"Pyöreä talo / The Round House" - ex Libris...

"Pyöreä talo", Louise Erdrich, Basam Books, 2013, 448 s., suomentanut Laura Lahdensuu.

"Louise Erdrich (s. 1954) on lukuisasti palkittu kirjailija.
Hän on kirjoittanut 14 kirjaa, mukaanlukien runoja, lasten kirjoja ja muistelmateoksen, joista monet ovat nousseet myyntimenestykseksi. Erdrichiltä on suomennettu aiemmin teokset Anna meille siivet (1985), Juurikaskuningatar (1987), Jäljet (1990) ja hänen yhdessä Micheal Dorriksen kanssa kirjoittama Kolumbuksen kruunu (1992).
Hän asuu tyttärensä kanssa Minnesotassa, jossa hän pitää kirjakauppaa.
Erdrich kuuluu Turtle Mountainin Chippewaheimoon ja monet hänen kirjoistaan käsittelevät intiaanien elämää." (Lievelehti)

"Palkittu kuvaus keskenkasvuisen pojan elämästä intiaanireservaatissa.

Ojibwenainen raiskataan verisesti North Dakotassa. Hän traumatisoituu ja vetäytyy sänkyynsä kieltäytyen puhumasta kenenkään kanssa, jättäen miehensä ja 13-vuotiaan poikansa ajelehtimaan. Hämmentynyt ja monimutkaista vihaa sisässään kantava Joe lähtee etsimään vastauksia saadakseen äitinsä kimppuun hyökkänneen telkien taakse ja elämän taas raiteilleen. Etsintä johtaa Pyöreään taloon, Ojibwien pyhään palvontapaikkaan. Pyöreä talo on liikuttava ja humaani tarina pojasta, joka joutuu ennen aikojaan aikuisten epäoikeudenmukaiseen maailmaan. Se on elävä tarina selviytymisestä ja oikeudesta kulttuurien risteymässä.
Tämä yllättävä ja vaikuttava romaani on Erdrichin tähänastisen uran merkkiteos. Se on kruunattu lukuisten kriitikoiden ylistävillä sanoilla. Pyöreän talon koukuttava musta huumori ja taitavasti rakennettu traagisuus vahvistaa entisestään Louise Erdrichin asemaa yhtenä Yhdysvaltojen omaperäisimmistä kirjailijoista." (Takakansi)

Jälkisanoissaan Erdrich mainitsee, että kirjan tapahtumat on sijoitettu vuoteen 1988,
mutta sekava lainsääädäntö, joka hidastaa oikeuden toteutumista reservaateissa sattuvissa raiskaustapauksissa on yhä olemassa.

Teos pitää sisällään paitsi Joen kasvutarinan, historiikkia, perinnettä, heimotapoja ja niiden syntyhistoriaa, juridisia dilemmoja, resrvaattien luomisen ja yhteisölllisten yhteentörmäysten problematiikkaa; kaikki tämä sen tasoisessa verbaalisessa muodossa, että lukijana katosi ajan ja paikan taju fokuksen kiinnittyessä intensiivisesti kerrontaan.Tiipiiden ja totemien varjoissa, leirinuotion loisteessa, henkien ja esi-isien ympäröimänä kelpo rupeaman nauttien istuskellessa
en voinut olla miettimättä, keiden selkänahasta se kuuluisa amerikkailainen unelma onkaan revitty....

- Minun oli tehtävä se, mikä oli tehtävä, Teko oli edessäni. Häilyvässä valossa pelon tuntu hyökyi ylitseni niin voimakkaana, että silmäni kostuivat ja rinnastani purkautui yksi, yksittäinen, tukahtunut, kivulias äännähdys, ehkä nyyhkytys, Ristin käteni tiukasti ja painoin ne rinnalleni. En halunnut päästää ääntä ulos. En halunnut antaa myllertäville tunteilleni ääntä. 
Mutta olin alaston ja pieni niiden voiman edessä. Minulle ei ollut valinnanvaraa.
Vaimensin itsestäni kumpuavan äänen niin, että vain minä saatoin kuulla sen purkautuvan raakana ja vieraana. Makasin lattialla, annoin pelon peittää itseni ja yritin hengittää sen ravistellessa minua niin kuin koira ravistaa rottaa.

Ajatukset vangitseva, erilainen, täyteläinen romaani, enemmän kuin osa-alueittensa summa.
Missä onkaan luurannut tämä vangitseva Erdrich, joka ilman Ullaa - suurkiitokset - olisi jäänyt minulta tyystin  pimentoon?! Laura Lahdensuun  käännös toimii pisteensä i:n päälle.
Tyylikäs ja teoksen tasapainoa viestivä kansi  Taivo Org, Küpress OÜ.

Tuhtia & täyttä tavaraa, johon tolkuttoman totaalisti tykästyi tyttö, joka lapsuuden kultaisina vuosina sai kunnian olla ainoana hamehelmana poikain hurjissa inkkarileikeissä mukana joko skalpeerattavan valkonaaman tai joskus jopa arvoisan squawin, padanhämmentäjän so. eväidenhaun tärkeässä roolissa ja jonka lempikirjailija oli  James Fenimore Cooper Viimeisine mohikaaneineen...

Ugh, olen puhunut: