keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Wanhat Konnot...

Esikoisen Kummisetä, Vaarin lapsuuden- ja oma nuoruudenystäväni kaukaa 45-vuoden takaa tapasimme eilispäivänä pitkästä  aikaa.

Ystävyys: ei niin kuin laivat, joiden kurssit sattumalta risteävät merellä vaan, jotka kohdatessaan purjehtivat hetken yhdessä uljaana saattueena, erotakseen ja jatkaakseen kukin kohti omaa kotisatamaansa. Näin vaikka olevaisen myrskyt vuosikymmenten vieriessä ovat meitä ympäri maailmaa ja mantuja heitelleet ja paattejamme kolhineet.

Ystävä: hän kenen kanssa voi jutustella tahi olla hiljaa, jonka läsnäollessa on helppo hengittää ja jonka luona tunnet olevasi kotona sekä jonka tapaamisesta jää lämmin olo.

Päätimme tavata lounaan merkeissä kesän kynnyksellä, kohottaa iloisesti helmeilevän maljan sille ja kolmelle Wanhalle Konnolle!

Cheers:

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kotiinpaluun kommervernkkejä...

Kun tässä olevaisessa nyt ollaan ikäänkuin matkalla niin jorinat jatkukoon. Ensimmäinen viikko sujui onnellisten tähtien alla Perhekunnan iloisissa tapaamisissa ja yhdessäolossa.

Kuitenkin voi ihme tätä päivittymisen ja kartalletulon tuskaa: pöytäkone hurisi kyllä kiltisti päivityksiä neljän kuukauden satsit, vaan sitten herjasi ja heitti näytölle American Megatredsit, vimpotin kello heitti riemukkaasti häränpyllyä ja vei meidät aikamatkalle toisaalta takaisin vuoteen 2001 ja etiäpäin kiirehtien 2013:ta: etteikö siis aikakonetta keksitty... Ei kuin mylly kainaloon ja biostohtoorille; juu - vaihtavat kyllä patterin, viiden minuutin homma, vaatimattomaan 157,-:n hintaan sarjasta: "Voithan itse avata, jos uskallat!" Mylly oitis putkena takaisin kainaloon, kotiin, Vaari pinkoo  määrätietoisesti R-kiskalle. Uusi patteri ( 4,90,-), pientä obduktion aiheuttamaa puhinaa Vaarilta ja kas, eipä olla uusavuttomia. Meidän Vaarissa bunkkaa pieni salainen nörtti!

Aamutuimaan istahdamme autoon silmät unisikkarallatavoitteena henkilääkärimme suorittama vuosikatsastus Tapiolassa. Menopelin, joka seisokin ja irtiotetun, uudelleenladatun akun laiton jälkeen hurmaavasti käynnistyi ekalla, konsolivalojen jarruosio pärähtää vilkkumaan hilpeään diskomalliin. Keikka kuitenkin hoidetaan tietoisella riskillä, jarrut kun silti toimivat. Kotiinpäästyä soitto autotohtorille, varmistus, että abs:sät takkuaa ja voidaan ajella, kunnos huoltoon heti Vaalborgin jälkeen.

Last but not least: seuraavaksi rapsahtaa iloisesti postiluukku, vakuutusyhtiö lähestyy maksupyynnöllä auton käyttökatkon jälkeen. OK sinänsä, mutta summa huikeat alun toista tuhatta kahdeksalta kuukaudelta!! Mummon matalat verenpaineet ja laiska pulssi pinkaisevat laakista kelvollisiin lukemiin. Vaari otsasuoni pelottavasti pullistuneena ottaa rimpahuttaa vakuutustädille, tiedustelee nuivan sarkastisesti, josko maksut talven aikana nousseet vaatimattomat 200%:a?? Tädin varovaisen vastauksen mukaan hänen tietääkseen eivät. No, bonuksethan siinä olivat a) syystä b) toisesta pudota hupsahtaneet kyydistä. Lasku revitiin sen tuhanneksi silpuksi ja oikaistua 400,-:n pintaista jäädään odottelemaan.

Kaikesta tästä totaalisen urvahtaneina istuudumme mukavasti alas, sipaisemme vahvat pressot ja nauramme makeasti päivän revohkalle.

Puolikuuta peipposesta:

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Home, sweet home & Kaikki Rakkaani...

Klo8.52 / 22,3 / 23% - siis sisälämpötilat...

Sadetta ei sittenkään saatu kuin puolentunnin kuuro maanantaina, jolloin taivaskin itki kanssamme. Aurikopäivä oli koko tiistain, lähtöpäivä kunnioitti meitä pilvisyydellä ja alhaalla viruvilla pilvillä. Eteenpäin näkyi luvassa aquaa ja sitä toivomme luonnolle ja viljelijöille täältä kotoa käsin.

Yleislakko 29.3. :  Santa Cruzissa ja Las Americasissa marssivat mielenosoittajat. Puerto oli varuillaan, odotteleva ja täysin hiljainen. Paikalliset ja turistit pysyttelivät kodeissaan vs. hotelleissaan.Kaupat olivat suurimpia lukuunottamatta täydessä iskussa, luukut lyötiin auki vain kotvasen tavallista verkkaisemmin, jotta sen verran irtosi sympatioita... Merivesialtaat alkoivat operoida hiukka myöhässä vajaamiehityksellä, mutta pian olivat kiskat apposen auki ja oranssiasuiset SOS-miehet kiertelemässä. Ravintoloiden ja kahviloiden ulkoterassit olivat poissa, sisätilat tiukasti sermitettyinä ja vain raollaan olevin uksin toimivat normaalisti. Ovilla, kuten myös hotellien edustoilla  seistä töpöttivät barskit turvamiehet pamppuineen ja aseineen mallia Securitas jnpp. Poliisit sen sijaan puuttuivat totaalisti katukuvasta koko päivän. Illan suussa vaivautunut atmosfääri vaihtui helpotukseksi ja normi puheensorinaksi ihmisten palatessa kaduille & kujille. Eipä olisi uskonut, että ajoittain korvat soimaan saanut hälinä tuntuisi noin tervetulleelta!!

Matkapäivänä pönötettiin puolen vuorokauden verran ja sitten töhötettiin sama rupeama purkaessa aarteita (kaikkea ihmettä, mutta taaatusti tarpeellista, that's for sure,  sitä olikin ehtinyt föliin tarttua, ynnä huom. EI niin yhtikäs ylipainoa vaan reilusti jäi pelivaraa), paikoilleenaseteltaessa, päivitettäessä &  lasehdittaessa. Kiitos Esikoisen pätevän urakoinnin kotiinpaluusta muodostui meille kaikkinensa oivallinen ja helppo. Huomenissa saamme yökylään kovasti odottamamme Seniorimurmelit, sunnuntaina on luvassa - jos vanhat merkit paikkansa pitävät - herkullinen pääsiäispäivällinen Esikoisen ja Miniäisen loihtimana ynnä kuulumisten vaihtoa ajan kanssa. Torstaina hurautamme aamuhämärissä Kuopuksen & Miniän pitelemättömäksi  iloksi Pikkumurmeleita ja Perhekunnan Uusinta Jäsentä tapaamaan & halaamaan." Loihhtavaa", kuten Vaari asian ilmaisisi. Tuon täysin  allekirjoitan ja nyt

Pääsiäispyhiä, -tipuja, -noitia & -taikoja: