lauantai 21. heinäkuuta 2012

Nokkela Nikkari piuhaviidakossa...

Oli tullut - korkea  - aika vaihtaa kunnialla täysinpalvellut pöytätietokone uuteen jöötimpään versioonsa. Ei kun Vaari hankintamatkalle & Pojanpoika, tuo armoitettu tietskarivirtuoosi hätiin...

Parin päivän ajan muistutti huusholli kelvollista, kilpailukykyistä  PC-pajaa: kaksi läppäriä ja kaksi kiinteää versiota posotti täysillä ja pinkeää piuhaa risteili liaanien lailla pitkin-poikin, kaiken keskellä tyynen rauhallisen Pojanpojan sormet kiisivät yli silmähavaintonopeuden vehkeiden näppämistöillä imuroiden, siirtäen ja naputellen; ei voi kuin ihailla tämän nettinatikkapolven ennakkoluulotonta ongelmainratkaisukykyä ja taitoa suorittaa useita tehtäviä & toimintoja päällekkäisesti yhtäaikaa. Sekä kärsivällisyyttä meidän tumpeloiden bittiavaruuden reunoillaroikkujain kanssa.

Ilman tätä helppiä olisi meille Vaarin kanssa tupannut tuuhean tiltin päälle ja heittänyt hervottomat herneet nenään sarjasta: mission impossible...


Amigo, muchas gracias:

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Näppärät naivistit & nihkeät nostot...

Aamusella Ottomaatilta retkirahat ja kauniin kesäpäivän kunniaksi nokka kohti Iittalaa.

Vanhan puukoulun nostalginen tuoksu, narisevat portaat, seisova ilma: 33:.n taiteilijan voimin pirteitä pingviinejä, herkkiä kukka-asetelmia, vienoja vanamoja ,muhkeaharjaisia leijonia, liki kolmiulotteisia majakoita ja vihreitä saaria; suosikkeina Mia Bergqvist, Sirkka Koivula, Pertti Ylinen ja Dodo Jari Siljamäki. Aina yhtä elämänmyönteistä, huumorihauskaa värien ilotulitusta ja hyvän mielen hyrinää.

Nosto vakiautomaatilla  "yski" ja takkuili sen verran oudosti (skimmaus?), että kotiuduttua soitto pankkiin, josta kiitokset ilmoituksesta, pikainen tarkistuslupaus sekä kehotus välittömästi tarkistaa turvarajat, ajaa tilien nostorajat alas sekä suorittaa korttiin kohdistuvalta tililtä varojen poissiirto. Teimme työtä käskettyä ja nyt sitten vaanitaan silmä kovana hetkosen rahaliikennettä, jotta näin kuun alussa kun vielä ollaan löytyy kulloinkin katetta suoraveloitusten verran. Toistaiseksi kaikki normaalisti, mutta kinkkista & etovaa.

Hämmästyttää, kummastuttaa meno & meininki: murmeliväkeä liiskaillaan suojateille ja mummeleilta nyysitään kullat, monelle ne ainoat jäljelläolevat Kullat, kaulasta ja käsistä. Tälläytymisen asemestako on vaihdettava uloslähtiessä riisumiseen: asiointiromppeet lökäpöksyihin, "rautaa-rajalle"  sijaan jemmattava  Rolexit ja rihkamat  rasioihin ja jätettävä mahdolliset rollaattorit parkkiin porstuaan??

En suostu  pelkäämään omaa varjoani: onnettomat Ottomaatit jätän oman onnensa nojaan, nauran hersyvästi naivisteille ynnä käyn pilvipaimeneen...

Makoisia mansikoita: