torstai 18. tammikuuta 2018

Härkäviikkojen hääräilyä & elolämmintä oloa...


Joulunjälkeisviikot ja tammikuu ovat aina edustaneet jonniinsortin välivaihetta ennen kevään urkenemista ja mielen virittymistä alkaneen vuoden uusille urille. Tällä kerralla aika on ollut mallia läheisyys lämmittää ja temmellys tiivistää:

Ensinnä saimme lounasseuraksi abiturienttimme Amigon & Tyttöystävän yhdessä testailemaan kuinka Vaarin ensiviritys villisikapadasta á la Anna del Conte  kera Herkku-uuniperunoiden makuhermojamme kutkuttelisi.
Yksimielisesti: hyvää, kiinnostavaa ja tuhtia evästä; nam! Vaihdettiin ajatuksia laajalla skaalalla abien kertoen myös edessä olevista ylioppilaskirjoituksista ja niiden herättämistä mietteistä sekä heidän jatkotavoitteistaan. Järkeviä, upeita ja rohkeita nuoria! Raikkaita tuulia ja runsain mitoin jälkeen jätettyä iloa, valoa ja lämpöä sekä runsaasti myötätuulen matkaan puhallusta puoleltamme:)



Toisekseen saapuivat yökyläilemään Juniorimurmelit ja vetäistiin vitosvaihdetta silmään. Mikä meno, mikä lento... Nti Elohopealla oli oma kirja kainalossa. Tarinaniskijä , ekaluokkalainen kertoi ylpeästi lukeneensa jo neljä kirjaa joululomallaan seikka, joka tietty Mummonsydäntä riemastutti, ja Pikku-Ite touhusi tarmokkaasti ikiroudankin sulattvaa hymyään säästelemättä. Käytiin tihkusateessa lähileikkipuistot läpi ja katsottiin telkkarista trion ykkösidolin, norjalaisduon Marcus & Martinus- tallenne.
Aamun tunnelma oli tuuhea kuin joulupukkia vartoillessa, tyttötrion "hipihiljaa" sipistessä eteisessä suunnittelemaansa yhteishyökkäystä "nukkuvan" Ukin kimppuun kutittelun ja peuhaamisen merkeissä. Strategisesti moittettomasti suunniteltu vyöry onnistui yli odotusten ja desibelirikasta temmellystä kesti - riittävän kauan...

                                                       © EventGalleryImage

Piipahdettiin oikeissa elokuvissa seuraamassa taisteluhärkä  Ferdinandin kohtaloa ja seikkailuja yrityksessä pysytellä areenan ulkopuolella.
Mainiosti toteutettua katsottavaa, joka poiki pitkän keskustelun eläinten oikeuksista ja härkätaistelujen etiikasta.  Triolta pääsi yksimielinen helpotuksen huokaus, kun jämäkästi totesimme moisen menon olevan nykyisin lailla kiellettyä. Ilmassa oli kaiken matkaa villiä ja rajoittamatonta aatoksenrientoa ja vikasta sanansäilän heiluttelua; loistavaa. Ruokalistoilla oli mm. suurta hilpeyttä herättänyt Jamie Oliverin Carbonara-kakku, pasta kun - kas kummaa - kuuluu lemppareihin. Jälkkäreitä luonnollisestikaan unohtamati: jäätelöä puikkoina, annoksina ja mansikkapirteilöinä:)





Taanna lauantaina oli Esikoisen & Kumpp. & Keijutytön tervetullut vuoro.
Saatiin tuomisiksi iso laatikko vasta paistettuja karjalanpiirakoita ja todettiin yhteen ääneen, jotta on se tuo Kumppani noin savolaiseksi aikalailla noheva nainen, iha meiän mau mukkaa:)  Loivasti tuunatulla Amigon & Tyttöystävän kanssa hyväksi testatulla menulla mentiin riistatoivetta toteuttaen nytkin ja kokonaisuus rankattiin ylivoimaisesti kuluvan vuoden maukkaimmaksi ja parhaimmaksi kokonaisuudeksi. Keskustelu sinkoili vallattomasti aiheesta toiseen sekä henkilökohtaisella, yleisellä että globaalilla tasolla, joten totesimme tyytyväisen omahyväisesti ja yksimielisesti  lujien lähtörutistusten aikana tehneemme osamme myös maailmanparannuksen suhteen:)

Loppuhuipennuksena kolmikkomme Wanhat konnot, Kanssakulkijan lapsuudenystävä kuin myös minun pitkäaikaisin sellainen, sillä yhtäaikaa minä nämä Dipolissa bilettäneet salskeat nuorukaiset aikanaan keittiöömme poimin ja kuinkas sitten kävikään... Asiaan: siis lounastimme perinteisesti Santorinissa herkutellen. Nauroimme menneille juhannusmuistoille neljän hengen telttareissusta pikkufiiulla Hangon juhannukseen, Lapin  vaellusreissulle Jaurujoen Tahvontuvalle, jota Kanssakulkija on ollut rakentamassakin, useimmiten yhdessä  mökillä vietetyille vauhdikkaille ja meluisille  uuden vuoden vastaanottajaisille jnpp. Keskusteltiin nykyisestä olotilasta ja mielenliikkeistä sekä kohdistimme katsemme myös kohti tulevaa ja aprikoimme uteliaina sen tarjoamia haasteita ja mahdollisuuksia; ollaan me, monessa liemessä keitetyt ja maita samonneet vaan vielä al dentejä, aika veijareita oli lopputoteamus:)

Jotta silleen täällä meillä, kuinka siellä teillä?

Hyvävireisesti:

tiistai 16. tammikuuta 2018

"Vanhuusoikeuden perusteet" - ex Libris...


"Vanhuusoikeuden perusteet", Anna Mäki-Petäjä-Leinonen,
Anja Karvonen-Kälkäjä, Alma Talent, 2017, 343 s.
 
"Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, OTT, dosentti, yliopistotutkija Itä-Suomen yliopistossa. Väitellyt dementoituvan henkilön oikeudellisesta asemasta.
Kirjallinen tuotanto käsittää monografioita, lukuisia tieteellisiä artikkeleita eri julkaisuissa, raportteja, selvityksiä ja oppimateriaalia. 
Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, vanhuusoikeuden asiantuntija ja tietokirjailija. Laatuauditoija, Valviran pysyvä asiantuntija. Väitellyt aiheesta 'vanhuksen vaikuttamismahdollisuudet ostopalvelutilanteissa.Työskennellyt valtion hallinnon valvontatehtävissä, useiden järjestöjen vanhusten oikeusturva-asioissa. 
Kirjallinen tuotanto käsittää vanhuusoikeuden piiriin kuluvia artikkeleita, raportteja selvityksiä ja oppaita" (Kustantaja)




"Miten vajaakykyisyyttä voi ennakoida? Miten ikääntynyt pääsee asumispalvelujen piiriin? Mikä on vanhuksen asema terveydenhuollossa?
Näitä ja monia muita ikääntyvien ihmisten kannalta tärkeitä kysymyksiä tarkastellaan tässä ensimmäisessä vanhuusoikeutta kokonaisuutena käsittelevässä teoksessa. Teos esittelee vanhuusoikeudellisesti relevantin lainsäädännön sekä keskeisiä oikeuskäytäntöä ja laillisuusvalvojien ratkaisuja.
Kirjan alussa annetaan yleiskuva vanhuusoikeuden keskeisistä käsitteistä ja periaatteista, kuten vanhuksen itsemääräämisoikeudesta. Tämän jälkeen tarkastellaan ikääntymisen ennakointia, vanhuuspalveluita, vanhuksen asemaa ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön vastuita ja velvollisuuksia terveydenhuollossa sekä erilaisia oikeudellisia keinoja ikääntyvän ihmisen suojaamiseksi." (Takakansi)

Kirja on tekijöiden mukaan tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon ja oikeustieteen opiskelijoiden oppikirjaksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla toimivien henkilöiden käsikirjaksi sekä käytännön juristeille.
Mutta teos on todella merkittävä työkalu ja apuväline  kaikille, joilla on joko jo nykyisiä tai pian ajankohtaisia, realisoituvia  hoidettavia vahempia tai muita esipolvia tiedossa. Tämän alueen viidakko on äkkiseltään koko lailla raivaamatonta aluetta, kun sen sisään maallikko äkkiseltään joutuu joko omasta halustaan tai välttämättömyyden pakosta tunketumaan ovat hyvät neuvot tarpeen ja kalliita.

Tämä asiapitoinen ja hyvin koostettu tietopaketti antaa useita malleja mm. erilaisten valtuutuksien tekemisestä, kuvaa esimerkkitapauksia ja oikeuden päätöksiä sekä linkittää kohteita, josta saa valmiita hoito- ja hoivatahtolomakkeita esimerkkeineen tai muuten kaivattua lisätietoa.

Joten puhtaasti maallikkona, omien useampien saattohoito- ja yhden omaishoitajuuskokemusteni perusteella suosittelen lämpimästi tutustumista tähän selkeäkieliseen ja kattavaan teokseen etenkin jos aihepiiri kiinnostaa tai lähitulevaisuudessa on odotettavissa  tämän arvokkaaksi, inhimilliseksi ja intimiteettisuojaa sisälläänpitävän elämänvaiheen joko omakohtaiseen kokemiseen tai tarvetta lähimmäisenä rinnallakulkijan ominaisuudessa eläen haluten vahvistaa mahdollisuuksia saada asianmukaista hoitoa ja palveluja,
joita kyllä meille kauniissa juhlapuheissa, vaaalien aikaisessa sanahelinässä jne.  luvataan taata, mutta jotka arjen keskellä monasti osoittautuvat  - valitettavasti ja surullista kyllä - vallan joksikin muuksi kohteluksi, jopa kaltoinmalliseksi tai suorastaan heitteillejätön tunnusmerkistön täyttäväksi tapahtumaksi...

Resurssipula ja kustannussäästöt eivät ole relevantti selitys tai kestävä veruke, sillä sitten suurten ikäluokkien syntymävuosien 1945 - 1950 on väestön ikääntyminen ollut tiedossa eikä siihen varautumiseen kummoistakaan Elon laskuoppia tahi matikkapäätä tarvita!!

Olen varsin tietoinen siitä, että monet kokevat tämän aiheen epäkiinnostavaksi, vieraaksi tai jopa pelottavaksi sekä äärimmäisen vähän mediaseksikkääksi. Kuitenkin: me kaikki vanhenemme! Se onkin  ainoa keino elää pitkään. Varautuminen tähän tosiseikkaan osoittaa mielestäni hyvää ennakointia, mitä parhainta rakkaiden läheistemme huomioonottamista sekä  on omia potentiaalisia pelkotiloja ja huolenaiheita poistavaa. Oman näkemykseni mukaan  tieto ei suinkaan lisää tuskaa, vaan poistaa sitä.

Kun Kanssakulkijalleni iloisesti kerroin varanneeni ko. opuksen, hän totesi spontaanin riemukkaasti: "No, vanhusten oikeuksista kun puhutaan,  se on sitten nopealukuinen tapaus: kauniit kannet, parhaassa tapauksessa mahdolliset tekijöiden saatesanat ja nippu tyhjiä, valkoisia sivuja..."
Huumormiehiä, tämä  minut hervottomaan ja makeaan naurunpurskahdukseen mukaansatemmannut Tyyppi!

Rintamasuunta ja kasvot eteenpäin muistaen, että varautuminen on valppautta!

Valoisasti & tarmokkaasti: 

lauantai 13. tammikuuta 2018

Stephen King: "Viimeinen vartio / End of Watch" - ex Libris...


"Viimeinen vartio",  Stephen King, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 402 s., suomentanut Ilkka Rekiaro.

"Yhdysvaltalainen  kauhun kuningas Stephen King (s.1947)  on koulutukseltaan englanninopettaja. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa Carrie vuonna 1974.
Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen. Kirjailijantyönsä periaatteita ja suuntaviivoja King on selvitellyt teoksessaan Kirjoittamisesta." (Kustantaja)

"Jo lähes kuuden vuoden ajan Mersumies alias Brady Hartsfield on maannut aivovammaosaston huoneessa 217. Joukkomurhan tehneellä miehellä näyttää olevan vintti pysyvästi pimeänä. Samaan aikaan Mersumiehen sinnikkäin vastustaja, monessa liemessä keitetty etsivä Bill Hodges ja hänen yhtiökumppaninsa Holly Gibney äkkäävät omituiselta rikospaikalta Z-kirjaimen ja pienen pelikonsolin. Erikoisen kuvion toistuessa Hodgesin on myönnettävä,
että todellisuus on sittenkin tarua ihmeellisempi. Mersumies on palannut.
Ja hän on voimakkaampi kuin koskaan." (Takakansi)


Kyseessä on  Mersumies-trilogian päätös; aiemmat osat  Mersumies  (2016) ja Etsivä löytää (2017). Teos jakautuu 10 -lukuun: Martine Stover, 10.huhtikuuta 2009,  Tammikuu 2016, Brady, Mustahko, Kirjasto-Al, Badconcert.com, Itsemurhien ruhtinas, Päät ja nahat  ja Myöhemmin.  King jatkaa tässä uutukaisessaan samaa vauhdikasta menoaan, mistä hän jo  Mersumiehessään varoitteli :  tiedossa on tiukkoja mutkia. Ja ajan kuin hullu. 

Holly:   - Myöhemmin Holly avautuu, ja silloin Hodges kuuntelee tarkkaan. Saubersien jutussa vuotta aiemmin Hodges huomasi, että Hollya kannatti kuunnella. Holly ajattelee epäsovinnaisesti, joskus erittäin epäsovinnaisesti, 
ja toisinaan hän tekee suorastaan pelottavan teräviä oivalluksia. Ja vaikka Hollly on luonteeltaan pelokas - mihin hänellä on totta vie syytä - hän osaa olla myös rohkea. On Hollyn ansiota, että Brady Hartsfield, alias Mersumies, on  nykyisin Järviseudun aivovammaosastolla Kinerin sairaalassa. Holly murskasi Mersumiehen kallon laakerikuulilla täytetyllä sukalla ennen kuin Hartsfield ehti aiheuttaa paljon suuremman katastrofin kuin City Centerin edustalla...  
Aika rateva neitokainen, tämä yhtiökumppani-Holly Gibney...

King palailee kerronnassaan aiemmille utuisille usvakentilleen: telekinesia ja päänsisällemeno, ajatustenluku kehkeytyvät koomasta tämänilmaisiin palailevan Mersumiehen uusiksi taidoiksi, joilla on synkät seurauksensa. Sinällään parapsykologia ja -normaalit ilmiöt ovat kuriositeetteina varsin kiintoisa kenttä. Joskus tuli mielenkiinnosta kuunneltua yksi luentosarjakin. Etiäisethän  ovat luonnollisena osana kuuluneet omassa suvussani kulkeviin ominaisuuksiin tai niin haluttaessa omituisuuksiin, vaikka muutoin ollaan kyllä tukevasti jalat maassa kulkevaa sorttia.

Ajatus- Ja ajatus, joka hänelle juolahtaa mieleen, on liian monimutkainen pukea sanoiksi, siinä on liian paljon vihan ja surun pelottavaa sekoitusta, Ajatus siitä, miten jotkut ihmiset haaskaavat huolettomasti sen, mistä toiset olisivat valmiit myymään sielunsa: terveen, kivuttoman kehon. Ja miksi? Koska ovat liian sokeita, emotionaalisesti liian arpeutuneita tai liian itsekeskeisiä nähdäkseen maapallon hämärän kaaren takana odottavan auringonnousun. Joka tulee aina, jos ihminen jatkaa hengittämistä...

Tämän teoksen yhteiskunnallinen pointti onkin itsemurhien kasvava lukumäärä sekä Yhdysvalloissa että monissa muissa maissa. Kirjassa annettu National Suicide Prevention Hotlinen numero onkin todellinen. Ja siihen kannatta soittaa jos sinulla on kakkamainen olo  (kuten Holly Gibney sanoisi). Kustantaja on lisännyt viimeiselle sivulle Suomen  Mielenterveysseuran päivystävän Kriisipuhelimen numeron, joka on 010 195 202. Mainiota.

Vanhanaikaiset Zappit-konsolit Fishin'hole-demoineen ja niihin liitettyine hypnoosiefekteineen, uivine erivärisine kaloineen, myrkyllisine pallokaloineen ja ystävän äänineen sekä musiikinpätkineen ynnä drooneineen ovat oma  vinkeä kokonaisuutensa juonen keskiössä ja Kingin tekstissä, joka suikeroilee sulavasti eteenpäin kuin setä tuhatjalkainen sammalikossa. Hiukka heitetään siis haamujengin puolelle, hanakammin kuin edellisissä osissa ja vaikka haahuilu sinänsä intressanttia onkin, kallistuu oma tykästys enempi toiminnalliseen ilmansuuntaan. Teos sisältää kaiken muun hyvän ja vauhdikkaan lisäksi myös sameaa surumielisyyttä ja läheisistä luopumista. Summa summarum:  kyllähän King genrensä ehdoton kingi on, imakkaa lukemista ja laadukasta suomennosta Ilkka Rekiarolta!

Millä mielellä seisoi Annika / Rakkaudesta kirjoihin viimeisessä vartiossa selviää klikkaamalla:)

Kurvissa mennään varovasti ettei kaatuis kallis lasti, suoralla mennään, suoralla mennään, suoralla mennään

lujjaa juu:

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Roald Dahl: "Himo - Kertomuksia haluista ja pakkomielteistä / Lust: Tales of Craving and Desire" - ex Libris...


"Himo -  Kertomuksia haluista ja pakkomielteistä", Roald Dahl, Art House Oy, 2017, 333 s., suomentanut  Tuomas Nevanlinna.

"Roald Dahl (s.1916 -1990) oli brittiläinen vakooja, hävittäjälentäjä, suklaahistorioitsija ja lääketieteellinen keksijä. Hän oli myös kirjailija, jonka teoksia ovat muun muassa Jali ja suklaatehdas, Matilda, Iso kiltti jätti ja monet muut mahtavat tarinat. Hän on maailman paras tarinankertoja."


"Mestarillisen tarinankertojan nyrjähtäneitä novelleja aikuisille.
Kun himo herää, se imee meidät kuiviin. Mitäpä emme tekisi saadaksemme sen mitä eniten janoamme? Himo kokoaa kymmenen tarinaa kieroutuneesta rakkaudesta. Vaimojen vaihdolla on kohtalokkaat seuraukset, ja uusi parfyymi ajaa miehet kiihkoon. Epäonnistunut ensirakkaus huipentuu lopulliseen aktiin,
ja taiteen alaston totuus paljastuu. Roald Dahl ymmärtää synkimmät salaisuutemme, oudoimmat halumme ja syvimmät pelkomme.
Ne paljastavat meistä sen, minkä haluamme kätkeä muilta – ja itseltämme." (Takakansi)

Tuttavuus ja mieltymys Roald Dahlin tuotantoon ulottuu pojille iltasaduksi luettuun Jaliin ja suklaatehtaaseen saakka, joten suurella innolla ja uteliaisuudella tartuin tähän nimeltään moniselitteiseen, yhdeksi kuolemansynniksikin mainittuun  Himoon. On vallan-, makean-, rahan-, lihan-, kunnian- , into- jne. himoja.  Tämä teos on kymmenen novellin kooste: Madame Rosette, Kaula. Georgy Porgy, Vierailija, Lopullinen akti, Suuri vaihtokauppa, Narttu, 
Ah elämän arvoitusta, Claudin koira: Rottamies ja lupaavasti Nyt Herra rauhaan mennä mä saan.

Novellit kätkevät sisälleen tarinaa sotavoimien ritarillisuudesta, neljästätoista mesd'moisellesta ja kolmesta hilpeästä pilotista. Kohtaamme arvon Lady Turtonin, joka lähemmin tarkasteltuna  ei ollut van Eyckin tai Memlingin Madonna vaan kaikkea muuta ja kohteliaan hovimestari Jelksin, jonka tuhahdellessa yhteen nipistämät huulet rypistyvät kuin kalkkunanperä. Vietämme aikaa neitsytpastori Georgy Porgyn ja elämäniloista estoitta nautiskelevan Oswald-enon kintereillä.

Paholaismainen parfyymi: melkeinpä kauttaaltaan eläimellinen. Siinä oli havaittavissa, pistävinä ja sanoinkuvaamattoman rivoina, kaskelotin, myskihirviuroksen ja majavan hienovaraisia ja seksiä tihkuvia eritteitä;
ne hallitsivat sekoitusta täysin ja puhtaista kasviöljyistä - sitruunasta, kajuputista ja zerolista - oli jäljellä vain hentoja kaikuja. Se oli mieletön!

Saamme hätkähdyttävästi todeta, jottei gynegologin ammattilaisuus varsinaisesti intohimon liekkiin roihua lisää vaan pikemminkin herkän hetken tragikoomisuuden puolelelle lässähdyttää. Rottamies, tuo inha tyyppi poikkeaa poluilla ja toisaalla viriää relevantti kysymys koston suloisuudesta. Nuuhkaisemme parfyymia nimeltä Narttu ja yhytämme sonnin, joka on tarkka kuin härkä. Perehdymme tieteelliseen tutkielmaan vaimonvaihdostrategiasta, testaamaan sen empiiristä toteutusta ja kyselemään: kenenkäs jalkaan se kalikka kalahtaakaan?

Alahuuli:  - Hänen alahuulestaan saattoi heti panna merkille huulen juonteet, 
sen miten jotkut niistä kulkivat rinnakkain ja jotkut levittyivät kohti ulkoreunaa.  - Näyttää todellakin olevan niin, että tuo pieni helakanpunainesesta ihosta koostuva suojus kykenee viestimään selkeästi ihmiseläimen kaikki vähemmän puoleensavetävät piirteet - ylimielisyyden, saaliinhimon, mässäilyn, irstaudeden ja sen sellaisen. Mutta ensin on opittava kodi. Ulkonevan tai pullean alahuulen väitetään kielivät aistillisuudesta. Mutta tämä on miesten osalta puolitotuus eikä päden naisiin lainkaan. Naisten tapauksessa pitää etsiä ohutta ja kapeaa huulilnjaa, jossa on selkeä alaraja. Ja nymfomaaneilla on hädin tuskin näkyvä kohouma alahuulen keskikohdassa...

Dahl, tämä mustan huumorin herra ja hidalgo, irrottelee näppärää, elegantin raadollista revitystä himosta ja hekumasta ihmismielen syövereissä syöksyen, sieluun sukeltaen ja mustat aukot hirtehisesti kuitaten sortumatta triviaaliin lihan läiskintään tahi läskien lotisuttamiseen. Nyrjähtäneitä? Kyllä vaan, mutta ehdottomasti ja ansiokkaasti edukseen.
Hervotonta mustalla huumorilla siveltyä ilkikurista menoa ja laukkaa  laajaskaalaisia, omintakeisia novelleja kukin  omine ketterine loppupäräytyksineen ja sulavine siveltimenvetoineen jättäen lukijalle naurahtamisen osan; no justiinsa juu...

Tuomas Nevanlinnan laadukas suomennos on riemullista luettavaa herkullisine sanavalintoineen, kuten heräsi säpevänä, nojasi päätään ammeen päätyyn ja ukisi, ihan höntsäilläkseen...

Roald Dahlin sanoin: Hyvät ajatukset loistavat kasvoilta kuin auringonsäteet ja tekevät kauniiksi. 

Lukuhimon vallassa:

maanantai 1. tammikuuta 2018

Kai Fagerström / Ville Suhonen: "Sammalhuone" - ex Libris...


"Sammalhuone", Kuvat Kai Fagerström / teksti Ville Suhonen, Maahenki, 2017, 142 s.

"Kai Fagerström (s.1964)  on salolainen luontovalokuvaaja ja kiinteistöpäällikkö. Hän on kuvannut parikymmentä vuotta ja saanut useita palkintoja ja tunnustuksia mm. Vuoden Luontokuva -kilpailussa. Merkittävä kansainvälinen menestys on kuvasarjan "The House in the Woods" saama Photojournalisti-sarjan erikoiskunniamaininta Veolia Wildlife Photographer of the Year -kilpailussa 2010.
Ville Suhonen (s. 1964) on helsinkiläissyntyinen, nykyään Vihdissä asuva kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja. Hänen edellinen teoksensa Maahengelle oli Metsän tarina (2013), joka liittyi samannimiseen elokuvaan. Suhonen tunnetaan myös elokuvista Poika ja ilves (1999), Ompelijatar (2015) ja Jäämarssi - Suomen matkaopas 1941-42 (2011)."


"Askelia. Ja puhetta. Täällä se on. Pesäkummun takaa tulee näkyviin kaksi suurikokoista miestä. Tää on hyvä mesta. Päästään autolla perille. Voisi ampua vaikka suoraan autosta... Mitä meinaat, montako niitä mahtaa tuolla olla?
Kaverit olivat niin tohkeissaan etteivät huomanneet minua. Raivasivat innoissaan autolle tilaa heittämällä kuivuneita risuja ja oksia sivuun. Nojasin kiveen ja purin hammasta yhteen. Mieli teki kirota ja huutaa: pesässä on maaliskuussa syntynyt poikanen, joka ei vielä pärjää ilman äitiään. Mutta olin hiljaa. Yöllä mäyrä-äiti kulki polkuaan muutaman metrin päästä minua. Olisin halunnut kuiskata sille jotain..." (Takakansi)

Kyllä, minunkin tekisi mieli karkeasti kirota ja hulluna huutaa moisille metsästyslainrikkojalurjuksille, mutten tiedä parempaa tapaa aloittaa vuoden postauksia kuin luontokirjalla, ja tässä tapauksessa laadukkaalla sellaisella. Teoksen teksti kuljetetaan Aleksiksen - makeasti oravainen... - ,
Zachariksen  - On talvi ulkona, myrskyä ja lunta, jäätyneet aallot, pimeyttä, hiljaisuutta, odotusta. Ihmismeri ei jäädy koskaan... - ja Villen nimissä ja suulla.

Tekstiosiot ovat eloisia ja aidonoloisia rytmittyen juuri sopivan mittaisina runositaattien ohella kuvasivujen lomaan, jolloin kokonaisuus on kauniisti ja lukuystävällisesti balanssissa vaivihkaa houkutellen lukijansa pysähtymään omiin mietteisiinsä tekstiä makustellen ja kuviin upoten.

Ihastuttavat luontokuvat puhuttelevat ja koskettavat sekä värillisinä että etenkin mustavalkoisina, ilmeikkäinä ja pelkistettyinä,  kaiken oleellisen vanginneina.

Sammalhuone teki juuri sen, mitä pyöreänpehmeä ja houkutteleva nimi lupaili:
se tarjosi kaiken joulu - välipäivä - uusi vuosi -ruljanssin keskelle tervetulleen rauhoittumis- ja hengähdystuokion ja vei salomaiden ja korpien  syvyyksiin kaiken blib-blingin ja tipetapin ulottumattomiin, luontoäidin syliin.

- Metsäntyttö tahdon olla... ja ...maailma Unholaan jääköön....

Iloisena hyräilemään jäi:

lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuodenvaihdetta & valoja taivaalle....


kuten Pikkumurmelit asian ilmaisevat. On tullut aika kirjoittaa viimeinen luku kuluvan vuoden päiväkirjaan ja laatia tilinpäätös: kallistuiko  vuosi positiivisen puolelle vaiko jäikö vastattavaksi...

"Mietin elettyä elämää, nyt kun vaihtuu vuosi tää. Hyviä hetkiä vuodessa tässä, toisinaan kyynel kimmeltämässä. Terveys, koti ystävät hyvät, siitä muodustuvat elämän jyvät. Elämän raanua kutoessamme, raitojen värejä valitessamme, kirkkaat värit, ilon juovat, tummat raidat osansa tuovat". (Tuntematon)

On myös aika avata uusi kirja, jossa on puhtaanvalkoiset sivut meitä odottamassa. Täyttykööt ne uusista ja innostavista asioista ja kokemuksista, välittämisestä, läheisyydestä ja rakkaudesta kaikkea meille itsellemme tärkeää kohtaan. Olkoon tuleva vuosi meille kaikin tavoin armollinen, suotuisa ja antoisa.

Rakkailleni,  läheisilleni ja kaikille teille jorinoitteni lukijoille sekä kommentoijille kiitos kaikesta hyvästä mielestä kuluneen vuoden 2017 aikana!





Douglas Adamsin sanoin: "En ehkä ole mennyt sinne, minne tarkoitukseni
oli mennä mutta luulen päätyneeni sinne, missä tarkoitukseni on olla."

Vuodenvaihde herkistää myös mielen: jätämme hyvästit menneelle ja katsomme avoimin silmin uteliaasti tulevaan, joten kas tässä:  Jarkko Ahola ja Romanssi:)


Oivallista Uutta Vuotta 2018!

Lämpimästi:


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Graig Russell: "Herrasmies-Joe / The Deep Dark Sleep" - ex Libris...


"Herrasmies-Joe", Craig Russell, Siniplaneetta, 2017, 307 s., suomentanut
Jorma-Veikko Sappinen.

Craig Russell (s.1956) työskenteli useita vuosia poliisina Skotlannissa.
Sen jälkeen hän siirtyi mainostoimistoon tekstisuunnittelijaksi ja eteni luovaksi johtajaksi. Vuonna 2004 hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi.
Yksityisetsivä Lennoxista kertovien jännitysromaanien lisäksi Russell on luonut Hampuriin sijoittuvan romaanisarjan, jonka päähenkilö on rikostutkija Jan Fabel. Fabelista on tehty Saksassa tv-sarja," (Lievelehti)


 


"Luurankojen olisi parasta pysyä kaapissa - tai ainakin joen pohjassa.
Glasgowin poliisin ja alamaailman  keskuudessa syntyy kuhinaa, kun Clydejoen pohjasta löydetään ihmisen jäännökset. Tapaus ei ole harvinainen, mutta pian selviää, että ruoppauskauhan mukana nousseet luut kuuluvat kaupungin menestyneimmälle ja arvostetuimmalle ryöstäjälle, Herrasmies-Joe-Strachanille. Hän on ollut kadoksissa 18-vuotta. Herrasmies Joen tyttäret Isa ja Violet palkkaavat yksityisetsivä Lennoxin selvittämään kuka on lähettänyt heille joka vuosi suuren summan rahaa heidän isänsä ryöstön vuosipäivänä. (Takakansi) 

 Russellilta on aiemmin ilmestynyt kaksi Lennox-dekkaria: Yksityisetsivä Lennox (2015) ja Glasgowilainen suudelma (2016), mutta tämä oli ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon ja glasgowilaiseen maailmaan, jonka kirjailija eläväisesti silmien eteen loihtii. Paitsi Lennoxia tapaamme matkan varrella näyttelijäkomistus, sydämenmurskaaja John Macreadyn, jolla on lipputuloiksi muutettavaa seksuaalista vetovoimaa sekä konnatrion, Glasgowin kolme kuningasta: Komea-Johnny Cohenin, Moukari-Murphyn ja kovanaama
Willie Sneddonin.
Kauniimpaa sukupuoltakin  vilahtelee sivuilla esim. : Isa ja Violet olivat identtisen pienikokosia ja identtisen söpöjä, ja heillä oli identtisen suuret silmät.
Se ei suinkaan ollut yllätys sillä he olivat identtiset kaksoset. Järkeilin sen saman tien kun näin heidät. Sellaisia seikkojahan yksityisetsivän odotetaan huomaavan...  




Lennox:  - Minä jos kuka olen niitä, joille pelkkä ajatuskin menneisyyden kaivelemisesta on vastenmielinen.. Kuulun näet siihen sukupolveen, jolla on poikkeuksellisen värikäs menneisyys, kiitos pikku pirskeiden, jotka järjestettiin kunniaksemme Euroopassa ja Lähi-Idässä. Oma menneisyyteni on erityisen riemunkirjava, ja täytyy myöntää, että olen vuosien mittaan itsekin antanut sille lisäväriä ainakin parin sipaisun verran...

Mikään moukka tahi  sivistymätön tyyppi ei yksityisetsivämme suinkaan ole,
sillä hän harrastaa myös kirjallisuutta: The Shape of Things to Come öljykangaskääröineen  kätkee sisälleen 38-kaliiperisen Webley-revolverin patruunarasioineen ja H.G. Wellsin chef d'oeuvren kolossa piilee Lennoxin Niebelungengold: yksityisyritteliäisyydellä saksalaisten kanssa käydystä kaupanteosta ansaitut  rahat, joiden kanssa hän oli päässyt pois miehitysvyöhykkeeltä ynnä pesämunan kartutus Glasgowissa, malliin henkilöt, joiden kanssa toimin olivat uutteria kirjanpitäjiä - olimme yhteisvoimin helpottaneet verottajan työtaakkaa melkoisesti.

Glasgowin:  -  nimittäminen paradoksien kaupungiksi olisi samaa kuin sanoisi, että Pohjoisnavalla saattaa olla koleaa. Katsoi mihin päin hyvänsä, kaupunki näytti olevan ristiriidassa itsensä ja kaiken muun kanssa. Se oli kuhiseva, taajaan asuttu, savuava, äänekäs ja röyhkeä teollisuuskaupunki, mutta jos matkusti vartin mihin tahansa suuntaan, saapui valtaviin, autioihin maisemiin, joita hallitsivat nummimaat, kukkulat ja kapeat laaksot. Glasgow oli asukkaidensa määrittämä kaupunki, ja sen asukkaat olivat Glasgowin määrittämiä, mutta saman lyhyen varttitunnin matkan päässä glasgowilainen identiteetti antoi tietä erilaiselle skotlantilaisuudelle....

Russell tuottaa rouheammansorttista ja suoralinjaista kerrontaa halliten etenkin miljöö- ja ajankuvauksen taidon. Juoni kulkee nokkelasti ja henkilöt ovat omapersoonaisia. Mukavaa, edukseen poikkeavaa ja vekkulisti kuivalla huumorilla höystettyä kovakonnaista viehkoin vuokraemännin somistettua luettavaa välipäiville, jolloin en mitään tajunnan räjäyttävää kaivannut, vaan kelpo dekkaria palanpainikkeeksi. Ja sen Russell vakuuttavasti myös tarjosi, joten Herrasmies-Joen kintereillähän tämä tyttö mieluukseen Glasgowin kaduilla tepasteli:)

Rauhaa & rakkautta vuoden loppupäiville: