Vesa Taatila: "Murhapeli" - ex Libris...

 "Murhapeli", Vesa Taatila, WSOY, 2023, 256 s.

"Vesa Taatila (S. 1969) on filosofian tohtori ja Turun ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtaja. Murhapeli on hänen esikoistrillerinsä." (Lievelehti)

 

                                                        ©Jussi Vierimaa

Aamukuudelta lähellä Ypäjää autoilija ampuu motoristin, kaivaa esille hänen henkilökorttinsa ja kuvaa lyhyen videon. Tästä se alkaa. Sateinen marraskuun aamu muuttunut  kuumeiseksi ajojahdiksi, kun someen alkaa ilmestyä kuvia ruumiista. Tuntematon tappaja ottaa mittaa kaiken kokeneista poliiseista, panoksena on tavallista arkeaan elävien kansalaisten elämä. Tässä pelissä ei jaeta hopeapalkintoja." (Lievelehti)

 

 Esikoisdekkari uudelta kirjailijanimeltä herätti kiinnostukseni näin kaikenlaisten pelien aikana, joten ilman ennakkoluuloja, vaikkakin totuuden nimessä aprikoiden niillä mässäilyn suhteen, avasin tämän murhien pelimaailman, 

enkä pettynyt. Hyviksistä:

Ylikonstaapeli Lotta Pitkänen:  -  Seinäkello vilahti Lotan näköpiiriin, vaikka hän oli yrittänyt olla katsomatta sitä. Loimaalla viisaritkin raahustivat kuin savisessa pellossa. Vuoro oli jatkunut jo ikuisuuden, mutta hän tiesi pitkästä kokemuksesta, että viimeinen tunti tuntuisi loppumattomalta. Toisaalta, ei siinä ollut mitään valittamista. Hän oli saanut kokea jo ihan tarpeeksi mielenkiintoisen elämän, eivätkä nämä pitkät yövuorot olleet oikeasti ikäviä hetkiä. Afganistanissa hän oli monena yönä haaveillut juuri tällaisesta toimettomuudesta koettaessaan päästä uneen päivien painajaisista...

Ja pahiksista: Tappaja:  - Harkitsevuus oli syvällä tappajan luonteessa.  

Hädässäkin oli parempi ottaa mietintätauko ja toimia sitten oikein. Katsoa, mitä pitää tehdä ja miten. Panikoimiseen meni yhtä paljon aikaa kuin ajattelemiseen, mutta vain toisesta oli hyötyä tosipaikoissa.

Somemaailmassa monella taholla operoivat useammat tappajat, osin entiset Afganistanissa sotineet jermut, huhkivat olan takaa massamurhia, kun suomalaisen korpisoturin perintö huutaa toimintaa sorrettujen ihmisten puolesta ja ylikansallista kapitalismia vastaa,

Teos on oivasti jaettu lyhyehköihin, selkeisiin lukuihin, seikka, joka tässä toimija- ja tapahtumarunsaudessa lisää lukijan lukukokemuksen toimivuutta, miellyttävyyttä ja kerronnan jäntevyyttä.

 

Kuten esittelyssä mainitaan tämä teos  kysyy lukijalta, mihin kaikkeen olemme valmiita säilyttääksemme lokoisan nyky-yhteiskuntamme - tai tuhotaksemme sen ja valaisee kysymyksensä taustoja lukijaa säälimättä ja suorasukaisesti, kuvattuja tapahtumia säästelemättä, mutta Taatila tekee tuon kaiken niin nokkeasti ja taitavasti, ettei lukijaa ala etoa eikä hän luo mielikuvaa kuvausten laadun itsetarkoituksellisuudesta, - näppärää...  Mainio ja raikas uusi tuttavuus, joten

 

jatkoa kiitos: