"Tupenrapinat - Idiomeja ajan uumenista", Juha Kuisma, Maahenki Oy, 2015,
176 s., ulkoasu Marko Mäkinen.
Lempääläläisen kirjailija Juha Kuisman (s. 1955) uutuusteosTupenrapinat – idiomeja ajan uumenista on kovin visuaalinen kirja ottaen huomioon, ettei siinä ole ainoatakaan kuvaa. Kirjoittajan elävä ja runsaasti viihdyttäviä anekdootteja sisältävä kerronta muodostaa lukijalle visuaalista mielikuvaa – kuin kuulokuvan radionkuuntelijalle.
Lukija huomaa etsivänsä milloin pataluhaa tuvan vanhasta ruuanlaittovälineistöstä, milloin jännittävänsä alkavaa kylätappelua tupenrapinoiden merkeissä. Kirja sanonnoista on kurkistus suomen kieleen ja talonpoikaiseen perinteeseen, elämään metsissä, pelloilla ja kylänraitilla, sillä sieltä – entisajan elämänperinteestä vuodenkiertoineen ja työtapoineen – Kuisman mukaan selittyy valtaosa idiomeista eli sanonnoista ja ilmaisuista, osa vielä kauempaa muinaishistoriasta, vasarakirveskulttuurista ja jopa 5 000 vuoden takaa." (Lempäälän-Vesilahden Sanomat/11.12.2015)
"Mistä tulevat sanonnat ”Kissa pöydälle”, ”pahan ilman lintu”, tai ”aisankannattaja”?
Miksi eläväkin koira tuntuu olevan joskus haudattuna, ja pitääkö lehmänkauppojen yhteydessä konsultoida naapurin sonnia? Idiomit ovat sanontoja, joiden merkitystä ei voi oivaltaa niiden yksittäisten sanojen perusteella. Ne antavat kieleen väriä ja voimaa. Moni edelleen käytössä olevista suomen kielen sanonnoista juontuu kaukaa historiasta tai talonpoikaisesta maailmasta. Juha Kuisma selitti tuttujen idiomien alkuperäisiä merkityksiä ja käyttöyhteyksiä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Kissa pöydällä -palstalla 2007–2009. Tupenrapinat kokoaa yksiin kansiin jo julkaistut sekä lukuisat uudet sanaselitykset. Tämän kirjan luettuasi ymmärrät suomen kieltä uudella tavalla." (Takakansi)
"Idiomi (kreik. idiōma 'luonteenomainen ilmaisu') on ilmaus, jonka alkuperäismerkitys on monissa tapauksissa metaforisen eli vertauskuvallisen käytön kautta sumentunut ja jolle erityisesti on muotoutunut uusi itsenäinen merkitys. (Wikipedia) Saatesanoissaan Kuisma listaa yleiseurooppalaisten idiomien lähteiksi kreikkalaiset myytit, Raamatun tai Aisopoksen eläintarinat, La Fontainen faabelit tai Shakespearen teokset sekä suomalaisista Aleksis Kiven ja Vainö Linnan tuotannon. Lukuisia yhteyksiä löytyy myös ajan takaa talonpoikaisajan elämänmenosta.
Sisällysluettelo on selkeästi laadittu idiomeittain aakkosellisen hakemiston muotoon, jolloin teoksesta on helppo poimia rusinat pullasta, jos enempiä syventymisiä kaipaa. Suvussani on aina viljelty runsaasti sanontoja ja sananlaskuja, niinpä tämä kirja onkin verraton ja vallattoman hauska tutkimusmatka perinnejohdannaisiin, tuttuihin ja oudompiin idiomeihin sekä yksittäisiin sanoihin kuten sukoilematon, uupelo, lenseä jnpp. Sanaruletin pyöritys ja sanojen juurien etsiminen on innostavaa löytöretkeilyä!
Menköön syteen tai saveen, jouduttakoon ojasta allikkoon, tulkoon vaikka tupenrapinat,
niin kulunut viikko on menty hippulat vinkuen, mutta nyt viikonloppuna lekoillaan kuin Ellun kanat,
eikös juu:
Kuulostaa hauskalta kirjalta ja erittän hyödylliseltä. Koska olen kotoisin Pohjois-Suomesta, siellä on ihan erilainen ilmaisutyyli, jota rakastan ja kaipaan aina vain. Ihan ölövinä oon pohojosen ihiminen, joka köllöttää mielellään ja ottaa päikkärit tai tupluurit.
VastaaPoistaEsittelystäsi tuli mieleen sanoja ja ilmaisuja, kuten nähdä koiran unta,koiranleuka, sataa vanhoja vihaisia akkoja, tuppivyö, remeli, juosten kustu (epäonnistunut), paa paska asialle ja mee ite perässä, maitoparta.
Äitini oli todella taitava käyttämään ilmaisuja ja kuulin usein, että suu säkkiä myöten eli ei kannata elää yli varojensa.
Juu; sanat,ilmaisut ja eri murteet ovat inspiroivia kuin myös taustojen ja kantasanojen jäljittäminen. Kasvatuksellisesti käytettiin runsaasti idiomeja ohjenuoriksi, kuinka ne sitten purivat, on eri tarina... Kieli kun lyhentyy ja anglismit valtaavat alaa, niin ovatkohan nämäkin pian katoavaa perinnettä? Sarjasta, toiveikkaasti: "Oliko silloin vielä paljonkin dinosauruksia, kun te olitte nuoria?"
VastaaPoistaHiukan huolestuneena seuraan tuota nykyajan lukutaitoa. Mahdollisimman vähällä tekstillä pyritään hoitamaan kaikki asiat. Tulevaisuuden aikuiset hyvä jos selkokielellä pärjäävät ja kukaan ei lue kirjoja. Lehdethän ovat jo nyt jääneet pois. EVVK, OMG ynnä muut lyhennykset lisääntyvät koko ajan. Eli kieli muuttuu todella tiiviiksi.
VastaaPoistaTurun eskareissa ei ole ollut tänä talvena kirjoja. Oppiminen on kuulema toiminnallista ja siihen ei tarvita kirjoja.
Kiitän kommentistasi! Voi Mai, ihanko totta: ei kirjoja ei satuhetkiä?? Toiminnallisella oppimisella on oma sijansa, mutta, mutta ei se likikään kaikkea kata(: En ymmärrä lukemisen ja sanavaraston mitätöintitrendiä. Sirpaletiedon saannin vaivattomuudesta (KVG) huolimatta tarvitaan kykyä yhdistää uusi tiedonjyvä aiempiin ja laajempiin yhteyksiin, ajattelun muokkauksen materiaaliksi, pohjaksi uuden oppimiselle ja itsensä verbaalisen ja kirjallisen ilmaisun alustaksi etc. Nuorten mobiilikommunikaatiossaan viljelemät lyhenteet ovat varmaan sinällänsä käyttökelpoista salamapuhetta, mutta kyllä meni minulla hetkeksi jauhot suuhun, kun Amigo kesken rattoisan skypetysjutustelumme pamautti FYI...
VastaaPoista