Klo 09.13 / 12,3 / 58% vain lentokoneen vana sinisellä taivaalla.
sukututkijain tapahtuma järjestetään perinteisesti Vantaalla. Sellainen kuitenkin polkaistiin improvisoiden tyhjästä käyntiin Fruteriassa. Edessämme kassajonossa pönötti majesteettisena viime vuonna perustetun Suomi-Senegal -ystävyysseuran herran parempi puolisko monilukuisine ostospussukoineen, meillä naurettavan vaatimaton pikkuruinen neljän chilin, sittemmin neulansilmiksi osoittautuineiden pikkupaholaisten, nysverö kätösessä.
Äkisti rouvan selkäkääröstä pinnii esiin monisaparoinen, kirkaspompulainen tytönpää, avaa lautasen kokoiset suklaasilmänsä, haukottelee makiasti, hymyilee säteilleen Vaarille ja heläyttää kirkkaalla lapsenäänellä:"Papa, Papa!!" Vaari arvoisan Murmeliviisikon Vaarina ja Ukkipappana on tietty sulaa vahaa ja säteilee mitään kuulematta ja ymmärtämäti takaisin, kuten asiaan kuuluukin.
Seura still-kuva: muut asiakkaat tuijottavat tyrmistyneen jähmettyneinä, äiti katsoo minua anovan hätääntyneenoloisesti, kassapojalta menevät laskut ja vaihtorahat pahan kerran sekaisin. Siinä, missä jossain aiemmassa elämänvaiheessa juuri tässä kohtaa Mummo suureen ääneen olisi huudellut lukkoseppää, naurattaa nyt rennosti vallan pirustaan, jolloin tilanne aukeaa, laukeaa & normalisoituu.
Sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä lampsimme peräkanaa kohti kotitaloa ja seuran toiminta voi jatkua edelleen rakentavassa hengessä.
Aloitteleva sukututkijahan aina ottaa tietoisen riskin esipolvia jäljittäessään ja penkoessaan, sillä yllätyksiltä on vaikeaa välttyä ja mahdoton suojautua, mutta, että nämä jälkipolvetkin...
Matkailu avartaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti