perjantai 31. elokuuta 2018

Sivota...


Jassas!

Sivota, Epiruksen maakunta:

Lämpöä, valoa, pääskysten kaartoa sinisellä taivaalla, kukkia, hepokatteja, kristallinkirkkaita vesiä ja vuorten sielunpieluisuutta,  ystävällistä kohtelua ja elämänviivojen risteämiä ynnä paljon naurua ja iloa.

Tilttaantunut korvien väli on poistunut, emolevyt on eheytetty ja on eletty sitä upeaa ja harvinaista ajatonta aikaa, jolloin ainoastaan ja vain tämä hetki on olemassa:




















Se on sitten seuraavaksi  kirsut hiljalleen kohti pohjoista ja syksyn tapahtumapaljoutta uusin voimin ja avoimin mielin. Vallan mainiota viikonloppua, lomakuvaterveisin

"Kaksi onnellista lasta auringon"...

pp.

tiistai 14. elokuuta 2018

Viggo Wallensköld: "Stroganoff, Anatoli D. Mbdrinovin tutkimuksia" - ex Libris...



"Stroganoff, Anatoli D. Mbdrinovin tutkimuksia", Viggo Wallensköld, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2018, 212 s., käännökset: Bella Muromtseva, käännökset tarkastanut vuoden 1953 asusta Egon Planov.

"Viggo Wallensköld  on syntynyt 1969 Porvoossa. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 1995. Wallensköld on pitänyt useita näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, mm. Amos Andersonin taidemuseossa, Tampereen ja Hämeenlinnan taidemuseoissa, Taidesalongissa ja Venäläisessä museossa Pietarissa. Hänen teoksiaan on useissa merkittävissä kokoelmissa Suomessa ja ulkomailla." (Kustantaja)


                                                  ©www.wallenskold.fi/contact.html


"Stroganoff on myyttisen, joidenkin mielestä jopa eksentrisen kardanialaisen mykologian professori Anatolij D. Mbdrinovin ravintotieteellinen teos,
jonka erityislaatuinen universaali viisaus muuttaa käsityksiämme niin ruuasta kuin ruokailijoistakin. Se on jokaisen kodin perusteos, nyt vihdoinkin kokonaan suomeksi käännettynä. Joitakin ruokia voi syödä vain yhden ainoan kerran!
Mbdrinov kertoo meille myös millaisia ovat miehet, naiset, professorit, talonmiehet, psykiatrit, lapset ja niin edelleen, ja millaisia ovat heidän ruokailutottumuksensa. Tällaista viisautta on vaikea käsittää.
Stroganoff on taiteilija Viggo Wallensköldin esikoisteos." (Takakansi)




Teos pitää asianmukaisesti sisällään Kustantajan esipuheen ja  Johdannon,
peräti kahdeksan Esipuhetta Lisäyksineen sekä luvut: Ruokalajit, Makeat herkut ja Ravintotieteellisiä tosiasioita. Sivuilta löytyy runsaasti erilaisia sienireseptejä,
joita kokeilemalla mm. pääsee erilaisilla viiveillä eroon ikävistä puolisoista,
joten vallan harkitsematta ei kannata kokkaamaan antautua. Kirjailija antaa myös tyhjentävän ja kiintoisan  selvityksen siitä, kuinka eri ammattiryhmien, kuten professorien vs. laihojen professorien psykiatrien jne. ruokailutavat toisistaan eroavat ynnä millainen on kansantaiteilijan problemaattinen suhde ruokaan.

Viggo Wallensköldin taide on tullut vuosien mittaan tutuksi ja ilahduttanut silmää aiheuttaen lisää nauruviivoja silmännurkkiin, mutta nyt oli tilaisuus tutustua  toiseen puoleen eli selvittää, kuinka laukkaa kuvataiteilijan Pegasos.
Ja totta vieköön, kyllähän verbaalinen ratsu kirmaili riemukkaammin kuin keväällä laitumelle päästetyt varsat!

Otetaanpa alkuun näin sesongin ollessa parhaimmillaan Kukkakaalia kolmella tavalla. Vaikka tohtori Kräuterblut ja kumppaninsa tohtorit Matterhorn ja Mönch sekä maisteri Abraham von Jungfrau-Eiger toisin väittävät ja kahden tavan nimiin vannovat, tuo nimittäin onnistuu valitsemalla iso kukkakaali  keitettynä sedälle, pilkkomalla keskikokoinen voideltuun uunivuokaan mausteenaan kermaa ja voita ynnä juustoraastetta ja tarjoilemalla Tädille, joka saa myös hiusrajaan suukon ja monta lasillista Tokaji-viiniä. Pienoikaisen pieni kukkakaali puolestaan nypitään siveiksi pikku tertuiksi ja asetetaan lautaselle sekä koristellaan mansikoilla. Uhataan vitsalla, jos ei syö tai syö pelkät mansikat. M.O.T.

Ennakkoluulottomien herkkujen lisäksi tarjoilelee Jekaterina Seratova meille johdannossaan tikahduttavan kattauksen kaikkitietävän yli-ihmisen,
Anatolij D. Mbdrinovin  luonteenlaadusta, habituksesta sekä hänen sukukalleuksistaan, joten heitetään nyt - vaikkakin elegantisti -
hiukka ystäväisemme  härski-Hartikaisen puolelle:

-   Myös itse kallisarvoinen muodostuma aseenkantajineen, pyöreine tummanpunaisine riipuksineen tuoksuu, suorastaan lemuaa väkevämmin kuin mikään, mihin olemme tottuneet, ja se saa meidät vaipumaan huumaantuneina polvilemme tai vatsallemme, jopa takakenoon kiittämään ja ylistämään ja nuuhkimaan yhä uudelleen ja uudelleen ylimaallista aromia ja katselemaan silmät suurina kaikkien toiveittemme täyttäjää.

Ettäkö keittiöhommat tylsiä ja puuduttavia?? Keittokirjoja ja oppaita on toki käsien läpi kulkenut melkoinen määrä, yksi tullut käännetyksikin, mutta aikasen kuivakoita, valjuja ja asiapitoisia ovat mokomat tämän stroganoffin rinnalla olleet. Wallensköld velmuilee ja revittelee tässä estoitta huumoriaan malliin, joka meikäläiseen uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Käsissä oli taatusti positiivisesti kornein ja koomisin ikinä lukemani keittokirja, ylivoimaisesti hauskin, hervottomin  ja huvittavin sekä rubensmaisesti rehevin!
On keittokirjoja ja Keittokirjoja....

Tästä houkuttelevasta annista huolimatta, ei nyt tämä tyttö lämpene stroganoffille ruokana eikä ala suu napsaa, vaan vaikka - jottei totuus unhettuisi  meillä on vielä uurnanlasku edessä, -  alkaa jalka kapsaa ja kirsut  hissuksiin kääntyillä toiveikkaasti nuuhkien tuonne moussakan, stifadon ja horiatikin suuntaan kohti kristallinkirkkaita vesiä ja oliivipuulehtoja...

Jassas:

lauantai 11. elokuuta 2018

Camilla Grebe: "Lemmikki / Husdjuret" - ex Libris...


"Lemmikki", Camilla Grebe, Gummerus Kustannus Oy, 2018, 507 s.,
suomentanut Sari Kumpulainen.

"Camilla Grebe  (s.1968) on Ruotsin suosituimpia jännityskirjailijoita.
 Hänen kansainvälinen läpimurtonsa oli kriitikoiden ja lukijoiden ylistämä  
Kun jää pettää alta, jonka itsenäinen jatko-osa Lemmikki on." (Lievelehti)
                                                          
"Brutaali murha ja muutama talviviikko kuihtuvassa Ormbergin kylässä saattavat kolme ihmistä yhteen: nuoren poliisin Malinin, jonka elämän askelmerkit on jo etukäteen suunniteltuna. Profiloija Hannen, joka on menettämässä jotain korvaamatonta. Teini-ikäisen Jaken, joka ei suostu jakamaan salaisuuttaan kenenkään kanssa. Murhatutkinta ei käy heille pelkästään hengenvaaralliseksi, vaan se myös muuttaa heistä jokaista perusteellisesti. Todellista rohkeutta on peloista pahimman kohtaaminen, vaikka totuuden hinta onkin usein kova.
Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi vuonna 2017 valittu Lemmikki on kirja niistä valheista, joita kerromme toisillemme, ja niistä, joihin päätämme itse uskoa." (Takakansi)




Tämä ensikosketus Grebeen oli  koko mokoma  yllätys. Kirjailija on luonut jämptin teoksen autioituvasta ja paikalleen pysähtyneestä kylästä asukkaineen,  pakolaisuudesta ja nuoren pojan ahdistuksesta, rohkeudesta ja kehityskaaresta. Mutta ennen kaikkea lukijana jouduin nielaisemaan ja räpyttelemään useampaan kertaan, sillä niin syvälle viiltävän herkästi ja sisäpuolisesti hän kuvaa muistisairauden etenemistä ja sen poikimia katoamisen ja avuttomuuden tuntemuksia...

Ormberg:  - Keskellä Södermanlandin viljavaa kulttuurimaisemaa sijaitsee Ormberg, jonka muutamat tuhannet hehtaarit kivistä metsämaata eivät sovi viljelyyn yhtä hyvin kuin ympäröivät seudut. Kylä oli ennen vanhaan kukoistava pieni tehdas- ja teollisuuspaikkakunta, mutta nykyään se kärsii väestökadosta. Kartalla näkyy loputtomiin metsää ja muutama maatila, jotka on kuin ripoteltu sinne tänne.

Hanna:  - Tilanne heikkenee päivä päivältä,  - Istuin eilisiltana sängyllä ja yritin muistella, mitä olimme tehneet päivän aikana. Siitä ei tullut mitään!
Tuntui kuin tunnit olisi pyyhitty mielestäni, pesty pois vahvalla liuotteella.
Muisti on kuin mustarastas...

Jake & Saga - Rintaani leviää lämmin tunne ja sydämeni hypähtelee, kun hänen olkansa koskettaa omaani. Vaistoan pikemminkin kuin tunnen, että hänen olkavartensa hennot karvat hipovat ihoani. Olen tietenkin miettinyt tuhat kertaa, että niin voisi käydä taas. Että voisimme suudella uudelleen.  Ajatus tuntuu yhtä aikaa kiihottavalta ja kauhistuttavalta - vähän kuin seisoisi järvenrannan hyppytornissa kolmen metrin tasanteella ja katselisi empien veden peilityyntä pintaa. Vaikka tietää, ettei hyppääminen ole vaarallista, pelkää silti kuollakseen, että jokin menee pieneen.

Teos antaa paljon ajateltavaa; meillä on pakolaisongelma, maaseutumme on autioitumassa, herra Alzheimer & Kumpp. kaappaavat yhä useamman meistä lupaa kysymättä kainaloonsa ja vievät meidät myös  omaishoitajina pitkille kiviselle, tuntemattomille poluilleen, -  mutta meillä on myös rohkeat, fiksut ja avarakatseiset nuoremme, joten...

Grebe on erinomaisesti onnistunut kokoamaan useista eri elementeistä ehyen ja  mainiosti balanssissa pysyvän, kiinnostavan teoksen, jonka ei olisi suonut loppuvan. Itse kerronta ja tapahtumain kuljetus etenevät vaivattoman oloisesti. Runsaspiirteinen henkilögalleria on synkassa ja loppuun asti ajateltu.
Huoliteltua, antoisaa ja vankkaa jälkeä! Ja vaikka meni ihoni alle, niin siitäkin Grebe suoriutui hienovaraisen kauniisti, ja  tähän lemmikkiinhän  minä tyttö täpöillä tykästyin!!

Josko tästä teoksesta muodostui lemmikki myös  Kirjasähkökäyrän Maille  ja
Rakkaudesta kirjoihin Annikalle, selviää klikkaamalla.

 - Jos kylvää tuulta, niittää myrskyä...   Bosnialainen sananlasku.
 Ei kylvetä tuulta, mutta mennään rohkeasti pelkojamme päin, näissä merkeissä

verratonta viikonloppua:


tiistai 7. elokuuta 2018

Stephen King: "Ruususen uni / Sleeping Beauties" - ex Libris...


"Ruususen uni", Stephen King & Owen King, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 752 s., suomentanut Ilkka Rekiaro.

"Yhdysvaltalainen Stephen King  (s. 1947), kauhun kuningas, on armoitettu tarinankertoja ja mestarillinen jännityskirjailija. Hänen ensimmäinen romaaninsa Carrie julkaistiin vuonna 1974. King sai vuoden 2018 American Pen - sananvapausjärjestön palkinnon.


                                                        ©Shane Leonard


Owen King  (s.1977) on Stephen ja Tabitha Kingin nuorempi poika, joka on aiemmin julkaissut kiitellyn romaanin ja novellikokoelman." (Lievelehti)

                                                            ©Danielle Lurie

                                                        

"Kuvittele maailma ilman naisia. Dooling, Appalakit, USA. Unelias pikkukaupunki muuttuu eräänä päivänä kauhun näyttämöksi, kun tytöt ja naiset eivät enää havahdu unesta. Nukahtaessaan he koteloituvat kuin perhoset, eikä heitä missään nimessä kannata herättää. Miehet jäävät omilleen pandemiaksi kasvaneeseen kaaokseen ja joutuvat tekemään kipeitä päätöksiä
- mutta selittämätön, ihmiskunnan kahtia jakava tulikoe on vasta alkanut.
Kun maailma hajoaa kahdeksi todellisuudeksi, voittaako miesten vai naisten puolisko selviytymistaiston? Vai onko tästä julmasta jaosta edes mahdollista selviytyä voittajana?" (Takakansi)




Voittavatko miehet vai naiset vastakkainasettelu ei ole niinkään tärkeää, relevanttia tässä(kin) dystopiassa on: kuinka käy ihmiskunnan??
Kingillähän  on kiintoisasti tapana ujuttaa teoksiinsa myös yhteiskunnallista pointtia ja laajempaa pohdintaa sekä tässä mm. ryhmädynamiikan muodostumista ja yksilötason käyttäytymistä.
Noin yleensä ottaen dystopiat eivät ole ominta omaa, sillä näillä kymmenillä sitä sorttia piisaa aika ajoin IRL riittävästi, enkä myöskään näitä rimpuloita ranteita pakottavia tiiliskiviä suuremmin lemmi, joten pienin varauksin avasin oven Ruususen uneen...

Teos on kolmiosainen: Vanha kolmio ja Minä nukun sitten, kun olen kuollut  sekä Aamulla. Henkilögallerian runsauden ja luonteikkuden kannalta on Kingille ansioksi, että hän on alkuun sijoittanut henkilöluettelon. Ja ei kuin  selvittämään, mikä osuus tarinassa on ketulla, valkoisella tiikerillä (joka kuulostaa MGM:n leijonalta) ja sadankiemuraisen puun rungolla, "Meidän paikalla" sekä sukeltamaan tai pikemminkin tässä unessa viilettämään auroraviruksen kanssa kompuksessa olevien, puissa ja seinillä ja siellä täällä kepeästi liihottelevien, tulestakin sikiävien, tanssivien mystisten yöperhosten sekaan:

-  Kaksi mustepistettä yöperhosen ruskean ruumiin polviorsikuviossa, toisin sanoen sen silmät, katsoivat Frankia silmiin ja niistä hänen päähänsä.
Hän tunsi perhosen lentelevän kallonsa sisällä ties miten pitkään, laskeutuvan hänen aivoilleen, kaapivan suipoilla jaloillaan aivopoimujen kanavia kuin puron keskellä kivellä istuva poika, joka piirtelee kepillä vedenpohjaa.

-  Ursulan Corollassa oli satelliittiradio. Näppäimiä hetken roplattuaan Michaela löysi New American. Uutisissa ei ollut hurraamista. Oli saatu vahvistamattomia  ilmoituksia varapresidentin vaimoon liittyvästä "välikohtauksesta", ja salainen palvelu oli kutsuttu varapresidentin virka-asunnolle. Eläinoikeusaktivistit olivat vapauttaneet pääkaupungin eläintarhan asukit; useiden silminnäkijöiden mukaan leijona oli syönyt ihmisen näköistä uhriaan Cathedral Avenuella. 
Äärioikeistolaiset konservatiivit sanoivat radiossa auroraviruksen olevan todiste siitä, että Jumala vihasi feminismiä. Paavi oli pyytänyt kaikkia rukoilemaan ohjausta, Nationals oli perunut viikonlopuksi sovitun liigaottelun Oriolesia vastaan. Michaela toisaalta ymmärsi tuon viimeisen ja toisaalta ei.
Eivätkö kaikki pelaajat (ja erotuomarit) olleet miehiä?

Stephen King tuntuu vain paranevan  iän myötä: teksti on kypsän oloista, luonteikasta ja varmakynäistä ynnä  juoheasti kulkevaa, paikoin suorastaan kutkuttavaa. Henkilöissä on personaallisuutta, sielua, sydäntä ja -rosoa ja dialogeissa humoreskia ruutia. Käynti naisvankilassa oli avaava ja taidokkaan uskottavan oloisesti rakennettu kokonaisuus. Isän ja pojan yhteistyö on tuottanut kiitettävää tulosta; "Kauhujen kingi" on ollut asialla ja osoittanut taitonsa.
Kuin myös Ilkka Rekiaro.

Ei, ei tehnyt tiukkaakaan eikä unettanut niin yhtään tämä matka ensimmäiseltä viimeiselle sivulle; tuuhea teos:)

Shakespearen mukaan uni paikkaa huolten repaleisen silkin...
Toivottavasti, sillä juuri tuollaiselta härmäisen rihman ja koteloitumisen alun kaltaiselta oma olo on kieltämättä hellejakson aikana tuntunut, virunut ja vanunut vetkuleeksi. Mutta Ruususen unet on nyt uneksittu, joten kohti loppukesän moninaisia seikkailuja jatkuu matka...

Eloisaa elokuuta:

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Mai Jia: "Pimeä voima / Ansuan" - ex Libris...


"Pimeä voima", Mai Jia, Aula & Co., 2018, 376 s., suomentanut Rauno Sainio.

"Mai Jia  (s.1964) on Kiinan palkituimpia ja luetuimpia nykykirjailijoita, jonka teoksia on Kiinassa myyty miljoonia kappaleita. Vuosia Kiinan tiedustelupalvelussa työskennellyt mai Jia, oikealta nimeltään Jiang Benhu,
on kirjoittanut neljä romaania, joista on myös tehty tv- ja elokuvasovituksia.
Pimeä voima toi Mai Jialle kiinalaisen Mao Dun -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008. Se on itsenäinen jatkoosa 2017 suomeksi julkaistulle romaanille Koodinmurtaja, Aula&Co."  (Lievelehti)


                                                            ©Deng Xixun


"Kryptoanalyysia pidetään yksinäisenä ja julmana tehtävänä, joka vaatii älyn, kokemuksen ja suunnattomien lahjojen lisäksi satumaista tuuria. Sellaista tuuria ei voi etsimällä löytää, sillä sitä tarjoilee vain kohtalo. Jos sitä haluaa, pitää olla valmis odottamaan kärsivällisesti, odottamaan kunnes sydän palaa poroksi, odottamaan kunnes valtameret kuivuvat ja kivet mätänevät, ja sitten odottamaan vielä lisää."  (Takakansi)

Koodinmurtaja  (2017) kirvoitti kommentin:  Tässä tarinassa saati sen kertojassa ei kerrassaan niin mitään moitteen sijaa, vaan lukukokemus oli sekä täyteläinen, täyspäinen että -painoinen ja siitä jäi hyvä maku ja mieli!  Heti kiertelemättä näin kättelyssä: sama pätee tähän käsillä olevaankin.




Teos on kolmiosainen sisältäen Alkusoiton ja luvut: Tuulen kuuntelijat
(Sokea Ah Bing), Tuulen tarkkailijat (Kesytön enkeli  ja Che Erhun varjo) ja 
Tuuleen tarttujat (Sielun Kertomus) eli se kertoo Erikoisyksikkö 701:sta  Viestitiedustelu-, Salakirjoitus- ja Operaatio-osastoista näiden ytimiin pureutuen.
Päähenkilöinä ovat erityistarkan kuulonsa ansiosta riveihin kotitilaltaan riistetty  äidinpoika, sokea ja yksinkertainen maalaismies ja varsin lahjakas mutta originelli nuorehko matemaatikko sekä  unenhorteissaan vihollisen koodeja murtava kryptoanalyysin veteraani sekä vietnamilaisen sotilaan ruumis.

-  Ihminen, jota et ole nähnyt kymmeniin vuosiin, saattaa eräänä päivänä täysin yllättäen kävellä sinua vastaan kadulla. Tai saatat kohdata jonkun ventovieraan, josta pian tulee sydänystäväsi. Yhtäkkiä elämässäsi alkaa tapahtua käsittämättömiä muutoksia kuin veden yhtyessä veteen tai koskettaessa tulta. Itse uskon, että jotakin tällaista tapahtuu ennemmin tai myöhemmin meistä jokaiselle. Minulle niin on käynyt. Totta puhuakseni koko tämä kirja kumpuaa yhdestä tällaisesta kohtaamisesta....  

Jotakin merkillisen tuttua tässä...   Elämänviivamme risteävät tuikituntemattoman kanssa yllättäen ja sattumalta, tunnemme luontevaa yhteyttä, sielunkumppanuutta ja näin muodostuu yksi elämän pienistä suurista bonuksista, tähtihetki. Onko sinulle koskaan käynyt näin?

"Arskatoimittaja", Mai Jia  omistaa tämän kirjan yksikönjohtaja Qianille ja koko Erikoisyksikkö 701:lle luonnehtien aikaansaannostaan kelpo kirjaksi, salaperäiseksi, ihmeelliseksi, seksikkääksi ja vieraaksi sekä yhdistelmäksi vanhan ajan tunnelmaa ja nykyajan viehätystä höystettynä kohtalon katkeransuloisella vääjäämättömyydellä... 
Yllä olevaan ei minulla lukijana ole mitään lisättävää ja nautin jopa tässä helteen hervottomassa unnukkaisessa olotilassa, jossa on käyty pikakelauksella läpi koko tunne-elämän kirjo surusta riemuun, täysillä Pimeästä voimasta.

Mai Jia toteaa, ettei kryptologia ole mikään ammatti vaan pieni juoni juonen sisällä ja, että kryptoanalyysi on kyky kuunnella kuolleiden ihmisten sydämenlyöntejä.  Mutta paitsi syväsukellusta tiedustelun, koodareiden ja kryptologien maailmaan kirjailija sisällyttää teokseensa myös paljon inhimillistä  rakkauden teemoineen sekä aikakauden, tuon maailmanajan kuvausta ja elämänmenoa suljetun 701:n ulkopuolella. Mai Jian ote pitää kautta linjan, kerronta on värikästä ja laadukasta, eikä jätä kylmäksi.
Rauno Sainiolta laadukas ja eloisa käännös.

Sinä et varmasti ole sinä
minä en varmasti ole minä
tämä pöytä ei varmasti 
ole tämä pöytä
tämä liitutaulu ei varmasti 
ole tämä liitutaulu
päivä ei varmasti ole päivä
päivänvalo ei varmasti ole päivänvaloa

 謝謝,  xièxiè: