"Presidentintekijän kuolema", Kari Häkämies & Rosa Meriläinen, Teos, 2023,
332 s., päällys Mika Tuominen.
Kari Häkämies ja Rosa Meriläinen eivät suurempia esittelyjä kaipaa, mutta vahvennuksia klikkaamalla saat heistä ja heidän urastaan lisätietoa.
"Julkisuudesta tuttu vihreää siirtymää ajava
liikemies Max Olander
löytyy kuolleena kylpytiloistaan kotonaan Westendissä. Olanderilla oli paitsi kattavat verkostot, myös
kiusallisia tietoja kaikista presidentinvaaliehdokkaista.
Henkirikostutkija Sara Silas saa korkean profiilin tutkinnan hoidettavakseen vaalien alla. Toimittaja Timo Ruuti puolestaan kiinnostuu valtaapitävien kytköksistä. Miten tapahtumiin liittyy Raymond Coffyn
katujengi, jolla näyttää olleen bisneksiä Olanderin kanssa?
Kari Häkämies ja Rosa Meriläinen yhdistävät jälleen ensi käden
tietonsa politiikasta valtaa ja kunnianhimoa käsittelevässä dekkarissa." (Takakansi)
Edelliskerran vietin kiintoisia hetkiä kirjailijaparin edellisen yhteistyön tuloksen Epäpyhä liitto (2022) seurassa mielissäni todeten: Sujuva ja vaivattoman oloisesti balanssissa pysyvä dekkari, joka - ei niin omanoloisena aihepiiriltään - yllättäen tuli luetuksi kahdella istumalla.
Sitaatiksi ote yhdestä edelleen harmillisen sitkeässä istuvasta, ajankohtaisesta teemasta eli luontevuuden ja asiallisuuden puutteesta kärsivästä suhtautumisestamme vammaisiin. Omakohtaisesti kohdalla se aina säväytti ja viilsi sydäntäni juuriaan myöten, kun MS-taudin vuoksi pyörätuolissa liikkuvaa parasta ystäväämme välillä kohdeltiin kuin vähä-älyistä. Miestä, jolla oli tohtorintutkinto tieteen alueelta - mikä sinänsä ei tietty ole tae mistään - mutta jonka älynlahjat ja ulosanti olivat kadehdittavan kirkkaita, asianmukaisia ja viisaita...
Sara: - Luoti oli halvaannuttanut Saran jo kolme vuotta sitten virkatehtävissä.
Hän hoiti keskusrikospoliisin murharyhmän johtajuutta pyörätuolista käsin.
Hän oli hyvin ehtinyt tottua asiaan, eikä pitänyt pyörätuolia kiusallisena vaan ilmiselvänä asiana. Muilla ihmisillä oli vamman kanssa enemmän vaikeuksia. Monet yrittivät käyttäytyä kuin pyörätuolia ei olisi olemassa, sitä ei pitäisi katsoa tai varsinkaan puhua siitä. Huoltoyhtiön toimitusjohtajan säikähtäneen ilmeen Sara osasi jättää huomiotta. Miehet, jotka pelkäävät puhua luontevasti vammaisuudesta pelkäävät omaa rapistuvaa kehoaan. Ikä tekee monet tepposensa heillekin, jotka luulevat olevansa haavoittumattomia, tiesi Sara.
Tässäkin teoksessaan kirjailijaparilla on tavan mukaan mukana myös paitsi politiikkaa yleistasolla
lisäksi ajankohtaisuutta osiossa Ukrainaa koskevat mielenosoitukset ja
tietty Putin, demokratian ikiaikainen taistelu diktatuuria vastaan sekä sitä iäinikuista, käsittämätöntä ahneutta...
Että vaikka kuinka meitä nuolet
tää on ohi vasta kun sa kuolet
Me mennään vaikka maailman äärii
et me löydetään sut, miljonääri
Lyhyet, napakat luvut ovat plussaa joustavalle kokonaisuudella. Henkilökuvauksen eloisuus ja persoonainen piirto sekä juonen määrätietoinen, hötkyilemätön ja rönsyleimätön kuljetus ovat tasapainossa muodostaen antoisan ja intensiivisenkin lukukokemuksen. Tämä aisapari osaa asiansa.
Tyytyväisenä toteaapi:
Häkämiehen dekkarit olen lukenut, tämä yhteistyön tulos on siis syytä kokeilla. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Cara! Kannattaa antaa tälle duolle mahdollisuus, sillä he tuottavat varsin tasapainoista ja hyvin etenevää, "häröilyvapaata" jälkeä, jota on kiinnostavaa mutta vaivatonta lukea:)
PoistaErittäin hyvä että nostit esille pyörätuolin ja ihmisten suhtautumisen vammaisuuteen 🌹 Tuota kannattaa meistä jokaisen miettiä. Luonteva suhtautuminen olisi hyvä omaksua aina kun pystyy tai opetella omaksumaan. Antoisaa tätä päivää!
VastaaPoistaKiitos Rita A olen samaa mieltä kanssasi!
PoistaMonasti pinttyneissä ajatusmalleissamme ja spontaaneissa reagointitavoissamme olisi tarkistamisen varaa...
Hämärämhyssäisen päivän keskelle sydämen iloa ja valoa sekä silmäin tuiketta Sinulle:)
Tässä on kyllä yllättävä kirjailijapari. Ei kuitenkaan minun heiniäni tämä genre. Pakko myös myöntää, että minulle Häkämies on ideologialtaan hyvin vastenmielinen tyyppi.
VastaaPoistaKiitos Anki! Eipä ole poliittinen kähmintä minunkaan ominta aluettani eikä kiinnostuksen kohteiden listalla kärkisijoilla ja aikanaan tartuinkin aika skeptisin mielin kaksikon ensimmäiseen, mutta tasapaino eri elementtien välillä ja kerronnan elävyys sekä juonenkuljetuksen sujuvuus tekivät tehtävänsä...
PoistaPeesaan Ankia, eli yllättävä kirjailijapari, molemmat olleet eduskunnassa, mutta eri aikaan ja eri aikaan. Luin yhden Häkämiehen dekkarin ja oli odotuksia parempi.
VastaaPoistaKiitos Jokke ja sama kokemus! Oli iloinen yllätys, kuinka hyvin balanssissa tämä kaksikko piti juonenkuljetuksen osa-alueineen ja henkilögalleriansa.
PoistaYllättävä kirjailijapari tosiaan! Minulta on tuo ensimmäinen osa mennyt ihan ohi, mutta kurkkasin vanhempaa postaustasi ja voisi kiinnostaa.
VastaaPoistaKiitos Elegia ja mukavaa, että kiinnostuit!
PoistaMonissa yhteyksissä sanotaan, jottei koskaan ole liian myöhäistä ja ehkäpä se sopii myös tähän eli tilaisuuden tullen kannattaa tälle antaa mahdollisuus:)