"Helvetintuli/ Helvetesilden", Karin Fossum, Johnny Kniga, 2023, 255 s., suomentanut Tarja Teva.
"Karin Fossumin (s.1954) kirjojen tunnetuin henkilöhahmo on rikoskomisario Konrad Sejer, jonka seurassa suomalaisetkin lukijat ovat voineet viihtyä aina 1990-luvun lopulta lähtien. Siinä ajassa on Sejerin uskollinen seuralainenkin ehtinyt vaihtua. Frank-koira on Sejerin nykyinen silmäterä. Fossum on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, joihin lukeutuu myös Suomen Dekkariseuran Ulkomaisen Kirjallisuuden Kunniakirja." (Lievelehti)
© Arild Sønstrod
"On heinäkuun alku, lämmin kesäpäivä. Maatilan ruosteisesta
asuntovaunusta löytyy kaksi raa’asti murhattua ihmistä. Äiti ja poika,
kummassakin neljä veitseniskua. Ruumiiden vierestä löytyy verinen
veitsi, ilmeinen murhaväline. Surma-aseen lisäksi poliisin ainoa
johtolanka on yksi verinen jalanjälki.
Tältä pohjalta Konrad Sejer pyrkii
päättelemään, onko kyseessä pikaistuksissa tehty tappo vai harkittu
murha. Ja miksi nainen ja hänen poikansa ovat asuntovaunussa? Entä
kenellä on ollut motiivi murhata nämä harmittomilta vaikuttavat ihmiset?" (Takakansi)
Edellisestä Fossumin Konrad Sejeristä on vierähtänyt tovi jos toinenkin, joten lähdetäänpä liikkeelle pääparin nykytilanteesta tärkeysjärjestyksessä tietty:
Frank-koiran ja Sejerin miljöö: - Frank makasi pöydän alla, jonne laitetun peiton se möyhi aina pesäksi ennen kuin kävi nukkumaan. Sejer meni ikkunaan. Työhuoneesta avautui näkymä joelle, jota näin heinäkuussa liikennöi valtava määrä kaiken kokoisia veneitä sekä muutama innokas meloja. Hän näki joutsenperheen ja vanhan miehen, joka ruokki lintuja leivänkannikalla, ja muutaman lapsen uimassa jääkylmässä virtauksessa.
Sejer: - oli puolivälissä kuuttakymmentä, pitkä, hoikka harmaa mies,
jolla oli terävät piirteet. Naiset kääntyivät edelleen katsomaan häntä, kun hän kulki kaupungilla. Hän tiesi, että hänen täytyisi lopettaa työt muutaman vuoden kuluttua, sillä toiset olivat valmiina tarttumaan vastuuseen. Ajatus eläkkeelle jäämisestä ärsytti häntä silmittömästi. Miten hän saisi aikansa kulumaan?
Istuisi parvekkeella viskilasi kädessään, kuuntelisi Monica Zetterlundia ja kävisi kävelyllä Frankin kanssa?
Näistä mietteliäistä tunnelmista starttaa tiivis mystisen murhatapauksen ratkaisun etsintä: mikä on ollut teon perimmäinen motiivi, mitkä olosuhteet, ne varhaisetko ovat johtanet tähän brutaaliin lopputulemaan?
Sympaattinen Sejer on teoksen kantava voima ja kaiken kaikkiaan sekä henkilökuvaus että juonen kuljetus sujuvat Fossumilta vankalla ammattitaidolla kuvaa hän sitten itse tutkintaa, henkilöitä tahi elävästi kerrottua kodin-/vanhustenhoitajan kirjavaa asiakaspiiriä kaikesta kitisevine, natisevina ja kaikkeen tyytymättömine tai herttaisine kahvin- ja pullantuoksuisine asiakkaineen lemmikkikoiria ja kissoja unohtamatta.
Kirjailija ei tyydy vain juonen kuljetukseen vaan itse poliisityön kuvaamisen jäädessä pienempään rooliin hän etsii ja löytääkin syitä ihmisten toiminnalle niin hyvässä kuin pahassakin, näkee tapahtumaketjujen askeleittaisen kulun, jota tässä tapauksessa johtaa ikäviin ja dramaattisiin seurauksiin
Mukavaa ja laadukasta kesälukemista näin sateen luontoa hemmotellen ropistessa ikkunoihin puhdistaen ilmaa katu- ja siitepölyistä sekä antaen vauhdikkaasti etenevälle keväälle uutta puhtia kasvuun ja kukintoihin.
Fossumin ja Sejerin ynnä Frankin matkassa vaivatta viihtyi: