Leo Saukkoriipi: " Fernando Pessoa & Co. - Minussa on monta" - ex Libris...

"Fernando Pessoa & Co. - Minussa on monta", tulkinnut ja kommentoinut 

Leo Saukkoriipi, Atrain & Nord 2921. 

"Portugalilainen Fernando Pessoa (1888-1935) tunnetaan erityisesti heteronyymeistään - erillisistä kirjoittajapersoonistaan. Tässä runovalikoimassa on käytetty vapaasti Pessoan ja hänen heteronyymiensä ympärille kertynyttä aineistoa Lissabonin ajalta 1905-1935.

Kirja faktatiedot ovat paljolti Richard Zenithin ja Peter Rickardin Pessoan runojen englannoksista sekä Wikipedian runsaista lähteistä - näistä kiitokset!" (Lievelehti) 

 

 

 

"Euroopan tuntemattomin runoilijakuuluisuus oli 1930-luvulla Portugalin Fernando Pessoa. Ei häntä tunneta Suomessa juuri vieläkään - kohtuullisen pieni osa hänen runotuotannostaan on suomennettu, proosaa sentään runsaammin. Kirjan nimi - minussa on monta - sopii miehen moninaisuuteen.

Pessoa on erityisen tunnettu kymmenistä heteronyymeistään, joista merkittävimmät ovat Alberto Caeiro, Ricardo Reis ja Álvaro de Campos.

Kirjasta piti keväällä 2020 tulla blogitekstien kooste mutta Fernando Pessoa vei mennessään, houkutti kertomaan runojensa suomentamisesta ja johdatteli kaikenlaisen jutustelun kautta itse asiaan - Pessona henkilöön itseensä." (Takakansi)

 

”Pohjimmiltani minä olen runoilijan, filosofin ja kaikenlaisten muitten näennäisten naamioitteni takana – dramatisti. Minulla on luontainen taipumus depersonalisaatioon ... joka selittää heteronyymieni olemassaolon ja johtaa eittämättä tähän määrittelyyn. Niinpä minä en edisty, minä teen MATKAA ... 

Minä vaihdan henkilöllisyyttä jatkuvasti, pyrin laajentamaan (tämä on tietysti eräänlaista edistystä, evoluutiota) toimintaani, luon uusia hahmoja, keksin uusia keinoja teeskennellä ymmärtäväni maailmaa tai pikemminkin sitä, että maailma on ymmärrettävä.” (Fernando Pessoan kirjeestä 20.1.1935.)

 

                                                      ©Yle/Wikimedia.org. 

 

Tuttu tunne: Pessoa ihastuttaa ja hämmästyttää kerta kerralta enemmän sekä vie mennessään: Hetkien vaellus ja Anarkistipankkiiri  2014, Minä aina vieras  ja Levottomuuden kirja  2016 sekä Minä se olen  2020.

 

Saukkoriipin teos on varsin antoisa ja avaava, oikea aarreaitta.

Hän käsittelee teoksessaan mm. Miten Pessoan runoja voi suomentaa, kuka ja millainen mies oli Fernando Pessoa kirjailijana/ihmisenä, Pessoan elinkaarta ja asuinpaikkoja sekä eri heteronyymien luonteenpiirteitä ja syntyhistoriaa jne.

 

Pessoa itse toteaa: Runoilija on teeskentelijä. Hän esittää niin hyvin osansa,

että teeskentelee myös sen tuskan, jonka hän tuntee todella... 

 

Janne Löppönen ja Harry Salmenniemi lainaus: On esitetty myös, että jokainen taiteilija on teeskentelijä, koska ilmaistakseen itseään hänen on käytettävä välinettä oli se sitten kieli, ääni tai värit. Pessoa vain vei tämän prosessin pidemmälle kuin muut ja toiseutti itsensä moneksi. Minuuden ongelma sekä ajattelun ja tunteiden välinen suhde olivat hänen tuotantonsa ydinkysymyksiä, suorastaan pakkomielteitä. ("Minä aina vieras", 2016)

Makupaloja:  Tämän runon (Tupakkakauppa-osa 1) kolmen alkurivin voidaan katsoa olevan yhteenveto Pessoan koko elämästä kuin myös motto sille:

 

Minä en ole mitään

eikä minusta koskaan mitään tule, 

en jaksa haluta olla mitään paitsi että

minussa ovat kaikki maailman unelmat..

 

 

Lyhyesti

Ollaksesi suuri, ole kokonainen:

älä mitään itsessä liioittele, älä sulje pois.

Ole kaikki kaikessa.

Pane kaikki se mitä olet

pienimpään mitä teet.

Niinkuin kuu joka lampeen mahtuu,

kun korkealta se loistaa.

 

 

"Kaikkeuden ja  kaikkivoipaisuuden lisäksi Álvaro (de Campos) nautti vapaudesta, jota Fernando Pessoakin pyrki pitämään yllä. Fernandolle tarjottiin monesti free-lance -kauppakirjeenvaihtajan työn tilalle säännöllisempää ja paremmin palkattua ansiota, josta hän aina kieltäytyi, koska halusi säilyttää liikkumistilansa." 

Pessoa oli ja pysyi poikamiehenä, mutta Fernando Pessoa ja  Ofelia Quieroz  -dramaattinen rakkautensa kuin Hamlet ja Ophelia: 

- Oi, kallis Opehlia! Minulta huonosti  käy runomitta, en liioin taida omia huokailuja laskettaa; vaan Teitä lemmin parhaiten, parhaista kaiketi parhaiten, sen saatte uskoa, se uskokaa! 

Jos ei tuohon värssyilyyn neito taivu, niin ihme on. Lopettaessaan suhteen käytti Pessoa tyylilleen uskollisena Shakespeare-mittaista sonettia, - johdonmukainen herrasmies:)

Hyväksi lopuksi  Amalia Rodriquez'n fado Solidão, josta Pessoa-suomennos sai alkunsa elokuussa 2018 ja Pessoan kaino toivomus teoksesta Levottomuuden kirja:

Kenties jonakin päivänä tajutaan, että

täytin kaikkia muita paremmin

synnynnäisen velvollisuuteni

vuosisatamme aikakauden tulkkina.

Ja kun se tajutaan, niin kirjoitetaan,

että minua ei ymmärretty aikanani.

 

 

Jo itse Pessoan elämäntarina monine muuttoineen ja vaiheineen on mielenkiintoinen. Tällaiselle Pessoan runoihin ja tuotantoon hurahtaneelle ja niillä suruitta täysillä herkutelevalle Saukkoriipin laajasisältöinen teos on todellinen runsaudensarvi, johon voi palata aina uudelleen. 

Ihastuttavaa, rentouttavaa, hauskaa ja ajatuksia herättävää lukemista, josta voi hyvin nauttia luku kerrallaankin.  Kesä & Pessoa, lyömätön yhdistelmä, josta Saukkoriipille kirjaimellisesti muito obrigada!

 

Vahvennuksia klikkaamalla saat tavan mukaan halutessasi lisätietoa ao. asiasta;)

 

-  Elämä on sitä, ettei ole siitä perillä...

 

Ja sitä, että on matkalla: