tiistai 19. huhtikuuta 2016

"Toinen toista pahempi / Två gånger är en vana" - ex Libris...


"Toinen toista pahempi", Denise Rudberg, Into Kustannnus Oy, 2016, 354 s.,
suomentanut Anu Koivunen.

"Denise Rudberg (s.1971) asuu Tukholmassa ja on yksi Ruotsin menestyneimmistä kirjailijoista. Hän on opiskellut elokuvaa ja dramaturgiaa New Yorkissa ja juontanut kirjallisuusaiheista tv-ohjelmaa. Suositut Marianne Jidhoff-dekkarit ovat myyneet Ruotsissa yli 280 000 nidettä. Kirjojen elokuvaoikeudet ovat ruotsalaisella tuontantoyhtiöllä." (Lievelehti)

"Rikkailla on varaa salata rikoksensa…
Tukholma on käpertynyt joulun välipäivien rauhaan, kun vaikutusvaltaisen sijoitusyhtiön osakas hakataan henkihieveriin. Oliko tekijän aikomuksena tappaa?
Keskusrikospoliisin uusi tutkintayksikkö ryhtyy selvittämään salaperäisen yhtiön tarkkaan vaiettuja kuvioita. 55-vuotias teräväpäinen syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, parkkiintunut rikostutkija Torsten Ehn ja nuori konstaapeli Augustin Madrid pääsevät jyvälle,
miten kylmäävällä tavalla yhtiössä kohdellaan naisia. Samaan aikaan kun uudenvuoden raketit jo räjähtelevät taivaalla, paljastuu mihin julmuus ja vallanhimo voivat pahimmillaan johtaa.
Denise Rudbergin dekkareissa rikokset tapahtuvat komeissa puitteissa, samppanja virtaa ja jokaisella on jotain salattavaa" (Takakansi)


Rudbergin edellinen Yksi tappava syrjähyppy 2015, ei vielä riemunkiljahduksia rinnastani kirvoittanut, ja totesin: Torsten Ehnin ja vastavalmistuneen, sliipatun Augustin Madridin alkuun uomiaan etsivän yhteistyön käyntiinlähdön ja toteutumisen kuvaus on mainiota, paikoin herkullista! Madridin persoonasta kehkeytyykin porukan kiinnostavin ja moniulotteisin.
Elikkä edelleen kehittämiskelpoisia ainesosasia olisi tarjolla, kunhan  Rudberg malttaisi heittää chick-lit -viitan harteiltaan komeron perukoille koita kerämään ja fokusoitua dekkarinkirjoittamiseen.

Tässä meillä on keskiössä äärestä konservatiivinen, ukkovaltainen ja arvostettu sijoitusyhtiö
The Chinese Wall, jonka keskeinen toimintaperiaate on tarjota varakkaille asiakkailleen täydellinen tietosuoja. Henkihieveriin hakatuksi uhriksi joutuu yksi pääosakkaista
Fredrik Palmgren. Putiikin toimitusjohtajan nuijaa heiluttaa Nils Burehorn, jonka vanhempi poika esikoisoikeudella on mukana toiminnassa.  Busineksen ohella molemmilla arvon herroilla on tapana harjoittaa väkivaltaista kontaktinottoa vaimokultiensa, joita ilman he eivät voi elää, kanssa...

Kaino toivomus: kansien kiiltokuvamaisuudelle olisi syytä tehdä jotain tyylittelyä ja modernisointia jo ihan sisällönkin, joka nyt on jokseenkin glitterivapaa, peilaaamisen vuoksi.

Suunta on oikea: Jidhoffin, Ehnin ja Madridin persoonallisuuksiin on luotu syvyyttä ja karismaa. Heidän yhteistyönsä kuvaus rehevöityy ja tarkentuu. Päähenkilöiden lähipiiri kiedotaan kuvioihin vaivattoman oloisesti ja sopivissa määrin.  Kerronta on kielellisesti joustavaa ja Rudberg on onnistunut hyppäämään jännärijunaan ilman aiemmin lukijan silmille lehahtanutta, lepattavaa hömppäviittaa. Elämänsä suuntaa etsivä Jidhoff, muheva ja pappamainen Ehn ja särmää omaava Madrid muodostavat kiintoisan, kelpo trion, jolta ei huumorinkukka ole kadoksissa ja jossa on potentiaalia jatko-osille.  Joten suunnanmuutoksesta ilahtuneena  kelkkaansa piirun verran

käänsi:


13 kommenttia:

  1. Kuuntelin vasta tuon ekan, taisin joutua kirjakaupan mainoskampanjan uhriksi. Ensin ajattelin, että nämä taitaa jäädä tähän, mutta loppua kohden alkoi henkilöiden yksityiselämä kiinnostaa ja tosiaan, kuten sanot, Rudberg alkoi pikkuhiljaa puhaltamaan henkeä hahmoihinsa.
    Aluksi taisi olla liikaa niitä muita tyyppejä, siis vieraileviä tähtiä, vain tähän rikokseen liittyviä. Olin välillä ihan ulalla, mikä leski on kukaki läski. Saattaa johtua osittain siitä, että kuuntelin, silloin henkilöiden hahmottaminen on joskus vähän hankalaa. (Silti dekkarit toimii hienosti kuunneltuina).
    Jatkan siis suurin odotuksin kakkoseen, kunhan lukupinoni alta kerkiän. Joskus.

    VastaaPoista
  2. Serentis, nyt naurattaa tuo Sinun oivallisesti kuvaava tokaisusi: "mikä leski on kukaki läski":)) Jaan tunteen. Tässä kakkosessa on enempi jäntevyyttä ja vähempi hörhöä sekä päähenkilöiden hahmoissa lihaa luiden päällä... Kevättuulia Sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Kyllähän tässä oppii systeemillä, että kertaus on opintojen äiti. Että varmasti lukija muistaa, että Marianne on ökyrikas, asuu isossa talossa tietyllä alueella. Mutta pidin tästä, parempi kuin ensimmäinen osa. Varmasti luen lisääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentistasi kiitos:) En minäkään ymmärrä tuota ökyilyn tarvetta ja high society-meiningin korostamista, etenkin kun ei teoksessa siihen olisi ollut mitään tarvetta.

      Poista
  4. Minäkin tykkäsin tästä enemmän kuin siitä edellisestä. Silti lopussa alkoi ne juhlat ja muut ökyrikkaiden touhut jo kyllästyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rantakasvi ja kuin myös:) En näe tuon rahoilla rehvastelun tuottavan noin yleensä ottaenkaan millekään enkä näin ollen tälle teoksellekaan mitään lisäarvoa, olisiko jäänyt päälle tuosta aiemmasta Rudbergin chick-lit-kaudesta?

      Poista
  5. Minä en ole lukenut koko kirjaa, mutta minusta on mukavaa kun joku suosittelee kirjoja joita kannattaa lukea, luen kyllä varmasti kirjan.
    Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin + osallistu arvontaan (19,4 ehtii vielä osallistua)

    VastaaPoista
  6. Hei Aurinkokujalla, iloinen ja valoisa nimi blogillasi, johon kävin tutustumassa. Mukavaa kun tulit lukusille ja vaihtamaan mielipiteitä kaikesta kohdalle sattuvasta:)

    VastaaPoista
  7. Tässäpä taasen kirjalija, johon en ole tutustunut. Ilman tätä sinun juttuasi olisin kirja tavatessani siirtänyt katseeni millisekunneissa seuraavaan, kiitos juuri tuon kioskikaman mieleen tuovan kannen...

    Pistän nimen mieleen!

    VastaaPoista
  8. Tässäpä taasen kirjalija, johon en ole tutustunut. Ilman tätä sinun juttuasi olisin kirja tavatessani siirtänyt katseeni millisekunneissa seuraavaan, kiitos juuri tuon kioskikaman mieleen tuovan kannen...

    Pistän nimen mieleen!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi:) Eipä herättänyt kansi lukuhaluja, ei. Peilattaisiinkos siinä Rudbergin chick-lit taustoja, jottei karkoitettaisi sen genren lukijoita vai liekö heijastumaa edellisen osan selkeästi hömpemmästä kerronnasta?

    VastaaPoista
  10. Lisäsin kirjailijat blogiini. Olen tehnyt tekstin 10.3, mutta en löytänyt tekstiäni. Silti minun kommentti on täälläkin. Voiko Bloggeri hukata tekstin? Kauhistus.

    VastaaPoista
  11. Ulla, josko se on sitä nykyaikaa, että mitä ihmeellisimmät asiat voivat haihtua ulkoavaruuteen?? Toivotaan, että jatkossa postauksemme pysyvät kiltisti ruodussa, omilla paikoillaan:)

    VastaaPoista