torstai 30. huhtikuuta 2015

Rullaati, rullaati...

Kevättä kestää vain neljännesvuotta:




"Kevät

Tänään syntyi kevät.
Meri suuteli rantansa jäättömiksi.
Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä.
Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa.
Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan.
Lounatuuli on oppinut puhumaan ja tuo viestejä ihmiselle.
Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen
ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä lokkiparven parissa.
Anna sen lentää levottomin siivin, kurkien keralla kauas kattojen yli jonnekin,
toiseen maailmaan, vainioille, jotka odottavat, korpeen, jossa elämä herää.
Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset tervehtimään kevättä,
joka tänään syntyi luonnon sydämessä, auringon säteissä ja ihmisessä."
Uuno Kailas




Naurua ja iloa pulppuilevaa Vappua!

Pallotellaan & huiskutellaan:

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

"Hämmästyttävät hyönteiset / Amazing Insects" - ex Libris...

"Hämmästyttävät hyönteiset / Amazing Insects", Sami Karjalainen ja Jussi Murtosaari,  Docendo, 2015, 144 s.



"Hyönteiset ovat runsaslajisin eliöryhmä. Ne ällistyttävät monimuotoisuudellaan ja moni-ilmeisyydellään. Kirjan pienimuotoisten tarinoiden ja ainutlaatuisten kuvien avulla lukija pääsee näkemään ja kokemaan hyönteismaailman ihmeitä. Oletko nähnyt pinkkiä heinäsirkkaa? Tiesitkö, kuinka kaunis on hyttysen siipi? Miten perhosen siivet taipuvat lentäessä? Voivatko sudenkorennot painia lennossa?
Kaikki tämä ja paljon muuta selviää kirjaan syventymällä. Tekijöiden lähes uskomattomia otoksia sisältävä teos tarjoaa ihmeteltävää kaikille luonnon ja luontokuvien ystäville.
Kansainvälisesti tunnetut, Suomen eturivin hyönteiskuvaajat lyövät kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eri hyönteisryhmiin ja erilaisiin tekniikoihin perehtyneet kuvaajat ovat yhdistäneet voimansa luonnosta kiinnostuneiden lukijoiden iloksi." (Takakansi)

Tämä kaunis ilopilleri osui lukuun ja katseltavaksi sopivasti näin kevään kynnyksellä ja sai unohtamaan sateenropinan ja savisen kelin harmauden. Teoksessa yhdistyvät kahden kuvaajataiturin ykkösluokan otokset riittävän pitkään asiapitoiseen tietoiskumaiseen tekstiin, joka kaiken muun hyvän lisäksi on luonnonystävän lämpimänkevyellä huumorilla höystetty!!

Uusia tiedonjyviä ropisi omaan laariin  roppakaupalla. Perhosten ikäpresidentti on Puuntuhooja, jonka  toukka mussuttelee lahopuuta runkoon kaivautuneena. Ravinto ei täyttäne perhosten suositusruokalautasen kriteereitä, sillä täyden mitan saavuttamiseen saattapi kulua peräti seitsemän vuotta. Aikuisena tämä siivekäs pitää 100%:n dieettiä eläen vain parisen päivää.
Kappas vaan...  Hirvikärpäsestä, tuosta jokaisen syysmetsässä kuljeskelevan marjan- ja sienenpoimijan sekä mettämiesten listoilla eittämättömästä inhokkiykköspaikan haltijasta ja kiinnitakertujasta on sen verran räväkkä lähikuva, jotta tuota sijoitusta monia yksilöitä irtinyppineenä ei juohdu mieleen kyseenalaistaa...  Gynandromorfismi??  Harvinainen kehityshäiriö, jossa yksilö koostuu kahdesta eri sukupuolesta. Kirjan kuvassa sitruunaperhonen, jonka oikea puolisko on naaras ja vasen koiras. Kaikkea sitä luonnossa... Tekijöiden sanoin: "Arvostakaamme erilaisuutta!" Ja näin teemme.

Kun kirjassa on myös englanninkielinen tekstitys, on tässä paitsi kevään juhlijoille ja valmistujaisijaan viettäville meitä äitejä unhottamati, mitä parhain ja suositeltavin lahjateos myös ulkomaalaisille ystäville!

Kun tässä kaksi miestä on laittanut ammattitaitonsa peliin ja koonnut tietämyksellään, asiantuntemuksellaan ja selkeällä luonnonrakkaudellaan näin riemastuttavan, upean ja iloatuottavan teoksen, niin jälkihän on  huippuluokkaa ja tämä tyttöhän katselu- ja lukukokemuksesta

kauniisti kiittää:

torstai 23. huhtikuuta 2015

"Mietteitä / Pensieri" - ex Libris...


"Mietteitä / Pensieri, toim. Antonio Ranieri, teoksessa: Opere di Giacomo Leopardi, Le Monnier, Firenze, 1845", Giacomo Leopardi, Savukeidas, 2015, 124 s., esipuhe: Marco Barsacchi, suomentanut ja selityksin varustanut Pauliina de Anna.

leopardi mietteitäGiacomo Leopardi lyhyenä linkkinä ja seikkaperäisempänä.  "Italian suurimpiin runoilijoihin kuuluvan, Lauluistaan kuulun Giacomo Leopardin (1798−1837) Mietteet tutustuttavat lukijan Leopardiin ajattelijana ja filosofina. Vuonna 1845 postuumisti ilmestyneet, ihmisen luonteenpiirteitä ja yhteiskuntaa käsittelevät 111 mietettä ovat ajankohtaisia ja puhuttelevia tänäänkin. Pessimistinen Leopardi näkee ihmiskunnan onnettoman tilan taustalla luonnon ja kohtalon vääjäämättömän säätelyn mutta katsoo yhteiskunnan, toisin sanoen ihmisen itse, lisäävän tuskaa heikon ja halpamaisen luontonsa vuoksi ja itsekkäällä käyttäytymisellään." (Kirjan takakansi)


Omalla kohdallani oli  Giacomo Leopardin mentävä aukko.
Esipuheen luettuani laskin kirjan verkalleen käsistäni yrittäen siinä määrin kuin mahdollista asettua ja samaistua kirjailijan asemaan, maantieteelliseen sijaintiin ja ko. historian aikakauteen.
Aprikoin otsa rypyssä, kuinka paljon - josko lainkaan löytyisi yleistä tarttumapintaa tahi yhteistä inhimillistä kontaktipintaa ja omaa ymmärrystä?

Tämä pieni hintelä ja sairalloinen poika istuu yksikseen pienessä Recanatin kylässä isänsä, kreivi Monaldon omistaman palatsin kirjastossa ja  lukee lukemistaan sekä opiskelee opiskelemistaan  kunnes kynttilä kulloinkin  sammuu. Kotiopettjilta loppuvat eväät,  Giacomo oppii itsekseen kreikan ja heprean kielet, kääntää kreikkalaisen filosofin Plotinoksen elämänkerran kreikasta latinaksi, kirjoittaa mm. astronomian historian jne.jne.

Toteaa mm. "Entisaikojen ihmiset vahvemmaksi ja terveemmäksi ihmiskunnaksi, joka kykeni suuriin yleviin ja sankarillisiin tekoihin ja jolta ei puuttunut virtaa eikä luovaa mielikuvitusta.
Ja katsoo kaihoisasti lopullisesti menetetyn onnenajan perään: Silloin elettiin kuoltaessakin,
nyt kuollaan elettäessä." Näitä pystyynkuolleita toteemipaaluja ei itse kunkaan  tarvitse kaukaa hakea...

"Se mitä yleisesti sanotaan - että elämä on teatteria, osoittautuu todeksi etenkin siinä,
että ihmiset puhuvat alinomaa yhdellä tavalla ja toimivat alinomaa toisella. Tänä päivänä kaikki näyttelevät tässä komediassa, puhuvat samalla tavalla, eikä kukaan ole käytännössä katsoja,
sillä maailman joutavanpäiväinen kieli ei petä kuin vain pikkulapsia ja typeryksiä. Tämä on johtanut siihen, että esityksestä on tullut täysin kelvoton, ikävistyttävä ja turha." Leopardi ehdottaa korjausliikkeeksi, että elämästä pitäisi tehdä todellista eikä teeskenneltyä, sovittaa sanojen ja tekojen välinen ristiriita ja että puhutaan asioista kerrankin niiden oikeilla nimillä.
Tässä opponoin: pikkulasten huijaaminen, sikäli kuin siihen ylimalkaan on syytä ryhtyä,  kielellisesti ei ole helppoa, etenkin jos ilmeet ja kehonkieli samanaikaisesti viestittävät jotan ihan muuta....

maanantai 20. huhtikuuta 2015

"Lapsen oikeus / The Children Act" - ex Libris...

"Lapsen oikeus", Ian McEwan, Otava, 2015, 222 s., suomentanut Juhani Lindholm.

"Kumpi painaa enemmän, usko vai oikeus elämään? Naistuomari joutuu tekemään vaikean ratkaisun Britannian johtavan nykykirjailijan vavahduttavassa romaanissa.
Kiperiä kiistoja työkseen ratkova perheoikeuden tuomari Fiona Maye ajautuu omassa pitkässä avioliitossaan vaikeaan tilanteeseen. Hänen miehensä ilmoittaa yllättäen haluavansa solmia kypsällä iällä ulkopuolisen suhteen nuorempaan naiseen. Samaan aikaan Fiona ylittää ammattietiikan rajat sekaan­tuessaan tapaukseen, jossa leukemiaan sairastunut alaikäinen Jehovan todistaja kieltäytyy verensiirrosta. Mihin pisteeseen saakka ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään?" (Kirjan lievelehti)


Otetaan leukemian vuoksi välitöntä verensiirtoa tarvitseva, niukasti alaikäinen poika Adam,
jonka vanhemmat ja potilas itse  kieltätyvät toimenpiteestä uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten ja perheoikeuden 59-vuotis tuomari Fiona, jonka aviomies, antiikin kirjallisuuden professori Jack ilmoittaa äkisti haluavansa vielä kerran heittäytyä hurmiollisen  intohimon pyörteisiin nuoren tilastotieteilijä Melanien syleilyssä, niin otetaan samalla tietoinen riski ajautua auttamattomasti kioskikirjallisuuden saralle. Kun puikoissa on McEwan näin ei käy, vaan hän onnistuu solmimaan nämä erilliset aihepäät yhteen kauniiksi, värikylläiseksi ja älyperäiseksi keräksi, josta lukijalle jää kerittävää ja purettavaa varsin kiintoisan lukukokemuksen verran. Kerronta kulkee vaivatta pohdiskelun suvannoissa viipyillen ja lukijalleen mietiskelymahdollisuuksia tarjoten; päähenkilö Fionan tuntoja ikäänkuin sisältäpäin availlen ja myötäillen. Oikeussaliosioiden istunnotkaan eivät pitkästytä eivätkä haukotuta, vaan ovat luonteva osa kokonaisuutta.

Teos oikeuttaa paikkansa nykykirjallisuuden keskiössä ja sijoittuu kevätkauden omalla lukurintamallani ilman muuta sen helmiin. Juhani Lindholmilta   ilmava ja vivahderikas käännös. McEwanin kirjalliset ansiot ovat kiistattomat ja tässä teoksessa hän tuntuu jotenkin palaavan juurilleen, tiiviimpään ja pelkistetympään kerrontaan. Teema sivuaa myös meilläkin ajankohtaista kysymystä, oikeudesta jättää lapsi rokottamatta ja sen seuraamuksista samoin kuin ihmisen oikeudesta päättää omasta elämästään sekä päättää oma elämänsä...
Henkilökohtaisesti näen sen näin: verensiirto voittaa vakaumuksen, rokottamattajättäminen = vastuuttomuutta ja pro eutanasia, mutta silti

pähkittävää piisaa:

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Peter Pan liukkaalla jäällä....

Kuvahaun tulos haulle Peter Pan,painokset
Taanna sunnuntaina meillä oli ilo & kunnia saada osallistua arvoisan ja runsaslukuisan isovanhempiosaston jäseninä keväiseen luistelunäytökseen, joka oli toteutettu Peter Pan-sadun teemalla.

J.M. Barrien kirjoittama alkuteos ilmestyi vuonna 1911 nimellä
Peter Pan ja Wendy. Tämä mielikuvitusta ruokkiva satuseikkailu on valloittanut luettuna, elokuvana tai videoversiona jo monta peräkkäistä sukupolvea ja löytyyhän noita  Peter Pan-syndroomaisia kaksilahkeisia nykyäänkin riittämiin....

Asiaan: kyseessä oli luistelukoulujen ja harrastajien yhteinen  näytös, josta lavasteineen, onnistuneine musiikkivalintoineen, koreografioineen ja ennen kaikkea innokkaine esiintyjineen muodostui ei vain esitys vaan oikea nautittava parituntinen näytös meille katselijoille.

Jäällä nähtiin paitsi itse sankari Peter Pan Helinä-keijuineen, hiukka hirvittävä kapteeni Koukku miehistöineen, kadonneet lapset (huom. ent. kadonneet pojat),  koko kööri Barrin hahmoja ynnä pienimpien muodostama, kaikenkirjava metsäneläinryhmä ja aikuisempien näyttävä ryhmäluisteluosio. Kaikkea mahdollista hellyttävistä pyllähdyksistä ripeine ylöspönkimisineen aina näyttäviin piruetteihin ja kolmoishyppyyn saakka.

Juniorimurmeleista taidonnäytteeseen osallistui  porukan vanhin, nti Elohopea hentona keijuna siipineen, harsohamosineen, kauniine koristeltuine donitsinutturoineen ja kevyine meikkeineen;
voi hurja sitä loppuun asti vietyä siroa kädenliikettä, poskien paloa ja aitoa esiintymisen intoa ja riemua ynnä kuinka aikavalta tuo tyttönen kaikkinensa yht'äkkiä vaikutti. Metsäeläinporukassa suoritti näyttäviä pupumaisia tasajalkahyppyjä pikku-Ite taitavine viiksekkäine kasvomaalauksineen ja pupupukuineen isot luppakorvat lopsottaen.

Väliajalla oli tilaisuus kahvitella ja halutessaan ostaa kannatusarpoja, jotka molemmat teimmekin. Vaari voitti arvallaan hyvälaatuista muotoiluvaahtoa ja rempseä myyjätäti vannoi ja vakuutti, jotta sillä saa muotoiltua ukon kuin ukon haluamaansa formaattiin, miten Ukin kanssa käy jää nähtäväksi...
Kuten asiaan kuuluukin, hyväksi lopuksi esiintyjät saivat ruusunsa.

Hyvä harrastus, hyvä  näytös & hyvä mieli!

Hyvät  viikonhännät:

torstai 16. huhtikuuta 2015

"Hola! Runoja" - ex Libris...

"Hola Runoja!", Harry Kiianen, Nordbooks, 2015, 94 s.

Harry Kiianen oli ennestään minulle täysin tuntematon suuruus  enkä varmaan myöskän edusta parasta mahdollista kohderyhmääkään, mutta kun uppo-oudon suomalaisen hengentuotoksen nimi on Hola!, niin sehän valikoitui matkaan jo kieltä ja kulttuuria  kohtaan tuntemani lukkarinrakkauden vuoksi. Mainiosti oivallettu kansi.

Ensimmäinen runo Tango alkaa näin: "Haista sinä vittu sä et tiedäkään..." V-alkuisten ja muiden navanalussanojen viljeleminen ja käyttö on yleensä simppelisti näyttö ilmaisuvoiman puutteesta ja sanavaraston sekä hengen köyhyydestä aiheuttaen typääntymistä, vaan ei hätkähdytä eikä heilauta niin pätkääkään. Jokin tässä intuitiivisesti kuitenkin kutkutti ja jatkoin urheasti paria runoa pitemmälle. Ja luin teoksen itse asiassa lopulta pariin kertaan. Koulukiusaamisosio = suorasukaista  tunteenpurkua & tärkeää asiaa!

Koko Elämä

Hommaat koiran
kävelet sen kanssa
rakastat sitä
se kuolee aikanaan.

hommaat toisen koiran
kävelet sen kanssa
se kuolee aikanaan

hommaat kolmannen koiran
kävelet sen kanssa se kuolee

sitten sinä kuolet
siinä se 


Näinpä! Eihän tässä elegian tai lyriikaan riemuvoittoa juhlita eikä varmaan tavoitellakaan, mutta tietyiltä osin raa'anrempseää, rehellisenoloista revittelyä, mikä sekä riemastutti että huvitti!
Näin mummoperspektiivistä arvelen, että pojassa on potentiaalia...

Olin niin väsynyt

Olin niin väsynyt
että silmälasini räjähtivät


Tuttu tunne, joten
Poks-poks:

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Jørn Lier Horst: "Suljettu talveksi / Vinterstengt" - ex Libris...

"Suljettu talveksi", Jørn Lier Horst, Sitruuna Kustannus Oy, 2015, 353 s.,
suomentanut Tiina Sjelvgren.

"Lier Horst (s.1970) työskenteli poliisina Larvikissa lähes 20 vuotta,
kunnes jätti tutkinnanjohtajan virkansa vuonna 2013 keskittyäkseen kokonaan kirjoittamiseen. Horstin ensimmäinen dekkari julkaistiin vuonna 2004 ja hän on tähän mennessä julkaissut yhdeksän kirjaa sarjassa, jonka päähenkilö on rikoskomisario Willam Wisting, hänen toimittajana työskentelevä tyttärensä Line sekä Larvikin poliisiaseman rikostutkijat. William Wisting-sarjan kirjat ovat myyneet yksistään Norjan markkinoilla jo yli 600 000 kappaletta. Sarjan oikeuksia on myyty 15 maahan.
Horst on kirjoittanut myös menestyksekkäitä salapoliisitarinoita lapsille ja nuorille." (Kirjan lievelehti)



"Syksyinen sumu peittää Stavernin rannikkomaiseman kuin huopa. Kesämökkien pimeät ikkunat tuijottavat sokeina kohti lyijynharmaata merta. Ove Bakkerud aikoo viettää viimeisen rauhallisen viikonlopun mökillään ennen kuin laittaa paikat talvikuntoon. Mutta kun hän saapuu mökille, paikka on sekaisin murtovarkaiden jäljiltä. Naapurimökistä löytyy lisäksi miehen ruumis. Rikoskomisario William Wisting on nähnyt irvokkaita murhia aiemminkin, mutta epätoivo jota hän joutuu nyt todistamaan, on hänelle jotain aivan uutta. Ikään kuin tekijänä olisi joku, jolla ei ole enää mitään menetettävää. Wistingin huolta ei helpota sekään, että hänen tyttärensä Line asettuu asumaan vuononsuulla sijaitsevaan mökkiin.
Huolet lisääntyvät, kun luodoilta löytyy lisää silvottuja ruumiita. Ja taivaalta alkaa putoilla kuolleita lintuja..." (Takakansi)

Tämän uuden tutttavuuden jalanjäjissä kelpasi norjalaista vuononviertä ja merenrantaa astella sekä tyrskyihin tuijotella: rauhallinen, selkeä ja seesteinenkin perusdekkari ilman turhaa venkoilun ja väkisinväännön tai ymppäilyn syntiä. Varmaotteista juonenrullausta, riittävällä lihalla varustettu henkilögalleria liettualaisine rikollisjengeineen ja huumelasteineen sekä rannikkoluontoa merentuoksuineen ja mystisesti putoilevine mustine lintuineen tarjoillaan lukijalle ilman ylenmääräistä  raadoilla ja raakuuksilla retostelua.  Mukaan mahtuu myös pohdintaa rikollisuuden syistä: onko kyse silkasta rikastumisen halusta vai tarpeesta hankkia riittävästi rahaa "voidakseen seistä omilla jaloillaan" ja "sama aurinko ja sama kuu Norjassa ja Liettuassa, elämme samalla maapallolla, mutta kahdessa eri maailmassa. Me olemme köyhiä ja te rikkaita."

Horstin pitkä poliisitausta paistaa vankentavasti tekstissä: vaivatonta, viipyilevää kerrontaa, jota ei raflaavuudentavoittelulla eikä hötkyilyllä rasiteta. Se on siinä ja riittää hyvin. Ei mitään tajunnan räjäyttävää tai henkeäsalpaavaa, mutta mukavaa ja mielenkiinnon ylläpitävää sekä positiivisella tavalla helppoa luettavaa. Kelpo tuttavuus: rento & pakotteeton!

"Lasiavaimella palkittu dekkari Jakthundene ilmestyy suomeksi v. 2016 Sitruunan kustantamana ja syksyllä ilmestyy suomeksi Jørn Lier Horstin lasten salapoliisisarjan ensimmäinen osa Salamandergåten. Upeata Sitruuna, että saadaan suomeksi viimeinkin Jørn Lier Horstin palkittuja dekkareita. Lier Horst vierailee syksyllä 2015 Helsingin kirjamessuilla." (DekkariNetti)

Jo vainen:

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Moottoritie on kuuma....


Tuo kevät; kevät tuo paitsi iloisia kaartelijoita taivahalle ja pyrstönkeikuttelijoita  (västäräkki eilen, sepelkyyhkyt tänään), liihottelijoita ilmaan (sitruunaperhonen tänään) ja kuhinaa muurahaispesiin, myös auvoisanutuisen katseen omaavia kaksipyöräisillä huristelevia, talven horroksista heränneitä kuutioiskansan edustajia uljaine ratsuineen teille...

Kevarin käsittelykokeen tultua suoritetuksi ja väliaikaisen ajoluvan oltua tiukasti taskussa kuukauden ajeluaikaa varten ennen inssiä, sai Vaari eilen kutsupuhelun valkoisen kolmion kiinnitykseen. Ei kuin alkaneelta lenkiltä paluuperät, pora yms. relevantti arsenaali kassiin ja Amigon luo. Ja niin pääsi nuori mies matkaan kohti koulua, ekakertaa Yamahallaan.
Amigon ilmeestä riitti onnea ja iloa meille apumekaanikoillekin! Tuo sanoilla kuvaamaton elämänilon, itsensävoittamisen ja rohkeuden harvinainen  yhteisilme näyttäytyi ensikertaa pitkälti toistakymmentä vuotta sitten leikkipuistossa, Vesselin lähtiessä niillä vuosilla arvioiden hurjaan alasmenoon liukumäestä pitämättä kiinni Mummon kädestä...  Kuvia, jotka painuivat ikuisiksi muistojäljiksi reserviin tarvittaessa, mutta säästäen  esiinpoimittaviksi!

Illemmalla Esikoisenkin kotiudutta "sorvin" äärestä viikonlopun viettoon, pärähti palikkaan kuva:





Usvaa putkeen, te villit & vapaat & baanalle! Mummo riemuitsee puolestanne & käy henkiseen,
vaan ei konkreettiseen  polvirukoukseen...

Turvallisia kertyviä  kilometrejä:


perjantai 10. huhtikuuta 2015

"Perfidia - Petoksen piiri" - ex Libris...

"Perfidia - Petoksen piiri", James Ellroy, Like 2015, 896 s., suomentanut Juha Ahokas.


James Ellroy ei enempiä esittelyjä tarvitse, mutta repetitio etc.
" Langenneiden enkelten kaupunki liekehtii korruption ja roturistiriitojen saastaisessa tulessa. Joulukuussa 1941 Amerikka kiehuu toisen maailmansodan partaalla ja rodulliset jännitteet kärjistyvät japanilaisten pommittaessa Pearl Harboria. Iskua edeltävänä päivänä Los Angelesista löytyy raa’asti murhattu japanilainen perhe. Tapaus vaikuttaa rituaaliselta itsemurhalta mutta kaikkia se ei vakuuta. Rikostutkinta asettaa vastakkain kunnianhimoisen William H. Parkerin, joka on tuleva poliisipäällikkö, moraalittoman ylikonstaapeli Dudley Smithin, japanilaisen rikoskemistin, joka on valmis tekemään kaikkensa välttääkseen internoinnin, ja ilmiantajana toimivan nuoren naisen. Langenneiden enkelten kaupunki räjähtää ja murhia ympäröivä poliittinen myrsky paljastaa korruption likaisen ja veren tahriman sielun. James Ellroyn ylistetty Los Angelesin kvartetti käsittelee Los Angelesin alamaailmaa ja korruptoitunutta poliisilaitosta 1950-luvulla. Perfidia aloittaa uuden kvartetin ja sijoittuu edeltävälle vuosikymmenelle valaisten aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen menneisyyttä." (Kustantaja)

Dekkarikirjallisuus on minulle ollut James Ellroy + muut, joten melkoisin odotuksin tartuin tähän uusimpaan. Ja pääsin kuin pääsinkin aina sivulle 374. Ellroyn kynä piirtää siinä määrin säälimätöntä, väkivaltaista ja todentuntuista, joskin myös fiktiivistä jälkeä sekä lähihistoriasta, Yhdysvaltain politiikasta että Los Angelesin poliisikunnasta lähinnä korruptoituneena ja kuitenkin legitiiminä "rikollisorganisaationa", että vain mielikuvitukselliset rajat tulevat vastaan. Henkilökuvauksen paksuudella kuin ei myöskään varsinaisella juonen pyörityksellä tässä pullistella, mutta ihmismielen raadollisuudesta ei jää sitten niin epäilyksen häivääkään Ellroyn pitäytyessä tyylilleen uskollisena. Puhdas rikosromaanihan tämä ei suinkaan ole.

Mutta, mutta lukukokemus alkoi hiljalleen takkuilla kerronnan polkiessa paikoillaan, väsähdin japseihin, kinkkeihin ja väkivaltaan; ja tuli vankka tunne siitä, että ollaan nousemassa perä edellä puuhun... Miksi näin kävi, en osaa tarkemmin analysoida enkä eritellä, ja kirja jäi keskenlukuiseksi. Silti, ei unohdeta: Perfidia

Mieleeni nousi kysymys, jonka aikaa sitten eräs lapsi pää kallellaan esitti:"Mitenkä se oikein on, synnytäänkö sitä vihollisiksi, vai kuinka se oikein tapahtuu?"

Hämillään:

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Luomunitroja & "Mummous on mielentila"...


Taatusti tehokkaita luomunitroja tarjoiltiin meille pääsiäisen alusviikonlopun ajan Juniorimurmelitrion vauhdikkain voimin: oli pöydänmittaista palanpelinkoontia, taidetuokioita,
Sea Lifea, jossa  ykkössuosikin paikasta kilpailivat merihevoset ja kilpikonnat ynnä  merisiiliäkin uskallettiin infopisteessä ihan melkein hipaista, virpomavitsojen koristelua, Heseä, Kummisedän virpomista, josta palkaksi ihan hiirrveästi herkkuja,oravainbongailua, voimistelunäytöstä spagaatin tekoineen ja pituushypyn mittauksineen. Iloa & riemua & estottoman hurjia juttuja hengästyttävillä kierroksilla  mielikuvituksen vapaasti lentäessä sekä  desibelejä kerrakseen! Olisi ollut myös tarjolla, jos tyhmiä sääntöjä laativat Mummi & Ukki olisivat ymmärtäneet tuon pikkujutun sallia - turha tarkkuushan todetusti on vain taiteellista kypsymättömyyttä - sängyn käyttöä trampoliinina ja muuta mukavaa...


Kuva: Vaari, joka uskalsi, PdG, Brasilia, 2005.

Tankkausosastolla mm. kukin neitokainen valitsi itse omat pizzatäytteensä ja rakensi ateriansa, haarukoi lempinsä (= jauhelihamakaroonilaattiko á la Mummi, muutoin gourmetpuikoissa hääräsi takuuvarma herkkujenloitsija, Ukki), popsi  vihanneksensa ja hedelmänsä mennen tullen ja last but not least ahmaisi jälkkärijäätelönsä puikkoina, annoksina tai pirtelöinä. Trion arvio: nam-nam.

Minimalistisena bagatellina todettakoon: näissä uudemmissakaan lapsosmalleissa ei  löydy sitä moniaitten vanhempien ja isosellaisten aika ajoin kaivaten etsimää volyyminappulaa, jonka puute muutoin varsin hiljaisessa kodissamme ja asuinmiljöössämme täten kainosti pahoitellen ilmituotakoon. Tiivistäen: tervetullutta pidäkkeetöntä läsnäoloa ja iloista ruljanssia, sielu ja mieli virkistyivät ja tulivat ravisteltua ja ravittua  tässä vilpittömyyden, aatoksen railakkaan lennon ja verbaalisen suoruuden ja lahjomattomuuden vuossa. Sielu jytkytti Säkkijärven polkkaa ja jos kroppa sitten veisasikin pari päivää Hoosiannaa ja korvat hiljaisuutta kuulostellen rehottivat höröillään, niin so what:  näiden luomunitrojen tehokkuuden ja toimivuuden nimiin vanomme käsi sydämellä!


Aiheeseen liittyen: tässä suruitta ja sanktioitta ikärasismia viljelevässä, mummottelevassa ja meitä Mummoja ongelmajätteinä pitävässä yhteiskunnassa sattui aamutuimaan silmiini seuraava poikkeuksellisuudessaan positiivinen ja siksi riemastuttava ja sydäntälämmittävä artikkeli:

"Moderni mummo säilöö satoa, tuunaa kirpputorilöytöjä, neuloo isoäidinneliöitä ja ripustaa kukkaverhot ikkunaan. Henkinen mummous ei ole kiinni iästä tai lapsenlapsista - se on mielentila.
Erityisesti kolme-neljäkymppiset naiset ovat viime vuosina innostuneet ”mummoilusta”. Mistä ilmiö kertoo?
- Epävarmuuden, yhteiskunnan kahtiajakautumisen ja yksilöllisyyttä korostavan aikamme keskellä ihmiset etsivät aitoja kokemuksia, toisten läheisyyttä, vertaisuutta ja uuden oppimista hyvässä seurassa, Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä pohtii.
- Kotoilu, marttailu ja taitojen kartuttaminen ovat osa vastakulttuurista kehityssuuntaa, jossa koville arvoille halutaan etsiä vaihtoehtoja omassa elämässä, elämäntyylissä ja tavassa olla ihmisiä.
Heikkilä toteaa, että aikamme vaatii suorituksia.
- Mummoiluhenki armahtaa, antaa luvan olla sellainen kun on, omana itsenään, levollisesti päivä kerrallaan.
- Kotiinpäin kääntyminen on yksi reaktio hektiseksi, katkonaiseksi ja epävarmaksi koettuun nykyaikaan, arvioi myös perinteentutkimuksen yliopistonlehtori, kulttuurigerontologi Sinikka Vakimo Itä-Suomen yliopistosta.
Taloudellisesti epävarmana aikana kaipaamme turvallisuutta, pysyvyyttä ja jatkuvuutta, jotka tiivistyvät ajatuksessa stereotyyppisestä hyvästä mummosta. Mielikuvien mummoon liittyvät menneen ajan viisaus, maalaisjärki, huolenpito ja arkinen kätevyys. (ESS 7.4.2015)"


Mummoenergialla:

tiistai 7. huhtikuuta 2015

"Granta 4 - seksi" - ex Libris...

 "Granta 4 - seksi", Uuden kirjallisuuden areena, Otava, 2015, päätoimittaja Aleksi Pöyry, 240 s.

 Otava verkkokauppa : Granta 4: Seksi : 9789511282297"Kotimaiset ja ulkomaiset huippukirjailijat pureutuvat uusilla ja yllättävillä tavoilla meitä kaikkia koskettavaan aiheeseen - seksiin.Granta-aikakauskirjan neljännessä suomalaisessa numerossa käsitellään monenkirjavia seksuaalisia suhteita, sukupuolten välisiä valtarakennelmia, pornon katsomista ja seksuaalista identiteettiä. Kirjoittajina muun muassa Aina Bergroth, Timo Hännikäinen, Tommi Liimatta, Sayaka Murata, Erkka Mykkänen, Chinelo Okparanta, Eeva Rohas, Tiitu Takalo ja Jeanette Winterson." (Kustantaja)

"Jos seksuaalisuudessa voi olla kyse komediasta, ei tragediakaan ole koskaan kaukana – etenkään silloin, kun ihmisen seksuaalisuus törmää yhteisön asettamiin rajoituksiin. Ääriesimerkki tästä tulee esiin Chinelo Okparantan novellissa, joka kuvaa kahden naisen välistä suhdetta Nigeriassa – maassa, jossa homoseksuaalisuus on lailla kielletty. Timo Hännikäinen puolestaan käsittelee esseessään sitä, miten yhteiskunta raaistuu, kun seksuaalinen haluttavuus asetetaan ihmiselämän korkeimmaksi päämääräksi." (Komediasta tragediaan, Aleksi Pöyry)

Kuusitoista kirjoittajaa ja yhtä monta hengentuotetta re: seksi. Seksi,  sex appeal, kuten erotiikkakin hienoviritteisyydessään osoittautuu varsin kinkkiseksi teemaksi ja varsinaiseksi sudenkuoppasuoksi. Selkeintä ja yksiviivaisinta ilmaisua tarjonnee genressä, tässä ilman sen suurempia moraalis-eettis-esteettisiä kannanottoja tahi omaamatta laajempaa tuntemusta eli lähinnä silkan oletusarvoisesti (silti painottaen, jotta kaikessa kanssakäymisessä aina pitäisi olla kyse vain ja ainoastaan siitä, mitä kaksi tai useampi aikuinen ihminen yhteisestä sopimuksesta vapaaehtoisesti tekee, vaikkei niin suinkaan useinkaan ole asianlaita) puhdas, "rehellinen" porno, ilman verhoiluja, kiertoilmaisuja ja teennäisyyttä vaan suoraan sinä itsenänsä.

Seksin määritelmä jo sinänsä on varsin laaja ja pitkälti subjektiivisuuten perustuva, mikä myös näkyy Grantan teksteissä.  Kokoelman tyylikkäintä ja laadukkainta antia on ilman muuta Mark Dotyn Mistä ei voi kirjoittaa. Timo Hännikäinen puolestaan kritisoi seksuaalisen haluttavuuden ylivaltaa mm. seuraavasti: "Hyvännäköiset ihmiset ovat korvanneet ansioituneet ihmiset kulttuurisina suunnannäyttäjinä. Ennen ihailun kohteeksi päästäkseen piti tehdä merkittävä taideteos tai uraauurtava tieteellinen läpimurto, osoittaa urheutta sodassa, auttaa köyhiä tai menestyä urheilussa. Nykyään pitää vain olla kaunis ja seksikäs. Ja ne, jotka eivät sellaisia ole, yrittävät kaikin keinoin sellaisiksi tulla."  On siinä ulkonäköpainetta kerrakseen  olla "timmi ja karvaton" Angstinsa & Weltschmerzinsä kanssa kamppailevalle nuorelle ihmiselle!
Tärkeä esiinnosto, josta hatunnosto Hännikäiselle!! O tempora, o mores, sanon minä.....

Jotain hellyttävän tutunomaista on myös Sayaka Muratan kertomuksessa Siisti liitto: "Sinä ja minä olemme molemmat siistejä eläimiä, emmekä ole koskaan toistemme tiellä. Eikö se olekin hyvä?
Se on todella hyvä. Tietenkin miehessäni on myös minua ärsyttäviä piirteitä: hän esimerkiksi vaihtaa uuden vessapaperirullan ennen kuin vanha on lopussa ja pinoaa likaiset astiat sen mukaan, miten ne sopivat päällekkäin, eikä sen, miten rasvaisia ne ovat, kuten minusta olisi parasta.
Hänen pikkuvikansa eivät kuitenkaan rasita minua, ja veikkaan sen johtuvan järkevästä etäisyydestä, jonka säilytämme välillämme." Jep.

Lieko tässä koosteessa ollut kuningasideana uida Fifty Shadesin vanavedessä laajemman lukijakunnan päiväuniin & suosioon ja suurempien myyntilukujen tavoittelu??  Idea koota saman teeman alle yksien ja samojen kansien väliin eri kirjoittajien näkemyksiä on toki mitä mainioin! Hauskinta on ilman muuta kuitenkin itse kansikuva: lompsa  hilpeän humoreskisti levällään kainona odotusarvona siitä, että sisällöstä ikääkuin yhtä hauskasti avautuu ns. koko Ranska ja Reininmaa... Valitettavasti näin ei käy ja tämä nelonen jäi kyllä minulle heppoisen, hajanaisen  höttömäiseksi,  auttamatta edeltäjiään heikommaksi koosteeksi. Ensi kerralla: jos ei hyvin, niin paremmin sillä Voltairen mukaan: ”Le mieux est l'ennemi du bien.

Harmittelee:

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

"Itä nousee, länsi laskee" - ex Libris...

"Itä nousee, länsi laskee -Kehitystrendit ja strategiat 2020-luvulle", Esko Kalevi Juntunen,
Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy FINVA, 2015,  236 s.
Esko Kalevi Juntunen on kuopiolainen Yhteiskuntatieteen tohtori, dosentti.

"Kirjassa tarkastellaan maailmantaloutta ja sen tulevaisuutta mielenkiintoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kirjassa esitellään maailmantalouden tasapainoon vaikuttavia kehitystrendejä ja strategioita uudella tavalla. Maailmantalous sakkasi vuonna 2008. Käänne parempaan tuntuu viipyvän. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys muistuttaa 1930-lukua, suuren laman aikaa. Nyt talouskriisi pitkittyy, ja ilmassa on samankaltaista epävarmuutta.

Maailmantalouden painopiste on muuttumassa Yhdysvaltain vetämästä länsikeskeisyydestä Kiinan vetämään itäkeskeisyyteen, jota Intian kehitys on voimistamassa. Painopisteen siirtyminen on luonnollista väestötekijöiden ja maailmankaupan vapautumisen seurauksena.
Idän nousu aiheuttaa monia strategisen painopisteen muutoksia.

Nykyihminen ei ole ainutlaatuisempi tai viisaampi kuin aiemmat sukupolvet olivat. Samat virheet ja tapahtumat näyttävät toistuvan. Tapahtumat näyttävät seuraavan pitkiä syklejä, joissa yhteiskunta kehittyy maatalousyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi tai raatajayhteiskunnasta kartuttajayhteiskuntaan. Yhteiskunnan syklejä on tutkittu muun muassa Kondratieffin ja Sarkarin sykleillä sekä yhteiskunnan elinkaarilla. Kehityksen takana on väestön ikärakenne, joka muuttaa kuluttamisen ja tuottamisen painopistettä väestön ikääntyessä.

Ihminen on kokonaisvaltainen olio, joka joutuu toimimaan taloudellisesti, psykologisesti, sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti ja ottamaan huomioon luonnon vaikutukset.  Hän ei voi olla vain homo economicus. Siksi on löydettävä vastauksia nykypäivän taloudelliseen kehitykseen, johon vaikuttavat alueelliset strategiat, väestön ikärakenne, energiansaanti ja ympäristötekijät." (Kustantaja)
Kustantaja toteaa, että "Kirjoittaja haastaa lukijaa uudenlaiseen ajatteluun ja kyseenalaistaa tavanomaista viisautta. Tartu haasteeseen!"

Ja minä tyttöhän tartuin:  näin pääsiäisaikaankin istuen tästä muodostui eräänlainen kärsimyksellisen ja hiuksianostattavan näytelmänkin  piirteitä omavaa Golgatan suora,
mutta avartava sellainen, tarvottavaksi; ajankohtaista ja tärkeää asiaa aina ja etenkin  näin vaalien alla.  Teos on selkeä ja lohdullinenkin selvittäessään elinkaarien avulla eri alueiden ja yhteiskuntien kehitystä sekä etsii ja löytää kokonaisvaltaisempaa, yli kvartaalitaloudellisen tarkastelun ulottuvaa näkemystä.

Ehdottoman positiivista on se, että kerrankin visioidaan tulevan kehityksen vaihtoehtoja ja listataan erilaisten toimintamallien seuraumuksia, eikä ryvetä menneessä suossa voivotellen,
eikä liioin  häärätä näennäistärkeissä asioissa, poimimassa lillukanvarsia ja laskemassa puita näkemättä metsää.  Todetaan, että taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla seikoilla on omat syklinsä ja että erilaiset ratkaisut johtavat erilaisiin lopputuloksiin. Viime aikojen kehitystä, tai oikeammin sen totaalista puutetta, kotomaassakin seuratessa samoin kuin käynnissä olevia vaalikeskusteluja kuunellessa on suorastaan ajatunut kanalihalle ja kauhistuksen partaalle...
Mihin ovat joutuneet keskustelu- ja debattitaito,  halu ja kyky tehdä tarvittavia kipeitäkin päätöksiä ja vastuunkanto niistä, kokonaisvaltainen visio ja rahkeet sen toteuttamiseen???

Ajatuksia herättävä, aivonystyröitä hierova ja pohdiskelujen poluille pukkaava paketti!
Ja olisipas se vähintäinkin vinkeää, jos tällä Telluksella riittäisi tallattavaa vielä arvoisalle
Murmeliviisikolle & heidän iloisille ikätovereilleenkin...
Kestävän kehityksen puolesta

utopiseeraa:






perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pajunkissoja & pashaa...


 pupuja & tipuja!






Herkkkuja sulatellen, sireeninsilmuja silmäillen tuntosarvet kääntyvät kohti koittavaa kevättä...
Lupsakoita & makoisia  Pääsiäispyhiä!

T:



torstai 2. huhtikuuta 2015

"Pahan kasvot / Den felande länken" - ex Libris...

"Pahan kasvot", Stefan Tegenfalk, Bazar, 2015, 502 s., suomentanut Laura Beck.

Pahan kasvot"Rikoskomisario Walter Gröhn ei ole ollut oma itsensä sen jälkeen kun hänet siirrettiin pois Ruotsin oikeuslaitoksen huipulle linkittyneestä murhajutusta. Hän päättää ottaa vapaata ja lähtee Ranskaan tapaamaan Europolin kontaktejaan ja etsimään heidän avullaan vastauksia edelleen avoinna oleviin kysymyksiin.

Ylikonstaapeli Jonna de Brugge on poliisin sisäisen tutkinnan kohteena, koska syyllistyi virkavirheeseen jahdatessaan etsintäkuulutettua Tor Hedmania. Odottaessaan sisäisen tutkinnan valmistumista Jonna jatkaa murhaajan ajojahtia omin päin. Kohtalokas päätös asettaa vaakalaudalle hänen tulevaisuutensa poliisissa ja johdattaa hänet tietomurtojen ja laittomien tutkimusten kautta keskelle painajaismaista ajojahtia, jossa hän joutuu taistelemaan henkensä puolesta.

Pahan kasvot on dramaattinen päätös Stefan Tegenfalkin kehutulle trilogialle, jonka edelliset osat ovat Vihan aika ja Koston vanki." ( Kirjan takakansi) Tegenfalk on kirjoittanut dekkarisarjalle myös itsenäisen jatko-osan Pianostämmaren. (Kirjan lievelehti)


"Maneetti Turritopsis nutricula on nykypäivän tietämyksen mukaan ainoa elävä olento joka voi kulkea eteen- ja taaksepäin elämänkierrossa. Sillä on toisin sanoen ikuinen elämä."

Tämän kolmosenkin vahvuus on sujuvassa kerronnassa ja kielenkäytössä sekä kauttaaltaan jäntevässä henkilökuvauksessa. Spekuloidaan sielun kloonaamisella; mielenkiintoinen visio olisikin nuori sielu vanhassa kropaasa tai vice versa! Sielu ja sen olemus onkin sen verran innostava ja intressantti aihekokonaisuus, jotta sen pohdiskelun jätän toiseen kertaan, ettei uitaisi aiheen ohi oudoille vesille...

Kirjailija onnistuu luomaan kiinnostavia tyyppejä kuten epäröivä, Camel Boots-mallinen ja tilkan rihveli Walter Gröhn, sitkeän terrierin lailla tapausten selvittämisiin kiinnipureutuva ja telaketjumentaliteetilla etenevä Jonna de Brugge, ikitoiveikas skuuppijahtari Jörgen Blad ja  bittiavaruudessa kelluva ja tietokantoihin luikertelija -  nikkari Serge Wolinsky. Tarina sisältää edellisen osan tavoin paljon pohdintaa poliisityön menestyksellisestä tekemisestä, moraalisista dilemmoista ja eettistä pohdintaa  oikopolkujen käytön oikeutuksesta. Mikä relevanttiuden aste ratkaisee toimintatavan? Mennäkö pienimmän pahan periaatteella vaiko pilkkua viilaten pykälien, säännösten ja paragrafien jälkeen/mukaan? Mikä on kulloisessakin tapauksessa oman syyllisyyden kantokyky vs. onnistumisen tuottama tyydytys siitä, että joku/jotain säästyi ja säästettiin?? Vastaavatko toimintavaltuudet tehtäväkirjon edellyttämiä vaatimuksia?? Mikä on nokkimisjärjestys eri yksiköiden kesken ja ammattiryhmän sisällä?

Trilogian päätösosan  ja Nirvanaprojektin sisään saattaa olla vaikea astua luontevasti ja sujuvasti  lukematta aiempia taustoittavia kahta teosta. Tegenfalk on kynänkäyttäjänä riittävän taitava eksyäkseen tarpeettomiin istukkaisiin ja ollakseen sortumatta tehosteina tursuaviin suolenpätkiin ja kynsien nyhdäntään tahi kliseisiin intohimon ryöpsähdyksiin, joissa hän vaipuu Hänen käsivarsille enkelkellojen soidessa, vaan itse teema,  juonenkulku sekä hahmojen rosoisuus ja rupisuus riittävät luomaan selkeän lukukokemuksen.


"Sattuma ei johdu vain kyvyttömyydestämme tietää mitä tulee tapahtumaan. Se kuuluu kaiken materian olemukseen."

Voihan Turritopsis: