Maailmankirjojen ollessa mulllin mallin ja erilaisten epävarmuuksien myrskyissä heittelehtiessä sattui silmiin ja kosketti syvältä tämä kauniisti omia tuntojakin kuvaava runolöydös:
Maailmankirjojen ollessa mulllin mallin ja erilaisten epävarmuuksien myrskyissä heittelehtiessä sattui silmiin ja kosketti syvältä tämä kauniisti omia tuntojakin kuvaava runolöydös:
"Murhapeli", Vesa Taatila, WSOY, 2023, 256 s.
"Vesa Taatila (S. 1969) on filosofian tohtori ja Turun ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtaja. Murhapeli on hänen esikoistrillerinsä." (Lievelehti)
©Jussi Vierimaa
Aamukuudelta lähellä Ypäjää autoilija ampuu motoristin, kaivaa esille hänen henkilökorttinsa ja kuvaa lyhyen videon. Tästä se alkaa. Sateinen marraskuun aamu muuttunut kuumeiseksi ajojahdiksi, kun someen alkaa ilmestyä kuvia ruumiista. Tuntematon tappaja ottaa mittaa kaiken kokeneista poliiseista, panoksena on tavallista arkeaan elävien kansalaisten elämä. Tässä pelissä ei jaeta hopeapalkintoja." (Lievelehti)
Ylikonstaapeli Lotta Pitkänen: - Seinäkello vilahti Lotan näköpiiriin, vaikka hän oli yrittänyt olla katsomatta sitä. Loimaalla viisaritkin raahustivat kuin savisessa pellossa. Vuoro oli jatkunut jo ikuisuuden, mutta hän tiesi pitkästä kokemuksesta, että viimeinen tunti tuntuisi loppumattomalta. Toisaalta, ei siinä ollut mitään valittamista. Hän oli saanut kokea jo ihan tarpeeksi mielenkiintoisen elämän, eivätkä nämä pitkät yövuorot olleet oikeasti ikäviä hetkiä. Afganistanissa hän oli monena yönä haaveillut juuri tällaisesta toimettomuudesta koettaessaan päästä uneen päivien painajaisista...
Somemaailmassa monella taholla operoivat useammat tappajat, osin entiset Afganistanissa sotineet jermut, huhkivat olan takaa massamurhia, kun suomalaisen korpisoturin perintö huutaa toimintaa sorrettujen ihmisten puolesta ja ylikansallista kapitalismia vastaa,
"Nämä pienet asiat," Claire Keegan, Tammi Keltainen kirjasto, 2023, 116 s., suomentanut Kristiina Rikman.
"Joulu lähestyy irlantilaisessa pikkukaupungissa vuonna 1985. Bill Furulong lähtee toimittamaan hiiltä luostariin, missä hän kohtaa nuoren tytön, jonka kohtalo järkyttää häntä sydänjuuria myöten. Kohtaaminen saa hänet asettumaan kirkkoa ja tuomitsevaa ilmapiiriä vastaan, vaikka oma perhe ja koko kaupunki toivovat hänen vain unohtavan näkemänsä. (Lievelehti)
Uteliaisuutta ja mielenkiintoa herättänyt uusi kirjailijatuttavuus ja aihepiiri saivat odottavin mielin tarttumaan tähän uutukaiseen, joten ei kuin mars matkaan Furulongin mukana:
Furulong: - Aina sama juttu, Furulong ajatteli; he jatkoivat töitään tauotta, yhden valmistuttua tartuttiin toiseen. Millaistahan elämä olisi jos heillä olisi hetki aikaa hengähtää ja miettiä asioita? Olisiko heidän elämänsä erilaista vai samanlaista - vai menettäisivätkö he elämänhallintansa?
Tyttäret: - olivat toisinaan kuin nuoria noitia, mustatukkaisia ja tarkkasilmäisiä. Oli helppo ymmärtää, miksi naiset pelkäsivät miehiä heidän voimansa ja halujensa ja yhteiskunnallisen asemansa takia, mutta naiset vaistoineen olivat paljon pelottavampia; he osasivat ennustaa mitä tuleman piti jo kauan ennen kuin mitään tapahtui, he näkivät unia ja osasivat lukea ajatuksia. Furulong oli joskus avioliittonsa aikana melkein pelännyt Eileenia ja kadehtinut hänen tulista luontoaan, hänen tulikuumia vaistojaan.
Keeganin kaunis ja soljuva sekä positiivisesti herkkä kirjoitustyyli vakuuttaa ja hän kuvaa elävästi ihmisten maailmaa kaikkine erilaisine jännitteineen. Henkilökohtaisesti en jaksa olla ihmettelemättä, kuinka paljon pahaa uskontojen varjolla on tehty ja yhä tehdään. Vaikka kuinka sanotaan, että kärsi kärsi kirkkaimman kruunun saat, niin.... syvä huokaus ja hiljaisuus.
Lopuksi kirjailija toteaa, että: - Tämä kertomus ei perustu kenenkään olemassa olevan ihmisen kokemukseen. Irlannin viimeinen Magdalena-pesula suljettiin vasta vuonna 1996. Ei tiedetä, miten monta tyttöä ja naista oli suljettu noihin laitoksiin tekemään pakkotyötä. Kymmenentuhatta on lempeä arvio, kolmekymmentätuhatta lähempänä totuutta...
Sivumääräänsä suurempi, taidokkaasti kirjoitettu teos, joka piti mielenkiinnon vireillä alusta loppuun ja jonka luin yhdellä istumalla joskin pysähtyen välillä miettimään, mutta malttamatta laskea välillä käsistäni. Laadulla on kirjoittajansa kuin myös suomentajalla eli Kristiina Rikman tekee jälleen kerran takuvarmaa jälkeä. Todellinen edukseen poikkeava helmi syksyn runsaassa kirjatarjonnassa.
- Raskas se pää, joka kruunua kantaa.... - Pidä vihollinen lähellä, paha koira itselläsi niin hyvä koira ei pure..
Hmpph hiljaisena tuumailee:
"Revontuliyö", Camilo Gonsar, Mediterraneus Kustannus, 2023, 186 s., suomennos Santeri Siimes.
"Camilo Gonsar (1931-2008) on viime vuosisadan jälkipuoliskon omaperäisimpiä ja universaaleimpia galicialaisia kirjailijoita. Gonsar tuli tunnetuksi mestarillisena tarinankertojana, joka yllättää lukijansa ja pitää tämän otteessaan ja jonka juonien rivien välit ovat täynnä filosofista ja eksistentiaalista pohdintaa," (Takakansi)
P.D."Revontuliyö on tarina ystävyydestä ja ihmissuhteista, kohtalosta ja pyrkimisestä vaikuttaa siihen, suunnan etsinnästä ja valinnoista, ihmiselämän mielekkyydestä ja mielettömyydestä." (Takakansi)
Teos sisältää luvut: Kohtaaminen, Kanttiini, Revontuliyö joki, Revontuliyö parveke, Revontuliyö Pietari, Tiivis päivä, Koollekutsu, Toiseksi viimeinen sessio kanttiinissa, Jokiyö tapaaminen, Aika, Paluu ja Juhlat.
Tutkimusmatkailijana Lorin seurassa Islannissakin, satujen saarella kevein askelin tassutteli:
"Sinä olet aarre", Anna-Mari Kaskinen / Minna L. Immonen, Kirjapaja, 2023, 46 s.
"Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija, runoilija ja lauluntekijä.
Minna L. Immonen on kuvataiteilija, joka tunnetaan etenkin
korteistaan ja kalentereistaan. Kaskinen ja Immonen ovat julkaisseet
yhdessä monia teoksia, mm. Aurinkoa ja kasvuvoimaa (2023) ja Olet
ajatuksissani (2022)." (Kustantaja)
Kari Häkämies ja Rosa Meriläinen eivät suurempia esittelyjä kaipaa, mutta vahvennuksia klikkaamalla saat heistä ja heidän urastaan lisätietoa.
Lyhyet, napakat luvut ovat plussaa joustavalle kokonaisuudella. Henkilökuvauksen eloisuus ja persoonainen piirto sekä juonen määrätietoinen, hötkyilemätön ja rönsyleimätön kuljetus ovat tasapainossa muodostaen antoisan ja intensiivisenkin lukukokemuksen. Tämä aisapari osaa asiansa.
Tyytyväisenä toteaapi:
©Antti Rintala
Runokokoelma on kuin lempeästi villiintynyt runsas puutarha, jossa kaikki kasvit ja rikkaruohot, runouden eri muodot, saavat kukkia ja köynnöstää, lomittua ja sointua yhteen.
Yöpuutarhassa kaikuu jazz, Sibelius, neilikkapolkka ja tuutulaulut. Nauru ja suru kulkevat siellä käsikynkässä. Runojen valoisissa yökuvissa katsellaan, miten monta ihminen ja maailma voi samaan aikaan olla." (Kustantaja)
ETSI ITSE: