"Toinen toista pahempi", Denise Rudberg, Into Kustannnus Oy, 2016, 354 s.,
suomentanut Anu Koivunen.
"Denise Rudberg (s.1971) asuu Tukholmassa ja on yksi Ruotsin menestyneimmistä kirjailijoista. Hän on opiskellut elokuvaa ja dramaturgiaa New Yorkissa ja juontanut kirjallisuusaiheista tv-ohjelmaa. Suositut Marianne Jidhoff-dekkarit ovat myyneet Ruotsissa yli 280 000 nidettä. Kirjojen elokuvaoikeudet ovat ruotsalaisella tuontantoyhtiöllä." (Lievelehti)
"Rikkailla on varaa salata rikoksensa…
Tukholma on käpertynyt joulun välipäivien rauhaan, kun vaikutusvaltaisen sijoitusyhtiön osakas hakataan henkihieveriin. Oliko tekijän aikomuksena tappaa?
Keskusrikospoliisin uusi tutkintayksikkö ryhtyy selvittämään salaperäisen yhtiön tarkkaan vaiettuja kuvioita. 55-vuotias teräväpäinen syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, parkkiintunut rikostutkija Torsten Ehn ja nuori konstaapeli Augustin Madrid pääsevät jyvälle, miten kylmäävällä tavalla yhtiössä kohdellaan naisia. Samaan aikaan kun uudenvuoden raketit jo räjähtelevät taivaalla, paljastuu mihin julmuus ja vallanhimo voivat pahimmillaan johtaa.
Denise Rudbergin dekkareissa rikokset tapahtuvat komeissa puitteissa, samppanja virtaa ja jokaisella on jotain salattavaa" (Takakansi)
Tukholma on käpertynyt joulun välipäivien rauhaan, kun vaikutusvaltaisen sijoitusyhtiön osakas hakataan henkihieveriin. Oliko tekijän aikomuksena tappaa?
Keskusrikospoliisin uusi tutkintayksikkö ryhtyy selvittämään salaperäisen yhtiön tarkkaan vaiettuja kuvioita. 55-vuotias teräväpäinen syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, parkkiintunut rikostutkija Torsten Ehn ja nuori konstaapeli Augustin Madrid pääsevät jyvälle, miten kylmäävällä tavalla yhtiössä kohdellaan naisia. Samaan aikaan kun uudenvuoden raketit jo räjähtelevät taivaalla, paljastuu mihin julmuus ja vallanhimo voivat pahimmillaan johtaa.
Denise Rudbergin dekkareissa rikokset tapahtuvat komeissa puitteissa, samppanja virtaa ja jokaisella on jotain salattavaa" (Takakansi)
Rudbergin edellinen Yksi tappava syrjähyppy 2015, ei vielä riemunkiljahduksia rinnastani kirvoittanut, ja totesin: Torsten Ehnin ja vastavalmistuneen, sliipatun Augustin Madridin alkuun uomiaan etsivän yhteistyön käyntiinlähdön ja toteutumisen kuvaus on mainiota, paikoin herkullista! Madridin persoonasta kehkeytyykin porukan kiinnostavin ja moniulotteisin.
Elikkä edelleen kehittämiskelpoisia ainesosasia olisi tarjolla, kunhan Rudberg malttaisi heittää chick-lit -viitan harteiltaan komeron perukoille koita kerämään ja fokusoitua dekkarinkirjoittamiseen.
Tässä meillä on keskiössä äärestä konservatiivinen, ukkovaltainen ja arvostettu sijoitusyhtiö The Chinese Wall, jonka keskeinen toimintaperiaate on tarjota varakkaille asiakkailleen täydellinen tietosuoja. Henkihieveriin hakatuksi uhriksi joutuu yksi pääosakkaista Fredrik Palmgren. Putiikin toimitusjohtajan nuijaa heiluttaa Nils Burehorn, jonka vanhempi poika esikoisoikeudella on mukana toiminnassa. Busineksen ohella molemmilla arvon herroilla on tapana harjoittaa väkivaltaista kontaktinottoa vaimokultiensa, joita ilman he eivät voi elää, kanssa...
Kaino toivomus: kansien kiiltokuvamaisuudelle olisi syytä tehdä jotain tyylittelyä ja modernisointia jo ihan sisällönkin, joka nyt on jokseenkin glitterivapaa, peilaaamisen vuoksi.
Suunta on oikea: Jidhoffin, Ehnin ja Madridin persoonallisuuksiin on luotu syvyyttä ja karismaa. Heidän yhteistyönsä kuvaus rehevöityy ja tarkentuu. Päähenkilöiden lähipiiri kiedotaan kuvioihin vaivattoman oloisesti ja sopivissa määrin. Kerronta on kielellisesti joustavaa ja Rudberg on onnistunut hyppäämään jännärijunaan ilman aiemmin lukijan silmille lehahtanutta, lepattavaa hömppäviittaa. Elämänsä suuntaa etsivä Jidhoff, muheva ja pappamainen Ehn ja särmää omaava Madrid muodostavat kiintoisan, kelpo trion, jolta ei huumorinkukka ole kadoksissa ja jossa on potentiaalia jatko-osille. Joten suunnanmuutoksesta ilahtuneena kelkkaansa piirun verran
käänsi:
Kuuntelin vasta tuon ekan, taisin joutua kirjakaupan mainoskampanjan uhriksi. Ensin ajattelin, että nämä taitaa jäädä tähän, mutta loppua kohden alkoi henkilöiden yksityiselämä kiinnostaa ja tosiaan, kuten sanot, Rudberg alkoi pikkuhiljaa puhaltamaan henkeä hahmoihinsa.
VastaaPoistaAluksi taisi olla liikaa niitä muita tyyppejä, siis vieraileviä tähtiä, vain tähän rikokseen liittyviä. Olin välillä ihan ulalla, mikä leski on kukaki läski. Saattaa johtua osittain siitä, että kuuntelin, silloin henkilöiden hahmottaminen on joskus vähän hankalaa. (Silti dekkarit toimii hienosti kuunneltuina).
Jatkan siis suurin odotuksin kakkoseen, kunhan lukupinoni alta kerkiän. Joskus.
Serentis, nyt naurattaa tuo Sinun oivallisesti kuvaava tokaisusi: "mikä leski on kukaki läski":)) Jaan tunteen. Tässä kakkosessa on enempi jäntevyyttä ja vähempi hörhöä sekä päähenkilöiden hahmoissa lihaa luiden päällä... Kevättuulia Sinulle:)
VastaaPoistaKyllähän tässä oppii systeemillä, että kertaus on opintojen äiti. Että varmasti lukija muistaa, että Marianne on ökyrikas, asuu isossa talossa tietyllä alueella. Mutta pidin tästä, parempi kuin ensimmäinen osa. Varmasti luen lisääkin.
VastaaPoistaKommentistasi kiitos:) En minäkään ymmärrä tuota ökyilyn tarvetta ja high society-meiningin korostamista, etenkin kun ei teoksessa siihen olisi ollut mitään tarvetta.
PoistaMinäkin tykkäsin tästä enemmän kuin siitä edellisestä. Silti lopussa alkoi ne juhlat ja muut ökyrikkaiden touhut jo kyllästyttää :)
VastaaPoistaKiitos Rantakasvi ja kuin myös:) En näe tuon rahoilla rehvastelun tuottavan noin yleensä ottaenkaan millekään enkä näin ollen tälle teoksellekaan mitään lisäarvoa, olisiko jäänyt päälle tuosta aiemmasta Rudbergin chick-lit-kaudesta?
PoistaMinä en ole lukenut koko kirjaa, mutta minusta on mukavaa kun joku suosittelee kirjoja joita kannattaa lukea, luen kyllä varmasti kirjan.
VastaaPoistaOlen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin + osallistu arvontaan (19,4 ehtii vielä osallistua)
Hei Aurinkokujalla, iloinen ja valoisa nimi blogillasi, johon kävin tutustumassa. Mukavaa kun tulit lukusille ja vaihtamaan mielipiteitä kaikesta kohdalle sattuvasta:)
VastaaPoistaTässäpä taasen kirjalija, johon en ole tutustunut. Ilman tätä sinun juttuasi olisin kirja tavatessani siirtänyt katseeni millisekunneissa seuraavaan, kiitos juuri tuon kioskikaman mieleen tuovan kannen...
VastaaPoistaPistän nimen mieleen!
Tässäpä taasen kirjalija, johon en ole tutustunut. Ilman tätä sinun juttuasi olisin kirja tavatessani siirtänyt katseeni millisekunneissa seuraavaan, kiitos juuri tuon kioskikaman mieleen tuovan kannen...
VastaaPoistaPistän nimen mieleen!
Kiitos kommentistasi:) Eipä herättänyt kansi lukuhaluja, ei. Peilattaisiinkos siinä Rudbergin chick-lit taustoja, jottei karkoitettaisi sen genren lukijoita vai liekö heijastumaa edellisen osan selkeästi hömpemmästä kerronnasta?
VastaaPoistaLisäsin kirjailijat blogiini. Olen tehnyt tekstin 10.3, mutta en löytänyt tekstiäni. Silti minun kommentti on täälläkin. Voiko Bloggeri hukata tekstin? Kauhistus.
VastaaPoistaUlla, josko se on sitä nykyaikaa, että mitä ihmeellisimmät asiat voivat haihtua ulkoavaruuteen?? Toivotaan, että jatkossa postauksemme pysyvät kiltisti ruodussa, omilla paikoillaan:)
VastaaPoista