Istuskellessamme ajan vietävinä Plaza de Iglesialla höristimme korviamme ja kaunis urkumusiikki vei vastaansanomattomasti askeleemme sisään Puerton "pääkirkkoon", Nuestra Senora La Pena del Franciaan. Pytingin paikka valittiin 1603, nykykirkon rakentaminen sujui vv. 1620 - 1697. Kirkko sisältää kolme laivaa ja kolme kappelia sekä useita alttaritauluja. Heti vasemmalla on muhkea puinen Pyhä Risti 1700-luvulta, kaiverrettu vasaratyöstetyllä hopealla kuubalaisten käsityöläisten toimesta. Urut, joita kuulemaan hiljennyimme, ovat saksalaista uusklassismia v:lta 1818, rakennuspaikka Hampuri.
Korkean kirkon hieno akustiikka antoi urkujen pauhulle kauniin soinnin ja tuossa tuokiossa oli yllättäen läsnä häivähdys ikuisuutta, jotain puhdasta ja pyhää, mikä aidosti kosketti syvälle sielun salaisimpiin sopukoihin.
Eilen tapahtui merivesialtailla, jotka siis sijaitsevat San Telmon ja meren välissä, että justiinsa ehdittyämme autuaasti asettautui sijoillemme, riensivät reippaat SOS-miehet vetämään suojanauhaa n. 15 m:n päähän merenpuoleisesta reunasta ja häätämään meidät loikoilijat yksiselitteisin, vastaansanomattomin kehoituksin ja käsimerkein keskemälle liki altaita kertoen typityynestä kelistä huolimatta erittäin kovaa merenkäyntiä ja mainikeja olevan luvassa. Ja iltapäivällä saaman piti: ihmispolo voi hulvattomassa omnipotenttiuden harhassaan kuvitella olevansa Luomakunnan kruunu ja herra, mutta sen painavimman ja vihoviimeisen sanan lausuu ilman pienintäkään epäilystä Luontoäiti!
Korvamatona: Jos lyökin hurja hyökypää tai aalto rymyää, niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää...
Nöyränä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti