"Suo siellä", Mika Honkalinna, Docendo, 2023, 216 s., ulkoasu Riikka Löytökorpi.
"
Mika Honkalinna (s. 8. elokuuta 1964, Anjala) on suomalainen
luonnonvalokuvaaja ja kirjailija. Syntynyt ja elänyt suuren osan
elämästään Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomessa, mutta asuu nykyisin
Limingassa
Pohjois-Pohjanmaalla. (honkalinna.fi)
©Mika Rokka
"Suomaiden villi kauneus hurmaa ja viekoittelee yhä uusia kulkijoita
huomaansa. Suurten soiden yksinäisyydessä on tilaa etsiä itseään ja
koetella voimiaan.
Kirja on mukaansatempaava tarinallinen valokuvateos suomalaisilta soilta,
jotka ovat kappale kotomaisemamme kaikkein villeintä ja alkuperäisintä luontoa. Se vie lukijan niin pohjoisen tulvivalle aapasuolle, etelän keidassuolle kuin pohjois-karjalaiselle ennallistamisalueelle suo-ojia tukkimaan." (Takakansi)
Luontokirjat ovat kiehtovia ja kiinnostavia kaikkinensa sekä visuaalisesti että tiedon, joka todellakaan ei näissä merkeissä lisää tuskaa, määrän lisäämiseksi.. Teos sisältää luvut: Aamu ja ehtoo, Rajamailla, Piilomietteitä, Hallaisilta mailta, Ojia ja karpaloita, Ojat umpeen, Latu suolle, Suo siellä ja Lauluja keväälle. Odottavin mielin läksinkin sukeltamaan ja tutustumaan soiden ihmeelliseen ja moninaiseen maailmaan Honkalinnan opastamana hänen alkumetreiltään:
- Edessäni makaava suo-olio, kotisuo, riitti nyt, mutta haaveissa siintelivät luontokirjoista tutut suuret ja kaukaisimmat suot. Ne tuntuivat kovin saavuttamattomilta ja niiden kutsu tuli jostain toisesta maailmasta paksun sumuseinän takaa, sieltä missä piilotteli koko edessä oleva elämäni...
Kirjailija
mainitsee suon
yhtenä suomalaisten hellittämättömistä vihollisista vilun, nälän jne. ohella ja siitä onkin aikojen saatossa muotoutunut synonyymi erilaisille ihmisiä kiusaaville koettelemuksille. Tätä seikkaa kuvaavat hyvin sananlaskut ja sanonnat kuten
: suo siellä - vetelä täällä, suksia suolle sekä joutua ojasta allikkoon. Lisää herkkupaloja makusteltavaksi klikkaamalla:
Suomen Kansantietouden Tutkijaseura, Pekka Häkämies
.
Soilla on joskus tullut lompsuteltua sekä pitkin pitkospuita pohjoisessa sekä marjain etsinnässä noin yleisemminkin ja teosta lukiessa tuntee suon omaleimaisen tuoksun ja mahdollisen pienen kosteahkon tuulenvireen hyväilevän kasvojaan.
suo siellä
poluton
aivan
sillä
polut on
tiellä vaivan
Mainio ja antoisa kertomuksellinen kirja, upeat ja monipuoliset kuvat sekä eloisaa ja asiantuntevaa kerrontaa eli kerrassaan ihastuttava silmäin iloa tuottava kokonaisuus, jota voin lämpimästi suositella kaikille luonnosta kiinnostuneille ja vannoutuneille luonnonystäville. Tämä upein kuvin varustettu teos sopii mitä parhaiten myös lahjaksi näin tulevain Isänpäivän ja joulun merkeissä:)
Soilla ilokseen tarpoi:
Lapsuudessa ja nuoruudessa suot tulivat hyvinkin tutuiksi partio-harrastuksen vuoksi. Suunnistusaikana ne mielummin kiersi. Vanhoja sananlaskuja ei välttämättä enää ymmärretä. Tämä suo siellä vetelä täällä ja ojasta allikkoon on kuitenkin hyvä hallita.
VastaaPoistaKiitos Jokke ja mukava kuulla, että partio on kuulunut Sinunkin harrastuksiisi! Helppo ymmärtää, että suot eivät suunnistuksessa enää olleet mielipaikkoja.
PoistaPitää paikkansa toteamasi vanhojen sanalaskujen suhteen, vaikka osa niistä on idealtaan edelleen relevantteja.
Jep tuon kun aina muistaisi:)
Onpa kirjalla hieno kansikuva. Suosta on jäänyt mieleeni ne joka kesäiset hillanpoimintareissut koko perheen voimin. Aina oli kuumimmat ilmat heinäkuussa ja sääskiä niin mahottomasti. Opetin kyllä saman puuhan omillekin lapsille. Sen verran persoja ollaan hilloille :)
VastaaPoistaEikös olekin lukemaan kutsuva ja lisää upeita kuvia, silmän iloja löytyy kansien välistä.
PoistaJostain syystä niille soille mainitsemistasi riesoista huolimatta tuli pinnerrettyä ja kyllä vaan, makoisia ja vaivan arvoisia olivat niiden annit.
Kiitos kommentistasi ja vallan mainiota viikonloppua Sinulle!
Suomalaisella on luonto mielessä ja sielussa. Valokuvallinen teos mietteineen ja tietoineen vetää meitä puoleensa. ☘️💕🌸 Jos on vetelä olo painukaamme suolle. (Uusi sananlasku, juuri keksitty 😉)
VastaaPoistaSanaristikoita ratkoessa tulee vastaan aapasuo, letto ja ties mitä muita suotyyppejä. Aku Ankasta on opittu räme. Paljon on vielä oppimatta ☘️ Upea teos. Kiitos esittelystä.
Kiitos Rita A kauniisti todettu!
PoistaLuonto antaa aina jotain ja samoin näin tyylikkään luontokirjan katseleminen ja sen lukeminen lisää paitsi tietoutta myös mielihyvää.
Sanaristikot ovat rentoa ja mukavaa ajankulua ja tosiaan lisäävät sanojen synonyymien tietämyksen määrää.
Kokeillaanpa neuvoasi jos vetelä olo yllättää:))