lauantai 30. huhtikuuta 2022

Vekkulia vappua...

 

Vappu näyttää sanontojen mukaan tuovan kesän mukanaan: ”Vappu tulee vasta kainalossa,” Valkjärvellä sanottiin. Pöytyällä puolestaan tiedettiin,
että: ”Vappu tulee käki kainalossa ja pääskyset povessaan.”Ans kattoo...


Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nosti pään,
ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin
ja päivä paistoi siipeen heleään.

 

Se sydämeni on, virkoin sulle,
kun vangitsit sen kätees lämpimään.
Saima Harmaja (1913-1937)

 

 Yhtä lienee kuitenkin syytä meidän visusti välttää innostuessammekin:

-  Mummo ja vaari pelasivat vappuna jalkapalloa. Vaari hävisi.
- Etsinnät jatkuvat yhä.
(Joensuun kaupunki Vappuvitsit 2021)

Pari tyylikkäästi raitapyjamaan sonnustautunutta papparaista on tullut vuosien varrella onnistuneesti palautettua hoivakotiin, joten taidanpa jättää nappulakengät naulakkoon ja pitää oman vappuheilani tiiviisti kainalossa.  Turvallista, valloittavaa ja valoisaa vappua sekä malja keväälle! 

Huumor'mielellä Rautavaaran kera

Rullaati, rullaati (klik) rallattelee:

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Paavo Hellstedt - Juha Laaksonen: "Orava Metsien tuttu tuntematon" - ex Libris...

 "Orava Metsien tuttu tuntematon", Paavo Hellstedt - Juha Laaksonen, Tammi, 2022, 239 s.

"Paavo Hellstedt (FT) on ollut nuoresta pitäen kiinnostunut erilaisista luonnonilmiöistä ja erityisesti eläimistä, siitä miten ne toimivat ja käyttäytyvät. Hän on väitellyt lumikon ja kärpän ekologiasta, käyttäytymisestä ja niiden yhteisöekologisista vaikutuksista. Petojen tutkimuksen kautta hän on perehtynyt myös niiden saaliseläimiin ja jyrsijöiden ekologiaan.

Juha Laaksonen (FM) on YLEssä työskentelevä luontotoimittaja, tietokirjailija ja valokuvaaja. Laaksosen erikoisalaa ovat saaristo- ja kaupunkiluonto ja niiden monimuotoisuus. Viime vuosina hän on seurannut erityisesti pääkaupunkiseudun pesimälintujen käyttäytymistä. Retkillään Laaksonen on valokuvannut ja seurannut lintujen lisäksi erityisesti kaupunkinisäkkäiden elämää."                                           

"Kotimetsiemme tuttu tupsukorva osaa yllättää. Sillä on pörröinen häntä, tupsukorvat, isot silmät ja komeat etuhampaat. Se kiipeilee puissa taitavasti, loikkaa ketterästi puusta toiseen ja jähmettyy paikoilleen huomatessaan pedon. Orava on meille kaikille tuttu eläin – vai onko?
Oravilla on monia erikoisia ominaisuuksia, joita ei tunne sen paremmin suuri yleisö kuin luontoharrastajatkaan. Oravanpoikasilla ei esimerkiksi ole syntyessään ulkokorvia, ja oravat ovat yleisemmin oikea- kuin vasenkäpäläisiä. 
 
Oravilla on tarkka vuorokausirytmi, vahvat lihakset, kevyt luusto ja terävät kynnet. Oravat osaavat äänellä monin eri tavoin, ja ne viestivät toisilleen häntäänsä heiluttamalla. Häntä myös tasapainottaa kulkua ja hyppyjä. 
Orava on pohjoisten taigametsien tuttu tuntematon, jonka edesottamuksia pääsee seuraamaan niin kaupungeissa, metsissä kuin tunturikoivikoissakin. Oravien yksilöllinen käytös ja piirteet tarjoavat katselijalleen loputtomasti uusia elämyksiä." (Takakansi)



Teos sisältää alkusanat, 13 lukua mm. anatomiasta, ravinnosta, käyttäytymisestä, ekologiasta , evoluutiosta ja tulevaisuudesta sekä loppusanat. Muutamia poimintoja:

Orava on ollut ihmisille myös arvokas ravinto-  ja pyyntieläin: teoksesta löytyy jopa resepti Pohjois-Karjalaiseen oravakeittoon. Taloudellisesti: hyvän ja virheettömän  oravannahan arvo vielä vuonna 1950 oli 110 Suomen markkaa.

Orava on myös piilevä neropatti: se kätkee tuhansia ravintopaloja ympäri elinaluettaan ja niiden löytöprosentti on hurjat 90. Helposti mädäntyvät ruokansa kuten sienet, se puolestaan säilöö ripustamalla ne puihin kuivumaan.

Orava on myös melkoinen urheilija hyvine hyppylihaksineen: pituutta useita metrejä ja korkeutta 1,5 metriä.

Orava, tuo hännällään viestivä, nappisilmäinen, vikkelä, vekkuli ja vipeltävä pörröhäntä, on sikäli erikoinen eläin luonnossamme, että se jakaa mielipiteitä harvinaisen vähän.

Oravien  kannaksi Suomessa arvioidaan n. 1 miljoonaa yksilöä levinneisyyden ollessa käytännössä koko maamme ja se on myös hyvin sopeutunut ja asettautunut kaupunkikulttuuriin.

Orava, tuo hännällään viestivä, nappisilmäinen, vikkelä, vekkuli ja vipeltävä pörröhäntä, on sikäli erikoinen eläin luonnossamme, että se jakaa mielipiteitä harvinaisen vähän.

Tämä laadukas ja kauniisti runsain kuvin toteutettu seikkaperäinen teos onkin mitä mainion tietopankki, jonka voi hyvin lukea myös vain kiinnostavin osin, ja joka toimii pienemmille eläintenystäville katselukirjanakin, on ilon aihe kaikille luonnonystäville.  
 
Siispä hauskoihin kohtaamisiin  pihamaalla, metsäpoluilla, kuitenkin reunaehdoin kuten tänne aikanaan muutettuamme jouduimme edellisen asukkaan jäljiltä topakasti toteamaan: avoimissa ikkunoissa menee meidän reviirirajamme... Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa..  (klik)

Tassuttelemisiin & tossuttelemisiin:

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Eeva Kilpi: "Elämää kaikki päivät"

"Elämää kaikki päivät", Eeva Kilpi, WSOY, 2022, 261 sivua. graafinen suunnittelu ja kuvat Mika Tuominen.

 Eeva Kilpi  (s.1928), tämä Hiitolassa Laatokan Karjalassa syntynyt iloinen ja elämänmyönteinen ikuinen evakkotyttö ei enempiä esittelyjä kaipaa... 

 

                                                         ©Veikko Somerpuro

 

"Elämää kaikki päivät sisältää Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä neljältä vuosikymmeneltä. Muistiin on merkitty ilon ja harmin hetkiä, kaihoa ja neuvottomuutta, väkevää puhetta rakkaudesta ja ihmisen osasta. 
Vuosien virratessa säilyvät runoilijan keskeisimmät teemat, rauhanaate ja luonnonsuojelu, sekä sammumaton halu kirjoittamiseen. 
 -  Kirjoittaessani minä tunnen olevani elossa..." (Takakansi)



 
Suuresti ihailemani, pilkesilmäinen Eeva Kilpi on kulkenut mukanani vuosikymmenten ajan, aina ilahduttaen, lohduttaen ja voimaannuttaen sekä ajatuksia ja ymmärrystä elämän eri vaiheita kohtaan herättäen ja lisäten. Muutamia makupaloja:

-  Kirjani ovat minun osuuteni ihmisten välisestä vuoropuhelusta.

- Mies on aika, nainen paikka.

- Kuolemassa on ainakin yksi lohtu: ei tarvitse kestää perunkirjoitusta eikä perinnönjakoa.

- Elämä on kuin jäätä. Ensin se rikkoutuu, sitten se sulaa pois.  
Vanhana yrittää vielä vähän aikaa pysytellä jäälautoilla.

- Yksinäisyydestä on tehtävä taidetta.

- Nuoret ovat niin rakastettavia, koska heissä on kiintymisen kyky. 

 

Erittäin onnistunut, elegantti ja kookkaan ilmava  ulkoasu tukevat oivasti Kilven päivittäin koottuja merkintöjä neljältä vuosikymmeneltä. Luonnon- ja ihmisläheisyys, "elämän evakkous" ja halu ymmärtää asioita ovat Kilven vahvuuksia.  

... ja kun he sitten kohtaavat,
ne toisilleen oikeat, 
he ovat naimisissa kumpikin tahoillaan
tai toinen on jo ehtinyt vanhaksi...
Joka tapauksessa
he ovat kohtaloittensa toisistaan erottamat
ja se yhdistää heitä
 

Tähän ajankohtaan sopivasti: teos on mitä parhain lahjaidea omien äitien- ja isoäitien ilahduttamiseksi!

-  Äitienpäivä: Minä en ole osannut olla hyvä äiti, mutta poikani, te opetitte minulle äitiyden ja niinpä olen osannut olla hyvä mummo teidän lapsillenne.  Kiitos siitä. 
 

Omasta puolestani:  Eeva Kilpi,

lämmin kiitos hyvästä matkaseurasta:

torstai 21. huhtikuuta 2022

Ann Cleeves; "Lokin huuto/ The Long Call" - ex Libris...

"Lokin huuto", Ann Cleeves, Karisto, 2022, 350 s., suomentanut Annukka Kolehmainen.

"Ann Cleeves,   OBE (1954) on palkittu brittikirjailija, jonka kirjoja on julkaistu yli 30 kielellä, Cleeves tunnetaan erityisesti Shetlanti- ja Vera Stanhope - sarjoista, joista molemmista on tehty tv-sovitus. Vuonna 2017 Cleeves sai CWA Diamond Dagger-palkinnon saavutuksistaan rikoskirjallisuuden alalla," (Lievelehti)

 

                                                       C Misha Theiner
 
 
"Vera Stanhope- ja Shetlanti-sarjojen tekijän kehutussa dekkarissa murha ravistelee uskonyhteisöä. Matthew Venn jätti lapsuutensa tiukan evankelisen yhteisön vuosia sitten, eikä hän ole enää tervetullut edes isänsä hautajaisiin. 
Kun Venn tiimeineen alkaa tutkia rannalta löytyneen miehen murhaa, hän joutuu kuitenkin uppoutumaan yhteisön myrkyllisiin salaisuuksiin perusteellisemmin kuin olisi ikinä uskonut.
Lokin huuto aloittaa uuden, englantilaiseen jokisatamakaupunkiin sijoittuvan dekkarisarjan. Vera Stanhope- ja Shetlanti-sarjojen tekijän kehutussa dekkarissa murha ravistelee uskonyhteisöä. " (Takakansi)
 
 


Lokkeja on tullut iloksemme liihottelemaan uljaasti ja kirkumaan taivaallemme, joten ajankohtaan oivast istuva nimi tällä huudolla. Cleeves on ansioistaan huolimatta jäänyt minulta lukukatveeseen, joten silmät avoimina lähdin matkaan Pohjois Devoniin Matthew Vennin käsikynkässä.
 
Matthew:  -  Sinä päivänä, kun rannalta löytyi ruumis, Matthew Venniä vainosivat jo valmiiksi ajatukset kuolleista ja kuolemasta. Sinipunainen krookuspenkki velloi hänen jalkosensa juuressa kuin lampi, kun hän seisoi Pohjois-Devonin krematorion  pihalla Batnstablen lähellä ja katseli kaukana körötteleviä ruumisvaunuja, jotka kuljettivat hänen isäänsä levon kappeliin.
- Seisoessaan hautausmaalla hän ajatteli, että uskosta luopuminen oli kaikkea muuta kuin vapaaehtoinen valinta. Epäilys oli kuin syöpä, joka kasvoi riipppumatta siitä, mitä ihminen itse halusi...

Tutkijatiimiin lukeutuvat lisäksi:
 
Konstaapeli Ross May;   -  Uuvuttavan energinen tapaus. Levoton lattian mittailija, kovaääninen karjuja ja raudan pumppaaja, paikallisen juoksuseuran ja rugbyjoukkueen jäsen, joukkuepelaaja, paitsi työpaikalla.  Toisinaan Ross vaikutti hemmotellulta koulupojalta ja hän oli sosiaalisesti yhtä lahjakas kuin kastemato,

Ylikonstaapeli Jen Rafferty:  -  Jen oli saanut lapset liian nuorena nuorena, jättänyt väkivaltaisen aviomiehensä ja hylännyt pohjoiset juurensa, jotta voisi ottaa vastaan viran Devonin Ja Cornwallin poiisivoimista. Hän oli tulinen punapää. Upea ja hyvävartaloinen nainen. 

Jonathan Church, Matthewn aviopuoliso:   Woodyard oli Jonathanin ilo ja ylpeys. Jonathan oli perustanut komitean, runnonut suunnitelmansa läpi, suostutellut Britannian rahapeliorganisaation myöntämään aloituspotin ja kerännyt rahoituksen toisen puoliskon itse, Woodyardista oli tullut juuri sellainen kun hän oli haaveillut, Siellä oli teatteri ja työhuoneita, baari ja kehvio. Siellä oli myös kehitysvammaisten aikuisten päiväkeskus.

Päänvaivaa tutkijoille tuottaa, kuinka Waldenin bussiystävyys makeistarjoiluineen Downin syndromaisen Lucyn kanssa ja mahdollinen kytkös äkisti kadonneen, mutta ehjänä löytyneen, haavoittuvaisessa asemassa olevaan Christineen kytkeytyvät tapaukseen. Entäpä violettien neuletakkien arvoitus? Teoksessa pohditaan myös uskonlahkojen pitkävaikutteisesti virkistävää roolia ihmisen elämässä sekä hänen ikuista pyrkimystään sovittaa arveluttavat  tekonsa

Erityisen kauniisti ja tasapainoisesti on kuvatuu Matthewn ja Jonathanin lämmin aviosuhde, jossa toisen tukeminen ja huomioon ottaminen on avainasemassa:)
 
-  Jonathan hääri keittiössä, jossa tuoksui kahvilta ja paahtoleivältä. Vuosikausia unelma oli vaikuttanut saavuttamattomalta: kumppani, yhteinen koti ja rakkaus. Matthew ajatteli olevansa maailman 
onnellisin mies...

Miellyttävä teos: Cleeves kirjoittaa hallittua ja tasapainoista tekstiä edeten lanka langalta juonta punoen ja johdattaen sitä sujuvasti loppuratkaisuun asti ilman, että lukija päästää ensimmäistä haukotustakaan. Tosiinsa nivoutuneita henkilösuhteita on paljon, mutta ne eivät luo sekavaa, pompahtelevaa rykelmää, vaan liittyvät kiemurrellen toinen toisiinsa. Tunnelmaltaan teemaan istuva kansikuva. 
 
Kanaalin toisella puolen piipahti:

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Petri Törmänen: "Luonnelinnut - 70 lajin tunnistusopas" - ex Libris...

"Luonnelinnut - 70 lajin tunnistusopas" Petri Törmänen, Tammi, 2022, 152 s.

"Petri Törmänen on graafisen alan yrittäjä ja luonnelintujen paras (ja ainoa) asiantuntija. Olen tarkkaillut kanssakulkijoita ja pannut mieleeni heidän ominaispiirteitään. Olen oppinut nauramaan myös itselleni, ja siinä sitä lystiä piisaa. Toivon, että Luonnelintujen välittämä ilo ja huumori saa mahdollisimman monen hyvälle tuulelle."

 

                                                           ©Jouni Porsanger
 

"Luonnelinnut paljastavat ihmisten luonteita ja piirteitä osuvasti ja huvittavasti! Kirjan sivuilta löydät itsesi, olet sitten Naris, Sisutirri, Suklaasieppo, Museohuitti, Jumppasorsa, Lyhytpinnahanhi.
Kullekin linnulle löytyy ”latinankielinen” nimi sekä kuvaus sille ominaisesta käyttäytymisestä ja elinympäristöstä. Lisäksi lintujen tarkkailuun annetaan täysin keksittyjä ja testaamattomia vinkkejä." (Takakansi)
 



 Luonnelinnut ?? Oitis klik ja lisätietoa alkoi herua tästä kutsuvasta teoksesta ja kannen myötäinen päänraapiminen unhettui muuttuen hilpeäksi naureskeluksi ja tunnistamisen etsinnäksi:)
Teoshan on juuri nyt mitä ajankohtaisin: vietämme pääsiäistipujen suurta juhlaa ja esiinmarssia sekä bongailemme kenokauloina taivaalle, puunoksiin ja lumen alta vapautuvaan maahan: Kyyhkyt, rastaat, peippo ja joutsenparvet havaittu, 
mutta nuo keimailijat, västäräkit vielä uupuvat listalta. 

Sisällysluettelo ja kattava, lajiryhmittäin jaoteltu: Virkut ja tirrit, Touhulit, Matkulit ja Korpiaiset sekä Auvot, Hilpeiset ja Namistajat, ynnä Kiihtylit ja HerkytJurpit ja Narislinnut  sekä  Pulputit. Höpöt ja Niksit  plus Naamottajat ja Tuijot. Hyväksi lopuksi: Paapot, Säntit ja Kuhnaajat sekä Kihot.
 
Nimikkeistöstä löytyvät mm. Suklaasieppo (Chocolatei hamuamas), Tirsku (Cihicihi repeilis). Tuurihaukka (Fortuna maximus) Yökuuksiainen (vaivihca hipsus) ja Aamusirkku (Aamutuimalla hetiwalmis).
 
Jokainen laji sisältää piiroskuvan ja kuvauksen lajista; esim. 
 
Sisutirri (Sinni maximus)  - on kokoaan suurempi lintu. Sisuuntuneen linnun voimille ja kestävyydelle ei löydy rajoja. Sisutirriparven on nähty siirtävän suuria hiidenkiviä eli siirtolohkareita, joiden aiemmin luultiin olevan mannerjään liikuttelemia. Myös se, mitä metsässä monasti luullaan tuulen aiheuttamaksi myrskytuhoksi, paljastuu  useimmiten syystä tai toisesta äkämystyneiden sisutirrien aikaansaannoksiksi.
 
Elinympäristö:   - Suomessa erittäin yleinen sisutirri on kansainvälisesti tunnetuin lintumme. Kovaotsaisen ja sinnikkään linnun nähdään usein työntelevän harmaita kiviä rannoilla ja hiekkakuopilla.
 
Käyttäytyminen:  -  Sisuuntuessaan lintu puskee itsensä vaikka läpi harmaan kiven, eikä se häkelly asioiden mennessä päin mäntyä. Päinvastoin, sisutirri jatkaa matkaansa samaan suuntaan päättäväisesti, aikaisempaa hieman kyyrymmässä asennossa.
 
Teoksen piirroskuvitus on hilpeä ja teksti hersyvä, mikä saa aikaan paitsi tahdotonta  naureskelua myös halun etsiä tuntemiaan ihmisiä tyypittelyn joukosta, tietty itseään unohtamatta, -siksipä Sisutirristä yllä;)
Jos Sinä olisit lintu, niin oikeasti, mikä olisit? Itse olisin västäräkki, mutta se on jo toinen ja hiukka pitkempi, intiimimpi tarina se:)
 
Kiitos Petri Törmänen, toiveesi toteutui! Onnistunut teos on hulvattoman hauska ja värikäs, harmiton ja hyväntahtoisella huumorilla läpeensä varustettu eli mitä mainiointa pääsiäis- ja kevätlukemista kaikille meille luonnoystäville ja harrasteljabongareille sekä hervottoman huumorin ystäville.
Avoisan antistressaavaa seuraa, luomua sellaista eikä tarvitse lukijan mahdollisia pilleripurkkien kansia taatusti auki kierrellä;)  
 
PS. Aiheellinen korjaus kevään saapujiin: Västäräkkiuros tepasteli arvokkaasti pihanurmikolla hetkosta sen jälkeen, kun olin yllä toisin todennut, edellisvuonna päivämäärällä 20.4.:)
 
Hyvän mielen hyrinässä naureskellen:

torstai 14. huhtikuuta 2022

Keigo Higashino: "Myrkyllinen liitto / Seijo no Kyūsai" - ex Libris...

"Myrkyllinen liitto", Keigo Higashino, Punainen Silakka, 2021, 301 s., suomentanut Raisa Porrasmaa.

"Keigo Higashino (s. 1958) on Japanin suosituimpia kirjailijoita. Hänen kirjojaan on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita ja niistä on tehty lukuisia elokuvia.
Higashinon ensimmäinen suomennettu teos, Uskollinen naapuri, voitti Suomen dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan 2021.
Keigo Higashino asuu Tokiossa. Hän ei anna haastatteluja eikä hänen kuvaansa saa käyttää kirjojen markkinoinnissa." 

                                               ©Asahi Shimbun / Getty Images

"Menestyvä yritysjohtaja keittää itselleen kahvit ja kuolee. Yoshitaka Mashiba löytyy myrkytettynä kotinsa lattialta. Mikään ei viittaa itsemurhaan, mutta jälkiä rikoksesta ei löydy. Epäilykset kääntyvät nopeasti vaimoon, joka kuitenkin oli tapahtumahetkellä satojen kilometrien päässä kotoaan. Miten on, onnistuuko myrkytys etänä?
Mitä pidemmälle poliisien tutkinta etenee, sitä mahdottomammalta tapaus näyttää. Lopulta virkavallan on käännyttävä vanhan tuttunsa, fysiikan apulaisprofessori Yukawan puoleen. Mutta onko "Galileo-senseistäkään" apua, 
jos kyseessä on täydellinen rikos?"

 

Tämä kirjailija ihastutti ja ilahdutti kuukausi sitten löytämälläni, tuoretyylisellä ja positiivisesti massasta edukseen pompahtavalla ensisuomennoksellaan  Uskollinen naapuri, joten tähän myrkylliseen liittoon tarttuessani oli odotusarvo todella korkealla: korrekti dekkari, jossa toki on se pakollinen murhakin, mutta jossa edetään  älyllisen kerronnan ja keskustelun voimalla. Päteekö arvio edelleen?
 
Higashino käyttää kerronnassaan monenlaisia elementtejä: modernisti näinä etätyön ja -opiskelun kulta-aikoina päänvaivaa tuottaa murhaaminen tällä uutuusmetodilla kuin myös liivatteen monikäyttöisyys. Yukawan tutkimukselllisen selkärangan, poissulkemisen metodin ansiot joutuvat kovalle koetukselle kuin myös reippaan, nuoren naisetsivä - josta pisteitä -  Utsumin yhtälön ratkaiseminen vain yhdellä ja ainoalla, imaginaarisella menettelyllä. Yukawa ja Utsumi pohtivat myös fyysikko  Prosper-René Blondlotin N-säteiden teesin kyseenalaisen teorian sisältöä.
 
 -  Talon emäntä lähti eilen lapsuudenkotiinsa. Ennen lähtöään hän antoi kotiavaimen Hiromi Wakayamalle, koska ei tiennyt milloin tulisi takaisin. 
Aivan varmuuden vuoksi vain, jos jotakin poikkeuksellista sattuisi.
Neiti Wakayama oli ilmeisesti vaivannut, miten Yoshitaka Mashiba pärjäisi yksinään, mutta mies ei ollut vastannut kännykkään eikä lankapuhelimeen. Wakayama kävi levottomaksi ja oli kuulemma tullut siksi tänne. 
Hän oli soittanut ensimmäisen kerran seitsemän jälkeen ja arveli tulleensa sisälle kahdeksan tienoilla. Ja niin hän siis löysi ruumiin.
 
Manabu "Galileo" Yukawasta Higashino on kutonut  kerrassaan kutkuttavan persoonan ajatuksenjuoksuineen ja lennokkaine, mutta tuloksellisine vaihtoehtoineen, joita hän ei suinkaan erehdy tarjoamaan avunpyytäjilleen valmiiksi pureskeltuina. 
 
Yksinkertaisesti ja yhdellä sanalla: laadukasta luettavaa, lukija viihtyy nautiskellen ja naureskellenkin, joten kyllä viimeistään tällä kakkossuomennoksellaan Higashino lunasti ikioman paikkansa dekkarikirjallisuuden suosikeissani:)

Mitä tästä liitosta on tuumaillut Kirja Vieköön -blogin riitta k selviää vahvennosta klikkaamalla:)
 
Apulaisprof. Yukawan suosikkiteoria: "Etsivän työhön tottuminen merkitsee ihmisyyden vähittäistä menettämistä.
 
Ja motto: -  Kupillinen kahvia voi saada unelmien kukat kukkimaan...
 
Kukkia siellä ja kukkia täällä... Pressokupillisen äärestä
 
turisi:

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Palmusunnuntaita ja pajunkissoja...

On koittanut taasen keväisten taikojen aika ja virpomarunon sanoma toiveineen koskettaa nyt yli rajojen:



 Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
ja puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.

                                                           Saima Harmaja

 


 

Perinteisesti, jonkin pysyvän nimissä lorutellen: Virpoin, varpoin, tuoreeks terveeks tulevaks vuueks...

 

 


 

Tervetuloa kevään ja kesän lämmin valo, vehreys ja kauneus, tuo kaikki ihanuus, jonka vain Luontoäiti voi meille tarjota ja iloksemme suoda! 

Virpomavitsan varressa voimaa ja voimia sekä näin hippiajankin eläneenä: 

rauhaa & rakkautta tomerasti ja uhmakkaasti sakean räntäsateen keskeltä 

 

toivottaapi:

torstai 7. huhtikuuta 2022

Max Seeck: "Kauna" - ex Libris...

"Kauna",  Max Seeck, Tammi, 2021, 430 s.

"Max Seeck (s. 1985) on espoolainen markkinointialan yrittäjä, kirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen esikoistrillerinsä Hammurabin enkelit ilmestyi vuonna 2016 ja oli heti arvostelu- ja myyntimenestys. Seeckin neljännen romaanin   
Uskollisen lukijan käännösoikeudet on myyty 40 maahan, ja siitä on valmisteilla Yhdysvalloissa tv-sarja. Seeck on tehnyt sen, mihin kukaan suomalainen ei ole pystynyt vuosikymmeniin: hän on valloittanut ilmiömäisellä tavalla maailman bestseller-listat Yhdysvalloista Saksaan. Kauna on hänen kuudes romaaninsa ja jatkaa Uskollisen lukijan ja Pahan verkon aloittamaa sarjaa." (Lievelehti)

 

                                                           ©Mikko Rasila

"Yritysjohtaja Eliel Zetterborg löydetään raa'asti surmattuna Helsingin keskustassa sijaitsevasta arvoasunnostaan. Huoneistoon ei ole murtauduttu, ja ainut johtolanka on olohuoneen lasipöydällä lojuvat palapelinpalat.
Zetterborgin yritys on kertonut tuhansia ihmisiä koskevista irtisanomisista vain muutamia päiviä aiemmin.
Rikosylikonstaapeli Jessica Niemi on jättäytynyt pois työstään Helsingin poliisissa ja keskittyy tutkimaan kuolemantapausta, joka tuntuu omituisella tavalla kytkeytyvän häneen. Mutta kun Zetterborgin murhasta alkaa paljastua yhä karmivampia yksityiskohtia, Jessica ei voi vastustaa kiusausta palata takaisin kentälle." (Takakansi)

 

Seeckin ratevien ja konstailemattomien dekkareiden parissa on tullut  jännitettyä ja viihdyttyä kerta toisensa jälkeen mm. Mefiston kosketus (2017) ja 
Haadeksen kutsu (2018). Jälkimmäisestä: Kirjailijalla on jännän omarytminen tapansa kirjoittaa tavlla,  jossa tapahtumat etenevät jäntevästi ja verbaliikka on hallussa sekä jännitys ja vaaratilanteet väreilevät ilmassa kautta linjan. Mielenkiinnolla lähdin siis tutkimaan itselle vieraan, kaunan olemusta ja sitä, kuinka kauas ja josko se kantaa....

Juonenpunonta onnistuu Seeckiltä juoheasti kuten aina, mutta sen lisäksi hänestä kirjoittajana ilmenee myös "herkempää" kuvauksellista  empatiaa, mikä lisää kokonaisuuden kiinostavuutta ja antia.

Jessica Niemi:  - Rikosylikonstaapeli katselee kuinka harmaan talvituskin ylleen kasvattanut orava kipittää tien yli ja kiipeää sitten ylös paksua puunrunkoa hämmästyttävän nopeasti. Luonnon pienet ihmeet, kuten painovoimaa uhmaavan jyrsijän ketteryys, eivät ole koskaan lakanneet hämmästyttämästä Jessicaa. Hän tuntee vuosi vuodelta kaipaavansa luontoa yhä enemmän,  
kenties saadakseen etäisyyttä työssään kohtaamiinsa tragedioihin ja karmaiseviin ihmiskohtaloihin...

Tanja & Jusuf:  olen viittä vailla valmis arkkitehti", Tanja jatkaa. Jusuf vetää suunsa hymyyn ja paljastaa vitivalkoiset hampaansa. "Vau. Miten ihmeessä viittä vaille valmiista arkkitehdistä tuli verisiä rikospaikkoja syynäävä poliisin tekninen tutkija?" "Täyskäännöksen voi tehdä perilläkin, Jusuf. Ja vielä helpommin vähän ennen.

Kuulustelutilanteen vivahteikasta kuvausta: - Hetken ajan Joonas Lamberg katsoo Jusufia arvioiden, mutta sitten silmien ilme pehmenee, ikään kuin piru miehen olkapäällä olisi luovuttanut puheenvuoronsa enkelille...

Harvinaista ja hauskaa kyllä tutkinnan edistyminen edellyttää poikkeavasti myös kirjaimellisesti fyysisesti pöydänpeittävän kasan kokoisen, mittavan palapelin kokoamista hahmottuakseen.

Seeck viljelee kliffasti myös stadin slangisanoja väriläiskinä kuten spora, korni, snepata, budjata kuin myös tuoreempaa, urbaamia esim. biiffi .

 - Pahempi kuin kantaa ikuista kaunaa, on elää murha tunnollaan...

Vauhdikas ja osin tehtaiden lopettamisine/myymisine  ajankohtainenkin, vetäväjuoninen ja psykologisen silmän omaava dekkari kuorrutettuna hienoisilla kerrontaa koristavilla pienillä kukkasilla. Seeckin seurassa tutkinnan kiemurtelevilla poluilla mielikseen ja kompastelematta 
 
tepasteli:

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Lassi Rajamaa: "Vene ei nyt millään irtoa rannasta" - ex Libris...

 "Vene ei nyt millään irtoa rannasta", Lassi Rajamaa, Kulttuurivihkot, 2020, 92 s.

"Lassi Rajamaa (s. 1944) on Sibelius-Akatemian entinen rehtori ja musiikinteorian lehtori, koulutukseltaan diplomiurkuri ja filosofian maisteri. Rajamaa on aina kirjoittanut, piirtänyt ja soittanut. Häneltä on aiemmin ilmestynyt piirros- ja proosarunokirja Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta (Rondo Classic, 2018)." (Takakansi)

                                                   ©Tiina-Maija Lehtonen                                                      

 

"Runokokoelman teemana ovat luopumisen tuska ja ihanuus, hautausmaa monelta suunnalta tarkasteltuna, eläminen väreineen. Erilaiset tunnerekisterit kohtaavat ja risteävät monesti yllätyksellisellä tavalla: 

kuolema hörppii terassilla kullanväristä pilsneriä
salaisessa puutarhassa kukat aukenevat bang, bang, bang. 
 
 
 

Lassi Rajamaan tuotantoon tutustuin teoksen Asiat joita vielä on (2021) tiimoilta ja ihastuin oitis: Rajamaan laaja-alaisuus ja kokemus heijastuvat  ilmavuutena  lukijan mielihyväksi ja hänen mielikuvitusrikkautensa ja vitaalisuutensa koituvat lukijan eduksi.

Koosteen omaperäisen herkullisesti nimetyt luvut: Kuolema hörppii kullankeltaista pilsneriä, Vanhat paperit on hävitettävä, Varisten taivaalta sataa hautakynttilöitä, He ain`t heavy He`s my brother, Vene ei nyt millään irtoa rannasta, 
Paperit liitelevät avatusta ikkunasta mutta palaavat, Jäällä varikset astelevat saketeissaan ja Äiti odottaa jatkoa kertomukseen kuin asettaisi vaasin pöydälle.  
Muutamia makupaloja:
 
yö on musta
mutta sen sisässä kahisevat värikkäät lehdet
ojennan käteni pimeyteen
ja vedän ne takaisin

näen tihenevän sumun alla juuri ja juuri lukea ennustuksen
 
 
 
Vanhat paperit on hävitettävä
ei niissä ole muuta
kuin ikuisesti yhä uudelleen vilahtelevat vertauksenhännät
viiva etsimässä peräkkäisistä numeroista seuraavaa.
 


piirrän omakuvaa josta ei tule erityisemmin näköinen
turha sitä korjaamaan

helpommalla pääsee muuttumalla kuvansa kaltaiseksi


Kuolema ja hautajaiset ovat surullisia ja raskaita, mutta vääjäämättömiä kohdattavia. Sen sijaan vanhalla hautausmaalla ilman päämäärää käveleminen on terapeuttista, rauhoittavaa ja suhteellisuudentajua lisäävää.

Hietanimen hautausmaa oli minulle lähellä lapsuudenkotiani sijaitsevana mieluinen  paikka kävellä pitkiä siivuja kilometritolkulla, vanhojen puiden ja istutusten sekä hyvin hoidetun miljöön keskellä aina kuitenkin taskunpohjalla reilu kourallinen pähkinöitä pienten, tervehtimään kiipeilevien, iloisten pörröhäntien kohtaamisten varalle.

Aina joskus on itsellä ollut kuvainnollisesti tunne, jotta vene ei nyt tosiaan millään ilvelläkään irtoa rannasta eikä löydy vapaata vettä kölin eli  maata omien jalkojen alle ajatusten irtautua kiertämästä ympyrää. Kooste kuvaa hyvin noitakin tuntemuksia...

Näin lukijana Rajamaan venho lipui hyvinkin sulavasti irti rannasta ja keinui kauniisti aalloilla, mutta  pysyi vakaana myös niiden pärskeissä.
Bang, Bang, Bang ja kiitos lukunautinnosta!

Airot kädessä tuhdolla tukevasti istui:

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Sami Karjalainen: "Suomen hyppyhämähäkit - Katso silmiin ja ihastu!"

"Suomen hyppyhämähäkit - Katso silmiin ja ihastu", Sami Karjalainen, Docendo, 2022, 271 s.

"Sami Karjalainen on kirkkonummelainen tietokirjailija ja tekniikan tohtori, 
joka on aiemmin julkaissut useita palkittuja hyönteiskirjoja. Hänen teoksiaan ovat muun muassa Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit, Rantojen hyönteiset ja Suomen leppäkertut." 

"Hämähäkkejä pelätään ja kammoksutaan suotta. Tämä luontokirja esittelee kaikki Suomen n. 40 hyppyhämähäkkilajia, toinen toistaan viehättävämmät pienet hyppijät. Kirja kertoo, mistä hyppyhämähäkkejä voi löytää, ja opettaa erottamaan ne toisistaan. Tieteellisistä lähdeteoksistaan huolimatta kirja on helppolukuinen, tavalliselle lukijalle soveltuva. Upea kuva-aineisto on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Mainio lahjakirja luonnon ystävälle.

Kirja kertoo imettävistä, ilmakehän sähkökentän avulla ilmaan nousevista ja satoja kilometrejä leijailevista hyppyhämähäkeistä,  pystysuorilla seinillä hyppivistä hyppyhämähäkeistä ja irronneet jalkansa takaisinkasvattavista hyppyhämähäkeistä." (Takakansi)

 


 

Ensituttavuus Sami Karjalaisen kanssa tapahtui  v. 2015 hänen yhdessä
Jussi Murtosaaren kanssa kuvaamansa ja toimittaneensa teoksen  Hämmästyttävät hyönteiset   tiimoilta:  Teoksessa yhdistyvät kahden kuvaajataiturin ykkösluokan otokset riittävän pitkään asiapitoiseen tietoiskumaiseen tekstiin, joka kaiken muun hyvän lisäksi on luonnonystävän lämpimänkevyellä huumorilla höystetty!! 
Ja siitä lähti kiinnostus ja ihailu Sami Karjalaisen luontokirjoja kohtaan;
niissä söpöysvaroitus on todella paikallaan:)

Esipuheessaan Karjalainen kertoo teoksen kahdesta tavoitteesta:
Ensinnäkin tavoitteena on lievittää suomalaisten hämähäkkikammoa näyttämällä kuinka viehättäviä hämähäkit voivat olla. Hyppyhämähäkit ovat niin hurmaavia, että kirjaa voi selata pelkkänä kuvakirjana.'
Toinen tavoite on tarjota mahdollisimman helppokäyttöinen oheistus kotimaisten hyppyhämähäkkien lajinmääritykseen. 
 
Tavoitteissaan Karjalainen onnistuu mainiosti, omalla kohdallani hyönteistutkija kun en ole, mutta suuri kaikenlaisten hönninkäisten ihastelija ja ihmettelijä kylläkin. Mitä kuviin tulee, annettu söpöysvaroitus oli todella asiallinen, sillä ne saavat ihastuksesta huokaisemaan ja vain hiljaa ihailemaan.

Teos on varmasti myös eräänlaista siedätyshoitoa araknofobiaa poteville. 
Josta juohtuu mieleen kysymys: mikä on Sinun suhtautumisesi hämähäkkeihin, viha-rakkaus -akselilla?  Itse sympatiseeraan näitä pikkuveijareita ja vipeltäjiä ja unohdun ihailemaan  niiden kasteisissa, unenomaisissa aamuisissa syysusvissa sienireissuilla kutomia seittirakennelmia. Tosin hyppyhämähäkit eivät seittejä kudo, vaan saalistavat kissaeläinten tavoin, väijyen, hitaasti lähestyen ja yhtäkkisesti loikaten, poikkeuksena luotohypykki.

Mieliin on iskostunut luontoa tunteneen Mummini opetus varhaisnuoruuden kultaisilta, koskaan päättymättömiltä kesiltä luonnon keskellä. Se, ettei hämähäkkejä saa tappaa, sillä se tietää huonoa onnea. Muistelen myös joskus kauan sitten kirjallisuudessa kohdanneeni väittämän, että murhanhimo näitä pikku hönninkäisiä kohtaan tuottaa huonoa "jossia".
 
Lämmin kiitos Sami Karjalainen jälleen kerran antoisasta ja tietorikkaasta  tuokioista värikylläisen,  teoksesi äärellä!! Tämä alkaneena keväänä vain yksi hämähäkkibongaus on tehtynä: pieni ystäväinen lämmitteli auringossa parvekelasissa, mutta tästä se alkaa...
 
PS. vahvennoksia klikkaamalla löydät halutessasi lisätietoa ao. asiasta:)

Pykälää viisaampana ja  Hämä- hämähäkkiä hyräillen: