"Nämä pienet asiat," Claire Keegan, Tammi Keltainen kirjasto, 2023, 116 s., suomentanut Kristiina Rikman.
"Joulu lähestyy irlantilaisessa pikkukaupungissa vuonna 1985. Bill Furulong lähtee toimittamaan hiiltä luostariin, missä hän kohtaa nuoren tytön, jonka kohtalo järkyttää häntä sydänjuuria myöten. Kohtaaminen saa hänet asettumaan kirkkoa ja tuomitsevaa ilmapiiriä vastaan, vaikka oma perhe ja koko kaupunki toivovat hänen vain unohtavan näkemänsä. (Lievelehti)
Uteliaisuutta ja mielenkiintoa herättänyt uusi kirjailijatuttavuus ja aihepiiri saivat odottavin mielin tarttumaan tähän uutukaiseen, joten ei kuin mars matkaan Furulongin mukana:
Furulong: - Aina sama juttu, Furulong ajatteli; he jatkoivat töitään tauotta, yhden valmistuttua tartuttiin toiseen. Millaistahan elämä olisi jos heillä olisi hetki aikaa hengähtää ja miettiä asioita? Olisiko heidän elämänsä erilaista vai samanlaista - vai menettäisivätkö he elämänhallintansa?
Tyttäret: - olivat toisinaan kuin nuoria noitia, mustatukkaisia ja tarkkasilmäisiä. Oli helppo ymmärtää, miksi naiset pelkäsivät miehiä heidän voimansa ja halujensa ja yhteiskunnallisen asemansa takia, mutta naiset vaistoineen olivat paljon pelottavampia; he osasivat ennustaa mitä tuleman piti jo kauan ennen kuin mitään tapahtui, he näkivät unia ja osasivat lukea ajatuksia. Furulong oli joskus avioliittonsa aikana melkein pelännyt Eileenia ja kadehtinut hänen tulista luontoaan, hänen tulikuumia vaistojaan.
Keeganin kaunis ja soljuva sekä positiivisesti herkkä kirjoitustyyli vakuuttaa ja hän kuvaa elävästi ihmisten maailmaa kaikkine erilaisine jännitteineen. Henkilökohtaisesti en jaksa olla ihmettelemättä, kuinka paljon pahaa uskontojen varjolla on tehty ja yhä tehdään. Vaikka kuinka sanotaan, että kärsi kärsi kirkkaimman kruunun saat, niin.... syvä huokaus ja hiljaisuus.
Lopuksi kirjailija toteaa, että: - Tämä kertomus ei perustu kenenkään olemassa olevan ihmisen kokemukseen. Irlannin viimeinen Magdalena-pesula suljettiin vasta vuonna 1996. Ei tiedetä, miten monta tyttöä ja naista oli suljettu noihin laitoksiin tekemään pakkotyötä. Kymmenentuhatta on lempeä arvio, kolmekymmentätuhatta lähempänä totuutta...
Sivumääräänsä suurempi, taidokkaasti kirjoitettu teos, joka piti mielenkiinnon vireillä alusta loppuun ja jonka luin yhdellä istumalla joskin pysähtyen välillä miettimään, mutta malttamatta laskea välillä käsistäni. Laadulla on kirjoittajansa kuin myös suomentajalla eli Kristiina Rikman tekee jälleen kerran takuvarmaa jälkeä. Todellinen edukseen poikkeava helmi syksyn runsaassa kirjatarjonnassa.
- Raskas se pää, joka kruunua kantaa.... - Pidä vihollinen lähellä, paha koira itselläsi niin hyvä koira ei pure..
Hmpph hiljaisena tuumailee:
Painavaa asiaa taitavasti esitettynä. 🌹 Tuomitsevasti on maailmassa paljon saatu murhetta aikaan.
VastaaPoistaSuloinen kansi, pidän noista väreistä ja lumisista katoista. 🍀
Pitää tasan tarkkaan paikkansa ja tässä teoksessaan Keegan käsittelee aihetta taitavalla tavalla.
PoistaTotta: kansikuvilla on oma merkityksensä lukuvalintojen suhteen, useasti juuri tarkemmin tutustumaan innostajina ja houkuttelevina.
Kiitos kommentistasi ja mainiosti kulkevaa viikkoa Sinulle!
Tämä on nyt ollut esillä. Voisin lukea, kun pituuskin on noin maltillinen.
VastaaPoistaKiitos Anki! Teos on tosiaan saanut runsaasti näkyvyyttä ja on sen mielestäni ansainnut.
PoistaSivumäärä on antiinsa nähden varsin maltillinen ja tyyli uudenoloinen, joten kannattaa antaa tälle mahdollisuus sopivan tilaisuuden tullen:)
Tervehdys pitkästä aikaa! Vielä pääsin tunnuksillani sisään Bloggeriin. Blogien lukeminen on jäänyt vähällä viime aikoina, kirjoittaminen samoin. Mutta lukenut olen!
VastaaPoistaEn tosin tätä teosta, vaikka aihepiiri ja käsittely kuulostaakin ihan minun jutultani. Laitanpa siis kirjan varaukseen - tämä varmaankin osuu ja uppoaa.
Tervehdys myös Sinulle ja kiitos kommentistasi, oli kiva "tavata" täällä pitkästä aikaa!!
PoistaNäinhän se menee, että on aika kirjoittaa ja aika olla hiljaa. Itselläkin on ollut vaisumpaa aikaa tällä rintamalla muiden pakollisten kiireiden vuoksi.
Tämä on kaunis, rauhallinen ja erittäin hyvin kirjoitetettu pieni suuri kirja, joten uskaltaisin suositella tätä Sinulle ja olisikin kiintoisaa kuulla sitten aikanaan, mitä mieltä teoksesta olet:)