lauantai 31. joulukuuta 2011

Voimille ottaa - voittoa pukkaa - vuotta vaihtaa...

Klo8.48 / 15,6 / 63% / pilvipoutaa.

Siis tuo vaarallinen leikkaus läheltä aivoja: viime PdlC:n reisulla extreemiä kynnimme tällä saralla, kun piparkakkumaisen kutsuva sinivalkoinen rakennus imaisi meidät viattomat syövereihinsä. Vaarin pedikyyrin hoitonautinto tuhraantui ja tärveltyi rapsuttelijan sukupuolen pähkintään; simpsakka leidi, mutta se aataminomena...

Mummo puolestaan rantautui omistajaherran, neljä vuotta sitten Unkarista muuttaneen, parturintuoliin. Sakset suihkivat vimmatusti klips - klips! Peiliin vilkaistessani totesin kauhistuneena, ettei karpaasi todellakaan taida olla ihan tällä planeetalla. Pää säilyi, -pääasia, tukka-rukka oli käsittelyn jäljiltä kuin kynityn kanan peppu ja Mummo aikas hiljaista tyttöä. Takahuoneen sivubusiness lienee kuitenkin ollut varsin kannattavaa, koska parhaillaan tuplaavat liiketilojansa.

Kokemuksesta viisastuneena varasin torstaiaamuksi ajan "Salon Bellezasta" Jennifer Ricon putiikista. Kun paukkasin iloisesti ovesta sisään ja ilmoitin, jottas on aikavaraus eiliseltä "as cien horas" kohtasin kummeksuvia katseita. Totesivat kait, jottas Mummoimmeisellä voi tosiaan olla aika varattuna sadalta kymmenen asemesta ja toivottivat tervetulleeksi. Bueno, kerrankos sitä.. Viekkutuolissa rentoutui vissiin justiinsa töistä tullut vaaleanleijonaharjainen, kauniisti pakkeloitu ja ystävälliskasvoinen daami. Siroissa säärissä paksupohjaiset, 10-cm piikkarikorkoiset kirkkanpunaiset ykkösluokan popot, mustat pitsikuviolliset sukat , punainen, timmi kotelomekko anteliaalla decolteella ja pisteenä i:n päällä musta bolero = komea nainen. Siinä sitten vaihdettiin hymyä, sipaistiin vahvat pressot, hiukka smalltalkattiin ja hyväksi lopuksi kehuttiin toinen toistemme kampauksia. Kaksi naista, joiden elämänviivat aivan sattumalta hetkiseksi leikkasivat toisensa tässä suuressa seikkailussa nimeltä Elämä. Kerrassaan riemastuttavaa!!

Vaarin uurastuksen tuloksena ja sielukkaiden silmien myötävaikutuksella aukesi voittoputki hurjalla 3,89:n saaliilla. Täsmälleen, kuten myös Täsmänä tunnetulle sopiikin. Toive heräsi Mummossa, joka jo kolme vuotta on  suuresti ihaillut täällä käydessään taidokkaasti työstettyä perhosrintabrossia (vaatimattomat 2.850,-). Korun Mummossa herättämään mielenkiintoon, on Vaari suhtautunut miehekkään maltillisesti ja oudon vaisusti todeten sen kyllä pysyvän panssarilasin takana hyvässä talsissa. Jos reisussa vaan riittää päiviä ja pituutta: quizas, quizas...

Olkoon alkava vuosi 2012 koko perhekunnallemme kaikin tavoin suotuisa & mielenkiintoinen sekä sisältäköön monia pieniä ilon & onnen hetkiä ynnä antakoon onnistumisen & mielihyvän kokemuksia sekä pitäköön Nuoret & Murmeliviisikon terveinä, meidät2 kelvollisessa kunnossa & R:n ja T:n hännät iloisesti huiskimassa!!!

Toivoopi:

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kohtaamisia...

Klo11 / 17,3 / 57% / pilvipeitettä.

Tapaninajelulle huristimme mittariautolla yläkaupungin La Pazin (paikall. Westend) Miradorille l. näköalapaikalle, josta on hulppeat maisemat yli koko kaupungin. Ostoskadun kautta tepastelimme ja miesten kevyitä kesäpaitoja kun kerrankin bongasimme kokoa XXXL nappasi Vaari kaksi ja ei kun sisään myymälään. Yksi paita 10,- kaksi paitaa ?? No, 18,- ja kaupat tuli. Kauppiaat, isä ja poika, olivat intialaisia ja peremmällä löytyi tietty myös elektroniikkaa. Juniori oli jo luonut tarkkaavan katseensa Vaarin kaulalla roikkuvaan Canoniin ja sitten lausahti puhtaalla Oxfordin englannillla: Let me show you something for your camera.Putsasi linssin ja laittoi siihen UV- suodattimen (lähtöhinta 49,90, netto 20,-) samalla kertoillen rauhallisesti sen eduista. Kaupanteko päättyi herrojen kättelyyn. Tiskin toisella puolellakin olleina, noin ammattitaitoisen eleganttia myyntitapahtumaa emme olleet kokeneet. Stand Up:pia, jonka hinta oli kohdallaan.

Altailla: eteemme sijottoutui viiden raamikkaan ja vauraanoloisen  tumman nuorukaisen poppoo. Mannerespanjalaisia joululomilla/arabinuorukaisia länteen tutustumassa?? Suljin raukeasti silmäni ja yht'äkkiä kuuloaisti viestittää ihan toista kuin äskeinen näköhavainto: högsvenskaahan pojat ... Ludlumin juuri lukeneena, loin heti tarinan Ruotsiin soluttautuineista Allahin pojista. Mielikuvitus laukkasi villisti, vaikka Vaari toppuutteli, että niillähän on isot kultaiset ristit kaulassa (llian isot & liian uudet = rekvisiittaa),pojat polttavat solkenaan tupakkia ( vain kun joku heistä muistaa tuputtaa) ja juovat tuopillisia (ja aivan selkeän vastentahtoisesti). Mysteeriksi jäi!

Mercadomme HeVi osastolla valitsin kauniita, kypsiä tomaatteja, kun samalle lootalle sattui suomalaisherra.: "On nämä vaan niin likaisia ja ne rypäleet vasta saasteisia ovatkin. Ne täytyy liottaa ja pestä Fairylla ja sitten kevyesti huuhtoa" "Et oos tosissas" tokaisee Mummo; ja jo alkoi tulla tuutin täydeltä selvitystä kokemuksen syvällä rintaäänellä elintarvikkeellisista vaaroista. Jep, jep. Päätin ottaa tietoisen riskin vain huuhtomalla huolellisesti kuumalla vedellä ja pitäväni torjunta-ainejäämät hyvänäni ja jättämällä Fairyt uittamatta sisuskaluihini. Konstit on monet!

AM:n lähellä sijaitsevalla toimistolla käymme taannehtivasti jututtamassa  hauskoja virkailijatätejä ja samalla lainaamassa kirjoja, niteitä löytyy peräti 500 - 600 kappaletta. Hieno homma!

Konstuosastolta: Arona-nimisessä kaupunkissa on 85.000 asukasta ja 176 poliisia. Policia Local de Canarias vahvuus on 1,8 virkavallan edustajaa / 1.000 asukasta. El Dia 23.12 tehtäviä: petos ( 50.000,-
/eteläamerikkal) 1 agressiivinen (marokkol.) suljettu sairaalaan, La Lagunassa kolarisuma, peltiä - ei henkiä, korukaupan ryöstö (300.000,-, 2 tekijää, vapaina) ja Tenerife Nortella, Los Rodeosin-kentällä kokatakavarikko (800 gr / chilel. nainen, kotipaikka Barcelona).

Uudenvuoden houkutustarjouksia: tuore katka 6,95 ja simpukat 4,95/kg, naudan filepihvi 6,95 ja palapaisti 5,95/kg, olut alk. 0,24 - Heineken 0,58/tlk, Valdepenas Reserva Senorio los Llanos 2,50 ja Cava Brut Anna de Godorniu 7,99 ynnä chipsit 1,35/300 gr. Asiakasystävällistä!!

Nyt toimintapäivään: kampaamovaraus, apoteekki, tikkuun puhtia, automaatille (toisella yrityksellä löytyi debetnostoon suostuva, tällöin kustannus 0,90/kerta), pesulaan ja Mercadoon...

Heippa:

maanantai 26. joulukuuta 2011

Maailman nopeimmat...

Klo 10.39 / 15,5 / 68% / puolipilvistä.

Maailman ykkösnopein ranneliikehän on tunnetusti se, kun arvostetun mummostatuksen saavuttanut naipersoona syvältä käsveskansa uumenista kaivaa ploonbookinsa ja joskus harvoin pyydettäessä -   useimmiten spontaanin pyytämäti läväyttää sieltä esiin lastenlastensa iloisen kuvagallerian. Isovanhemmus, jos mikä on aidosti universaalia & globaalia!

Se taatusti toiseksi nopein on afrikkalaispuodin kiinnipano: liinalle ylöspannut laukut ja rihkamat kietoutuvat salamannopeasti neljästä kulmasta nykäisten olalle nyytiksi, kun viidakkorumpu soi poliisihälyä. Kauppiassedät häippäisevät kirjaimellisesti "kuin pieru Saharaan".  Katukaupustelu ja performanssitaide ovat suvaittu/siedetty eksotiikkalisä turistien viihdytykseksi ja tietty konsensus virkavallan kanssa vallitsee selvästi, mutta ratsianomaisesti siihen räväkästi puututaan ylenmääräisen rönsyilyn estämiseksi  aika-ajoin oleskeluluvat yms. näytille vaatien. Tuolloin neuvotteluvara on häviäivän pieni ja lähtöä saarelta pukkaa aikas haipakkaa tahtia.

Katumusikantteja pillipiiparista (ohjelmistona Peppi Pitkätossu - eikä sitten muuta) löytyy: Viikon verran soitti nuori nainen viululla klassista, puhtaasti ja nuoteista päivittäin kuuden tunnin ajan lähipuistossa, niin että se kuului hyvin terassillemme. Sitkeydestä, soiton puhtaudesta  ja repertuaarin laajuudesta ilahtuneina muistimme ohimennessämme kilahduksella viulukoteloon.  Samoin olemme reagoineet viulu-harmonikka miesduoon, joka soittaa potpurrinomaisesti sikermiä ja vaihtaessaan esim. slaavilaisesta kaihosta Mississipin rouheaan dixielandiin niin tosiaan ollaan eri genreissä. Jalkaa vipottaa ja viihdyttää suuresti!!

Osui kohdalle penkillä istuskellessa vanha mummo nyk. likaisenharmaata ent. valkeaa pitsiröpellystä kaupaten. Kiitin kohteliaasti espanjaksi ja kerroin, etten tarvitse matkalla kun olen, jolloin hän ojensi avoimen kouransa, jossa valmiiksi oli yksi lantti. Tunsin syvää ihmisen myötähäpeää, sulkeuduin napsahtaen kuin simpukka, enkä antanut mitään. Reaktio menee analysoitavaksi ja  vakavasti mietittäväksi...

Takuuvarma Uuden Vuoden taika: sujauta rakkaalle kaverille suukkoon  klo 24.00 yksi rypäle kellonkumahdusta kohden ja auvo säilyy; aiomme kokeilla!!

Kivutonta loppua:

lauantai 24. joulukuuta 2011

Sillisalaattia

Klo11.42 / 19,8 / 59% / pilvistä.

Joulun avainkysymys ja -arvoitus: Teiden huippu lumella vai lumeton? Lumeton! Lapsukaisten jouluhitti: Angry Birds-ilmapallot!! Iso Juttu: jouluarvat, joita ostetaan levyllisittäin ja annetaan lahjaksi, Teneriffan volyymi potista huikeat 43,3 milj. Lapset laulavat voittonumerot suorassa suuressa TV-gaalassa.

Saarilla 11 kk:n aikana 9.271.848 turistia elikkä +18,5% vs. männä vuosi. Tämä fakta ostamastani ens. Tenen "El Dia"-sanomalehdestä, hurjaan 1,20 - hintaan. Selektiivisesti tankattuna yksi riittää oivasti koko viikoksi. Sanakirja ja Vierikon kielioppi tulivat jo päivittäisistä lukutunnista hiirenkorvaisiksi & typötylsiksi.

Vaari viipyilee joka-aamuisella leipomoreissullansa syystä, että a) on jäänyt uloimman lukitun rautaportin taa (kahdesta suoriuduttava ennen hissejä). Avaimen asettaminen lukkoon juuri  oikeaan asentoon on varsinaista pilkunviilausta edellyttäen kassakaappimiehen tarkkuutta. Soittaa rimpahuttaa Mummolle, arasti:"Jos vielä rakstat mua, tuutko avaamaan??".Mummohan rakstaa ja tempaisee sojottavat antennit päänupista. Naapurin elegantin arvokas senora jää kohteliaat  Buenasit vaihdettuamme hississä   hiukka huolestuneen oloisena aprikoimaan aamuista asukokonaisuuttani: räikeänlila paituli, jonka etumuksessa irvistelee kookas Snoopy, kodikkaanmukavat ruutuflanellipökkelit, kirkkaanpunavalkeat, harteille kietaistu lila pashminahuivi ja komeuden huippuna jaloissa ihanan ergonimiset Marttaliitonkin suosittelemat sandaalit... Lyyli, muista aina tyyli!

Syy: b)upouusi ravintola on avattu ihan just' reitin varrella, pöydillä komeilevat jääkulhoissaan houkuttelevasti poreilevat cavapullot, iloinen puheensorina vallitsee ja tarjoilu pelaa. Liha on heikko!

Kiinteistömme on myös PdlC:n Lions Clubin kotitalo, josta todisteena on upea kultareunainen reliefivaakuna portinpielessä. Liikemies- ja veljeskuntataustaisena Vaari riittailee anomuksen laatimista. Tumman puvun puuttuminenkaan matkagarderobista ei olisi este, sillä naapurikauppa tarjoaa smokkia alle satasella...

Sanotaan, että kaunokirjalliset hengentuotteet vaativat syntyäkseen inspiroivan miljöön, mitä PdlC eittämättä on. Näiden kirjoitelmien luonnostelun proosallinen syntysija kuitenkin on (Vaarin vielä autuaan viattomana uinuessa Morfeuksen hellillä käsivarsilla) kylppäri (valonsaanti), jossa Mummo rennosti istuskelee pöntökannella löppössukat makkaralla varpaitaan heilutellen. Päätelkää, mitä päättelette, vaan Pegasoksen siivet eivät tunne aikaa & eivät paikkaa!

Sekoitteli:



.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kylpyä & Askaretta

Klo6 / 14,2 / 80% , vielä puhdas taivas, pilvenlomparetta nousussa.

Kielisellaista siis: matkalla altaille evässuolaista leipomojonossa hankkimassa ollessa, vieressä seissyt pari huomasi:" titta, finskt bröd", johon naurahtaen totesin, jottei kyllä löydy moista könttyä suomalaiselta pullatiskiltä. Mutta teillähän on ne herkulliset "karelska piroger", jolloin Vaari yhtyi sillä mainiolla riikinruotsillaan keskusteluun, josta kehkeytyi sympaattisen tukholmalaispariskunnan kanssa kiehtova rupatteluhetkonen.

Kaksi allaspäivää = Mummo vaaleine silmänympäryksineen tiukassa panda-lookissaan ja Vaari inkkarivaiheen läpikäyneenä kahdehdittavan ruskeana (mikä lie laukkuryssä aikanaan suvussa visiteerannut..), joten ihmekös tuo, että hänelle asioidessamme todettiin iloisesti, mutta tehän olettekin espanjalaisia. Seurannut tulviva puheryöppy jäi kyllä ansaitsemaansa samankielistä vastausta vaille, mutta itse asia hoitui - kuten aina - kyllä. Mikä kohteliaisuus kuiteskin!

Normisellaista askaretta tänään: siivous  = ulkokäyttökokoisella harjalla pikimustia palleroita (mistä tuollaisia kammotuksia sikiää??) jättirikkakihveliin ja äkkiä mopilla perään. Imureita ei juuri tunneta/käytetä, mutta jos vielä reissua pukkaa, rikkaimuri on satavarmasti potentiaalinen matkakumppani.

Rahanrevintää seinästä, eipä masiina suostu sinnikkäistä yrityksistä huolimatta tyrkkäämään pyydettyä 500,- kerralla, vaan tyytyy tuikkaamaan 300,-. Luulisi, että olisivat taloudelliset nuopeat olosuhdanteet huomioiden ohjelmoituja niin näppärästi, että kun extranjero vain hipaisisikin withdrawalia, apparaatti riemusta vinkaisten syytäisi fyffeä törsättäväksi  kaiken minkä kate antaa myöten.

Mimosa-pesulasta noukimme sarjasta ei-juu-vaarinhousut . Matka jatkuu joulumarkkinoille Plaza de Europalle, joka Charcon-aukion ohella on keskeisin tapahtumapaikka. Siellä on kolmatta ja vimppapäivää "Craft's Chirstmas Market of PdlC" with the participation of 31 artisans.

Jouluaterian herkuttelemme jo tänään lempparipaikassamme nimeltään "La Papaya". Huomenna sytytämme kynttilät ja tapastelemme terassillamme.

Esikoiselle & Miniäiselle, Kuopukselle & Miniälle, Murmeliviisikolle, Hra R:lle & nti T:lle:

Feliz Navidad, Ano Nuevo y Reyes!!

torstai 22. joulukuuta 2011

Koska viimeksi ??

Aamu6 / 11,4 / 77% ja tähtikirkasta. Siis teit tahi koit jotain ensimmäistä kertaa elämässäsi? Tämä on mielestäni yksi elämän tärkeitä mittareita ja kiehtovuutta osoittava juttu.

Höyryävän kahvikupposen kanssa aamu6:lta istuin terassilla ihailemassa tähtien runsautta ja tuiketta taivaalla ja höristelemässä korvia hiirenhiljaiselle kaupungille, kun tapahtui upea tähdenlento!! Oli niin kaunis katsoa, että kaikki muu ympärillä katosi ja flow vei Mummon mukanaan... Ensimmäinen elämässäni. Ei hätiä mitiä, ehdin kyllä toivoa: mainiota "jossia" tiedossa koko perhekunnalle!

Eilen olimme Martianezin merivesialtailla toista kertaa ja tänään on tarkoitus tehdä toinen spurtti. Yksi laavahiekkainen uimaranta Puertossa on "Playa Jardin", vaan sen mustuus ei kiehdo, rannan kauniissa puistossa tepastely kyllä. Vajaan 40 km:n päässä täältä koilliseen odottaa valkohiekkainen "Las Teresitas" palmuineen ja rauhallisine miljöineen, jossa käyvät myös Santa Cruzin kaupunkilaiset virkistäytymässä. Siellä poikkeamme sitten, kun on kumipyörät alla. Bonuksena rannan viereisessa kylässä San Andresissa on sijaitsevat saaren parhaat kalaravintolat.

Vamos:

tiistai 20. joulukuuta 2011

Angry Birds

:ejä edustaa reviiritietoinen, tiukkapipoinen kanariankyyhky, kahta yksilöä ei mahdu samalle antennille kökkimään. Normipulut ovat sopuisampia, mutta niillä onkin kujertelut & kuhertelut meneillään. Erikoista  noin energiataloudellisesti on kyyhkyjen iltapäivä-illaansuuparveilulento, näennäisesti täysin päämäärätöntä pyörähtelyä. Korkeimman talon katolla pitää pesää uljas merilokkipariskunta, jonka tuulten hyväksikäyttöä  laskeutumisliidossa ei voi kuin ihastella,- tyylipuhdasta menoa! Yksi ainokainen Hawk:kikin kiertelee saalista tähyillen, laji unidentified.

Vastapäisessä palmussa pitää puolestaan majaa kottaraispari. Sieltä pelmahtelee myös moniaita sirkuttelevia ja iloisesti viserteleviä, nähtävästi endeemisiä, pikkulintusia. Kaksi kaunista vihreänkeltaista, aerodynaamista yksilöä piipahti tuossa terassinkaiteella tervehdyskäynnillä.

Pääskyjä, haarasellaisia kaartelee korkealla taivaalla. Pari vuotta sitten näimme ensimmäiset  vasta hiukka ennen kotiinpaluuta maaliskuussa.Yksi ihan rehellinen talitinttikin onnistuttiin bongaamaan.

Hauskat vihreät, kaameasti kirahtelevat papukaijat, samaa sorttia kuin Corralejon Las Marismaksessa, vierailevat auringonpaisteessa palmussa popsimassa niiden vähiä hedelmiä.

Taivaalla liitelee viikonloppuisin iloisenvärisiä varjoja huimapäineen, villeinä ja vapaina, - taatusti arjen yläpuolella! Jos vain uskaltaisin....

Muita hönninkäisiä on - thanks God - hyvin harvakseltaan: kolmen tavatun ja julmasti Sir Galahadin murhaaman "filistealaisen" lisäksi päädyimme yhtynä iltayönä inisevän, turhan ovelan itikan jahtiin; aina kun sytytimme valot, tuo kavala otus häippäsi/hiljeni oitis. Asialla muuten väliä, muttei tänä päivänä tiedä, mitä pöpöohjuksia kantavat. Tuhon omaksi loppuvimeksi joutui tuo onneton tyyppi.

Jouluviikolla kun mennään, myös niitä valkoisia ihmishahmoisia siivekkäitä on tonttujen ja pukkien lisäksi baanalla. Meillä on jouluherkut (juustobrickaa yms. tapastellaan aattona) hankittuina ja yhteiseksi joululahjaksi investoimme ( 5,95)  uuden pressokeittimen (perkolaattorimallisen kaasulla pulputtavan), talon omasta pikkuruisesta hönkäsi ilmoille tosin vallan mainio kahvinaromi ja kahvitusfiilis, mutta kun Vaari viritti somat kupposet tarjolle, oli pakko huikata:" very nice, but where is the coffee??"

Tonttuillaan:

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

HeVi

klo9.50 / 20,2 / 59% / typötyyntä ja täyspilvistä.

HeVi-osastolla ollaan testattu ekana tututjutut: isot tummat ja vaaleat rypäleet hurjan mehukkaita, ne snadimmat vihreät maukkaan korinttisenmakuisia. Hurraa, nyt löytyy myös nameja pikkubanskuja, taanna vuosina viljelijät ovat roudanneet ne kaikki kaatopaikalle, kun myyntihinta on jäänyt liian vaatimattomaksi. Granaattiomenoiden ja Sharon/Kaki/Persimonin, äärest' kelvollisia, maistin jälkeen, jatkoimme Andien ylänkömailta kotoisin olevan Chrimoyan, Kermaomenan (koostumus hiukka kuin banaanin, melonimaiset mustat, isohkot ja kovat siemenet) lusikoinnin kautta Afrikkaa kotimaanaan pitävään Kiwanoon, Sarvimeloniin; keltainen piikkisikamainen tapaus, jossa vihreä kurkkumainen sisus. Kaikki edellämainitut ovat päässeet arpajaisissa jatkoon, Tamarillosta, Puutomatista, niin Perusta kuin onkin, emme perusta. Yksi ns. UFO:kin tuli testattua, vihreä nyppypintainen kiehtovankavala lurjus, joka löytyi kyllä He-osastosta, mutta ei yllätys-yllätys halkaistuna taipunut lusikalle, hyvä kun edes puukolla/veitsellä rouskutellen maistettavaksi. Vissiin ihan kelpo keittojuures, tämä maksutestiimme luikertelija, jotain selleri-palsternakkaosiosta.

Finanssiosastolta: mielestämme upouusi ja täkäläiseen kulttuuriinkin outo piirre on se, että vaikka ulkoruokailussa Vaari alvariinsa hoitaa ateriatilauksen ja pyytää laskun, se poikkeuksetta mahdollisinee selityksineen tarjoillaan minulle. Sirosti, mutta hyljeksien kuin tilkkatunkkaista Wettexiä, ojennan kainosti hymyillen pientä lautasta tai kippoa edelleen Vaarin ulottuville toimenpiteitä varten...

Sielukas-silmäpäivä oli eilen ja voihan vitsit: Vaarin edellä oli viiden nuoren ryhmä, joista yksi lottosi 300:lla ja loput 200:lla ja Vaari kun oikein oli päättänyt asettaa korkean 8,-:n satsauksen tällä kertaa. Kuuluisivatko nämä sitten tähän Ni-Ni-joukkoon (ni trabajo - ni estudia, joita 17 - 25 vuotiaista on peräti parisenkymmentä huolestuttavaa  %:ia), mene & tiedä.
Domingot:

perjantai 16. joulukuuta 2011

Pikkupiru

Klo6 / 12,8 (normiyölämpöön palattu) / 72%, autereista.

iski siis Mummoon eilen kyntensä. Altailla asettautui kovalla tohinalla viekkuumme keski-ikäinen pariskunta valkoisine lippiksineen ja Marihuiveineen. Siinä sitten auringonpaisteessa ja palmujen huojuessa kävivätten perusteellisesti läpi a) suhteensä menneitä, nykyisiä ja varuiksi myös tulevia solmukohteita & kipupisteitä b) estoitta kommentoivat ja arvioivat meitä kanssaköllöttelijöitä. Lähtiessä en noudattanut Ukkini neuvoa:" Älä anna mieles tehä" vaan huikkaisin näin Teiden juurella kun ollaan:" Hauskempaa lomanjatkoa!"

Lampsiessamme verkkaisen nautinnollisesti kultaista kotia kohti, iski kuiteskin pieni syyllisyydenpoikanen. Läppäsin itseäni napakasti sormille tokaisten:" Hyi, sinä tuhma Mummo!" Perhevitsiksi jämähtänyt sanonta juontuu kerrasta, jolloin neiti T. ja Vaari olivat sivistyneesti iltapromenadillaan, kun vastaan käveli Matte maltalaisen kera. Jälkimmäinen yltyi rakkimaisesti räksyttämään nti T:lle, jolloin Vaari herrasmies kun on luonnoltaan, nosti kohteliaasti lippahattuaan arvokkaasti todeten:" Hyi, sinä tuhma koira"...

Huumormielellä:

torstai 15. joulukuuta 2011

Adventtiaikaa & aurinkoa

Aamu6 / 14.1 / 55% ja tähtösiä kirkkaalla taivaalla. 16.44 /  20,8 / 65% pilvetöntä.

Charcon palmut ovat saaneet kiipeilevät joulupukkinsa ja lahjapakettinsa hileineen. Kaupunki järjestää vapaaehtoisvoimin erilaista viihdyttävää ohjelmaa, konserttia, myyjäisiä jnpp. "para todos portuenses y visitantes", joihin ensinnämainittuihin uskaltaudumme ja haluamme lukeutua. Tällä viikolla iltaisin alkaen 20.00 on mm."Folk music in the street", erilaiset ryhmät esiintyvät kulkueina, jotka kävelykadulla kun asuntomme sijaitsee,marssivat terassimme alta. Aitiopaikat, mutta, mutta: korkeanpaikankammoisena Mummo kietoutuu liaanin lailla tiukasti Vaarin ympärille ja Vaari boan lailla kietoo pitkät käsivartensa lujasti Mummon ympärille,  yhteispelillä onnistuu nämä kulttuuririennotkin...

Ensinnä hiippaili parikymmenpäinen  punapukuinen, hiippalakkinen tonttujoukko rummuin ja trumpetein vauhditettuna ja sitten uskomattoman kaunisääninen kuoro kansallispuvuissaan teemalla: "Feliz Navid y Prosperous Ano Nuevo". Hattu kiersi aina kuppuloiden kohdalla ja tuotto menee puhtaana vähempiosoisten hyväksi. Ihailtavaa!!

Tiistaina kävimme tutustumassa naapuritaloon pystytettyyn laajoihin seimi- ja  Itämaan tietäjät pienoismallirakennelmiin ja kaikkine pikkuruisine pöydänkattauksineen, ahjoissa ja takoissa palavine valoineen ja tulineen on vaatinut uskomattoman määrän työtunteja. Hiljennyimme ihailemaan. Lucia kulkueen olivat organisoineet paikalliset oppaat ja ruotsalainen kirkko, 20-päinen joukko viritteli söötisti perinteitä kunnioittaen ja saivat meiltä katsojilta ansaitut aplodit ja toivotukset sekä kiitokset.


Paluutungoksessa kulkeen jäljessä pitkissä rappusissa Vaaria vaaritti: isä lapsenrattaineen oli hiukka hakusassa etenemisessään, jolloin Vaari tarttui rivakasti rattaiden toiseen päähän ja tästä äkkinäisestä otoksesta äimistyneen säihkähtäneenä vauvelin Iskä tietty tempaisi takaisinpäin sarjasta: "Minun lastani ette kyllä vie", ennen kuin hoksasi...
Sitten tuli taas konsensusta ja sitä positiivista palautetta; aina joskus uskoo vahvasti siihen, että antaessaan saa!

Tänään avasimme auringonottokauden, aamu oli pilvetön, joten kipitimme Cafe de Parisin pressojen kautta Lago Martianezin merivesialtailla Gran Canarialta 1984 ostettu ikiSnoopypyyhe tekstein "I was born to sleep in the sun" tiukasti kainalossa. Köllöttelimme kolme tuntia aaltojen pauhua kuunnellen.

Elämä on soljahtanut kahdessa viikossa uomiinsa,  on siivottu, vaihdettu lakanoita ja ihmetelty niiden kokoa ja koostumusta, ostettu "omat" tyynyt, hienosäädetty keittövimpottien varustetasoa, käyty pesulassa ja muuta arkeen ja asiaan kuuluvaa.

Jatkamme:

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kujat, kadut ja kulkijat...

Puerto on täydessä, tyylikkäästi toteutussa joulutällingissään: parvekkeilta loistavat valoviritelmät ja punanuttuiset joulupukit kiipeilevät seinustoilla kohti ikkunoita ja parvekkeita. Puistot on koristeltu tuhansin puna-valkoisin joulutähti-istutuksin. Viihtyisiä ja ilmavia keitaita suihkulähteineen löytyy useita kuin myös luppoisia levähdyspenkkejä meille enemmän-elämää-nähneille ikäpolville.
Bilehileet puolestaan kansoittavat saaren etäläkohteet.

Entäs sitten nuo ryhdikkäät, hurmaavat senoras y senoritas: vimpan päälle viritetyt kampaukset, suorastaan taideteolliset ehostukset. Lapsoset ja nuoret l. los chicas y chikos, kauniisti sävyttäen asustetut, kiharretut/geelitetyt. Charmantit donit y caballerot: kengät kiiltävät, parturit osaavat.
Me extranjerot ja residenciat: volyyminlisäys tammi-lokakuu vs. 2010 peräti  27%, suomal. talvehtijoita n. 1.500 ja vakkariasukkeja n. 370; englantilaiset ja saksalaiset johtava matkailutilastoja.

Olemme siis varsin heterogeeninen, kaikenkirjava- ja kattava joukkio. Kokomokoma, kiehtova sulatusuuni, PdlC.

Afrikkalaisia krääsä- ja tingeltangelikaupustelijoita on entistä runsaammin, ei päällekäyden tahi häiriten. Ravintolakeittiöissä hääräävät monasti aasialaistaustaiset kokit, eivätkä toden totta suinkaan aivan turhaan. Katusoittajia ja -laulajia ynnä patsaspönötteijöitä joka lähtöön. Omassa kotitalossamme asuvat valtaosin omistajat itse, meitä erimaalaisia hyyryläisiä on vain muutamia ja Me2 olemme ainoat suomalaiset, - excellente!

Liikenne kapeilla, kiemurtelevilla kujilla ja kaduilla sujuu juoheasti. Komeita kiiltäväkromisia Harrikoita & muita järeitä menopelejä murahtelee pirssien seassa. Jalankulkijat ovat korkeassa arvossa. Jos kaukana kadunreunuksesta l. rottuaarista edeä pienessä päässä vilahtaa ajatuksenpoikainen lähitulevaisuudessa käyttää suojatietä, pysähtyvät autot jarrut kirskuen oitis niille siunaaman sijoilleen. Sakko muusta hyi-tuhmaa-käytöksestä on ratevat 600,-; sanktio todella toimii. Kolmen aiemmin mainitsemani lisäksi on saarelle 2010 perustettu vielä varuiksi Policio Canario. Kuinkahan luonnikkaasti nämä neljä eri organisaatiota keskenään toiminnalllisesti mahtavat limittyä??
Kotiinpalattua ollaankin sitten taas jonnin aikaa kypsää kauraa & kelpo potentiaalia töytäisynkohteiksi...

Aikarauta ilmoittaa 17.00, +20,9, 67% pientä poutapilvelä ja tyven.

Tudo bem:

lauantai 10. joulukuuta 2011

Faktaa & fiktiota...

Aamu: 17,9/53%, kevyt pilvipeite ja pläkää.

Eiliseltä viikonloppukauppaurakoinnilta kerättyä kg/l-hintoja, jos ei muuta mainita :
Liha ja leikkele: broikun rintafile 6,95, possunkyljykset 4,90 ja jumbokatkat 8,25
Juomia: maito 0,59, tuoremehu 1,10, kivenn.vesi 2 l 0,51 ja pöntto 8 l 1,07, oluttlk 0,24
Leikkele: keittokinkku 4,95, Maasdam 5,95 ja Gouda 4,95
HeVi: Rypäle 2,95, sitruuna 1,58, banaani 0,75 (tarj.) ja tomaatti 0,84
Sekal.: Irlantil.voi 220 gr 2,35, 12 isoa munaa 1,10 (6 kovaksikeitettyä 1,35) sokeri 0,89, appelsiinimarmeladi 440 gr 1,10, kahvi 250 gr 1,49
Leipä: leipomosta 2 pientä patonkia + 2 isoa croissanttia 2,20, meracodsta 3 normipatonkia 1,20

Ravintolaruokailut haarukassa 15 - 35,-/2 hengeltä sis. olut/viini+vesi ja mahd. pressot; vs. kotiruokailut  tähän mennessä kappalemäärältään fifty-fifty.

Toissapäivän La Nuestra Senoran neitseellinen sikiäminen feria ei vissiin mennyt ihan putkeen, vaan tuli vauhditetuksi eilisellä varsin monotonisella rumpukonsertilla Charcon aukiolla (kaupungin sydän). Oisko kuitenkin jotain tekoa La N.S:lla sen tosiseikan kanssa, että ihan viimehipassa vaihdoimme sijaintimme sieltä aitiopaikalta par'laakia pakkia l. pari kadunväliä kauemmas.

Rummutus on myös Karnevaalien tausta -"musiikkina" ja lienee ollut se quanchien perinteinen viestintäkeino hetki jälkeen dinosaurusten ja ennen nettiä...
Riittaileepi:

perjantai 9. joulukuuta 2011

Sattumuksia...

Aamulla 17,7 / 38% ja sininen taivas, - Bueno!

Sarjasta jännitystä & vaaratilanteita: San Telmolla istahduttuamme penkille huilille alkoi yht'äkkiä kokomokoma riotti, mäiskittiin lihamureketta ihan oikeesti verissäpäin, ottelu 2 rastatukka vs 1 tenerifo. Mummo pinkaisi vastapäisen puodin tendereiden sekaan, yrittäen kovasti levitoitua käsinnyplätyksi joulupöytäliinaksi (hecho en China). Hetkessä olivat paikalla pamput kädessä, toinen aseenperillä kaikkien kolmen täkäläisen poliisivoimain edustajat, elikkä Policia Nacional, Policia Municipal ja Guardia Civil eliminoimassa tilanteen. Tapahtuma kosketti kuitenkin jotain hyvin syvältä sielusta. Poliisi näkyy erittäin tiuhaan katukuvassa, eikä minkään muunlaista iholletuloa ole koettu.

Supermercadossa: piti tuleman Parilla Espanola-lounas ja tutkailimme munakoteloita, erikokoisia ja mallia grande ja pequeno ynnä viiriäiset sun muut. Kärryyn valitussa kuiteskin joku hälytti tarkistamaan olivatko jotain Omegoja tms. Olivat valmiiksi keitettyjä, joten Gourmet-Vaarin taidot olisivat tulleet kotikeittössä kirjaimellisesti kovalle koetukselle.

Kotipromenadilla hujahti äänettömästi vastaan äsken kaksi kaunista kirkkaanpunaista sähkömopoa, joilla huristivat yksikin  iloisesti hymyilevä Mummo&Vaari, etukorissa oli kummallakin pienet  hassunnäköiset, takkuiset koiraturrit, molemmilla ruskea, nahkainen Snoopy-lentäjänhattu päässä. Jotain hassunhilpeää menoa elämältä odotettavissa...

Buen fin de semana:

torstai 8. joulukuuta 2011

Nupit kaakkoon...

Aamukuudelta + 17,8/38%, puolipilvistä.

Jos kotona ja pihapiirissä onkin  hiirenhiljaista, niin täällä desibelitasossa löytyy: kirkonkellot kumajavat tasa- ja puolitunnein, ei sentäs yöaikaan, ja pyhäisin taannehtivasti kutsuen meitä syntisäkkejä sanankuuloon. Tenerifojen biletyskestävyys etenkin viikonloppuisin ansaitsee kunniamaininnan: äänekäs, pulppuileva puheensorina, iloinen nauru ja laulukin (rähinäjuomaa ei sen sijaan ole sortimentissa) jatkuvat sinnikkäästi himppua vaille kuuteen, siis aamu-, ja hyytyvät vissiin vain, koska klo 06.00 jämpti tulevat kadunpuhdistus- ja roska-autot, edellin vaahtopesuin. Tuolloin tulee myös Mummo kahvikuppinsa kanssa terassille tihruamaan.

Tuttuutta tuo senora-Lyyli täkäläisittäin kera lamppuharjan (koissurihvelillä on tuulipukukin, ketarat ja häntä milloin mistäkin aukosta pilkistäen) taitaapi siis kuulon ohella okulaaritkin streikata pahemman kerran. Pari vaikuttaa kuitenkin ylen onnelliselta; omaa radioapparaattia emme siis näilläkään kulmilla tarvitse.

Talokohtaista jätehuoltoa ei tunneta, vaan roskikset iloisesti käsissä heiluen kuin täti-Monikalla ikään paukataan baanalle lootanhakuun. Pisteitä löytyy kiitettävästi ja jonniinasteista lajitteluakin.

Ne paljon mainostetut sielukkaat silmätkin odottivat Eurolottobyroossa, joten lovi se on viikottainenkin matkakassassa, - de nada Vaari hymyilee auvoisasti. Kukapa neiti Fortunan oikut tietää, jos vaikka kerrankin kertyisi ylipainoa, josta kannattaa maksaa se 13,-/kg??

Ilkikurisesti:

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

La Nieta Nueva!!!!

Pieni terve tytöntylleröinen näki tänä aamuna päivänvalon koto-Suomessa ja sai meidät onnellisen touhukkaiksi: ensin "Inglesa de san Francisco Asis"-kirkkoon sytyttämään kynttilät Pienokaisen hyvälle elämälle;varuiksi,  sillä eihän sitä koskaan tiedä....(agnostikkoja vaan ei ateisteja).

Sitten kirjakaupasta onnittelukortin hakuun, onnistui vaikka valikoima niukahko ja kassakonekin nukkui. Suit, sait seuraavaksi Baby Boutiquehen vauvasetin valintaan. Kuinka nekin ovat vuosien varrella "kutistuneet" kutistumistaan! Mihin tämä maailma oikein onkaan menossa?

Vimppataikuuteena kohotamme tyylikkästi Anna de Codorniut ja toivotamme "Tulokkaan" lämpimästi tervetulleeksi perhekuntaamme, nyt  täydet 11 kunnianarvoista persoonaa.

Hasta manana:

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pönötettiin...

Matkapäivälle kertyi mittaa peräti mahtavat 20h valveillaoloa: klo 18 soppari Hillen ja  vuokraemäntämme Candelarian (meidän kesken kotoisasti  "Kajan") kanssa, pyöritettiin romperuletti "laaki ja vainaa"-periaatteella, kauppareissu ja siunattu lasehtiminen ja ylikierrosten lasku.

Kämppä on pieni, mutta pippurinen 20 m2 + tuliterin markiisein varustettu 18 m2:n terassi, justrempattu. Yksi filistealainen l. torakka erehtyi uteliaasti kurkkimaan kylppärissä, mutta sir Galahad valkeine ratsuineen riensi hätiin. Siitäs sai!  Sitten suojattiin suihkuviemäri lasikupilla ja viemärit tulpin, jotteivat pääse kuokkimaan. Saarten kanta-asukkaisiinhan ne kuuluvat, mutta pientä hajurakoa...

Kalima toi Afrikasta to - pe aurinkoiset kesäkelit + 23,2 varjossa! Eilen pilvipoutaa ripsauksilla ryyditettynä, viime yönä vettä ja nyt kaunista parinkympin pintaan.
On tepsuteltu itsemme kartalla, tutut paikat tutkittu, joitakin poissa ja uusiakin tilalla. Turisteja enemmän kuin toissavuonna. Hinta - laatutaso ennallaan. Kauppalsku juominensa vs. kotimaa ./. 30 - 40%. Maukkaasti lounastettu hintahaarukassa 15,- - 32,-.

Kaiken kaikkiaan: positiivista eloa & oloa & uusia kokemuksia. Espanjankielen virityksen motto: cada dia algo mas/joka päivä hiukka lisää. Tenerifot tulevat iloisen hymyn (naurun) keran vastaan pientäkin yritelmää.

Kaduilla ja kujilla sipsuttelee jos jonniinsorttisessa trimmissä ja kuosissa olevien silkkisten lisäksi "taruja", joitakin kultsuja sekä paikallisia rotuja ynnä seropeja.

Yhdellä sanalla: Mola!!  (Murmelit muistanevat, ettei tämä ollut rolloa vaan siistii!)
Tenetämme:

tiistai 29. marraskuuta 2011

Huomenissa uusiin seikkailuihin

On pähkitty, pakattu, poistettu ja palautettu, puhistu ja punnittu. Pöllämystyneinä ja sinkoilevin aatoksin toteamme tämän puoli vuotta sitten alkaneen projektin edenneen niin, että Esikoinen meidät huomisaamuna poimii ja kyyditsee kentälle tavoitteenamme Los Rodeos Tenerife Norte. (Oikein-)arvatenkin piipahtanee paluumatkallaan lukaalimme pikatarkastuksella...
Hyvä niin ja kiitos siitäkin.

Kuten entinen tyttö suksilla Sammaltunturin laella kyyristyessään, Me2, Höperö & Hömppä hihkaisemme:
Munaks & menoks:

lauantai 26. marraskuuta 2011

Adventtiaikaa aloiteltiin

italialaisittain Esikoisen ja Miniäisen ynnä Murmeleiden luona A:sta Ö:hön itsetehtyä lasagnea, slowfoodia parhaimmillaan, laatien ynnä iloisesti karjalaisittain hälisten. Tarmokkaasta hännänheilutuksesta puolestaan huolehti neiti-T., cockeri luonnoltaan. Kuinka somaa tekeekään tällainen pakotteeton yhdessäolo sielulle ja sydämelle; siunatut temmeltävien tuulten kasvatit...

Tänään on Vaarilla edessä huristelu maakuntaan luuskajahdin onnistumisen jäljiltä valmistettujen lihajalosteiden noutoon sekä Kuopukselle asianharrastuksesta  kuuluvan osan kotiinkuljetus. Saapi samalla halitella leikki-ikäiset Pojantyttäret sekä Miniämme+, - minunkin puolestani. Sitten joutaakin nettinakutella ilmoitus Trafille ja laittaa menopeli siivosti seisontaan.

Sunnuntain pyhitämme levolle, vaikkei meillä uskotakaan... Viikon ensimmäisinä kerätään laajamittaista näyttelyä, suoritetaan arvonta onnellisista matkalle mukaan pääsevistä romppeista ynnä pakataan ja hyväksi loppuhuipennokseksi punnitaan aikaansaannokset.

Hoosiannat:

tiistai 22. marraskuuta 2011

Lähtökuopissa

Todettakoon heti kättelyssä,  että kiitokset (ja kauhistus) tämän blogin avaamisesta kuuluvat Pojanpojalle, joka virtuoosimaisesti toimii tukenamme ja turvanamme takkuilevassa tepsuttelussamme tiedon valtateillä ja roikkumisessa bittiavaruuden reunoilla!

Tekstini kulkee osittain myös me-muodossa, mikä ei johdu omnipotenttivaiheen päällejäämisestä tahi kuvitellusta kuninkaallisesta habituksesta, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että mukaan reissuun lähtee Tärkeä Henkilö: Vaari, jonka kanssa on juonikkaasti tullut seikkailtua elämän mutkittelevia polkuja rapiat 43-vuotta.

Talvipakolaisen rooliin on tarkoitus sujahtaa 30.11. ja kohteena on Teneriffan Puerto de la Cruz, josta olemme tällä kertaa vuokranneet pienen penthouseyksiön suurella terassilla jokseenkin keskeltä kaupunkia.

"Ennen-matkaa-hoidettavat" asiat lista alkaa olla koko lailla kruksattu, vimoisia persoonaan kohdistuvia hoitotoimenpiteitä viedään. Seuraavaksi kääntyy "matkalle-mukaan-sivu". Siinä on ajan riennossa tapahtunut lähinnä se outo muutos, että ennen kosmetiikkaa & rekvisiittaa pullistelevan poppapussin ja lääkkeiksi riittäneen asperiinilevyn volyymit ovat vaihtaneet paikkaa.  De nada...

Olo on kahdensorttinen: innostavia odotuksia uusista kokemuksista, maisemista ja sattumuksista ja toisaalta haikeutta fyysisestä kuukausien erossaolosta rakkaasta ja meille tärkeästä 10+henkilön suuruisesta perhekunnasta. "Ei voi tehdä kakkua rikkomatta munia" toimii tässäkin ja Skypetetään; privaatisti vaan ei Ytubessa.....

Danza Kuduro: