torstai 14. huhtikuuta 2016

Joenpenkoilta metsäin siimekseen...

Kevään ensimmäiseltä jokivarsilenkiltä, jolta polun pohjilta metsän uumenista vielä löysimme inhan pätkän talvenliukkautta, iloisia terveisiä:

Juuristaan ihminen ja puu tunnetaan, näiltä ei hevin hetkahdeta:



Vesitaidetta viehkeimmillään


 


Uljaita uroksia lipui suvannossa neljin kappalein, vaan tytöistä ei tietoa




 Sammalten suurta  samettista heimo ja sukua






Kohmeisenketterä urhea ylösnousemus pakkasyön jälkeen



 Me ensiairueet


Sepelkyyhkyn kujerrusta & kodinrakennusta kuusiaitaan


  
Tossut kurassa, puntit ravassa, mutta mieli korkealla:


9 kommenttia:

  1. Nimenomaan! Riemullista tämän suosikkilenkin, jonka varrella kiemurtelevat puunjuuristot ja polkujen epätasaisuus heiveröisine lankunpätkäsiltoineen antavat odottaa kevään ensi kerran kulkemista ja nyt on pää saatu avattua vieläpä komiassa ilmaiskonsertissa:)

    VastaaPoista
  2. Ihanan keväistä! Oisko meilläki. Eilen satoi lunta ja pakkastaki on.

    VastaaPoista
  3. Ihanan keväistä! Oisko meilläki. Eilen satoi lunta ja pakkastaki on.

    VastaaPoista
  4. Serentis kommentistasi kiitän ja täten lupaan parhaan kykyni mukaan puhallella leppeitä kevättuulia sinnepäin:)

    VastaaPoista
  5. Kevät on - kaikkea! Ihana kevätpostaus, Takkutukka <3

    Tuntuu, ettei ehdi ahnehtimaan kaikkea mitä luonnossa juuri nyt tapahtuu - kaikki muuttuu niin nopeasti, että ihminen jää pakostakin luonnosta jälkeen...

    VastaaPoista
  6. Kaisa Reetta, kiitos! Tarkkana saa havannoinneissan olla, kun ei mistään haluaisi jäädä paitsi: sitten eilisen olivat valkovuokot putkahtaneet ojanpenkalle... Kevät on ihanasti pullollaan pieniä ihmeitä ja ilonaiheita, poimitaan niistä mahdollisimman monia talteen mielihyväosastoon:)

    VastaaPoista
  7. Kevät on minun lempivuodenaika. Nenä ja silmät suuntaavat kohti maata ja mitä sieltä nousee, sitten ne havaitsevat muuttolinnut, korvat kuulevat sirkutukset ja laulukonsertit, keikistelyt ja parinetsintärituaalit. Jestas tuo Fasaanikukko kiekaisee ja säikäyttää joka kerta. Missä ne minun rouvat taas humputtelevat, eivätkä ole minua palvelemassa. Leskenlehdet ja sinivuokot on jo bongattu ja omasta pihasta nousee kaikenlaista mielenkiintoista mikä kelpaa pupujusseille ja kauriille.

    VastaaPoista
  8. Asiaa haastat:)Jotenkin männä talvi otti sen verran voimien päälle, jotta vaikka syysimmeiseksi lukeudunkin, tästä keväänkoitosta ja jokaisesta uudesta ihmeestä, kuten peippojen ja pitkäpyrstöisten tulosta, elonmerkeistä murkkukeoissa, pullistuvista hevoskastanjan silmuista jnpp olen nauttinut estoitta. Lauantaina kun olimme Kuopuksen kahden koissun kanssa lenkillä, kukkivat ensimmäiset valkovuokot. Ihastellaan ja ihmetellään, viikonjatkoja Sinulle:)

    VastaaPoista