Anu Partanen.
"Maylis de Kerengal (s. 1962) on Ranskan arvostetuimpia ja palkituimpia nykykirjailijoita, jonka kirjoja on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on hänen yhdeksäs romaaninsa.
Se on voittanut Ranskassa hämmästyttävät kymmenen kirjallisuuspalkintoa." (Lievelehti)
"Teini-ikäinen surffaripoika Simon Limbres makaa koomassa pohjoisranskalaisessa sairaalassa. Sydän sykkii yhä, mutta toivoa heräämisestä ei ole. Pariisissa elinsiirtoa odottaa keski-ikäinen sydänsairas Claire Méjean.
Simonin surun murtamat vanhemmat joutuvat päästämään irti pojastaan pelastaaksen tuntemattoman elämän. Sydän kiitää läpi Ranskan ja yhdistää kaksi ihmiskohtaloa. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on yhden vuorokauden aikana tapahtuva, tunti tunnilta trillerimäisesti etenevä romaani sydänsiirrosta. Romaani leikkaa tiensä syvälle ihmisyyden ytimeen: tunteiden, rakkauden ja elämän symboliin, sydämeen." (Takakansi)
Teos kulkee lähtökohtaisesti kahdesta perspektiivistä eli luovuttajan vanhempien ja siirron vastaanottajan ryöppyävällä tunnetasolla että kuvaamalla puhtaasti kliinisen lääketieteen metodeja elinsiirtoprosessissa.
- yhtäkkiä hän näkee heidän kulkevan editseen, isän ja äidin, huone numero seitsemän potilaan vanhemmat, sen nuoren miehen jolle hän laittoi tipan iltapäivällä, sen joka on kuollut ja jolta irroitetaan yöllä sisäelimet, nuo ovat ne; hän seuraa katseellaan heidän hidasta kulkuaan kohti korkeita lasiovia, nojaa pylvääseen nähdäkseen paremmin: lasiseinä on siihen kellonaikaan kuin peili, he heijastuvat lasista kuin aaveet lammen pinnasta talviyönä; jos heitä pitäisi kuvailla voisi sanoa että he ovat kuin itsensä varjoja, ilmaisun latteus kertoo vähemmän tuon pariskunnan sisäisestä hajoamisesta kuin siitä, mitä he olivat vielä aamulla, mies ja nainen, jotka seisoivat omilla jaloillaan tässä maailmassa, ja kun näki heidät nyt kävelemässä rinta rinnan vahatulla lattialla kylmässä valossa, kuka tahansa tajusi että vastedes nuo kaksi kulkisivat tietä, joka avautui muuutama tunti sitten eivätkä he elä enää täysin samassa maailmassa kuin Cordélia ja muut maapallon asukkaat, vaan todellakin loittonevat siitä, erkaantuvat, siirtyvät toiseen paikkaan, missä elävät aikaansa ne, jotka ovat menettäneet lapsensa, yhdessä ja lohduttomina.
Kenenkään äidin ei pitäisi koskaan saada tuota puhelua, sitä pahinta mahdollista, joka pirstoo ja mullistaa peruuttamattomasti kaiken olevaisessa ja räjäyttää tajunnan rikkoessaan luonnollisen marssijärjestyksen. Poikansa menettäneen äidin syökyslaskua ja vapaata pudotusta läheisenä seuranneena ja myötäeläneenä, käyn vieläkin värisemään muiston hallanviiltoa, se oli kylmää ja armotonta kyytiä jossa tuskan määrällä ei mitään rajaa ollut ja jossa itse olin kuuntelijana täysin hampaaton...
Kerangal kirjoittaa kiihtyvätahtista kristallipisaroina helmeilevää, pitkälauseista miltei hengästyttävää tekstiä, jota lukija ei henno katkoa eikä pätkiä tahi jättää kesken sivun mittaista lauseketjua. Kirjailija ei pisteistä perusta eikä niihin panosta. Kuulasta kerrontaa, joka laakista asettaa ja palauttaa asiat - ne elämää suuremmat - oikeisiin mittasuhteisiin... Harvoin on kirja mennyt näin suoraan ihon alle, mutta tämä - näin äitinä ja isoäitinä - otti ja kouraisi sydänjuurista asti. Raju, viiltävä, teatraalisuuteen tahi ylidramaattisuuten, joiden riski teeman huomioonottaen oli varteenotettava, sortumaton, kaunis ja koskettava linjakas teos! Taitaville suomentajille iso kiitos poikkeavan suuresta lukunautinnosta!
Elinluovutustestamentit tehtiin heti, kun ne läpyskät apteekkien tiskille ilmestyivät ja edelleen ne näkyvästi lompakoissa ovat, vaikkei kropasta enää mitään kelvollista kierrätettävää taidakaan löytyä. Kuinka on Sinun laitasi?
Kuinka kävi Omppu Martinin sydämelle selviää linkityksestä.
Sydämellistä viikonloppua:
Pidän tästä kirjan nimestä - siinä on jotain tenhoavaa. Hieman skeptisesti mietin, miten aihe kantaa kokonaisen romaanin verran, mutta se selviää kaiketi vain lukemalla kirja itse.
VastaaPoistaMinä en toivoisi tuollaista soittoa kenellekään: en edes lapsettomille. Oman läheiseni menetin onnettomuuden kautta. Varsinaista kuolemaa edelsi pitkä kooma ja sairaalajakso. Minäkin olen tehnyt elintestamentin jo aikoja sitten. Kirkuvankeltainen kortti kulkee lompakossa. En tosin tiedä kelpaako se täällä.
Kiitos Elegia tuohon nimeen tarttumisesta. Pidin siitä jo alun alkaen, mutta nyt vasta tajusin sen laajamerkityksellisyyden...
PoistaSinä olet elänyt todeksi sen, mistä vain luin, joten hiljenen. Olen saattanut useimmat vanhemmat omaiseni sairauksien myötä, enkä kuoleman lopullisuuden äärellä osaa olla hätkähtämättä, vaikka sen kanssa tietyllä tasolla olen sinut.
Ei ihme että on saanut kirjallisuuspalkintoja.
VastaaPoistaMahtaa olla aika rankka lukukokemus jos täysillä elää mukana.
Valtavan hyvää kuvausta Kerangalin kirjoitustyylistä tuossa sinun toiseksi viimeisessä kappaleessasi ! Chapeau ! (Eli nostan hattua.)
kappaleessasi jossa
Kiitos Rita A ja Chapeaut Sinulle kauniista sanoista!
PoistaKyllä tämä ilman muuta on palkintojen väärtti. Moni muu kirjailija olisi tällä haastavalla teemalla karauttanut surutta ryskyen metsään. Kerangalin tyyli on sitä luokkaa, että vaikka veti vakavaksi ja pärstä peruslukemilla sivuja kääntelin, perustunteena pysyi ihailu tekstin ja kerronnan laatua kohtaan:)
Oman lapsen kuolema on järkyttävää, aihe on siis kamala.
VastaaPoistaMai ensimmäisestä seikasta olen tismalleen samaa mieltä. Toisesta herää kysymys tuosta meidän kaikkien kohdalla ainoasta varmasta luonnollisesta tapahtumasta sitten ensiparkaisun: onko noin yleisellä tasolla kuolema meillä ja kulttuurissamme tullut tabuksi ja siivotuksi pois silmistä, että se on kirjaimellisesti tullut aiheena kuoliaaksi vaietuksi?
PoistaKerangalin tekstintuotto ei revittele eikä tunnemyrskyile yli laitojen; hän on varsin taitava tunteiden ja tilanteiden tyylipuhdas sekä faktaosuuksien konstailematon tulkitsija.
Olen ainakin hengissä vielä. :D Löysin nyt vasta blogisi muutaman mutkan kautta. Liityn lukijaksi, kunhan saan nyt ensin tämän kommenttini kirjoitettua.
VastaaPoistaVoitko kuvitella, että en oikeastaan edes ajatellut, että lauseet olivat pitkiä. Minulle ne olivat surffiaaltoja, jotka veivät mukanaan.
Muiden kuin pelkästään Simonin perheen mukaanottaminen oli hyvä ratkaisu, koska tässä tosiaan, kuten kirjoitit, on vaara, että mennään ylidramatiikan puolelle. Niin ei käynyt. Hurja teos.
Omppu Martin, hengissä on hyvä olla - hienoa ja ilahduin kun tulit vaihtamaan ajatuksia näille kiemuraisille kirjallisille poluille:) "Mukanaanvievät surffiaallot" juuri siltä tuntui. Luovuttaja-vastaanottaja - akseli tasapainotti tuoden mukanaan toivon ja jatkuvuuden elementin. Kerangal on taituruudessaan aivan omaa luokkaansa.
VastaaPoistaEn olisi varmaan pelkästään tuon aiheen tähden kiinnostunut tästä kirjasta, mutta onneksi aloin lukea. Ihan mahtavaa kieltä ja vaikka tunnelma on surullinen, on siinä niin paljon muutakin, kaikki ne tarkat huomiot jotka kertoja lataa niihin upeisiin, rytmikkäisiin lauseisiin. Vuoden parhaita lukuelämyksiä, ehdottomasti.
VastaaPoistaKommenttisi ilahdutti ja olen kanssasi tismalleen samaa mieltä tuosta vuoden vaikuttavimmista ja parhaimmista lukuelämyksistä, - aiheen syvästi koskettavuudesta huolimatta tai ehkäpä juuri siksi....
VastaaPoistaTämä sopii myös hyvin luettavaksi BFF-lukuhaasteeseen, jossa on tarkoituksena lukea kirjoja, joiden yhtenä kantavana tekijänä on ystävyys! :)
VastaaPoistahttps://arcakiraniia.blogspot.fi/2016/11/bff-lukuhaaste-201116-1422017.html
KiraNiia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku
Kira Niia, ilahduin kommentistasi ja kiva kun löysit tänne:) Sanomasi pitää hyvin paikkansa; de Kerangal osaa koskettavan kirjoittamisen taidon sortumatta ylilyönteihin. Toinen kaunis ja koskettava teos ystävyydestä, joka ylittää ikä- ja suokupuolirajat on : http://mummomatkalla.blogspot.fi/2016/11/yoko-ogawa-professori-ja.html eli Professori ja taloudenhoitaja.
VastaaPoistaHarvassa kirjassa olen kiinnittänyt niin paljon huomiota kieleen kuin tässä. Virkkeiden lisäksi myös sananvalintoihin ja kielikuviin. Todella taitavaa kerrontaa, ja suomentajat ovat tehneet ison työn.
VastaaPoistaHanna kiitos kommentistasi! Jaan täysin suomentajiesn kehusi, sillä ilman heidän taitavuuttaan ja ammattitaitoaan lukemisesta olisi muodostunut sekava Golgatan suora, kun se nyt oli todellinen nautinto:)
VastaaPoista