Kari Häkämies & Rosa Meriläinen: "Epäpyhä liitto" - ex Libris...

 

"Epäpyhä liitto", Kari Häkämies & Rosa Meriläinen, Teos, 2022, 317 s.

"Kari Häkämies  (s. 1956 Karhulassa) toimii Varsinais-Suomen maakuntajohtajana. Koulutukseltaan Häkämies on varatuomari.

 Aiemmin hän on toiminut muun muassa oikeusministerinä, sisäasiainministerinä, kansanedustajana sekä sisäministeriön kansliapäällikkönä ja kunnanjohtajana.

Rosa Meriläinen  (s. 1975) on kirjailija ja kolumnisti, joka toimii kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteerinä. Meriläinen on työskennellyt myös vihreiden kansanedustajana." (Lievelehti)

 

                                                                  ©Liisa Takala

 

"Valtio-omisteisen energiayhtiön konsernijohtaja murhataan, kun Venäjä on kokoamassa joukkojaan Ukrainan rajalle. Rikostutkija Sara Silas saa korkean mediahuomion tutkinnan johdettavakseen.

Toimittaja Timo Ruuti yrittää selvittää energiayhtiössä tapahtuneita muutoksia samalla kun elvyttää välejään radikaalissa ympäristöliikkeessä toimivaan tyttäreensä. Tämä tietää jotain. Mutta kuka lähettää Ruudille sisäpiirin tietoja?

Häkämies ja Meriläinen luovat Epäpyhässä liitossa viiltävän ajankohtaisen ja julman näkymän energiapolitiikan kulissien taakse." (Takakansi)

Edelliskerran kuljin Häkämiehen matkassa teoksen Linnan hämähäkki (2022) tiimoilla: Positiivisesti eleetön, tasapainoinen ja loppuun asti ajateltu dekkari/romaani, joten mielenkiinto tämän yhteistyön tulokseen oli suuri. 

 

 Kun todellisessa elämässä on lukenut aamun sanomalehden ja klikkaillut tietokoneella maailman uutisantia läpi, ei kirjaan rentoutuakseen tarttuessaan todellakaan halua törmätä politiikkaan, energia-asioihin eikä erilaisiin mielenosoituksiin. 

Teoksen avaus on reipas ja räväkkäkin poliittissävytteiselle dekkarille, ja erittäin hyvä sellainen, tietoinen riskinotto, joka kannatti!

-  Poliisilla ei ollut tapana järjestää juhlia onnistuneen murhatutkinnan johdosta. Syyllisen paljastuminen oli tutkijoille hieno hetki, mutta siitä iloitseminen virallisissa yhteyksissä ei sopinut suomalaiseen virkamiesperinteeseen. 

Saran ja Hannun tapana oli tapauksen selvittyä ajaa muutaman lepopäivän jälkeen Helsingin keskustaan, syödä pitsaa ja käydä tapahtumien kulku vielä kerran läpi. Sen jälkeen murhaan ei enää kahden kesken palattu, ellei se ollut välttämätöntä. Murhatutkinta vaikutti ihmiseen syvästi, siksi tapaukset oli hyvä unohtaa mahdollisimman nopeasti.

 

Häkämiehen ja Meriläisen yhteistyö on onnistuneesti luonut mukaansatempaavaa kerrontaa, juonen kuljetusta ja henkilökaartin koostetta, kuten pyörätuolista käsin operoivan ylikomisario Sara Silaksen. 

Hyvä valinta, sillä pyörätuolin käyttö luo elävässä elämässä paljon ennakkaoluuloja älyllisten resurssien toimintakyvyn suhteen, mikä on sekä loukkaavaa että tietämättömyyteen perustuvaa epäasiallisuutta ja -korrektiutta.

- " Eikö se ollut Donald Trump, joka sanoi, että kannattaa solmia liitto vaikka itse pirun kanssa, jos se vain edistää omaa asiaasi", Hannu pohti ja puhalteli kuumaa pitsansiivua.

"Ei se ollut Trump. Se oli Lenin", Saara nauroi. "Katkeruus on kamala voima. 

Kun se yhdistyy onnettomaan rakkauteen, seuraukset voivat olla käsittämättömiä. Tavallaan se on myös yhteiskuntaluokkakysymys. 

Tavalliset ihmiset pääsevät asioiden yli, mutta rikkaille ja korkeasti koulutetuille se on vaikeaa. Luulen, että bisneksessä ja  politiikassa tapahtuu jatkuvasti kamalia asioita, jotka eivät koskaan vain tule julkisuuteen. Eikä niissä ole kyse rikoslain määrittämistä rikoksista, vaikka moni luhistuu niiden myötä loppuiäkseen."

 

Sujuva ja vaivattoman oloisesti balanssissa pysyvä  dekkari, joka - ei niin omanoloisena aihepiiriltään  - yllättäen tuli luetuksi kahdella istumalla, joten  tätä Epäpyhää liittoa - kun tuli pitkästä aikaa jopa poikettua aiempien aikojen kantapaikassa,  tutussa Mamma Rosassakin -  ennakkoaprikoinnista huolimatta mielikseen makusteli: