lauantai 21. toukokuuta 2022

Akkuja lataamassa...

 

-  Metsä on suomalaisten psykiatri. - Arto Seppälä

Oli koittanut korkea aika lyödä hyntteet kasseihin ja kääntää auton nokka kohti Itä-Hämettä ja siellä järven rannalla, nuoren koivikon keskellä odottavaa vanhojen hirsien satuilua, tuttua vuokra-mökkiämme.

Startatessa kotipihan parkkialueella kukoisti Sakura-aika:

 



 

Isäntäväen tielle kääntyessämme näimme pellolla sulassa sovussa meitä tulijoita vastaanottamassa ja tähyämässä sulassa sovussa metsäpeuran ja - jäniksen, jotka hetken tilannetta arvioituaan päättivät jänis edellä pompotellen ja peura perässä iloisesti ja ilmavasti loikkien häipyä poseeraamasta metsikön kätköihin jättäen jälkeensä taivaalla liitelevät pääskyt.

Sauna lämpeni joka päivä ja vetreytti lihaksia, Kanssakulkija tietysti myös pulahti uimasiltaan noin viisiasteisessa järvessä väittäen sen tekevän hyvät hyrinät jälkikäteen. Hmm... ja hyvät hyssyrät...

Kilometrejä kertyi. Kuljettiin päivittäin upeita metsälenkkejä puhtaassa ilmassa, hyvin hoidetussa vanhassa kuusikossa  ja sen kärryteillä kuin satumetsässä  ihaillen toisella puolen kimmeltävää järvenselkää. 
 
Pihamaalla nautimme ilmaiskonserteista peippojen, västäräkkien ja muiden siivekkäiden esityksiä kuunnellen. Aamuiset joutsenten hyvän huomenen töräytykset vaativat totuttelua, jottei olisi kahvikupponen käsistä säikähdyksestä livennyt. Rantasipit puolestaan tapasivat lounasaikaan juhlavine mustavalkoisine pukuineen tepastella akkunan edessä kauniin vihreällä nurmikolla. Ainutkertainen bongaus oli uljaasti liitelevä Ruskohaukka, jonka siipienväli saattaa olla 140 cm.

Mutta sarjasta ei makiaa mahan täydeltä: vallinneen kelpo kelin, joskin tuulisen jälkeen istuessamme ulkona päiväkahveilla, ilma otti ja synkkeni äkisti  tummanpuhuvaksi pilvimatoksi, tuuli yltyi vonkumaan, ripsahti muutama tippa varoitukseksi  ja sitten alkoivat rakeet voimalla  rummuttaa:

 




Onneksi tuo oli vain hetkellinen, ennekokematon muistutus Ukko-Luojalta nauttia kaikesta tarjotusta. Kun sitten koitti - aivan liian pian - kotiinlähdön aika, 
oli pihanäkymä ennallaan. Uutuutena nurmikon keskellä avautuivat pieninä ryppäinä nämä suloiset, päivänkakkaranomaiset valopilkut, osuvasti nimeltään Kaunokainen:

 




 

Kaunista, sielun- ja mielenlepoa, rauhoittavaa  ja rentoa asenteella kaukana kavala maailma ja äänettöminä kaikki tekniset laitteet.

 

Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystäväänsä 
Risto Rasa


On lähdettävä voidakseen palata ja palattava voidakseen lähteä:) 
 
Kiitos vihreä ovi ja aurinkoista viikonloppua!!
 
Metsäntyttönä:

torstai 19. toukokuuta 2022

Samuel Bjørk: "Susi/Ulven" - ex Libris...

"Susi", Samuel  Bjørk, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 422 s., suomentanut Päivi Kivelä.

Samuel Bjørk: on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien. Mia & Munch -jännityssarja on huima kansainvälinen myynti- ja arvostelumenestys. Lisäksi Bjørk  on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi muuta romaania ja kuusi musiikkialbumia." (Lievelehti)
 

 
                                                            ©Harald Øren 
 
"Kahden 11-vuotiaan pojan ruumiit löydetään oslolaisesta lähiöstä, vieressä makaa kuollut kettu. Murha muistuttaa ratkaisematonta tapausta Ruotsissa: samanikäiset pojat ja valkoinen kani. Holger Munch on nimitetty uuden tutkintayksikön johtajaksi. Hän tapaa poikkeuksellisen lahjakkaan poliisiopiskelijan, nuoren Mia Krugerin, ja näyttä kuvia molemmista rikospaikoista. Mia huomaa heti seikkoja, joita kukaan ei ole ajatellutkaan.
Munch palkkaa hänet välittömästi. Sitten kaksi 11-vuotiasta katoaa. 
Alkaa kuumeinen takaa-ajo, joka sysää Mian yhä syvemmälle pahuuden sydämeen." (Takakansi)
 


 

Bjørk on ottanut oman paikkansa dekkariosastollani aiemmin teostensa Yölintu ja  Poika pimeästä  ansiosta.

Holger Munch   - istui mustassa Audissa, jonka stereoissa soi Bachin sellosarja numero 1 G-duuri, ja hänellä oli huono omatunto koska hän oli lähtenyt perheensä luota kesken sunnuntaisen aamupalan. Eivät he tosin valittaneet.  
Eivät koskaan. Tuli tällainen puhelu milloin tahansa. Myöhään illalla. 
Kesken kesäloman, jouluaattona, juuri kun siankylki oli nostettu pöytään. 
Aina he ymmärsivät. Neljäkymmentäkaksivuotias Holger Munch oli työskennellyt lähes kaksikymmentä vuotta murhatutkijana ja asunut koko ajan hänen kanssaan. Mariannen, Lukioaikaisen tyttöystävän...

Mia Kruger:  - vilkaisi salaa puhelintaan kun leppoisa rikostutkija hymyili ja painoi hissin nappia. "Toimisto on kolmannessa kerroksessa. Yksikkö siirrettiin tänne viime syksynä, mutta remontti on vielä kesken. Tietäähän ne rakennusmiehet." Mia oli pitänyt hänestä heti. Holger Munchista, Ihmisestä tietää heti, pitääkö hänestä vai ei. Ainakin Mia tiesi. Tähän ihmiseen voi luottaa, hän on rehellinen ja hänen lähellään on turvassa, hän auttaa vaikka mitä tapahtuisi, aina kun tarvitsee apua.   

Murha on aina lopullisuudessaan haasteellinen asia, etenkin kun kyseessä on edelleen ratkaisematon tapaus ja kaksi lasta, raakaa ja raadollista. 
Kuitenkin kirjailijan tapa käsitellä asioita empaattisesti ja myötätunnolla kera sujuvasti soljuvan kerronnan ryyditettynä osuvilla henkilökuvauksilla, määrätietoisella tutkinnalla sekä ihmissuhteilla ja niiden kiemuroilla, tuottaa tulosta. 
 
Tämä  Susi  tulikin kuluneella mökkiviikolla luonnon helmassa hotkaistua kahdella lukukerralla, yksinkertaisesti koska sitä ei kerta kaikkiaan voinut jättää kesken. Bjørk vangitsee lukijansa mielenkiinnon vaivihkaa ja vaivatta.
Laadulla on tekijänsä, yksi tämän genren niistä on eittämättä hyvän psykologisen silmän omaava, verbaalikko Samuel Bjørk!
 
- Jos maailma antaa sitruunoita, tee sitruunamehua... 
 
 Mehua mielikseen puristeli:
 

lauantai 14. toukokuuta 2022

Eppu Nuotio: "Leinikkimekko - Raakel Oksa ratkaisee" - ex Libris..

"Leinikkimekko - Raakel Oksa ratkaisee",  Eppu Nuotio, Gummerus Kustannus Oy, 2022, 232 s. Kansi Timo Numminen.

Bestsellerkirjailija Eppu Nuotion  (s.1962 Iisalmessa) tuotanto sisältää romaaneja, lastenkirjoja, kuunnelmia, näytelmiä ja tv-elokuvien käsikirjoituksia.
Berliini-vuosien jälkeen kirjailija on palannut Suomeen ja asuu pääkaupunkiseudulla miehensä ja koiransa kanssa." (Lievelehti)
 

                                                               ©Liisa Valonen

 

"Raakel Oksa saa remontointiprojektikseen vanhan kerrostalohuoneistoasunnon Töölössä. Raakelin ja hänen luottoremontoijansa Dannen purkaessa väliseinää rakenteista löytyy peltilaatikko, johon on säilötty katkaistu letti, leinikkimekko ja pala hartsia. Merkillinen löytö ei jätä Raakelia rauhaan.

Kesällä 1960 lahjakas viulistityttö matkustaa Kainuusta Helsinkiin
Sibelius-Akatemian kesäkursseille. Hilkka asettuu vanhapiikatätinsä asuntoon. Unelmien kesän yllä laskeutuu kuitenkin synkkiä varjoja, kun Hilkka ei enää tunne oloaan turvalliseksi." (Takakansi)



Eppu Nuotion kanssa emme ole aiemmin sattuneet kohdakkain, joten oli jo korkea aika ja tästähän muodostui todella iloinen yllätys! 

- Ovet ovat upeat. Vanhan puun tiheäsyinen, oksaton kauneus raapaisee Raakelia aina vain. Vanha ovi avaa kertomuksen. Missä tuo puu kasvoi, josta nuo ovet syntyivät, kuka sen kaatoi, kuka veti hevosella metsästä, ketkä olivat nostamassa tukkia sahatavaraksi, kuka sahasi, kuka pinosi laudat, kuka ne laudat osti ja kuka teki ovet?
"On kyllä hienot", Raakel sanoo.
"Tällaista puutavaraa saa, kun puut kaadetaan keskitalvella, varastoidaan ainakin pari vuotta ja kuivatetaan kahteen kertaan, ulkona ja riihessä. Näitä puita ei olla uittamalla kuljetettu", Danne vastaa ja silittää lähimpää seinään nojaavan oven poskea...

Tämä Leinikkimekko oli jo nimeltään sisältönsä henkinen, positiivisella tavalla kotikutoinen, vanhassa Helsingissä tutuilla kaduilla kulkeva, herkkä viulutyttöineen, romansseineen ja elävine ja todentuntuisine persoonan piirtoineen. Sen verran usein kun on tullut itse remonttireiskan apulaisena oltua, niin jossain kohtaa alkoi remonttipöly houkutella tippoja nenästä ja vaatia silmätippoja kuivuviin silmiin;) Mikä kertoo paljon Nuotion kerronnasta, joka  oli siis luontevaa ja  hyvätasoista ynnä juonenpunonta vaivattomanoloista

- "Kaikki järjestyy", Raakel sanoi. Niin hän uskoo, luottaa siihen enemmän kuin mihinkään muuhun. Kaikki järjestyy, kaiken on lopulta järjestyttävä, sillä muuten missään ei ole mitään mieltä. Mikään ei kenties järjesty niin kuin sen kuvittelee tai edes toivoo järjestyvän, mutta jotenkin asiat aina lutviutuvat, jotenkin elämä kannattelee...

Teos iloisen värikkäine kansineen istui saumattomasti omaan lukuvireeseen ja tuotti hyvää mieltä:). 

Tuohon edelliseen  sitaattiin myös vankasti nojaa ja uskoo:


keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Juhana Torkki: "Dion Prusalainen - Onnellisuudesta" - ex Libris...

 

"Dion Prusalainen - Onnellisuudesta", Juhana Torkki, Otava, 2022, 135 s.

Juhana Torkki  (s. 1977) on kirjailija, teologian tohtori, kääntäjä ja kouluttaja. Hänet tunnetaan puhetaitoa käsittelevistä kirjoistaan.".  (Takakansi)

 

                                                       ©Veikko Somerpuro
 

"Miten onni saavutetaan? Miksi niin usein ihminen eksyy? Kautta aikojen ihmiset ovat tavoitelleet onnellisuutta, usein omistamisen kautta. Länsimaisen kulttuurin pohjavireenä ovat jo antiikin ajattelijoiden pohtimat kysymykset ihmisyydestä ja sen suhteesta materiaaliseen maailman. Miksi diktaattori voi olla valtansa ja rikkautensa keskellä maailman onnettomin ihminen? 
Voisiko luopuminen olla vastaus onnen saavuttamiseen?

Filosofi ja puhujamestari Dion Prusalaisen  (n. 40 - 120 jKr.) osuvat ja paikoin sarkastiset huomiot ihmisen onnentavoittelusta tulevat kahdentuhannen vuoden takaa mutta voisivat olla kuvausta myös nykyajan etsinnästä. Sulava puhumisen taito toi Dionille lisänimen Kultasuu." (Takakansi)
 


 
Juhana Torkin  teosten selkeäsanaisessa ja kiinnostavassa seurassa 
on tullut vietettyä antoisia, pohdiskelevia lukuhetkiä hänen aiempien 
Seneca-suomennoksensa  Elämän lyhyydestä (2018) ja Plutarkhos-suomennoksensa Mielentyyneydestä parissa, joten avoimin mielin ryhdyin selvittämään vastauksia yllä esitettyihin kysymyksiin onnen etsinnästä ja onnellisuuden lukon avaimista. Käsittelyn alla ovat mm. viisaan ihmisen  onnellisuus, tyrannia, orjuus ja vapaus, hyveet ja vetäytyminen.

Esipuheesta poimittua:
- Dion ehkä kiinnittäisi huomiota siihen, miten nyky-ihminen rakentaa onnellisuuttaan kuin palapeliä elämänsä ulkonaisista olosuhteista. 
Nykyajan onnellisuudentavoittelun avainsanoja ovat hedonismi, materialismi ja konsumerismi.
- Diogeneen esimerkki kehottaa henkiseen itsenäisyyteen, kun taas konsumerismi perustuu laumakäyttäytymiseen.
-  Kun enemmistö juoksee trendien perässä, Dionin kuvaama viisas seisoo kuin majakka tyrskyissä ja uhmaa enemmistön mielipidettä. 
 
Juhana Torkin kattava ja antoisa esipuhe avaa oivasti teoksen sisältöä johdattaen lukijansa Dion Prusialaisen aikakauteen ja ajatusmaailmaan. Dion oli kulkija luonnoltaan, harmaan viitan vaeltaja ja sanavalmis sellainen, joka eli vaiherikkaan ylä- ja alamäkiä sisältävän elämän, ihmisen kokoisen...
 
Yleisestä mielipiteestä:
-  Viisas ihminen ei piittaa ihmisten arvostuksesta tai sen puutteesta, siitä mitä typerät ihmiset moittivat tai kehuvat, olipa heitä sitten paljon, tai vain vähän mutta rikkaita tai vaikutusvaltaisia. Sitä mitä pidetään yleisenä mielipiteenä hän ei pidä varjoa kummempana, sillä hän näkee, kuinka isoista asioista tulee pieniä ja pienistä isoja ja kuinka usein samatkin asiat esiintyvät milloin suurempina, milloin vähäisempinä...

Filosofia on aina kiinnostanut ja kiehtonut ihan maallikkotasolla. 
Teos istui saumatta kuluvaan levottomaan maailmanaikaan houkutellessaan miettimään syntyjä syviä ja sitä, mikä meille itsekullekin on tärkeää, mitä ilman meidän olisi parempi olla. Mikä vapauttaa ja tekee onnelliseksi tai tyytyväiseksi - tyytyväisyys on mielestäni pidempi ja parempi eli sikäli tavoiteltavampi olotila - ja toisaalta, mitä kaikkea me taakkanamme aivan turhaankin kannamme. 
Mikä on tärkeää ja mikä ei? Milloin minä itse persoonana voin hyvin ja heijastan sitä ympärilleni kanssaihmisiini?

Juhana Torkki ja Dion Prusalainen: mainiota, että tiemme ristesivät ja lämmin kiitos sisällyksekkäästä lukukokemuksesta! Sen laajaa antia sulattelemaan ja ilmaan heittämiä kysymyksiä pureskelemaan jäi ykskin lukemastaan ilahtunut

Telluksen tallaaja:

tiistai 10. toukokuuta 2022

Aleksandrs Čaks: "Sydän jalkakäytävällä" - ex Libris...

"Sydän jalkakäytävällä", Aleksandrs Čaks, Paperiporo, 2021, 117 s., suomentanut Mirja Hovila.

Aleksandrs Čaks (1901-1950), runoilija Jumalan armosta, syntyi ja kuoli Riiassa, joka kuului ensi  Venäjään, sitten itsenäiseen Latviaan ja lopuksi 
Neuvosto-Latviaan. Hänen lyhyt elämänkaarensa heijastelee oman aikansa muutoksia ja mullistuksia hyvässä ja pahassa, Runot, novellit, lehtikirjoitukset, krittiikit ja kannanotot kertovat sivistyneestä, monipuolisesta ja inhimillisestä miehestä, jonka ääni kuuluu edelleen vahvana." (Lievelehti)

 

                                                      ©Latvian kansallisarkisto


"Raitiovaunu, jäätelö, ruislimppu, vesiränni ja nappipeli. Puistokatu, katukivi, lamppu, roskalaatikko, kioski ja hautausmaa. Ajuri, katupoika, talonmies, lehtimummo, ilolintu, merimies ja kauppias. Rakkaus ja kaipaus. 
Näistä ja monista muista aiheista on syntynyt Aleksandrs Čaksin runoista ja novelleista suomennettu valikoima. Čaks (1901–1950) oli Latvian ensimmäinen urbaani runoilija ja modernismin edelläkävijä.

Neuvostoaikana Čaks valjastettiin järjestelmän palvelukseen. Sensuuri ja painostus mursivat hänen terveytensä – sydän ei kestänyt. Čaksin laajaa tuotantoa on tutkittu paljon, ja monet runot on sävelletty. Hän on edelleen Latvian rakastetuimpia runoilijoita" (Takakansi).

 

 

Ensihipaisu Čaksin tuotantoon tapahtui Heli Laaksosen versioin varustetun Poimit sydämeni kirjahyllystä  Runovuoropuhelu teoksen seurassa hykerrellessä. Esittelyn perusteella  Čaks vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta semminkin, kun latvialainen runous oli itselleni tutkimatonta ja tuikituntematonta aluetta, joten odotusarvo oli korkealla lähteä tarkistamaan, pitävätkö suomentaja Mirja Hovilan seuraavat houkuttelevat alkusanat paikkansa:
 
- Čaks kuvaa usein aisteja ja värejä- ja miten intensiivisesti, värikkäästi, epätavallisin siveltimenvedoin! Usein korostuvat tuoksut ja hajut, 
mikä näkyy myös valikoimani novelleista. Čaksin kielikuvat ovat epätavallisia, ja monesti runo päättyy yllättävästi, kuin hän äkkiä vaihtaisi puheenaihetta. 
Runot ovat kuin impressionistin taulut...

Makupaloja ja otteita: ensimmäinen1920-luvun lopulta ja julkaistu1991, toinen Tänä iltana ja kolmas Tunteet ja järki:


-  Minä olen vain kadun ja bulevardin jatke. 
Kun kävellessäni astun lammikkoon, tuntuu kuin se lähtisi mukaani.
- Voi miksen ole talonmies tai poliisi,
joka kulmassa seisoo.
Saisin rauhassa hengittää bensiiniä ja kahviloiden
savua,
nähdä pyöreitä renkaita pyöreiden pöytien sijaan. 
 
 
- Tänä iltana haluan haaveilla
kaikesta, mikä on torneja korkeammalla.
- Tänä iltana haluan haaveilla,
vain haaveilla
ja unohtaa, että tarvitsen rahaa,
että kengänpohjani ovat puhki
ja huomenna
          on saatava työtä.
 
 
 Tunteita voi ymmärtää vain tuntein.
Entä järki?
Mikä järki!
Sanokaa: näkevätkö korvat?...
Tunteita voi ymmärtää vain tuntein.
Järki on vielä liian tylppä haarukka,
jotta siihen voisi pistää kaiken
minkä voi tuntea.
palasen vielä voi, mutta entä muruset ja niitä
                                                   pienemmät?...
 

Čaksin  yllättävän tuoreen oloiset ja vekkuleita, yllätyksellisiä käänteitä sisältävät runot ja novellit ihastuttivat ja ilahduttivat; mikä parasta: Hovilan  houkuttelevan oloiset alkusanat vastasivat huutonsa!

Mirja Hovila on tehnyt on tehnyt kulttuuriteon kääntäessään tämän koosteen ja varustaessaan sen elävöittävillä ja taustoittavilla valokuvilla.

 -  Älkää astuko päälle  -tuo sydän jalkakäytävällä on Čaksin...

Aleksandrs  Čaksin jalanjäljillä on mielenkiintoisin aatoksin  asteltu myös blogissa Kirjarikas elämäni.

Sietääpä jatkossa katsella tarkasti jalkoihinsa jalkakäytävillä astellessa:

lauantai 7. toukokuuta 2022

Otsa kurtussa, suu mutrussa...

 

 Pegasoksen siiville:

Jos on kerran äidiksi syntynyt

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

-Anne-Mari Kaskinen –

 


 

 Annetaan lapsille päiväksi maapallo,
kuin kirjava ilmapallo,
että he saisivat leikkiä,
leikkiä ja laulaa tähtien seassa.
Annetaan lapsille maapallo,
kuin jättiläisomena tai lämmin leipä,
että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.
Annetaan heille koko pallo,
että maailma edes yhden päivän saisi tuntea,
mitä on ystävyys.
Meidän käsistämme lapset ottavat maan
ja istuttavat siihen kuolemattomia puita.

– Nazim Hikmet,suom. Brita Polttila –

 




Hyvää ja aurinkoista  huomista  äitienpäivää - Днем матері - Den´ Materi!! Sitkeyttä, voimia ja rohkeutta pitää rintamasuunta eteenpäin ja huolta itsestämme sekä lapsistamme, sillä heissä on tulevaisuus!

Silmät ymmyrkäisinä ja hiljaisena tyttönä ruusujaan ihailee ja  maailmanmenoa ihmettelee:

torstai 5. toukokuuta 2022

Pascal Engman: "Lesket / Änkorna" - ex Libris...

 

"Lesket", Pascal Engman, WSOY, 2022, 542 s., suomentanut Pekka Marjamäki.

"Pascal Engman   (S.1986) on kirjailija ja entinen Expressenin toimittaja.
 Lyhyessä ajassa hänestä on tullut yksi sukupolvensa luetuimmista dekkaristeista. Esikoisromaanistaan Patriooteista lähtien hän on käsitellyt päivänpolttavia, poliittisia aiheita. Vanessa Frankista kertovassa sarjassa ovat ilmestyneet aiemmin Polttava maa (WSOY 2020) ja Rottakuningas (WSOY 2021)."

 

                                                       ©Alexander Donka

 

"Miespoliisi murhataan Tukholmassa. Pian rikospaikan lähettyviltä löytyy toinenkin ruumis, nuori tuntematon nainen. Kaksoismurhan tutkinta osoittautuu rikostutkija Vanessa Frankille henkilökohtaisemmaksi kuin hän osasi aavistaakaan. Kun johtolangat vievät kohti Isistä, pelko kasvaa. 
Huoli terroriteoista voi yhdistää ihmisiä, mutta myös toimia koston moottorina – ja silloin vaikutukset ovat tuhoisat." (Takakansi)
 
 

 

Totuttuun tapaan kuten Patriootit, Polttava maa  ja Rottakunigas  tämäkin uutukainen pitää sisällään monenlaisia elementtejä eri perspektiiveistä kuvattuna: hyviksiä ja pahiksia, murhia, Isistä, prostituutiota likaista rahaa ja sen pesua, halveksuntaa Janten lakeja noudattavia kohtaan. Lisäksi  harrastetaan maalittamista ja kaikenlaista keljuilua, mutta  tunnetaan myös huolta ja osoitetaan  huolenpitoa, kiintymystä ja rakkauttakin.

Vanessa:  Hän ei halunnut kuolla. Ei nyt, Muutama vuosi sitten hänellä ei olisi ollut mitään kuolemista vastaan, mutta nyt oli toisin. Nykyään hänellä oli elämässään Celine, joka oli antanut hänelle jotakin, minkä vuoksi taistella. Jotain hienoa, Kaunista. Celine luotti häneen, tarvitsi häntä. 

 Hamza ja Farid: Joskus minusta tuntuu kuin me olisimme ainoat eloonjääneet. Olet täysin väärässä. Meitä on tuhansittain kaikkialla Euroopassa. 
Nukkuvia soluja. Meidän täytyy näyttää muslimiveljillemme ja -sisarillemme kaafirien todelliset kasvot. Herättää heidät. Minä, sinä ja muut kaltaisemme uhraavat henkensä, jotta muslimit ympäri maailman saavat elää arvokasta elämää...

Nykyongelmia  aiheuttavat integroitumattomat maahanmuuttajataustaiset, asuinaluekohtaiset ja väkivaltaiset katujengit ovat jo pitkään olleet Ruotsissa kasvava ongelma, ja sama meno on rantautunut tänne koti-Suomeenkin, - valitettavasti.

-Viime vuosina poliiseja ja heidän lähimmäisiään kohtaan esitetyt uhkaukset olivat lisääntyneet ja muuttuneet aiempaa raaemmiksi. Rikolliset eivät enää empineet ampua yksittäisten poliisien koteja päin tai uhkailla heidän perheitään. Etenkin järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan taistelevia poliiseja uhkailtiin.  
Ennen kuin Vanessa oli siirtynyt Nova-ryhmänä aiemmin tunnetusta erikoisyksiköstä NOA:n murharyhmään, hän oli itsekin joutunut lukuisten uhkausten kohteeksi. 
 
 
he ovat idealisteja, pahoja,
mitä he ovat tehneet kauhujen takapihalla
en osaa kuvata, en osaa muuttaa verta musteeksi...
Tomas Tranströmerin runosta "Carillon",
kokoelmasta Villi Tori (suom. Caj Westerberg)

 

Engman, jonka tavaramerkki ovat lyhyet ja napakat luvut, jatkaa omalla vauhdikkaalla ja vaihtelevalla ripeätempoisen kerronnan saralla tavalla, jossa ei jarrupolkimella ole juurikaan käyttöä ja josta ei jännitystä ja vaaratilanteita uuvu pitäen lukijansa valppaana ja taatusti hereillä.  Kiitos myös suomentaja 
Pekka Marjamäen sivumäärästään huolimatta reipas- ja mukavalukuinen tiiliskivi:)

Vikkelästi vipelsi: