sunnuntai 15. lokakuuta 2023

"Tuntematonta Pessoaa etsimässä" - ex Libris...

 

"Tuntematonta Pessoaa etsimässä, Fernando Pessoan runoja" Atrain & Nord, 2023, tulkinnut ja kommentoinut sekä suomentanut Leo Saukkoriipi. 

"Fernando Pessoa (1888 - 1935) oli portugalilainen kirjoittaja. Häntä pidetään yhtenä koko 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista. Erikoinen piirre Pessoan tuotannossa on runsas heteronyymien käyttö - kaikkiaan heitä on arvioitu olleen yli seitsemänkymmentä.
Heteronyymit toivat Pessoalle tilaisuuden pohtia minuutta, olemassaoloa ja kirjoittamista." (Lievelehti)

"Fernando Pessoan ja hänen heteronyymiensä runojen suomalaiset versiot tulevat päätökseensä. Leo Saukkoriipi on tätä ennen suomentanut Fernando Pessoan runoja neljän niteen verran: Minä se olen (2020), Minusta minussa on ainakin kaksi (2021), Minussa on monta (2021) ja Naturalmente (2022)." Kiitos -  muito obrigado -  Leo Saukkoriipille näistä kaikista ja Pessoan maailman avaamisesta meille lukijoille! (Takakansi)



 
Edelliskerran nautin Pessoan seurasta hänen teoksensa "Minussa on monta" (2021) parissa ja hän on kulkenut vierelläni jo melkoisen tovin sitten
Hetkien vaellus -teoksen v. 2014 ihastuttaen ja ihmetyttäen.

Sisällysluettelo: Fernando Pessoa, Ricardo Reis, Alvaro de Campos, Anon - Search ja Lopuksi.
Makupala: 
 

Älä sano yhtään mitään!
Eijei, älä sano edes totuutta!
Sillä on paljon lempeämpää.
kun ei sano mitään kun
kaikki tajutaan -
kaikin puoli tunnetaan,  todetaan...
Älä sano yhtään mitään!
Suostu unohtumaan.
 
Ehkä on niin, että huomenna
toisaalla toisessa maisemassa
saa sanoa, että koko matka
ja kaikki muu siinä turhuutta,
mitä itse etsin ja tavoittelin
olemaan se mitä halusin...
Olin silti silloin onnellinen...
Älä sano yhtään mitään! 
 
 
- Heteronyymit toivat Pessoalle tilaisuuden pohtia minuutta, olemassaoloa ja kirjoittamista. Nämä teemat kulkevat läpi koko Pessoan tuotannon. 
 
Tässä tuhdissa koosteessa riittää makustelemista pitkäksi aikaa. 
On vaikea analysoida - enkä itse asiassa edelleenkään osaa enkä halua siihen ryhtyäkään - mikä Pessoan tuotannossa puhuttelee ja kiehtoo ja miksi hän tuntuu jotenkin läheiseltä,  - jotkut asiat nyt vaan ovat niin kuin ovat,

ja hyvä niin:

11 kommenttia:

  1. Ei ole heteronyymit astelleet aikaisemmin vastaan. Kiitos avauksesta. Ja nautitaan syksyn väri-ilosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pessoa heteronyymeineen on mielenkiintoinen runoilija ja tapaus! Teos sisältää myös joka aukeamalla runot portugalin kielellä ja niitä oli myös mielenkiintoista tavailla, kun joskus tuli käytyä portugalin kielen kurssit Brasilian suurlähetystössä toista Brasilian matkaa varten, sillä espanjalla ei siellä pärjännyt kuten oletin. No, varattu matka jäi toteutumatta terveydellisten syiden vuoksi, mutta kiinnostus kieleen jäi...

      Kiitos kommentistasi ja Sinulle tuulen tuivertamaa, mutta vielä silmälle väri-iloa tarjoavvaa sunnuntain jatketta:)

      Poista
  2. Taas jännittävä runoteos, sinä osaat löytää. 🧡
    Merkittävää kun kirjailijalla / runoilijalla / taiteilijalla on joku oma juttunsa ja antinsa maailmalle.
    Hassua kylläkin, tuota runoa lukiessa tajuan että juuri eilen mietin että monissa asioissa otan mieluummin kauniin valeen kuin raa'an totuuden 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Pessoa on todella ainutlaatuinen heteronyymeineen ja ilmavia aatoksia herättävä runoilija.

      Jep: tuota raakaa totuutta on tarjolla nykypäivänä ylenmäärin eikä meidän todellakaan tarvitse sen suhteen välillä ns. valkoisilta valheilta itseämme sulkea, sillä resilienssiä on itse kullakin vain tietty määrä...

      Raikkaita ja kuulaita päiviä viikkoosi ja nautitaan vielä kauniista väriläiskistä, joita mm. vaahterat meille tarjoavat!!

      Poista
  3. Minä tunnen Pessoalta vain paljon lainatun tekstin:
    “Ollaksesi suuri, pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä mitään sulje pois. Ole kaikki kaikessa.​ Kuu mahtuu joka lampeen, koska se loistaa niin korkealta.”
    Lissabonissa käydessä silmäilin kirjakaupassa Pessoan teoksia, mutta kotiin palattua unohtui hankkia niitä suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta, tuo onkin yksi Pessoan monista ja tunnetuimmista aatoshelmistä!

      Poista
  4. Tuntematon runoilija minulle, portugalilainen kirjallisuus Jose Saramagoa lukuunottamatta on minulle tuiki tuntematonta. Kiitos avartavasta bloggauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Portugalilaista kirjallisuutta ei ole kovin paljoa suomennettu näitä kahta tässä mainittua lukuunottamatta. Saramagolta on osin tuttu Ricardo Reisin viimeinen vuosi, joka huolimatta myös Pessoan länsäolosta kerronnassa lähinnä harmillisesti urvahdutti pitkillä lauseillaan...

      Poista
  5. Minulle ennestään ihan uusi herra tämä Pesso, mutta vaikuttaa varsin kiinnostavalta. Minuuden ja olemassaolon pohtiminen yleensä kiinnostaa. Jotenkin nyt oikein pomppaa silmään tuo kohta “Suostu unohtumaan”. Olen pallotellut erästä asiaa mielessäni ja tuo on ihan kuin vastaus siihen. Jos olisin spiritualistinen, voisin kuvitella sen olevan merkki. Jännittävää! Täytyypä katsoa, jos löytyisi enkuksi tätä Pessoa. Tosin runoja lukisin mieluummin suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia! Pessoa on kerrassaan mielenkiintoinen kirjailija. Tuohon samaan unohtumiseen pysähdyin itsekin ja se alkoi tuntua mainiolta reagointitavalta tiettyihin tilanteisiin ja asioihin. Toivottavasti tämä oli hyvä merkki Sinullekin, ainakin vaitoehtoinen reagointimalli:)

      Poista
  6. Tuntematonta Pessoaa etsimässä alkaa kahden miehen tarinalla. Pessoa kertoo parturistaan, jonka poika kuoli. Fernando oli tunteikas Virpi Hämeen-Anttilan Mikko Groman-hahmon tapaan, joka "luki vedet silmistä virraten Tsehovin novellia poikaansa surevasta Jura Potapovista". (Suden vuosi, Otava 2003).

    Jacques Brelin elämäkerta ja sivutarina Georges Pasquierista, Jojosta, tuli television pitkänä iltaohjelmana muutama vuosi sitten. Kahden miehen ystävyys ja melkein yhtäaikainen kuolema painui mieleen ja siirtyi kirjaksi.

    Kirjan kolmas runo kuuluu Sirkka Turkalle, jonka kolmas runokokoelma vuodelta 1976 - Minä se olen - antoi nimen Pessoa-sarjan ensimmäiselle kirjalle, jossa oli pelkkiä ortonyymisen Pessoan runoja.

    Tuntemattoman Pessoan kansikuva muistuttaa Augusto Ferreira Gomesin valokuvaa Pessoasta syksyltä 1934 - viimeiseksi valokuvaksi se miehestä jäi. Mona Lisan näköinen Fernando kuvassa on. Eliina Hurtig on kokeneita pohjoisen taiteilijoita, Naturalmenten kannenkin tehnyt - hyvä!

    Atrain&Nordin Matti Ylipiessa on tehnyt mainiota työtä Tuntematonta viimeistellessään; lievetekstit, sisällysluettelo ja takakannen yhteenveto ovat tiiviitä - HYVÄ!

    "Olen suuresti nauttinut Fernando Pessoan maailmasta ja sen tuomasta mielenkiintoisista Persoonista."

    Mielellään siitä maailmasta myöskin pois lähtee - muualle matkaa.


    VastaaPoista