Álvaro Cunqueiro: "Merlín ja perhe" / Merlin e familia" - Ex libris...

 

"Merlin ja perhe", Álvaro Cunqueiro, Mediterraneus, 2021, 147 s., suomentanut Santeri Siimes, kannen suunnittelu Sofia Carola Retta.

"Álvaro Cunqueiro (1911-1981) on galicialaisen kirjallisuuden suurimpia nimiä ja Merlin ja perhe (1955) klassikkojen klassikko, joka paljasti Galician suureksi tarinasepoksi kutsutun kirjailijan harvinaislaatuiset kertojanlahjat." (Takakansi)

 

                                                                        PD

"Velho Merlín elelee vanhoilla päivillään Mirandan-talossaan Galiciassa, 

jonne häntä tapaamaan ja apua mitä ihmeellisimpiin ongelmiin pyytämään tulee jos jonkinlaista väkeä arabialaisista kaupparatsuista peukaloisvaltuuskuntaan ja kreikkalaiseen merenneitoon tai Bysantin keisarin lähetistä englantilaiseen huilistiin mukanaan sirpaleiksi särkynyt hopeinen prinsessa. 

Kertoja, Felipe de Amancia, muistelee nuorena poikana Merlínin talossa palvelijana työskennellessään todistamiaan toinen toistaan hämmästyttävämpiä tapauksia." (Kustantaja)

 

 

 

 

Yupi!: Uusi kirjailijatuttavuus itselle läheiseltä Espanjan kielialueelta, 

uunituore kustantamo ja jo teoksen nimessä taikaa sekä kannessa kutsuvuutta ynnä velhonimi  Merlin. Voiko lukija  enempää toivoa!? Siispä iloisen odottavin ja uteliain mielin heittäydyin Don Merlinin ja kertoja-Felipen vietäväksi:

 

- Tällaisena vanhana ja veltostuneena. jollainen minusta nyt on tullut,

kun vuosien vieriessä nuoruuden mielikuvituksen palo on hiipunut, toisinaan mieleeni tulee, että nuo vanhassa Esmellen laajassa aarniometsässä  viettämäni kukkean nuoruuden päivät ovat vain valetta, ja kun niin moneen kertaan olen sitä valetta kertonut ja pohtinut muistoissani, minä luikurinlaskija luulen, että oikeasti koin nuo päivät ja askareineen ne ovat uurtaneet minussa levottomuutta kuin terävä taltta hajamielisen timpurin käsissä. Totta tai tarua, nuo elämän tai mielikuvituksen vuodet ovat täyttäneet säikeillään mieleni värttinän, ja nyt voin kutoa näiden tarinoiden kankaan kerä kerältä...

 

Teos sisältää lyhyet luvut: Johdanto, 14  tutustumaan kutsuvasti nimettyä kertomusta, Loppusanat ja tervetulleen Nimihakemiston. Asiallisia ja aiheellisia ovat myös tekstin yhteydessä olevat alaselvennykset. 

Tie, joka oli vanha kerjäläinen:  - Tiet muistuttavat vakoja, ja niin kuin pellot antavat leivän, niin tiet antavat ihmiset, asuinsijat, kielet, maat. Ihminen asettuu tien varteen keräämään satoa, tai hän matkustaa sitä pitkin. Tämä tie, josta tänään kerron, tuntuu minusta vanhalta kerjäläiseltä, vaikkakin jokainen sitä tallaava matkustaja uudistaa sitä ja herättää halkeilleen ja pölyisen tien uuteen nuoruuteen...

Mielikuvitusta ruokkivaa ja lennokkaita mielikuvia luovaa tarinaniskentää, 

jota lukiessa - kuten silloin kun se antoisinta on - aika ja paikka katoavat malliin: kaukana kavala maailma. Runsas ja herkullinen kieliasu kruunaavat kokonaisuuden.

 

- Minulle Miranda ja kaikki, mikä sen porteista meni ja tuli, on pikemminkin kuin ammoisia muistoja, kuin pääsiäisen yllätysmuna tai vieterillä varustettu lumisadepallo, niin kuin ne, joita monsieur Simplom vei tarjotakseen Lamegon piispalle. Menneitä päiviä, niitä peittäviä pilviä, mutta mietteitä, joita tulee ja menee, ja kaikkea sitä elettyä elämää, joka kulkee mukanani, minussa, voisin verrata hiljalleen tippuviin lumihiutaleisiin, jotka leijailevat maailmaa peittäväksi matoksi, kätkevät peltotilkut ja tiet, niityt ja pihat, ja muuttavat koko maan pinnan yhdeksi suureksi tasangoksi. Mutta toisinaan pilkahtaa jonkun nuoruusmuiston auringonsäde ja sulattaa lumen jostakin kohdasta, ja silloin on kuin tuntematon matkamies sytyttäisi nuotion keskelle maailman yksinäisyyttä ja sitä menisi tuokioksi lämmittelemään sen äärelle... Muistot, muistot, muistot! 

Niinpä...  Teoksessa todetaan osuvasti:  -  Ei tule elo etsimällä, kala jalan kastamatta... 

 

Cunquieron omaperäinen tyyli puri ja ihastutti! Todella tervetullut piristysruiske ja ilonpilkahdus kaiken kaamoksen ja omikronin keskellä kärvistellessä:)

PS.  Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta.

Ennakkotietona tulevasta: Mediterraneukselta on luvassa keväällä teokset: 

Giovanni Verga, Häkkilinnun tarina (italiasta suomentanut Elina Melander) ja  Camilo Gonsar, Revontuliyö (galegosta suomentanut Santeri Siimes), joten  ei kuin kevät tulkoon & uudet tuulet puhaltakoot!

Vartoileepi: