Mustarastas siis heläytti ensihuilunsa iloksemme illan hämäränhyssässä kuluneella viikolla. Se vaan nyt on omaa luokkaansa, numero uno: täällä ollut aina aiemmin aamun ensimmäinen kuulohavainto, kotona merkki siitä, että pahin vuodenaika on takanapäin.
Musiikki: Uruista jo aiemmin. Viulu soi entiseen malliin puhdasta barokkia. Genre ei kyllä edelliskauden laajan kattavasta repertuaarista huolimatta hevin avaudu, mutta kenties tulevina viikkoina löytyy avain tähänkin oveen. Tässä aamuyöstä havahduin hätkähtäen siihen, jotta hiljaisessa yössä soi huilu. No, onneksi ei sentäs harppu totesin pistämättömällä mummologiikalla ja ei kun tohvelit tassuihin, aamutakki ylle ja terassille tähtikirkkauteen kuulolle. Kaunista!
Viereisessä rakennuksessa sijaitsevasta Belenistä, jouluseiminäyttelystä kantautuu ihokarvat nostattavaa, pompöösiä Ave Mariaa ja oitis perään rallattaa Jingle Bells. Folklorea marssii erilaisissa kulkueissa torvet soiden ja rummut paukkuen, vimoiseksi 16 kappaletta joulupukkeja. Kaksi voisi laskea etanoliharhaksi, mutta kuuteentoista tarvitaan raittiinreipasta habitusta.
Kiertelevät katusoittajat tarjoilevat sekalaista evergreeniä ja TOP-20 tulee sopivalla desibelillä tajuntaaan kantakuppilassamme, Cafe Azucarissa. Eilen stressattuamme itseemme käytännössä 1,5 päivän ajan sinkoilemalla toimimattoman nettiyhteyden vuoksi ro-ro:na akselilla Movistar - PC Doctor edessuntakaisin ilahdutimme asian tultua hoidetuksi oitis tuopposella Vaaria poikkeamalla pikaisesti Festival de la Cerveza Dorada-festareilla ja Mummoa parin riemastuttavan biisin verran, jotka yllättäen päräytti ilmoille riemastuttava rokkibändi.
Meille tämä laaja tarjonta passaa vallan mainiosti, musiikki kun on tärkeä ja rakas osa elämäämme ja onpahan hyvää treeniä Uuden Vuoden ja Karnevaalien railakkaisiin rientoihin, jolloin sokka on irti läpi yön...
Näitä on istutettuina hulppeat 10.000 kpl:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti