Anna-Mari Kaskinen: "Tuulen tuoksua, puun puhetta - Hetkiä luonnossa"" - ex Libris...

"Tuulen tuoksua, puun puhetta - Hetkiä luonnossa, Anna-Mari Kaskinen, Kirjapaja, 2022, 80 s. Kuvat ml. kansi Anna-Mari Kaskinen ja Timo Pekka Kaskinen, kansi Satu Kontinen 

"Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen tekstintekijä, jonka kirjallinen ura on jatkunut vuosikymmeniä. Hänen tuotantonsa käsittää muun muassa runoja, laulu- ja virsikirjatekstejä sekä lasten- ja nuortenkirjoja." (Lievelehti)

 

                                                           ©Tommi Tuomi

 

 "Anna-Mari Kaskisen lyhyet kuljettavat lukijan luonnon keskelle, metsiin ja meren rannalle, lintujen seuraan ja muurahaisten vierelle. Luonto hoitaa meitä. 

Sen haavoittuvuus riipaisee ja kutsuu toimimaan niiden puolesta, jotka eivät itse pysty puolustamaan itseään." (Takakansi)  

 

 

Anna-Mari Kaskisen tuotanto on kulkenut vierelläni aimo tovin tuottaen aina hyvää mieltä ja antaen uusia ajattelukulmia elämän melskeisiin. 

Viimeksi tapasimme  Olet ajatuksissani -teoksen (2022) tiimoilta:  

Näin nykymaailman tilanteeseen rauhanteemoineen ja pyhänpäivän viikonloppuun   sopivasti istuva seesteinen, kaunis ja herkkä teos.  

 

Tämä uutukainen sisältää luvut: Meri metsä, puut; Linnut,

Monenlaisia ystäviä ja Äänetön kevät,  ja se on kauniisti tyylikkäin, yksikertaisin kuvin varustettu. Makupaloja ja pintaraapaisuja luonnon helmasta:

 

- Metsäkävelylle lähtiessä

ei tarvitse asettaa itselleen tavoitteita.

Avoimin mielin kulkeva voi ottaa vastaan sen,

mitä hän juuri sillä hetkellä tarvitsee... 

 

-  Ihmisellä, jonka pihalla asuu lintuja, ei koskaan ole yksinäistä.

- Kuulen jos keskityn kuuntelemaan. Näen jos osaan pysähtyä ja katsoa. 

Mitä enemmän minussa on tilaa, sitä enemmän voin ottaa vastaan.

 

-  Kun kukaan ei ole katsomassa, silitän puita kulkiessani niiden ohi. Haluan tuntea niiden pinnan, vanhojen mäntyjen kilpikaarnan, koivujen paperinohuen kuoren, kuusten neuslasten vihannan vehreyden.

 

 

Kaskinen nostaa esiin myös Rachel Carsonin teoksen Äänetön kevät ,

jota voidaan pitää  ympäristöliikkeen syntyhetkenä ja joka herätti  ilmestyessään 1962 varsin runsaasti myönteistä keskustelua mutta myös polemiikkia, ja joka tuli luettua heti sen ollessa saatavilla.   Carson on todennut, että säilyttääkseen kykynsä ihmetellä lapsi tarvitsee ainakin yhden aikuisen, joka voi lapsen kanssa löytää uudelleen ilon, innostuksen ja ihmetyksen maailmassa, jossa elämme...

 

Teos, joka antaa monipuolisesti meille jokaiselle luonnonystävälle ja metsäin polkujen tallaajalle sekä meren vaihtelujen ihailijalle paljon hyvää mieltä ja rauhaa.  Pidetään mielessä myös se totuus, että siemenet luontosuhteeseen kylvetään lapsuudessa.  

 

Huumorinpilkahduksiakaan ei Kaskinen ole teksteissään unhettanut:

 

Vuosia sitten vierailin vanhemman ystävän kodissa.

Istuin sohvalla kukkamaljakon vieressä.

Nuuhkin kukkien tuoksua.

- Kylläpä nuo tuoksuvat ihanilta!

Ystävä katsoi minua hymyillen.

- Oletko ihan varma?

Ihmettelin kysymystä.

- Nuo ovat nimittäin tekokukkia, ystävä totesi..

Olin yllättynyt.

 

Näin joulun alla myös mitä mainion lahjaidea pukin punaiseen konttiin, heille, 

jotka nauttivat ja välittävät ympäröivästa luonnostamme, sen monimuotisuudesta ja kauneudesta sekä ymmärtävät sen vaihvihkaisia viestejä.

Luontoäidin koskaan pettämättömässä sylissä lepäili:

Tapani Bagge: "Punamusta baby" - ex Libris...

"Punamusta baby", Tapani Bagge, CrimeTime, 2022, 254 s. Kannen ulkoasu

 Jussi Kaakinen. 

"Tapani Bagge   (s. 1962) on kirjoittanut elääkseen parikymppisestä lähtien 

Sitä ennen hän ehti kokeilla puutarhatöitä, kaatopaikan ja teollisuusalueen vartiointia, postinkantoa, osto- ja myyntityötä antikvariaateissa ja levykaupassa. Bagge on julkaissut toistasataa kirjaa ja palkittu lähes kaikesta, mihin on ryhtynyt. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan dekkareista ja lastenkirjoista." (Kustantaja)

 

                                                          ©Veikko Somerpuro
 

"Alkukesästä 1950 yksikätinen yksitysetsivä Väinö Mujunen saa tutkittavakseen, mihin jyväskyläläinen kapteeni on kadonnut.

Kahdentoista lapsen isä on hävinnyt Helsingin reissullaan. Onko kapteeni Happonen kokenut Kalle Tappisen kohtalon vai onko samba ollut hänelle vieläkin kohtalokkaampi?

Samaan aikaan Neuvostoliittoon luovutusta odottava virolaiskapteeni karkaa sairaalasta ja kaipaa apua. Liittyvätkö kapteenien tapaukset toisiinsa

Entä mitä Petroskoista tuttu  Nataša tahtoo Mujusesta? Ja kuka tai mikä onkaan punamausta baby?" (Takakansi)

 

 

 

 

Jep: siinäpä meille kysymyksiä ja arvoitusta kerrakseen.

 Ei kuin  Kohtalokas samba soimaan ja Georg "Jori" Malmstén ääneen sekä mars matkaan omallekin kultaiselle lapsuuden 1950- luvulle:

-  Helsingin viimeisestä sotakesästä oli jo kuusi vuotta. Kaupunki alkoi vähitellen palata entiselleen, osin ehommaksikin. Eteläsatamassa rakennettiin kovaa kyytiä Olympialaituria vuoden 1952 kisavieraita varten. Pahin pula ja tiukin säännöstely alkoivat jo hellittää.

- Hotelli Torni oli jo saatu kuntoon Valvontakomission jäljiltä. 

Nyt sen loistokkaassa baarissa ja ravintolassa viettivät aikaansa viihde- ja talouselämän huiput ja monet taiteilijat. Armeijan väkeä siellä näki vähemmän.

 

Mujusta Bagge kuvaa eloisasti sanoin lupakirjaton yksityisetsivä, jolla on kusiaisen valtuudet eikä hänen naiskuvauksensakaan kalpene edellisen rinnalla:

Natalia & Mujunen:  -Mujunen pani merkille erityisesti eräät punamustat korkokengät ja mustat verkkokuvioiset nylonsukat sekä niiden verhoamat muodokkaat sääret,

jotka jatkuivat punaisen leningin uumeniin.   Sääret lähestyivät häntä Mikonkadulta Kaisaniemestä päin. Mujusen katse ehti vasta kiivetä viininpunaisen jakun verhoamiin rintoihin, jotka toivat mieleen Mantšurian kukkulat, kun niiden yläpuolelta kuului huudahdus: - Väinö, Sinäkö se olet?

Uljas Vicander puolestaan saa luonnehdinnan: liukas kuin talvinen matikka ja kiero kuin korkkiruuvi.

 Dekkarissa ovat raamit kohdallaan: lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki suuresti kohinaa herättäneine olympialaisineen ja vanhempien varoituksineen olla epähienosti  tuijottamatta, jos vastaan astelee tummempi-ihoinen turisti sekä  ikivanhoine biiseineen kuten Mustat Silmät  jne.

Herkullinen kieliasu, harmiton juoni ja konstailematon persoonain piirto istuivat saumattomasti vallinneeseen rentoon lukufiilikseen. Baggen  Baby viihdytti ja huvitti sekä nosti pintaan hauskoja muistoja kuten  Hotelli Tornin  Ateljee Bareineen, tuttu tapaamispaikka, jossa tuli opiskeluaikoina parannettua maailmaa.  Tämä dekkari on värikkään ja iloisen kantensa myötäinen, 

kuin makoisa kevyt kenttälounas tai iloisesti  soliseva puro.

 

PS. Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta:)

Rakkaissa puna-mustissa väreissä itselle epätyypillisissä korkkareissa huojui ja horjui:

Lassi Rajamaa: "Olohuoneessa viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita" - ex Libris...

 

 "Olohuoneessa viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita!, Lassi Rajamaa, Kulttuurivihkot,2022, 161 s., kannen kuva Lassi Rajamaa.

"Lassi Rajamaa (s.1944) on Sibelius-Akatemian entinen rehtori ja musiikinteorian lehtori, koulutukseltaan diplomiurkuri ja filosofian maisteri. Rajamaa on aina kirjoittanut, piirtänyt ja soittanut. Häneltä on aiemmin ilmestynyt piirros- ja proosarunokirja Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta (Rondo Classic, 2018) sekä runokokoelma Vene ei nyt millään irtoa rannasta (Kulttuurivihkot, 2020) ja Asiat joita vielä on (2021)" (Takakansi)

                                                  ©Tiina-Maija Lehtonen

 

 

"Lassi Rajamaan runoissa liikutaan kalustetuissa huoneissa, pihakeinussa, hautausmaalla, rannalla. Mutta tavalliset paikat ja asiat saavat uusia merkityksiä: 

- jotain on tapahtunut 

rannan kivillä on muuttunut järjestys, pilvi puhuu 

Visuaalinen, filosofinen ja musiikillinenkin teos kuvaa myös aikaa, jota elämme - surrealistisella tavalla." (Takakansi)

 

 

 

Edelliskerran nautin Rajamaan antoisasti seurasta asiaintilassa

 Vene ei nyt millään irtoa rannasta (2022), vaan kyllähän hänen venhonsa lipui hyvinkin sulavasti irti rannasta ja keinui kauniisti aalloilla, mutta  pysyi vakaana myös niiden pärskeissä ja lukijana nautin kyydistä!

Tämääuutuus on sisältää XII hauskasti nimettyä lukua ja Viittauksia musiikillisista teemoista sekä rautaisannoksen kutkuttavia yksittäisiä runoja hersyvine nimineen, joten maistiaisiin ja otteisiin:

 

- unessa kaikki toistuu

ensin minulle tapahtuu, sitten minä tapahdun

avaan jääkaapin oven, jääkaappi avaa minut ja täyttää

 

- mikä ennen on ollut muistia

on nyt olemukseltaan jotain joka sisältää sekä muistamisen

että unohtamisen

kuin huone

jossa pöytä tuolit ja piirongit levitoivat

mutta matot pitävät hapsut valkoisinaan kiinni lattiasta

 

 

- ovat käyneet ultrassa

kertovat että nyt se ui käsipohjaa

ja keräilee ylösalaisin kellahtaneen horisontin pohjasta tähdensiruja

 

 

- kumotuttaa 

piirrän taivaalle kuun

ja satunnaisia

aurinkoja

rakastavaisia jotka lipuvat radallaan

piirrän kasvosi rypistyneeseen paperiin

joka oikenee

ottaa korkeutensa

ja näkee määränpään 

- aika

kulki niinkuin se kulkee

haarautuen kaikkiin suuntiin

iloisesti kuin kellohame tuulessa

- olohuoneen viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita

isoäiti juo konjakkia

käskee niiden kääntyä vasempaan ja oikeaan

itkee

muuta kuin sitä etteivät käänny, mutta ei kerro mitä 

Runopotpourrin jälkeen vielä pari näppärää ja osuvaa arviota meille kaikille tärkeistä asioista kuten itse elämästä, vuodenajoista  ja rakkaudesta:

-  elämä on hämärän komero jonka uumenissa on ovi toiseen komeroon

 

-  on niin syksyistä että lehti putoaa ja on samanaikaisesti kiinni oksassaan

 

-  rakkaus on kalliosta irronnut lohkare joka ei suostu vyörymään 

 

 

Hauska muistokin pulpahti  esiin eräässä runossa mainitun upupa epopsin myötä eli tässä komia ja hauska seurattava, ensi kertaa luonnossa bongattuna eli harjalintu mallia  Fuerteventura, Corralejo AD 2013:

Lassi Rajamaalla on kerrassaan ihastuttava tapa ilmaista itseään verbaalisesti  ja musiikillisin viittein, Pegasoksen ja sävelten siivin. Tämä uutuuskooste istuikin saumattomasti vallitsevaan mielentilaan ensilumen keskelle kiireiden jälkimaininkeihin  ja riemastutti herättäen lämpimiä ailahduksia ja nostattaen hymynhäiveitä silmänurkkiin.

Ihastuneena & ilahtuneena:

 

Haruki Murakami: "Ensimmäinen persoona / Ichininshō Tansū" - ex Libris...

"Ensimmäinen persoona, Haruki Murakami, Tammi Keltainen kirjasto, 2022, 

189 s., suomentanut  Antti Valkama,  päällys Jussi Kaakinen.

 

 Haruki Murakamin (s. 1949) kirjoista otetaan Japanissa miljoonapainoksia, ja hänen kansainvälinen suosionsa on kiistatonta. Murakami on julkaissut romaaneja, novelleja ja tietokirjoja, joita on käännetty yli 50 kielelle.  Murakami on opiskellut elokuva-alaa ja pyörittänyt jazz-klubia. Kirjailijaksi hän kertoo kasvaneensa musiikkia kuuntelemalla." (Takakansi)

 

                                                              ©Elena Seibert

 

"Ensimmäinen persoona -novellikokoelman kahdeksan tarinaa muodostavat huumaavan keitoksen, jossa maistuvat murakamimaiset ainekset: olut, jazz, 

yölliset kohtaamiset. Ne myös paljastavat kirjoittajastaan täysin uusia puolia. 

Puhuuko kirjailija omasta elämästään, kun hän puhuu yhden yön jutuista, baseball-pelaajien takapuolista ja keskusteluista apinan kanssa?" ( Lievelehti)

 

 

 

Viimeksi tuli tepsuteltua Murakamin seurassa Pimeän jälkeen (2020) ihastunein mielin: Murakamin on virtuoosimainen tunnelman kehrääjä ja hän kutoo lukijansa mukaan hämyiseen tarinaansa lyhyin lausein ja hienostunein, tyylikkäin sekä vaivihkaisin keinoin.

Tämä kokoelma sisältää luvut: Kivityynylle, Kerma, Charlie Parker Plays Bossa Nova, With the Beatles, Kootut Yakult Swallows -runot, Karnevaali, Shinagawan apinan tunnustuksia ja Ensimmäinen persoona.

-  Se olisi ollut pitkä tarina. Mutta miksipä en saman tien kertoisi siitä ainakin hiukan. Kenties se toimii samalla myös tiivistettynä omaelämänkertana...

Luvut tosiaan hyppelehtivät aihepiiriltään sinne tänne, joka luo mukavasti yllätyksellisyyttä. Musiikissa mennään klassisesta Charlie Parkeriin vain kirjoittajalle unessa  ilman komppisektiota, sooloesityksenä alttosaksofonilla esittämää Jobimin  Corcovado kappaleeseen  ja Beatleseihin asti, istutaan baseball-katsomoissa, ratkotaan ympyrän, jolla on useita keskipisteitä mutta ei kehää arvoitusta ja pohdiskellaan ranskalaisen sanonnan crème de la crème syvintä olemusta. jnpp.

- Nuo tapahtumat olivat ainoastaan yksi pikkuinen episodi minun elämäni varrella. Nyt niitä voisi ajatella pelkkänä lyhyenä sivupolkuna. Vaikka se kaikki olisi jäänyt tapahtumatta, minun elämäni olisi tuskin merkittävästi muuttunut mihinkään suuntaan. Sillä eräänä hetkenä tuon muiston oli yhtäkkiä määrä saapua luokseni, luultavasti jostain kaukaa, pitkän käytävän lävitse. Ja se ravisteli mieltäni yllättävän voimakkaasti. Kuin loppusyksyn öinen tuuli, joka metsästä lennättää puista varisseet lehdet ilmaan, painaa koko niityllisen elefanttiheinää kerralla kumarruksiin ja kiertää paukuttamassa rajusti talojen ovia.

Ajatuksellisia ja mielikuvituksellisia ovia paukuttaa myös tämä kirja, jonka novelleista suosikikseni nousi lumoava ja kiehtova  Shinagawan apinan tunnustuksia:)

 

Viuhto ja viehko setti, joka hieroo estoitta lukijansa nystyröitä  totuttuja kerronnallisia keinoja ravistellen.  Lukiessa oli välillä äimän käkenä ja pudota kärryiltä, mutta kannet sulkiessa yhtä rehevää kokemusta rikkaampi.

Murakami osaa tässä henkilökohtaisimmaksi mainitussa teoksessaankin  asiansa ja omaa yllätyksellisyyden taidon. Oiva kooste!! 

-  Rakastuminen on vähän kuin psyykkinen tauti, johon sairausvakuutus ei päde.

 

Vikkelä viikko meneillään, joten höpinää tossuun laittaa:                                           

Iloista isänpäivää 13.11.2022...

 Kaikille Isille ja isänmielisille niin oleville, tuleville kuin edesmenneillekin!

 Turhaan
isä pelkäät,
ettet kelpaa
miehen malliksi pojallesi.
Niin vähän
poikasi tarvitsee:
Yhdessä sinun kanssasi
majan rakentamista,
onkiretkeä,
kirjastomatkaa.
Yhdessä tekemistä,
yhteistä jutteluaikaa.
-Sointu Sallinen

 

 

 Ukki se miekat ja hevoset vuolee ja haavat puhtaiksi nuolee.
Se tennismailalla mattoja tamppaa ja sammakon koivista ennustaa säätä.
Ei löydy sen jutuista häntää, ei päätä, sen puheissa kompa kujeen kamppaa.
– Tittamari Marttinen

 

Lapset kasvavat, aikuistuvat ja vanhenevat kukin vuorollaan, mutta olette ja olitte meille se  lämmin ja aina avoin syli, kiikkutuolin narina, vahvat käsivarret, hymyilevä ja naurava suu ja me rakastamme teitä yli ajallisten rajojen...

Isosti onnea & iloa:

Kerstin Ekman: "Suden jälki / Löpa varg" - ex Libris...

"Suden jälki", Kerstin Ekman, Tammi Keltainen kirjasto, 2022, 176 s., suomentanut Pirkko Talvio Jaatinen, päällyksen valokuva Rainer Fuhrmann/Getty Images.

"Kerstin Ekman ( s.1933) on Ruotsin arvostetuimpia kirjailijoita. Ekman aloitti dekkarikirjailijana, ja tuotannossaan hän on käyttänyt rikosromaanin aiheita yhdistettynä rikkaaseen yhteiskunta- ja ihmiskuvaukseen. 

Hänet valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi vuonna 1978, mutta hän vetäytyi toiminnasta Salman Rushdie -tapauksen vuoksi. Suden jälki on Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2022 kirjallisuupalkintoehdokas." (Takakansi)

 

 

                                                              ©Pertti Nisonen

 

 

"Metsästyksenjohtaja Ulf näkee 70. syntymäpäivänään suden. Hetki muuttaa kaiken. Vanhan miehen epäilys elämäntyönsä eettisyydestä kasvaa järisyttäväksi identiteettikriisiksi. Pientä elämänpiiriä mullistavat käänteet sen kuin jatkuvat: Metsä palaa, karhu hyökkää, Ulf sairastuu. Ja rikos tapahtuu.

Suureen susikysymykseen sekoittuu rikoksen mysteeriä, ikääntymisen kipua ja rakkautta. Ekmanille tyypillisesti jännitys maustaa yhteiskunnallista sanomaa ja hiljaa syvenevää ihmissuhdekuvausta." (Lievelehti) 

Edelliskerrasta Ekmanin tuotannon parissa olikin ehtinyt vierähtää aimo rupeama, mutta kas näin Huijareiden paraati puhutteli vuonna 2014: 

Tässä rennossa huijarimentaliteetilla, empatialla & myötätunnolla  kirjoitetussa, eittämättä myös omaelämänkerrallisia ainesosia sisällään pitävässä teoksessa, käydään kaunokirjallisin keinoin hulvatonta  ja terävää (itse)ironiaa unohtamatta  kirjallisten piirien ja luomisen tuskan kimppuun... 

 

Odotusarvo oli siis varsin korkealla kun avasin tämän komean, syyttävästikö minua tuijottavan sudenkuvan kauniilla kannella varustetun uutukaisen ja totean oitis suoraan etten suinkaan pettynyt!

Talvi:  - voi olla valkoinen paperi tai sinertävä laatta, jolle kirjoittaa. Viimeksi täällä ollessani kukaan ei ollut liikkunut ja kirjoittanut jälkiään. Ei näkynyt tassujen eikä sorkkien painaumia, ei edes pikkuista myyränjalkojen koruommelta. Ei lintuja.

Ei mitään jälkiä.

Ulf:  - Jäin usein vain istuksimaan jouten. Hän (vaimo Inga) oli oikeassa siinä, 

että tarvitsin jotain puuhaa. Istuin ja pohdin. Siihen minulle ei ollut aiemmin juuri ollut aikaa. Tarkoitan perin pohjin pohtimista. Tuntui kuin eläkkeelle jääminen olisi vasta nyt ruvennut oikeasti vaikuttamaan, tai kun vanhuus olisi iskenyt kerralla. Mieleen tuli ajatuksia, joita en olisi kaivannut.

Inga & minä: - Minä elin tavallista elämää. Todennäköisesti sitä ei jatkuisi enää kovin monta vuotta. Kun oli tämä angina pectoriskin. Mutta elämässä oli silti tavallista ja hyvää, Sain osakseni hellyyttä. Joskus hellyydenosoituksena olivat muhkeat valmiiksi laitetut voileivät. Joskus iho minun ihoani vasten. 

Mutta en pystynyt täyttämään odotusta, jonka hellyys viritti meissä kummassakin. Oleta, että syypäänä olivat lääkkeet. Me joka tapauksessa sopeuduimme. 

Hellyys ei loppunut.

 

Vaikkakin ikääntymisen tuntoja luopumisine ja uuden tulemisineen Ekman kuvaa oivaltavasti väläytellen ja siihen sopeutumiseen vastauksia hakien kyseessä ei toden totta ole mikään valitusvirsi. Ihmisen ja luonnon muuttunut ja alati muuttuva suhde ihmisen aiheuttamine epätoivottuine  vaikutuksineen kulkevat solisevana pohjavireinä kautta kerronnan. 

 

Kirjailijan hienoviritteinen, sielun syvyyksiä ja syövereitä oivaltava ja lämpimällä myötätunnolla tarinaa kuljettava ote ovat vertaansa vailla, eivätkä jätä lukijaansa kylmäksi.  Nautin suuresti lukemastani ja Ekmanin virtuoosimaisesta taidokkuudesta kuljettaa tarinaansa, joka puhutteli ja oli suuri nautinto lukea!

Sudesta on paljon sanontoja  (klik) mm. olla susi syntyessään, mutta tämä nimenomainen teos ei todellakaan sitä ole:)

 

-  Muisti on ihmeellinen, niin, suorastaan pelottava asia. Vanha kerrostuma kuolleita luita ja sanoja, jotka voivat milloin hyvänsä nousta ja herätä eloon.

 

Ylläoleva pitää  etenkin näin kokemuslisien  karttuessa enenevässä määrin paikkansa: mitä kummallisempia, uusia  muistoja kaukaa menneestä  pulpahtelee lupaa pyytämättä pintaan. Ikävät  sellaiset olemme yksimielisesti Kanssakulkijan kanssa päättäneet heittää oitis pitkin teitä, mutta hauskoista ja iloisista nautimme estoitta naureskellen ja niitä edelleen kehitellen pitkäänkin

- Itseään pettää ken ensi kertaan jättää. Vai olisikos se huomiseen?

 

Itsepetokselta välttyä lupaa yrittää:

Anna-Mari Kaskinen, Minna L. Immonen: "Olet ajatuksissani" - ex Libris...

 "Olet ajatuksissani", Anna-Mari Kaskinen, Minna L. Immonen, Kirjapaja, 2022, kannen suunnittelu Katja Kuittinen.

"Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija, runoilija ja lauluntekijä. 

Minna L. Immonen on kuvataiteilija, joka tunnetaan etenkin korteistaan ja kalentereistaan. Kaskinen ja Immonen ovat julkaisseet yhdessä monia teoksia, mm. Kiitos kun olet (2021) ja Sinulle kukkivat puut (2022)." (Kustantaja)

 

"Tarvitsemme toisiamme. Vaikka emme aina voikaan tavata kasvotusten, jo ajatukset lämmittävät. Jos joku on ajatuksissasi, kerro se hänelle.
Anna-Mari Kaskisen uudet runot ja Minna L. Immosen kaunis kuvitus kertovat siitä, mikä on meille tärkeää. Teos sopii lahjaksi läheisille, joita ajattelemme ja kenties kaipaamme, ystävälle, sukulaiselle, työtoverille ja vaikka naapurille. " (Kustantaja)

 

Anna-Mari Kaskisen ja tämän kaksikon parissa on tullut vietetyksi monta seesteistä hyvän mielen hetkeä ja kotvasta. Näin nykymaailman tilanteeseen rauhanteemoineen ja pyhänpäivän viikonloppuun   sopivasti istuva seesteinen, kaunis ja herkkä teos. Tulevan viikon eväiksi muutama maistiaisia tästä uutukaisesta:

 

Yhteinen kotimme:

Pallo kiertää radallansa

avaruuden sylissä.

Kevätaamuun herää kansa

kaupungeissa, kylissä.

 

- Kuinka kaunis on sen kuva,

vaan niin kovin haavoittuva

tämä rakas pallo on

sisar kuun ja auringon.

 

Rauha on sen alkujuuri.

Vaara uhkaa kotia.

Missä on sen suojamuuri?

Ei se osaa sotia.

itseään ei auttaa saata.

 

Kuka puolustaisi maata?

Itse on se aseeton. 

Hiljaista sen voima on.

 

Kiitos

Kiitos että kuljet tässä,

muuta pyydä en.

vierelläni elämässä

polun jokaisen

 

Jaamme ilot, kyynelemme

Paljon koettiin.

Ihmetellen samoilemme

uusiin unelmiin.

No, kevätaamuun on vielä matkaa taitettavaksi ja härkäpäisesti puskettavaksi talven nietosten ja pakkasten lävitse, mutta:

"Tähän on tultu. Taas jatketaan. Piirtelen polkuni maailmaan. Ilot ja murheeni piirtelen, tien yhden ihmisen..."

Sateen & usvan keskeltä riittaileepi:

Tommi Laiho: "Rikotut" - Ex Libris...

"Rikotut", Tommi Laiho, Myllylahti Oy, 2022, 371 s. Kannen suunnittelu

Kimmo Kivilahti. 

"Tommi Laiho (s. 1973) on salolaissyntyinen, helsinkiläistynyt kahden tyttären isä, kolumnisti ja mainosalan luova johtaja. Häntä kiehtoo ihmisen psyyke, draaman ja komedian yhdistäminen sekä rakkauden kamppailu pelkoja vastaan." (Lievelehti)

 

                                                         ©Mika Hyvärinen

 

"Helsingin Kalliossa teloitetaan ohiajavasta autosta kaksi ihmistä julkisella paikalla. Vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi ei usko ilmeiseen tutkintalinjaan vaan seuraa omaa vaistoaan.

Samaan aikaan hänen ystävättärensä, psykiatri Amina Rehmannin luokse terapiaan tulee ensikäynnille nainen, joka ehtii kertoa kuulleensa jotain kammottavaa ennen kuin pakenee kesken istunnon. Toisaalla vankilasta vapautuu murhasta istunut mies, joka sellikaverinsa mukaan ei uskaltaisi tappaa kärpästäkään.

Tapaukset vetävät mukaan myös Aminan ex-rakastetun tilastotieteilijä 

Juha Huhtalan ja kuljettavat lukijan yritysmaailman vallankaappaukseen, mielipuolisiin uskomuksiin, murhiin ja aina Kaliforniaan asti. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? Monikerroksisessa tarinassa särkyneiden ihmisten kohtalot sotkeutuvat keskenään ennen vääjäämätöntä loppua." (Takakansi)

 

Laihon esikoisteos oli Uhanalaiset (2021), joka arvioitiin yhdeksi vuoden parahaista dekkareista (Pertti Avola HS). 

Esikoista en ole lukenut, joten itselle uusi  ja tuore kirjailijanimi sekä edukseen massasta  poikkeava, mielenkiinnon herättävä kansi, jota sai katsoa toiseenkin kertaan,  joten mitäpä muuta lukijana tarvitsee uuteen tuttavuuteen sutjakasti sukeltaakseen:

 

 Karita:  - Jatkuva suorittaminen on turvakeino välttää itsensä kohtaaminen. 

Karita on pysähtynyt, täsmällisemmin pysäytetty, useampaan kertaan, odottamatta ja väkivaltaisesti. Hän tietää omat ongelmansa, tunnustaa vajavaisuutensa, tietää jopa missä ilmansuunnassa on ulospääsy tai kasvu kuten kuuluu sanoa. Hän ei vain pysty siihen. Ahdistuksessa on helpompi elää, sillä sen tuntee, se ei yllätä, se ei ole arvaamatonta, siihen on tottunut. Hän on valinnut tietoisesti elää näin. Niin hän on päättänyt ajatella.

Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahva keino piinaava hiljaisuus monessakin kohtaa elämää on:

 Kuulustelutekniikasta:  - Mäkynen istuu tuolilla ja pureskelee kynsiään. Henkilökohtaiset tavarat on viety, mutta hän saa olla pukeutunut omiin vaatteisiinsa. Pidätyksen jatkon syyt on kerrottu. Löytynyt 5000 euroa vaatii selitystä eikä satuja.

Karita antaa miehen yhä muhia. Katselee pöydällä olevia papereita niin näkyvästi, että Mäkynen huomaa oman kuvansa niistä.

Mäkynen vilkaisee Karitaan päin, joka ei ole huomaavinaankaan. Käynnissä on henkinen mittelö, johon Arttu ei tiedä osallistuvansa. Sen nimi on Kumpi puhuu ensin. Hiljaisuus on piinaava ase oikein käytettynä. Se herättää henkiin moniäänisen mielikuvituksen.

Epävarmuus kasvaa. Mitä poliisi tietää? Poliisi ei tiedä mitään, mutta Karita antaa mykkyydellään ymmärtää, että tietää kaiken, ihan jokaisen pienen yksityiskohdan. - Mä en aio puhua mitään. Mulla ei oo mitään kerrottavaa. Mäkynen hävisi pelin. 

 

Ei turhaan sanota, että elämä on 10 prosenttia sitä, mitä ihmiselle tapahtuu ja 90 prosenttia sitä, miten reagoimme tapahtuneeseen...

Teos pitää sisällään useita kiinnostavia teemoja kuten tässä jumaluuksiin asti kurottelevaa  skientologiaa, periytyviä ammatteja eli tappajaisän kasvattaessa pojastaan työlleen jatkajaa ja yritysmaailman ahneita koukeroita henkilökaartin ollessa  runsas sekä persoonallisesti rakennettu ja kokonaisuuden pysyessä vaivattoman oloisesti Laihon hyppysissä lukijan eduksi aina varsin vauhdikasta loppuhuipennusta myöten.

Lukiessa on erikoista kyllä jotenkin "kodikas" olo vaikkei Laihon teksti täyteläisyydessään ja eläväisyydessään  millään muotoa kotikutoista saati särmätöntä ole ja mielenkiinto säilyy vireänä loppuun saakka. 

Laihossa on runsaasti  potkua ja potentiaalia, aika näyttää, mihin se hänet vielä johtaakaan:)

Outoa kyllä:   -  Ihmisillä on tapana nähdä paljon enemmän vaivaa välttääkseen sitä mitä pelkäävät kuin saavuttaakseen sen mitä haluavat. (Dan Brown)

Perinteistä pyhäinpäivää ja vireää viikonloppua: