perjantai 31. toukokuuta 2024

Tapani Blomster: "Rakkauden hinta" - ex Libris...

"Rakkauden hinta", Tapani Blomster, Atrain & Nord, 2024, 207 s.

Tapani Blomster vahvennosta klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa kirjailijasta.
 
Teoksen taustasta: "Kirjoitin tämän kolmannen kirjani ja toisen romaanini samalla kun olin oppimassa lisää kirjoittamisesta Oulun kirjailijaseura ry:n ja Vuolle-opiston yhteistyössä toteuttamassa Pohjoinen kirjoittaja-akatemia koulutuksessa.
Kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä. Kuten lukija jo tässä vaiheessa tietää, kirjan pääteema on rakkaushuijaus. Ajankohtaisena sivuteemana on poliisiharjoittelija Juha Parpalan lähtö Ukrainan sotaan. Muita teemoja ovat alkoholismi ja lapsen kuolema."  (Lopuksi)
 
"Kemissä ja sen naapuripitäjässä Simossa tapahtuvassa rikosromaanissa surmatyötä selvittelevät mummomainen mutta hoksaava rikoskomisario Posio ja rikosylikonstaapeli Koskela apulaisineen.
Kun juttu tuntuu olevan paketissa, Koskelalle jää vielä epäilyjä.
- Älä hunteeraa liikaa Posio sanoo ja pistää kansion kiinni. 
Rakkauden hinta on Tapani Blomsterin Kemi-dekkaritrilogian ensimmäinen osa." (Takakansi)
 
 
Teos sisältää 55 lyhyttä ja napakkaa lukua sekä Lopuksi-osion, jossa kirjailija valaisee dekkarinsa syntyhistoriaa.
 

 
 
Tauno & Päivi;  - Seuraavan vuoden toukokuussa Tauno soitti ja kertoi olevansa kotona. Sitten se sanoi, että oli sillä emäntäkin mukana. Ei suostunut kertomaan, kuka se oli tai mistä se oli löytynyt. Minä sitä mietin, että oliko se tuonut mukanaan yhden puolalaisen, jonka kanssa sillä kuulosti olleen Norjassa jonkinlaista vispilänkauppaa.
Ei se ollut puolalainen. Se oli Tämä Päivi. Heti ensimmäiseksi olivat menneet Kemiin ja ostaneet parisängyn. Ei Tauno ole vieläkään kertonut, mistä hän Päivin löysi. Luultavasti jostakin treffipalstalta.

- Vähitellen alkoi paljastua, että Päivi talutti Taunoa kuin pässiä narussa. 
Se oli aluksi pientä. Timo oli  pyytänyt lupaa harventaa rantametsää ja samalla tehdä polttopuita. Hänellä oli omassa talossaan leivinuuni. Tauno soitti perään ja kielsi kaatamisen. Rantanäkymä siitä kuulemma kärsisi...

- Suurin vedätys oli se, että talossa aloitettiin täydellinen peruskorjaus. Kirvesmiesporukka oli töissä kuukausikaupalla. Talo purettiin niin, ettei siitä jäänyt jäljelle muuta kuin runko. Tauno joutui myymään Tornion asuntonsa remonttia rahoittaakseen.

Blomsterin rento ja konstailematon yhdellä sanalla "kotoisa" dekkari ilman turhanaikaisia revityksiä ryyditettynä (poliisi-)huumorilla istui  mukavasti tämän hellekäristyksen loiventamiin liikkeisiin ja aatosten haahuiluun.
Itse kerronta ja juonenkulku sujuvat luontevasti ja rattoisasti, joten mielenkiinto pysyi vaivatta vireellä kannesta kanteen.
 
Mukava  ja onnistunut mauste tekstissä on se, että kirjailija käyttää rajoitetusti tekstissään Lapin murretta, joka antaa ihan oman makoisan ja persoonallisen mausteensa kerronnalle.

Blomsterin tyyliin tykästyi:

torstai 23. toukokuuta 2024

Paul Auster: "Baumgartner - " ex Libris...

 Baumgartner, Paul Auster, Tammi 2024, 204 s., suomentanut Arto Schroderus.

"Paul Auster  (s. 1947) opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. Hänen tuotantonsa käsittää romaaneja, muistelmia, esseitä, runoja ja elokuvakäsikirjoituksia.
Austerin kirjallinen kuuluisuus alkoi 1980- luvun puolivälissä julkaistusta 
New York-trilogiasta, joka on kolmen omintakeisen salapoliisiromaanin sarja. 
Hän on nykyisin yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista." (Takakansi)

 

                                                            ©Lotte Hansen
 

"Koko aamu on yhtä sekoilua. Ajatukset karkailevat, puhelin soi jatkuvasti
- ja mikä kumma on tuo haju? 71-vuotias filosofian professori Sy Baumgartner haluaisi jatka uutta kirjahankettaan, mutta tänä aamuna, kun kattilat palavat karrelle ja pää vuotaa kuin seula, siitä ei tule yhtään mitään.
Myönnetään: Anna-vaimon äkillinen kuolema kymmenen vuotta sitten on saanut hänet pahaan epätasapainoon, mutta jotenkin hän on vain pärjännyt. Tähän asti. Poloinen Baumgartner ei mitenkään voi tietää, että seuraavaksi vuorossa on kuolemanspiraali, josta selviytymiseen on yksi ainoa keino." (Lievelehti)
 

 

Austerin seurassa on tullut vietettyä tovi jos toinenkin; viimeksi teoksen "4321 (2017) parissa seuraavin miettein:  Kirjailija kuvaa herkästi ja koskettavasti pojan kehityskulkua ja kasvua nuoreksi mieheksi; hapuilevaa ja kipuilevaa seksuaalisuuden heräämistä ja yleistä maailmantuskaa elämän  lukemattomina avautuvien vaihtoehtojen edessä. 
Tässä uutuudessa,  joka on viisilukuinen, on päästy vanhuuteen, eräänlaiseen tilinteon aikaan, muistojen maailmaan ja tulevassa hapuiluun ja tien etsimiseen...
 
Teoksen alussa kuvattu Baumgartnerin haahuilu katastrofista toiseen herättää eittämättä sääliä, mutta myös hilpeyttä ja saa huokaisemaan: niinpä: on aamuja ja aamuja...
 
Baumgartner:  - Hänellä on kynä kädessä, ja hän on keskellä virkettä Kierkegaardin pseudonyymejä käsittelevän monografiansa kolmannessa luvussa, kun hän tajuaa, että virkkeen loppuun saattaminen edellyttää lainausta kirjasta, 
jonka hän on jättänyt alas olohuoneeseen ennen kuin tuli illalla ylös nukkumaan. Matkalla alas hakemaan kirjaa hän tajuaa myös luvanneensa soittaa siskolleen aamukymmeneltä, ja koska kello on nyt melkein kymmenen, hän päättää mennä keittiöön soittamaan ennen kuin hakee kirjan olohuoneesta. Kun hän kävelee keittiöön, voimakas käry kuitenkin pysäyttää hänet niille sijoilleen. Jokin palaa, hän tajuaa, ja lähestyessään kaasuhellaa hän huomaa, että toinen etupoltin on jäänyt päälle ja että matala, tasaisesti palava liekki kärventää pientä alumiinikattilaa, jolla hän kolme tuntia aikaisemmin keitti aamiaiseksi kaksi pehmeää kananmunaa. Hän sammuttaa polttimen ja sitten sen kummemmin ajattelematta, toisin sanoen vaivautumatta hakemaan patalappua tai käsipyyhettä, nostaa hehkuvan munankeitinkattilan liedeltä ja polttaa kätensä,    jne. jne...
 
Mukaansatempaavaa, rikaskielistä ja joustavarytmistä kerrontaa,
joka soljuu eteenpäin kuin iloisesti pulppuileva kevätpuro.  Auster kirjoittaa tässä teoksessaan elävästi vanhenemisesta, rakkaudesta ja rakkaan menettämisestä sekä uuden etsimisestä. Teoksessa oli syvällisistä pohdinnoista huolimatta jotain hyvin herttaista ja koskettavaa. Baumgartner herätti suurta sympatiaa ja teki sen ilman säälin hiventäkään.
 
Ja totuus lienee, että  Vanheneminen on ainoa tapa elää pitkään kuten on osuvasti todennut aikanaan Francois Auber.
 
Omaleimainen luottokirjailija jättää - tästäkin - jälkeensä paitsi ihailua ja kiitollisuutta lämpimän tunnetilan leijumaan...  
Paul Auster kuoli 30.4.2024 77-vuotiaana annettuaan sitä ennen meille kirjallisuuden ystäville sekä onnistuneita ja tyytyväisyyden täyttämiä lukutuokioita että myös runsaasti pohdittavaa elämän laajoilta osa-alueilta,
 
Lämmin kiitos kaikesta!

tiistai 14. toukokuuta 2024

Riina Katajavuori: "Vasemman käden runot" - ex Libris...

"Vasemman käden runot", Riina Katajavuori, Tammi, 2024, 96 s.
 päällys: Marko Taina.
 
"Riina Katajavuori  ( s.1968) on helsinkiläinen runoilija ja kirjailija. 
Hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle. Katajavuori on saanut arvostetun Alfred Kordelinin palkinnon työstään suomalaisen sivistyksen hyväksi. Hänen viimeisimmät aikuisille suunnatut teoksensa ovat romaani Kypros (2021) ja runokokoelman Maailma tuulenkaatama (2018)" (Lievelehti)
 
 
                                                          ©Veikko Somerpuro
 
 
"Mitä tapahtuu runoilijalle, jonka työväline menee rikki?
Runoilija kaatuu ja murtaa ranteensa. Kipsiaika rikkoo rutiinit ja pakottaa ottamaan etäisyyttä kirjoittamiseen. Kuin huomaamatta syntyy pakottomia, hiljaisia runoja.
Vasemman käden runoissaan Riina Katajavuori tutkii, mitä tapahtuu,
kun kyseenalaistaa tehokkuuden ja totutut liikeradat. Mitä havaitsemme, 
kun kiireen tilalla on utelias rauha?" (Kustantaja)
 
 


Katajavuori on tähän saakka onnistunut runsaasta tuotannostaan huolimatta   kätkeytymään minulta tyystin ja suurella mielenkiinnolla lähdinkin tutustumaan siihen, mitä vasemmalla kädellä saa aikaan. Enkä pettynyt vaan iloisesti yllätyin ja nautiskelin lukemastani. Esimerkkejä:
 
 
Puolittaiset päivät ovat tehokkaampia.
Teen vahingossa monta asiaa,
kun tulin vain lorvimaan.
En mitään erityistä, aivan ratkaisevaa.

 
Tämä toipilasajan kooste osoittaa sen, että rajojen rikkominen ja lorviminen eivät suinkaan ole hukkaprojekteja, vaan ne voivat parhaimmillaan olla kannattava vaihtoehto. Toteavia runoja, joissa kyseenalaistetaan tehokkuuden vaatimus ja totutut rutiinit, antaa tilaa uusille, raikkaille näkemyksille ja aatosten tuulahduksille elämää rikastuttavasti.
 
-  Eihän meitä kiinnosta muu, kuin se mitä joku oikeasti teki, 
ajatteli, tunsi ja kenen kanssa. Eihän meitä oikeasti kiinnosta
muu kuin se  miksi lumi tänään laskeutuu juuri meidän 
päällemme. Emmehän me haluaisi mitään muuta kuin olla
selällään ruohikossa naurava japanilaisanimaation tyttö,
köydellä vyötäisiltä sidottuna pelottomaan ystäväänsä Pazuun...

Kun sanotaan, että joku tekee asioita vasemmalla kädellä niin hän huitaisee ja hutiloi mutta näissä runoissa tuo väittämä saa kyytiä eikä todellakaan toteudu, konkretisoidu, vaan päin vastoin kuten selkeästi osoittaa mm. irrotteleva ja humoreski runo: Aarne setä istahti Sääksmäen ojaan odottamaan seuraavaa linja-autoa.
 
Mitä vapaus on? Pojat: Vapaus on sitä, ettei pelkää omia tunteitaan. 
Svetlana Aleksijevits 

Kevä on runojen aikaa,  tästä muodostuikin  hauska ja antoisa lukutuokio, joka istui saumatta auringonpaisteeseen!

Hymyssä suin:

lauantai 11. toukokuuta 2024

Äitienpäivänä AD 2024...

 

Minä tahdon maljani tyhjentää, 
 kun ensi leivoset laulaa,  
kun koivut on hiirenkorvallaan  
ja vuorilla virrat pauhaa, 




Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa, 
kun ensi joutsen soutaa,  
kun kukka on puussa 
ja kukka on maassa ja
lehdot leikkihin joutaa.

– Eino Leino –

 


 "Missä  on ilosi, siellä on aarteesi,
missä on aarteesi, siellä  sydämesi,
missä sydämesi, siellä onnesi." Augustinus

 

Aurinkoista huomista sunnuntai- ja äitienpäivää teille kaikille, joille  rakkauden jakaminen ei ole vierasta  ja jotka olette jakaneet ja edelleen jaatte  läheisyyttänne ja huolenpitoanne sekä teille onnekkaille, joilla on - on ollut -  rakastava äiti...

Lämpimästi toivottaapi:

torstai 9. toukokuuta 2024

Laura Lähteenmäki: "Sukella silmät auki" - ex Libris...

"Sukella silmät auki", Laura Lähteenmäki, WSOY, 2022, 266 s. Kannen suunnittelu: Anna Makkonen.

"Laura Lähteenmäki (s. 1973) on koulutukseltaan filosofian maisteri ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjailijan työn lisäksi hän työskentelee kustannuspäällikkönä.
Lähteenmäen esikoiskirja ilmestyi 1998, minkä jälkeen hän on kirjoittanut 
18 kirjaa, joista kuusi kirjaa Ville Lähteenmäen ja yhden kirjan Ulla Ahvenniemen kanssa. Lähteenmäki asuu perheineen Jyväskylässä."(WSOY)
 
 
                                                           ©Veikko Somerpuro
 
 
" Vaikka minua ei jonakin päivänä ole, niin sinä et ole yksin.
 
Tanskan dyyneille sijoittuva tiheätunnelmainen romaani kesästä, joka avaa menneisyyteen uusia polkuja.
Maria viettää pienen tyttärensä kanssa kesää Tanskassa. Hän alkaa kirjoittaa juuri kuolleesta isästään elämäkertaa ja löytää isän muistiinpanoja lapsuudestaan. Miksi he oikeastaan elivät isän kanssa kaksin ja miksi Maria näki äitiään niin vähän? Oliko joissakin muistoissa lapsi, joka nukkui hänen kanssaan samassa sängyssä? Lähteenmäki kuvaa mestarillisesti perheessä vaiettuja asioita ja ihmisten välisiä valtasuhteita. Hän pohtii, miksi niin usein toistamme vanhempiemme virheitä - juuri niitä joita haluaisimme eniten välttää." (WSOY)
 
 

 
Sattuipa käsiin teos, jonka kirjailijan tuotantoa en entuudestaan tuntenut ja se ynnä herkän seesteinen kansi saivat oitis tarttumaan teokseen uteliaan odottavana kohti tulevaa lukukokemusta.
Teos on kaksiosainen: I Pintajännite ja II Pohjavirtaus.

-  Liisa ja isä olivat asuneet pari vuotta sitten Hannen hytteissä, ja Liisa oli hullaantunut paikkaan, avaraan rantaan, loppumattomiin dyyneihin ja vaaleansiniseen taivaaseen. Isä ei ollut yhtä innostunut. Hän valitti, 
että kalsareihin oli mennyt hiekkaa ja aikuiselle miehelle oli tuputettu kalapuikkoja. 
Liisa nauroi isän marinalle niin kuin hän aina nauroi ja ehdotti, että tulisin Jyllantiin kirjoittamaan väitöskirjaani tai Juuson kanssa lomalle.
 
Kiusaamisesta:  - Kiusaaminen   on määriteltävissä ja osoitettavissa ja mitattavissa ja kitkettävissä, kun vain käymme niin fyysillistä kuin psyykillistä väkivaltaa vastaan. Ketään ei jätetä yksin. Vaikka nopeat yhteiskuntamuutokset ovat tuoneet mukanaan liberalismia, joka nivertää yhteishyvää ja vaatii arvojen uudelleenmäärittämistä, heikompien tietä pitää tasoittaa. Jokainen lapsi lähtee jostakin kodista kouluun ja osallistuu elinpiirinsä rakenteisiin. Lapsi toistaa maailmalla sen, mitä kotoa oppii. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jokainen on jonkun lapsi...
 
Aihepiiri on psykylogisesti erittäin kiinnostava ja kirjailija pureutuu siihen tarkasti sekä hienovaraisesti havainnoiden ja ruotien.  Lähteenmäki kirjoittaa  luontevasti soljuvaa tekstiä, jota - vaikka se aika ajoin jättää lukijansa syviin mietteisiin
-  on silkka ilo lukea.  Kerrassan antoisa ja ajatuksia herättävä sukellus, josta pidin erittäin paljon.   Anna Makkosen seesteisen herkkä kansi on teoksen sisällön myötäinen ja tukee sen sanomaa.
 
Ilmaan jää leijumaan ikiaikainen kysymys: miksi ihmissuhteet ovat niin kiemuraisia ja vaikeita? Mitä läheisempiä ne ovat sitä kimurantimmiksi ja haasteellisemmiksi ne usein kipristyvät...  Meidän muistomme menneestä ovat keskenään hyvinkin erilaisia.

Kaiken muun antoisan ja hyvän lisäksi kirjailijan auringonpaisteiset kuvaukset hauskoista hetkistä meren suolaisessa tuoksussa ja lämpimillä dyyneillä loivat varovaista ja  positiivista odotuksen ja toiveikkudeen henkeä tässä vaihtelevien kelien vallitessa paarustavalle lukijalle. Lähteenmäen jatkoa kirjailijanuralle on mielenkiintoista jäädä seuraamaan:)

- Elämä on enimmäkseen arvuuttelua. - Elizabeth Strout: Nimeni on Lycy Barton. (suom. Kristina Rikman)

Teokseen tykästyneenä: 

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Jørn Lier Horst: " Yömies / Nattmannen" - ex Libris...

"Yömies", Jørn Lier Horst, Otava, 2024, pehmeäkantinen,  316 s., suomentanut Päivi Kivelä.

"Jørn Lier Horst (s. 1970) on norjalainen bestsellerkirjailija ja entinen rikostutkija. Hän on voittanut dekkareillaan useita palkintoja. Wisting-sarjan oikeudet on myyty yli 20 maahan, kirjoja on myyty huikeat kymmenen miljoonaa kappaletta ja niistä on tehty myös suosittu tv-sarja."(Kustantaja)

 

                                 ©Anton Saggiu, saatu Salomonsson 2021, Otava

 

"Narvik. Norja. Kylmänä ja sumuisena päivänä kaupungin keskusaukiolla kohoaa hirveä näky: naisen pää seipään nokassa. Kukaan ei tunnista nuorta uhria, ja kaupunki on järkytyksen vallassa.
Rikospoliisi William Wisting joutuu kohtaamaan uransa kammottavimman murhan. Sitten joesta löytyy uusi ruumis.
Tutkimus vie Wistingin raakaan alamaailmaan. Tapaus vaikuttaa mahdottomalta, mutta kauheudet alkavat pian kiertyä mystisen Yömiehen ympärille." (Takakansi)



"Naisen pää seipäännokassa sai äkkiseltään miettimään josko vastassa olisi jonkinlainen syksyistä heinäpeltoa seipäineen muistuttava tarjoilu, mutta päätin kuitenkin luottaa Horstin ja Wistingin kaksikkoon monien aikaisempien mukavien lukukokemusten perusteella, joista viimeksi luin teoksen "Hiljainen meri", 2023 lopputulemin: Horst ja Wisting on lyömätön yhdistelmä mitä tulee tutkinnan kulun kuvaamiseen ja  persoonain piirtoon. Uteliaana siis ottamaan selvää mitäpä nyt päähenkilöidemme elämään  kuuluu:

Line:  - Wisting ilahtui. Puoli vuotta sitten Line oli jättänyt rakoilevan avioliiton taakseen ja muuttanut Osloon saatuaan sijaisuuden VG:stä. Wisting oli ollut ylpeä kun tytär palkattiin maan suurimpaan sanomalehteen. Se oli hänestä melkoinen saavutus. Mutta Linekin oli saanut parissa vuodessa pienessä paikallislehdessä enemmän aikaan kuin moni toimittaja koko työuransa aikana.
Tytössä oli samaa intoa, joka oli ajanut Wistingiä eteenpäin, ja lisäksi hänellä oli lähes yliluonnollinen kyky osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. 
Se oli huomattu.

Wisting:  - nielaisi. Hän oli ehtinyt nähdä pitkän uransa aikana lähes kaikki raakuuden ja julmuuden muodot, mutta ei ollut koskaan uskonut pelkkään pahuuteen. Siihen että jotkut ihmiset olivat läpikotaisin pahoja. Ei ennen kuin nyt. Tämä rikos oli peräisin mustaakin mustemmista aivoista.

Henkilökuvaus onnistuu ilman turhia kommervenkkejä ja juonen kuljetus etenee sutjakasti.  Horst taitaa myös eloisan ja hauskan sanankäytön kuten: Märät kadut kiilsivät mustina kuin kovakuoriaisen selkä...

Kirjailija pureutuu myös ajankohtaiseen aiheeseen, ihmiskauppaan ja sen kiemuroihin:

- Tapausta tutkiessaan Wisting oli käsittänyt, että tällainen rikollisuus oli paljon yleisempää kuin hän oli luullut. Ihmiskauppa oli maailmanlaajuinen, valtioiden rajat ylittävä ongelma, se oli järjestäytynyttä rikollisuutta johon liittyi yleensä myös huumekauppaa. Toiminta oli tuottoisaa ja suurin osa uhreista valmiiksi heikossa asemassa, köyhiä ja alistettuja. Verkostot ulottuivat moniin maihin ja niihin oli vaikea päästä käsiksi.

Siinäpä on yhä laajeneva sarka ja haastetta ammattikunnalle kynnettäväksi ja pois kitkettäväksi eikä nykyinen maailmantilanne varmaankaan tee sitä yhtään helpommaksi vaan päinvastoin...

Horst ja Wisting parivaljakko on takuuvarmaa luettavaa ja kantaa teoksesta toiseen sekä pitää lukijan mielenkiinnon vaivatta vireillä.

Kaksikon seurassa jälleen kerran viihtyi: