maanantai 26. kesäkuuta 2023

Christian Rönnbacka: "Henna Björk - Jahti" - ex Libris...

"Henna Björk - Jahti", Christian Rönnbacka, Bazar Kustannus, 2023, 318 s.

"Christian Rönnbacka  (s.1969) on poliisitaustainen kirjailija ja seikkailija. Hautalehti dekkareistaan tunnettu Rönnbacka on valittu äänikirjapalvelu BookBeatin vuoden kotimaiseksi dekkaristiksi vuosina 2020 ja 2021. Luonnonrauhassa viihtyvä Rönnbacka toimii myös tislaamon osakkaana." ((Lievelehti)

                                                                  ©Jetro Stavén

 
"Supo on palkannut Ruotsista kylmähermoisen poliisin Henna Björkin ja entisen lapsisotilaan Ismael Koroman erikoistehtävään. Tavoitteena on saada oikeuden eteen Suomesta kadonnut sierraleonelainen sotarikollinen, pahamaineinen Toojay.
Lapsisotilasyhteisön kautta Ismael saa vihiä Toojayn olinpaikasta maailman timanttikaupan keskuksessa Antwerpenissa, jossa tämä elelee lyöden rahoiksi veritimanteilla. Henna ja Ismael lähtevät matkaan ja soluttautuvat jalokiviliikkeiden varjoissa rehottavaan afrikkalaisghettoon suorittaakseen loppuun tehtävänsä.
Toiminnantäyteisen Henna Björk -dekkarisarjan toisessa osassa kaikki eivät kuitenkaan pelaa yhteen. Henna ei osaa aavistaa, että samalla kun he suunnittelevat supon kanssa yhteistä juonta Toojayn vangitsemiseksi, Ismaelilla onkin oma suunnitelmansa, joka vaarantaa koko operaation." (Takakansi)
 
 

Christian Rönnbacka on onnistunut vuosien varrella useasti tarjoamaan kelpo dekkarilukukokemuksia, joten odotusarvo tämänkin Jahdin onnistumisen suhteen oli korkealla. Edelliskerran suoritettiin onnistunut Isku  (klik): Kirjailijan vauhti vain kasvaa loppuosaa kohden, ja lukija etenee malliin pidä huivistas' kiinni ja nauttii Rönnbackan huikeasta kiihdytyksestä ja kyydistä. Mukava ja ajankohtaiseen aiheeseenkin pureutuva avausosa  uudelle sarjalle!

Lähdetään liikkeelle oudommalla maaperällä Khalilin körötellessä vanhassa 
Toyta Cruiserissa Monroviasta kohti Sierra Leonea ja veritimanttien tuikkiessa hänen silmissään. 
 
Henna Björk:  -  virallisesti Henna työskenteli Itämeren tulevaisuus -nimisessä säätiössä, jonka toimipisteessä hän ei ollut käynyt kertaamaan. Suomalaisessa virkanimikkeistössä ei ollut hänelle varsinaista titteliä, eikä hän ollut käynyt käräyttämässä naamaansa myöskään supon pääkallopaikalla Ratakadulla, missä tutkittiin terrorismia ja tehtiin ääriliikkeiden vastaista toimintaa. Henna kuului asiantuntijoihin, operoivat kentällä vain lähimmän työparinsa kanssa ja joista supo ei huudellut edes muille poliisiviranomaisille.
 
Ismael Koroma- Hennan työparina toimi Ismael Koroma, jonka Henna oli pari kuukautta sitten tuonut Suomeen turvaan sekä todistamaan sotarikosjutussa entisen lapsisotilaan asemassa. He eivät tienneet muita kaltaisiaan, mikä oli tietenkin hyvä. Henna ei myöskään vielä tiennyt varmaksi, millaisiin tehtäviin vaativa ja intensiivinen koulutus heitä valmisteli, mutta kaikesta hän päätteli,
että lähitulevaisuudessa heille olisi tarjolla joko tiedonhankintaa tai kenties soluttautumista ja peitetoimintaa vieraan valtion maaperällä.

Rönnbacka jatkaa verbaalista iskuaan tässä uutukaisessaan, Jahdissa ja tekee sen erittäin vauhdikkaasti ja mallikkaasti tempaisten lukijansa alkumetreiltä mukaan matkaansa. Teos on näppärästi jaettu lyhyehköihin lukuihin henkilönimien mukaan, joka ei suinkaan aiheuta hajanaisuutta vaan pitää lukijansa mielenkiinnon herkeämättä vireillä ja valppaana.

Kirjailija pitää juonen langan ja lukijansa  tiiviisti hyppysissään. Hän kuvaa osuvasti ja värikkäästi toimijoidensa välistä henkilökemiaa ja kehittää persoonain piirtoa matkan varrella, verbaliikka on onnistunutta ja ratevaa.
 Hyvä & kiinnostava dekkari, joka oli silkka lukuilo!!

Timantit ovat ikuisia  - väitetään ja Diamonds Are The Girl's Best Friend laulaa Marily Monroe elokuvassa  Herrat pitävät vaaleaveriköistä.  

Jaa-a...  Jahti antaa kyseiseen bisnekseen ja sen hintaan sekä laajuuteen  aivan uuden näkökulman, joka on varsin kiinnostava, vaan ei kovin kaunis...

Jahdissa täysillä mukana:

torstai 22. kesäkuuta 2023

Juhannus on meillä herttainen...

sanotaan ja  kuten usein, tuntuu siltä, että tänäkin vuonna aivan  yht'äkkiä ja yllättäen olemme  keskikesän juhlan äärellä, joten annetaanpa sananvuoro 
J.H. Erkolle:
 

Terve, terve, juhla Juhannuksen!

Maa ja taivas sulle aukeaa,

Toivon tuot ja kannat kaipauksen,

Kaipauksen uutta maailmaa:

Kaikk' on kaunis maassa muuttuvainen,

Täm' on kuva, tosi tulevainen.

                 

 

 


 Nyt on juhannus
näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa.
Pois painuvi jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.
Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
- Nyt on juhannus! -
Tahtoo se riemuiten laulaa.
Vilho Kajava

                        

 

 
 
Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.
Takaa nuoren koivulehdon
käki kukahti.

                                                         Saima Harmaja.

 

 

Juhannuksena kivikylässä  tai luonnon helmassa, vesillä tai kuivalla maalla, vastalla tai vihdalla, riennoissa tai omissa oloissa - yhtä kaikki: tuokoon se rintaamme rauhaa ja heilukoon keinumme korkealle sekä jos tanssijalkaa alkaa kutkuttaa niin sadetanssi olisi nyt relevantti ja trendikäs idea.

Valoisaa ja omanoloista juhannusaikaa kaikille !

Lämpimästi toivottaapi:

maanantai 19. kesäkuuta 2023

A.M. Ollikainen: "Kiikku" - ex Libris...

"Kiikku", A.M. Ollikainen, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 302 s.

"Kirjailijanimen takana on kirjailijapariskunta Aki ja Milla Ollikainen.
Heidän ensimmäinen yhteinen rikosromaaninsa Kontti oli huippumenestys,
jonka käännösoikeudet myytiin jo ennen kirjan ilmestymistä yki kymmeneen maahan. Kiikku jatkaa komisario Paula Pihlajan tutkimuksista kertovaa sarjaa" ( Lievelehti)


                                                             ©Jonne Räsänen


"Helsinkiläiseltä ulkoilualueelta löytyy hirtetty naisen ruumis. 
Ensimmäisenä epäillään itsemurhaa, mutta komisario Paula Pihlajan vaistot heräävät: jokin ei täsmää. Pian löytyy toinen uhri, ja kummallakin rikospaikalla on hirttoköyden lisäksi jälkiä omituisesta rakennelmasta. Vaikuttaa siltä, että uhrit ovat kuolinhetkellään tasapainotelleet kiikkulaudan päällä.
Rikostutkinta muuttuu ajojahdiksi, joka on yhtä kieroutunut kuin kiikkulaudan avulla toteutetut murhatkin. Samaan aikaan Paula peittelee salaisuutta,
joka merkitsisi paljastuessaan hänen uransa loppua." (Takakansi)


 

Uusi kirjailijaparituttavuus ja veikeästä nimetty teos, sillä kiikkuun ei juuri ainakaan dekkarikirjallisuudessa hevin törmää, joten hypätäänpä laudalle:

Kii kaa, Kii kaa
Ylös alas.
Näin kiikutaan.
Jotta toinen voi olla ylhäällä.
on toisen oltava alhaalla. 
Ja vain ylhäältä näkee kauas,

 

Paula & Renko:  - Edellisenä syksynä Renko oli alkanut työskennellä vakituisesti Paulan alaisena, mikä oli tapahtunut Paulan toiveesta. Yhtä lailla Paulan toiveesta pomo oli pitänyt omana tietonaan sen, että nimenomaan Paula oli pyytänyt Rengon siirtämistä omaan ryhmäänsä. Rengolle ei kannattanut antaa aihetta ylpistyä - tämä ei tarvinnut lisää itseluottamusta, pikemminkin päinvastoin.

Kaarina Alanne, uhri:  -  Väestörekisteritietojen mukaan 80-vuotias Kaarina Alanne oli asunut tässä asunnossa yli kaksikymmentä vuotta, eikä hänellä ollut ainoatakaan lähiomaista. Ei ketään, jolle ilmoittaa kuolemasta. Eihän se mitään tavatonta ollut. Tämä maa on täynnä yksinäisiä vanhuksia, paula ajatteli. Se ei tehnyt asiasta yhtään vähemmän surullista.

Yllä oleva on valitettavasti faktaa eikä fikitota eli surullinen tarina ja totuus 
- ei suinkaan ns. jäniksenpojasta - vaan  asioiden nykytilasta ns. hyvinvointivaltiossamme. Kohtalo, jonka yhä useampi kokemuslisin varustettu ihminen nyky-Suomessa joutuu kokemaan:

 -Karhu-  Poliisikoulu oli armeijan jälkeen luonteva valinta. Karhu oli alusta asti tähdännyt Karhuryhmään ja päässyt sinne heittämällä. Hän sopi erikoisyksikköön täydellisesti: fyysinen ylivoima huokui hänestä, ja Karhuryhmässä hän huomasi pystyvänsä toimimaan ääritilanteissa täysin rauhallisesti ja kylmähermoisesti.

Tarina alkaa yllättäen vuorikiipeilykokemuksella Karakoumin vuoristossa 
Broad Peakin huippua tavoiteltaessa ja  osoittautuu  tuonnempana  käänteentekeväksi kokemukseksi, triggeriksi. Teoksella on myös onnistunut loppuhuipennus.

Kirjailijapari  tuottaa  selkeää ja sujuvaista, revittelemätöntä juonenkerrontaa sekä tarjoaa lukijalleen mielenkiintoisen ja monipuolisen henkilögallerian, 
joka kietoutuu  Paula Pihlajan  hissuksiin kuoriutuvan persoonan ja salaisuuksien ympärille kiikkulautoineen ynnä  oranssine köysineen. Lukija soljuu vaivattomasti mielenkiintonsa säilyttäen matkan kannesta kanteen kuin itsestään.
Tuoreenoloinen, balansissa oleva kesädekkari, joten hyväksi lopuksi pari mietteen arvoista aforismia pähkittäviksi:
 
- Ei se ole köyhä, jolla ei ole, vaan se, joka aina vaan tarvitsee...
 
-  Only  those who will risk going too far can possibly find how far they can go."  T.S. Eliot
 
 Niinpä:

torstai 15. kesäkuuta 2023

Lasse Honkanen: "Murha ei ole taidetta" - ex Libris...

 

"Murha ei ole taidetta", Lasse Honkanen, Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 371 s. Kannen suunnittelu Tiia Javanainen.

"Mainostoimiston AD:nä työuransa tehnyt Lasse Honkanen  (klik) asuu Tampereella. Häneltä on aiemmin julkaistu kaksi lastenromaania ja 
Arttu Lampare -sarjan aloittanut Tilaisuus tekee murhaajan -dekkari." (Lievelehti)

                                                          ©Laura Vesa 2020

"Kun Helsingin Marjaniemen talviuimalasta löytyy murhattu mies, vastentahtoisen kuuluisa harrastelijaetsivä Arttu Lampare tempautuu jälleen murhamysteerin pyörteisiin. Uhri oli nimittäin hänen enonsa naapuri ja rakas vihamies, julkkispsykologi Pertti Narunen.

Narusen taidekokoelmasta on kadonnut taulu, jonka etsinnät johdattavat Lampareen ja hänen enonsa Tampereelle. Miksi vaatimaton taulu kiinnostaa yllättäen kovin monia? Kuusisaaren jutun ja Tampereen museomurhan selvittänyt Arttu Lampare saa todella hieroa harmaita aivonystyröitään.
Nousevan tamperelaisdekkaristin Arttu Lampare -sarja saa odotettua jatkoa." (Takakansi)

Itselle uusi kirjailijanimi, onnistunut kansi ja väite, ettei murha ole taidetta eli kolme hyvää syytä lähteä ottamaan selvää, mitä kaikkea sosiaalisella etsivä  
Arttu Lampareella on edessään toteamusta selvitellessään. Kotoisasti liikkeelle: 

Arttu Lampare: -  Joku koputti. Olisiko se korppi, tuo turman lintu? 
Ponkaisin istumaan, sydämeni takoi kuin höyryvasara. Meni hetki ja tajusin,
että oli omassa sängyssäni.
Ennen nukahtamista olin lukenut Edgar Allan Poen kirjaa "Korppi ja kultakuoriainen". Päähäni soimaan jäänyt Korppi-runo oli tunkeutunut uniini.
Asuntoni oli ensimmäisessä kerroksessa ja parvekkeelle pääsi helposti kiipeämällä. 
- Muistin harjanvarren, jota käytin voimistelukeppinä. Se kourassani hiivin olohuoneeseen. Kurkistin säleverhon raosta ja näin parvekkeella tumman hahmon. Kiinalainen strategi Sunzi (klik) on todennut, että määrätyissä olosuhteissa suora toiminta on paikallaan.

No, kaikeksi onneksi Touko- eno selviää yllätysvisiitistään pelkällä säikähdyksellä ja juonenkerä lähtee kiertymään... 
 
Pertti Narunen:  - Markkinointiuransa jälkeen hän oli miettinyt, mitä alkaisi seuraavaksi tehdä. Aivan sattumalta hän oli tavannut kaverin, joka opiskeli psykologiaa. Perakin oli innostunut asiasta ja pyrkinyt Helsingin yliopistoon ja päässyt sinne.
"Miehän huomasin heti, että psykologia sopii miulle kuin nenä päähän.
Lukiossa mie luin sitä vanhaa Lehtovaaran oppikirjaa "Sielutiede" ja aattelin, ettei se niin kummaa ole, eikä ollutkaan. Miehän valmistuin ennätysajassa.

Mainio oppikirja olikin tuo "Sielutiede", joka herätti  anno dazumal elämän mittaisen kiinnostuksen  psykologiaan. Honkanen tuo myös tietoisuuden uuden termin Sfeksofobia, joten löytyipä fiinimpi nimitys tylsälle ampiaiskammolle, jonka juuria en tunne, mutta joka aika ajoin aiheuttaa ääriliikkeitä surisijan torjunnassa

Kirjailija viljelee monia mainioita Sunzin teesejä, joista lähemmin esim. postauksestani Sun Tzu Sodankäynnin taito

Näppärä dekkari. Honkanen hallitsee persoonallisen ja sujuvan tekstin tuottamisen taidon ja teoksessa  on juonenkäänteitä kotitarpeiksi asti lukijan tuntiessa välillä ikään kuin mietteliäänä kokoavansa palapeliä. 
Jatkoa mielenkiinnolla odotellen,

helteen & hässäkän keskeltä:

sunnuntai 11. kesäkuuta 2023

Milka Hakkarainen: "Hiidenjumi" - ex Libris...

"Hiidenjumi", Milka Hakkarainen, Myllylahti Oy, 2023, 310 s. 
Kansi:  Kaisu Sandberg.
 
"Milka Hakkarainen  on asunut Ruotsissa toistakymmentä vuotta. 
Hän on työskennellyt uudessa kotimaassaan toimittajana ja suomen kielen opettajana. Hakkaraisen esikoisteos Ei verta rantaa rakkaampaa (2021) valittiin ilmestymisvuotensa parhaaksi esikoisdekkariksi. Sarja jatkui vuonna 2022 teoksella Maa kauhein isien." (Lievelehti)

 

                                                              ©Jonas Niskala
 

"Kaksi kadonnutta tyttöä, joista toinen löytyy kuolleena kaivosta. 
Monisyisen rikosmysteerin juuret ulottuvat vuosikymmenten taakse, 
mutta pahuus ei vanhene, se kasvaa. Miksi naisten on niin vaikea pitää toistensa puolia?
 
Tukholmasta metoo-skandaalia Suomeen pakeneva Armi Blom ei ole noita. Hurmesuon asukkailla on kuitenkin pitkä muisti, ja edesmenneellä Hilma-mummulla on yhä maineensa taikauskoisessa kylässä. Kun Armi tekee karmean löydön kansallispuistosta läheltä mummolaansa Hiidenjumia, on huomio taattu. Pian hänen kuvansa komeilee sanomalehden rikosartikkelissa, ja ihmiset tulevat pyytämään häneltä apua arkaluontoisissa asioissa.

Armi ei ole koskaan halunnut paneutua salaisuuteen, joka varjosti hänen äitinsä lyhyeksi jäänyttä elämää, mutta Hilman aikoinaan kertomat sadut heräävät eloon ja saavat uuden merkityksen pelottavien tapahtumien myötä. Hurmesuon synkkään historiaan tutustuessaan hän tajuaa, että 70 vuotta vanha ratkaisematon murha liittyy Hiidenjumiin. Armi ei voi enää paeta totuutta." (Takakansi)

 

Uuden uusi kirjailijatuttavuus, mielenkiintoinen kirjan nimi ja synkänpuhuva, onnistunut kansi innostivat tutustumaan teokseen, jossa Tukholmasta hengen vetoon palannut Armi palaa  edesmenneen Hilma-mummun  kotitalon, Hiidenjumin hiljaisuuteen, jossa  Mummo, Hilma Veripää,  jota kutsuttiin Hurmesuon noidaksi oli asunut kaikki vuotensa yksin, ja joka oli osannut parantaa vatsavaivat, ihottuman ja kihdin.

Vain vanhat lattialankut narisevat Armin sukkien alla hänen tuijotellessaan kalvakka peltomaisemaa tuntien olevansa tienoon ainoa elävä sielu.   
Hiljaisuus painostaa ja pian hän kuitenkin huomaa kaipaavansa seuraa ja hankkii seurakseen eläinsuojasta koiran, iäkkään labradorinnoutaja Roopen, 
jolla on erittäin terävä vainunsa tallella,  ja kuinkas sitten kävikään?
 
Ennen pitkää kolkuttelevat ovelle: - Rikosylikonstaapeli Riikka Tähtinen ja vanhempi konstaapeli Matias Kujala, farkkuihin pukeutunut nainen esitteli itsensä ja työparinsa. Hän oli Armia päätä pidempi ja urheilullinen varreltaan. Ja selitystä vaativa kysymys kuuluu: Miten te oikein satuitte löytämään vainajan?
Enhän minä, vaan tuo. Armi nyökkäsi ärtyneenä kohti Roopea, joka oli ilmestynyt hänen vierelleen.
 
Kontaktipintaakin löytyy: rotanmyrkkyä syönyt Roope, joka onneksi pelastuu toisin kuin oma ensimmäinen labbarimme, joka vaikka sai asianmukaista lääkärihoitoa verensiirtoineen paikalla olleelta Irlannin susikoiralta, menehtyi. Seurauksena oli, että seuraava koiramme oli - irlis, joka oli ihan oma lukunsa. Säädyllisyyden nimissä jätän kuvaamatta mitä mielestäni näille koiranvihaajille ja myrkynsyöttäjille pitäsi tehdä...

Toinen yhtymäkohta on sukututkimus, johon Armikin aikoo tulevana talvena perehtyä. Se on mielenkiintoista ja hyvää terapiaa sekä myös yllätyksellistä, totesin itse siihen ryhdyttyäni jäätyäni reilut parikymmentä vuotta sitten sukuni vanhimmaksi.

Monissa suvuissa on ollut noitia, ns. tietäjänaisia ja parantajia, itsellä puolestaan oli Mummi, jolla oli tapana puhua etiäisistään, mielenkiintoinen ja osin kaiketi periytyväkin ennakoiva ominaisuus.

Positiivinen lukukokemus: Hakkaraisen henkilökuvaus on ilmeikästä ja siinä sekä kerronnan kuljetuksessa on potentiaalia esim. Hermostunut nauru lehahti ilmoille Armin suusta kuin liian aikaisin keväällä herännyt lepakko. 
Tasapainoista ja viihdyttävää, hötkyilemätöntä ja rönsyilemätöntä kelpo kesäluettavaa! Mielenkiinnolla lukija jääkin odottamaan, mitä jatkossa tuleman pitää.
 
Hiidejumi on teos, josta ei tule lukujumia:)


torstai 8. kesäkuuta 2023

Markku Ropponen: "Kuhala ja epätarkka-ampuja" - ex Libris...

"Kuhala ja epätarkka-ampuja", Markku Ropponen, Tammi, 2022, 359 s.

"Jyväskyläläinen Markku Ropposen (s.1955) tunnetuin hahmo on yksityisetsivä Otto Kuhala. Tarinat ovat itsenäisiä mutta kun uusimman Kuhalan lukee,
 kahmii käsiinsä aiemmat Ropposen. Ropposen suosio onkin noussut räjähdysmäisesti, kun tuhannet uudet lukijat ovat löytäneet Kuhalat äänikirjoina. Viime vuosina Ropposelta on julkaistu myös kaksi erinomaisen vastaanoton saanutta veijariromaania. Sama hersyvä huumori on aina ollut Kuhala-sarjankin erikoismausteena. Kuhala ja epätarkka-ampuja on sarja 20. osa." (Lievelehti)
 
 
                                                       ©Mikko Vähäniitty
 
 
"Yksityisetsivä Otto Kuhala on jäänyt leskeksi. Hän päättää jättää rikosmysteerit ja myydä Mustankorkean töllinsä. Kaupanhieronnan kuitenkin keskeyttää verinen mies, joka läiskähtää keittiön ikkunaa vasten. Kohta pyöritellään niin ministeriä, salamurhaajaa kuin hulavannettakin.
Lisäriesaksi ripustautuu uusi rikoskonstaapeli Sihtarinen, innokas Kuhala-fani, joka kinuaa yksityisetsivää muistelmahankkeeseen." (Takakansi)

 


 Edellisestä tapaamisesta Ropposen & Kuhalan kanssa, Koirapuistoromaani 2018,  oli hiekkaa valunut tiimalasissa turhankin pitkään ja mieluisin lukumuistoin,  joten odottavin mielin  tartuinkin tähän uutukaiseen näin kesän kynnyksellä:

Kuhala:  - esitteli itsensä ja sanoi menettäneensä vaimonsa vajaa vuosi sitten. Suuta kuivi, silmät kostuivat, kaduttikin. Mitä ihmettä hän teki täällä, seurakunnan karusti kalustetussa kokoushuoneessa, jonka pöydän ääreen asettunut äijärinki koostui yhdeksästä leskeksi jääneestä harmaahapsesta? 
Ensi silmäyksellä näki, että puolet heistä poti alkavaa dementiaa ja lopuillakin oli riittämiin tekemistä monenkirjavien kolotustensa patoamisessa. Keneltä hän kuvitteli saavansa vertaistukea? 

Itse Kuhala on sympaattinen persoona, jolla on HH eli Haddington House juomansa tiukan paikan tullen saatavilla ja joka kipuilee nykytekniikan kanssa kuten moni muukin ikä-immeinen nimitellen pankkivirkailijoita tekoälykääpiöiksi.

Pärssiset, ostajakandidaatit:  - Heillä oli luultavasti takanaan kymmenien vuosien liitto ja nyt oltiin siinä vaiheessa, jolloin rutiini toisensa jälkeen viitoitti suunnan, toi turvaa olemassaolon ennakoimattomilla pitkospuilla ja mieli askarteli milloin telkkarin suosikkisarjan viimeisimmässä käänteessä, milloin terveyden pettämisessä tai huonomaineisten hoivakotien pelottavissa loppusijoituspaikoissa.

-  Oliko teillä mielessä ehkä jotain? Kuhala kysyi. Hitto, ei hän oikein osannut sinutella naista, jonka ääni ajoi harakat siivilleen tukiaseman huipulta ja palautti mieleen kylmäkiskoisen ruotsinopettajan

Rennolla ranteella ja hyvällä maulla sekä ilman ylilyöntejä tuotettua värikäskielistä ja leppoisalukuista jälkeä, jossa itse juonen kulkua ryydittävät  paitsi hauskasti nimetyt henkilöt kuten Valezappa,  Huttuharju, elämänmörköilijä ja maalaislääkäri Cössi von Himmelkranz, albiino Reino Sukkapää sekä Kuhalan Hippu-koira että 104-vuotias Varvara-niminen  ikikilpikonna, joka on hilkkua vaikka tulla elävältä haudatuksi. 
Mainio, hauska ja humoreski kesädekkari, jonka lukemisesta tulee hyvä fiilis:)

Voihan hyvät hyssyrät:

perjantai 2. kesäkuuta 2023

Kari Haakana: "Välitön uhka" - ex Libris...

"Välitön uhka", Kari Haakana, Aula & Co, 2022, 256 s.

Kari Haakana (s.1968) on helsinkiläinen suoratoistopalveluihin erikoistunut digiasiantuntija, kolumnisti, bloggaaja ja entinen toimittaja." (Lievelehti) 


                                                          ©Sara Lehtomaa
 

"Helsingin Kruununhaassa murhataan kylmäverisesti kuusi ihmistä. 
Poliisitutkinta etenee hitaasti, joten perheensä menettänyt eduskunnan puheenjohtaja Kinnunen palkkaa ammattisotilas Jari Karhun etsimään syylliset. Mutta kuka julistaa tuomion ja miten syyllisiä rangaistaan? Onko kosto ainoa keino saada oikeutta?
 
Välitön uhka on kansainvälinen toimintatrilleri ja uuden sarjan aloitus.
Kari Haakana kuvaa fiktion keinoin poliittisen väkivallan voimistumista 
nyky-Euroopassa, missä yksityiset turvayritykset tekevät länsimaisten hallitusten likaiset työt ja autoritaariset hallinnot murhauttavat vastustajiaan julkisilla paikoilla sivullisista uhreista välittämättä." (Takakansi)



Upouusi kirjailijatuttavuus ja uuden sarjan aloitusosa lisäsivät mielenkiintoa ja uteliaisuutta tutustua tähän teokseen. 

Kinnunen- nousin seisomaan ja katsoin Karhua. Hän oli pienikokoinen ja enemmän jäntevä kuin lihaksikas. Muistelin lukeneeni, että parhaat kaukopartiomiehet sodassa olivat olleet juuri Karhun tapaisia miehiä: lyhyitä ja kevyitä, joilla ei ollut painoa edes lihasten muodossa ja jotka selvisivät päiväkausia vähällä ruualla jatkuvassa liikkeessä.
Rajavartiolaitoksen institutionaalinen muisti oli ilmeisen pitkä ainakin rekrytoinnissa. 
Miehen rystysissä oli naarmuja, joita en muistanut hotellilta ja hän näytti väsyneemmältä kuin edellisellä kerralla, mutta muuten Karhu näytti siltä, 
että tietojen hankkiminen ei ollut aiheuttanut hänelle suurta vaivaa.

Haakana käsittelee raaistuvaa kansainvälistä rikollisuutta pureutuen nykypäivän poliittisiin toimijoihin ja kiemuroihin, kaikenlaiseen  suhmurointiin.

 Azerbaidžan on maana ensimmäistä kertaa mukana lukemassani kirjallisuudessa, mikä luonnollisesti lisää dekkarin kiinnostavuutta. Kiteyttäen: reippaasti ja sujuvasti etenevää, konstailematonta ja mielenkiinnon vireillä pitävää, mukavaa luettavaa, joka antaa odottaa myös jatkolta hyviä lukutuokioita!

Lämmintä ylle ja viikonlopun viettoon: