Lassi Rajamaa: "en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi" - ex Libris...

 

"en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi", 

Lassi Rajamaa, kulttuurivihkot , 2023, 134 s.

 

"Lassi Rajamaa (1944–2023) toimi mm. Sibelius-Akatemian rehtorina ja musiikinteorian lehtorina, koulutukseltaan hän oli diplomiurkuri ja filosofian maisteri. Rajamaa kirjoitti, piirsi ja soitti aina. Hänen aiempia teoksiaan ovat piirros- ja proosarunokirja Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta  (Rondo Classic, 2018) sekä runokokoelmat Vene ei nyt millään irtoa rannasta (Kulttuurivihkot, 2020), Asiat joita vielä on (Kulttuurivihkot, 2021) ja  

Olohuoneen viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita (Kulttuurivihkot, 2022)" (kulttuurivihkot).

 

                                                     ©Tiina-Maija Lehtonen
 

"Lassi Rajamaan runoissa ilmaisu on keveää ja kuplivaa, vaikka teemat ovat välillä vakaviakin ja tunnelmat vaihtelevat, kuten elämässä aina. Runoille on ominaista ympäristön tarkka havainnointi, vahva visuaalisuus sekä surrealistiset elementit.

- kuiskailee, sanat lentävät ulos ja sisään kuin harsosääsket, ah mikä ihana ilta

ottaa maailman kämmenelleen ja puhaltaa heteet..".(Takakansi) 

 

 

Lassi Rajamaan teoksista on ollut iloksi sitten ensikättelyn eli koosteen 

Asiat joita vielä on (2021) edelliseen julkaisuun Olohuoneessa viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita (2022), josta lyhyesti: Lassi Rajamaalla on kerrassaan ihastuttava tapa ilmaista itseään verbaalisesti  ja musiikillisin viittein, Pegasoksen ja sävelten siivin. 

 

Tämä uutukainen sisältää kutkuttavasti ja kutsuvasti nimetyt luvut: 

I yhden elämän aikana ei ehdi paljon, II vihreä vaate on jätetty narulle tuuleen ja aurinkoon, III mozart laskeutuu hidastetusti ruumissäkissä, 

IV tyttö on hiustensa sisällä kuin majassa, V en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi, VI tilanne on lohduton mutta päällikkö määrää kahlaamaan puron yli ja VII toisella puolella ei ole mitään vai onko?. 

 Ja nyt maistiaisiin:

- elämä

hypähtelee keveästi

kuin hengityksen jälki joka on jäänyt ikkunaan

aamulla istutetaan pensaat, illalla

niissä on jo marjat

- avaan oven, tuuli viskoo kukkahattuja

olisiko liikaa pyydetty että tulisit vastaan sattumalta

 Kuten Rajamaan tapana on, hän ei tässä viimeisimmässäkään tarjoile lukijalleen mitään valmiiksi pureskeltuja itsestäänselvyyksiä saati kliseitä vaan jättää hänelle runsaasti tilaa omalle löytämisen ilolle. Luinkin koosteen läpi ensi kerralla kannesta kanteen ja palasin sitten runojen pariin uudelleen ajan kanssa makustellen, nautiskellen ja kokien löytämisen iloa.

- pianisti soittaa hidasta

niin että on

kuin vasarat pudottelisivat pisaroita nurmikolle,

lattialla

koira itkee koiranunta

Rajamaan tyyli on kiinnostava ja hänen verbaliikkansa verraton sekä  suorastaan paikoin vikkelästi vilistävä aatoksenriento ja yhdistelmien luonti pitää mielenkiinnon herpaantumatta yllä kautta linjan jättäen runoista nautiskelijalle tilaa myös omille mielleyhtymille ja löytämisen ilolle.

Rajamaan piirrokset tukevat runojen sanomaa ja puhuttelevat katselijaa vakuuttavassa yksinkertaisuudessaan.

- kuinka kevyt askel onkaan sateella

kuuntelen sateenvarjon alla yksityisessä maailmankaikkeudessani hiljaisuutta

joka hihkuu

 

Lukemaansa ihastuneena heteitä puhaltelemaan jäi: