lauantai 28. lokakuuta 2023

Mika Honkalinna: "Suo siellä" - ex Libris...

 "Suo siellä", Mika Honkalinna, Docendo, 2023, 216 s., ulkoasu Riikka Löytökorpi.

"Mika Honkalinna (s. 8. elokuuta 1964, Anjala) on suomalainen luonnonvalokuvaaja ja kirjailija. Syntynyt ja elänyt suuren osan elämästään Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomessa, mutta asuu nykyisin Limingassa 
Pohjois-Pohjanmaalla. (honkalinna.fi)

 

                                                              ©Mika Rokka


"Suomaiden villi kauneus hurmaa ja viekoittelee yhä uusia kulkijoita huomaansa. Suurten soiden yksinäisyydessä on tilaa etsiä itseään ja koetella voimiaan.
Kirja on mukaansatempaava tarinallinen valokuvateos suomalaisilta soilta, 
jotka ovat kappale kotomaisemamme kaikkein villeintä ja alkuperäisintä luontoa. Se vie lukijan niin pohjoisen tulvivalle aapasuolle, etelän keidassuolle kuin pohjois-karjalaiselle ennallistamisalueelle suo-ojia tukkimaan." (Takakansi)
 
 


 
Luontokirjat ovat kiehtovia ja kiinnostavia kaikkinensa sekä visuaalisesti että tiedon, joka todellakaan ei näissä merkeissä lisää tuskaa, määrän lisäämiseksi.. Teos sisältää luvut: Aamu ja ehtoo, Rajamailla, Piilomietteitä, Hallaisilta mailta, Ojia ja karpaloita, Ojat umpeen, Latu suolle, Suo siellä ja Lauluja keväälle. Odottavin mielin läksinkin sukeltamaan ja tutustumaan soiden ihmeelliseen ja moninaiseen maailmaan Honkalinnan opastamana hänen alkumetreiltään:

-  Edessäni makaava suo-olio, kotisuo, riitti nyt, mutta haaveissa siintelivät luontokirjoista tutut suuret ja kaukaisimmat suot. Ne tuntuivat kovin saavuttamattomilta ja niiden kutsu tuli jostain toisesta maailmasta paksun sumuseinän takaa, sieltä missä piilotteli koko edessä oleva elämäni...

Kirjailija mainitsee suon yhtenä suomalaisten hellittämättömistä vihollisista vilun, nälän jne. ohella ja siitä onkin  aikojen saatossa muotoutunut synonyymi erilaisille ihmisiä kiusaaville koettelemuksille. Tätä seikkaa kuvaavat hyvin sananlaskut ja sanonnat  kuten: suo siellä - vetelä täällä, suksia suolle sekä joutua ojasta allikkoon. Lisää herkkupaloja  makusteltavaksi klikkaamalla: Suomen Kansantietouden Tutkijaseura, Pekka Häkämies.

Soilla on joskus tullut lompsuteltua sekä pitkin pitkospuita pohjoisessa sekä marjain etsinnässä noin yleisemminkin ja teosta lukiessa tuntee suon omaleimaisen tuoksun ja mahdollisen pienen kosteahkon tuulenvireen hyväilevän kasvojaan.
 
suo siellä
 poluton
 aivan 
 
             sillä
 
polut on
tiellä vaivan 
 
 
Mainio ja antoisa kertomuksellinen kirja, upeat ja monipuoliset kuvat sekä eloisaa ja asiantuntevaa kerrontaa eli kerrassaan ihastuttava silmäin iloa tuottava kokonaisuus, jota voin lämpimästi suositella kaikille luonnosta kiinnostuneille ja vannoutuneille luonnonystäville. Tämä upein kuvin varustettu teos sopii mitä parhaiten myös lahjaksi näin tulevain Isänpäivän ja joulun merkeissä:)
 
Soilla ilokseen tarpoi:

sunnuntai 22. lokakuuta 2023

JP Koskinen: "Syyskuun surmanloukku" - ex Libris...

"Syyskuun surmanloukku", JP Koskinen, Crime Time, 2023, 288 s. kannen ulkoasu Marjaana Virta.

 "Syyskuun Surmanloukku on JP Koskisen (s. 1968)  Murhan Vuosi -sarjan yhdeksäs osa, joka vie Tulikosken kuukausi kuukaudelta kohti Arosuon suvun salaisuutta. Kun Kalevi Arosuon kiinnostus etsivätyöhän näyttä lopahtavan, 
on Juho viimein suurten päätösten edessä." (Takakansi)
 
                                                        ©Veikko Somerpuro
 
 
"Joskus pahin vihollinen voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan.     
Yksityisetsivät Kalevi Arosuo ja Juho Tulikoski  selvittävät  kadonneen nuoren tapausta.                      
Survivalisti Antero Kuurankallio pestaa yksityisetsivät etsimään poikaansa Eeroa.  Isä ja poika ovat riitaantuneet syystä, jota Antero ei etsiville kerro. 
Perhedraaman juuret ylettyvät yllättävän syvälle ja riita osoittautuu vaaralliseksi välienselvittelyksi." (Takakansi)
 

JP Koskiseen enkä tähän sarjaan ollut aiemmin tutustunut, mutta hyppäsin rohkeasti mukaan tapahtumiin syyskuun merkeissä tähän murhan vuoteen ja ottamaan selvää Aronsuon ja Tulikosken sukujen suurista salaisuuksista.  Muutamia otteita Jokisen eloisasta tyylistä:

Tulikoski:  - Taloustilanteen ei olisi ollut kovinkaan paha, jos en olisi itse tehnyt alkusyksystä muutamaa typerää liikettä. Tietysti kaikki sijoittamiseen liittyvät teot paljastivat luonteensa vasta jälkiviisaille. Jos sijoitus onnistui hyvin, se oli nerokas temppu, ennakoinnin mestariteos. Jos taas tunki rahansa kohteeseen, jossa ne katosivat taivaan tuuliin, oli onneton typerys, joka ei osannut lukea selviä ennusmerkkejä. Olin myynyt Aronsuolle   toimiston kohtuullisella hinnalla ja sijoittanut siitä saamani rahat konkurssikypsään yritykseen, joka oli ilmeisesti yrittänyt kaupitella jäätä esikimoille tai lämpöhuopia Saharaan. Loput rahat olin sijoittanut pokeriturnaukseen, jossa sadan tonnin sijaan tienasin ainoastaan migreenin.

Aronsuo:  - oli niitä ihmisiä, jotka näyttivät vuosikymmeniä samalta täytettyään neljäkymmentä vuotta. Ensin he vaikuttivat ikäistään vanhemmilta, sitten nuoremmilta, kunnes yhdessä yössä aika raapi jälkiään heidän kasvoihinsa. 
Nyt Aronsuo oli siinä vaiheessa, että hänen silmänluomensa hiukan roikkuivat ja harmaiden silmien katse oli menettänyt osan tehostaan. Jykevä nenä oli saanut aikojen saatossa aurinkoa niin paljon, että se punoitti nykyään aina, olipa kesä taikka talvi.

Omaa osaansa juonessa näyttelee kahteenkin kertaan mystisesti laatikossaan postitse saapuva ja uhkaava olkiukko, jonka rintaa kyseenalaisesti koristaa paksu ja pystyssä tököttävä parsinneula .

Koskinen käsittelee osuvasti ja kärkevästikin rahan ja perintöjen aiheuttamaa merkitystä ja osuutta perheiden ja sukujen ristiriidoissa. Moni meistä on joutunut elämässään kokemaan, kuinka perinnönjakotilanteissa yhdestä vaasista tai hopeaesineestä kehkeytyy kynnyskysymys, jonka saamisesta muodostuu elämää suurempi ja syviä, lopullisia haavoja aiheuttava konflikti perhekuntien kesken, jonka mukana kaikki joko eheytyy tahi - kuten useasti käy kaatuu ja perhesiteet menettävät loppuelämäksi merkityksensä. 
Josko on järkevää: ei - josko kannattaa: ehdottomasti ei.

Lukemista haittasi jonkin verran yllä oleva peruselementti sekä  mukaan sarjan matkaan keskeltä hyppääminen, mutta silti Jokisen taidot kirjoittaa dekkaria olivat vakuuttavat ja loivat puitteet ihan mukavalle ja kiinnostavalle lukukokemukselle.

 - Hyvät ajat tunnistaa vasta, kun ne ovat jo ohitse. Ihminen osaa harvoin arvostaa sitä, mikä hänellä on. Aina puuttuu jotakin, jatkuvasti pitäisi saada kaikkea lisää. Kun menettää senkin, mitä on omistanut, tajuaa oman typeryytensä...

Ihmismielen arvoituksia pohtimaan jää:

torstai 19. lokakuuta 2023

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: "Haru, eräs saari" - ex Libris...

"Haru, eräs saari, Tove Jansson & Tuulikki Pietilä, WSOY, 2023, 88 s., suomentanut Liisa Ryömä. Kannen kuva: Signe Hammarsten-Jansson.

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä eivät juuri esittelyjä kaipaa,
 mutta vahvennoksia klikkaamalla pääset halutessasi yhteenvetoihin.



"MYYTTISEN SAAREN LUMOTUT KESÄT

Klovharu, pieni ulkoluoto Pellingissä Suomenlahdella, on osa  maailmankirjallisuutta. Sen neljään tuuleen katsova mökki on tullut laajalti tunnetuksi Tove Janssonista ja muumeista kertovien lehtijuttujen välityksellä. Taiteilijakumppaninsa  Tuulikki Pietilän kanssa Tove Jansson vietti saarella liki kolmekymmentä kesää. Ne olivat unohtumattomia kuukausia täynnä työtä, askarta ja leikkiä  herkän luonnon ja arvaamattoman meren kainalossa. Kalastettiin, korjattiin  moottoria,  rantaan ajautuneesta bambulastista tehtiin leijoja  myrskyn kuljetettaviksi, erikokoisista kivistä rakennettiin mosaiikkeja ja kivilinnoja, jotka meri sai syksyllä huoletta viedä mennessään.
Hienot eurooppalaiset taidelehdet palvelivat mainiona kasvualustana ruoholle köyhässä maaperässä. 
Teos antaa lukijalleen moniaita elämyksiä ja oivalluksia. Näiden Robinson Crusoiden merkinnöistä huomaa selvästi, miten paljon saarella elämisen filosofia muistuttaa koko elämän filosofiaa, aina loppua ja luopumista myöten." (Takakansi)

Tove Janssonin kirjailijantaitoja ihastelin edelliskerran teoksesta Kesäkirja, 2018, annista suuresti nauttien. 

Tämä kaksikko on rautainen tunnelman luoja, eikä lukijana voi eikä halua olla tempautumatta mukaan kerrontaan sisälle. Lukiessa aistii meren suolaisen tuoksun tuulten pöllyttäessä hiuksia ja lokkien kirkuen liidellessä uljaasti sinisellä taivaalla. Aika katoaa... 

Tunne on kuin lapsuuden ja varhaisnuoruuden koskaan päättymättöminä kesinä Inkoon luodoille soudellessa tai Ukin ylpeydellä, Evinrudella pöristellen käydessä, matkalla kalastellen ja perille poukamaan päästyä nauttien tuoksuista, lämpimistä kallioista niillä tepastellessa haahkain pesiä väistellen, antaen meren  hellästi hyväillä varpaita ja mikä parasta:  sielun lipuessa ajattomassa ajassa kauas arjen yläpuolelle  huolien tavoittamattomiin, leväten...

-  Ihmiselle, ikuiselle tunkeutujalle, saari on aina seikkailu. Harva on kuvannut tätä kohtaamista yhtä tarkkanäköisesti kuin Tove Jansson. Gustaf Widén

 Oiva valinta tähän vuoden ajankohtaan, jolloin tuulet piiskaavat, keli käy kylmemmäksi ja päivät sen kun lyhenevät sekä nenää saa niistää ja silmiä tuulessa kuivailla eli varmuus siitä, että se on jossain meitä taas odottamassa, kunhan.... 

Widénin kommentin lennosta allekirjoittaa:

sunnuntai 15. lokakuuta 2023

"Tuntematonta Pessoaa etsimässä" - ex Libris...

 

"Tuntematonta Pessoaa etsimässä, Fernando Pessoan runoja" Atrain & Nord, 2023, tulkinnut ja kommentoinut sekä suomentanut Leo Saukkoriipi. 

"Fernando Pessoa (1888 - 1935) oli portugalilainen kirjoittaja. Häntä pidetään yhtenä koko 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista. Erikoinen piirre Pessoan tuotannossa on runsas heteronyymien käyttö - kaikkiaan heitä on arvioitu olleen yli seitsemänkymmentä.
Heteronyymit toivat Pessoalle tilaisuuden pohtia minuutta, olemassaoloa ja kirjoittamista." (Lievelehti)

"Fernando Pessoan ja hänen heteronyymiensä runojen suomalaiset versiot tulevat päätökseensä. Leo Saukkoriipi on tätä ennen suomentanut Fernando Pessoan runoja neljän niteen verran: Minä se olen (2020), Minusta minussa on ainakin kaksi (2021), Minussa on monta (2021) ja Naturalmente (2022)." Kiitos -  muito obrigado -  Leo Saukkoriipille näistä kaikista ja Pessoan maailman avaamisesta meille lukijoille! (Takakansi)



 
Edelliskerran nautin Pessoan seurasta hänen teoksensa "Minussa on monta" (2021) parissa ja hän on kulkenut vierelläni jo melkoisen tovin sitten
Hetkien vaellus -teoksen v. 2014 ihastuttaen ja ihmetyttäen.

Sisällysluettelo: Fernando Pessoa, Ricardo Reis, Alvaro de Campos, Anon - Search ja Lopuksi.
Makupala: 
 

Älä sano yhtään mitään!
Eijei, älä sano edes totuutta!
Sillä on paljon lempeämpää.
kun ei sano mitään kun
kaikki tajutaan -
kaikin puoli tunnetaan,  todetaan...
Älä sano yhtään mitään!
Suostu unohtumaan.
 
Ehkä on niin, että huomenna
toisaalla toisessa maisemassa
saa sanoa, että koko matka
ja kaikki muu siinä turhuutta,
mitä itse etsin ja tavoittelin
olemaan se mitä halusin...
Olin silti silloin onnellinen...
Älä sano yhtään mitään! 
 
 
- Heteronyymit toivat Pessoalle tilaisuuden pohtia minuutta, olemassaoloa ja kirjoittamista. Nämä teemat kulkevat läpi koko Pessoan tuotannon. 
 
Tässä tuhdissa koosteessa riittää makustelemista pitkäksi aikaa. 
On vaikea analysoida - enkä itse asiassa edelleenkään osaa enkä halua siihen ryhtyäkään - mikä Pessoan tuotannossa puhuttelee ja kiehtoo ja miksi hän tuntuu jotenkin läheiseltä,  - jotkut asiat nyt vaan ovat niin kuin ovat,

ja hyvä niin:

perjantai 6. lokakuuta 2023

Mika Kulju: "Tsunami" - ex Libris...

 "Tsunami", Mika Kulju, readme.fi, 2023, 189 s.

"Mika Kulju (s. 1969) on kirjoittanut pitkällä urallaan yli 20 kirjaa, joita on käännetty kuudelle eri kielelle. Hänen teoksensa Raatteen tien taistelusta ja Lapin sodasta ovat modernin suomalaisen sotakirjallisuuden klassikoita. Kirjailijan uran ohella Kulju on työskennellyt pitkään journalistina sanomalehtien, television ja radion parissa sekä yritysviestinnän ammattilaisena." (Lievelehti)

 

                                                        ©Teija Soini/Fotosoini
 

"Kansainvälisen tason ammattivaras Ville Laine on luonut uransa täysin itse eikä luota muiden apuun. Suurten onnistumisten jälkeen vuonna 2004 Cannesin Carlton-hotellin jalokiviryöstössä asiat menevät pieleen ja viranomaiset pääsevät mestarivarkaan jäljille dna-jäljen ansiosta. Laine pakenee Aasiaan ennen kuin hänen identiteettinsä paljastuu lopullisesti.

Yllättävä mahdollisuus uuden elämän aloittamiseen tarjoutuu Thaimaassa tsunamin iskiessä Khao Lakin rantaan. Hetken mielijohteesta Laine päättää ottaa hukkuneen, loman aikana tutuksi tulleen yksinäisen miehen henkilöllisyyden,
 ja onnistuu palaamaan Eurooppaan uuden identiteetin turvin.

Laine on nyt helsinkiläinen Matti Niemi, joka eli päällisin puolin leppoisaa ja vaurasta erakon elämää. Varastettu identiteetti paljastuu kuitenkin vaaralliseksi. Niemellä oli ollut kontakteja Venäjän sotilastiedusteluun, ja yllättäen nuo yhteydet aktivoituvat erittäin pitkän tauon jälkeen syksyllä 2021.

Erehdyksen vuoksi Laine saa haltuunsa tietoja, joiden ansiosta hänestä tulee sekä Suomen viranomaisten että Venäjän tiedustelupalvelun jahtaama mies. Suomalaiset haluavat saada hänet kiinni elävänä, venäläiset haluavat hänet hengiltä hinnalla millä hyvänsä." (Takakansi)

 


Mainiota: uusi kirjailijatuttavuus ja samalla ensimmäinen osa Ville Laineen maailmasta ja seikkailuista kertovasta kirjasarjasta, joten avoimin ja uteiliain mielin matkaan jalokiviryöstojen ja sen seurausten monimuotoiseen maailmaan. Teos sisältää osat I Hyökyaalto, II Katariina ja III "Kiirastuli".

Ville Laine, timanttivarkaiden kuningas, paras kaikista:  -  Miehellä oli auringon vaalentamat hiukset ja hänen sinisten silmiensä katse oli terävä.
Katse olikin hallitseva piirre kasvoissa, joihin voimakas suora nenänvarsi loi omanlaistaan luonnetta. Huolellisesti hoidettu parta ja sivuilta lyhyiksi leikatut hiukset loivat viikinkimäisen vaikutelman, jota korosti hänen urheilullinen jäntevä vartalonsa. Hän oli 180 senttimetriä pitkä ja näytti 35 ikävuottaan nuoremmalta, mikä johtui osaksi huolitellusta pukeutumisesta.

Sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, että yli sadan miljoonan euron arvoiset timantit päätyivät näyttelyyn juuri Cannesiin. Kesä toi Ranskan Rivieralle koko joukon rikkaita laiskottelijoita, jotka lähtivät ostoksille kyllästyttyään hetkeksi rusketuksen hankkimisiin. Monesti rikkaiden shoppailu tarkoitti timantteja,
 joiden myyjät parveilivat kesäkauden Cannesissa. 
 
Laine on varsin mielenkiintoinen ja monisärmäinen persoona: carpe diem elämänasennetta  ja musta-  valkoista suhtautumista viljelevä rauhanturvaoperaatioihinkin pestautunut ja välillä Hotelli Tornin Ateljee Barin terassilla istuskeleva  persoonallisuus, jonka varassa ja myötä Kulju vaivattoman oloisesti luotsaa kerrontaansa, onnistuneesti ja tasapainoisesti ilman turhia ylilyöntejä juonenkuljetuksen edetessä varmaotteisesti ja määrätietoisesti tarjoten lukijalleen ajankohtaisiakin piirteitä ja tilanteita ynnä ennen kaikkea mainion ja täysipainoisen lukukokemuksen!!
 
Valoisaa ja vekkulia viikonloppua: