"Revontuliyö", Camilo Gonsar, Mediterraneus Kustannus, 2023, 186 s., suomennos Santeri Siimes.
"Camilo Gonsar (1931-2008) on viime vuosisadan jälkipuoliskon omaperäisimpiä ja universaaleimpia galicialaisia kirjailijoita. Gonsar tuli tunnetuksi mestarillisena tarinankertojana, joka yllättää lukijansa ja pitää tämän otteessaan ja jonka juonien rivien välit ovat täynnä filosofista ja eksistentiaalista pohdintaa," (Takakansi)
P.D.
"Revontuliyö on tarina ystävyydestä ja ihmissuhteista, kohtalosta ja pyrkimisestä vaikuttaa siihen, suunnan etsinnästä ja valinnoista, ihmiselämän mielekkyydestä ja mielettömyydestä." (Takakansi)
Tämän mielenkiintoisen ja vähemmän tunnetun kirjailijan seurassa vietin mukavia ja antoisia hetkiä teoksen
Merlin ja perhe parissa 2022 ilahtuneena todeten: Mielikuvitusta ruokkivaa
ja lennokkaita mielikuvia luovaa tarinaniskentää, jota
lukiessa - kuten silloin kun se antoisinta on - aika ja paikka katoavat
malliin: kaukana kavala maailma. Runsas ja herkullinen kieliasu
kruunaavat kokonaisuuden. Odotusarvo oli siis korkealle lähtiessäni katsoman
miltä revontuliyön taivas ja miesten välinen ystävyys näyttävät ja kuulostavat.
Teos sisältää luvut: Kohtaaminen, Kanttiini, Revontuliyö joki, Revontuliyö parveke, Revontuliyö Pietari, Tiivis päivä, Koollekutsu, Toiseksi viimeinen sessio kanttiinissa, Jokiyö tapaaminen, Aika, Paluu ja Juhlat.
Lor: - Nyttemmin tiedän hänestä enemmän - en tosin paljon - kuin mitä hän kertoi. Enää Lor ei tuo mieleeni vanhoja lentokoneita. Nyt näen hänet,
tai muistelen häntä, pikemminkin löytöretkeilijänä, jos on mahdollinen sellainen löytöretkeilijä, joka ei etsi mitään ennalta määriteltyä kohdetta ja jolla ei ole mitään tekemistä tieteellisen - maantieteellisen, antropologisen tai muun - tutkimuksen kanssa eikä liioin minkäänlaista kiinnostusta kokemustensa jakamiseen, pikemminkin aivan päinvastoin - ja luulen sellaisen olevan mahdollinen, joskaan nimitys tutkimusmatkailija ei ehkä ole paras mahdollinen siinä tapauksessa, mutta se on toinen juttu.
Mainio ja antoisa laaja-alainen kuvaus ystävyksistä, jotka pitivät säännöllisesti majaa kulahtaneessa kanttiinissa rautatieasemalla pähkien eri perspektiiveistä elämässämme tekemiä erilaisia ratkaisuja ja valintoja sekä elämän mielekkyyttä ja ihmisyyttä noin ylipäätään.
Kaikki tämä Gonsarin verrattomilla kertojan lahjoilla siivitettynä ja sopivan lennokkaalla otteella, joka säilytti hienoisen ja ilkikurisen hymyn lukijansa kasvoilla alusta loppuun hänen nauttiessaan estoitta kirjailijan verbaalisesta ja eloisan fundeerailevasta, mutta ilmavasta tyylistä sekä vei arjen yläpuolelle.
Un dia fixo-se ao mar
c´a parola ceifada nos beizos
E xa nunca volveu.
Manuel Antonio, De catro a catro
Eräänä päivänä hän lähti merille
sanat niitettyinä huulillaan
Eikä enää palannut...
Tutkimusmatkailijana Lorin seurassa Islannissakin, satujen saarella kevein askelin tassutteli:
Tämäkin herra on jäänyt havainnoimatta, kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Tämä oli harvinaisempaa herkkua ja mielenkiintoinen kirjailija.
PoistaOlisikohan meillä tässä muuttuvassa maailmassa kuitenkin jotain pysyväistä kuten kirjojen kiehtova, ajaton ja avara maailma:)
Uskon että kannattaa lukea.
VastaaPoistaTuo kustantajan takakansiteksti panee vähän miettimään. Kuka suomalainen heti alkuun tietää missä on Galicia ja mikä on galicialainen pikkukaupunki?
Kysymyshän on espanjalaisesta kirjailijasta, joka kävi koulunsa Vigossa ja opiskeli Madridissa, mutta joka kirjoitti galiciaksi. Siellä siis on samalla tavalla oma "kielensä" kuin Kataloniassa.
Mutta toisin kuin Kataloniassa, galicialaiset eivät kai havittele itsenäisyyttä.
No, eihän tämän tietäminen ole tietenkään oleellista, mutta mietin onko kustantajan teksti laiskuutta vai poliittinen kannanotto.
Kiitos Kyösti kommentistasi!
PoistaGalicia ei varmaankaan monelle meistä kerro paljoakaan, siksi käytinkin postauksessani sanan kohdalla vahvennusta, jota klikkaamalla lukijana selviää vähän enemmän kartalle.
Vaikea tietää kummasta on kyse, mutta sen sijaan teos on virkistävässä massasta poikkevuudessaan ehdottomasti lukemisen väärtti:)
Yep, eikä sillä ole väliä mitä kustantaja ajattelee - hyvä kun on ottanut kirjan ohjelmaansa.
VastaaPoistaPaikoilla on tietysti paikkansa. Rehellisesti sanoen matkustin Vigoon espanjalaisen Domingo Villarin (syntyi Vigossa, asui Madridissa) dekkareiden innostamana (mutta myös Eurosportin Vuelta-lähetyksien ohjaamana). Vehmas, sateiden piiskaama Galicia on avan toinenlainen maa kuin etelän Andalusia.
Ehkäpä käsittelemäsi kirjailija olikin enemmän kotona revontulien maassa kuin olisi ollut Välimeren rannalla.
Kiitos Kyösti ja samaa mieltä, lukijoistahan on kyse itse asiassa! Se, missä ihminen on kotonaan oli sitten kysymys hänen kirjoittamisestaan, lukemisestaan tai fyysisesti matkailustaan, sijainnistaan, on harvinaisuudessaan ja äkkinäisessä yllättävyydessään aivan erityinen asia ja tunne.
PoistaSe oli minulle nyt tämä teos, se on iloisena yllätyksenä vallannut mielen ja sielun niin Jäämeren rannoilla kuin myös Brasilian pienissä kylissä..
Vaikuttaa hyvin mahdolliselta ja uskottavalta tuo Gonsarin tunnetilaolettamasi:)
Näinhän se on, että maailma on täynnä tuntemattomia kirjailijoita. Kiva, että kohtasit tämän Gonsarin ja kerroit meille hänestä ja hänen Revontuliyöstään.
VastaaPoistaEi muuten ole näkynyt täällä Turussa revontulia. Oulussa asuessa niitä sai talvisaikaan ihastella. Nyt tuli sentään pikkasen lunta, niin että marraskuu on valoisampaa astella :)
Kiitos Mai mukavasta kommentistasi! Mielenkiintoinen kirjailija, joka poikkeaa edukseen massasta!
PoistaEi täällä eteläisessä reuna-Suomessakaan revontulitaivasta ihailemaan pääse, mutta sitä tiiviimmin sitä aikanaan tehtiin Lapin reissuilla.
Pieni ja ohut lumikerros täälläkin mustan asfaltin peittona ja on heti valoisampaa, toivottavasti kevyttalvea seuraa, paukkupakkasista ei niin väliä:)