tiistai 18. kesäkuuta 2019

Jenny Erpenbeck: "Mennä, meni mennyt / Gehen, ging, gegangen" - ex Libris...


"Mennä, meni, mennyt", Jenny Erpenbeck, Tammi Keltainen kirjasto, 2019, 415 s., suomentanut Jukka-Pekka Pajunen.

"Jenny Erpenbeck  (s.1967) on saksankielisen nykykirjallisuuden johtavia nimiä. Hän on syntyisin Itä-Berliinistä, ja hän on opiskellut kirjansidontaa ja musiikkiteatteria. Kirjailijantyön lisäksi hän on toiselta ammatiltaan oopperaohjaaja." (Takakansi)

                                                         ©Katharina Behling

"Richard on juuri eläkkeelle jäänyt professori, leski, joka täyttää päivänsä rutiineilla pitääkseen tyhjyyden loitolla. Toimettomuus johdattaa hänet sattumalta afrikkalaisten pakolaisten protestileirille, jota hän ei ole aiemmin huomannut. Leirin asukkaat ovat jääneet byrokraattiseen limboon, jossa heiltä on viety menneisyys eikä tulevaisuutta ole lupa rakentaa. Itsekin ajan ulkopuolelle pudonnut Richard kiinnostuu heidän elämästään: keitä he ovat, mistä he tulevat ja millaisista asioista he haaveilevat?" (Lievelehti)



Jo kirjan nimi houkutteli poikkeavuudessaan bonuksena ensisuomennos kiinnostavan oloiselta kirjailijalta. Erpenbeck käyttää etenkin Richardin pohdiskeluja kuvatessaan runsaasti kysymysmerkkejä, jotka istuvat ja nivoutuvat vaivatta teoksen tyyliin ja eritoten herättävät lukijassa halun omakohtaisesti etsiä vastauksia niihin samaten kuin päivityksiä omiin käsityksiinsä.

-  Richard odottaa, muttei tiedä mitä, Aika on nyt aivan toisenlaista aikaa.
Ihan yhtäkkiä. Niin hän ajattelee. Ja sitten hän tuumii, ettei tietenkään voi lopettaa ajattelemista. Hänen olemassaolonsa on yhtä kuin ajattelu, ja samalla ajattelu on kone, jolle hän on alisteinen. Ei hän voi tietenkään lopettaa ajattelua edes silloin, kun on ypöyksin seuranaan vain oma pääänsä. Hän jatkaa ajattelua, 
vaikkei yksikään piruparka välittäisi siitä.

Kerronnan intensiivisyydessä ja koko teoksen hengessä heijastuu se, että se on sisältäpäin kirjoitettu ja selityskin siihen löytyy tästä: Goethe Institutin artikkelista,  jossa mm. mainitaan, että Erpenbeck aloitti taustatyönsä ja kirjoittmisensa kesällä 2014.

- Alussa oli jakamaton kokonaisuus, joka käsitti kaiken, naisen ja miehen, tilan ja ajan, samanlaisen ja erilaisen. Tämä kaikki laskeutui valon läpi ja otti sitten monia muotoja. Naisellinen on tiivis ja aineellinen, se sisältää alkuainetta ja se oli ensin, sitten tuli miehinen, se on kevyempää tekoa ja muuttuvainen.
Samoin syntyivät aika ja tila. Mutta kaikki nämä ilmenemismuodot tarvitsevat toisiaan, mikään niistä ei ole toistaan ylempänä, ne täydentävät toisiaan ja niin erilaisia kuin ovatkin, muodostavat yhden kokonaisuuden, ovat ja pysyvät yhtenä ruumiina. Aivan samoin ovat yksittäiset yhteiskuntaan kuuluvat ihmiset elävän kokonaisuuden osia - kuten eri elimillä ruumiissa, niilläkin on yhteiskunnassa suoritettavanaan erilaisia tehtäviä, mutta ne ovat erottamattomasti toisiinsa sidottuja. 
Lopuksi on sitten vielä poliittinen ruumis, jonka eri heimot muodostavat. 
Tuaregit sanovat, että 60-luvulla ranskalaiset viilsivät rikki heidän poliittisen ruumiinsa jakamalla heidän perinteiset asuma-alueensa viideksi eri valtioksi...

Ja tätä seuraa mielenkiintoinen katsaus tuaregien  pitkään ja vaiherikkaaseen historiaan.

-  Jumala loi volyymin, paholainen teki sille pinnan.  Wolfgang Pauli

Tämä verbaalisesti ja kerronnaltaan  laadukas ja korkeatasoinen teos ei jätä lukijaansa kylmäksi eikä välinpitämättömäksi, vaan kietoutuu ympärille kuin lempeä aamu-usva neutraalin toteavalla otteellaan, josta musta-valkoinen putkinäköisyys on kaukana.  Sen myötä tempauduin lukijana kulkemaan proffan vierellä ja ajatuksissani käymään dialogia hänen kanssaan sekä etsimään omia vastauksia lukuisiin kysymyksiin. Iloinen yllätys ja ensituttavuus;  Jenny Erpenbeckin nimi kannattaa pitää mielessä.  Myös suomentaja 
Jukka-Pekka Pajunen  ansaitsee lämpimän kiitoksen antoisasta lukutuokiosta! Vuoden ehdotonta ykköskaartia!

Lihavointeja klikkaamalla löytyy lisätietoa ao. asioista:)

Lopulta emme muista vihollistemme sanoja vaan ainoastaan ystäviemme vaikenemisen. Martin Luther King

-  Olisi hyvä pitää mielessä, että Tune tua res agitur paries cum proximus ardet! 
eli silloin se on sinunkin asiasi, kun naapurin seinä palaa. Horatius

Lukea, luki, lukenut:

16 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta kirjaesittelystä. Kirja kiinnostaa kovasti, joten jossakin vaiheessa kenties luen sen, toivottavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai ja kyllä tämä teoksen suhteen uskaltaisin todeta, että toivottavasti:)

      Poista
  2. Horatius - hieno wiisaus 🖤 naapurin seinän palamisesta !

    "... toiselta ammatiltaan oopperaohjaaja". Wow. Ja niinpä ovatkin korkealentoisia Erpenbeckin ajatuskuviot. Korkeampia kuin kävely gehen, ging, gegangen. Uskon että valpas lukija mänee kirjan mukana kauas 😎

    Nauttia, nautti, nauttinut sinun kirja-esittelystä. Danke sehr ❤️ Und schüß !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo wanhat viisaat osaavat: tuota kun toisenkin kerran mietti, niin ikitotuushan se siinä piilee.

      Teos oli yllättävän antoisa ja kyllä itseäni huvitti, kun huomasin kesken kaiken mm. talsivani tuaregien jalanjäljille ja itse kirja köllötti vieressä...
      Danke schön: Ilahtua, ilahduin, ilahtunut Sinun kommentistasi:)

      Poista
  3. Kirjoitit tästä hienosti! Nyt sinun kirjoittamasi ja yhden ystäväni suosituksen perusteella tämä on nostettava lukulistalle. Kiitos, siis! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ja toivottavasti viihdyt Erpenpeckin antoisassa seurassa! Mainiota kesänjatkoa:)

      Poista
  4. Tämä kirja on kiinnostanut minua, mutta ei niin paljon, että ainakaan lähiaikoina ehtisin lukea tätä. Ja vaikuttaa kyllä aika syvälliseltäkin lainaustesi perusteella, joihin en jaksanut edes keskittyä, koska en jaksa tällä hetkellä ajatella mitään kovin syvällistä!! :) Tai yleensäkään juuri mitään ;) Joskus on aika laittaa aivot narikkaan!

    Olenkin nyt keventänyt: eilen luin sarjakuvaromaanin ja tänään kuvakirjan Kuuban amerikanraudoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarakkautta! Totta: on aina välillä aika laittaa aivot narikkaan ja nollata nuppi.

      Kuuban amerikanraudat kuulostavat hauskalta, poikkean katsomassa postauksesi ja Kuuban matka olisi haaveissa, mutta, mutta... Hyvää ja aurinkoista kesänjatketta Sinulle:)

      Poista
    2. No sepä se: monet matkat (varsinkin Latinalaiseen Amerikkaan) ovat haaveissa, mutta - se "mutta"!! No, jospa joskus vielä? Nautitaan Suomen kauniista kesästä!

      Poista
    3. Näinpä: olen kerran vieraillut neljän viikkoa Brasiliassa, jonne jäi osa sydäntäni. Opiskelin sen jälkeen Brasilian portugaliakin tarkoituksena lähteä uudelleen, mutta tuolloin terveys teki tenän.
      Muistot ovat yhä eläviä ja usein naureskellaan kaikelle siellä koetulle.
      Joten jos suinkin onnistuu, yksi once-in-a-lifetime reissu kannattaa vaikka jostain muusta tinkien.

      Haaveet ovat toteuttamista varten tilaisuuden tullen ja se, mikä ei ole takanapäin on edessäpäin:) Mukavaa juhannusaikaa Sinulle!

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitat tästä upeasta romaanista! Tämä oli kyllä hieno, yksi vuoden parhaita lukuelämyksiä. Lupasin viedä kirjan juhannukseksi äidilleni luettavaksi. Uskallankohan luopua.. Tämä on niitä kirjoja, joita mielellään sisällyttää omaan kirjastoonsa. Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina ja kuin myös Sinä! Upea teos, joka jätti pitkän ja tukuisan lukujäljen, jota oli vaikea pukea postauksen muotoon. Kuten osuvasti kiteytit kaikille ihmiseksi itsensä lukeville... Iloa, valoa ja lämpöä juhannukseesi:)

      Poista
  6. Hieno uusi tuttavuus Erpenbeck eittämättä on. Minua ärsytti Richardin henkilökuvassa myös jonkinlainen liika vanhuus, jos ymmärrät mitä tarkoitan :) Hän on vasta jäänyt eläkkeelle, mutta tuntui monissa asioissa 80-vuotiaalle. Ei me sellaisia olla, eihän! Mutta minähän en olekaan elänyt jaetussa maassa, joten ehkä siksi en osaa asettua Richardin nahkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k, hyvä pointti! Vaikka eläköityminen tänä päivänä aika heterogeenisesti tapahtuukin, niin kyllähän Richard ehkä omista taustoistaankin johtuen lähinnä niihin eksyksiin joutuneisiin lukeutuu.
      No ei himskatti kyllä lukeuduta, vaan mennään uteliaina malliin: leuka ylös, katse eteen ja kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia:)

      Poista