lauantai 25. helmikuuta 2023

Alex Smith " Kohtalokas kierros/ Paper Girls" - ex Libris...

"Kohtalokas kierros", Alex Smith, Minerva Kustannus Crime, 2922, 288 s., suomentanut Sirpa Saari.

"Alex Smith  (S. 1985) on englantilainen kirjailija, jonka DCI Kett -dekkarisarja on ollut jättimenestys Britanniassa. Hän on aiemmin julkaissut nimellä
Alexander Gordon Smith kolmetoista lasten- ja nuortenromaania. Alex Smith asuu Norwichissä vaimonsa ja kolmen tyttärensä kanssa." (Lievelehti)
 
 
                                                          ©Avalon Smith

 
"Rikosylikomisario Robert Kettin eteen on osunut vain yksi tapaus, jota hän ei ole pystynyt selvittämään. Hänen oman vaimonsa katoaminen. Murtunut Kett jättää työnsä Suur-Lontoon poliisissa ja muuttaa kolmen pienen tyttärensä kanssa Norwichiin toivoen voivansa eheyttää elämänsä ja rikkoutuneen perheensä. Toivottu rauha rikkoutuu kuitenkin nopeasti. Kaksi nuorta lehdenjakajatyttöä on kadonnut ja jäljet viittaavat sarjakidnappaajaan. Vastentahtoinen Kett vedetään mukaan rikostutkintaan, josta tulee yksi hänen uransa synkimmistä. Se saattaa paljastaa myös totuuden siitä, mitä hänen vaimolleen on tapahtunut." (Takakansi)

 

 

Dekkaridebyytti on aina mielenkiintoinen ja uteliaisuutta herättävä tuttavuus, joten uteliain ja avoimin mielin ottamaan selvää, mitä ja miksi tapahtui  lehtiä jakeleville, niiden otsikoihin  ajautuneille tytöille:

Matkustamisesta: -  OLLAANKO ME JO KOHTA PERILLÄ? Robert Kett joutui venyttämään kärsivällisyytensä äärimmilleen, ettei olisi polkaissut jarrua ja rynnännyt karjuen ulos autosta. Jos totta puhutaan, hänestä oli tuntunut siltä jo viimeiset kolme tuntia, aina siitä pitäen kun hän oli käynnistänyt kymmenen vuotta vanhan pulunpaskanvärisen Volvonsa kotinsa pihalla Lontoon Stepneyssä ja aloittanut hermoja raastavan matkan kohti koillista. 

Kaipauksesta  - Luoja, miten hän kaipasi vaimoaan. Hän kaipasi kaikkea Billiessä, jopa niitä asioita jotka olivat raivostuttaneet häntä.  - Kett vain kaipasi häntä, 
sitä että hänellä olisi jokin kiintopiste, jota kiertää kuin planeetta radallaan. 
Ilman Billien vetovoimaa hän ja lapset olivat vain avaruuden jäätävässä hiljaisuudessa leijuvia komeettoja...

Jäin pohtimaan, mitä nämä kolme tytärtä tuumivat: kadonnut äiti, muutto isän kanssa uudelle paikkakunnalle, uusi koulu ja uudet hoitopaikat välillä poliisiasemankin suojissa ja josko - jos niin mitä - kaikki tämä vaikuttaa heidän kehitykseensä ja myöhempään elämäänsä...

Yhteistyön kivisestä alkutaipaleesta: -  "Olen rikoskomisario Robert Kett 
Suur-Lontoon poliisista. Esimieheni Bingo... siis Barry Benson pyysi minuta piipahtamaan täällä."  "Vai niin, että sillä lailla", mies sanoi. Hänen suunsa liikkui niin kuin hän olisi jauhanut tupakkamälliä. Hän pyyhkäisi valkoiset tahrat huuliltaan, katsoi Kettiä päästä varpaisiin ja käänsi sitten huomionsa Moiraan. "Päivähoitoa", Kett selitti. "Siis sitä ei ole. Olemme vasta muuttaneet tänne." 
"Että oikein Lontoosta", mies sanoi venytellen sanaa ivallisesti. Kett huokaisi. 
Hän oli melko varma siitä, mitä kuulisi seuraavaksi. Viisikymppiä vetoa, että mies mainitsisi sanat iso ja kiho. "Sitä siis ollaan jonkin sortin iso kiho?", mies kysyi. "Ajelette tänne landelle selvittämään jutun, jolle paksupäiset maalaisjuntit eivät mahda mitään,"
 
Rauhallisen tasaisesti etenevä dekkari ilman turhia kielikuvia ja tehosteita oli vaihteeksi iloinen yllätys. Smith kuvaa elävästi yksinhuoltajaisän ja pikkuväen sovittamisen mutkia alati muuttuvan tutkinnan eri vaiheissa. Riittävä henkilöiden personointi ilman pyrkimystäkään kerralla syväluotaukseen jättää tilaa kehityskelpoiselle  kasvulle seuraavien osien varalle kuin myös avainten löytämien Kettin vaimon arvoituksellisen katoamisenmysteerin ratkaisulle. Mukava- ja helppolukuinen kelpo aloitus uudelle sarjalle.

Kierroksella kepeästi pyörähti:

keskiviikko 22. helmikuuta 2023

"Onni on lämpöinen koiranpentu" (Charles Schulz)

 

Tämä toteutui Esikoisen perheessä äskettäin pikkuisen koiraneidin saapuessa taloon ja  perhekuntamme nelijalkaisten lukumäärän kasvaessa komeaan kuuteen kappaleeseen. Onnittelut, myötäistä matkaan, resilienssiä,  paljon uutta eloa ja iloa koko perheellenne!!!

Oli ilo todeta, että pentu on tyypillinen mäyräkoira, joka ottaa oman tilansa,tekee omat päätöksensä ja noudattaa mieltymyksiään sekä kokeilee omistajiensa kärsivällisyyttä:) 
 
Hänelle oli varattu oma pehmeä koirapeti huopineen unosia varten, mutta... 
Peti oli sijoitettu Esikoisen sängyn viereen ja siihen Hauvavauva somasti nukahtikin tuhisemaan. Esikoisen yöllä herätessä kävi hätkähdys, kun hänen kätensä turhaan haroi tyhjää koiravuodetta, joten ylös ja etsintään. 
No siellähän meidän pikkuisemme kelliä röhnötti komiasti keskellä sohvaa tasaisesti tuhisten. Seuraavana yönä Vauveli asettui kiltisti paikalleen,
mutta Esikoinen jälleen havahtui uuteen  tunteeseen ja lämmönlähteeseen kaulallaan niin kukas muu siinä läheisyydestä ja valtimon sykkeestä nautti kuin Kultasuu  etc. Nurkanvaltaus jatkuu... Sille rajat kuitenkin asettavat Emäntä ja Isäntä.


"Koira on tämän maailman ainut olento, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään." - Josh Billings 

 

 
 
 "On hämmästyttävää, miten paljon koirat tuovat rakkautta ja iloa elämäämme ja kuinka paljon läheisemmiksi tulemme toistemmekin kanssa niiden vuoksi." - John Grogan

 

                                                            ©Waris-Wörlin

 

Kerrassaan suloinen ja leikkisä sekä utelias pentu, joka luottavaisin mielin asettui Esikoisen perheen jatkoksi etsimään omaa paikkaansa. Pakko ja ilo myöntää,
että näin neljä maastonakkia omistaneena silmät kostuivat Pienokaisen syliin nostaessani ja siinä toinen toisiimme nuuhkien totutellessamme... Kaikeksi onneksi ei ollut kassia mukana. Koirat nyt vaan ovat lähellä sydäntä ja mihins' koira kirpuistaan.

Tulokas on näyttelylinjaisia koiria kasvattavasta kennelistä, mutta mitä toisella korvalla kuulemaani on uskomista, eiköhön hän Esikoisen matkassa taas lokakuussa jahtimökiltä  löydy uusia ulottuvuuksia itselleen hankkimasta  ja jälkiä nuuhkimasta:) Näyttelyriennot puolestaan ovat  Elinkumppanin reviirillä, joten mielenkiintoista tapahtumaa tiedossa monella rintamalla. 

 
"Koirat ovat linkkimme paratiisiin. Ne eivät tiedä mitään pahuudesta, kateudesta tai tyytymättömyydestä. Kun istuu aurinkoisena iltapäivänä koiransa kanssa kukkulan rinteellä, on kuin olisi palannut Eedenin puutarhaan, missä hiljaa aloillaan olo ei merkitse pitkästymistä - vaan rauhaa." - Milan Kundera 

"Jos vietät aikaa eläinten kanssa, olet vaarassa tulla paremmaksi ihmiseksi." -Osacar Wilde 

Riskin lennosta nappasi tämä sydämensä menettänyt Mummomatte:

lauantai 18. helmikuuta 2023

Kerttu Wanne/ "Ilman naamiota" - ex Libris...

"Ilman naamiota", Kerttu Wanne, K.J. Gummerus Osakeyhtiö, 1944, 
kolmas painos, 117 s.
 
"Kerttu Wanne (klik)  (1932 - 1963)  oli suomalainen, kansainvälisesti menestynyt viulutaiteilija. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan.  
Wanne opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1921-1923,  mm Leo Funtekin oppilaana, sekä ulkomailla Berliinissä vuosina 1923–1926 ja Pariisissa vuosina 1928–1932. Vasta 22-vuotiaana hän sai konserttimestarin paikan juuri perustetusta Turun kaupunginorkesterista. Wanne oli ensimmäinen konserttimestarina toiminut nainen Suomessa. Hänelle myönnettiin  
Pro Finlandia -mitali 1946. (Wikipedia)
 

                             ©Welin 1949. Sibelius-museo (Stiftelsen för Åbo-Akademi)

 

Aina joskus tulee pengottua omia kirjahyllyjä ja tällä kertaa käteen jäi tämä itselle uppo-oudon viulutaiteilija/kirjailija Wanteen kooste. Teoksen on Äidiltäni joululahjaksi  saanut  Tätini, ja se on varustettu omistuskirjoituksella ja hänen
ex libriksellään. 
NostalgIan siipien havinaa siis lehtien välissä ja mielenkiintoinen, ansiokas  elämäntarina, jolla oli traaginen loppu: " Joutseno oli Wanteen säestäjä ja elämänkumppani. Astrid Joutseno menehtyi vaikeaan sairauteen 1962, 
ja seuraavana keväänä Kerttu Wanne teki Raision huvilallaan itsemurhan. " (Wikipedia) 

 

 
 
Teos sisältää luvut: Taide, nerous ja Elämä itse, Ilman naamiota, Me ihmiset,
Olen nähnyt ja Credo. Tästä kuriositeetista alla muutamia poimintoja, joista voi päätellä, onko maailma kovinkaan paljon muuttunut vai olisiko tässä elämässämme myös jotain pysyvästi relevanttia:
 
Taide, nerous:  
- Taidetta ei mitata, vaan punnitaan.
- Vain nero voi kuoltuaankin herätä eloon, vaikka hänet jo elämässä olisikin elävältä haudattu.
- Vain harva arvostelu kestää arvostelun.
- Taide on ylellisyyden kukka, joka mielellään kukoistaa matalan mökin ikkunalla.

Elämä itse:
- Vaikeinta elämässä on elämä itse.
- Elämässä, samoin kuin kilparadalla, jaksaa kauemmaksi, jos juoksee hitaammin.
- Kärsimykset opettavat meidät hymyilemään ja onnettomuudet leikkiä laskemaan.
- Vanhetessa ilot ja murheet lähenevät toisiaan: hymyillään kyynelsilmin ja itketään hymysuin.
 
Ilman naamiota:  
- Pahe ei ole aina niin vaarallinen kuin kieltäymyksestä johtuva itsetyytyväisyys.
- Sen jälkeen, kun aate on voittanut jalansijaa, maailma unohtaa helposti, kutka kantoivat lippua ja kutka kulkivat saattojoukon viimeisinä.
 
Me ihmiset:   
- Me olemme jokaiselle eri ihmiselle erilaisia.
- Suuret vääryydet unohdetaan helpommin kuin terävät sanat.
- Useimmat ihmiset haluavat kertoa, harvemmat kysellä, vielä harvemmat kuunnella.
- Useimmat tarvitsevat elämältä selkäsaunan, ennen kuin heistä tulee ihmisiä.
 
Olen nähnyt:  
- Ihmisen puheet paljastavat meille, mitä hän tahtoisi olla, ihmisen teot, mitä hän on. 
- Mikä on saatu pyynnöstä, ei ole saatu lahjaksi.
- Yksinäisyyttä ei rakasta se, joka siinä joutuu ikävään seuraan.

Credo:  
- Ikuisuus edellyttää sielua.
- Puolet maailman vääryyksistä katoaisi, jos niiden tekijät eivät uskoisi tekevänsä oikein.

 

Näin lunta taivaan täydeltä pyryttäessä tämä "löydös" oli paitsi mukava aikamatka myös antoisa ja erittäin mielenkiintoinen elämäntarina katveessa olleesta Kerttu Wanteesta ja hänen ansioistaan musiikin ja kirjallisuuden alalla.  Mainio löydös ja sekoitus  uutta ja muistoja;  aikamatka, josta jäi mukava mieli:)

 - Sattuvat lauseet miellyttävät kaikkia. Niiden kärki soveltuu lähimmäisiimme, niiden imartelu meihin itseemme. 

Sarjasta hohtavia helmiä hyllyistämme:

tiistai 14. helmikuuta 2023

Marja Aho: "Kirkonrotta" - ex Libris...

"Kirkonrotta", Marja Aho, Myllylahti Oy, 2023, 314 s.

Marja Aho (s.1972) on Vääksyssä asuva kirjailija ja kuvittaja, jonka esikoisdekkari Neidonkorento julkaistiin vuonna 2021. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös useita lasten- ja nuortenkirjoja. (Lievelehti)

 

                                                      ©Jenni-Maria Könönen
 

"Enonsaaren kesäravintolassa vietetään railakkaita juhlia. Nauru raikaa ja lasit täyttyvät mojitoista, kiihkeät rumban ja salsan rytmit sykkivät helteestä väreilevään iltaan.Juhlat keskeytyvät yllättäen,
kun hyytävä huuto kiirii pitkin tyyntä Vesijärven pintaa. Saarelta löytyy ruumis.
Lahtelaiskomisario Simo Sund tutkintaryhmineen saa ratkottavakseen rikoksen, joka johdattaa heidät paitsi keskelle aistikkaita, tunnetta tihkuvia kuubalaisrytmejä, myös keskelle Päijänteen öisiä kalavesiä. Syyllisen etsinnältä ei välty kirkkokaan. " (Takakansi)
 


 
Uusi kirjailijatuttavuus kiinnostaa ja mikäs tässä kevään tuloa vartoillessa on lähteä kesäiselle Päijänteelle höyrylaivoja ihailemaan ja ammattilaisten kanssa pähkäilemään uhrien selkään viilleltyjen ympyröiden sisällä olevien ristien kinkkistä arvoitusta:

Rikoskomisario Sund:  - huokaisi raskaasti ajatellessaan kampaamoyrittäjän toimivaa naisystäväänsä Teijaa. He eivät olleet nähneet toisiaan kesän aikana kovinkaan usein, mutta olivat nähneet kuitenkin, ja he olivat luoneet välilleen jonkinlaisen suhteen. Tai tarkemmin sanottuna se oli ollut Teija,
joka omatoimisesti sellaisen oli heidän välilleen punonut, se enempää Sundin mielipidettä kysymättä."
 
 
Kuulusteltava Saku Salo:  - joka pelmahti sisään leveästi hymyillen ja rumban askelia tapaillen ja valkoiset hampaat välkkyen virittelee turhaan flirttiä kuulustelijoiden Lauran ja Monikan kanssa, joita tilanne alkaa todella risoa ja nyrkkikin heilahtaa pöytään. Kuulustelu päättyykin Lauran irvistykseen sen näköisenä, ettei oksennus ollut kaukana ja huudahdukseen: Todella limainen äijä! Ettäs kehtasikin vielä pyytää meitä yksityistunneille Tanssistudio Bailaansa, 
kas kun ei ehdottanut vaakamamboa...

Näppärästi Aho kuvaa Birgitin ja Poppen suhdetta, Birgitin avioliitossaan kokemaa riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, jota hän turhautuneena koittaa paikata ja korvata ulkonäkönsä mitä erilaisimmilla muokkauksilla arvostusta ja huomiota saadakseen  suorastaan liikuttavaa ja surullista luettavaa ja ulkopuoliset kutsuvatkin häntä varaosista kasatuksi muovipirkoksi siinä missä kollegat Monikaa ja Lauraa marttapartioksi nimittelevät.

Vaikka laulussa sanotaan: Anna arpisten haavojen olla  (klik )Dallapé-orkesteri v.1934 ja iki-ihanan Rauli Badding Somerjoen versio (klik)   niin tutkinta avaa ja  perkaa niitä väistämättä varjeltuihin salaisuuksiin sukeltaen ja varmaotteisesti tapahtumain ratkaisemiseen pyrkien ja päätyen.

Juoheasti kulkevaa, rauhallista vaan ei pitkäpiimäistä kerrontaa, jonka parissa lukijana viihdyin hyvin hauskoista persoonainpiirrosta ja kesäisestä tunnelmasta nauttien. Rämistelemätön ja mukavalukuinen teos, joka jätti mukava lukujäljen. 
 
Teos toi myös sikäli hauskoja muistoja, koska kirkonrotta  (klik) oli verraton leikki, jonka parissa tuli riekuttua anno dazumal tovi jos toinenkin:)
 
 Omat nimet kirjoissa:

lauantai 11. helmikuuta 2023

Sinikka Labba: "Saanan tauti" - ex Libris...

"Saanan tauti", Sinikka Labba, Väyläkirjat, 2022, 175 s. Kannen maalaus: 
Johannes Vähäsarja. 

"Sinikka Labba  (o.s. Tikkinen) on inarilais-enontekiöläinen biologi ja opettaja. Hänet on palkittu runoistaan mm. Inarin kunnan kulttuuripalkinnolla.
Saanantauti on Labban esikoisromaani." (Takakansi)
 
 
                                                        ©Pekka Kustula

 

"LILY LOMPOLO tuntee outoa vetovoimaa Kilpisjärvelle. Subarctic History – konferenssin suunnittelijana hän elää unelmaansa, mutta eräät asiat vaivaavat. Onneksi ihmiset menneisyydestä rohkaisevat rapinapelkuria palaamaan Lappiin – selvittämään myös, mitä mystistä liittyy Saanatunturiin ja Riekonpyytäjään." (Takakansi) 

 


Tähän esikoiseen tartuin innolla ja odottavin mielin, sillä omakohtaisesti Napapiirin pohjoiselta puolelta alkaa sielun kotini, hengitys helpottaa ja maisemat rauhoittavat niin paljasjalkainen stadin friidu kuin olenkin. Saanalla kävin kiipeilemässä ensikertaa Tätini kanssa seitsemän vanhana ja kipinä syttyi,
eikä ole vieläkään hiipunut, vaikka lukuisat vaellukset ja kalareissut näillä kokemuslisillä on jo heitetty. Saanantaudistako kaikki  kohdallani alkoikin?

Saanantauti:   - Sairastiko Lily jo Saanantautia, tautia, johon ei löytynyt lääkettä? Tauti uhkasi jokaista Saanatunturin rakastajaa. Se ei antanut periksi, vaan pakotti Lapin lumosta sairastuneen tulemaan mahdollisimman pian takaisin. Tartunta sai pienen ihmisen intoutumaan Isosta kivestä niin, että vuorimöhkäle alkoi näyttää tulitikkurasiaan sopivalta onnen maskotilta.

- Saanan takainen kivikko ja skierri  vaivaiskoivun maa: silmänkantamattomiin yhä uusia, lukuisia tunturinselänteitä. Nyt tunturi häämötti tunturin takana, kiintopisteinä harva koivut kuin siellä täällä kasvavat ihokarvat.

- Kilpisjärven kylä   Suomen, Ruotsin ja Norjan rajojen tuntumassa oli päätetty kansainvälisen Subarctic History -konferenssin järjestämispaikaksi.
Suunnittelutyöryhmään valitun Lily Ellinoora Lompolon oli aika puunata pöytänsä, avata läppärinsä, levittää työpaperinsa, täydentää Excel-taulukkoa ja tehdä merkintöjä jo ennen muuttoa tulostamiinsa papereihin. Oli varattava kokoustilat, majoitustilat, ruokailut ja oheisohjelma.

Mutta kaiken järjestelemisen keskellä Lily palaa usein muistoihinsa viivyttelemään antaen ajatustensa soljua kristallinkirkkaan tunturipuron lailla:

 - Unessa Lily lepäsi usein laavusijalla, sillä tietyllä laavusijalla, josta hän oli valveilla ollessaan unelmoinut. Haaveillut, vaikka ei halunnut myöntää sitä itselleenkään. Nyt se kaikki näkyi voimakkaina kuvina: erään tunturijärven heijastukset ja Riekonpyytäjän lempeät kasvot.

- Kymmenen vuoden takaisen kohtaamisen muisto oli hyvä, silti niin surullinen. Tuo yötön yö lymysi kaukana, mutta monesti se oli tullut ajatuksissa aivan lähelle. Niin liki, että hän oli tuntenut keskiyön auringon lämmön myös pakkasen viilentämällä ihollaan.
Miten Lily voisi koskaan unohtaa silkinpehmeät heinät ja tunturimaarianheinän kumariinintuoksun? Muistikuva Riekonpyytäjästä hehkui valoa kaikkina ikävän ja tuskankin hetkinä.

Revontulet ovat luonnon oma aina erilainen  näytös, spektaakkelijoita ei väsy katselemaan niska kenossa. Ja kumma kyllä, siinä tilanteessa ei edes niska muista puutua...

Revontulet: -  Niin puhkuivat revontulet taivaan täydeltä, ne jakautuivat lieskoihin,  rypelsivät laineina, katosivat ja taas syttyivät. Kaikki silkin suloisimmat sävyt tiivistyivät ohueksi vanaksi, kaistale avautui ja valahti valoksi koko taivaankannelle.
 
Labba viljelee useita hauskoja sanontoja kuten:  Seudun välkyimpien harakoiden esiäiti oli lekuttanut koko matkan Norjasta peuranpyytäjien perässä.  
- Pyytäjät pysähtyivät tulistelemaan. - Kilpisjärven rannassa maikkuvia siianpoikasia oli mukava katsella.

Labban teksti on paitsi värikästä ja omaleimaista myös  lämminhenkistä, sisältäpäin herkän havainnoivasti, kauniilla kädellä kirjoitettua, ja lukija solahtaa hänen rytmiinsä huomaamatta sisään. Se on kertomus myös juurettomuudesta, ihmisen tarpeesta etsiä itseään ja kysyä kuka minä oikeastaan olen, mitä minä haluan, mikä on minulle tärkeää? Tähän teokseen ihastuin ja tykästyin täpöillä:)

Riekonpyytäjän vakavat -ja paikkansapitävät -  sanat: - Muista, että erämaassa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma...

Saanan maisemissa on käynyt myös Kirjaluotsi ja missä tunnelmissa, selviää vahvennosta klikkaamalla:)

Tunturien tuulissa selkosilla vailla huolia vihellellen vaelsi:

torstai 9. helmikuuta 2023

Caj Westerberg: "Ennen ja jälkeen" - ex Libris...

"Ennen ja jälkeen", Caj Westerberg, Basam Books, Puhutteleva runo, 2022, 62 s. Kansi Taivo Org, Kupress OÜ.

"Caj Westerberg (s. 1946) debytoi 1967 runokokoelmalla “Onnellisesti valittaen”. Hän on julkaissut 20 runoteosta ja suomentanut runsaasti pääasiassa runoa ja proosaa ruotsista ja englannista ja hiukan myös ranskasta. Westerberg on moninkertaisesti palkittu runoilija, ja tunnustettu mm. Tranströmerin, Beckettin ja Tua Forsströmin suomentajana." (Kustantaja)
 

                                                  ©Pentti Sammallahti, Otava

"Runokokoelma Ennen ja jälkeen jakautuu kolmeen osaan.
Ensimmäinen osa koostuu pääasiassa haiku-henkisistä pienistä runoista, 
joiden aihepiiri on useimmiten peräisin suoraan luonnosta. Sommitelma syntyy miellejohtumien vapaasta liikehdinnästä. Yksittäiset runot eivät ole kerronnallisesti sidoksissa keskenään, vaan vapaassa liikkeessä niin kuin ihmisen mieli. Runot toki tulevat jokseenkin samoihin aikoihin ja samasta päästä, 
mikä antaa niille sinänsä huomattavankin koheesion.
Toisessa osassa runoihin tulee lisää kestoa. Taaskin aihepiiri on luonto, 
tällä kertaa enimmäkseen ilmiöitä kirjoittajan pihapiiristä, toki myös muutama muusta lähtöisin oleva runo, paikallisesti kauempaa, tai muistumana menneiltä ajoilta. Silloinkin yleensä luonto keskiössä.
Kolmannessa osassa on viisi runoa. Niissä saa äänen rakkaus ja suru. " (Kustantaja)
 
 
 
 
Herkkä kansi ihastutti ja sai suurin odotuksin tarttumaan tähän 
Marjatta Nuorevalle (1944 - 2021) omistettuun kutsuvaan pieneen käteen sopivaan teokseen, eikä turhaan, 
 
sillä onhan nyt:

- Helmikuu.
Lumesta kohoavat korret
hipaisevat tuulta.
 
ja sanat ovat:

- Sanat, palapelinpaloja
pöydällä.
 
 
Luonnon pienimmäisistä:

- Uudenvuoden aamuna lukki,
niin pienen pieni, niin ohuet koivet,
lähes näkymätön,
kipittää pakastimen kantta pitkin
turvaan.
 
 
- VERKOILTA TULTAESSA
Merkkikepin nenässä tiira, kesy.
Venevajan katonharjalla västäräkki, vilkas.
Miltä minä, ohi ajava,
näytän heidän silmissään?


 Hevonen:

- Hevonen nukkuu kukkien keskellä
häntä valvoo.

 

Teos loppuu kauniiseen ja herkkään runoon Rakas Marjatta, jonka jätän lukijan itsensä löydettäväksi ja joka päättyy sanoihin: Auringon kimallus aalloilla kaipaa sinua...

 - Se, mikä on ollut, on.
Se, mikä tulee, tulee siitä
mikä on ollut ja on.  

Kirjailija omin sanoin:  Mitä yksityisempi sanojen elämä runon syntyessä on, sitä varmemmin valmis runo mahdollistaa kosketuksen, yhteyden. Ja voi tapahtua ihme: joku toinen ihminen tuntee kirjoittamani runon omakseen. (Kirjasampo)

Yllä oleva toteutui hienosti ja vaivihkaa tätä koostetta lukiessa ja yksittäisiä runoja ajan kanssa makustellessa. Rauhaisia ja seesteisiä sekä luonnoläheisiä eli kaikki arjen harmautta ja tuulten kiukkuista  tuiverrusta karkottavat elementit olivat tismalleen kohdillaan.  

Ja myös toteutui- Kun kirjoitan, teksti änkeää väliin.

Runoihin ja Westerbergin ajatusmaailmaan edessä aseettomana & viehättyneenä totean topakasti, jotta

ängetköön:

tiistai 7. helmikuuta 2023

Pauli Jokinen: "Selli 88 "- ex Libris...

"Selli 88", Pauli Jokinen, Myllylahti, 2023, 280 s., kansi Kaisu Sandberg.

"Pauli Jokinen on kirjailija, joka kuvaa teoksissaan Helsinkiä ja sen historiaa.
Selli 88 on Jokisen toinen dekkari, sarjan avasi Jääleinikin kuolema vuonna 2022. Hän on julkaissut myös Helsingin rikos- ja sotahistoriaan liittyviä tietokirjoja, kuten Helsingin murhahistoria (2020) ja Verikoirat (2021). Lisäksi Jokinen vetää aiheeseen liittyviä kävelyretkiä Helsingissä." (Lievelehti)
 
 
                                                           ©Into Kustannus


"Mukaansatempaavan juonen ja elävän ajankuvan yhdistävä Selli 88 kertoo rikostutkinnasta vuoden 1932 Helsingissä. Pääkaupunkimme rikoshistorian tunteva kirjailija vie lukijansa omaperäisen etsiväkaksikon mukana niin laukkakilpailuihin kuin seurapiirien salaisuuksiin.

Kultakauppias surmataan liikkeeseensä, irtolainen laitakaupungille ja eläinlääkäri hevostalliin. Kaupungissa tapahtuu sarja rituaalinomaisia henkirikoksia,
joiden uhreja näyttää yhdistävän yllättävät asiat. Osa niistä juontaa juurensa Pietariin ja Špalernajan vankilaan, jossa istui suomalaisia jääkäreitä vuonna 1917. Heitä kutsuttiin kalterijääkäreiksi.
 
Rikospoliisin etsivä Arpia Haahti ryhtyy selvittämään rikoksia, jotka vievät hänet Talin laukkaradalle hevoskilpailujen ja vedonlyönnin maailmaan. Hän saa avukseen nuoren ja nokkelan etsiväkokelaan Jenny Katteluksen, mutta kumpi lopulta suojelee kumpaa? Haahdin menneisyydessä on haamuja, jotka haittaavat tutkintaa – kenties liikaakin." (Takakansi)



Uusi kirjailijatuttavuus ja lupaavasti 1910-luvulla syntyneeseen jääkäriliikkeeseen kytkettynä. Sekä uusi sana Flappper, joka tarkoittaa uuden sukupolven nuorta naista 1920- ja 1930 luvuilla. Flapperit käyttivät meikkiä, leikkasivat tukkansa lyhyeksi, kuuntelivat jazzia, polttivat tupakkaa, joivat cocktaileja ja harrastivat irtosuhteita... Voihan hurja näin nykyperspektiivistä:)

Teos on 4-osainen: Kultakauppias, Elias "Nilkki" Mellin, Viides mies ja Gospodin Sazonov sekä Epilogi ja Loppusanat. Kerronta kulkee kahdessa aikatasossa: Pietari, 1917 ja Helsinki, syksy 1932.
 
Jenny ja Haahti:   -Jenny pysähtyi nojaamaan kaiteeseen, jonka luota oli hyvä näköyhteys sekä radalle että kutsuvieraskatsomoon. Haahti ei huomannut Jennyn äkkipysähdystä ja törmäsi tämän selkään.
- Tiedän olevani kuuma pakkaus, mutta yritä pitää näppisi kurissa Jenny naurahti, Haahti punastui ja hymyili väkinäisesti. Jenny oli Haahdin makuun liian poikamainen, liian nuori, liian sanavalmis, liian nokkela ja aivan liian puoleensavetävä. Ei Haahti sitä voinut ääneen sanoa, mutta Jenny muuttui hetki hetkeltä yhä viehättävämmäksi. Jennyn pirteys ärsytti häntä, mutta samalla tytön elämänilo vetosi kuin magneetti. Ja kyllä, toisissa olosuhteissa hänen olisi vaikea pitää näppinsä erossa tuosta naisesta.
 
Jennin ja Haahden räiskyvä ja epäröivä  keskinäinen kemia etsii uomiaan toisenkin tovin ja  luottamussuhteen kehittyminen ja muodostuminen on mukavasti ja eloisasti kuvattu.
 
Haahti harjoittelija Jennylle -  Muuten tämä oli ihan tavallinen viikko.  
Viime vuosina Helsingissä on tapettu runsaat kolmekymmentä henkeä vuodessa. Siihen saat tottua, että olet tekemisissä ihmisten kanssa, jotka puhuvat paskaa ja yrittävät viedä huomiosi sivuraiteille. Pitää oppia lukemaan ihmisiä, kuka puhuu totta, kuka palturia. Siihenkin saat tottua, että sinua vähätellään, koska olet nainen. Minä saan päivittäin puukkoa selkään, koska olen punikki. 
Mutta siinä selkänahka parkkiintuu. Pian puukot tuntuvat hyttysen pistoilta.

  - Kaupungin huonoin poliisi. Ei pysty pidättmään edes hengitystään. Poliisihuumoria

Selli 88:n kalterijääkäreiden kohtelu on julmaa ja karua, mutta eihän nykytilanteessa voi todeta kuin, että ei mitään uutta auringon alla eikä historiasta mitään ole opittu(: 
Näin stadin friiduna nostalgisia, hyviä muistoja ja kontaktipintaa  herättivät mm. Ruoholahden villat  kotoisasti kutsuttuna  Huntin villat, tuttu alue, joiden läpi tuli koululaisena soittotunnille kipaistua ja jotka sireenien kukkiessa olivat huikean upea näky.
 
Jokisen kerronta on sulavakulkuista ja hyvällä tavalla aiheen osittaisesta räväkkyydestäkin huolimatta positiivista ja lämpimällä huumorinpilkkeisellä otteella kulkevaa, ja lukija kokee luontevasti solahtavansa aikamatkalle laukkakilpailuista alkaen mitä moninaisempiin koukeroihin, joita vain kiero ihmismieli tuottaa voi.  Kaisu Strandbergin tyylikäs kansi kruunaa kokonaisuuden, johon tykästyin suuresti.
 
-  Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä. Oscar Wilde.

Niinpä; hyvässä seurassa ja historian siipien havinassa mielikseen viihtyi:


lauantai 4. helmikuuta 2023

Johann Hari: "Kadonnut keskittymiskyky / Stolen Focus" - ex Libris...

"Kadonnut keskittymiskyky", Johann Hari, Bazar Kustannus, 2023, suomentanut Timo Korppi, kansi Ville Tietäväinen.

"Isossa-Britanniassa syntynyt Johann Hari (s. 1979) työskenteli pitkään toimittajana mm. New York Timesissa sekä Los Angeles Timesissa ennen ryhtymistään kirjailijaksi. Hänen ensimmäinen teoksensa Chasing the Scream kertoo lääkkeiden ja huumeiden käytöstä ympäri maailmaa. Tehdessään toista kirjaansa Mielen yhteydet  Hari kiersi kolme vuotta ympäri maailmaa keskustelemassa tutkijoiden kanssa ja etsimässä todellisia syitä masennukseen. Kirja nousi myyntimenestykseksi useissa maissa." (Lievelehti) 

 

                                                      ©Kathrin Baumbach

 

"Ihmisten keskittymiskyky vähenee kaikkialla maailmassa. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijat keskittyvät yhteen tehtävään nykyään keskimäärin 19 sekuntia ja toimistotyöläiset kolme minuuttia. Mitä meille on tapahtunut ja miksi?

Selvittääkseen syitä hajamielisyyden lisääntymiseen  tietokirjailija Johann Hari on tutustunut suureen määrään keskittymistä käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia ja haastatellut asiantuntijoita eri puolilla maailmaa. Harin tutkimusmatkan aikana käy ilmi, ettei keskittymiskyvyn puute johdu nykyihmisten heikosta itsekurista, vaan monesta ympäristömme osatekijästä.

Johann Hari kertoo tietokirjassaan Kadonnut keskittymiskyky kahdestatoista keskeisimmästä tekijästä, jotka ovat vaikuttaneet keskittymiskykymme heikentymiseen. Hän esittää myös keinoja, joilla niin yksilöt kuin yhteiskunta voisivat saada keskittymiskykynsä takaisin." (Takakansi) 



Näinä elämäämme vaikuttavina koronan ja Ukrainan sodan aikoina yksi sun toinen, minä mukaan lukien, on ollut vaivaantunut ja ihmeissään keskittymiskyvyn heikkenemisestä ja ajoittaisesta puutteesta. Miksi näin? 
Siihen tarjoaa osuvia vastauksia ja syitä Hari tässä seikkaperäisessä ja hyvin lähdeluetteloin ja hakemistoin varustetussa teoksessaan. 
 
Syiksi tähän hän mainitsee mm. Nopeuden, multitaskaamisen ja suodattamisen lisääntymisen. Flow-tilojemme särkymisen, Fyysisen ja henkisen uupumuksen lisääntymisen. Säännöllisen lukemisen tuhon jne. Lisäksi hän ruotii syitä ADHD:n lisääntymiseen ja siihen miten siihen on reagoitu sekä käsittelee aihetta Lastemme vankeus, sekä fyysinen että psykologinen. 
 
Oman osansa saavat myös Köyhtyvät ruokavaliot ja paheneva saasteongelma. Hari perkaa eri asiantuntijoiden kanssa käymiensä keskustelujensa perusteella näiden ongelmien lisääntymisen juurisyitä sekä hakee ja löytää keinoja niiden ehkäisemiseen ja hälventämisiin.

Lukemisen vaikutuksista testin tuloksista: ei jäänyt mitään epäselvää. 
Mitä enemmän ihminen luki romaaneja, sitä paremmin hän pystyi lukemaan muiden tunteita ja mielenliikkeitä. Lukemisen vaikutus oli valtavan suuri. 
Tulos ei kertonut vain korkeammasta koulutuksesta, sillä tietokirjojen lukemisella ei havaittu olevan vaikutusta empatiakykyyn.

- Me kaikki asumme tällä samalla maapallolla, joka on vain kasa mutaa ja vettä ja mahdollisesti matkalla kohti katastrofaalista loppuaan. Jos haluamme edes yrittää näiden ongelmien ratkaisua emme pysty siihen kukaan yksin. 

Alati lisääntyvän  ADHD:n  geneettisen syyn Hari kyseenalaistaa ja tarjoaa tilalle/rinnalle muuttunutta liikunta-ajan vähenemistä, ruokavalion epäterveellisyyttä, koulunkäynnin stressaavaa suorittamista, jolloin lasten luontaisille uteliaisuudelle ei jää tilaa.  
Myös vapaan leikin ja ulkona liikkumisen rajoitukset ja leikin osuus, jossa lapsi oppii luovuutta, käyttämään mielikuvitustaan ja pohtimaan ongelmia sekä etsimään niille ratkaisuja sekä solmimaan sosiaalisia suhteita ovat tietoteknisten laitteiden räpeltämisen myötä kutistuneet ja vähentyneet. 

Tarkkaavaisuuden perusedellytykset:  Lapsille se on leikki ja aikuisille säännölliset flow-tilat, kirjojen lukeminen, merkityksellisten harrasteiden löytäminen, joihin haluat keskittyä kunnolla, tilaa ja aikaa antaa ajatusten harhailla niin, että voit ymmärtää elämääsi ja tietenkin riittävä liikunta, säännöllinen uni ja sellainen ravitseva, terveellinen ruoka, joka edesauttaa aivojesi tervettä kasvua sekä takaa sinulle turvallisen olon.

Teoksen voi hyvin lukea vain kiinnostavilta osin, Hari muistuttaa myös, 
ettei kyseessä ole mikään self-help-kirja, joka tarjoaa patenttiratkaisuja elämään.
Sen sijaan opus antaa ajattelemisen aihetta, kuinka me itse muutoksilla ja niihin pyrkimisillä voimme rauhoittaa elämäämme sekä uudistaa käyttäytymis- ja reagointimallejamme, vähentämällä multitaskaamista ja sosiaalista riippuvaisuutta  voisimme sekä  parantaa keskittymiskykyämme ja siten osaltaan kohentaa elämisen laatuamme  eli nauttia enemmän jokapäiväisestä olostamme ja elämästämme.
 
Mielenkiintoista luettavaa, paljon pään nyökyttelyä ja ajattelemisen aihetta. 
Harin teksti kulkee luontevasti ja eloisasti tyrkyttelemättä tai tuputtelematta ja Ville Tietäväisen asian ydintä osuvasti kuvaava kansi kruunaa lukunautinnon.

-  Harhailevien ajatusten jäljillä: