Ihan puskista...

keskeltä kauneinta kesäntaiton luontoa tulimme nauttimasta raikkaasta ja puhtaasta ilmasta, pääskyjen liidosta taivaalla, mustarastaan huilun soinnista ja käen sinnikkäästä koko päivän kestävästä kukunnasta sekä puulämmitteisen saunan leppeistä löylyistä.

 

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt —

Saima Harmaja

 

Järvellä uivat joutsenet, kanadanhanhet ja muut vesilinnut, hirvi puhisi pensaikossa tarmokkaasti vasojaan ruotuun kutsuen ja siitepölylautat kultasivat  rantojen reunat siinä missä voikukat pellot. Oli kurki tuijottamassa tienpenkalla ja peuratkin vilahtelivat metsänreunassa.

Kaunokaiset piristivät pihanurmikon suvää vihreyttä.

Jottei elo olisi pelkkää auvoa inhokkina tulivat metsälenkeillä iholle tsiljoonat hyttyset ja jokunen mäkäräkin pyrki ottamaan osansa,  mutta huppu suojasi paljolta.

Vesi oli kuulemma liian lämmintä (??) vakuutti Kanssakulkija, uskokoon ken tahtoo, mutta minä tyttö tyydyin suihkun tuomaan virkistykseen...

Antoisa reissu Luontoäidin koskaan pettämättömässä sylissä teki tehtävänsä, sielu puhdistui, mieli rauhoittui ja runsas liikunta teki eetvarttia kropalle. 

Ennen kaikkea kaukana oli kavala maailma, mutta kotiin  - kuten aina - oli hyvä palata lomaselta sarjasta: on palattava voidakseen lähteä ja v.v.

Pilvipaimenessa viihtyi:

Risto Kormilainen: "Ukki, ooppa leppäkerttu" - ex Libris...

"Ukki, ooppa leppäkerttu!", Risto Kormilainen. Väyläkirjat 2023.

"Risto Kormilainen (klik)on viiden lapsenlapsen isoisä, jonka runot ovat elämänmakuisia ja täynnä iloa lastenlasten kanssa peuhaamisesta. 

Kormilainen on julkaissut vuodesta 1976 alkaen yli viisikymmentä teosta." (Kustantaja) 

 "Isovanhemmat ovat tänä päivänä entistä enemmän lastenlasten elämässä. Työelämän monimuotoisuus sekä epäsäännöllisyys, äkilliset sairastumiset ja muutokset tarhassa tai alakoulussa tekevät elämästä yllätyksellistä. 

Silloin tarvitaan isovanhempia jakamaan arjen kuormia ja taakkoja.

Isovanhemmuus on iloinen asia ja elämä lastenlasten kanssa virkistävän luovaa, mutta myös vaativaa. Näissä tilanteissa syntyy yhteisiä kokemuksia, jotka kantavat ja kannattelevat läpi elämän.

 

Tämän kokoelman runoissa matkataan syntymän ihmeestä kuralätäköiden äärelle elämää tarkkailemaan, ollaan piilosilla ja pidetään hauskaa. 

Lasten kanssa nauru on herkässä ja leikkimieli jokaisessa kohtaamisessa luo riemun jokaiseen päivään." (Kustantaja)        

                                          

 

 

 

Teos sisältää kuusi lukua, joista viimeisessä Kormilainen käsittelee suhdettaan omaan Ukkiinsa ja tekee sen ihastuttavalla herkkyydellä muistoja vaalien. Naiseudesta ja Isoäitiydestä on runoiltu ja kirjoitettu paljon, 

mutta annetaanpa nyt kerrankin puheenvuoro  ja ääni myös miehille, Ukeille:

- Ooppa ukki leppäkerttu!

- Mitenkä sitä ollaan leppäkerttu?

- No meet silleen pieneksi.

     Mitenkähän kahdeksankymmentäviisi kiloa

          saan pieneksi leppäkertuksi.

Ei muuta kun makuulleen,

    jalat koukkuun ja kädet rinnan alle.

- Kahdeksankymmentäviisipistepirkko se tässä

    könöttää olohuoneen karvalankamatolla.

Hmmh... enemmän sinä kyllä karhulta näytät!

 

 

Niinpä, ei se aina ole helppoa kertyneillä kokemuslisillä kropan notkeasti taipua kaikille mutkille, mutta aina on ukeille luontevaa lähteä mukaan leikkeihin, antaa mielikuvituksensa lentää liihottaa ja tehdä parhaansa yhteisen ilon ja riemun maksimoimiseksi.

 

 

Sienimetsä alkoi heti mummulan navetan takaa.

Lehtomainen metsä oli satuja täynnä.

Ukki keräsi sieniä

minä muistoja

   toin aina täyden sangollisen.

 

Ja näihin omiin Ukkina olon  kertyviin muistoihin liittyvät ja nivoutuvat ne omat, lapsuudenaikaiset noilta koskaan päättymättömiltä kesiltä, jolloin kirmailtiin villeinä ja vapaina pitkin maita ja mantuja, käytiin unisilmin Ukin kanssa aamu-usvaisella merellä verkkoja nostamassa tai pelmahdeltiin sienimetsään kori iloisesti käsivarrella keikkuen. Muistoja, jotka parhaimmillaan kantavat jokaista ikäpolvea vuorotellen.

Hauska ja huumorintajulla sekä lämpimällä otteella kirjoitettu riemukas kooste ukkina olon riemuista, ajatuksista ja elämän eteenpäin kulusta, jota voi lämpimästi suositella kaikille ikäpolville ja joka sopii erinomaisesti myös lahjakirjaksi ukkistatuksen tilanteesta riippumatta, sillä lukemisesta nousee hymy huulille, omat muistot kirkastuvat ja hyrähtää lämmin varmuus kiitollisuudesta ja siitä, että elämä todella on se ihmeellinen seikkailu kahden ikuisuuden välissä kuten meidän Mummon motto kuuluu:)

Hyvillä & hymyssäsuin mielin naputteli.

Karin Fossum: "Helvetintuli" - ex Libris...

"Helvetintuli/ Helvetesilden", Karin Fossum, Johnny Kniga, 2023, 255 s., suomentanut Tarja Teva.

"Karin Fossumin (s.1954)  kirjojen tunnetuin henkilöhahmo on rikoskomisario Konrad Sejer, jonka seurassa suomalaisetkin lukijat ovat voineet viihtyä aina 1990-luvun lopulta lähtien. Siinä ajassa on Sejerin uskollinen seuralainenkin ehtinyt vaihtua. Frank-koira on Sejerin nykyinen silmäterä. Fossum on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, joihin lukeutuu myös Suomen Dekkariseuran Ulkomaisen Kirjallisuuden Kunniakirja." (Lievelehti)

                                                          © Arild Sønstrod

 

 "On heinäkuun alku, lämmin kesäpäivä. Maatilan ruosteisesta asuntovaunusta löytyy kaksi raa’asti murhattua ihmistä. Äiti ja poika, kummassakin neljä veitseniskua. Ruumiiden vierestä löytyy verinen veitsi, ilmeinen murhaväline. Surma-aseen lisäksi poliisin ainoa johtolanka on yksi verinen jalanjälki.

Tältä pohjalta Konrad Sejer pyrkii päättelemään, onko kyseessä pikaistuksissa tehty tappo vai harkittu murha. Ja miksi nainen ja hänen poikansa ovat asuntovaunussa? Entä kenellä on ollut motiivi murhata nämä harmittomilta vaikuttavat ihmiset?" (Takakansi)

 

 

Edellisestä Fossumin Konrad Sejeristä on vierähtänyt tovi jos toinenkin, joten lähdetäänpä liikkeelle pääparin nykytilanteesta tärkeysjärjestyksessä tietty:

Frank-koiran ja Sejerin  miljöö: - Frank makasi pöydän alla, jonne laitetun peiton se möyhi aina pesäksi ennen kuin kävi nukkumaan. Sejer meni ikkunaan. Työhuoneesta avautui näkymä joelle, jota näin heinäkuussa liikennöi valtava määrä kaiken kokoisia veneitä sekä muutama innokas meloja. Hän näki joutsenperheen ja vanhan miehen, joka ruokki lintuja leivänkannikalla, ja muutaman lapsen uimassa jääkylmässä virtauksessa.

 

Sejer:  -  oli puolivälissä kuuttakymmentä, pitkä, hoikka harmaa mies, 

jolla oli terävät piirteet. Naiset kääntyivät edelleen katsomaan häntä, kun hän kulki kaupungilla. Hän tiesi, että hänen täytyisi lopettaa työt muutaman vuoden kuluttua, sillä toiset olivat valmiina tarttumaan vastuuseen. Ajatus eläkkeelle jäämisestä ärsytti häntä silmittömästi. Miten hän saisi aikansa kulumaan?

Istuisi parvekkeella viskilasi kädessään, kuuntelisi Monica Zetterlundia ja kävisi kävelyllä Frankin kanssa?

 

Näistä mietteliäistä tunnelmista starttaa tiivis mystisen murhatapauksen ratkaisun etsintä: mikä on ollut teon  perimmäinen motiivi, mitkä olosuhteet,  ne varhaisetko ovat johtanet tähän brutaaliin lopputulemaan?  

Sympaattinen Sejer on teoksen kantava voima ja kaiken kaikkiaan sekä henkilökuvaus että juonen kuljetus sujuvat Fossumilta vankalla ammattitaidolla kuvaa hän sitten itse tutkintaa, henkilöitä tahi elävästi kerrottua kodin-/vanhustenhoitajan kirjavaa asiakaspiiriä kaikesta kitisevine, natisevina ja kaikkeen tyytymättömine tai herttaisine kahvin- ja pullantuoksuisine asiakkaineen lemmikkikoiria ja kissoja unohtamatta.

 

Kirjailija  ei tyydy vain juonen kuljetukseen vaan  itse poliisityön kuvaamisen jäädessä pienempään rooliin hän etsii ja löytääkin syitä ihmisten toiminnalle niin hyvässä kuin pahassakin, näkee tapahtumaketjujen askeleittaisen kulun, jota tässä tapauksessa johtaa ikäviin ja dramaattisiin seurauksiin

Mukavaa ja laadukasta  kesälukemista näin sateen luontoa  hemmotellen ropistessa ikkunoihin puhdistaen ilmaa katu- ja siitepölyistä sekä antaen vauhdikkaasti etenevälle keväälle uutta puhtia kasvuun ja kukintoihin.

Fossumin ja Sejerin ynnä Frankin matkassa vaivatta viihtyi:

Äitienpäivä a.D. 2023

Meistä ihmisistä ja naisista on moneen rooliin, joista äitiys ja mummius ovat yksi, ei itsestään selvä sellainen; 

 "Nainen on syntynyt äidiksi, rakastajattareksi, vaimoksi, sisareksi, hän on syntynyt edustamaan yhteyttä, yhteisyyttä, kanssakäymistä, hän on syntynyt elämänantajaksi, ei hulluudenkylväjäksi." -

Anaïs Nin

 

 

 Isoäidin silmissä asustavat sukupolvien katseet, ne jotka ovat ennen häntä kätkeneet ja vuodattaneet kyyneleitään, kysyneet ja kimaltaneet hymystä ja joissa elää hymyn ja kyynelten jatkuvuus, nauru, ilo ja suru, kysymykset ja lannistumattomuus. – Eeva Kilpi: Kiitos eilisestä, 1996 –

 

 Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu
olemaan hyvä." - Eeva Kilpi 

 

 "Liehu lapsi, hypi mummo,
on riemun raikkahin aika." - Eeva Kilpi 

Rehellisyyden nimissä taitaapi näillä kokemuslisillä varustettuna - jo ihan Kanssakulkijan verenpaineenkin  pitämiseksi ruodussa -  olla varsinaiset ilmahyppelyt hyppelehditty, mutta yksi on ja pysyy: sydän sykähtää  ja suorastaan pomppaa aina lämpöisesti kun jälkikasvun tapaamisesta tai kuulumisista on kyse:))

Aurinkoista & kaunista huomista äitienpäivää & suvista, suloista sunnuntaita kaikille lämmönystäville toivottaapi 

liehuen ja lannistumattomana:

Bo Carpelan: "Diktamina" - ex Libris...

"Diktamina", Bo Carpelan, Otava, 2004, suomentanut Pentti Saaritsa.

"Bo Carpelan  (klik) (s. 1926) on sukupolvensa johtava runoilija sekä tunnustettu prosaisti ja kääntäjä. Hän on saanut lukuisia huomattavia palkintoja, mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1977, Finlandia-palkinnon 1993, Ruotsin akatemian pohjoismaisen palkinnon 1977 ja ruotsalaisen Pilot-palkinnon 1998." (Lievelehti)  Kirjailijan kuva Otava/Irmeli Jung: 

 

" Esikoiskokoelmansa vuonna 1946 julkaissut kirjailija näyttää jälleen voimansa: mielen liikkuvuuden, ironian sävyttämän huumorin, vaikuttavan tietoisuuden sanomattoman läsnäolosta. Jonkun elämässä hiljaisuus voi kasvaa niin suureksi että se tulvii yli elämän reunojen, uhkaa sitä, kovertaa sitä kuin kuolemankello, nakertaa puuhissaan, sanattomasti. Mutkatonta hiljaisuutta niiden kesken 

jotka jo kauan ovat tunteneet toisensa vainoaa toinen hiljaisuus, se jolle ei ole ilmaisua, joka vain johtaa harhaan ja pois." (Rosebud)                  

Luin huhtikuun lopulla antoisasta Jokken kirjanurkka -blogista arvion

Bo Carpelanin teoksesta  Kesän varjot (2005) todeten: Kuinkas ollakaan kuvaustasi lukiessa tajusin pienen häpeänpunan noustessa poskille, että lukuhistoriassa on Carpelanin mentävä aukko. Tutustumisen avausteokseksi Jokke & Anki ystävällisesti  suosittelivat runoteosta nimeltä, Diktamina, josta vinkistä lämmin kiitokseni  ja ei kuin tuumasta toimeen...

 

Eikä todellakaan turhaan!  Teos on kolmilukuinen sisältäen lopuksi sisällysluettelon nimettyine runoineen.  Ajankohtainen makupala:

 

 

Kesä toi vihreytensä ja tulvivan lämpönsä.

Päivät kulkivat ja jättivät ankeuden varjomaisia läikkiä.

Niiden myötä tuli tuokio, joka vaati etäisyyttä ja talvimieltä.

Tunne oli kouraantuntuva kuin purevankirkas pakkaspäivä.

Osaksi piina, osaksi onni että on saanut elää maan päällä.

Niin mutkatontako se oli? Oliko olemassakaan

lopullisia mahtavia tilinpäätöksiä?

Riittikö kenties joku valppaasti nähty uni,

tarkkaavaisuuden lepohetki,

eikä suurempaa määrää vaivoja kuin päivä jaksoivat kantaa. 

 

 

Tämä kooste jää edelleen uutta lukemista odottamaan, mutta halusin nostaa sen jo nyt esille kahdesta syystä: äitienpäivä on edessä ja tämä kooste sopii mitä parhaiten äitien- ja merkkipäivälahjaksi laaturunoudesta nauttiville ja toisekseen ovat itsellä meneillään ns. hippulat vinkuen viikot, joten...

 

Lukemaansa ihastuneena & siitä  ilahtuneena sekä suuresti nauttineena aurinkoisia alkukesäisiä päiviä toivottaa:

Jørn Lier Horst: "Hiljainen meri / När havet stilner" - ex Libris...

"Hiljainen meri",Jørn Lier Horst:. Otava, 2023,303 s.,  Pehmeäkantinen, suomentanut Päivi Kivelä.

"Jørn Lier Horst (s.1970)  on norjalainen bestsellerkirjailija ja entinen rikostutkija. Hän on voittanut koukuttavilla ja kantaaottavilla dekkareillaan useita palkintoja, muun muassa Pohjoismaiden parhaalle dekkarille myönnettävän Lasiavaimen. Wisting-sarjan oikeudet on myyty yli 20 maahan." (Kustantaja)

                               ©Anton Saggiu, saatu Salomonsson 2021, Otava

 

"Lomasesongin jälkeen Norjan Stavern on autio ja sumun peitossa. 

Eräänä päivänä pikkukaupungin apteekin portailla viruu tajuton mies, 

jota on ammuttu vatsaan. Joku on jättänyt miehen näkyvästi esille.

Poliisi löytää hiiltyneen ruumiin lähistöllä palaneesta mökistä, ja merellä keinuu hylätty purjevene täynnä ilmiselviä verijälkiä." (Takakansi)

 

 

 

Horstin ja Wistingin  seurassa olen viettänyt monia miellyttäviä lukutuokioita, viimeksi teoksen Pimeä laskeutuu (2022) tiimoilta: Tasapainoinen ja kauniisti kirjoitettu dekkari, jossa palataan lukijan näkökulmasta  takaperoisesti Wistingin uran alkuaikoihin, lapsiperheen arkeen ja uralla etenemiseen rikostutkijan viran hakemisineen, joten uteliaana lähdin matkaan hiljaiselle meren suolantuoksuista nauttimaan ja  kaksikon kera seikkailemaan:

 

Bergenin:  - länsilaidalla sijaitsevassa kaupunginosassa näkyi vieläkin 70-luvun epäonnistunut toiminta. Silloin rakennettiin suuria kerrostaloja, joiden oli tarkoitus edistää sosiaalista sopeutumista. Päihteiden käyttäjät, mielenterveysongelmaiset, maahanmuuttajat ja rikolliset asutettiin samoihin taloihin kuin eläkeläiset, vammaiset ja lapsiperheet, jotta kaupunginosasta tulisi elävämpi ja sosiaalinen sietokyky paranisi. Tuloksena oli slummi, jossa oli korkea työttömyys ja rikollisluvut...

 

Wistingin vaimo Ingrid on Afrikassa työmatkalla ja Wisting tuntee itsensä levottomaksi ja yksinäiseksi kotonaan. Onpa hän välillä tutkinnan tiimellyksessä eksyä syrjähypynkin houkutuksiin entisen  työtoverinsa, eronneen Torunn Borgin  osoittaessa kiinnostuksen merkkejä:)

Herkullisesti on kuvattu myös Linen tervetullut puhelinsoitto, jossa hän kutsuu Jacobin kanssa isänsä päivälliselle. Tämä tuntuu Wistingistä varsin muodolliselta ja mielessä häivähtää, josko tämä tähän asti aina autossa odottanut poika nyt olisi tulossa jäädäkseen peräti  vävyksi perhekuntaan...

 

Wisting  - ei päässyt eroon tunteesta, että nämä sattumalta saadut tiedot liittyisivät hänen tutkimiinsa tapauksiin. Wisting päätti olettaa niin, mutta muistutti itseään että jos jokin oli elämässä varmaa niin se, että hän tasaisin väliajoin tekikin virheitä. Melko usein hän teki hätäisiä johtopäätöksiä ja sen vuoksi erehtyi. Kyky myöntää tämä oli hänen vahvimpia puoliaan rikostutkijana.

Erinomainen piirre ja kyky ihmisessä! Sujuvaa ja luontevasti etenevää kerrontaa tutkinnan kiemuroista ja etenemisestä kiitos sinnikkäiden ammattilaisen ja Wistingin, joka etsii peräänantamattomasti tapauksille yhteistä nimittäjää. 

 

-   Ikävä kyllä kirjan juoni ei ole peräisin kuvitellusta maailmasta vaan todellisuudesta, joka tulee yhä lähemmäksi meitä kaikkia. (Jälkisanat) 

Horst ja Wisting on lyömätön yhdistelmä mitä tulee tutkinnan kulun kuvaamiseen ja  persoonain piirtoon, joten näiden kahden vekkulien velikultien & kumpp.  luonteikkaassa ja ratevassa  seurassa jälleen kerran vilpittömästi viihtyi:

Arttu Tuominen: "Häväistyt" - ex Libris...

"Häväistyt", Arttu Tuominen, WSOY, 2022, 396 s.

"Porissa asuva Arttu Tuominen (s. 1981) työskentelee ympäristötarkastajana ja kirjoittaa iltaisin tummia, kovaotteisia rikosromaaneja. Tuominen luo lain molemmille puolille vahvan äänen, inhimillisen ja tunnistettavan." (Kustantaja)

                                                              ©Mikko Rasila

 

"Netissä jokainen voi olla kuka haluaa, miten siellä voi tunnistaa pahuuden?

13 -vuotias Laura katoaa koulumatkalla. Poliisi epäilee tytön karanneen kotoa, kunnes tämän tietokoneelta paljastuu huolestuttavia asioita. Vaikuttaa siltä, että Laura on viettänyt kaksoiselämää netissä. Kun tytön ruumis nostetaan jokisuistosta, katoamistapaus muuttuu murhatutkinnaksi.

Vanhempi konstaapeli Linda Toivonen saa jutun tutkittavakseen. Lindalla on hyytävä tunne, että tapaus ei ole ainoa laatuaan. Kuka on salaperäinen Peter Pan, jonka kuvia löytyy kadonneiden tyttöjen huoneista ympäri Suomea.

Tutkinta vie poliisit netissä piileskelevien saalistajien maailmaan. Löytääkseen pahantekijän Linda Toivosen on kohdattava myös omat demoninsa. Häväistyt on Delta-sarjan itsenäinen neljäs osa."

 

 

Arttu Tuomisen Delta-sarjan edellisten kolmen osan parissa on ollut mukavia lukutuokioita, kuten edellisen: Vaiettu (2022) :  Vaiettu ei vaikene  vaan se on tiivis ja täyteläinen, erinomaisesti balanssissa oleva teos, jonka kaikki elementit: kerronta ja verbaliikka, juonenkiehnäys ja henkilökuvaus pintaa syvemmältä ovat ruodussa, joten uteliaana ja odottavaisena avasin tämän uusimman tulokkaan. 

 

-  Hän nosti katseensa näytöltä. Vuorisen ja Törmäsen tapaukset olivat käytännössä identtiset tekotapaa myöten. Se ei voinut olla sattumaa. Vai oliko hän vain päästänyt ajatuksensa laukkaamaan liian kovaa?

Tutkija näkee sen, minkä haluaa nähdä.

Pahinta, mitä rikostutkijalle saattoi tapahtua, oli jumiutua yhteen teoriaan ja sokeutua muilta. Kuitenkin nämä tapaukset, kadonneet tytöt ympäri Suomea... Eikö kukaan ollut tutkinut mahdollisuutta, että... Että mitä?

Netin vaarat ja karikot ovat erittäin tärkeä esille nosto ja teema, vaikeasti poiskitkettävä...

Mitä kaksi aikuista ihmistä keskinäisestä sopimuksesta tekee, on yksi asia, 

mutta lapset, nuoret ja viattomat luontokappaleet tulisi yksiselitteisesti jättää rauhaan. Vastenmielisempää aihetta ei heti juohdu mieleen ja pisteet ropisevatkin Tuomiselle sen revittelemättömästä käsittelystä.

 

Miksi ihminen katoaa? Osa ihmisistä katosi omasta halustaan. Syitä oli monia, onneton elämä yksi yleisimmistä. Ajateltiin, että jättämällä kaiken vanhan taakse pystyi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Poliisi tietenkin etsi heitä, ja jos heidät onnistuttiin löytämään, antoi asian olla. Jokainen sai kadota halutessaan. 

Silloin omaisille ilmoitettiin yksinkertaisesti, että ihminen on elossa muttei halua tulla löydetyksi. 

Poliisityöstä: Silti Linda tiesi, että suurimmat läpimurrot tutkinnoissa eivät olleet sattumaa vaan kovan poliisityön tulosta. Mitä kauemmin jaksoi tarkistella faktoja, avata uusia näkökulmia, sulkea pois mahdollisuuksia, sitä lähemmäs ratkaisua päästiin. Linda olikin aina sanonut, ettei poliisi tärkein työkalu ollut suinkaan aviot vaan istumalihakset.

Peter Pan ja Helinä-keiju Kaukamaahan lentoineen,   on ovela nimimerkki nostamiensa positiivisten sadunomaisten mielikuvien vuoksi.

Kirjassa käsitellään myös alkoholismia ja sen synkkiä seuraamuksia AA:n piiriin päätymisineen sekä käydään kertaluontoisella, toiveikkaalla mallikeikalla Milanossa muotimessuilla, joilla kokematon Linda maksaa kalliit oppirahat kurkistuksesta muodin ja suuren maailman koviin käytäntöihin ja menoon.

Tämä neljäs Delta-sarjan osa pitää sen, mitä edelliset antoivat odottaa. Tuomisella on sana hallussaan ja hän pitää kerrontansa juohevaana kautta linjan tuloksena sinänsä erittäin tärkeän aihepiirin etovuudesta huolimatta mielenkiintoinen ja mukaansatempaava dekkaari. Alun että mitä?  saa vastauksensa, joten loppu hyvin kaikki hyvin....

Toteaapi: