sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Marko Kilpi: "Undertaker - Kuolemantuomio" - ex Libris...

"Undertaker - Kuolemantuomio", Marko Kilpi, Crime Time, 2017, 335 s.

Marko Kilpi  "syntyi 1969 Rovaniemellä, mutta kuopiolaistui jo 2-vuotiaana. Vanhempana konstaapelina Kuopiossa työskentelevä Kilpi ammentaa kirjoihinsa realismia työstään. Kirjoittamisen hän tosi aloitti jo ennen poliisiksi tuloaan työskennellessään omassa media-alan yrityksessään.
Kilpi sai hyvät arvostelut jo esikoiskirjastaan Jäätyneitä ruusuja. Toinen kirja Kadotetut nousi Finlandia- palkintoehdokkaaksi. Kolmas kirja Elävien kirjoihin nappasi Savonia- palkinnon 2012. Kirjan pohjalta syntyi Aki Louhimiehen ohjaama  8-pallo elokuva. Kilpi on tullut tutuksi myös Jimin tv-sarjasta Poliisit." (Kustantaja)


"Hyville ihmisille pitäisi tapahtua hyviä asioita. Miksi heille niin ei kuitenkaan tapahdu? Tuomas huomaa tipahtavansa yhteiskunnan rattailta ennen kuin edes oli kyytiin kunnolla ehtinyt. Mihin kaikkeen Tuomas onkaan valmis, kun hän ymmärtää olevansa ulkona kaikesta?" (Lievelehti)

Edellinen lukemani Kilven dekkari oli Kuolematon, 2013 ja tähän Kuolemantuomioon pätee pitkälti sama kommentti: "Marko Kilven dekkareihin on ollut helppo tykästyä jo niiden inhimillisen ajattelun syvyyden vuoksi: uskalletaan rohkeasti mennä mielen pinnan alle. Myös aiheet, joita Kilpi käsittelee ovat relevantteja ja niiden kipeyden vuoksi osittain hiljaisuuteen tuomittujakin."

Jarmo Kivi: - on hautaustoimistossa työskentelevä perheenisä. Kukaan ei ole kiinnostunut mustiin pukeutuvasta säntillisestä miehestä, eikä käänny hänen puoleensa kuin pakottavasta tarpeesta...

Tuomas Lintu: - on  enkelikasvoinen yliopisto-opiskelija. Tyttöystävä Marian kanssa hän on aina yrittänyt tehdä kaiken oikein. Silti he ovat ajautuneet vaikeuksiin. Liika yrittäminen on suistanut Marian vakavaan masennukseen ja Tuomaksen sivuraiteille kyvyttömänä auttamaan...

JR-ryhmän rikostutkijat näyttävät sekoitukselta rock-muusikoita ja elämäntapapummeja. Tatuointeja, lävistyksiä, rentoja katuvaatteita.
Ainoa mikä muistuttaa ammatista on kaikkien virkamerkki. Yleissilmäys ryhmään luo mielikuvan Red Hot Chili Peppersistä esittämässä huumepoliisia
- Dark Necessities...

Köyhä á la Haglund : alkaa pelätä. Se pelkää ovikelloa. Siellä voi olla ulosottomies. Postia. Se tuo pelkkiä laskuja, karhukirjeitä. Viimeisiä varoituksia. Lopulta kaikki jätetään hoitamatta. Alistutaan. Köyhä haluaa löytää syyllisen omaan köyhyyteensä. Mutta ei siihen ole syyllistä. Ei ketään muuta kuin köyhä itse.

Elämä:  - Miksi elämän pitää olla tällaista? Sitä ei voi ohjata eikä hallita.
Mikään ei tapahdu suunnitelmien mukaan. Mikään ei mene oikeudenmukaisesti, eikä kohtuutta jaeta tasaisesti. Se tuntuu valtavalta haaskaukselta.

Kuolema:  - on petollinen. Se harhauttaa ihmistä heikoimmalla hetkellä.
Kuoleva saattaa piristyä. tuntea olevansa eläväisempi kuin aikoihin. Voi muistaa asioita, jotka on aikoja sitten unohdettu. Syömään kykenemätön alkaa tuntea huutavaa nälkää. Hukkuva voi kokea orgastista mielihyvää.


Profiilikuva: omistaja Marko Kilpi.

Teoksessa on paitsi yksinkertaisen tyylikäs ulkoasu, hyvä rytmiikka, henkilönimet ovat pikantisti symbolisia ja kieliasu huoliteltu. Kilven vähäeleinen ja jäntevä tyyli puree niin, että lukiessa tulee tunne kirjailijan vahvasta läsnäolosta ja seisomisesta tekstinsä takana. Henkilöt ovat näppärästi nimettyjä, lihaa ja verta olevia ihmisiä elämän arpapelissä  voittoine ja tappioineen sekä ainutkertaisine kohtaloineen.

Loppuhuipennoksessaan Kilpi onnistuu lyhyin vaihtelevasisältöisin kappalein heittämään helponoloisesti menon viitosvaihteelle, hengästyttämään lukijansa, joka sivujen loputtua helpottuneena huomaa lievelehdeltä tarinan saavan jatkoa keväällä 2018. Kilvellä on taito tuottaa katu-uskottavaa jälkeä ja Kuolemantuomio edustaa jälleen tältä luottokirjailijaltani kovaa kotimaista tasoa. Laadulla on tekijänsä, tässä genressä: Marko Kilpi!

Voihan Kivi & Lintu:

perjantai 26. toukokuuta 2017

Malin Persson-Giolito: "Suurin kaikista / Störst av allt" - ex Libris...



"Suurin kaikista", Malin Persson Giolito, Johnny Kniga Kustannus, 2017, 414 s., suomentanut Tarja Lipponen.

"Malin Persson Giolito (s.1969 Tukholma)  on  ruotsalainen juristi ja kirjailija.
Persson Gioliton omiin kokemuksiin liittyvä esikoisromaani Molemmille poskille ilmetyi vuonna 2008. Se on romaani naisesta, joka irtisanotaan työpaikastaan raskauden vuoksi. Persson Gioliton romaani Suurin kaikista palkittiin Ruotsissa vuoden 2016 parhaana rikosromaanina. Sen käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan.
Persson Giolito on opiskellut yliopistoissa Ruotsissa, Ranskassa ja Belgiassa.
Hän työskenteli Pohjolan suurimmassa asianajotoimistossa Mannheimer Swarlingissa ja oli kolmatta kertaa raskaana tultuaan irtisanotuksi.
Hän on myöhemmin työskennellyt EU-komissiossa Brysselissä. Persson Gioliton isä on ruotsalainen dekkarikirjailija Leif G.W. Persson.  Hänen puolisonsa on Christophe Giolito, ja heillä on kolme tytärtä."  (Wikipedia)


"Ilma on harmaa., ruudinsavusta sumea. Kaikkia muita paitsi minua on ammuttu. Minussa ei ole naarmuakaan. Kaikkein rikkaimmat ja kaikkein syrjäytyneimmät kohtaavat ani harvoin, mutta Djursholmin lukiossa sekin on mahdollista.
Heitä on viisi nuorta ja opettaja. Yhdeksän kuukautta myöhemmin alkaa oikeudenkäynti, jossa syytettynä on 18-vuotias Maria Norberg. Maja, valtakunnan vihatuin teini, - Rikkaat mellastavat kohti suurta tragediaa, jossa jokainen voi päätyä surman suuhun. Vain Maja päätyy syytettyjen penkille." (Takakansi)

Tämä on näppärä psykologisviritteinen trilleri nuorista ihmisistä. Oikeussalidraamat monesti sortuvat puuduttavuudessaan pitkästyttämään ja tuskastuttamaan, vaan näin ei tässä käynyt. Persson Giolito luotsaa purtensa taitavasti pitkin oikeudenkäyntipäivien reimarein merkittyä väylää sekä milloin luokkahuoneessa milloin naisvankilassa  seilaten erilähtökohtaisten nuorten kanssakäymisten ja suhteiden sekä sekoilun aallokossa karikot välttäen.
Ökyilykin hoidetaan sen verran elegantisti sivustakatsoen, ettei se aiheuta suurempaa närästystä lukijassa.

Äidinisä:  - suhtautuu rahoihinsa samalla tavalla, kun hän suhtautuu säähän. Siellä ne ovat, hän käyttää niitä, eikä ne näytä loppuvan vaikka hän miten ahkerasti tuhlailee, aikamoinen onni oikeastaan, miksei siis antaisi rahan palaa...

Isää  - varmasti pelottaa. Se että hänet nähdään sellaisena kuin hän on. 
Lehdissä häntä kutsutaan rahoitusmeklariksi. Se tekee ehkä vaikutuksen ihmisiin, mistäpä minä tietäisin? Mutta kaikki merkittävät  ihmiset tietävät, että "meklarina" työskennellään korkeintaan kolmekymmentäviisivuotiaiksi, sen jälkeen bisnestä tehdään omilla rahoilla. Muutoin ihminen vaikuttaa yhtä piinalliselta kuin tarjoilija, jolla on roikkuvat rinnat ja suonikohjuja...

Samir:  - En mä huuda. Mutta sä olet väärässä, jos luulet ettei ihmisellä tarvitse olla menneisyyttä. Riittää kun katsoo Idolsia, X Factoria tai fucking Mästerbagarenia vai mikä sen nimi on, kun tajuaa, että henkilöhistoria on puolet koko jutusta, Te haluatte hämmästellä, kun läski laulaa älyttömän hyvin,
te haluatte suut korvat täyteen hän-pärjäsi-kaikesta-huolimatta-sontaa ja te haluatte, että on vain huonoa onnea, etteivät mun vanhempani asu Djursholmissa ja työskentele lääkärinä ja asianajajana, että se on vääryys, 
josta te ette ole vastuussa mutta josta te voitte sanoa, että se on  väärin ja voisimmepa-vain-pitää-parempaa-huolta maahanmuuttajistamme, jos ne vain ruotsalaistuisivat vähän, oppisivat uuden kielen nopeammin, opiskelisivat enemmän, silloin amerikkalainen unelma on juuri sopivasti jokaisen ulottuvilla. 
Te niin rakastatte amerikkalaista unelmaa.  Te rakastatte Zlatania. Ja oikeastaan on vieläkin parempaa, kun Zlatan sanoo, ettei ole lukenut ainuttakaan kirjaa tai ettö tytöt eivät osaa pelata jalkapalloa, koska sellaisia ovat maahanmuuttajat, oppimattomia naisvihaajia, mutta siltikin te pidätte niistä, koska te olette suvaitsevaisia ja hyväksyviä ja Zlatanilla on niin taivaallisen ihana, niin viehko hymy. Te luulette kaiken koskevan integraatiota ja onnettomia oloja ja uskotte kaiken voivan onnistua, jos ne vain näkevät vaivaa....


Näin kansankodissa strömsjöläisittäin. Luokkahierarkiaa,  isää ja poikaa, klikkiytymistä, maahanmuuttajataustaa, nuoruutta ja oikeussalia.
Kombinaatio, joka taitamattomissa käsissä olisi räjähtänyt käsiin. Kirjailijan juristitausta tekee oikeudenkäyntiviikoista kiintoisaa ja selkeää seurattavaa, eikä omena kerronnallisesti tai verbaliikan osaltakaan ole kauas puusta pudonnut. Huoliteltu, viimeistelty ja loppuun saakka ajateltu, omaleimainen teos. Jatkotuotannolta sopii siis odottaa paljon!

Suurin kaikista on rakkaus.....

Mihin johtopäätökseen suurimmasta kaikista ovat tulleet
Amma / Amman lukuhetki ja Mai / Kirjasähkökäyrä selviää klikkaamalla.

Aurinkoista viikonhäntää:

maanantai 22. toukokuuta 2017

Samuel Bjørk: "Yölintu / Uglen" - ex Libris...


"Yölintu", Samuel Bjørk, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017, 398 s.,
suomentanut Päivi Kivelä.

"Samuel Bjørk (s. 1969) on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien. Hän on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi arvostelumenestyksiksi noussutta romaania ja kuusi musiikkialbumia. Minä matkustan yksin on hänen ensimmäinen trillerinsä." (Kustantaja)




"Linnunsulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyy alastoman teinitytön ruumis. Jäljet viittaavat   rituaalimurhaan, jota rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger alkavat tutkia. Kun nuori hakkeri lähettää poliisille karmaisevan videon, Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan. Dekkarisarjan toinen, itsenäinen osa jatkaa Minä matkustan yksin -trillerin menestyskulkua." (Kustantaja)

Ensikättelyssä Mia Krüger, tämä kuunsäteeksikin kutsuttu, aiheuttaa taidoiltaan, asenteeltaan ja otteiltaan mielleyhtymän Stieg Larssonin Lisbeth Salanderiin. Liekö sattumaa tai onko kyseessä alitajuinen esikuva? Saattapi olla ihan ikioma kytkentäkaavionikin...
Tämä ei toki tahtia lukiessa haitannut, vaan Miasta muotoitui oma persoonansa epävakauksineen, lahjakkuuksineen ja epäiltyjen pään sisään livahtamiskykyineen.

Munchsytytti savukkeen ja mietti tuntemuksiaan. Ryhmänsä edessä hän ei niitä näyttänyt. Asiallinen. Hillitty. Rauhallinen. Rakentava. Juuri siksi hän oli pomo, hän ei koskaan näyttänyt muille miten tapaukset vaikuttivat häneen,
mutta nyt tunne tuli hiipien. Se mitä hän oli nähnyt Hurumissa, He olivat tutkineet monenlaisia tapauksia. Niitä riitti. Ja aina Munch tunsi myötätuntoa uhria kohtaan, ja tämän perhettä, oli hirvittävä tragedia menettää läheinen sillä tavalla,
mutta useimpiin tapauksiin hän kykeni kuitenkin suhtautumaan järkevästi. 
Oli äkillisiä riitoja, jotka päättyivät onnettomasti. Rikollispiirien välienselvittelyjä. Mustasukkaisuutta. Yleensä tutkittavissa tapauksissa oli jonkinlaista inhimillisyyttä... 

Mia:  oli päättänyt vetäytyä todellisuuden ulkopuolelle. Piiloutunut yksin pienelle ulkosaarelle. Ja hän (Munch) oli hakenut tämän takaisin. He olivat tarvinneet Miaa ja käyttäneet häntä, ja sitten heittäneet pois, jättäneet yksin. 
Ei, hän (Munch ) perui mielessään, eivät he. Mikkelson se oli jättänyt Mian pulaan. Osasto. Systeemi...

Bjørk marssittaa areenalle white- ja blackhackeria, mirrorsia, Ghost-ip - osoitetta, livefeediä, pentagrammeja, salaseuroja,  Ordo Templi Orientisin, okkultismia, höyheniä, kellareita, pöllön ja  kaksijalkaisen Skunkin ynnä vaikka mitä.  

Yölintu kätkee sisälleen monta tarinaa ja ihmiskohtaloa hajoamatta pirstaleiksi. Teos avautuu lukijalle kuin kauniisti tehty viuhka, rannaton meri maininkeineen tai näkymä tunturin laelta selkosille. Kirjailija hallitsee vakaaotteisen kerronnan, hänen hahmoissaan on luonnetta ja riittävää syvyttä. Tämä Yölintu  lehahti kevyesti lentoon ja sen liito kantoi!

Höyheniä ovat pöläytelleet:  Annika/Rakkaudesta kirjoihin ja  Mai/Kirjasähkökäyrä  sekä Ulla/ Luetut Ullankirjat.

Tee mitä tahdot on oleva koko laki. Rakkaus on laki, rakkaus tahdon alla. (Theleman laki)

Yönselkään huhuili:

lauantai 20. toukokuuta 2017

Harlan Coben: "Petät vain kerran / Fool Me Once" - ex Libris...


"Petät vain kerran", Harlan Coben. Minerva Kustannus Oy, 2017, 389 s., suomentanut Salla-Maria Mölsä.

"Amerikkalainen Harlan Coben (s.1962) on yksi maailman menestyneimmistä trillerikirjailijoista. Hänen kirjojaan on käännetty yli 40 kielelle, ja niitä on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Hänen viisi viimeistä romaaniaan ovat kaikki olleet
New York Timesin bestseller-listan ykkösiä." (Kustantaja)




"Vakavista sotatraumoista kärsivä erikoisjoukkojen pilotti Maya Burkett jää yksin kaksivuotiaan Lily-tyttärensä kanssa, kun hänen aviomiehensä Joe murhataan raa’asti hänen silmiensä edessä. Painajaisten riivaama Maya ei enää tunne voivansa luottaa kehenkään. Etenkään, kun kyse on Lilyn turvallisuudesta.
Kotiin kätketty valvontakamera tuntuu hyvältä ratkaisulta. Eräänä päivänä valvontakameran tallennetta katsoessaan Maya näkee jotain mahdotonta: tyttären seurassa ei olekaan lastenhoitaja vaan Lilyn isä Joe. Voiko Maya luottaa enää edes omiin silmiinsä? Näkikö hän todella miehensä kuolevan?
Löytääkseen vastauksen Mayan on ensin selvitettävä syvälle haudatut perhesalaisuudet ja tehtävä rauha oman menneisyytensä demonien kanssa." (Takakansi)




Aiemmin luetut Cobenit: "Lupaa ja vaikene"  ja "Saalistaja". Olemukseltaan ja tuotannoltaan varsin sympaattinen Coben on  mielenkiintoinen tuttavuus sikälis, että lukukokemukset jättävät aprikoivaan mielentilaan kiehnäämään eikä ihan kaikkia kiemuroita purematta niele, vaikkakin juonenpyörittely on vauhdikasta ja henkilökaarti piirteikästä. Tässä dekkarissa kiehtoivat ja pisteet keräävät kapteeni Maya Burkett ja New Yorkin poliisipiirin rikostutkija
Roger Kierce.

Maya:  - oli armeijassa lentänyt taisteluhelikopteria. Hänen tehtävänsä oli usein ollut suojata muita  tai raivata tietä maajoukoille. Hän oli aloittanut uransa lentämällä UH-60 Black Hawks-helikopteria Fort Campbellin tukikohdassa.
Sitten kun hän oli saanut kerätyksi tarpeeksi lentokilometrejä, hän haki maineikkaisiin SOAR-erikoisjoukkoihin Lähi-itään. Sotilaat kutsuivat koptereita usein "linnuksi", mikä ei häirinnyt Mayaa, mutta oli harvinaisen ärsyttävää, kun siviilit tekivät samoin...

Roger:  -  Lyhyt ja karvainen mies asteli sisään omalla tärkeydellään rehvastellen ja vilkuillen samalla joka puolelle poliisimaiseen tapaan. 
- Kierce muistutti luolamiestä. Hän oli tanakka ja leveäharteinen, ja kädet olivat liian lyhyet vartaloon nähden. Hänellä oli sellaiset kasvot, jotka sänki peitti uudestaan lähes heti parranajon jälkeen. Hänen rehottavat kulmakarvansa olivat kuin perhostoukat ja käsien karvoitus kiharaa käkkärää....

Coben kirjoittaa pakotteettomanoloista ja luontevaa tekstiä, jossa tapahtumat etenevät hyvällä rytmillä eikä teoksen henkilökaartistakaan karaktääriä uuvu. Lukijana koen kuitenkin ja ihme kyllä jääväni jotenkin sivulliseksi onnistumatta astumaan sisään tarinaan ja kokonaan sen vietäväksi. Tätä ambivalenttiutta en osaa tarkemmin analysoida, mutta tämän vain kertaalleen pettämisen luin aikasen urvahtaneessa mielentilassa, minkä täten ystävällisesti postauksen lukijana hyväntahtoisesti  ottanette huomioon ja laskette kirjailijalle ansiopuolelle :)

- Kun mahdoton karsitaan, jäljelle jäävän, oli se miten epätodennäköistä tahansa, täytyi olla totuus. Näin Arthur Conan Doylen Scherlock Holmesin mukaan.

Aurinko, lämpö ja luonnon vehreys hemmottelevat meitä, ensimmäinen pääskynenkin bongattiin äsken, vuosi sitten päivämäärällä 15.5., ei siis päivääkään, joten

nautinnollista viikonloppua:

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kevään ensimmäiseltä jokilenkiltä....


Kuvasatoa, joka kiistattomasti todistaa, että nysse tuli, kevät eikä Mansen bussi:


Vaahtera silmuillansa


Kullankeltaiset  Mukulaleinikkikaunottaret

 

Sorsaherra aamiaisella



Valkeat vuokot



Rantasipi, kiven kunkku



Iloisin mielin ja kevein askelin kohti loppuviikkoa,

jippii:

maanantai 15. toukokuuta 2017

Teflon Brothers et al. - " Mummoille"...


Teflon Brothersin Mummoille-kappaleella kuullaan Ilari Sahamies, Arttu Wiskari, Tango-Teemu, Stig ja Teflon Brothers.

Näinä ankeina aikoina, kun me mummot olemme ongelmajätettä ja saippuatehdastavaraa ja meillä on kuulemma mummonmarkat, mummoprillit ja -kalsarit, mummohajut ja me rahisemme rollaattorein hiekkateillä ja tukimme kauppojen kassajonot,  kiitos teille räväkät nuoret herrat tästä riemupläjäytyksestä ja ageismin vastaiskusta:





Teille, joiden mummot selkeästi ovat onnekkaita, jotka tiedätte, että me sujauttelemme euroja menemään, meillä on monet eriväriset silmälasinkehykset ja verhoamme kroppamme pitsisin alusasuin sekä tuoksutamme arkisin aamuin kevyesti lempiparfyymianne valtimoiden kohdalle, me matkustamme ja luemme sekä käymme kultturitapahtumissa, mutta ennen kaikkea me iloitsemme teidän käynneistänne ja yhteydenotoistanne, me kannamme teitä - tulevaisuuttamme ja ikuisuuden avaimiamme  - sydämellämme, koska me rakastamme teitä ja me iskemme teille silmää vielä tähtinä kirkkaalta yötaivaalta, mutta tämän kaikenhan te jo selvästi tiesittekin:)

Kiitos ja lämpimät halaukseni koko mummokunnan puolesta,

olette ihania:

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Orhan Pamuk: "Kummallinen mieleni / Kafamda Bir Tuhaflik" - ex Libris...


"Kummallinen mieleni", Orhan Pamuk, Kustannusosakeyhtiö Tammi,
Keltainen kirjasto, 2017, 778 s., suomentanut Tuula Kojo.

Orhan Pamuk (s. 1952 Istanbulissa)on Turkin merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija. Häntä kiitetään erityisesti idän ja lännen ristiriitojen kuvaamisesta ja ainutlaatuisesta kyvystä rakentaa siltoja kulttuurien välille. Pamuk sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2006. (Takakansi)




"Mevlut muuttaa maaseudulta Istanbuliin 12-vuotiaana 60-luvun lopulla. Kummallinen mieleni on hänen tarinansa, ja samalla muuttuvan maan ja kaupungin tarina. Mevlut elää Istanbulin köyhissä kortteleissa katukauppiaana, ja hänen elämänsä avautuu runsaina risteilevien tarinoiden kautta.
Hänestä kasvaa tavallinen mies, jonka erottaa muista hänen kummallinen mielensä: Mevlutille vastoinkäymisetkin ovat lahja, joka voi antaa jotain uutta ja ihmeellistä – jopa silloin kun hän menee vahingossa naimisiin väärän naisen kanssa. Mevlutin isä, serkut, ystävät ja rakastetut saavat kukin sanoa sanasensa monipolvisessa tarinassa". (Lievelehti)

Jos joku nyt ihan äkkiseltään kysyisi, että saisiko teille olla 778 sivua Istanbulia, olisi vastaus epäilemättä kiitos, mutta ei kiitos. Kun Pamuk tuota tarjoaa, käyttäytyy oma kummallinen mieleni teoksen nimeen taipuen, eivätkä vuodet 1982 - 2012 tuota kuin lukunautintoa tammista korentoa harteillaan kantavan  bozakauppias Mevlut Karatasin  jalanjäljissä  Istanbulin katuja, kujia ja toreja kulkiessa.

Pamuk on laatinut alkulehdelle jogurtti- ja bozakauppiasveljesten Hasan Aktasin ja Mustafa Karatasin sukupuun, loppuun henkilöhakemiston ja kronologian. Nämä kaikki edesauttavat tarinan seuraamista henkilötasolla,
kun samanaikaisesti Turkin levottomat poliittiset tapahtumat epävakauksineen, demokratiakehityksen takkuiluineen ja kaupunkiin hyökyaaltojen lailla  vyöryvine miljoonine ihmisineen etenevät taustalla. Teos on jaettu seitsemään osaan, joiden luvut on kekseliäästi otsikoitu osin neuvoja-antavin nimin kuten: Neidonryöstö on vaikea laji. Kukkoilu ei ole sinun heiniäsi. Ruoka on likaisena herkullisempaa. Älä missään nimessä poistu autosta.  Muista pitää pintasi.
Älä sekaannu mihinkään. Kun itkee, kukaan ei voi suuttua. Koirat haukkuvat, 
jos et ole meikäläisiäLapsi on pyhä asia ...



                                                       Kuva: Pertti Nisonen

- Sotilasvallankaappauksen ankeimpina aikoina, silloin kun Diyarbakirin asukkaat säikkyivät vankiloista kantautuvia kidutushuutoja, Ankarasta saapui kaupunkiin mies, joka vaikutti ylitarkastajalta. Tämä mystinen vierailija kysyi kurdikuskilta, joka vei hänet lentokentältä hotellille, millaista elämä oli Diyarbakirissa.
Kuski sanoi, että kaikki kurdit olivat tyytyväisiä uuteen sotilasvaltaan, että he vannoivat Turkin lipun nimeen ja että kaikki kaupunkilaiset olivat mielettömän onnellisia nyt kun separatistiterroristit oli heitetty vankilaan. "Olen asianajaja", sanoi siihen Ankarasta saapunut vieras. "Tulin puolustamaan kidutettuja vankeja ja niitä, joiden kimppuun usutetaan koiria siksi että he ovat puhuneet kurdia." Tämän jälkeen kuski alkoi puhua ihan päinvastaiseen sävyyn kuin hetki sitten. Hän raportoi vankilassa kärsimistä kidutuksista ja tyypeistä, jotka heitettiin elävänä viemäreihin ja hakattiin kuoliaaksi. Ankarasta saapunut asianajaja ei malttanut olla puuttumatta puheeseen vaan sanoi:"Mutta sinähän puhuit äsken aivan päinvastaista." Tähän Diyarbakirin kuski sanoi:"Totta, herra asianajaja. 
Se ensimmäinen oli minun virallinen mielipiteeni. Tämä jälkimmäinen on minun henkilökohtainen mielipiteeni."...

Teos on kauttaaltaan lämminhenkinen, ihmisen ja ihmisyyden puolella. Kronologinen kerronta rullaa kevyesti, kotoisasti ja hyväntuulisesti.
Sen elämää ymmärtävä perusote on mukaansa tempaava. Pamuk kirjoittaa rehellisen oloista ja elävää tekstiä  tavalla, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi tai ulkopuoliseksi, vaan mielenkiinto ja vire säilyvät tämän antoisan lukukokemuksen ja nojatuolimatkan tarjoavan järkäleen viimeiselle riville saakka.
Kiihkoton ja seesteinen laatuteos, jossa yksilötarina istuu saumattomasti historialliseen viitekehykseensä; laadulla on tekijänsä!

Istanbulin melskeissä on kulkenut myös Kirjaluotsi.

"Oli tuolloin kummallinen mieleni, kun tuntui, etten kuulunut siihen aikaan, en liioin siihen paikkaan. William Wordworth: Preludi.

Boo - zaa: