suomentanut Einari Aaltonen, ulkoasu Riikka Maijanen.
"Yuri Herrera (s. 1970, Actopan, Meksiko) opiskeli valtiotieteitä ja luovaa kirjoittamista rajakaupunki El Pasossa ja valmistui filosofian tohtoriksi Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, jossa hän toimi myös kirjallisuuslehti El Perron (suom. Koira) päätoimittajana. Esikoisromaani Kartellin trubaduuri (Trabajos del reino) palkittiin ilmestymisvuonnaan parhaana esikoisteoksena ja hänet nimettiin yhdeksi lupaavimmista Latinalaisen Amerikan kirjailijoista.Herreran toisesta romaanista Señales que precederán al fin del mundo (2009) on sanottu, että se on pysäyttävin espanjaksi julkaistu romaani kymmeneen vuoteen. Tässä romaanissa hän tutkii rajanylittäjien mielen ja kielen liikkeitä matkalla jolta ei ole paluuta.
Teos ilmestyi suomeksi Sammakon julkaisemana keväällä 2016 nimellä Maailmanlopun merkit. Herrera työskentelee tällä hetkellä opettajana Tulanen yliopistossa
New Orleansissa." (Kustantaja)
"Makina, vanhassa hopeakaivostaajamassa tarinaan astuva nuori nainen, on oppinut selviytymään väkivaltaisessa machokulttuurissa. Hän ylittää Rio Granden kuin Styksin virran ja vaeltaa autiomaassa. Hän jättää elämänsä Meksikossa etsiäkseen Yhdysvaltoihin kadonnutta veljeään. Hänellä on mukanaan kaksi salaista lähetystä; yksi äidiltä veljelle, ja toinen alamaailmalta alamaailmalle. Ihmisten mielessä ja kielessä tapahtuu järisyttäviä muutoksia heidän ylitettyään rajan, varsinkin kun paluuta ei enää ole. Makina itsekään ei ole immuuni identiteetin muutokselle, vaikka hänessä on myyttisen sankarin piirteitä. Kirjan teemat sopivat koskettavasti Euroopankin nykytilanteeseen. Maailmanlopun merkit on yksi kiinnostavimmista 2000-luvulla julkaistuista espanjankielisistä romaaneista. Meksikon ja Yhdysvaltain rajaseudulle sijoittuva teos kasvaa realistisista myyttisiin mittoihin vähän samaan tyyliin kuin Roberto Bolañon 2666, Juan Rulfon, Gabriel García Márquezin tai Cormac McCarthyn teokset." (Takakansi)
Lyhyet luvut on vinkeästi otsikoitu: Maa, Virran ylitys, Paikka jossa vuoret kohtaavat, Obsidiaanikukkula, Paikka jossa tuuli viiltää kuin veitsi, Paikka jossa liput liehuvat,
Paikka jossa ahmitaan ihmissydämiä, Vartova käärme ja Obsidiaanisoppi jossa ei ole ikkunoita eikä savuaukkoja. Äiti Cora lähettää Makinan viestinviejäksi Kaupunkiin ja samalla reissulla Makinan tavoite on löytää toiselle puolelle tontinlunastukseen matkannut veljensä. Tarinasta muodostuu eräänlainen kehräävä aikuisten satu. Makinan kohtaamat kovanaamaherrat ovat Kaksoisvee / W, Hoo , Q ja P pääkaupungissa. Satu, jos eivät pakolaisuus ja siirtolaisuus niin päivänpolttavia ja veristä totta olisi. Menovedeksi kulautellaan yskähtelemättä pulque-juomaa, agavenmehusta uutettua maistuvaista. Lukuisat hauskat verbaaliset iloittelut kuten käydä veitsihippasille ja asettua myötäsukaan ryydittävät taivalta.
Makina noudatta tiukasti sääntöjä, jonka vuoksi häntä kylässäkin kunnioitetaan: Toisten hameiden alle ei mennä sorkkimaan. Toisten paketeista ei kysellä. Ei ole mahdollista valita, mitä viestejä vie ja mitkä jättää viemättä. Olet ovi, et se, joka ovesta astuu. Mikä jottei toimisi; hullumpia mottojakin on kuultu...
- Tässä, mies ojensi hänelle kansion, kaikki on järjestetty valmiiksi. Makina tarttui kansioon ja vilkaisi sen sisältöä. Siinä hän oli, toisen nimisenä ja eri kaupungissa syntyneenä.
Hänen valokuvansa ja uusi henkilötunnuksensa, hänen uusi toimensa ja uusi kotipaikkansa.
Minut on nyljetty, hän mumisi. Kun hän kohotti katseensa mieheen, tämä oli jo poistunut,
ja hän hätääntyi, hänestä tuntui hetken - tai pitkän tovin - ... että sekasorto ja kaikki uudet asiat jyräisivät hänet; mutta hetkeä - tai pitkää tovia - myöhemmin epävarmuuden ja syyllisyyden taakka kirposi: hän muisti oman väkensä kuin miellyttävän maiseman sumenevat muodot, Kylän, Kaupungin, Pääkaupungin, värikylläisyyden, ja hänelle valkeni, että käsillä ei ollut maanjäristys tai vedenpaisumus, hän ymmärsi sen koko ruumiillaan ja tajunnallaan,
hän ymmärsi sen todella, ja kun maailma viimein vaikeni, hän totesi mielessään: Olen valmis....
Espanjankielistä kirjallisuutta kohtaan tunnen suurta lukkarinrakkautta + meksikolainen käännöskirjallisuus on harvinaista herkkua + Herrera tuntematon suuruus = kaikki syyt tarttua kirjaan. Herreran kanssa kelpasi kättä paiskata. Makoisa & laadukas välipala. Pirteä, iloinen ja tekstinmyötäinen ulkoasu ilahdutti silmää! Herreran kirjoitustyyliin miellyin kertalaakista.
Näillä laatuluokan minimalistisilla tarinoilla on ihan oma sijansa kirjallisuudessa ja sydämessäni....
Se on sitten mielialan mukaan: rötkötellen tai reippaillen,
ratevat viikonloput:
Tähän kirjaan olen aikeissa tutustua - jossakin vaiheessa...
VastaaPoistaKiitokset, oikein hyvää viikonloppua myös sinulle! <3
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaToivottavasti tämä kepeä välipala maistuu Sinulle! Myötäistä viikonloppua:)
VastaaPoista