Peter Bichsel: " Lastentarinoita/Kindergeschichten" - ex Libris...

"Lastentarinoita", Peter Bichsel, Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjasto, 2022, 77 s., suomentanut Markku Mannila.

"Sveitsiläisen Peter Bichselin (s. 1935) kertomukset ovat lyhyitä, niukkoja ja hauskoja. On sanottu, että Bichselin mestaruus ja hänen tarinoidensa viehätyksen salaisuus ei ole siinä mitä hän kertoo, vaan siinä mitä hän ei kerro - minkä hän jättää lukijan oivallettavaksi. Lastentarinoita pyöräyttää tutun maailman iloisesti ympäri ja poikittain." (Lievelehti)

                                                            ©Peter Bichsel

 

"Lastentarinoita-kirjan päähenkilöitä ovat muun muassa mies, joka tietää maapallon olevan pyöreä, mutta ei usko sitä, oman kielen keksivä mies, kaikesta tiedosta kieltäytyvä mies sekä mies, joka kiven kovaan väittä, ettei Amerikka ole olemassa - hyvin perustein." (Lievelehti)

Tämä pikkuruinen tarinateos tempautui mukaan sattumalta, viehkon kannen ja  vekkulin esittelytekstin perusteella ja sai aikaan etiäisen siitä, että tämä on "pakko" lukea, eikäpä se todellakaan mennyt harhaan, vaan tämä anniltaan sivumääräänsä suurempi teos  osoittautui hupaisaksi ja ajatuksia kieputtavaksi valinnaksi.

Teos sisältää luvut: Maa on pyöreä, Pöytä on pöytä. Amerikka ei ole olemassa, Keksijä, Hyvämuistinen mies, Terveisiä Joodokilta ja Mies, joka ei halunnut tietää enää mitään. 

Maa on pyöreä:  - Muuan mies, jolla ei ollut mitään erityistä tekemistä, joka ei ollut enää naimisissa ja jolla ei ollut enää lapsia eikä työtä, kulutti aikaansa siten, että hän mietti vielä kerran, mitä kaikkea hän tiesi.  

Hän ei tyytynyt siihen, että hänellä oli nimi, hän halusi tietää tarkalleen myös sen, miksi niin oli ja mistä nimi oli peräisin. Niinpä hän selasi päivät pääksytysten vanhoja kirjoja, kunnes löysi niistä nimensä. Sitten hän keräsi kokoon sen, 

mitä hän tiesi, ja tiesi saman kuin mekin...

 

Pöytä on pöytä:  -  Minäpä kerron eräästä vanhasta miehestä, sellaisesta miehestä, joka ei sano enää sanaakaan, jolla on väsyneet kasvot, liian väsyneet sulaakseen hymyyn ja liian väsyneet muuttuakseen ilkeiksi.

- Hän ei voinut muuta kuin nauraa, koska hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Mutta mikään hauska tarina tämä ei ole. Se alkoi surullisesti ja päättyy surullisesti. 

Harmaatukkainen mies ei ymmärtänyt enää muita ihmisiä, mutta se ei ollut vielä kovinkaan paha asia. Paljon pahempi asia oli se, etteivät ihmiset enää ymmärtäneet häntä.  Ja sen vuoksi hän ei sanonut enää mitään. Hän oli vaiti, puheli vain itsensä kanssa eikä edes tervehtinyt enää ketään.

 

Bichsel on luonut myös kiehtovan kilpailevan tarinan Amerikan löytämisestä hovinarri, Colombin - sittemmin Kolumbus,  hovissa naurua herättäneistä aikeista ryhtyä merenkävijäksi ja in spe löytää uusi maa, Amerikka. Kyseistä hanketta lähtee sitten fanfaarien soidessa toteuttamaan Amerigo Vespucci.

Ensimmäisen luvun jälkeen pysähdyin hiukka hölmistyneen oloisena makustelemaan lukemaani, mutta sitten valtasi hauskuutus mielen ja ihmisen aatoksenkulkua kyseenalaistaen  jatkoin naureskellen takakannen äkilliseen kopaukseen saakka. Nämä Lastentarinat, jotka  ovat parhaimmillaan itse luettuina ja joita on kimuranttia  näin avata,  istuvat oivasti myös aikuisen makuun kesähelteiden helottaessa makusteltaviksi. 

Herkuttelin  ajatuksella mahdollisuudesta keskustella ja vaihtaa ajatuksia jonkun teoksen lukeneen lapsen kanssa, jolloin arvatenkin syntyisi lennokasta keskustelua  molempien riemuksi...

Hyvillään &  hymysuin:

Matti Laine: "Kuolemanloukku" - ex Libris...

"Kuolemanloukku", Matti Laine, Bazar, 2022, 285 s.

"Matti Laine  (s. 1976) on helsinkiläinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Käsikirjoittajana hänet tunnetaan muun muassa Kultainen Venla-palkitusta Paratiisi-tv-sarjasta, jonka toinen kausi alkaa Ylen kanavilla syksyllä 2022. Vuosien varrella Laine on myös näytellyt useissa tv-sarjoissa, elokuvissa ja teatteriproduktioissa. 

Kuolemanloukku on kuudes osa koukuttavassa rikosromaanisarjassa, jonka päähenkilö on jääkiekkouralta laittomiin venebisneksiin siirtynyt Elias Vitikka. Sarjan edelliset osat ovat Pahojen miesten seura, Merkitty mies, Pahuuden hinta, Tappajan vaisto ja Pelon liekit." (Lievelehti)

 

 

                                                        ©Ilkka Saastamoinen
 

 

"Elias Vitikka istuu Suomenlinnan avovankilassa vuoden kakkua talousrikoksesta ja tuntee elonsa paremmaksi kuin pitkään aikaan. Etäisyyden ottaminen on tehnyt hyvää, mutta syy istua kiven sisällä ei ole niinkään hyvä. Vitikan niskassa on alamaailman langettama tappotuomio, ja majoitus Suomenlinnaan on järjestetty juttu. 

Mutta turvasäilö on vain väliaikainen. Jo ennen kuin Vitikka raottaa ovea vapauteen, hänen entinen suojattinsa jääkiekkoilija Veeti Poranen löydetään kuolleena, ja itsemurhaksi kuitattu kuolema herättää Vitikan epäilykset. Koko entinen elämä näyttää muutenkin murenevan pala palalta miehen jalkojen alta. Vain tappotuomio on ja pysyy. Vapaudesta on tullut Vitikalle kuolemanloukku. (Takakansi)

 

 

Elias Vitikka oli tuntematon suuruus, joten oli korkea aika paiskata kättä tämän Suomenlinnassa lusivan, persoonalliseksi ja vekkuliksikin mainitun kriminaalin kanssa:

Elias Vitikka:  - Kaikkien viime vuosien myllerrysten ja kivuliaiden menetysten jälkeen hän osasi nauttia avovankilan seesteisestä elämästä täysin siemauksin. Kiven sisässä ei tarvinnut liikoja miettiä. Kunhan noudatti sääntöjä ja piti päänsä alhaalla, päivät lipuivat leppoisasti eteenpäin. Päällystä, vartijat, työnohjaajat, terapeutit, päihdetyöntekijät 

- ei pahaa sanottavaa. Sonjaa ja lapsia olisi tietysti ollut mukava nähdä useammin, 

mutta heille saattoi soittaa vaikka sata kertaa päivässä. Se lievitti ikävää.

Rikostutkija Yrjänä Aulin:  - oli työssään oppinut, ettei näyttävän sisääntulon arvoa kannattanut väheksyä. Parhaimmillaan tehokas entrée riisui vastapelurin aseista ja antoi psykologisen edun, joka kantoi parhaassa  tapauksessa koko kohtaamisen ajan,

joskus päivien, jopa vuosien päähän. Jos Aulin ei olisi aikoinaan lähtenyt poliisikoulun pääsykokeisiin seuramieheksi parhaalle kaverilleen ja ollutkin heistä se, joka molempien yllätykseksi pääsi sisään, hänestä olisi voinut aivan hyvin tulla näyttelijä tai joku muu vastaava puliveivari.

 

Vallitsevan aktiviteetteja rajoittavan, joskin pumpuliinsa kietovan säätilan helliessä Kuolemanloukku oli loistovalinta! Positiivista ja  plussaa: juohea kerronta ja juonenkuljetus kulkevat rennon ja vaivattoman oloisesti, henkilökaarti on värikäs,

joten lukijan mielenkiinto pysyy pätkimättä vireillä ilman suurempia ponnisteluja tahi aivonystyröiden hierontaa, ja teos jättää mielenkiintoisen, mukava lukukokemuksen.  Laine osaa asiansa ja Vitikan kanssa kannatti sinuiksi tulla:)

Teoksen motto: -  Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää....

Leppoisasti & loivin liikkein::

"Juhannuspolulla" & "Juhannussonetti"....

 

Lämpö on kietonut meidät suojiinsa kuin hellään pumpuliin, joten lähestytäänpä alkavaa juhannusaikaa ensin tähän asti katveeseen jääneiden  E.A. Wikstenin (1849 - 1920) kesäisen runon  Juhannuspolulla kuljettamina ja toiseksi Kesä-viesti 1920, Fred Miekka Vaaran Juhannussonetin sanoin:

 

 

 

Pieni polku salainen

viekottaa mua metsän syliin,

luonto kauneuttansa

ympärilläni tuhlaa,

en kaipaa muiden seuraan

meluisiin kyliin,

olen osa metsänväen

juhannuksen juhlaa.

Pajulinnun suruisa laulu

sieluani soittaa,

juhannuskeijut ihanimmat

niityllä karkeloivat,

oravakin puun latvasta

huomioni voittaa,

                                                juhannusta lehdot järvet niityt,

                                                        salot ja vuoret soivat. 

                                              

 

Hopeisina harsopilvet hohtavat,
taivaan aurinko on kultakerässä;
metsän rantamalla kukkaterässä
kesän kaunottaret, kukat loistavat.

Ikävyyden kesän mailta poistavat
laululinnut aamun armaan erässä;
juhlan kiitoslaulun heidän perässään,
ihmislapset, miehet, naiset, lapset toistavat.

Lehtimajan koivut suvinuorina
ovat ikäänkuin lempilehdon syli,
ollen valon juhlalaulun kuorina.

Suomenmaan ja myös suuren Lännen kyliin  

 levitköhön suvisävel vuorina
     Väinön laulu, soitto, ilmojen yli!  

 

 

 

Omaan juhannusaaton viettoomme kuuluu poikkeuksellisesti tänä vuonna leppoisaa yhdessäoloa ja makoisaa ruokaa ynnä raikkaita juomia, sillä Esikoinen on luvannut hänen grillinsä tarmokkaasti tuhisevan ja lopputuloksen tiedämme vanhastaan olevan sen mukaisesti herkullinen. Ottaen huomioon Puolisonsa kauniiden kattausten, tykötarpeiden ja leipomusherkkujen korkean laadun, luvassa on hilpeää yhdessäoloa, herkuttelua ja vilkasta keskustelua. 

Huolet, murheet ja maailmanmenon  melskeen taidamme heittää hetkeksi heinikkoon;)

 

Aurinkoista, hyvän mielen juhannusta kaikille teille mukaville lukijoille, suvisävel soikoon!

 

Lämpimästi toivottaa:                                      

     

Kari Häkämies: "Linnan hämähäkki" - ex Libris...

"Linnan hämähäkki", Kari Häkämies, Crime Time, 2022, 315 s.

Kari Häkämies (s. 1956) on pitkällä politiikan ja hallinnon urallaan ehtinyt olemaan monessa mukana. Hän on työskennellyt mm. kansanedustajana, oikeusministerinä, sisäministerinä ja kansliapäällikkönä, Kunnanjohtaja on ollut Kuopiossa, Hämeenkyrössä ja Pyhtäällä. 

Kirjailijanurallaankin Häkämies on ahkeroinut. Nyt ilmestynyt Linnan hämähäkki on hänen kahdestoista romaaninsa," (Lievelehti)

 

                                                              C Petri Mast
 

"Linnan hämähäkki esittelee Kari Häkämiehen uuden poliittisen trillerin päähenkilön, Henrik Hamilon. Vaatimattomista oloista ponnistanut oikeustieteen tohtori on valittu historian nuorimpana eduskunnan perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvokseksi. 

Turvallinen virkamiestyö saa traagisen käänteen, kun Hamilon shakkikaveri, ulkomaankauppaministeri Jari Baxter, katoaa. Ystävän kohtalo hämmentää Hamiloa, joka on varma, että tapaukseen liittyy jotain perin juurin hämärää.

Samaan aikaan Venäjän suurlähetystössä vakoojantehtävässään aloitta nuori Valeri Ivanov. Tahoillaan ja toisistaan tietämättä Hamilon ja Ivanov tutkivat Baxterin katoamista ja pian heidän selvityksensä kohtaavat. Ivanov joutuu omaan Jaakobin painiinsa Venäjän nykypolitiikan moraalin kanssa. Hamilo puolestaan kutsutaan valtiosihteeriksi Valtioneuvoston linnaan, jossa hän saa poliittisen juonittelun tulikasteensa.

Ukrainan sodan kynnyksellä suomalaisen sisäpolitiikan raadollisuus kohtaa kansainvälisen vakoilun kovuuden. Toisistaan ottavat mittaa ihmisten pohjaton kunnianhimo, petollisuus, seksi ja herkkäuskoisten hyväksikäyttö." (Takakansi)

Kari Häkämiehen kirjalliseen tuotantoon tutustuin 2014 teoksen 

Erään yhtiön murha välityksellä ja tuumailin: Kyllähän Häkämies ilman muuta aihealueensa taitaa kuin myös sujuvan kirjoittamisen taidon omaa.

Tämä uutukainen on kolmilukuinen romaani politiikan häikäilemättömyydestä, vakoilusta ja ystävyydestä Ukrainan sodan varjossa eli ajankohtaisuutta tiheänään ilmassa:

 

- Suomalainen rikollisuus oli jakautunut samalla tavalla kuin muukin yhteiskunta. Pienen, mutta entistä kovemmiksi käyvien ammattikonnien vastapuolena oli syrjäytyneiden luusereiden sekalainen seurakunta. Heidän tekemänsä rikokset olivat tyhmiä päähänpistoja, viinan tai huumeiden aikaansaannoksia. 

Vankilassa he eivät muuttuneet miksikään, vaan jatkoivat rötöstelyään heti vapaaksi päästyään, kun muutakaan elämää ei ollut. Kierros oli monen kohdalla alkanut jo kymmenvuotiaana. 

- Ivanov muisti, kuinka presidentti Vladimir Putin oli sanonut petturuuden olevan pahinta, mitä ihminen saattoi tehdä. Maan johtaja oli käyttänyt  myyriksi ryhtyneistä ulkoministeriön virkamiehistä nimitystä sika. Hän oli korostanut, 

että petturit jäisivät kiinni ennemmin tai myöhemmin. Ja rangaistus tulisi olemaan kova.

 

-  Olen täysin pudonnut kärryiltä, Kaisa nauroi. - Jonkun verran keskustelua on herättänyt pääministerin uusi valtiosihteeri. Sekaantuu kuulemma joka asiaan. Vihaisimmat nimittävät häntä Linnan hämähäkiksi.

-  Max Popovin "testamentti" Valeri Ivanoville: Laitathan mieleen kaksi opetusta. Maxim Gorki: Menneisyyden vaunussa ei matkaa pitkälle, Urho Kekkonen: 

On elettävä ajassa jäämättä sen vangiksi."

Politiikka ei lukeudu ykköskiinnostuksen  kohteisiini vaikka toki maailmantapahtumia aktiivisesti seuraankin. Silti Häkämiehen teksti ei tuntunut lainkaan tympeältä eikä pitkäveteiseltä, vaan hänen selkeäsanainen tyylinsä paikoin tuttuine, ilahduttavan räväkköinekin ilmaisuineen toimi hyvin, 

joten tästä hypystä tuntemattomaan sukeutui shakinpeluineen yllättävän kiinnostava. Positiivisesti eleetön, tasapainoinen ja loppuun asti ajateltu dekkari/romaani, poliittinen trilleri, josta muodostui laadukas lukukokemus!

Jussia ootellessa Hämä-hämähäkkiä hyräilee:  

Jarkko Sipilä: "Kahdesti tapettu" - ex Libris...

"Kahdesti tapettu", Jarkko Sipilä, Crime Time, 2022, 319 s.

"Jarkko Sipilä  ( 1964 - 2022) oli helsinkiläinen toimittaja-kirjailija. Hän työskenteli rikostoimittajana kolmekymmentä vuotta, ensin Helsingin Sanomissa (1991-1996) ja sen jälkeen MTV Uutisissa (1996-2022). Hän ehti saada tämän Takamäki-sarjan 22.teoksensa lähes valmiiksi. Se viimeistelivät postuumisti tytär Annika Sipilä, kustannustoimittaja Nina Gimishanova sekä kirjailija Hannu Nykänen.

Sipilä kirjoitti myös novelleja, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia. 

Hänen dekkareitaan on käännetty englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi.  (Lievelehti)

                                                              ©Timo Ahola

                                                        

 

"Koiran ulkoiluttaja löytää Paloheinän metsiköstä pahoinpidellyn ja puukotetun miehen ruumiin. Komisario Kari takamäen ryhmä ryhtyy selvittämään juttua, 

joka muuutuu aina vain oudommaksi, kun surmatun miehen henkilöllisyys selviää. Hän oli kadonnut vuonna 2013 ja ehditty julistaa jo kuolleeksi.

Nyt metsästä löytynyt ruumis on kuitenkin vain muutaman päivän vanha. Takamäen käsissä on monimutkainen rikosvyyhti, jollaista hän ei urallaan ole aiemmin kohdannut." (Takakansi)

 

 

Jarkko Sipilä oli kotimaisen dekkarikirjallisuuden todellisia ikimiehiä, jonka taito kuvata sekä rikollismaailmaa että poliisityön arkea, puurtamista ja etenemistä on ollut uskottava ja kiinnostava tarjoten lukijoilleen herkullisia tuokioita vuosikymmenten ajan.

 

Edellisen kerran  tapasimme teoksen Pelontekijät  tiimoilla viime vuonna näissä merkeissä: Sipilä osaa asiansa eikä tämä sarja lukemalla kulu.

Hän ei turhia lavasteita rakentele eikä ylimaallisiin fantasioihin hurahda saati brutaaleissa käänteissä liikoja piehtaroi vaan tarjoaa miellyttävän ja todentuntuisen kattauksen poliisiarjesta muuttuvine nykytrendeineen ja rikollispiirteineen. 

 

Sama pätee tämän uutukaisenkin suhteen, mutta annetaan tekstin puhua puolestaan:

Meinaatko, että toimittajat osaisivat yhdistää tapauksen vanhaan katoamiseen? Takamäki naurahti. - Siihen ei menisi tuntiakaan. Jos rikostoimittajat olisivatkin unohtaneet Honkasen katoamisen, se muistettaisiin kyllä jollain netin keskustelufoorumilla. Sieltä se pompahtaisi laajempaan tietoon.

- Iso uutinen kieltämättä, jos kadonnut ja jo kuolleeksi julistettu löytyykin vuosia myöhemmin murhattuna.  - Kuka murhasi kuolleen  miehen? Takamäki sanaili iltapäivälehdenlööppiä.

 

Pahin vihollinen:  -  Rikostutkijan pahin vihollinen oli aika. Menetetty aika merkitsi kadotettua totuutta. Se johti helposti kiireeseen, jolloin tutkijoiden harkinta usein petti. Silloin helposti hosuttiin, sählättiin ja tehtiin virheitä.

 

Maailma:  oli muuttumassa. Vanhan liiton miehet katosivat ja tilalle tuli nuorta väkeä, jonka toimintatavat poikkesivat huomattavasti heidän tavoistaan. Rikollisessa maailmassa se tarkoitti kovilla panoksilla pelaavia ulkomaalaisjengejä ja tyyppejä, jotka osasivat tehdä bisnestä pimeässä verkossa. 

Mutta väkivalta ei muuttunut. Se kuului olennaisena osana kuvioon niin vanhassa kuin uudessa maailmassa...

Ote Annika Sipilän esipuheesta:

 Hyvä lukija:  Kirjoista saakin tarkan kuva suomalaisen oikeusjärjestelmän toiminnasta. Niinkin tarkan, että lainvartijat ovat kertoneet odottavansa kirjoja jännittyneinä siitä, mikä poliisin tutkintakeino tällä kertaa paljastuisi rosvoille. 

Jarkko Sipilä on sanansa asettanut asiallisesti ja antoisasti sekä kiinnostavasti kuten aina. Lukijana osalleni jäävät vilpittömät sanat: kiitos  pitkäaikaisesta ja hyvästä seurasta sinne tuonilmaisiin tai missä ikinä tähtenä yötaivaalla kirkkaasti tuikitkaan:

Titta Kurki: "Mielenväänteitä ja hajakokoja" - ex Libris...

"Mielenväänteitä ja hajakokoja", Titta Kurki, Aurinko Kustannus, 2022, 123 s.

"Titta Kurjen Mielenväänteitä ja hajakokoja -kokoelman aforismit ovat elämänläheisiä, koetun makuisia. Niissä käsitellään niin mennyttä kuin pohdiskellaan tulevaa. Humoristisestikin. Kokoelma voitti Suomen aforismiyhdistyksen Mirkka Rekola -aforismikilpailun 2020. 

- Kohdata itsensä silmästä silmään, tervehtiä ja ihmetellä kuinka kaksi niin erilaista mahtuu samaan kuoreen. - Olo ei kevene, vaikka murenisi pala palallta." ( Takakansi)

                                                   ©Suomen aforismiyhdistys

 

 

"Hetken vangitseminen ja pukeminen sanoiksi toiset toistensa seuraan on kiehtovaa, Sanat ovat arvokkaita erikseenkin, mutta yhdistäen voimansa ne ovat vahva kokonaisuus. Lauseita voi pyöritellä loputtomiin niiden kulumatta. 

Ne herättävät pohtimaan tai vain ilahtumaan oivalluksesta. Ajatusten välähdyksiä tarttuu itseen aina, kun mieli on avoin. Myös vaihtelevat tunnetilat herättelevät syövereissämme uinuvia ideoita. Niitä voi sitten poimia samalla miettien niiden käyttökelpoisuutta. Jokaisessa hetkessä on jotakin ikuistamisen arvoista, 

mutta sen esille tuomisessa on riskinsä. Saattaa paljastua ajattelevaksi ihmiseksi." (Johdanto)

 

Aforismit ovat mielenkiintoisia ja makoisia pikkupureskeltavia etenkin nyt,  kun on peräkkäin toinen varsin vikkelä viikko meneillään, teos istui kuin  nyrkki nenäpäähän vallitsevassa menokengän vipatuksessa. vieden ajatukset tuokioiksi pois aikataulutetusta laveimmille vesille. Kooste on jaettu lukuihin: XL, S, XS, M, XXL ja L, joista muutamia, tervetulleita  satunnaisia maistiaisia makusteltaviksi:

 

- Herättyäsi pudota ankkuri tämän päivän pohjalle, se pitää sinut hetkessä  

 

-  Itsensä kohtaamisessa saattaa piillä jopa uutuuden viehätys.

 

-  Jos ottaa antamatta itsestään täyttyy itsestään.

 

-  Jos haluat lakaista maton alle, valitse edes kaunis matto. 

-  Hiljaakin luetun kirjan sivuilta sanat menevät hiirenkorville.

-  Taitoa vaatii kävellä sekä suorana sieltä, mistä aita on matalin.

-  Jokaisella on oma tyhjä tilansa, jonka täyttää löytämällään muistolla.

-  Sellainen ihminen on kaunis, jonka jokaisesta askeleesta kasvaa kukkasia, jokaisesta lauseesta pyrähtää perhosia ja jonka poskilla kimaltaa aurinkokuivatut kyyneleet.

 

Mainio ja pilkesilmäinen teos! Vaikka tuo viimeinen taitaa kuulua mahdollisesta kilvoittelusta huolimatta sarjaan Pia desideria, mutta yrittänyttä ei laiteta ja josko edes seuraavaan yltäisimme, niin sekin riittäisi:

- Kun avaat sydämesi oven katso, että olet itse kotona... 

Pidetäänpä visusti mielessä:

Kesä saapui luontoon...

ja meidän isovanhempien sieluun ja sydämeen tavattuamme pitkästä aikaa jälkipolven kolme perhekuntaa  peräkkäin riemukkaiden viiden päivän sisään: 

Keskikesällä

Tähän on ihana oikaista.
Kallion kämmenelle.
Alastomana.
Uimasta päästyä juuri.
Otsalla vielä
märkien hiusten liuta.

Tässä on kesä.
Vieressä, yllä ja eessä.
Neilikan terissä telmien.
Mansikan punassa posket.
Ilojaan ilmoille huutaen
lauluna rantarastaan.
Kurotat kätesi vain
ja kas — se on kesää täynnä!

Tässä on ihana olla.
Kesäkiireitä katsella muurahaisten.
Tämä on onnea, tämä.
Katsella.
Aatoksitta.
Taivas telttana yllä
niinkuin sininen silkki.
Katossa huikean kiiltävä kultaraha.
Uuno Kailas

 

 

Nuori sukupolvi on nuoli, vanhempi on keula. (John Steinbeck) 

 

Mummous on lahja. Sen eteen ei voi itse tehdä mitään. Se on yllätys ja ihmeellinen juttu. Se on myös syli ja suurta välittämistä puolin ja toisin.  

(Vappu Taipale)

 

 

Tästä ylimääräisestä elämän suomasta  bonuksesta  sekä ratevasta ja hauskasta seurasta, saamastamme avusta ja teknisestä tuesta ynnä sekä kesäkortista että aiemmista lempiväriemme mukaisesti taiteilluista, käytössä kuluneista  kirjanmerkeistä samoin kesätoivotuksin ilahtuneena ja  kiitollisina:

 

aurinkoa & iloa:

Valtteri Mörttinen: "Mutta suurin niistä on raha" - ex Libris...

 "Mutta suurin niistä on raha", Valtteri Mörttinen, Crime Time, 2022, 346 s.

Valtteri Mörttinen  (s. 1989) on toimittaja ja tietokirjailija, joka vie esikoisromaanissaan lukijan matkalle urbaaniin päihdehelvettiin ja pimeille markkinoille, joissa rosvon ja poliisin välinen rajaviiva on seitinohut - jos sitäkään. Hänen rikollinen maailmansa on kuin James Ellroy olisi eksynyt nordic noirin tyyssijoille." (Lievelehti)

 

                                                         C Harri Hinkka

 

 

"Espoolainen taksiyrittäjä Matti Virtanen myy heroiinia, koska hänen alkuperäinen elinkeinonsa on tapettu. Arveluttavien liikekumppaniensa kanssa hän tekohengittää kuihtuvaa huumeiden kivijalkakauppaa, jossa asiakas kohdataan kasvokkain ja maksut suoritetaan käteisellä. 

Helsinkilänen rikosylikonstaapeli Ailon Rajakari jäljittää murhaajaa, 

jonka löytymistä kukaan muu ei näytä haluavan. Hänen maineensa ja metodinsa ovat karkottaneet sekä nuoremmat kollegat että viestintästrategiasta huolestuneet esimiehet. 

Valtteri Mörttisen jännityssatiiri seuraa television kasvattamia sukupolvia lain molemmilla puolilla, kun he yrittävät internetin ja pandemian vääristämässä vieraassa todellisuudessa löytää tiensä täyttymykseen ja rikkauksiin, 

mutta matkaavat tietämättään vain kohti tuhoa." (Takakansi)

 

Valtteri Mörttinen on tähän asti pysynyt minulta visusti katveessa ja uteliain tuntein lähdinkin tutkimaan hänen ilkikurista "teesiään": Mutta suurin niistä on raha ja sitä, kuinka se suhtautuu ikiaikaiseen, totuttuun mutta suurin niistä on rakkaus -versioon. Entä risteävätkö nämä kenties jollain oudolla ja yllättävällä tavalla?

Teos, joka sisältää neljä osaa ja epilogin,  on lähinnä eräänlainen taksinkuski 

Matti Virtasen life stoori ratkaisuineen, joilla hän pyrkii parempaan ja rahakkaampaan elämään innovatiivisin, mutta kyseenalaisin keinoin.

 

- Uljas tšekkiläinen ratsu hirnahti käyntiin. Kuljettaja epäili hirnahduksen lähteeksi löystynyttä lisälaitehihnaa, muttei vaivannut aiheella päätään, sillä ääni loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

- Matti Virtanen - Virtasen Matti - oli aina tiennyt olevansa nimeään myöten mies, jollaisia löytyi satoja tuhansia, mutta hänen näkemyksensä mukaan tavanomaisuus ei ollut miehessä valmistusvirhe vaan voimavara. 

 

- Maksava asiakas sai sen, mitä tilasi, ja hän saattoi luottaa, että Matti veisi hänet perille nopeasti ja yhtenä kappaleena. Samaa luottamusta ei ainakaan hänen kirjoissaan herättänyt taksikuski, joka tilattiin sovelluksella, saapui sateenkaaren värein maalatulla mikroautolla ja ilmoitti nimekseen joko Täpläperho Tiitiäinen tai Mahmud Mennen von Tullen...

Jaa-a, paljon on virrannut vettä siitä, wanhoiksi hyviksi ajoiksikin noita voisi ehkä kutsua, jolloin vossikat  eli  issikat (klik)   ryhdikkäine hevosineen värittivät Helsingin katuja jättäen "äitienpäivälahjoja", kuten  kirjailija Kyllikki Mäntylä näitä tapasi kutsua, nupukiville jälkeensä...

 

Ailon & Matti:  -  Poliisi ja rosvo istuivat kiven reunalla rinnakkain ja katselivat, kuinka mitättömät aallonpoikaset haihtuivat lyhyelle rantahiekkakakaistaleelle. 

He tunsivat kummaa yhteyttä, Liekit lämmittivät ja valaisivat kylmää sumuista syysiltaa. Ikivanha kilpajuoksu, ja tässä oli maaliviiva.

 

Mörttisellä on tuore tapa kirjoittaa: sarkastinen ja humoristinen, mutta samalla realistinen tekstinluonti ja juonenkuljetus tuottavat mainiota tulosta.

Lukiessa ei välillä tiedä, laskeeko hän leikkiä lukijan kustannuksella ja luo parodiaa, kun kuitenkin hyvän dekkarin kaikki ominaisuudet ovat olemassa ja juuri tämä tekee dekkarista erityisen kutkuttavan, joten tämä tyttöhän täpöillä  teoksesta tykkäsi!

Ja suurin niistä on...

Jarkko Stenius: "Portsari" - ex Libris...

"Portsari", Jarkko Stenius, Like Kustannus, 2022, 275 s.

"Jarkko Stenius (s.1972) on entinen thainyrkkeilijä ja portsari, josta tuli kirjailija. Teoksissaan Nyrkkisankari ja Nyrkkisankarin paluu hän kuvasi kovaa tietään Ranskan muukalaislegioonasta thainyrkkeilyyn kansainväliselle huipulle ja lopulta mielenrauhan löytämiseen. Stenius on kirjoittanut myös kolme toimintaromaania." (Lievelehti) 

 

                                                            ©Like Kustannus
 

"Kessu on helsinkiläinen kovaksikeitetty portsari, joka tekee pimeästi kaikkea muutakin turvallisuuteen - tai pikemminkin turvattomuuteen - liittyvää. 

Kun Kessu alkaa auttaa väkivaltaisesta menneisyydestä irti pyristelevää Jennaa ja tämän poikaa, hän saa peräänsä raakalaismaisen albaanimafian. 

Vaarassa on Kessun ja Jennan lisäksi myös Kessun lapsuudenystävä, ja yöt ovella muuttuvat veriseksi selviytymiskamppailuksi. Mutta rakkauden puolesta kannattaa taistella." (Takakansi)

 

 

Edelliskerran Steniuksen matkassa tuli kuivailtua silmiä  Lapsisotilaan kyyneleet -nimisen teoksen myötä kommentein: Erikoispisteet heruvat vauhdikkaan menon ja kerronnan lisäksi vahvan roolin luomisesta Valeriyalle  taistelijana pistooli kädessä ja machete toisessa  miesten rinnalla ja lapsisotilaiden dilemman ratkaisemattomuuden esiin nostamiselle!! 

 

Portsari puolestaan on uuden trillerisarjan avausosa, joten mielenkiinnolla heittäydyin sukeltamaan kyseisen ammattikunnan tyystin tuikituntemattomaan maailmaan muutoin kuin asiakaspuolisena. Tämän teoksen osat ovat: Moukari, Pyöveli ja Pelastaja. 

Aloitetaanpa Masan, virkavallan edustajan puheenvuorolla:

 

Koskinen:   - Multa ei todellakaan löydy ymmärrystä sunlaisille", se sanoo. 

"Sä syytät maailman pahuudesta muita ja luulet olevasi joku tuomari. 

Mutta sä olet pelkkä nilkki, joka purkaa oman pahan olonsa muihin.

-  Kyllä me sut vielä napataan", Koskinen sanoo ja hymyilee muka viekkaasti. "Tajuatko sa, että meillä on erikoismiehiä, jotka soluttautuvat vaikka mihin. 

Sulle tulee vielä pitkä kakku."

Kessu:  - Helsinki on mun koti. Kaupunki, johon olen juurtunut, se on paikka, 

josta kaikki alkoi. Työ vie mua muihinkin kaupunkeihin, mutta Helsinki on mun veressä. Tunnen kaikki paikat, muistan katujen nimet ulkoa, en tarvitse navigaattoreita enkä muitakaan härveleitä kun liikun täällä.

Tämä on Kessun värikäs tarina. Kessun, joka silmäilee myös joutessaan  rintamamiestalossa asuessaan iltalukemisekseen Sun Tzun Sodankäynnin taitoa, oppiakseen vai kaiken varalleko? 

On helppo uskoa ja ymmärtää, että fyysisten ominaisuuksiensa ja taitojensa lisäksi portsarit  ovat aikamoisia ihmistuntijoita, ja että he uransa varrella ovat nähneet ja kuulleet liki kaiken, sen seitsemän meriselitystä sekä omaavat tarkan psykologisen silmän.

 -  Maailma ei aina ole oikeudenmukainen, hyville ei aina käy hyvin ja hyvät teot eivät välttämättä johda hyvään, senkin olen joutunut oppimaan. Ainoa mikä on varmaa, on muutoksen jatkuvuus...

Stenius on kirjoittanut suorasanaisen, ronskimman ja räväkäämmän puoleisen sekä vauhdikkaan toimintadekkarin, joka kuten asiayhteyteen kuuluukin, turhia korulauseita viljelemättä istuu teemaansa mukaisesti kuin nyrkki nenänpäähän!

- Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa...

 Näin on:

Kalle Tamminen:" Aallot lainehtivat ontuen" - ex Libris...

"Aallot lainehtivat ontuen", Kalle Tamminen, Kulttuurivihkot, 36s.

"Kalle Tamminen: (s. 1990) on valkeakoskelainen kirjailija, jolle suomalainen lyriikka ja suomalainen luonto ovat suuria inspiraation lähteitä.   

Aallot lainehtivat ontuen on hänen seitsemäs runokokoelmansa. " (Takakansi)

                                                          ©Kalle Tamminen

 

"Koskettavia runoja syrjässä olemisesta, melankoliasta, elämän viiltävyydestä – ja silti myös kauneudesta.

Terassilla 
kauniit ihmiset katsovat 
täydellistä maisemaa 
näyttöjen lävitse. 

Runoteoksen kertoja on kaukana tällaisten ihmisten maailmasta, heidän selfhelp-opuksistaan ja tekopirteydestään. Hän pohtii, mitä kertoa heille. Tunnelmat ovat tasaista mollia ja laulut surullisia. Mutta rauha ja ilo ovat lopulta löydettävissä." (Takakansi)

 

 

Uusi runoilijatuttavuus on aina ilo löytää, joten katsotaanpa kuinka ajatuksemme ja tunnetilamme synkronoivat ja josko toisiaan sivuavat aloittaen koosteen nimirunosta:

Tupakan mitta

ei ole 

unelmieni pituus.

Lapsena istuin 

tällä samalla kivellä

paeten lapsen pelkoja.

Se alkaa 

käymään pieneksi

pinta sileämmäksi.

Aallot lainehtivat ontuen.

Mutaisen pohjan päällä

kelluvat vaahtopäät

eivät lohduta

kuten muksuna.

 

 

Niinpä: se kultainen lapsuus, josta kuitenkin  edelleen - onnellista kyllä -

on  jäljellä paitsi kultaiset/kultaantuneet  muistot myös tuon merelle horisonttiin tuijottelemaan unohtumisen riemu ja sielua  eheyttävä vaikutus.

 

Anna itsesi - ote:

Ojenna kätesi 

koskettamaan villikukkia,

tunne niiden elinvoimaisuus,

päästä  katseesi

haahuilemaan taivaalle,

näe pilvimuodostelmissa unelmasi. 

 

 

Pilvipaimenessa olo on edelleen omassa ohjelmassani sen rentouttavan ja mielikuvitusta ruokkivan vaikutuksen vuoksi, nautinnollista puuhaa...

 

Vaaran päällä -  ote: 

Vaaran päällä

lapset ihmettelevät

isoa metsää,

se saa minut hymyilemään vilpittömästi.

Toivon, että nuo

haltioituneet pienet ihmisenalut

oppivat elämään tämän kaiken

haurauden vaatimalla tavalla.

Jokunen alatyylisyys esim. runossa Jeesus levittää kätensä särähti korvaan,

mutta summa summarum: tämä Kalle Tammisen sivumääräänsä suurempi kooste ilahdutti ja kohtasi esteittä tyytyväisen lukijansa sekä istui saumattomasti sateen ropinaan ikkunaruutuja vasten. Kiitos!

 Pienimuotoinen on kaunista: