perjantai 22. syyskuuta 2023

Helena Telkänranta: "Millaista on olla koira?" - ex Libris...

 "Millaista on olla koira?", Helena Telkänranta, SKS Kirjat, 2023, 161 s.,
 kansi Timo Numminen.
 
"Helena Telkänranta  on eläinten käyttäytymistieteen tohtori. Hänen teoksensa
 Millaista on olla eläin? (SKS 2015) sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, Lauri Jäntin palkinnon ja Finlandia ehdokkuuden, Teos palkittiin myös vuoden eläinsuojelutekona." (Takakansi)


"KIRJA, JONKA KOIRASI HALUAISI SINUN LUKEVAN
 
Tiedätkö, mitä koiran hännänheilutuksen suunta merkitsee? Tunnistatko murinan eri vivahteet? Koira viestii jatkuvasti eleillään ja ilmeillään, ja jos osaamme, voimme lukea niitä. Kun ymmärrämme, mitä lemmikkimme yrittää sanoa, voimme paremmin tarjota sille hyvän elämän.

Tuorein tutkimustieto murtaa myyttejä eläinten käyttäytymisestä. Kuononpään nuolaisu ei aina liitykään ruokaan, ja hännänheilutus voi olla myös merkki hermostuneisuudesta. Jokaista koiraihmistä puhutteleva kirja tekee yhteiselosta ihmisen parhaan ystävän kanssa entistä antoisampaa." (Takakansi)

Teos sisältää Esipuheen lisäksi luvut:  1. Koira ja susi yhtäläisyyksiä ja eroja, 2. Eri rotujen erilaiset aivot, 3. Pennun elämän alku, 4.Tunteet, motivaatiot ja käyttäytymistarpeet, 
5. Oppiminen ja älykkyys ja 6. Koiran suhde ihmiseen sekä Lähdeluettelon ja Hakemiston.
 
Teoksen keskellä on lisäksi havainnollistavia  ja hauskan valaisevia värivalokuvia erilaisista sosiaalistumiseen liittyvistä tilanteista sekä koirien ilmehtimisestä korvienasentojen moninaisine merkityksineen.
 
Tässäpä jokaisen koiranomistajan ymmärrystä lisäävä uutta tutkimustietoa sisältävä toiveteos, johon näin koirien vannoutuneena ystävänä, ex-Mattena ja perhekunnan neljän  kaikenkarvaisen ystäväni Mummi-Mattena uteliain mielin tartuin, sillä näistä veijareista ja uskollisista ystävistämme ei koskaan tiedä tarpeeksi tai voi tietää liikaa ymmärtääkseen edes likikään täydellisesti niiden toimintaa, kehonkieltä ja tempauksia. Aina kannattaa oppia lisää, - muutenkin kuin kantapään kautta.
 

-  Mitä paremmin omistaja ymmärtää koiransa tunteita ja tarpeita, sitä paremmin hän pystyy järjestämään sille edellytykset hyvään elämään. Oli koira minkä näköinen tai kokoinen tahansa, sen hyvinvoinnille ovat olennaisia samat perusasiat: aktiivinen palkitseva toiminta, mahdollisuudet vaikuttaa omaan olotilaan ja tilaisuudet viettää pienestä pitäen paljon aikaa muiden koirien seurassa. Silloin myös ihminen on koiran paras ystävä.

Tätä uutukaista voi hyvillä ja turvallisin mielin suositella kaikille koiraihmisille. Selkeästi ja  mielenkiintoisesti vahvalla ammattitaidolla kirjoitettu opas koirien käyttäytymisen ja mielenmaiseman tulkitsemisen helpottamiseksi ja avuksi  sekä sen lukemisen onnistumiseksi ja hyvän yhteiselon mukavuuden ja sujuvuuden lisäämiseksi; suosittelen  lämpimästi kaikille näiden ihmisten parhaiden ystävien elämästä kiinnostuneille! 

Koirista on monia vekkuleita sanontoja kuten: Ei ole koiraa karvoihin katsomista...

Iloisiin hännän huiskutuksiiin:

lauantai 16. syyskuuta 2023

Lasse Hauerwaas: "Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu" - ex Libris...

 "Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu",
 Lasse Hauerwaas, Enostone, kannen kuva ja suunnittelu Asko Künnap.

"Lasse Hauerwaas (s. 1984) on suomalainen runoilija ja lavarunoaktiivi. Hauerwaas on kirjoittanut kuusi runoteosta sekä kuvannut ja ohjannut videoita Helsinki Poetry Connectionin jäsenten sekä muiden runoilijoiden runoesityksistä." (Wikipedia)

                                                        ©Henry Söderlund

"Postinkeltaiseen lippikseen pukeutunut runoilija Sörkän Ruusun tiskillä. Riitelevä, rakastuva ja humaltuva maailma, kapakan sisällä ja ulkopuolella.
LASSE HAUERWAASIN runoissa tarkastellaan ihmistä arjen ja Kurvin keskellä. Kielenkäytössä kuuluu vahva, ironinen huumori. Samalla keskiössä ovat yksilön kaikki tunteet. Mitä on...noh, elämä." (Takakansi) 


Hersyvä esittely ja kannen iloisesti poikkeava teesi saivat oitis nappaamaan tämän pienokaisen mukaan matkaan kirjastosta ja halun ottaa selvää, minkälainen kirjailija seisoo sanojen takana ja millaisin annein hän lukijaansa haluaa lähestyä:

"tekstinkäsittelyohjelman korjatessa kirjoitustani
esitän sille yhden kysymyksen
Kumpi meistä on julkaissut
seitsemän runokokoelmaa?


politiikassa asiat riitelevät
mutta ihmiset ovat muuttumattomia
todellisuudessa ihmiset riitelevät mutta asiat ovat
muuttumattomia
 

filosofiassa ihmiset riitelevät
mitä tehdään asioille
ideologiassa ihmiset riitelevät
mitä tehdään ihmisille
 

pestyäni pyykkikoneessa
nenäliinoja
lompakon
tasoitelasten
kipsilevyruuveja (RIP Upo!)
kännykän
ja miinusvahvuuksien silmälasini
joudun toteamaan, että puhtaat vaatteet
ovat pyykinpesussa iloinen sivutuote
ja siksi ne ripustetaan pihalle narulle
naapureiden ihmeteltäväksi
 
 
matematiikassa asiat riitelevät mitä tehdään asioille
fysiikassa asiat eivät riitele vaan tekevät.
 
 
kun suuri asteroidi lähestyy maata
ja maailman johtajat kehottavat
olemaan panikoimatta
ja pysymään kotona
kunnes toisin sanotaan
on aika panikoida :
jossain on vielä
vessapaperia ostamatta ! "
 

Kannatti paiskata kättä Hauerwaasin kanssa! Kerrassaan mainio ja hauskan ilkikurisesti, mutta  ehdottomasti empaattisella asenteella homo sapiensia havainnoiva pieni suuri kooste, joka kutkutti ja huvitti suunnattomasti. 

Ei kuin hymyssä suin pyykit koneeseen ja kipin kapin vessapaperin ostoon:

 

keskiviikko 13. syyskuuta 2023

Ella-Maria Nutti: "Pohjoisessa kahvi on juotu mustana" - ex Libris...

 "Pohjoisessa kahvi on juotu mustana", Ella-Maria Nutti, Johnny Kniga, 2023, suomentanut Jaana Nikula.

"Ella-Maria Nutti (s. 1995) on  Jällivaarasta Ruotsin Lapista kotoisin oleva saamelaiskirjailija, joka opiskelee psykologiksi Uumajan yliopistossa. Pohjoisessa kahvi on aina juotu mustana on hänen esikoisromaaninsa." (Lievelehti)


                                                         ©Sofia Runarsdotter
 

 "Äiti, tytär ja etäisyys, joka pitäisi kuroa umpeen. Suoraan sydämeen käyvä esikoisromaani näyttää, miten ohuimmista langoista syntyy vahvin side.
Ella-Maria Nuutti onnistuu koskettamaan jotakin sanomatonta ja kouriintuntuvan tunnistettavaa kuvatessaan äitiä ja tytärtä, joita yhdistävät veri ja pienet yksityiskohdat mutta erottavat kaikki ne asiat, joita he eivät voi sanoa toisilleen. Se mitä ei voi ääneen lausua, on lopulta kaikkein tärkeintä. " (Takakansi)
 
 

 
 Uusi kirjailijatuttavuus, kahvi ja pohjoinen sekä utuisen kaunis kansikuva koirantaluttajineen: monta houkuttelevaa syytä lähteä avoimin ja uteliain mielin Nuttin matkaan.

Agneta ja Tilda, äiti ja tytär:  - Tilda nyökkää ja pyytää Agnetaa viipaloimaan tomaatteja. Agnetasta tuntuu, että hän sanoi taas väärin vaikka oli tarkoittanut osoittaa huolenpitoa, mutta Tildan korvissa se oli kuulostanut valitukselta. 
Tuntuu kuin Agneta ei osaisi sanoa mitään oikein. Pulssi takoo hurjasti, hänen on nyt onnistuttava. Mutta sanat ovat kuin kömpelöitä keiloja, jotka kaatuilevat hänen ympärillään...
 
- He kävelevät hiljaisina katua pitkin eteenpäin, kulkevat rinnakkain kun mahtuvat, mutta enimmäkseen peräkkäin. Siinä menee kahden yhteen kuuluvan yksinäisen jono. Koleus  on laskeutunut heidän välilleen. Agnetalla on möykky vatsassa sekä vertauskuvallisesti että oikeasti. Hänen on sulatettava jää.
 Hän tahtoisi ottaa Tildan syliinsä ja halata tiukasti niin kuin silloin kun tyttö oli neljän vanha ja näki painajaisia.

Niinpä: Äidit ja tyttäret - isät ja pojat. - aikuiset ja aikuistuvat. Ne lausumattomat sanat ja keskustelemattomiksi jäävät asiat, joita ei sanotuksia  eikä  selviksi saada. Välimatkalla ei merkitystä: tuhat kilometriä taivalta tahi samoissa taloudessa /tiloissa ja samalla paikkakunnalla. Miksi näin?? Aina veri ei ole vettä sakeampaa. Vaikka  tässä tapauksessa ei näistä ole kysymys, niin asiaa sivuten todettakoon, että puhumattomuus, nonsoleeraaminen ja mykkäkoulu ovat rajuja vallankäytön välineitä.

Agneta:  - on tehnyt töitä lähellä kuolemaa. Vanhusten luona se on aina läsnä. Hän on monet kerrat töihin tullessaan joutunut heti avaamaan ikkunan, jotta sielu pääsisi lentämään ulos. 

Irrallinen yksityiskohta johon on omaa kontaktipintaa: Isomummin kuoltua kotonaan Mummilassa ja tarkistettuamme sen asettamalla hänen suunsa eteen peilin,  joka ei höyrystynyt,  oli seuraava yhteinen toimenpiteemme avata huoneen ikkunat levälleen, jotta sielu pääsisi kotiinsa... Kaunis hetki, joka on jäänyt elävänä mieleen.

Kerrassaan upea, harmoninen ja tyylikäs sekä varmaotteinen esikoinen, joka on kypsä syntyessään ja meni suoraan ihon alle lupia anelematta tahi  kyselemättä!! 

Nutti on hienoviritteisten tunnelmien ja tunnetilojen luoja ja lukijana nautin keskittyneesti syvän hiljaisuuden vallitessa hänen kerronnastaan ja Jaana Nikulan taidokaasta ja ammattitaitoisesta käännöksestä, yhdistelmästä, joka  lukijalle silmien eteen nautittavaksi tarjotui. Odotusarvo kirjailijan jatkon suhteen on jää korkealle tasolle.

Niin se kahvi?  Kiitos,  mustana:

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Mikko J. Kiviluoto: "Espanjan punainen kulta" - ex Libris...

 "Espanjan punainen kulta", Mikko J. Kiviluoto, Docendo,2023, 272 s., 
Kansi: Jyri Alanne, Viestintä Kreivi Oy.

Mikko J. Kiviluoto (s. 1968) tutkii ja kummastelee Salosta käsin koko tunnettua maailmankaikkeutta ja sinne jostain ilmestyneitä persoonia. Joskus jopa vilpittömästi ihaillen. Kiviluodon esikoisteos Casa Dementeria julkaistiin vuonna 2021 (Docendo)

                                                              ©Jan Sundman

 

"Kun taistellaan maailman kalleimmasta mausteesta, kaikki keinot ovat sallittuja. Veijariromaani mässäilee lähinnä naurulla, ei väkivallalla.

Suomalainen huijaripariskunta ryhtyy valmistamaan ja myymään sahramia kyseenalaisin keinoin. Meritie vie Algarvesta Länsi-Saharan aavikolla ja matka  jatkuu Almerian kasvihuoneisiin. Asiakkaiden lisäksi väärennetystä mausteesta kiinnostuvat isommat kelmit sekä virkavalta ja Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin.
Espanjan punainen kulta tarjoilee omituisia persoonallisuuksia ja tummaa huumoria Algarven auringon ja sen varjojen harmailla alueilla. Paha saa palkkansa tai ainakin paljon sahramia. (Takakansi)


 
Kiviluodon kanssa tuli paiskattua kättä, kun poikkesin hänen luomassaan 
Casa Dementeriassa sen asukkaisiin ja toimintaan tutustumassa: Kiviluoto tuottaa hulvatonta tekstiä, varsinaista veijaritarinaa. Kukapa ei mieluusti viettäisi maalisuoraansa auringonpaisteessa, palmujen huojunnassa ja merentuoksua nuuhkien?
 
 Heti alkuun on todettava, etteipä ole tullut luettua sahramista (klik) kuin keittokirjojen sivuilta, joten tämän maailman kalleimman mausteen ympärille kiedottu dekkari herätti suurta uteliaisuutta. Teos on kolmeosainen sisältäen myös Prologin, Epilogin ja Kirjailijan jälkisanat.

Almerian kasvihuoneissa työskentenee hataran arvion mukaan yli satatuhatta työläistä, ison suomalaiskaupungin asujaimiston verran ja heistä suuri osa on laittomasti maassa olevia pakolaisia Afrikasta. Kasvihuoneet tuottavat tomaatit, kurkut ja paprikat sekä useimmat sitrukset koko Euroopalle, bisneksen arvo lasketaan vuositasolla miljardeissa. Suurin osa muoviplantaasien omistajista, erään arvion mukaan jopa kahdeksan kymmenestä, ottavat tilanteesta irti kaiken: maksavat puolet minimipalkasta, uhkaavat paljastaa nurisijat poliiseille ja ryöstävät maaorjiensa vähäiset tienestit laskuttamalla ruuasta, vedestä sähköstä ja slummitason majoituksesta juuri sen verran, että raha kiertää takaisin isännille. Asuinolot ovat kurjia kuin Kenian Kiberassa, Afrikan suurimmassa slummissa, eikä terveydenhuoltoa sosiaaliturvasta puhumattakaan käytännössä ole...
 
Tukuisa ja vauhdikkaasti etenevä teos, teos, josta ei kimurantteja juonenkäänteitä eikä värikkäitä peroonallisuuksia saati pilkesilmäistä kirjoitustyyliä  puutu. Lukiessa tuli samalla perehdyttyä sahramin suloisiin saloihin kasvatus- ja käyttömenetelmineen.
 
Kiviluoto sivuaa teoksessaan myös ajankohtaista halpatyövoiman hyväksikäyttöä, josta lisäpisteet hänelle. Jyri Alanteen värikylläinen kansi on lukemaan houkuttelevuudessaan onnistunut. Mielenkiinnolla sopii siis jatkoa odotella :)
 
- Elämä on kaaosta ja sen hallitsemisyrityksiä. 

 Salaperäisen sahramin seurassa:

lauantai 2. syyskuuta 2023

John Boyne: "Kaikki särkyneet paikat/All The broken Places" - ex Libris...

 "Kaikki särkyneet paikat", John Boyne, Bazar Kustannus, 2023, 368 s.

John Boyne (s. 1970) on irlantilainen kirjailija. Boyne on opiskellut kirjallisuutta Trinity Collegessa Dublinissa ja luovaa kirjoittamista Itä-Anglian yliopistossa, josta hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo vuonna 2015. Boyne on kirjoittanut yli 70 novellia, yhdeksän romaania sekä viisi nuortenkirjaa, ja hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle" (Lievelehti)

                                                               ©Chris Close
 
"Vuosi 1946.  Äiti ja tytär pakenevat Puolasta Pariisiin sen jälkeen, kun sota ja menetys repivät heidän elämänsä kappaleiksi. Heidän kannoillaan ovat pelko ja häpeä, eivätkä he tiedä, kuinka vaikeaa menneisyyttään on paeta.
Lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin iäkäs Gretel Fernsby elää rauhaisaa elämää Lontoossa, kunnes kohtaaminen hänen uusien naapureidensa yhdeksänvuotiaan Henry-pojan kanssa nostaa pintaan muistot, jotka Gretel on yrittänyt jättää taakseen.
Joutuessaan valitsemaan Henryn turvallisuuden ja omansa välillä Gretel on jälleen samanlaisessa tienristeyksessä kuin lapsuudessaan. Pystyykö hän toimimaan, vaikka hintana olisi kaikkien salaisuuksien paljastuminen, joita hän on koko elämänsä yrittänyt pitää piilossa?" (Takakansi)

 


Edelliskerran v, 2017 tuli Boynen seurassa vietettyä mielenkiintoinen lukutuokio teoksen Poika vuoren huipulla tiimoilta, josta : Boynen kerronta on vähäeleistä ja piukeaa eikä sorru pateettisuuden puolelle. Toteavasti, kuin ulkopuolelta Pierrot'n kehityshistoriaa ja nuoruuden kulkua seuraten hän kuljettaa meidät maailmanhistorian tuonaikaisissa kulisseissa pitäen fokuksen päähenkilönsä mielenliikkeissä. Odottavin mielin siis tutustumaan siihen, mitä tämä mainio kertoja meille tarjoaa uutukaisellaan:

Teos on kolmeosainen ml. kaksi Välinäytöstä ja siinä liikutaan aika-akselilla 1943 - 2022 Puolassa, Lontoossa, Pariisissa ja Sydneyssä. Lisäksi lopusta löytyvät luvut Epilogi ja Tekijän huomautus.

- Jos jokainen ihminen on syyllinen kaikkeen tekemättä jättämäänsä hyvään, kuten Voltaire toteaa, niin minä olen osaltani yrittänyt koko elämäni saada itseni vakuuttuneeksi siitä, että minä olen syytön siihen kaikkeen tehtyyn pahaan. Se on ollut toimiva tapa sietää vuosikausia kestänyt menneisyyden pako ja saada vain olla yksi historian muistinmenetyksen uhri, vapautettuna kaikesta osallisuudesta ja syyllisyydestä.

Niinpä: voiko menneisyyttään päästä pakoon tai unohtaa sen vai onko sen kanssa vain opittava elämään sietäen sitä, mitä ei voi muuttaa sekä  kaiken  tapahtuneen hyväksymistä itseltään edellyttämättä?  Kuinka olemme syntymäaikamme historiallisia vankeja ja muodostuuko siitä ylisukupolvinen kokemus? Visaisia kysymyksiä, joihin kirjailija hakee vastauksia...

Boyne taustoittaa mainioksi lopuksi tämän  teoksensa syntyprosessia ja niitä olosuhteita, jotka johtivat sen kirjoittamiseen:

Tekijän huomautus:  - Luovan kirjoittamisen kursseillani kysyn opiskelijoiltani aina seuraavan kysymyksen; voitko avata muutamalla lauseella, juoneen viittaamatta, mistä kirjasi kertoo. Jos minun pitäisi vastata tähän kysymykseen tästä kirjasta, vastaisin, että tämä on romaani syyllisyydestä, osallisuudesta ja surusta. tutkin siinä nuoren ihmisen syyllisyydentuntoa, kun historialliset tapahtumat aukeavat hänelle. Ja voiko tällainen ihminen koskaan vapauttaa itsensä niistä rikoksista, joita hänen läheisensä ovat tehneet...

 Nimestään huolimatta tämä uutuus ei todellakaan ole mikään valitusvirsi tahi kärsimysnäytelmä vaan kauniisti ja hyvällä verbaliikalla kirjoitettu tasapainoinen kertomus selviytymisestä, sopeutumisesta ja itse elämästä kaikkine reunaehtoineen. 

 Moniaita ajatuksia heräsi lukiessa, myös toteamus siitä, että kaikkea ei voi eikä tarvitse ymmärtää, mikä on suuri helpotus myös maailman nykymenon huomioon ottaen. Boynen selkeä, syvällinen ja sympaattinen  ote ja tapa kirjoittaa ynnä kuljettaa tarinaa sekä Kari-Pekka Toivosen mainio käännös takasivat yhden vuoden antoisimmista ja kiinnostavimmista lukukokemuksista!

Ihmisyyden olemusta ihmettelemään jäi:

sunnuntai 27. elokuuta 2023

Pia Perkiö: "Tässä iässä" - ex Libris...


 "Tässä iässä", Pia Perkiö, Avain , 2023, 47 s.

"Arvostettu kirjailija ja runoilija Pia Perkiö on kirjoittanut lapsesta saakka.
Perkiön lapsille ja aikuisille kirjoitettuja runoja ja romaaneja on julkaistu lukuisia. Hän on tehnyt myös useita tunnettujen laulujen ja musiikkiteosten sanoituksia. (Kustantaja)


                                                         ©Markku Mattila
 

"Mitä ikä meille tekee? Viisastuttaa? Tyhmentää? Suututtaa? Surettaa? Huvittaa?

Tässä iässä kirjassa pienet hauskat riimirunot kertovat ikääntymisen tuomista tunteista. Kirja sopii tuomisiksi ikätoverille, vertaistueksi tai keskustelun pohjaksi."  Kansi Annukka Mäkijärvi. (Takakansi)

 

 

 Ikä herättää monenlaisia ajatuksia  meissä kaikissa, se mietityttää, pelottaakin, mutta  toisaalta kertyneet vuodet myös antavat elämänkokemusta ja kehittävät resilienssin kykyä. Odottavin mielin ja uteliaana siis avasin tämän suuren pienen teoksen ja lähdin ottamaan selvää, mitä mieltä Perkiö on asiasta ja minkälaisia näkökulmia hän tähän meitä jokaista koskettavaan tosiseikkaan avaa

 

- Tässä iässä tietää jo, 
että tärkeämpi kuin lompakko
on arki, jossa on rakkautta
ja että kiitos on parempi sana kuin mutta.
 
 

- Tässä iässä on mukavaa,
kun kokonaisuuksia nähdä saa:
Se,mitä on sattunut elämässä,
vaikuttaa nyt ja tässä.
 
 
 
- Tässä iässä ihmeissään
miettii ajan kulkua.
Ajalle ei hetkeksikään
voinut laittaa sulkua.
 
Kaikki hyvin. Eilisen
jälkeen tulee huominen.
Siinä välissä
on elämä.
Kaikki.


Sivumääräänsä suurempi ja herkän tyylikkäästi  kuvitettu kooste. 
Mainio ja huumoripitoinen sekä elämänmyönteinen kokonaisuus, joka sopii hyvin myös lahjakirjaksi positiivisen asenteensa ja oivaltavien runojensa ansiosta.
Mitä ajatuksia vuosien karttuminen Sinussa herättää?  Tuleeko meistä, kuten joskus mainitaan, ongelmajätettä? Minusta on tuntunut - tai ainakin tuntuu nyt - että jokainen ikä on kohdalla ollessaan ollut juuri se paras ikä.

Toisekseen: - Vanheneminen on ainut tapa elää kauemmin. Francois Auber.

Ne parhaat vuodet saattavat hyvinkin olla takanapäin, mutta siitä lähdetään, 
että ne hauskimmat ovat vielä edessä, sillä tietyllä tavalla elämän voi ottaa nykyisin rennomin rantein, kun erottaa paremmin epäoleellisen oleellisesta...

Ranteitaan ja joskus päätäänkin nykymaailman menossa pyöritteleepi:

keskiviikko 23. elokuuta 2023

Leena Lehtolainen: "Pimeän risteys - Maria Kallio" - ex Libris...

"Pimeän risteys", Leena Lehtolainen, Tammi, 2023, 375 s.

"Leena Lehtolainen on yksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hänet tunnetaan erityisesti Maria Kallio- ja Henkivartija – dekkarisarjoistaan. Lisäksi hän on kirjoittanut useita kaunokirjallisia romaaneja ja jännitysnovelleja. Pimeän risteys on romaani siitä, kuinka ihmisen tarve kuulua ryhmään ajaa epätoivoisiin tekoihin. ( Lievelehti)

                                                         ©Sabrina Bqai

"Espoota piinaa merkkivaatteita, puhelimia ja koruja ryöstelevä nuorisojengi, joka ihailee rikollista elämäntyyliä ja roadman-kulttuuria. Kun yksi jengin jäsenistä surmaa toisen nuoren, Maria Kallion LaNu-jaos saa selvältä näyttävän jutun tutkittavakseen.

Samaan aikaan nuori käsipalloilijanainen ottaa yhteyttä Mariaan. Tyttö on joutunut joukkuetovereidensa ahdistelemaksi, mutta miesvalmentaja on ohittanut asian kiusaantuneena. Myös Marian pomo pitää tyttöjoukkueen sisällä tapahtunutta seksuaalista ahdistelua tulenarkana tapauksena, mutta Maria päättää ottaa sen tutkintaan – siitäkin huolimatta että niskoittelu vaarantaa jaoksen määrärahat. Jälleen kerran Maria joutuu ajamaan pimeään risteykseen tietämättä, millainen vaara häntä siellä odottaa." (Kustantaja) 

 


Leena Lehtolaista on sitten hänen uransa alkuaikojen tullut vähemmän luettua, joten uteliaana avasin tämän uutukaisen, jossa hän pureutuu varsin ajankohtaisiin aiheisiin kuten jengiytymiseen ikävine lieveilmiöineen.

Stanislav Zhulin -  oli seitsemäntoistavuotias, mutta häntä olisi hyvin voinut luulla kymmenen vuotta vanhemmaksi. Hän oli nostanut äläkän joutuessaan riisumaan sormuksensa, kellonsa ja kaulakorunsa sellireissun ajaksi. Putkapäivystäjä Koskisen mukaan Stanin isokokoiset sormukset käyvät hyvin myös viiltoaseesta tai nyrkkiraudasta. 

Sormukset eivät todista mitään, Jollakin toisella voi olla samanlaiset. Jopa tahallaan, hämäystarkoituksessa. Keksi jotain pitävämpää Pohjola, Kristian kuittasi.  - Occamin partaveitsi ei aina leikkaa terävimmin eivätkä kaikki kissat ole harmaita pimeässä.

Nuorison hälyttävästi lisääntynyt ja yleistynyt pahoinvointi, häiriökäyttäytyminen, näköalattomuus ja meillekin ryminällä rantautunut jengirikollisuus kaikkine ikävine lieveilmiöineen ovat eittämättä paha pähkinä purtavaksi ja olisi tärkeää saada ilmiö katkaistuksi  koska sen vaikutukset heijastuvat pitkälti yhteiskunnan tulevaisuuteen.  Lehtolainen sivuaa myös urheilupiireissä viime vuosina esille tullutta ahdistelua. 

Seikka, joka herätti hiukka ihmetystä, olivat ns. kollegojen eli poikien  pukkarijutut eli  "alentuva suhtautuminen" naispuolisin työtovereihinsa iästä riippuen malliin tytöntypykkä/rupsahtanut akka. Onko se todellakin nykypäivänä esiintyvä ilmiö?? Tuttavapiiriin kuuluu virkavallan edustajia kahdesta sukupolvesta, enkä ole keskusteluissa tähän seikkaan heidän kanssaan törmännyt vuosien varrella.

Niin tai näin: Lehtolainen & Kallio pitävät edelleen pintansa reipasotteisen ja juoheasti etenevän kerronnan voimalla ja tarjoavat lukijalleen värikkäällä henkilökaartilla varustetun tapahtumarikkaan ja vauhdikkaan dekkarin  siveltynä ajankohtaisilla teemoilla!

 Laatuisaa luettavaa:

lauantai 19. elokuuta 2023

Jarkko Mäkelä: " Lauseita ja latteuksia" - ex Libris...

 
"Lauseita ja latteuksia", Jarkko Mäkelä, Atrain & Nord, 2023, 251 s. Kansikuva 
Kari Saarinen.

"Jarkko Mäkelä  (s. 1953 Hki) on eläkkeellä oleva osa-aikainen anestesialääkäri Seinäjoelta. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt Puoskarin kertomuksia (2011), Älynväläyksiä (2013) ja Älynväläyksiä 2 ( Atrain & Nord (2020). Kirjoittaja on kerännyt 50 vuoden ajan kiehtovia viisauksia maailmalta Lauseita ja latteuksia -teokseen, jota hän pitää parhaanaan, koska vain kolmasosa on hänen omia oivalluksiaan.
Kirjan myyntipalkkio menee Ukrainan lapsille." (Takakansi)

Kooste sisältää XXXVI lukua, jotka käsittelevät laajalti elämän eri aihepiirejä aina Syntymästä Hautaan. 

                                 


Aforismeissa on jotain kiehtovaa, joten tämä Mäkelän  kunnioitettava  viidenkymmenen vuoden urakka ansaitsee ilman muuta paikkansa niiden joukossa. Edelliskerran tulikin mietiskeltyä harvinaisemman naisaforistikon, Marie von Ebner-Eschenbachin osuvia aivoituksia teoksen Aforismeja tiimoilta. Ja ei kuin mars matkaan sekalaisin poiminnoin mottonamme - Elämä oli hupaisa tapaus, joka sattui minulle matkalla hautaan. (Quentin Crisp)

I Syntymä- Lastenlapset ovat pikkumaisia. Heti tulee paapan kanssa riita joka niin pienestä asiasta, että kumpi saa olla prinsessa. jm

IV Raha - Köyhältä puuttuu paljon, ahneelta kaikki. Publilius Syrus

V Lääketiede:  - Suomen ensimmäinen terveyskeskus oli sauna. jm

VI Seksualisuus:  - Jos parisuhdetta ei saa kuntoon puhumalla, kannattaa kokeilla kuuntelemista. Hilkka Olkinuora

XI Elämän tarkoitus:  - Elämän tarkoitus on elämä itse. Goethe

XII Ihmissuhteet:  - Sitä, mitä kaipaamme, emme menetä koskaan. Sitä jota rakastamme, kaipaamme aina. Claes Anderson

XIII Luonteet- Pessimisti näkee vaikeuksia jokaisessa mahdollisuudessa, optimisti näkee mahdollisuuden jokaisessa vaikeudessa.. W. Churchill

XVII Mielenterveys:  -  Huumori on ihmisen psyykkisistä puolustautumiskeinoista eli defensseistä kypsimpiä. Hannu Lauerma

XXXII Filosofia:  - Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Ludwig von Wittgenstein.

 XXXV Vanhuus:  - Ei ole tärkeää, kuinka vanha olet, vaan kuinka olet vanha. Elämän viisauden kirja.

Hyväksi lopuksi vastaus ajankulumisen tuntemuksen ihmeeseen Lasse Lehtiseltä: Miksi aika kuluu vanhana nopeammin?  10 - vuotiaan vuosi on kymmenesosa elämästä, mutta 50 vuotiaalla 50:s osa...

Näppäriä ja monipuolisia  oivalluksia pilvisen päivän ratoksi ja piristeeksi sekä pisteet kirjan tuoton kohdistamisesta Ukrainan lapsille!!

Vauhdissa mukana, huumormielellä:

keskiviikko 16. elokuuta 2023

Tomi Kontio: "Tunturin luokse, rakkaan" - ex Libris...

 "Tunturin luokse, rakkaan, Tomi Kontio, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2023, 93 s., Ulkoasu Jenni Saari.

"Tomi Kontio (s. 1966) on Suomen arvostetuimpia runoilijoita. Kontion runoja on käännetty muun muassa englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, italiaksi, unkariksi ja viroksi.  Hän on ollut kahdesti Runeberg-palkintoehdokkaana. Kontio on julkaissut myös lastenkirjoja, joista tuorein, Isäni on hipsteri (2022), oli ehdolla Arvid Lydecken -palkinnon saajaksi.

Tunturin luokse, rakkaan merkitsee Tomi Kontion 30 -vuotista taiteilijauraa. Se on hänen kahdeksas runokokoelmansa." (Lievelehti)

 

                                                         ©Stefan Bremer/Teos


"Tunturi on tausta, jota vasten elämän hetket erottuvat. Siellä vartalo osuu johonkin elottomaan ja kovaan, mutta uppoaa myös kurjenkanervaan ja niin syviin jokiin, ettei niiden yli voi kahlata. Vain niiden pintaa voi kuvata. Ja silloin käy mahdolliseksi koskea sitä, mikä on poissa.

Kontion runot kantavat valtavaa painoa näennäisen keveästi. Ne käsittelevät suvereenilla ilmaisulla rakkautta ja eroa, kasvua ja kasvatusta, surua ja iloitsemista, mutta myös runoilijan työkaluja. Ne ovat puhdasta Lapin luontorunoutta: maisema herättää todistajansa taakan ja tarjoaa muotoja tämän muistoille. Samassa tuntuu jälleen, että on jotakin ikuista ja muinaista, jota vasten kaikella hetkelliselläkin on arvonsa." (Kustantaja) 


 

Edelliskerrasta Tomi Kontion ratevassa ja miellyttävässä seurassa on jo vierähtänyt tovi jos toinenkin eli kyseessä oli Elina Warstan kuvittama mainio Koira nimeltä kissa  vuodelta 2015 kommenttina Ihastuttavaa sanataituruutta & hellänherkkää kuvitusta.

Ja sitten sinne tunturien syliin, avaruuteen ja luontoon, jossa ajatus on liitelee vapaana ja pienen ihmisen on hyvä ja tasapainoinen olla, eikä häneltä niin mitään puutu:

 

Kiitos onnesta, jonka minulle annoit
Kiitos surusta.  Ne tekivät minusta elävän.
 
Kiitos niistä vuosista, kun ei ollut oikein 
onnea, eikä surua, kun päivät lävistivät
toisensa, ja odotit, odotit muutosta,
 
kun huiput katosivat sumuun,
kun laaksot peitti harmaus,
ja jänkien yllä syöksähtelivät mäkättävät vuohet.
Juuri niinä harmaina vuosina
opin rakastamaan sinua.

Ja rakastin sinua joka hetki ja yhä.

 

Kaunis ja koskettava kooste, jonka yksittäisiin herkkiin ja oivaltaviin runoihin on helppo sujahtaa  aina uudelleen.  Kontio kietoo lukijansa saumatta mukaan hienoviritteiseen tunnelmaansa ja tarinaansa kuin silkkipaperiin kuljettaen hänet kauas pois arjen yläpuolelle ja samalla siivittäen hänen aatoksiaan ja luoden tilaa   lukijansa omille ajatuksille ja muistoille, sieltä jostain - silloin joskus....

Laatukooste, josta on takuuvarmasti iloksi kaikille meille pohjoisen ystäville ja kairan kiertäjille, niillekin meistä, joille rinkka ei enää selkään istu, ja  tunturitkin on valloitettu sekä kanootilla livuttu pitkin jokia ja järviä sekä uitettu Iso Winkkari Varangin vuonollakin  lahtivalaita ihastellen sekä simppuja saaliiksi saaden...

Näissä positiivisissa, nostagian häiveisissä, rakkaissa muisteluissa on tullut aika kohottaa malja 55-vuotisääpäivän  kunniaksi ja suunnata katse odottavan uteliaana kohti tulevia seikkailuja, päivä kerrallaan...

- Loistimmeko me hämärän läpi, kosketimmeko, yli tyhjien aikojen...

Joka hetki & yhä:

lauantai 12. elokuuta 2023

Val McDermid: "1979" - ex Libris...

 

"1979", Val McDermid, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 383 s., suomentanut Marja Luoma.

"Skotlantilaisen rikoskirjallisuuden mestarin ja ykkösbestselleristin 
Val Mc Dermidin teoksia on käännetty yli 40 kielelle ja myyty yli 17 miljoona kappaletta. Hän on voittanut lukuisia merkittäviä kirjallisuuspalkintoja, kuten vuoden parhaalle rikoskirjalle myönnettävän CWA:n Kultaisen tikarin ja 
LA Timesin Vuoden kirja palkinnon." (Lievelehti)

                                                        © Charlotte Graham

 
 "Vuosi 1979 ei ala  Glasgow’ssa  hyvin: sähkökatkokset ja poliittinen sekasorto ovat vasta alkua. Toimittaja Allie Burnsille huonot uutiset ovat kuitenkin mahdollisuus löytää elämänsä juttu. Sanomalehtimaailmaa hallitsevat miehet
ja nuoren kunnianhimoisen naisen on taisteltava saadakseen tekemänsä työn omiin nimiinsä

Murtautuakseen ulos naistoimittajan ahtaasta muotista Allie yhdistää voimansa kollegansa Danny Sullivanin kanssa. Kaksikko pääsee jopa suunnitteilla olevan terrori-iskun jäljille. Mutta sitten tutkivasta journalismista tulee hyvin henkilökohtaista" (Takakansi)

 

 

Val McDermid on jostain syystä jäänyt itseltäni katveeseen, joten nyt oli korkea aika tämän teoksen esittelyn innoittamana  tarttua tähän uutukaiseen, 
jonka päähenkilönä on miesten maailmassa eteenpäin sisulla ja tarmokkuudella taisteleva, sympaattinen, Daily Clarion lehden toimittaja Allie Burns. 
Toimittajan työ houkutteli minuakin aikanaan, mutta jäi silkaksi haaveeksi...
 
Danny: - Journalismi oli muhinut hänen aivoissaan kuin virus alusta saakka. 
 Hän ei voinut vastustaa tarinan vetovoimaa. Eikä kannattanut kieltää sitäkään, että hänessä oli kunnianhimoa, joka antoi virtaa. Sellaista yhdistelmää vastaan oli turha yrittää hangoitella. Jos tarinan perään oli mahdollista lähteä tänään, 
turha sitä oli siirtää huomiseksi.

Allie:  - Ensimmäistä kertaa toimittajanurallaan Allie ymmärsi, minkälainen voima uhkailulla oli. Kokemus oli hänelle uusi. Hän oli joskus tuntenut olonsa haavoittuvaiseksi, mutta se oli aina ollut hänen mielkuvituksensa aikaansaannoksia: askelten kaikua pimeällä kadulla, selittämättömiä ääniä keskellä yötä, jonkun humalaisen mulkoilua juhlissa. Tämä oli kuitenkin toista. Tässä oli toden tuntu.                     

 -  Aikeet terrorisoida Skotlantia sarjalla pommiattentaatteja saatiin  estettyä
 Daily Clarionin pelottoman tutkimuksen ansiosta. Säälimätön joukkio riippumattomia nationalisteja juonitteli yhdessä IRA:n kanssa tuodakseen kauhua Skotlannin kaduille tarkoituksenaan siirtää itsenäisyyskysymys väkisin esityslistan kärkeen.
 
Allien ja Dannyn kulinaristista ja värikästä sanailua liha-perunapadan  äärellä :   
Jos tuoksu ei tunkeudu  sydämeen kuin karvainen toukka, olet pahassa pulassa.

Positiivisesti täyteläinen, useita elementtejä kuten toimittajantyötä, perhesuhteita, poliittista ja historiallista taustaa tarjoava dekkari. Teos, josta ei kulinaristisin termein ja kuten taitamattomampien kokkien kyseessä ollessa olisi käynyt, suinkaan tullut ns. sekametelisoppaa vaan kiiltävä kiisseli, upea mielenkiinnon alusta loppuun asti ylläpitävä ehsottomasti vuoden parhaimmistoon lukeutuva genrensä edustaja. Kokonaisuuden kruunaa 
Marja Luoman notkea ja eläväinen käännös!

- Eikö vanha sanonta mene niin, että kaksi ihmistä voi pitää salaisuuden, jos toinen on kuollut?

- Niin hiirten kuin ihmisten parhaat juonet menevät usein vinoon. 
 Hiirelle Robert Burns

Tämän kirjailijan juoni sen sijaan ei toden totta mene vinoon, joten jatkoa kiitos!

Peräänkuuluttaapi:

sunnuntai 6. elokuuta 2023

Kaisu Tuokko: "Kosto" - ex Libris...

"Kosto", Kaisu Tuokko, Kustannusosakeyhtiö; Otava, 209 s.

"Kaisu Tuokko on kotoisin Kristiinankaupungista, eikä tuo Pohjolan helmi ole koskaan päästänyt hänestä irti. Tuokko rakastaa ventovieraiden tarinoita, pikkukaupunkien salaisuuksia, sateisia syysiltoja ja ruotsin kieltä. Hän asuu Helsingissä ja on nimennyt päähenkilönsä isoäitiensä mukaan." (Lievelehti)

 

                                                                 ©  Otava
 
"Rannikkokaupungin idylli rikkoutuu ajassa kiinni olevassa uutuusdekkarissa. Kesä on aivan nurkan takana, kun pikkukaupungin rannikolta löytyy ruumis. 
Pian poliisi saa tutkittavakseen myös toisen järkyttävän tapauksen, ja pahuuden verkko alkaa paljastua. Miten hyvin pienen kaupungin asukkaat itse asiassa tuntevat toisensa - tai edes läheisensä" (Takakansi)



 

Uusi mielenkiintoinen tuttavuus, joten avoimin mielin ottamaan selvää, pitääkö sanonta: kosto elää ja se on suloinen ( johon en muuten usko) paikkansa vai onko se vain urbaanilegenda ja kuinka ihmissuhdeverkostot ja  -viidakot vuosien takaa pelaavat ja muotoutuvat nykytilanteessa jossa välillä Belliniäkin makustellen kohdataan oman ammattikunnan edustajina ja setvitään omien ihmissuhteiden solmulle ajautuneita kiemuroita.

Mats:  -   vihasi riitelyä, hän mieluummin poistui paikalta, kun tunnelma kotona alkoi kiristyä. Sitä oli viime aikoina tapahtunut paljon ja usein silloin, kun he olivat Helenan kanssa kahden. Heidän poikansa Joakim täyttäisi syksyllä 18 vuotta ja kävi kotona lähinnä kääntymässä.

 Mats &  Eevi:  - Mats katseli hetken meren rauhoittavaa liikettä, hörppäsi juomaansa ja etsi sitten Eevin profiilin. Hän katseli tämän kuvia hetken pysähtyen taas kuvan äärelle, jossa Eevi oli ylioppilas.  - Mats katseli kuvaa vuosien takaa ja muisti Eevin tuolta ajalta, jolloin kaikki oli vielä ollut mahdollista. Kun oli ollut vielä he kaksi, yhdessä, nuorina ja rakastuneina.

Mika Aaltolan äskettäin lanseeraama, aikaamme oivasti kuvaava termikin: uhkaähkyinen aikamme saa oman sijansa sisällössä:

Juurinen, Eevin esihenkilö Suupohjan kaiku:   - Hän halusi suuresti rakastamalleen kaupungille pelkkää hyvää, mutta oli valmis avaamaan  myös keskusteluja haasteista ja kipukohdista aina kun siihen oli mahdollisuus. Senkin hän teki kuitenkin hyvin diplomaattisesti eri näkemyksiä kunnioittaen. Eevi oli monesti miettinyt, että Juurisen persoona oli kuin täydellinen vastakohta tämän ajan tahalliselle vastakkainasettelulle, provokaatioille ja nettiraivolle.

Pikkukaupungin tunnelma kaikkine kytkentöineen välittyy vaivatta lukijalle, henkilökaarti on eloisasti kuvattu ja erilaisin luonteenpiirtein varustettu eikä juonen kuljetuskaan takkuile, joten tässäpä on tuoreen oloinen ja omaleimainen sekä ajankohtaisia elementtejä sisältävä kelpo kesädekkari ja esikoinen, josta on hyvä jatkaa!

- Syödä on hyvä, nukkua täytyy ja ilman kavereita ei pärjää....

Näin on:

keskiviikko 2. elokuuta 2023

Pertti Lassila "Jälkisato" - ex Libris...

"Jälkisato". Pentti Lassila, Teos, 2023, 205 s., ulkoasun suunnittelu Camilla Pentti.

Pertti Lassila (s. 1949) on julkaissut viisi kiitettyä romaania, joista Armain aika (Teos, 2015) oli Finlandia-ehdokkaana. Hän on kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin 1973–2013 ja työskennellyt mm. kustannusjohtajana, tutkijana, yliopisto-opettajana sekä vierailevana professorina Saksassa ja Itävallassa." (Lievelehti)

 

 

                                                             ©Liisa Takala

 

"Viljo ajautuu opiskelemaan kirjallisuutta, koska on aina pitänyt lukemisesta eikä keksi mitä muutakaan hän lukion jälkeen tekisi. Kesätöissä Ahvenanmaalla hän tutustuu kirjailijaan, jonka työ vaikuttaa hauskalta. Viljostakin tulee kirjailija muiden joukkoon, mutta kirjoitettavaa on vähänlaisesti. Vasta petyttyään rakkaudessa hän aavistaa, että hänellä saattaa olla jotain omaa, josta kirjoittaa. Mutta riittävätkö sanat ja lauseet rakkaussuhteessa?" (Takakansi)

 

 

Lassilan kanssa tiemme ristesivät ensi kerran Venetsian  merkeissä (2021) lopputulemana:  Kirjailija kuvaa taitavasti aikakausien yhteiskuntaa ja  arvomaailmaa, ruotii tyylikkäällä tavalla toiveiden, todellisuuden, ajan ja onnen maailmoja sekä ihmisten odotuksia niiden suhteen. Odotusarvo olikin varsin korkealla. Teos kätkee kansiensa väliin kuusi osaa ja 33 lukua.

Viljo, lukemisesta  -  Kirja avautui hieman kankeasti, ja sitten koskematon aukeama oli silmien edessä. Siitä kohosi tuoksu, jossa yhdistyivät paperi, liima ja painomuste. Se oli hyvä tuoksu, jonka saattoi tuntea uudessa vielä lukemattomassa kirjassa, Se haihtui nopeasti, mutta se lupasi jännitystä, iloa ja nautintoa, monenlaisia tunteita, joista ei tiennyt ennen kuin tunkeutui siihen, mitä kirjalla oli annettavanaan.

Niin, tuo kirjojen yksi viehättävyys mielestäni on niiden ominaistuoksu, uusien teosten ja vanhojen kirjojen välinen huikea ero, joka puhuu sanoitta omaa kieltään...

Tyhjien valkoisina hohtavien sivujen ongelmasta:

Viljo  - oli lukenut, että kirjailijat kärsivät toisinaan siitä, ettei kirjoittamisesta tule mitään. Joku yritti parantaa asiaa juopottelemalla, toinen kokeili huumausaineita, kolmas otti avioeron ja neljäs antautui sukupuoliseen hurjasteluun. 

Viljo   - huomasi kärsivänsä samasta vaivasta, vaikkei ollut edes kirjailija, ja se hämmensi. 
Viljo älysi, että hänen halunsa olla kirjailija ei riittänyt. 
Sen sijaan pitäisi uskaltaa ajatella asioita, joita ei oikeastaan ollut halunnut ajatella tai selvittää itselleen, koska ei tiennyt, mitä siitä seuraisi..

Pelkistettyä vaan ei  puisevaa kerrontaa. Tässä uutukaisessaankin Lassila puhuttelee lukijaansa eleettömyydellään. Hänen ikioma tyylinsä puree ja verbaliikka on tyylikästä, jolloin lukukokemuksesta muodostuu rauhallinen ja omaleimainen  sekä erittäin miellyttävä, jota kaikkea Camilla Pentin  kaunis ja ilmaisuvoinen ulkoasu  saumatta ilmentää. 
 
Kokonaisuus on oiva osoitus siitä, ettei kerronta vaadi mitään turhia häröilyjä, revittelyä ja keinotekoista konstailua sanomansa perille tulemiseksi ja ollakseen lukijalleen mieluinen.
 
 - Meidän peili kokoaa mustalta taivaalta tähtien vähäistä valoa, joka ikiaikoja sitten lähti matkaan sieltä, missä ei ole ihmistä eikä hän koskaan ole sinne pääsevä pelkoineen, toiveineen, haluineen ja yrityksineen..

Jälkisatoa mielikseen korjasi:

lauantai 29. heinäkuuta 2023

Hannu Mäkelä - "Tunturit puhuvat ynnä muita tarinoita" - ex Libris...

 

"Tunturit puhuvat ynnä muita tarinoita, Aviador, 2023, 165 s. Kannen valokuva: Auli Närevuori-Mäkelä, kannen ulkoasu Satu Enstedt.

"Hannu Mäkelän   (klik ) tuotanto käsittää yli 140 teosta. Hänen kirjallinen uransa on jatkunut jo lähes 60 vuotta ja jatkuu yhä. Mäkelän edellinen novellikokoelma Viiden minuutin juttuja ilmestyi vuonna 2022. Tätä edeltävinä teoksina hän on julkaissut muun muassa romaanit Varjo – Jeanne d’Arcin lyhyt toiveikas elämä, Pilven reuna sekä Rakkaudella, Alma." (Lievelehti)


                                                     ©Auli Närevuori-Mäkelä
 
 
"Hannu Mäkelä (s. 1943) liikkuu uudessa novellikokoelmassaan eri aikakausissa ja ympäristöissä. Kirjan novellit kuvaavat näennäisen merkityksettömien yksityiskohtien ja kohtaamisten kautta tärkeitä elämän käännekohtia - välillä tarkastellen arjen pieniä ihmeitä tai vallan olemusta. Yksityisestä tulee yleistä, yleisestä taas oma kokemus, jota aika ja muistot kuljettavat. Novellien nimet ovat kuvaavia: niminovellin lisäksi kirja sisältää muun muassa novellit  
Vanha vanha mies, Pysähdys, Uni, Kyproksen kissat, Isä Stalinin sormi, 
Pilviä ja Van Goghin pelto." (Takakansi)
 


 

Hannu Mäkelän teokset ovat kulkenet matkassani pitkän taipaleen, viimeksi  2020 pohdittiin rakkauden olemusta: Mitä rakkaus on?  Saatiinko siihen vastaus, onkin toinen asia ja tässä uutukaisessaankin Mäkelä pohtii visaista kysymystä Voiko rakkautta ymmärtää?  Niin tai näin:  lukijana jään Mäkelän seurassa aina saamapuolelle ja tulen hyvälle sekä seesteiselle mielelle.

Tämä kooste sisältää osion Saatteeksi, jossa Mäkelä toteaa mm. Lyhyt muoto on kiinnostava, koska joskus tulee tarve sanoa jotain irrallaan isommasta kehyksestä. Ja onhan meillä tässä maailmassa aina se kehyskin: maapallon tilanne juuri nyt. Sitä ei taida kukaan enää päästä pakoon, ellei ole täydellisen omavarainen erakko. Jonkinlainen satuolento siis. 

Satuihin uskon vain, kun kohderyhmänä ovat viattomat lapset. 
Heille on  taakkaamme turha jakaa. Mutta muuten onnelliset loput tuntuvat olevan harvassa, Jos niitäkin ilmaantuu, ihminen voi huoahtaa edes hetken. 
Eikä täällä muu auta kuin mennä eteenpäin. Aina jossain tuolla, ehkä jo seuraavan korkean mäen takana, odottaa sittenkin se parempi elämä?

Lisäksi tarjolla on 22 eri aiheista ja aikaista novellia, joiden kirjo on ilahduttavan laaja temppauttaen lukijansa erilaisiin miljöihin, elämänvaiheisiin ja aiheisiin. Lähdetään liikkeelle itsellekin rakkaasta seudusta, pohjoisesta ja  tuntureista, jotka puhuvat ja sen ne todella tekevät jos vain osaamme ja  maltamme kuunnella.

- Kun tunturit puhuivat, annoin niille itse äänen. Kuuntelin, katselin, liu`uin taas mukaan muistojen ja mielikuvien viedä. Pilvet tulivat ja menivät, katosivat vain. Samaa tietä menisimme aikanaan mekin.

Lapissa, pohjoisessa, Jäämeren rannoilla valtaa oman mielen ainutkertainen, kokonainen tunne, että kaikki oleellinen on yht`aikaa läsnä eikä minulta niin mitään puutu. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu...

Silitellään Kyproksella, mielenkiintoisella saarella kissoja,  surraan ja muistellaan  Lauraa lähellä Capo Vaticanon rantaa ja  pohditaan tulevaisuuden ennustamisen vaikeutta Georg Orwellin tapaan, mietitään vallan sisältöä ja sitä, miltä se näyttää. Entäpä sitten vakavuus:

-  Vakavuuskin on mahdollista jopa humoristille: "Minulla, ei tapahtumilla, on valta tehdä tästä päivästä onnellinen tai onneton. Voin valita kumman haluan. Eilinen on kuollut, huominen ei ole vielä täällä. Minulla on vain yksi päivä, tämä päivä, ja aion olla onnellinen sen kanssa.

Kuunnellaan öisin Radio Luxembourgia - ja niin à propos tein anno dazumal minäkin:)
Lainataan vastikkeellisesti tornitalossa asuvan  Hekan mopoa  ja sillä kierretään koko kortteli miehekkäästi pöristellen kerran, toisen ja  kolmannenkin ilman kypärää ja hanskoja kunnes vilu kapajaa malliin:

-   Suuntasin kotitalon nurkalle, sammutin moottorin ja sen  pysymään pystyssä jalustallaan. Kotiin en kuitenkaan halunnut mennä, Lähdin siksi kävelemään ja näin taas itseni mopon selässä kiitämässä pitkin katuja tyttöjen ihaillessa. 

 

Runo luvusta Van Goghin pelto:

Kerron tämän teille huokaisten,
jossain tuolla kaukana kauan aikaa sitten
tiet erosivat metsikössä toisistaan -
valitsin silloin sen jota harvoin kuljetaan.
ja juuri se muutti elämässäni kaiken.
 
 
Hannu Mäkelän positiivinen ja elämää ymmärtävä asenne ynnä teemojen laaja-alaisuus kattavat eteemme makoisan noutopöydän kirjallisia herkkupaloja,  
joissa riittää makusteltavaa ja pureksittavaa ja joita myös yhdellä sanalla elämäksi kutsutaan.
 
Näiden fundeerailevien ja elämänmyönteisten  tarinoiden parissa on hyvä päättää haasteellinen heinäkuu. Tätä tyttöä tutut tunturit ja ikätoverin mietteet puhuttelivat ja koskettivat. Rintamasuunta on ja pysyy eteenpäin, joten avoimin mielin kohti elokuun kuutamoöitä.   Laadulla on kirjoittajansa ja lukunautinnolla luojansa!

Kaunis kiitos & kaino toivomus:
sopii jatkaa:)

perjantai 21. heinäkuuta 2023

Pekka Kytömäki: "Historian pienmiehiä" - ex Libris...

"Historian pienmiehiä", Pekka Kytömäki, Aviador, 2023, 91 s.

Pekka Kytömäki  (s. 1975) on tamperelainen runoilija ja kääntäjä.
 Hänen esikoisrunokokoelmansa  Ei talvikunnossapitoa voitti vuonna 2016 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Häneltä on ilmestynyt myös kaksi palindromirunokokoelmaa; Aattelu rulettaa ja Sytytys." (Takakansi)
 

                                                                 ©Aviador                                                                   

"Pekka Kytömäki palaa viidennessä runokokoelmassaan Historian pienmiehiä  tiiviiseen ja hiottuun runotyyliinsä. Sävyltään sekä vakava että melankolisen humoristinen, oivaltavia kiteytyksiä sisältävä teos on kypsynyt lopulliseen muotoonsa seitsemän vuoden kuluessa." (Takakansi)


 

Pekka Kytömäen seurassa ei toden totta aika tuli pitkäksi. Edelliskerran hän riemastutti palindromikokoelmallaan Sytytys Palindromirunoja   ja sitä lukiessa oli hauska antaa hierontaa myös omille aivonystyröille hänen  kiepautuksistaan nautiskellessa ja testatessa sytyttääkö?

Tämä kooste on omistettu Kummitädilleni Sadulle, joka paransi maailmaa 1960-2022 ja se on kuusilukuinen ja sisältää lopuksi  Kiitos-osion. 
Loppusivuilla löytyy vielä koskettava, kaunis ja elämän ydintä oivaltava 
Mummin kirje, jonka sanomalle en voinut enkä halunnut kuin lämpimästi  kuivat silmäni kostuen nyökytellä...
 
Mutta mars matkaan uteliain mielin kohti maistiaisia:  
 
 
Hei
rakas
ystävä,
mitä mietit?
Näytät jotenkin läsnäolevalta.
 
 
Antikvariaatissa
olisin mieluiten se,
joka pirskottaa kirjoihin
vanhan tuoksun.
Joku muu taitelkoon
koirankorvat.
 
 
Kotiudun
sohvaudun
kirjaudun.
 
 
Lyömätön
käyttöliittymä.
Kirja ei kuluta 
vaan lataa akkuja.
Mikä parasta,
kommenttikenttä puuttuu.
 
 
Muistin kamera
tallentaa parhaat 
hetket sumeina,
tarkentaa turhiin
yksityiskohtiin.


Pekka Kytömäki, varsinainen lahjakas velikulta sarallaan,  tietää mitä hän tekee ja riemastuttaa lukijaansa näilläkin nasevilla pikkumiesvetäisyillään sekä ravistelee tervetulleesti samalla hämänhäkinseittejä pois mahdollisista   kertyneistä, luutuneista ajattelumalleista. Mainio kooste, jolle toivottavasti jatkoa seuraa yhtä oivaltavissa tai muissa merkeissä!!


Maailma olisi
pilkun verran parempi.
jos ajattelisimme useammin
leppäkerttuja.
 
 
Leppäkerttuja bongailemaan oitis lähtee:

tiistai 18. heinäkuuta 2023

Marie von Ebner-Eschenbach; "Aforismeja" - ex Libris...

"Aforismeja", Marie von Ebner-Eschenbach, Punos-kustannus, 2023, 
96 s. Toimittanut ja suomentanut Tuija Tuomaala.

"Itävaltalainen Marie von Ebner-Eschenbach (klik)  (1830 - 1916) oli aikansa merkittävimpiä saksankielisiä kirjailijoita ja kielialueensa ensimmäisiä naisaforistikkoja.

 "Marie von Ebner-Eschenbachin aforismit ovat ajattomia huomioita ihmisluonteesta, taiteesta, oikeudenmukaisuudesta, henkisistä arvoista ja elämästä ylipäätään. Niiden keskeisin viesti on, että taustoistaan riippumatta ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Useimmat tavoittelevat hyvää, mutta kaikilla meillä on puutteemme.
Aforismi on viimeinen linkki pitkässä ajatusten ketjussa", hän itse on luonnehtinut. Sitä hänen aforisminsa ovat: kiteytettyä elämänviisautta; punnittuja, tarkkanäköisiä, oivaltavia, joskus pureviakin, mutta aina ajatuksia herättäviä mietelmiä." (Takakansi)


 

Tämä uusi tuttavuus aforismeja aikojen takaa löytyi sattumalta ja varsin uteliain ja odottavin mielin tartuin tähän koosteeseen. Teos sisältää 14 erikseen ajatuksella nimettyä lukua ja osion nimellä Kirjailijasta, josta ote:
Ebner-Eschenbach oli syvällinen ajattelija ja valpas tarkkailija, ja hänen aforisminsa ovat pikemminkin huomioita kuin elämänohjeita. Hän itse on sanonut, että aforismi on viimeinen linkki pitkässä ajatusten ketjussa.
 
Makupaloja:

Rakasta kaikkia ihmisiä: - Reumatismiin ja todelliseen rakkauteen uskoo vasta, kun ne kokee.

Kaikki on katoavaista
-  Nykypäivän ihminen on syntynyt valittamaan. Akilleestakin hän näkee vain kantapään.

Teot puhuvat puolestaan: -  Ajattele sitä, mikä on vielä tehtävä, ja unohda se, mikä on jo tehty.

Tilit menevät lopulta tasan:  -  Vähään tyytyminen on vaikeaa, paljoon tyytyminen mahdotonta.

Kaikkea pahaa ei voi muuttaa hyväksi:  -  Oikeuden suurin vihollinen on etuoikeus.

Heikon rohkeus ja vahvan lempeys:  - Kiitollisuudenvelka on takka, jonka vain vahvimmat meistä pystyvät kantamaan. 

Moni olisi vapaa:  - Valta merkitsee velvollisuutta, vapaus vastuuta.

Ilman muita ihmisiä emme olisi mitään:  - Ihmiset, joiden kanssa emme koskaan kiistele, ovat joko niitä, joita rakastamme eniten, tai niitä, joita kunnioitamme vähiten.

Kunnioita latteuksia!  -  Hetken hallinta on elämän hallintaa.

Mainioita, valtaosin osin edelleen relevantteja ja nasevia aforismeja, joita ei ajan hammas ole näykkinyt ja jotka hyvin istuvat näin harvinaisemman  naisaforistikon, edelläkävijän kynästä iloksemme ja meneillään olevan naistenviikon kunniaksikin pureskeltaviksi. Pieni, mutta sivumääräänsä suurempi kooste, joka herätti ajatuksia ja ilahdutti taidokkailla vetäisyillään, 
 
Kulkiessamme maailman turuilla, toreilla tai  patikoidessamme metsäin kiemuraisia polkuja pitkin pidetäänpä vielä mielessä, että  Kun lukee vain klassikoita, voi olla varma, että pysyy aina ajan tasalla...
 
Nauravaista naistenviikkoa

lauantai 15. heinäkuuta 2023

Jo Nesbø : "Pimeyden talo/Natthuset" - ex Libris...

 "Pimeyden talo", Jo Nesbø, Johnny Kniga, 2023, 255 s., suomentanut Outi Menna.

" Jo Nesbø on yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Hänen teoksiaan on myyty meillä suomessakin jo reilusti yli miljoona kappaletta. Melkoinen pino, ja ihan syystä. Pimeyden talo on itsenäinen romaani, oma tarinansa, joka huijaa lukijaa kutkuttavasti" (Lievelehti)


                                                              ©Stian Broch

 
"Kauhutrilleri joka ahmaisee lukijan.
Todellisuus ja mielikuvitus tuntuvat sekoittuvan, ja selvää on vain se, 
että pikkukaupungissa kaikki ei ole hyvin.
Ollaan Ballantynessa, Yhdysvalloissa, aikana jolloin käytetään vielä lankapuhelimia ja puhelinkoppikin saattaa olla hengenvaarallinen paikka.
13-vuotiaan Richard Hansenin elämä suistuu raiteiltaan, kun uskomattomien tapahtumien ketju nielaisee hänet ja koko kaupungin kohtalokkain seurauksin.
Totta ja keksittyä on vaikea erottaa toisistaan, ja lopulta lukijan on kysyttävä, 
kuka tämä outo poika on ja mitä hänelle on oikeastaan tapahtunut.
Jo Nesbø on jälleen kirjoittanut romaanin, joka yllättää viimeisille sivuille asti." (Takakansi) 
 


 
Jo Nesbø on pitkään kulkenut mukanani eräänlaisena luottokirjailijana, viimeksi teoksellaan "Mustasukkainen mies" (2021): Novellimainen tapa tuottaa "krimiä" sopii erinomaisesti Nesbøn kaltaiselle vanhalle ketulle, jonka käsistä eivät kerronnan ilmaisuvoimaisuus eikä juonenlanka  karkaile
Siispä uteliain ja odottavin mielen lähdin ottamaan selvää, mitä salaisuuksia Pimeyden talo sisälleen kätkee. Teos on kolmeosainen ja sisältää 28 lukua. 

 Richard Hansen: - Pelkään korkeita paikkoja. Pelkään pimeää. Pelkään vettä. Pelkään tulta, ja pelkään puhelimia. Mutta ennen kaikkea pelkään pelätä. 
Enkä nyt tarkoita pelkääväni sitä, mitä tunnen istuessani isän kainalossa katsomassa zombie-elokuvaa. Vaan pelkään pelätä niin paljon, että jokin hajoaa, että avain katkeaa lukkoon, että eteiskäytävä roihuaa ilmiliekeissä - pelkään sitä, että jään jumiin omaan pelkooni enkä pääse ikinä pois..
 
Alias "Richard Elauved", sanoin. Rich are the loved. Rikkaita ovat ne,
 joita rakastetaan. Nimi on kunnianosoitus teille. Te otitte minut vastaan ja rakastitte minua kuin omaa lastanne. Teitte minusta rikkaamman kuin kukaan miljonääri olisi voinut tehdä.
 
Uudenlaista  Nesbøta. Kirjailija onnistui yllättämään ja sai minut alkumetreillä ymmälleen tuntemaan oloni pieneksi tytöksi sormi suussa. Odotetusti sitten tarina alkoi kiehtoa ja herättää suurta uteliaisuutta sen suhteen, mitä tuleman pitää. Hitaasti lämpeninkin tälle "fantasialle" tempautuen mukaan sen mielikuvitusrikkaaseen juoneen, jossa on monia arvoituksellisia elementtejä kuten oudosti käyttäytyvä puhelimen luuri, tulipalojen merkitys ja magicicada-kaskaiden 13- tai 17-vuoden välein tapahtuva parveilu.
 
Outi Mennalta tavan mukaan takuuvarmaa käännösjälkeä!
 
-  Asetin paperin kirjoituskoneeseen. Painoin kokeilevasti paria näppäintä.
Se tuntui raskaammalta kuin olin kuvitellut. Treeniä vain, ajattelin. Vedin tuolin paremmin alleni ja oikaisin selkäni suoraksi. Tuoli keikkui yhä. Sitten ryhdyin kirjoittamaan, vaivalloisesti kahden sormen tekniikalla. PIMEYDEN TALO 
 
Dekkari vai kasvukertomus vai jotain siltä väliltä? Lukija päättäköön, mutta  Nesbøsta on moneksi!

Kiintoisaa lukukokemusta rikkaampana: