Petteri Pietikäinen: "Hulluuden historia" - ex Libris...

"Hulluuden historia", Petteri Pietikäinen, Gaudeamus, 2013 & 2019, 456 s.

"Petteri Pietikäinen (s. 1964) on suomalainen historian tutkija ja Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori. Hän on myös Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti. Pietikäisen tutkimusintressit liittyvät 1800- ja 1900-lukujen aatehistorian alaan. Hän on tutkinut muun muassa utopioiden, psykoanalyysin ja psykiatrian historiaa.
Lokakuussa 2013 Pietikäisen tietokirja Hulluuden historia (2013) voitti  Kanava-lehden ja Otavan kirjasäätiön myöntämän 10 000 euron arvoisen Kanava-palkinnon."

                                                             ©Ari Mäkelä

"Hulluuden historia selvittää, miten hulluus on eri aikoina koettu, miten sitä on länsimaisessa kulttuurissa selitetty ja miten hulluja on kohdeltu ja hoidettu.
Teos kuljettaa lukijan antiikin traagisesta hulluudesta keskiajan narrien ja noitien pariin sekä valistuksen ”humaanin” psykiatrian kautta psykoanalyysiin ja psykofarmakologiaan. Se näyttää, millä tavoin psykiatreista tuli uusia hulluuden ammattilaisia, hulluus muuttui lääketieteelliseksi mielisairaudeksi ja mielisairaalalaitos syntyi.
Matkan varrella vastaan tulevat monenlaiset hullut tai sellaisiksi tulkitut:
niin synkkyyden alhossa vellovat melankolikot, taivaallisissa korkeuksissa vierailevat skitsofreenikot, raivopäiset maanikot, pakkovaeltajat, neurootikot, riivatut, hysteerikot kuin kylähullutkin.
Hulluuden historia tuo silmiemme eteen ihmisluonnon moninaisuuden ja ihmisyyden arvoitukset – hulluus elää ajan virrassa." (Takakansi)

Hulluudesta on lukuisia sananlaskuja ja sanontoja, joista yhteen aikaan suosittu slogan oli: "Kaikkihan me vähän ollaan, mutta musta ei aina niin huomaa"...
Hulluus, jolla ja sen hoidolla on pitkä ja vaiherikas historia, ei ole jättänyt ihmistä eikä ihmiskuntaa rauhaan historian siipien havinoissa, vaan elää ja on edelleen voimissaan. Kukaan ei voi varmasti sanoa olevansa siltä suojassa, mieli voi järkkyä olosuhteiden myllerryksessä. Yliolkaisuuteen ei siis ole aihetta meistä kellään, ja jo luotettavan tiedon lisääjänä Pietikäisen sanoma osin selektiivisestikin luettuna tulee ymmärretyksi ja selväksi, josta suuri kiitos hänelle!

-  Hulluutta pelätään luullakseni ennen kaikkea siksi, että se on meille vieras ja hallitsematon tila, vieraantumista omasta itsestämme, toisista ihmisistä ja yhteiskunnan normeista. Hullu on vieraannuttavalla tavalla poissa, vaikka olisikin läsnä.

Kattavuuden esille tuomiseksi sisältöluettelo  kokonaisuudessaan:

1.    Johdanto hulluuteen ja sen historiaan, 9
OSA I. Poikkeava käytös antiikista valistuksen aikaan, 21
2.    Käsitykset hulluudesta varhaisista myyteistä keskiajalle, 23
3.    Hulluja, narreja ja riivattuja uuden ajan alusta valistukseen, 39
OSA II. Suuri murros: hulluuden medikalisoituminen 1800-luvulla, 67
4.    Psykiatrit hulluuden määrittelijöiksi, 69
5.    Hulluuden uudet nimet, 109
6.    Mielisairaalalaitos, 139
OSA III. Hulluuden hoito ja hallinta 1900-luvulla: puheterapiaa, ­psykokirurgiaa ja pieniä pillereitä, 191
7.    Psyykkistä ja somaattista hoitoa, 193
8.    Uusia ja uudistettuja diagnooseja, 242
9.    Psykofarmakologinen vallankumous, 271
OSA IV. Hulluuden historian kaksi puolta, 305
10.    Eristämisen, riiston ja tuhoamisen mekanismeja, 307
11.    Valonpilkahduksia hulluuden historiassa, 361
12.    Hulluus eilen, tänään ja huomenna, 381
Lopuksi: Hullut ja muut tervejärkiset, 407
Viitteet, 411
Kuvien lähteet, 422
Kirjallisuus, 423
Asiahakemisto,442
Henkilöhakemisto, 406
Kirjoittaja, 456

Pietikäinen tarjoilee lukijoilleen myös pikantteja yllätyksiä: ei olisi heti arvannut yhdistää alla olevaa henkilöä hulluuteen, mutta kas:

-  Ruotsalaisen luonnontutkijan ja kasvi- ja eläinkunnan suurluokittelijan
Carl von Linnén nimeä ei helposti yhdistetä hulluuteen. Linné oli kuitenkin ensimmäisiä mielisairauksien luokittelijoita. Hän luennoi 1740-luvulla 
Uppsalan yliopistossa sairauksien systematiikasta, ja luennolla istunut torpanpoika Pehr Osbeck kirjoitti niistä jälkipolville säilyneet huolelliset muistiinpanot. Muistiinpanoista käy ilmi, että Linné luennoi muiden sairauksien ohella mielen sairauksista (morbi mentales).

Tämä laaja teos antaa hyvän ja seikkaperäisen käsityksen hulluudesta kaikkinensa. Pietikäinen kirjoittaa selkeästi  myös meille maallikoille sopivaa, eloisaa ja ymmärtäväisellä silmällä aihepiiriä lähestyvää tekstiä, joten historian hyvä henki saavuttaa lukijansa kitkatta. Mainio ja lukemisen arvoinen teos!

Pietikäinen päättää kirjansa seuraavasti:

- Elämmme pidempään ja olemme

terveempiä kuin koskaan, mutta

meille kerrotaan yhä herkemmin,

että olemme sairaita"

Hyväksi lopuksi oma valintani teoksen mietelauseista:

-  Olen hullu vain pohjoisluoteen aikana; kun tuuli on etelässä, erotan kyllä haukan haikarasta. 

Shakespeare, Hamlet, II-näytös (suom., Yrjö Jylhä) 

 Pykälää viisaampana, vaan ei koskaan valmiina: