Tommi Melender: "Poika joka luki Haavikkoa" - ex Libris...

"Poika joka luki Haavikkoa", Tommi Melender, WSOY, 2020, 184 s.

"Tommi Melender (s. 1968) on vantaalainen kirjailja ja esseisti.
Poika joka luki Haavikkoa on hänen neljäs esseekokoelmansa.
Lisäksi Melenderin tuotantoon kuuluu viisi romaania ja kolme runokokoelmaa. Yhdessä Sinikka Vuolan kanssa hän on julkaissut romaanien lopetuksia käsittelevän esseekirjan Maailmojen loput. Melenderin romaaneista 
Ranskalainen ystävä oli Finlandia ehdokkaana vuonna 2009 ja Kuka nauttii eniten Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2011." (Lievelehti)

                                                            ©Rio Gandara

"Tommi  Melenderin neljäs esseekokoelma liikkuu yksityisissä ja yleisissä ulottuvuuksissa. Melender kertoo, kuinka pojasta, joka luki Paavo Haavikkoa, varttui julmuutta vihaava liberaali ironikko ja laiskuutta rakastava työhullu.
Hän ruotii henkilöhistoriansa lävitse uskontoa ja kuolemanpelkoa sekä toivon mielekkyyttä ilmastokatastrofin uhkaamassa maailmassa.
Melender tunnustaa viehtymyksensä väkivaltaiseen proosaan ja suree ylevän, elegantin vihan hautautumista verkon törkypuheen alle. Kokoelman esseet kysyvät myös, mikä on kirjallisuuden klassikoiden paikka nykykultturissa. Prosaistin rakkaudentunnustuksensa Melender lähettää Jenny Erpenbeckille ja Maylis de Kerangalille." (Takakansi)

Tommi Melender, joka ei hopota, tuputa eikä pelehdi, vain jutustelee,
joskus karhenteleekin, kietoo vaivihkaa lukijansa mukaan dialogiin, on yksi mieluisimmista kotimaisista tekstintuottajista. Aiemmat kohtaamisemme: Onnellisuudesta  2016 ja  Rautakausi  2018. Melkoisin odotuksin ja pienellä jännityksellä siis koelmaan, jonka sisältää osat: Tekijältä, I Toivon tuolla puolen, Suuri tuntematon ja Pyhä työ,  II Poliittinen historiani, Miehisyyden taakat  ja  Poika joka luki Paavo Haavikkoa sekä III Klassikoiden taivas, Kirjallisuus ja viha ja Kaksi eurooppalaista prosaistia.  Loppusivuilta löytyy lisäksi selkeä lukukohtainen kirjallisuusluettelo. Muutamia makupaloja:

- Kirjoittaminen muuttaa eletyn elämän tekstiksi, ja teksti törmää väistämättä kielen rajoihin. Kaikesta voi yrittää kirjoittaa, mutta kaikki ei taivu kirjoitukseksi. Se, mitä sanat eivät tavoita, on tekstiä ympäröivää hiljaisuutta.
- Kun kerron itsestäni, kerron samalla itseäni. Menneet minuuteni on luonut tämä nykyinen tässä, näppäimistonsä ääressä...

Esseistin kolme tärkeää  sääntöä:  1) Kirjoita asioista, jotka askarruttavat niin, ettet saa niiltä rauhaa.
2) Aloita esseen kirjoittaminen ennen kuin tiedät, mitä aiot aiheesta sanoa.
3) Eksy tarpeen tullen aiheestasi, koska harhapolut paljastavat ajatuksistasi sellaista, mitä et ole aikaisemmin tajunnut.   

- Me ihmiset elämme suurimman osan ajastamme kuin olisimme kuolemattomia, vaikka todellisuudessa elämämme on - Eugen Levinén sanoja mukaillakseni - 
vain lyhyttä lomaa olemattomuudesta. 
 - Kokemusperäisen todellisuutemme koostuu jakamattomasta nykyisyydestä, jota sävyttävät muistot menneisyydestä ja odotukset tulevaisuudesta.

Vahvoja ehdokkaita Haavikon viidestä useimmin mieleen nousevista säkeistä:
1)  - Tämä ei ole informaatiota. Informaatio menee perille. (Muistutus siitä, että ymmärtäminen on yleensä väärinymmärtämistä) 
2) Puhe virtaa virtaavassa maailmassa, / puhe virtaa virtaavassa maailmassa / 
ja sinun täytyy itse tietää miltei kaikki. (Muistuttaa siitä, että oikeaa ja väärää tietoa on aivojeni käsittelykapasiteettiin nähden toivottaman paljon.)
3) Miten ratkaisevasti lyhyitä selvännäköisyyden hetkiä / lieventää hyvä, uskottava ideologia. (Muistuttaa siitä, että politiikka ei ole läheskään aina mahdollisen taidetta.)
4) On jo uhkayritys kirjoittaa tällä käsialalla / josta ei tiedä saako siitä aamulla selvää. (Muistuttaa siitä, että tärkeiltä tuntuvia oivalluksia ei kannata sutaista muistivihkoon hätäisesti.)
5) Alat puhua. Sitä sanotaan elämäksi. (Muistuttaa siitä , että kieleni rajat ovat maailmani rajat.)

Lopuksi Melender nimeää kaksi vakuuttavaa eurooppalaisprosaistia: 
kielen ja kerronan uudistajan Maylis de Kerangalin:  Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät ja Maailma käden ulottuvilla  sekä Jenny Erpenbeckin: Mennä, meni, mennyt , jonka Melender toteaa olevan vähäeleinen kunnianosoitus avarakatseisuudelle  ja  Päivien loppu avaten näkemyksiään heidän teksteistään. Vanhan lapsen tarina & Kodin ikävä kuuluvat myös omiin suosikkeihini.  Näiden kirjailijoiden kiinnostavuudesta, uudenoloisuudesta ja ansioista on ilo olla yhtä ja samaa mieltä!

Melender kirjoittaa rehellisen oloista, suorasukaista ja kuvia kumartelematonta tekstiä, jossa kirjailijan sormi uskaltaa osoittaa myös oma itseä, jolloin hän ei jätä lukijaansa ulkopuolelle suljettuna lukijakarsinaan, vaan  onnistuu kutsumaan sivujenkääntelijän mukaan matkalleen omaan ajatus- ja kokemusmaailmaansa. Tämä on yksi Melenderin vahvuuksista hänen asioiden lähestymistapansa lisäksi.

-  Yksikin vale, kaunistus tai yleistys tuhoaa kirjailijan. Paavo Haavikko:
Yritys omaksikuvaksi.

Lisäsi lukijana oli helppo näin eri suokupuolen ja -polven edustajanakin vertailla omia kulloisenkin ikäkautensa mietiskelyjä, kipupisteitä ja hapuilua Melenderin vastaaviin ja iloisesti hiukka hämmentyen todeta kontaktipinnan laajuus mitä tulee esim, uskonnollisiin etsintöihin akselilla: uskotko - en tiedä - synti - helvetti, ja itse päätymällä lähinnä spinozalaiseksi agnostikoksi (kuitenkin myös kynttiläin sytyttäjäksi pieniin kyläkappeleihin ja kirkkoihin maailmalla, kokemaan pieniä pyhiä hetkiä).  Kun ei voi olla varma..., totesi 102-vuotias, huonokuuloinen,
mutta kadehdittavan hyvämuistinen ja läheinen Naapurintyttömme sunnuntaisia jumalanpalveluksia luvallamme "huudattaessaan".
Samaten työn merkitys ja sen saama sija, vanhempien  ja  ympäristön esimerkin ja eetoksen kokemiset - "Hän kuoli saappaat jalassa" - omine löydettyine ja valittuine ratkaisuineen elämässä.
Mieheyden taakat ja haasteet ovat painava oma lukunsa, mutta voin vakuuttaa, jottei tämä naiseuden vaelluksen rinkkakaan aivan eväsretken reppunen aina ole.

Tommi Melender : iso kiitos mainiosta ja antoisasta seurasta, ajattelemisen aihioista ja hyvän mielen hyrinästä, - jälleen kerran!

Haavikkoa lukevan pojan parissa on sivuja käännetty blogeissa:
Reader, why did I marry him  ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja. 

Hyväksi lopuksi malliesimerkki ahdistuskohtauksiin toimivista, suositeltavista, itsekseen toistettavista Paavo Haavikon säkeistä: Astu askel pois itsestäsi,
astu ensimmäinen askel / ja lähde matkalle...

Askelen taittaa & matkaan lähtee: