torstai 21. kesäkuuta 2012

Keskikesän kynnyksellä...

on kuin tämä elämänvaihe: kaikki oleellinen on täydesti ja kauniisti yht'aikaa läsnä. Voi suhtautua tulevaan odottavin mielin, kuin heinäkuun helteisiin, makeisiin mansikoihin, punaposkisiin omenoihin ja elokuun taianomaisiin kuutamoiltoihin tietäen, että toiveikkuudella on tapana ruokkia ja toteuttaa itseänsä.

Mittumaariin saattelee oivallisesti Tove Janssonin Muumipeikon Juhannusruno:

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
 ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Juonikasta Jussia: