lauantai 4. helmikuuta 2023

Johann Hari: "Kadonnut keskittymiskyky / Stolen Focus" - ex Libris...

"Kadonnut keskittymiskyky", Johann Hari, Bazar Kustannus, 2023, suomentanut Timo Korppi, kansi Ville Tietäväinen.

"Isossa-Britanniassa syntynyt Johann Hari (s. 1979) työskenteli pitkään toimittajana mm. New York Timesissa sekä Los Angeles Timesissa ennen ryhtymistään kirjailijaksi. Hänen ensimmäinen teoksensa Chasing the Scream kertoo lääkkeiden ja huumeiden käytöstä ympäri maailmaa. Tehdessään toista kirjaansa Mielen yhteydet  Hari kiersi kolme vuotta ympäri maailmaa keskustelemassa tutkijoiden kanssa ja etsimässä todellisia syitä masennukseen. Kirja nousi myyntimenestykseksi useissa maissa." (Lievelehti) 

 

                                                      ©Kathrin Baumbach

 

"Ihmisten keskittymiskyky vähenee kaikkialla maailmassa. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijat keskittyvät yhteen tehtävään nykyään keskimäärin 19 sekuntia ja toimistotyöläiset kolme minuuttia. Mitä meille on tapahtunut ja miksi?

Selvittääkseen syitä hajamielisyyden lisääntymiseen  tietokirjailija Johann Hari on tutustunut suureen määrään keskittymistä käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia ja haastatellut asiantuntijoita eri puolilla maailmaa. Harin tutkimusmatkan aikana käy ilmi, ettei keskittymiskyvyn puute johdu nykyihmisten heikosta itsekurista, vaan monesta ympäristömme osatekijästä.

Johann Hari kertoo tietokirjassaan Kadonnut keskittymiskyky kahdestatoista keskeisimmästä tekijästä, jotka ovat vaikuttaneet keskittymiskykymme heikentymiseen. Hän esittää myös keinoja, joilla niin yksilöt kuin yhteiskunta voisivat saada keskittymiskykynsä takaisin." (Takakansi) 



Näinä elämäämme vaikuttavina koronan ja Ukrainan sodan aikoina yksi sun toinen, minä mukaan lukien, on ollut vaivaantunut ja ihmeissään keskittymiskyvyn heikkenemisestä ja ajoittaisesta puutteesta. Miksi näin? 
Siihen tarjoaa osuvia vastauksia ja syitä Hari tässä seikkaperäisessä ja hyvin lähdeluetteloin ja hakemistoin varustetussa teoksessaan. 
 
Syiksi tähän hän mainitsee mm. Nopeuden, multitaskaamisen ja suodattamisen lisääntymisen. Flow-tilojemme särkymisen, Fyysisen ja henkisen uupumuksen lisääntymisen. Säännöllisen lukemisen tuhon jne. Lisäksi hän ruotii syitä ADHD:n lisääntymiseen ja siihen miten siihen on reagoitu sekä käsittelee aihetta Lastemme vankeus, sekä fyysinen että psykologinen. 
 
Oman osansa saavat myös Köyhtyvät ruokavaliot ja paheneva saasteongelma. Hari perkaa eri asiantuntijoiden kanssa käymiensä keskustelujensa perusteella näiden ongelmien lisääntymisen juurisyitä sekä hakee ja löytää keinoja niiden ehkäisemiseen ja hälventämisiin.

Lukemisen vaikutuksista testin tuloksista: ei jäänyt mitään epäselvää. 
Mitä enemmän ihminen luki romaaneja, sitä paremmin hän pystyi lukemaan muiden tunteita ja mielenliikkeitä. Lukemisen vaikutus oli valtavan suuri. 
Tulos ei kertonut vain korkeammasta koulutuksesta, sillä tietokirjojen lukemisella ei havaittu olevan vaikutusta empatiakykyyn.

- Me kaikki asumme tällä samalla maapallolla, joka on vain kasa mutaa ja vettä ja mahdollisesti matkalla kohti katastrofaalista loppuaan. Jos haluamme edes yrittää näiden ongelmien ratkaisua emme pysty siihen kukaan yksin. 

Alati lisääntyvän  ADHD:n  geneettisen syyn Hari kyseenalaistaa ja tarjoaa tilalle/rinnalle muuttunutta liikunta-ajan vähenemistä, ruokavalion epäterveellisyyttä, koulunkäynnin stressaavaa suorittamista, jolloin lasten luontaisille uteliaisuudelle ei jää tilaa.  
Myös vapaan leikin ja ulkona liikkumisen rajoitukset ja leikin osuus, jossa lapsi oppii luovuutta, käyttämään mielikuvitustaan ja pohtimaan ongelmia sekä etsimään niille ratkaisuja sekä solmimaan sosiaalisia suhteita ovat tietoteknisten laitteiden räpeltämisen myötä kutistuneet ja vähentyneet. 

Tarkkaavaisuuden perusedellytykset:  Lapsille se on leikki ja aikuisille säännölliset flow-tilat, kirjojen lukeminen, merkityksellisten harrasteiden löytäminen, joihin haluat keskittyä kunnolla, tilaa ja aikaa antaa ajatusten harhailla niin, että voit ymmärtää elämääsi ja tietenkin riittävä liikunta, säännöllinen uni ja sellainen ravitseva, terveellinen ruoka, joka edesauttaa aivojesi tervettä kasvua sekä takaa sinulle turvallisen olon.

Teoksen voi hyvin lukea vain kiinnostavilta osin, Hari muistuttaa myös, 
ettei kyseessä ole mikään self-help-kirja, joka tarjoaa patenttiratkaisuja elämään.
Sen sijaan opus antaa ajattelemisen aihetta, kuinka me itse muutoksilla ja niihin pyrkimisillä voimme rauhoittaa elämäämme sekä uudistaa käyttäytymis- ja reagointimallejamme, vähentämällä multitaskaamista ja sosiaalista riippuvaisuutta  voisimme sekä  parantaa keskittymiskykyämme ja siten osaltaan kohentaa elämisen laatuamme  eli nauttia enemmän jokapäiväisestä olostamme ja elämästämme.
 
Mielenkiintoista luettavaa, paljon pään nyökyttelyä ja ajattelemisen aihetta. 
Harin teksti kulkee luontevasti ja eloisasti tyrkyttelemättä tai tuputtelematta ja Ville Tietäväisen asian ydintä osuvasti kuvaava kansi kruunaa lukunautinnon.

-  Harhailevien ajatusten jäljillä: 

 

tiistai 31. tammikuuta 2023

Anne Tyler: "Palmikko / The French Braid" - ex Libris...

"Palmikko", Anne Tyler, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 254 s., suomentanut Markku Päkkilä.

"Baltimoressa asuva Anne Tyler  (s. 1941) on saanut lukuisia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja ja sulattanut lämpimän älykkäällä romaaneillaan myös suomalaisten lukijoiden sydämet." (Lievelehti)

 

                                                     ©Diana Walker/Otava
 

"Garrettit viettävät ensimmäisen ja viimeisen perhelomansa kesällä 1959. Maalaukselle omistautuvalla Mercyllä on yhä vähemmän aikaa kodinhoitoon ja aviomiehelleen Robinille. Heidän teini-ikäisillä tyttärillään, Alicella ja Lilyllä, 
ei voisi olla vähemmän yhteistä. Nuorimmainen, David, pyrkii jo kaikin voimin irti perheen vaikutuspiiristä. Kaikesta irtipyristelystä huolimatta Garrettit eivät voi mitään sille, että vuosikymmentenkin jälkeen heidän elämänsä ovat yhä sidoksissa toisiinsa. Aina 2020-luvulle kurottava perhesaaga näyttää, kuinka erottamattomia ja samalla vieraita toisilleen voivat perheenjäsenet olla." (Lievelehti)
 


Anne Tylerin teoksista -  mm. Päivällinen koti-ikävän majatalossa ja Hengitysharjoituksia - tuli nautittua 1980 - luvulta alkaen tannehtivasti ja niiden uudenoloisesta, raikkaasta otteesta  majatalossa, joten aikasen utealiaana lähdin letittämään tätä uutukaista, Palmikkoa aprikoiden, josko Tylerin mukavalukuisuus ja omaleimainen  tenho vielä purisivat.
 
- "Minusta tuntuu, että maalaisin mieluummin sisätiloja kuin ulkomaailmaa", Mercy sanoi Alicelle. "Ajattelin, että hmm, kun kerran ollaan lomalla, 
minä laajennan aihepiiriäni, mutta tuolla metsässä tunsin itseni yhtäkkiä niin pieneksi. Oli kuin olisin leijunut avaruudessa."
"Minäkin pidän eniten mökkiä esittävistä tauluista", Alice sanoi.
Yhtäkkiä Alicen mieleen iski outo tunne, että hänestä oli tullut vanhempi kuin äidistään - hänen omissa maailmoissaan ajelehtivasta nirsosta äidistään. 
Ikävä kyllä totuus oli, ettei Alice pitänyt äidin maalauksista yhtään, mutta hän ei aikonut suurin surminkaan olla niin epäystävällinen, että sanoisi sen ääneen."
 
Mercy & Alice:  - "Sinä et muuta ikinä mieltäsi minusta. Minä olen ikuinen ongelmalapsi. Collegen keskeyttäjä, uskoton vaimo, kodinrikkoja ja yksinhuoltajaäiti. Sinä et voi myöntää, että ihminen voi muuttua. 
Minä olen kolmekymmentäkahdeksanvuotias! Hoidan kokonaista kauppa! Minulla on onnellinen avioliitto ja poika, joka kuuluu koulunsa parhaimmistoon!" 
 
Tässä on kyseessä  lämpimällä ja ymmärtäväisellä otteella perhedynamiikkaan pureutuva teos: kuinka me itse vanhempina itse  ratkaisemme asioita ja määritämme  suhtautumistamme omiin vanhempiimme ja sisaruksiimme sekä sukulaisiimme, parina toinen toisiimme, sitten ensin lapsiimme ja heidän tekemiinsä nuoruus- ja aikuisiän ratkaisuihin? 
 
Entäpä, kun kuvioon astuvat mukaan lapsenlapset ja bonussellaiset, jotka sekoittavat pakkaa?  Puhummeko mietityttäviä asioita auki vai vaikenemmeko kärvistellen hyväksyen tapahtuneet? Jos, kuten tässä perheen äiti Mercy muuttaa pois yhteisestä kodista ateljeehensa taidetta tekemään, mutta vanhemmat eivät silti eroa, niin kuinka ja josko informoimme jälkikasvuamme uudesta tilanteesta? 

- Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.  Leo Tolstoi, Anna Karenina.       

Palmikkoa punoi & rusetilla rutisti: 

lauantai 28. tammikuuta 2023

Kale Puonti: "Fadi" - ex Libris...

"Fadi", Kale Puonti, Bazar Kustannus, 2023, 271 s.

"Kale Puonti  (s.1962) Työskenteli yli 30 vuotta poliisina  Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän on nähnyt aitiopaikalta kansainvälisen huumerikollisuuden rantautumisen Suomeen ja ollut mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa." (Lievelehti) 


                                                              ©Uupi Tirronen
 
 
"Poliisin haaviin tarttuu taisteluhuumeena tunnettua Captagonia.
Tapauksen yhteydessä saadaan tietoa Suomen kautta Venäjälle kulkevasta pillerikaupasta, jota Pohjoismaissa johtaa irakilaissyntyinen, Helsingin Kalliossa parturiliikettä pitävä Fadi Mohammed.
Samainen nimi kummittelee myös supon listoilla. Fadia epäillään osalliseksi Pariisissa vuonna 1982 tehtyyn terrori-iskuun, mutta vuosikymmeniä onnistuneesti matalaa profiilia pitäneen Fadin sisäpiiriin ei niin vain ujuttauduta keräämään todisteita. Tehtävään tarvitaan soluttautuja.

Viidennessä Pasilan Myrkky -dekkarissa rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmästä värvätään poliiseja mukaan operaatioon, jonka peitemieheksi joutuu keltanokka Ali Yasin. Vastapelurina on Fadi Mohammed, kokenut tappaja ja huumekauppias mutta myös perheenpää ja isoisä, jonka mieltä painaa katumus." (Takakansi)

 

 
 
Kale Puontin seurassa on tullut viihdyttyä viiden teoksen verran, viimeksi Aribon parissa vuosi sitten aatoksin: Kale Puonti välttää varmaotteisesti liian yrittämisen ja raflaavan revittämisen sudenkuopat, tuottaa selkeää ja lyhyisiin, napakoihin lukuihin sijoitettua tekstiä, jolloin kerronta ja kokonaisuus ovat miellyttävä lukuista ja kiinnostavaa luettavaa. Sopii jatkaa, kiitos! 
Ja tässäpä tuleman piti startilla: - Koiraa, jolla on rahaa, kutsutaan herra koiraksi. Arabialainen sananlasku.

- Irakilainen Fadi Mohammed katseli mietteissään merta rivitalohuoneistonsa ikkunasta. Maailmalta kantautuneet viestit synkistivät 61-vuotiaan liikemiehen mieltä. Fadi oli tullut Suomeen jo lähes 30-vuotta sitten, ja sopeuduttuaan vähitellen jopa pimeisiin syksyihin ja talviin hän oli oppinut pitämään tätä pohjoisena kotimaanaan, Kodin ikkunasta avautuvaa kaunista saaristomaisemaa hän ei kyllästyisi ikinä katselemaan.
 
Operaatio "Bravo" alkumetreillä:
Ali Yasin  katoaa nyt kaikista virallisista rekistereistä ainakin toistaiseksi.
Saat uuden henkilöllisyyden parin päivän kuluttua. Tämä riitapukarisi vie sinut asunnollesi Jakomäkeen. Et lähde sieltä minnekään ennen kuin joku meistä antaa siihen luvan. Toivotan onnea tehtävässäsi. Otetaan yhdessä rosvot kiinni,
Seppälä sanoi ja kätteli nuorta poliisimiestä voimakkaalla kädenpuristuksella.
 
Petteri Puro:  - Meillä ei ollut aiemmin tietoa Fadista, mutta yksikköömme tuli huhtikuun alussa juttu, jossa irakilaiselta turvapaikanhakijalta löydettiin 32 kappaletta  Captagon-pillereitä, hän kertoi ja napsautti valokuvat takavarikoiduista pillereistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa tavataan tätä huumausainetta.
 
Captagon-pillereillä( klik) on Venäjällä tämänhetkisen maailmantilanteen takia suuri menekki kyseiselle huumeelle. Sotilaiden pitää pysyä taistelutilanteessa hereillä ja toimia väsymättöminä tappokoneina. 
Meillä Suomessakin oli sotien aikana käytössä saksalaisten kehittämä Pervitiini, jota ilman moni kaukopartiomies olisi varmasti jäänyt Suomen puolelle tulematta ja kotiinsa palaamatta.
 
Yhteistyöstä:  Terroristimaailmassa ttehtiin paljon yhteistyötä eri ryhmien välillä varsinkin ase- ja huumekaupassa. Eri ajatusmaailmaa edustavat ryhmittymät tekivät keskenään bisnestä vaikka olivatkin poliittisesti eri mieltä lähes kaikesta... Erikoinen ilmiö!?

Itse tapahtumain kulun rinnalle Puonti ymppää luontevasti myös stalkkerin,
joka kohdalle sattuvana kokemusperäisesti,  on mitä inhottavin ja vaikein karisteltava  sekä poliisien monasti vuorotyömuotoisen työrytmin ja äkillisten tilanteiden synnyttämät vaikeudet sovitteluineen perhe- ja siviilielämässä malliin soittaisinko vai lähettäisinkö kortin?
 
Puonti jatkaa dekkaristin uraansa entisin vahvuuksin eli lyhyin ja napakoin luvuin, konstailemattomalla ja selkeällä sekä uskottavalla kerronnallaan sekä etenemisrytmiltään sopivalla juonen kiehnäyksellä. Henkilökuvaus on asiallista ja uskottavaa ynnä kirsikkana kakun päällä kyllähän se Amor-veitikkakin  veikeästi kuvioissa ja kulisseissa kekkuloi sekä Pesonenkin tarvittaessa notkeasti argentiinalaiseen tangoon taipuu....

Kirjojen kuisketta -blogin  Anneli A:lta löytyy mukava arvio teoksesta vahvennosta  klikkaamalla:)
 
Loppukaneetiksi vanha totuudellinen toteamus:
 
 Kyllä koira koiran tuntee:

lauantai 21. tammikuuta 2023

Juha Seppälä: "Merille" - ex Libris...

"Merille", Juha Seppälä, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2023, 213 s. 
Graafinen suunnittelu Mika Tuominen.
 
" Arvostetuimpiin nykykirjailijoihimme kuuluva Juha Seppälä (s.1956) on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hyppynaru (1980), Super Market (1991), Paholaisen haarukka (2008) ja  Mr. Smith (2012) olivat Finlandia-palkintoehdokkaina. Seppälä on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin palkinnolla 1988, Valtion kirjallisuuspalkinnolla 2000 ja Runeberg-palkinnolla 2001." (Lievelehti)

                                                          ©Laura Malmivaara

"Kirjallisin hanttihommin itsensä elättänyt mies kokee eläkevuosiensa epäkiitolliseksi missioksi elämän varrella kertyneiden kirjamassojen hävittämisen ja itselleen tärkeimpien teosten turvaan saattamisen. Tehtävään soveltuvaksi paikaksi tarjoutuu opiskeluaikaisen ystävän, taiteilija Bomanin, merenrantamökki.
Iltarusko punaa taivaanrantaa, mutta sen kajo on armollinen. Vanhenevat miehet osaavat puhumisen sijasta kuunnella ja sovittaa olemisensa toistensa lomaan. Menneiden kokemusten ohella heitä yhdistää vierauden tunne maailmassa, 
jossa painetun kirjan relevanssin hiipuminen on tehnyt siitä kurtturuusun." (Takakansi)
 
 
 
 
No niin: Juha Seppälä on ollut laajasta tuotannostaan huolimatta tähän asti katvealueella lukuun ottamatta lyhyttä poimimaani sitaattia  Myrskyn mentyä -teoksesta Hannu-Pekka Björkmanin &  Nina Honkasen teoksessa Pakopiste :  --  Olemme tottuneet ajatukseen, että ihmisjärki on ainoa universaali järkilaji, 
joka pystyy avaamaan maailmankaikkeuden toimintakoodit. Avoimin ja uteliain mielin siis tutustumaan tämän uunituoreen teoksen antiin, meille useimmille päänvaivaa  ja -särkyä tuottavan rakkaiden kirjojen ja papereiden hävittämisprojektin pariin:
 
- Kun olin lapsi, maailma oli puuta ja paperia
- Keski-iässäni se oli paperia ja muovia
Maailma tuotti niitä kiihtyvästi, kunnes se ykkösiksi ja nolliksi muututtuaan alkoi vihata paperia.
Olin aloittanut sen hävittämisellä.
Siinä vaiheessa Boman tai hänen oleskelunsa asunnossani ei vielä voinut käväistä mielessäni.
 
 -  Kirjat olivat nyt ääniä, ihmispuhetta. Puhuttiin "äänikirjan kirjallisuudesta" tarkoitettaessa kirjatonta kirjallisuutta, aidon cocktailelämyksen mahdollistavaa viinatonta viinaa. Siitä pääsi nauttimaan jopa ilmaiseksi, jos suostui kuuntelemaan sitä aina välillä.

- Painettuja kirjoja ei pelastaisi mikään. Jäljellä olevien kirjojen valvonta ja hävittäminen julistettaisiin valtion monopoliksi ja digikirjat ainoiksi sallituiksi. Fossiilisten kirjojen aika oli ohi, työ totuuden palveluksessa.
 
Niin nuo rakkaat kirjat ja täydet hyllymetrit... Onko niiden aika ohi? Kirjoilla on outo ominaisuus, sillä vaikka niitä välillä karsisikin, eivät hyllyt hupene aukkoja sisältäviksi, vaan ne täyttyvät kuin itsekseen.

Boman:  - oli tarkkailija. Taidekoulun vuosina hän yllätti jonkun meistä ojentamalla kapakassa hahmotellun profiilin tai kasvotutkielman, ilman että vastaanottaja oli havainnut Bomanin luonnostelleen sellaista. Hän oli saattanut istua pöydässä pitkiä aikoja puhumatta, seuraillen keskustelua silmillään, nauramatta tai hymyilemättä. Joku oli arvellut Bomania ujoksi, joku kylmäksi. Välillä hän oli innostunut puhumaan paljonkin. Hän oli taiteilija.

Tervehtimisestä: - Boman oli ilmestynyt taakseni laiturille. Hän näytti minulle oikeaa kämmentään, minä laitoin nyrkkini sydämen kohdalle...
 
Fanittamisesta:   - Kun oli vaikea itse olla mitään, täytyy fanittaa. Fanittaminen on keräämistä: hyväksyn sinut, hyväksy minut. Suosiosi lämmittää.
 
Seppälä pohdiskelee teoksessaan rauhallisen verkkaisesti ja kiinnostavalla otteella kahta itsellenikin tärkeää asiaa: kirjoja ja merta, henkilönä, jolle kokemuslisiä on kertynyt. Tekstin kuljetus on viivyttelevää ja tuntoja tarkastelevaa maustettuna pienellä omintakeisella huumorilla ja satiirinhäiveellä
Kuolemisesta hän osuvasti  toteaa: - Kuoleminen. Arvoituksellista siirtymistä olotilasta toiseen.
 
Mutta viimeisessä luvussa : Kaksi vuotta myöhemmin  seesteisyys on tipotiessään ja Seppälä avaa padon portit ja antaa tekstin vyöryä, kynänsä sauhuta sekä kiihdyttää tahtinsa suorastaan hengästyttäväksi lukijansa yllättäen ja todeten :  
On kirjoitettava viimeinen kirja, joka on eri kuin lopullinen.  
 
Kyytiä ja kriittistä suhtautumista saavat  osakseen  mm. kolmas maailmansota, politiikka ja kirjallisuus, luonnontila ilmastonmuutoksineen, markkinatalous, "asiantuntijuus", Cannesin filmifestivaalit ja kirjailija lopettaa "vuodatuksensa" näin: 
 
Minä en halua elää tämmöisessä maailmassa. Minä häivyn. Roskapuhetta, ymmärrätte. Aika on täyttynyt, ei sen kummempaa. Ei ole muuta vapautta kuin kiven ja puun. Ei ole kunniakasta poistua voimatonta halveksuntaa puhkuen, 
mutta muuhunkaan en pysty. Olen kuin kuuro tai kehitysvammainen paralympialaisissa, vailla sarjaa. Väärällä tavalla poikkeava. Viimeinen aisti, 
joka ihmisellä jää toimimaan, on kuulo. Kun lähden, en paukauta ovea perässäni. Minä katoan, kuin kirja...
 
Tämä edukseen poikkeava ja vaikuttava teos kuuluu niihin kirjoihin, joka avautuu kullekin lukijalleen kosketuspinnasta riippuen omalla, yksilöllisellä tavallaan. Erinomaisesti kirjoitettu, antoisa, tyylikäs ja ilmava teos, jonka lukeminen sujui viivytellen ja makustellen,  merille menolle kun ei koskaan ole kiirettä silloin, kun se luvassa on!

Auringossa valo taittuu traagisesta koomiseen, yöllä syttyvät kirkkaat tähdet. Lopulta meren ylle työntyvät suuret hiutaleet. Arvoitus jää.

Ja hyvä niin:

torstai 19. tammikuuta 2023

Mikko Kalajoki: "Jälkilöyly" - ex Libris...

"Jälkilöyly, Mikko Kalajoki, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 302 s.
 Kansi Piia Aho.

Mikko Kalajoki (s.1972) on turkulainen kirjailija, jonka mustan humoristisissa romaaneissa tragedian hidastetöyssytkään eivät vaimenna vauhdikkaita juonenkäänteitä. (Lievelehti)

 

                                                             ©Arto Arvilahti
 

"Jos Matilda Leivolta kysytään, hänen ex-miehellään Antonilla ei ole juurikaan hyviä ominaisuuksia. Peliveloissa rypevä yrittäjä vetää puoleensa ongelmia, 
jotka kasvavat lopulta peruuttamattomaksi vyyhdiksi. Matildan lisäksi myös hänen teini-ikäinen poikansa ja muistisairas äitinsä sekä podcastia pitävät pikkurikolliset, läpimurrosta haaveileva kirjailija, kylmänviileä palkkatappaja ja velkojaan armottomasti perivä rautarouva sotkeutuvat kaikki tietoisesti tai tietämättään rikokseen. (Takakansi) 

 


 "Portaita kavutessaan hän mietti, mikä olisi seuraava siirto. Hän saisi ehkä ruumiin käärittyä mattoon, mutta entä sitten? Sata kiloa elotonta painoa ei siirtyisi yhden naisen voimin mihinkään. Mitä helvettiä hän tekisi? Matilda avasi kotioven, potkaisi sandaalit jalastaan ja rynnisti keittiöön. Vaaleassa linoleumissa näkyi vain tahmea puolikuu. Vainaja oli noussut kuolleista." (Lievelehti)

"Mustanhauska jännäri epäonnisista konnista ja epätodennäköisistä sankareista." näin väittää takakansi, joten iloisin, odottavin mielin kohti uutta kirjailijatuttavuutta ottamaan selvää väitteestä kuolema on armoton kyytimies.(Takakansi)

Matilda Leivo:   - Usein kuulee sanottavan, että kuoleman edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Matilda Leivon mielestä se oli aina tuntunut hataralta kliseeltä, ja nyt jos koskaan hän tajusi sanonnan täydellisen latteuden.  
Se, joka pitelee kädessään ladattua pistoolia, tutkailee Tuonelan lautta-aikatauluja aivan eri silmin kuin se, jonka kourassa on muovinen spagettikauha.
 
Vesa Alarik Pahtajalla  - oli ongelma. Hän tarvitsi lesbon. 
Mieluiten tummaihoisen, mutta vaaleahipiäinenkin kävisi. Ja hän tarvitsi sellaisen pian, sillä deadline lähestyi vääjäämättä.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pahtajalla oli ongelma. Jos otti huomioon hänen ammatinvalintansa, ei ollut lainkaan yllättävää, että hän oli jatkuvasti korviaan myöten kusessa. Hän oli kirjailija. 
 
Luomisen tuskaa jumissa kiemurteleva kirjailijamme kuvaa näin: -Homma oli jumissa kuin Suezin kanavaan karahtanut konttilaiva.

Toisin kuin luomisen tuskissaan kiemurtelevalla Pahtajalla Kalajoella ei lukemastani päätellen ole ollut suurempia vaikeuksia antaa tekstin soljua kuin meidän nykyiset talvitulvaiset jokemme ja juonen kiemurrella sutjakasti eteenpäin tapahtumasta toiseen henkilöt yhteen nivoen.

 Veikeitä vetäisyjä 
 - Hän oli yhtä hengetön kuin Spotifyn uuden musiikin lista.
- Hän oli auki kuin Crocsin kantapää.
- Vitutti kuin pientä hamsteria, jolta oli viety suolakivi suusta.

Vekkulisti massasta edukseen tavanomaisuudesta poikkeava dekkari, 
jota lukiessa voi kuvitella Kalajoella olleen pilke silmissä tekstiä suoltaessaan. Helppo- ja nopealukuisuuden luen jälkilöylyille tässä kuten saunassakin pelkästään eduksi, sillä tekstistä puuttuu kaikki väkisin vikertämisen henki , seikka, josta  kuten huumorinkukkain poimimisestakin lukijana nautin estoitta. 
Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, korkeakulttuurista tai ryppyotsaista, eihän?

- Everybody has a plan until they get punsched in the mouth." Mike Tyson 

Rennolla ranteella rattoisassa seurassa:

lauantai 14. tammikuuta 2023

Eija Aromaa: "Välähdys hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista" - ex Libris...

 

"Välähdys Hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista", Basam Books 134 s., 2022, suomentanut Eija Aromaa, kannen kuva Minna Mukari.

"Izumi Shikibu  (klik)  Tuhat vuotta sitten Japanin keisarillisen hovin viroissa oli moderneja naisia. Yksi heistä oli Izumi Shikibu (974–1034), joka kirjoitti elämänsä päiväkirjaansa ja runoihin. Ajan tavan mukaan hän vaihtoi runokirjeitä rakastettujensa kanssa, ajan tavoista poiketen hänen runonsa usein ovat avoimen aistillisia, intohimoisiakin."

Muistan sinua…  
Tulikärpästen hehku  
luhdan laidalla  
syttyy silmittömästä  
kehoni ikävästä. 
 
 
"Eija Aromaa (klik) on saanut Izumi Shikibulta tehtävän kirjoittaa hänen ajatuksiaan suomeksi. Tämä valikoima sisältää 119 Izumi Shikibun inspiroimaa suomenkielistä tankarunoa, jotka kertovat etteivät vuosituhannen takaiset tunteet ole meillekään vieraita. (Takakansi)

 
                                                           ©Gunnar Bäckman

Lukijalle:  "Kiitän ja kiroan Kai Niemistä, joka osoitti minulle kivisen suloisen tien Izumi Shikibun luokse. Mestarin kanssa on turha kisailla ja tässä esimerkki vain yhdestä hänen suomennoksestaan: 

rakkaus sinuun
murskasi sydämeni
tuhansiin sirpaleisiin,
mutta yhtäkään niistä
en ole kadottanut."
 
 
 
Teos sisältää osat: Kevät, Rakkaus ja Syys. Kiintyminen, ihastuminen ja rakastuminen kuin myös ero, hylkääminen ja luopuminen koskettavat meistä kaikki elämämme varrella. Siksipä kävinkin uteliaana tutustumaan tähän teokseen voidakseni todeta olisiko tässä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassamme edes tunnetasolla  jotain pysyväistä ja ikiaikaista? Päätteleminen jää lukijan harteille....
Makusteltavaa ohjenuoraksi:
 
- Kerran sulanut
lumi sataa uudestaan.
Toivon hartaasti,
että tulisit edes
takatalven ajaksi.
 
 
- Joka oksalta
ovat kukat varisseet.
kevään on aika
jatkaa matkaa, vaan minne
sen polut johtavatkaan.
 
 
 - Sinun äänesi
sävyä niin ikävöin.
Kasvosi, jotka
näen aivan selvästi
eivät sano sanaakaan.
 


- Mitä on tämä
iltahämärän hetki?
Hienovaraisen
tuulenvireen hipaisu
lävistää sydämeni.
 


- Katkennut nauha,
ympäriinsä levinneet
vierivät helmet -
vielä vaikeampaa on
pitää elämää koossa.



Kiehtovia ja lähelle tulevia runoja, mutta vastasivatko ne alun kysymykseen, 
mene ja tiedä...
 
Mutta paljon kaunista ja sielua sekä mieltä lämmittävää sisältyy näihin hienoihin, vanhoihin runoihin ja ainahan meille joskus lähellä olleet ihmiset jättävät oman muistijälkensä mieliimme ja persoonamme. Ainakin tietyssä määrin voimme valita jäämmekö märehtimään niitä ikäviä - surullisimmat ja lopulliset  tietty tässä  poissuljettuina - eli  kannammeko koko taakan mukanamme vai tallennammeko vain ne hyvät, hellät ja hauskat kuin myös lämmöllä muistamamme edeltämennet eväiksi elon reppuumme:)
 

- Tulit toviksi,
haihduit hetkessä harmaan
usvan keskelle.
Miten läheinen voikaan
olla pilvinen taivas.


Välähdyksiä hämärässä toi valoa tähän pimeyteen ja sateen ainaiseen  ropinaan ja runot olivat kaunista sekä ajatuksia kutittelevaa luettavaa:)
 
Korvamatona tätä naputellessa alkoi  lupaa kysymättä   korvamatona soida

Arvoitusta pohtimaan jää:

tiistai 10. tammikuuta 2023

Robert Thorogood: "Thamesjoen murhat" & B.A.Paris: "Suljettujen ovien takana" - ex Libris...

 

Tässäpä lyhykäisesti kaksi välipäivien luettua itselle uutta kirjailijaa  teoksineen:

Robert Thorogood  (s.1972) englantilainen käsikirjoittaja ja kirjailija, 
joka pikkupoikana luki ensimmäisen Agatha Christiensä ja jonka englantilaiseen pikkukylään sijoittavan teoksen luonnehditaan olevan cosy crimea kunnianarvoisan neiti Marplen hengessä.
Päähenkilönä rikollisen jäljityksessä virkavallan ohella ja apurina (?)  häärää 
77-vuotias Judith Potts ja ruumiita löytyy varustettuna usko, toivo ja rakkaus mitalein koristeltuina.
 

 

B.A. Paris, jota klaustrofobisten psykologisten trillereiden mestariksi kehutaan on kasvanut Englannissa ja asunut pitkään Ranskassa. Suljettujen ovien takana -dekkaria on myyty jo yli miljoona kappaletta. 

Jack, charmikas, menestynyt asianajajaa ja rakastava aviomies & Grace, elegantti, täydellinen kodinhengetär ja vanki muodostavat  dekkarin kaamean, sairaan dominoivan & alistuvaisen rihvelin pääparin. 


 

Thorogoodin  dekkaria lukiessa ei voinut välttyä nti Marplen ihastuttavan hahmon haahuilusta taka-alalla, vaikka tätitrio on kaikin puolin herttainen. Pieni yllätysmomentti lopettaa tarinan pisteenä i:n päälle. Hyvänsuopea ja revittelemätön  perusdekkari.

Suljettujen ovien aviopari Jack & Grace, jälkimmäinen Downin oireyhtymää sairastavine Millie-siskoineen Keorke Kluuni alias George Clooney - kalentereineen ovat keskiössä tässä eräänlaisessa lähinnä henkistä
 - mutta myös fyysistä -  vallankäyttöä sairaasti maksimoivassa trillerissä, 
joka ei minua tempaissut mukaansa vaan herätti lähinnä vihantunteita moista ihmistyyppiä kohtaan.
 
Molemmat teokset olivat nopealukuisia ja sujuvasti kirjoitettuja eli pyhien jälkeiseen ajankohtaan saumattomasti istuvia, mutta minua eivät onnistuneet tädit eikä liioin Jack täysin vakuuttamaan siitä, että jatkossa tapaisimme. 
Jotakin jäynää näissä molemmissa kuitenkin oli, sillä ajoittaisesta lukujumista huolimatta teokset tulivat luetuiksi liki yhdellä lukukerralla;)

Mietteissään muikisteli & mutristeli:

lauantai 7. tammikuuta 2023

Sami Sallinen: "Pelko ja rohkeus" - ex Libris...

 
"Pelko ja Rohkeus", Sami Sallinen, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 220 s.
 Kansi Tommi Tukiainen.

"Sami Sallinen  on entinen huumepoliisi, väkivaltarikostutkija ja suojelupoliisin virkamies, joka on toiminut kansainvälisissä operaatioissa ja rikostutkintatehtävissä ympäri Eurooppaa. Nykyään hän on turvallisuuden ja kehonkielen ammattilainen, valmentaja ja tietokirjailija." (Takakansi)


                                                      ©Niclas Mäkelä, Otava

"Pelkäätkö pimeää, kuolemaa tai lentämistä? Jännitätkö julkista puhumista? Haittaako pelko elämääsi? Kannustavassa kirjassa pelon olemusta tarkastellaan jännittävien  tositarinoiden kautta. Pelkoa analysoidaan sekä aivotutkimuksen ja psykologian että arkielämän näkökulmasta.

Kirjailijan  lisäksi kokemuksistaan kertovat muiden muassa ammattisotilas, vuorikiipeilijä, helikopterilääkäri ja someraivon kohteeksi joutunut tosi-tv-tähti. Kirjassa käsitellään myös oivasti aivan arkipäiväisiä pelkoja, kuten esiintymisjännitystä, korkean paikan kammoa ja synnytyspelkoa.
Kaikki pelkäävät - eikä siinä ole mitään hävettävää. (Takakansi)



"Pelkäätkö pimeää, kuolemaa tai lentämistä? Haittaako pelko elämääsi? Kannustavassa kirjassa pelon olemusta tarkastellaan jännittävien rikosmaailmaan sijoittuvien tositarinoiden kautta. Pelkoa analysoidaan sekä aivotutkimuksen ja psykologian että arkielämän näkökulmasta.
Kirjailijan oman tarinan lisäksi kerrotaan vuorikiipeilijöiden, sotilaiden ja muiden pelkonsa voittaneiden hurjapäiden kokemuksista mutta käsitellään myös aivan arkipäiväisiä pelkoja, kuten  esiintymisjännitystä, korkean paikan kammoa ja synnytyspelkoa."  (Takakansi)

Tämäpä sattui somasti käsiini, kun äskettäin lukemassani Carterin Teloittaja -dekkarissa  käsiteltiin murhatavan valintaa uhrin pahimman pelon periaatteella, joten avoimin mielin mars matkaan ottamaan selvää mitä peloille voisi tehdä ja mitä kaikkea rohkeus tarkoittaa.

Teos sisältää luvut: Alkusanat, Pelko, Rohkeus, Vapaus ja loppusanat. 
Niissä käsitellään mm. kysymyksiä: mitä pelko, rohkeus ja vapaus ovat,
miksi pelkäämme, miksi toiset ovat rohkeampia kuin toiset sekä miten tulla rohkeammaksi ja kuinka päästä vapaaksi. Hyvä ja relevantti kysymys myös kuuluu: tarvitseeko meidän olla rohkeita??

Miksi tämä kirja on kirjoitettu:  - Vaikka historian valossa elämme ihmiskunnan turvallisinta aikaa ovat viime vuosien tapahtumat heikentäneet psykologista turvallisuudentunnettamme merkittävästi. Vielä muutama vuosi sitten ilmastomuutos oli suurimpia huolenaiheitamme. Sitten iski koronapandemia, jonka kurimuksessa olemme olleet, kunnes Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on vallannut mielessämme pelolle varatun tilan. Turvallisuusympäristön muutokset ovat nopeimpia kuin vuosikymmeniin,
ja jokainen joutuu sopeutumaan niihin omilla tavoillaa ja omilla resursseillaan.
 
Samaan aikaan turvalliseksi koetussa yhteiskunnassamme tapahtuu myös muita huolestuttavia asioita, Ihmisten käyttäytyminen on muuttunut kärsimättömämmäksi ja aggressiivisemmaksi, ja minä-minä- -kulttuuri näkyy yhtä hyvin kaupan kassalla kuin liikenteessäkin. Viranomaisvastaisuus, mediakriittisyys ja salaliittoteoriat ovat kasvussa, ihmisten pahoinvointi lisääntyy, ja vastakkainasettelu kuuluu ajan henkeen.
 
Snobbailematta selvyyden vuoksi: Self help-  eli itseapukirjallisuus ei kuuluu omaan suosikkigenreeni.Toki Dale Garnegien klassikko Miten saavutan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa oli aikansa must -luettavaa. Psykologinen osio sen sijaan kyllä, kuten. esim Hannu Lauerma, Liisa Keltinkangas-Järvinen ja 
Kari Uusikylä sekä Jari Sinkkonen ovat kuluneet hyppysissäni.
 
Sami Sallisen, jolla on rautainen ja suhteellisuudentajua optimoiva työkokemus takanaan,  Pelko ja rohkeus sijoittuu kiintoisasti johonkin välimaastoon mielessäni ja löytää varmasti lukijakuntansa.  Ehdottoman ajankohtainen, yleistajuinen, elämänläheinen  ja valaiseva, sujuvakynäisesti kirjoitettu teos, 
joka tarjoaa myös useita käyttökelpoisia esimerkkejä pelkojen käsittelyyn ja keinoja niistä poisoppimiseen sekä lohdullisen varmuuden siitä, että itseään voi kouluttaa ja siedätyshoidattaa kohtaamaan omia pelkojaan ja kasvattamaan rohkeuttaan muistaen lohdullista kyllä, ettei aina tarvitse olla rohkea...
 
Tommi Tukiaisen onnistunut sisällönmyötäinen kansi on houkutteleva lisä kokonaisuuteen. Teos, johon kannatti tutustua ja hankkia käytännön vinkkejä omien ajatustensa selkiyttämiseen ja olemisensa hyvinvoinnin lisäämiseen kirjailijan esiintuomilla  tavoilla. 
 
"Urhea mies voi tyytyä lyhyempään miekkaan." - Italialainen sananlasku

Rohkeutta & urheutta: 

torstai 5. tammikuuta 2023

Keijo Nevaranta: "Lintujen silmissä kivien kylmyys" - ex Libris...

"Lintujen silmissä kivien kylmyys", Keijo Nevaranta, 1982, Non Art Books 2022, 
2. uusittu painos. Kannen kuva "Västäräkki",  Keijo Nevaranta. 
 

"Keijo Nevaranta  (klik)  (s. 18. marraskuuta 1957 Nurmijärvi) on suomalainen runoilija ja kuvataiteilija. Nevaranta opiskeli Oriveden opiston kirjoittajalinjalla vuonna 1986 ja  Kemin taidekoulussa 1993–1997. Hän työskenteli 1980–1990-luvuilla myös toimittajana Pohjanmaan Kansassa ja freelancerina Pohjolan Työssä." Nevarannan esikoisteos on vuonna 1982 omakustanteena julkaistu runokokoelma Lintujen silmissä kivien kylmyys." (Wikipedia)

 

                                                            ©Jussi Pohjavirta

"Kokoelmassa liikutaan merenreunan ja lakeuden maisemissa. Linnut, luonto ja huoli luonnon tuhoutumisesta ovat kokoelman keskiössä. Kirjoittajan mukaan runokokoelma on kestänyt aikaa. Vaikka jossain kirja-arvostelussa esikoisteoksen ilmestyessä kirjaa syytettiin hieman synkäksi ja pessimistiseksi, todellisuudessa luonnon saastuminen ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ovat kehittyneet paljon tuhoisampaan suuntaan kuin runoissa 40 vuotta sitten edes varovasti uskallettiin vihjata. Kuitenkin runojen pohjasävynä koko ajan ilmenee kirjoittajan rakkaus luontoon, luontoyhteys jonka lähes kokonaan olemme jo kadottaneet." (Adlibris)

 


Keijo Nevaranta on uusi tuttavuus ja teoksen valintaan vaikuttivat sekä herkkä kansi että sen kaunis ja kutsuva nimi, etenkin kun nyt västäräkit , jotka ovat lempilintujani, keikuttelevat vielä pyrstöjään lämpimämmissä maissa ja kylmyys on huurtanut koristein parvekelasit kauniiksi.  Makupaloja:

 

jonakin iltana,
kun kävelet meren rantaan,
ryhdyt kuuntelemaan tuulta
kärsivällisesti...
 
 


...On hetkiä jotka mittaavat äärettömyyttä
koska ne ovat äärettömiä
niissä aika menettää merkityksensä
 
elää kelloon sitoutumatta
vuosia laskematta, päiviä muistamatta
rajattomalla lakeudella
kokemusten ja niiden käsittämisen 
ikuisuudessa 
 



 
Etsiä itseään? Olla hiljaisessa paikassa 
missä veden hengityksen vielä kuulee? 
Koota sirpaleista mosaiikkia.
Pienessä kalastajakylässä, meren rannalla
kun katselen kalastajaveneiden kotiinpaluuta
rannalle, maihinlaskun aikaan.




Poimi rannalta pehmeä ja märkä kivi.
Ota se käteen, kuvittele kiven sykkivän
vuosituhanten rytmiä, tunnustele!
Kuuntele kylmän sydämen ääntä
kädessäsi, rannalla

 
 
Nevarannan motto kuuluu: "Maalaaminen ja kirjoittaminen on kävelemistä."
 
Tämä pieni, suuri teos osoitti jälleen kerran, että intuitio koosteen nimen ja kannen kuvan suhteen vastasi odotuksia ilmavuudellaan, kauneudellaan, herkkänäköisyydellään ja luonnon läheisyydellään. 
Satavarmasti jahka kevät tästä koittaa, aurinko paistaa ja vedet ovat auki tämä tyttö kävellä hilppaisee johonkin rantaan, ottaa tuon sileän kiven kätöseensä
- ja tuo sen kotiin edellisten kiviaarteidensa jatkoksi -  ja kuuntelee sydämensä ääntä:)

Lupaa:

tiistai 3. tammikuuta 2023

Chris Carter: "Teloittaja / The Excecutioner" - ex Libris...

"Teloittaja", Chris Carter, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 462 s., 
suomentanut Inka Parpola.

"Brasiliassa kasvanut  Chris Carter opiskeli USA:ssa ja työskenteli rikospsykologina. Los Angelesiin muutettuaan hän vaihtoi puvun revittyihin farkkuihin ja salkun sähkökitaraan. Muusikon työ kuljetti Chrisiä ympäri maailmaa. Nykyään hän asuu Lontoossa ja omistautuu bestsellerkirjailijan uralleen." (Lievelehti)

 

                      Chris Carter/no credit/saatu Darley Anderson Literary Agent /Otava 
 

"Alttarin portailta löydetään papin verinen, mestattu ruumis. 
Huolellisesti aseteltuna, kädet ristissä rinnan päällä.  Rikosteknisessä tutkinnassa uhrin rinnasta paljastuu verellä raapustettu numero 3.
LAPD:n rikosetsivä Robert Hunterin silmään tapaus näyttää rituaalimurhalta. 
Kun ruumiiden määrä kasvaa, hän joutuu kuitenkin arvioimaan asiaa uudelleen. Ennen kuolemaansa jokainen uhri joutui kohtaamaan pahimman painajaisensa. Mutta mistä tappaja olisi voinut tietää, mitä he kaikkein eniten pelkäsivät? 
Ja mikä yhdistää näennäisiä uhreja?
Hunterin pitäisi  pysäyttää kieroutunut ja sadistinen sarjamurhaaja, jolla tuntuu olevan pääsy uhriensa mieleen. Murhaaja, joka ei lopeta ennen kuin on saavuttanut tavoitteensa. (Takakansi)
 
 

 
Chris Carterin kanssa paiskasimme kättä ensi kerran teoksen Krusifiksitappaja  merkeissä viime kesänä: Kirjailija painaa alkuun rauhallisesti kaasupoljintaan, mutta sitten astuu raskas jalka kuvioihin, ja tutkijat saavat hieroa aivonystyröitään kerran jos toisenkin löytääkseen uhreille yhteisen nimittäjän. 
Teloittaja puolestaan alkaa kirjaimellisesti räväkästi murhatapauksella, 
jonka jatkolle ei hevin loppua näy. Hunter ja nuori, innokas työparinsa Garcia  kollegoineeen saavat kerrassaan visaisen pähkinän purtavakseen. 
 
Lyhytlukuisuus, 143 kpl on teoksen ehdoton valtti. Varoituksen sana: ei kannata ensimetreillä kompastua brutaaleihin murhatapoihin vaan keskittyä nauttimaan Carterin vahvasta psykologisesta otteesta ja herkästä silmästä.

Erikoismurharyhmä HSS: on nimensä mukaisesti erikoisyksikkö, jonka ydinosaamista ovat aikaa ja asiantuntemusta vaativat sarjamurhat sekä korkean profiilin henkirikokset. Hunter oli yksikön pätevin etsivä. Hänen nuori työparinsa Carlos Garcia oli tehnyt runsaasti töitä yletäkseen etsiväksi ja olikin onnistunut tavoitteessaan  nopeammin kuin useimmat kollegansa. Uransa alussa hänet oli palkattu LAPD:n keskiseen suurpiiriin, jossa hän oli muutaman vuoden pidätellyt jengiläisiä, aseistettuja ryöstäjiä ja huumekauppiaita koillisessa Los  Angelesissa, minkä jälkeen hänelle oli avautunut paikka Erikoismurharyhmästä.

- "Eikös meillä pitänyt olla tänään vapaapäivä?" Garcia sanoi matalalla äänellä Hunterin lähestyessä heitä. "Minulla oli suunnitelmia." Hunter nyökkäsi äänettömät huomenet poliisille, joka vastasi eleeseen. "Me olemme Erikoismurharyhmä, Carlos," Hän työnsi kädet takintaskuihin. "Sellaiset sanat kuin `vapaapäivä, palkankorotus ja loma´ eivät koske meitä. Luulisi sinun jo tähän mennessä ymmärtäneen. "Tieto alkaa mennä pikkuhiljaa perille"...

Niin dekkareiden ystävä kuin olenkin, ei niissä suinkaan kiehdo julmin mahdollinen hengiltäottamistapa tahi yleensä rikoksen raakuus, 
mutta tässä ajatuksia herätti tuo pahimman-pelon-kautta murhan toteutus, 
joka on psykologisesti kiinnostava idea. 
Mikä se omalla kohdalla olisi? Pelkuri en ole koskaan ollut ja kokemuslisät ovat jo  paksuntaneet nahan, joten kuinka olisi joutuminen kuhisevaan ampiaispesään, sillä niiden julmasilmäisten kanssa en tuntemattomasta syystä ole lainkaan sinut...
 
- Nuoret ihmiset ovat hyvin alttiita psykologiselle traumalle. Teinit ovat luonteeltaan epävarmoja eivätkä he kestä minkälaista kovista hyvänsä.
Siinä iässä epävarmuuksien ovet ovat apposen avoinna, eikä mikään estä kiusaajaa menemästä sisään ja sotkemasta kiusatun alitajuntaa ilman,
että tämä edes tajuaa sitä.

Ilmaan leijumaan jää kysymys: mikä on se korsi, joka katkaisee kamelin selän? Mikä on se itse kunkin viimeinen niitti? Carter perkaakin tänä päivänkin erittäin ajankohtaista kiusaamista ja sen ihmisessä aiheuttamia parantumattomia  haavoja ja  arpia sekä traumoja, jotka saattavat johtaa poikkeavaan destruktiiviseen käytökseen.

Tässä kakkososassa Carter luo henkilöhahmoihinsa kiinnostavasti syvyyttä ja karaktääriä sekä ominaispiirteitä, tapahtumat kulkevat ripeästi ja jahkailematta, jaarittelematta ja verbaliikka on ilahduttavan eloisaa. Sarjan kolmas osa Vaanija ilmestyy huhtikuussa eli kevään koittaessa

jännittäviin tapaamisiin: