listoilla. Fadia epäillään osalliseksi Pariisissa vuonna 1982 tehtyyn terrori-iskuun, mutta vuosikymmeniä onnistuneesti matalaa profiilia pitäneen Fadin sisäpiiriin ei niin vain ujuttauduta keräämään todisteita. Tehtävään tarvitaan soluttautuja.

Viidennessä Pasilan Myrkky -dekkarissa rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmästä värvätään poliiseja mukaan operaatioon, jonka peitemieheksi joutuu keltanokka Ali Yasin. Vastapelurina on Fadi Mohammed, kokenut tappaja ja huumekauppias mutta myös perheenpää ja isoisä, jonka mieltä painaa katumus." (Takakansi)

 

 
 
Kale Puontin seurassa on tullut viihdyttyä viiden teoksen verran, viimeksi Aribon parissa vuosi sitten aatoksin: Kale Puonti välttää varmaotteisesti liian yrittämisen ja raflaavan revittämisen sudenkuopat, tuottaa selkeää ja lyhyisiin, napakoihin lukuihin sijoitettua tekstiä, jolloin kerronta ja kokonaisuus ovat miellyttävä lukuista ja kiinnostavaa luettavaa. Sopii jatkaa, kiitos! 
Ja tässäpä tuleman piti startilla: - Koiraa, jolla on rahaa, kutsutaan herra koiraksi. Arabialainen sananlasku.

- Irakilainen Fadi Mohammed katseli mietteissään merta rivitalohuoneistonsa ikkunasta. Maailmalta kantautuneet viestit synkistivät 61-vuotiaan liikemiehen mieltä. Fadi oli tullut Suomeen jo lähes 30-vuotta sitten, ja sopeuduttuaan vähitellen jopa pimeisiin syksyihin ja talviin hän oli oppinut pitämään tätä pohjoisena kotimaanaan, Kodin ikkunasta avautuvaa kaunista saaristomaisemaa hän ei kyllästyisi ikinä katselemaan.
 
Operaatio "Bravo" alkumetreillä:
Ali Yasin  katoaa nyt kaikista virallisista rekistereistä ainakin toistaiseksi.
Saat uuden henkilöllisyyden parin päivän kuluttua. Tämä riitapukarisi vie sinut asunnollesi Jakomäkeen. Et lähde sieltä minnekään ennen kuin joku meistä antaa siihen luvan. Toivotan onnea tehtävässäsi. Otetaan yhdessä rosvot kiinni,
Seppälä sanoi ja kätteli nuorta poliisimiestä voimakkaalla kädenpuristuksella.
 
Petteri Puro:  - Meillä ei ollut aiemmin tietoa Fadista, mutta yksikköömme tuli huhtikuun alussa juttu, jossa irakilaiselta turvapaikanhakijalta löydettiin 32 kappaletta  Captagon-pillereitä, hän kertoi ja napsautti valokuvat takavarikoiduista pillereistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa tavataan tätä huumausainetta.
 
Captagon-pillereillä( klik) on Venäjällä tämänhetkisen maailmantilanteen takia suuri menekki kyseiselle huumeelle. Sotilaiden pitää pysyä taistelutilanteessa hereillä ja toimia väsymättöminä tappokoneina. 
Meillä Suomessakin oli sotien aikana käytössä saksalaisten kehittämä Pervitiini, jota ilman moni kaukopartiomies olisi varmasti jäänyt Suomen puolelle tulematta ja kotiinsa palaamatta.
 
Yhteistyöstä:  Terroristimaailmassa ttehtiin paljon yhteistyötä eri ryhmien välillä varsinkin ase- ja huumekaupassa. Eri ajatusmaailmaa edustavat ryhmittymät tekivät keskenään bisnestä vaikka olivatkin poliittisesti eri mieltä lähes kaikesta... Erikoinen ilmiö!?

Itse tapahtumain kulun rinnalle Puonti ymppää luontevasti myös stalkkerin,
joka kohdalle sattuvana kokemusperäisesti,  on mitä inhottavin ja vaikein karisteltava  sekä poliisien monasti vuorotyömuotoisen työrytmin ja äkillisten tilanteiden synnyttämät vaikeudet sovitteluineen perhe- ja siviilielämässä malliin soittaisinko vai lähettäisinkö kortin?
 
Puonti jatkaa dekkaristin uraansa entisin vahvuuksin eli lyhyin ja napakoin luvuin, konstailemattomalla ja selkeällä sekä uskottavalla kerronnallaan sekä etenemisrytmiltään sopivalla juonen kiehnäyksellä. Henkilökuvaus on asiallista ja uskottavaa ynnä kirsikkana kakun päällä kyllähän se Amor-veitikkakin  veikeästi kuvioissa ja kulisseissa kekkuloi sekä Pesonenkin tarvittaessa notkeasti argentiinalaiseen tangoon taipuu....

Kirjojen kuisketta -blogin  Anneli A:lta löytyy mukava arvio teoksesta vahvennosta  klikkaamalla:)
 
Loppukaneetiksi vanha totuudellinen toteamus:
 
 Kyllä koira koiran tuntee:

lauantai 21. tammikuuta 2023

Juha Seppälä: "Merille" - ex Libris...

"Merille", Juha Seppälä, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2023, 213 s. 
Graafinen suunnittelu Mika Tuominen.
 
" Arvostetuimpiin nykykirjailijoihimme kuuluva Juha Seppälä (s.1956) on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hyppynaru (1980), Super Market (1991), Paholaisen haarukka (2008) ja  Mr. Smith (2012) olivat Finlandia-palkintoehdokkaina. Seppälä on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin palkinnolla 1988, Valtion kirjallisuuspalkinnolla 2000 ja Runeberg-palkinnolla 2001." (Lievelehti)

                                                          ©Laura Malmivaara

"Kirjallisin hanttihommin itsensä elättänyt mies kokee eläkevuosiensa epäkiitolliseksi missioksi elämän varrella kertyneiden kirjamassojen hävittämisen ja itselleen tärkeimpien teosten turvaan saattamisen. Tehtävään soveltuvaksi paikaksi tarjoutuu opiskeluaikaisen ystävän, taiteilija Bomanin, merenrantamökki.
Iltarusko punaa taivaanrantaa, mutta sen kajo on armollinen. Vanhenevat miehet osaavat puhumisen sijasta kuunnella ja sovittaa olemisensa toistensa lomaan. Menneiden kokemusten ohella heitä yhdistää vierauden tunne maailmassa, 
jossa painetun kirjan relevanssin hiipuminen on tehnyt siitä kurtturuusun." (Takakansi)
 
 
 
 
No niin: Juha Seppälä on ollut laajasta tuotannostaan huolimatta tähän asti katvealueella lukuun ottamatta lyhyttä poimimaani sitaattia  Myrskyn mentyä -teoksesta Hannu-Pekka Björkmanin &  Nina Honkasen teoksessa Pakopiste :  --  Olemme tottuneet ajatukseen, että ihmisjärki on ainoa universaali järkilaji, 
joka pystyy avaamaan maailmankaikkeuden toimintakoodit. Avoimin ja uteliain mielin siis tutustumaan tämän uunituoreen teoksen antiin, meille useimmille päänvaivaa  ja -särkyä tuottavan rakkaiden kirjojen ja papereiden hävittämisprojektin pariin:
 
- Kun olin lapsi, maailma oli puuta ja paperia
- Keski-iässäni se oli paperia ja muovia
Maailma tuotti niitä kiihtyvästi, kunnes se ykkösiksi ja nolliksi muututtuaan alkoi vihata paperia.
Olin aloittanut sen hävittämisellä.
Siinä vaiheessa Boman tai hänen oleskelunsa asunnossani ei vielä voinut käväistä mielessäni.
 
 -  Kirjat olivat nyt ääniä, ihmispuhetta. Puhuttiin "äänikirjan kirjallisuudesta" tarkoitettaessa kirjatonta kirjallisuutta, aidon cocktailelämyksen mahdollistavaa viinatonta viinaa. Siitä pääsi nauttimaan jopa ilmaiseksi, jos suostui kuuntelemaan sitä aina välillä.

- Painettuja kirjoja ei pelastaisi mikään. Jäljellä olevien kirjojen valvonta ja hävittäminen julistettaisiin valtion monopoliksi ja digikirjat ainoiksi sallituiksi. Fossiilisten kirjojen aika oli ohi, työ totuuden palveluksessa.
 
Niin nuo rakkaat kirjat ja täydet hyllymetrit... Onko niiden aika ohi? Kirjoilla on outo ominaisuus, sillä vaikka niitä välillä karsisikin, eivät hyllyt hupene aukkoja sisältäviksi, vaan ne täyttyvät kuin itsekseen.

Boman:  - oli tarkkailija. Taidekoulun vuosina hän yllätti jonkun meistä ojentamalla kapakassa hahmotellun profiilin tai kasvotutkielman, ilman että vastaanottaja oli havainnut Bomanin luonnostelleen sellaista. Hän oli saattanut istua pöydässä pitkiä aikoja puhumatta, seuraillen keskustelua silmillään, nauramatta tai hymyilemättä. Joku oli arvellut Bomania ujoksi, joku kylmäksi. Välillä hän oli innostunut puhumaan paljonkin. Hän oli taiteilija.

Tervehtimisestä: - Boman oli ilmestynyt taakseni laiturille. Hän näytti minulle oikeaa kämmentään, minä laitoin nyrkkini sydämen kohdalle...
 
Fanittamisesta:   - Kun oli vaikea itse olla mitään, täytyy fanittaa. Fanittaminen on keräämistä: hyväksyn sinut, hyväksy minut. Suosiosi lämmittää.
 
Seppälä pohdiskelee teoksessaan rauhallisen verkkaisesti ja kiinnostavalla otteella kahta itsellenikin tärkeää asiaa: kirjoja ja merta, henkilönä, jolle kokemuslisiä on kertynyt. Tekstin kuljetus on viivyttelevää ja tuntoja tarkastelevaa maustettuna pienellä omintakeisella huumorilla ja satiirinhäiveellä
Kuolemisesta hän osuvasti  toteaa: - Kuoleminen. Arvoituksellista siirtymistä olotilasta toiseen.
 
Mutta viimeisessä luvussa : Kaksi vuotta myöhemmin  seesteisyys on tipotiessään ja Seppälä avaa padon portit ja antaa tekstin vyöryä, kynänsä sauhuta sekä kiihdyttää tahtinsa suorastaan hengästyttäväksi lukijansa yllättäen ja todeten :  
On kirjoitettava viimeinen kirja, joka on eri kuin lopullinen.  
 
Kyytiä ja kriittistä suhtautumista saavat  osakseen  mm. kolmas maailmansota, politiikka ja kirjallisuus, luonnontila ilmastonmuutoksineen, markkinatalous, "asiantuntijuus", Cannesin filmifestivaalit ja kirjailija lopettaa "vuodatuksensa" näin: 
 
Minä en halua elää tämmöisessä maailmassa. Minä häivyn. Roskapuhetta, ymmärrätte. Aika on täyttynyt, ei sen kummempaa. Ei ole muuta vapautta kuin kiven ja puun. Ei ole kunniakasta poistua voimatonta halveksuntaa puhkuen, 
mutta muuhunkaan en pysty. Olen kuin kuuro tai kehitysvammainen paralympialaisissa, vailla sarjaa. Väärällä tavalla poikkeava. Viimeinen aisti, 
joka ihmisellä jää toimimaan, on kuulo. Kun lähden, en paukauta ovea perässäni. Minä katoan, kuin kirja...
 
Tämä edukseen poikkeava ja vaikuttava teos kuuluu niihin kirjoihin, joka avautuu kullekin lukijalleen kosketuspinnasta riippuen omalla, yksilöllisellä tavallaan. Erinomaisesti kirjoitettu, antoisa, tyylikäs ja ilmava teos, jonka lukeminen sujui viivytellen ja makustellen,  merille menolle kun ei koskaan ole kiirettä silloin, kun se luvassa on!

Auringossa valo taittuu traagisesta koomiseen, yöllä syttyvät kirkkaat tähdet. Lopulta meren ylle työntyvät suuret hiutaleet. Arvoitus jää.

Ja hyvä niin:

torstai 19. tammikuuta 2023

Mikko Kalajoki: "Jälkilöyly" - ex Libris...

"Jälkilöyly, Mikko Kalajoki, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 302 s.
 Kansi Piia Aho.

Mikko Kalajoki (s.1972) on turkulainen kirjailija, jonka mustan humoristisissa romaaneissa tragedian hidastetöyssytkään eivät vaimenna vauhdikkaita juonenkäänteitä. (Lievelehti)

 

                                                             ©Arto Arvilahti
 

"Jos Matilda Leivolta kysytään, hänen ex-miehellään Antonilla ei ole juurikaan hyviä ominaisuuksia. Peliveloissa rypevä yrittäjä vetää puoleensa ongelmia, 
jotka kasvavat lopulta peruuttamattomaksi vyyhdiksi. Matildan lisäksi myös hänen teini-ikäinen poikansa ja muistisairas äitinsä sekä podcastia pitävät pikkurikolliset, läpimurrosta haaveileva kirjailija, kylmänviileä palkkatappaja ja velkojaan armottomasti perivä rautarouva sotkeutuvat kaikki tietoisesti tai tietämättään rikokseen. (Takakansi) 

 


 "Portaita kavutessaan hän mietti, mikä olisi seuraava siirto. Hän saisi ehkä ruumiin käärittyä mattoon, mutta entä sitten? Sata kiloa elotonta painoa ei siirtyisi yhden naisen voimin mihinkään. Mitä helvettiä hän tekisi? Matilda avasi kotioven, potkaisi sandaalit jalastaan ja rynnisti keittiöön. Vaaleassa linoleumissa näkyi vain tahmea puolikuu. Vainaja oli noussut kuolleista." (Lievelehti)

"Mustanhauska jännäri epäonnisista konnista ja epätodennäköisistä sankareista." näin väittää takakansi, joten iloisin, odottavin mielin kohti uutta kirjailijatuttavuutta ottamaan selvää väitteestä kuolema on armoton kyytimies.(Takakansi)

Matilda Leivo:   - Usein kuulee sanottavan, että kuoleman edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Matilda Leivon mielestä se oli aina tuntunut hataralta kliseeltä, ja nyt jos koskaan hän tajusi sanonnan täydellisen latteuden.  
Se, joka pitelee kädessään ladattua pistoolia, tutkailee Tuonelan lautta-aikatauluja aivan eri silmin kuin se, jonka kourassa on muovinen spagettikauha.
 
Vesa Alarik Pahtajalla  - oli ongelma. Hän tarvitsi lesbon. 
Mieluiten tummaihoisen, mutta vaaleahipiäinenkin kävisi. Ja hän tarvitsi sellaisen pian, sillä deadline lähestyi vääjäämättä.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pahtajalla oli ongelma. Jos otti huomioon hänen ammatinvalintansa, ei ollut lainkaan yllättävää, että hän oli jatkuvasti korviaan myöten kusessa. Hän oli kirjailija. 
 
Luomisen tuskaa jumissa kiemurteleva kirjailijamme kuvaa näin: -Homma oli jumissa kuin Suezin kanavaan karahtanut konttilaiva.

Toisin kuin luomisen tuskissaan kiemurtelevalla Pahtajalla Kalajoella ei lukemastani päätellen ole ollut suurempia vaikeuksia antaa tekstin soljua kuin meidän nykyiset talvitulvaiset jokemme ja juonen kiemurrella sutjakasti eteenpäin tapahtumasta toiseen henkilöt yhteen nivoen.

 Veikeitä vetäisyjä 
 - Hän oli yhtä hengetön kuin Spotifyn uuden musiikin lista.
- Hän oli auki kuin Crocsin kantapää.
- Vitutti kuin pientä hamsteria, jolta oli viety suolakivi suusta.

Vekkulisti massasta edukseen tavanomaisuudesta poikkeava dekkari, 
jota lukiessa voi kuvitella Kalajoella olleen pilke silmissä tekstiä suoltaessaan. Helppo- ja nopealukuisuuden luen jälkilöylyille tässä kuten saunassakin pelkästään eduksi, sillä tekstistä puuttuu kaikki väkisin vikertämisen henki , seikka, josta  kuten huumorinkukkain poimimisestakin lukijana nautin estoitta. 
Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, korkeakulttuurista tai ryppyotsaista, eihän?

- Everybody has a plan until they get punsched in the mouth." Mike Tyson 

Rennolla ranteella rattoisassa seurassa:

lauantai 14. tammikuuta 2023

Eija Aromaa: "Välähdys hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista" - ex Libris...

 

"Välähdys Hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista", Basam Books 134 s., 2022, suomentanut Eija Aromaa, kannen kuva Minna Mukari.

"Izumi Shikibu  (klik)  Tuhat vuotta sitten Japanin keisarillisen hovin viroissa oli moderneja naisia. Yksi heistä oli Izumi Shikibu (974–1034), joka kirjoitti elämänsä päiväkirjaansa ja runoihin. Ajan tavan mukaan hän vaihtoi runokirjeitä rakastettujensa kanssa, ajan tavoista poiketen hänen runonsa usein ovat avoimen aistillisia, intohimoisiakin."

Muistan sinua…  
Tulikärpästen hehku  
luhdan laidalla  
syttyy silmittömästä  
kehoni ikävästä. 
 
 
"Eija Aromaa (klik) on saanut Izumi Shikibulta tehtävän kirjoittaa hänen ajatuksiaan suomeksi. Tämä valikoima sisältää 119 Izumi Shikibun inspiroimaa suomenkielistä tankarunoa, jotka kertovat etteivät vuosituhannen takaiset tunteet ole meillekään vieraita. (Takakansi)

 
                                                           ©Gunnar Bäckman

Lukijalle:  "Kiitän ja kiroan Kai Niemistä, joka osoitti minulle kivisen suloisen tien Izumi Shikibun luokse. Mestarin kanssa on turha kisailla ja tässä esimerkki vain yhdestä hänen suomennoksestaan: 

rakkaus sinuun
murskasi sydämeni
tuhansiin sirpaleisiin,
mutta yhtäkään niistä
en ole kadottanut."
 
 
 
Teos sisältää osat: Kevät, Rakkaus ja Syys. Kiintyminen, ihastuminen ja rakastuminen kuin myös ero, hylkääminen ja luopuminen koskettavat meistä kaikki elämämme varrella. Siksipä kävinkin uteliaana tutustumaan tähän teokseen voidakseni todeta olisiko tässä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassamme edes tunnetasolla  jotain pysyväistä ja ikiaikaista? Päätteleminen jää lukijan harteille....
Makusteltavaa ohjenuoraksi:
 
- Kerran sulanut
lumi sataa uudestaan.
Toivon hartaasti,
että tulisit edes
takatalven ajaksi.
 
 
- Joka oksalta
ovat kukat varisseet.
kevään on aika
jatkaa matkaa, vaan minne
sen polut johtavatkaan.
 
 
 - Sinun äänesi
sävyä niin ikävöin.
Kasvosi, jotka
näen aivan selvästi
eivät sano sanaakaan.
 


- Mitä on tämä
iltahämärän hetki?
Hienovaraisen
tuulenvireen hipaisu
lävistää sydämeni.
 


- Katkennut nauha,
ympäriinsä levinneet
vierivät helmet -
vielä vaikeampaa on
pitää elämää koossa.



Kiehtovia ja lähelle tulevia runoja, mutta vastasivatko ne alun kysymykseen, 
mene ja tiedä...
 
Mutta paljon kaunista ja sielua sekä mieltä lämmittävää sisältyy näihin hienoihin, vanhoihin runoihin ja ainahan meille joskus lähellä olleet ihmiset jättävät oman muistijälkensä mieliimme ja persoonamme. Ainakin tietyssä määrin voimme valita jäämmekö märehtimään niitä ikäviä - surullisimmat ja lopulliset  tietty tässä  poissuljettuina - eli  kannammeko koko taakan mukanamme vai tallennammeko vain ne hyvät, hellät ja hauskat kuin myös lämmöllä muistamamme edeltämennet eväiksi elon reppuumme:)
 

- Tulit toviksi,
haihduit hetkessä harmaan
usvan keskelle.
Miten läheinen voikaan
olla pilvinen taivas.


Välähdyksiä hämärässä toi valoa tähän pimeyteen ja sateen ainaiseen  ropinaan ja runot olivat kaunista sekä ajatuksia kutittelevaa luettavaa:)
 
Korvamatona tätä naputellessa alkoi  lupaa kysymättä   korvamatona soida

Arvoitusta pohtimaan jää: