Thomas Harris: "Cari Mora" - ex Libris

"Cari Mora", Thomas Harris, WSOY, 2020, 203 s., suomentanut
 Jorma-Veikko Sappinen.

"Thomas Harris   (s.1940) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten elokuvaksi sovitetusta romaanistaan Uhrilampaat. Harris valmistui vuonna 1964 yliopistosta Wacossa, Teksasissa pääaineenaan äidinkieli ja alkoi työskennellä toimittajana, vuodesta 1968 New Yorkissa.
Thomas Harris välttelee julkisuutta, eikä juuri anna haastatteluja. Hän viimeistelee romaanejaan erittäin pitkään ja onkin sanottu, että Harrisin käsikirjoitukset ovat kustantajalle tullessaan niin valmiita, että tarvitsevat tuskin lainkaan toimittamista." (Wikipedia)

                                                            ©Robin Hill


"Miamilaiskartanon kätköissä makaa 25 miljoonan dollarin arvoinen kulta-aarre. Moni vaarallinen mies havittelee sitä, mutta vaarallisin heistä on Hans-Peter Schneider: murhamies, jonka rinnalla ”Kannibaali-Hannibal, Hammaskeiju ja Buffalo Bill vaikuttavat kunnon kansalaisilta” (Daily Express).
Kartanon vahtimestarina toimii Cari Mora, ”seuraava Lisbeth Salander”
(The Washington Post), entinen kolumbialainen lapsisotilas.
Kun Hans-Peter iskee silmänsä sekä häneen että kultaan, Carin tahto ja taidot selviytyä punnitaan kammottavalla tavalla." (Kustantaja)

                                                
Thomas Harrisia ei todellakaan voi syyttää tehtailusta, sillä tämä on ensimmäinen julkaistu teos 14:ta vuoteen. Harrisin kirjojen lukemisesta ja hänen elokuviensa katsomisesta on vierahtänyt tovi jos toinenkin, ja tukka on kauhupaketin jälkeen lasehtinut ennalleen. Siispä uteliaana tartuin tähän uutukaiseen, josko odotus tulisi palkittua...
Harris aloittaa provosoivan makuisen räväkästi, ikäänkuin olisi tarkoitus kättelyssä nakata jauhot lukijan suuhun. Mutta, kun ei tässä tähän ikään pinnittyä enää mitään hienohelmoja olla, niin haetaanpa vastaus teoksen takakannen kysymykseen: Kuka saa rahat ja kenen veri vuotaa?

Cari Moralla: oli useita päivätöitä. Mieluisin niistä oli Pelican Harbourin merilintuasemalla, jolla eläinlääkäri ja muut vapaaehtoiset kuntouttavat lintuja ja pikkueläimiä. Hän piti toimenpidehuoneen siistinä ja steriloi instrumentit päivän päätteeksi. Toisinaan hän järjesti serkkunsa kanssa aseman veneretkien tarjoilut. Hän meni aina aikaisin töihin saadakseen tilaisuuden touhuta eläinten kanssa. Hän sai aseman puolesta sairaalavaatteet, ja hän piti niitä mielellään,
sillä ne saivat hänet tuntemaan itsensä terveydenhoidon ammattilaiseksi.

Merilinnut  ja niiden  pelastaminen  sekä tekstissä vilahtelevat eksoottiset linnunnimet ovat iloisesti oleellisessa roolissa teoksen melskeissä.
Seikka, joka yllättäen selittyy sillä, että mesta.netin mukaan Harris asuu Floridassa elämänkumppaninsa Pace Barnesin kanssa. Hän tekee vapaaehtoistyötä merilintujen suojelemisen parissa. Mainiota vastapainoa !

Kuriositeettina lukiessa selviää myös ekologisen lipeävedellä toimivan krematointimasiinan käytännön ylivoimaisuus, mielenkiintoista;)

Lapsisotilasosion sisäryhmään sujauttamisen psykologialla on mielenkiintoinen yhteys ja taustoitus äskettäin lukemani  J.M. Bergerin Ekstremismin antiin sisä- ja ulkoryhmineen, niiden muodostumisiin ja sitouttamiseen.

Cari Mora  - oli viety 11-vuotiaana kotikylästään aseella uhaten ja värvätty väkisin sissiliike FARCiin eli Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombiaan.
FARC koulutti  hänet sotilaaksi ja otti hänestä valokuvan Uuden Kolumbian lapsisotilaana. Sissit upottivat hänen olkavarteensa ihon alle ohjesäännön mukaisen ehkäisyimplantin ja käyttivät häntä tarkoituksiin, joihin hän oli kätevä - hän oli nopea, taitava ja vahva. Cari oli lapsi lasten joukossa sissitukikohdassa syvällä Caquetán metsässä...
- Hän ajatteli sissiryhmässä saamaansa ystävällistä vastaanottoa, hellyyttä,
jota hänelle osoitettiin, toveruutta. Perhetunnetta, jota hän niin kovin kaipasi.
Tämä oli perhe, joka antoi hänen juoda juhlissa. Tämä oli perhe, joka suhtautui suvaitsevaisesti seksiin, jos komentaja oli antanut luvan. Tämä oli myös perhe, joka käski hänen tappaa ne, jotka eivät pelanneet mukana tai jotka karkasivat...

Cari Mora ei dekkarina vastannut niitä odotuksia, mitä kirjailijaan hänen edellisten teosten perusteella olen tullut asettaneeksi ja jos ei kirjailijanimi ollut tiedossa, ei Harris olisi juohtunut kyllä mieleen...
Henkilöhahmojen rakentelu ei ole teoksessa oleellisessa osassa tapahtumaruletin vinhassa pyörityksessä, mutta mukavan ja kiinnostavan  poikkeuksen muodostaakin monitaitoinen ja aikaansaapa Cari, jonka keralla tämän vauhdikkaan menon mieluusti jaoin.
Cari Mora on persoona, jossa on potentiaalia, itseellinen toimija, omana hahmonaan riittävä ja kehityskelpoinen eikä kaipaa vertausta sinänsä mainioon tyyppiin, Lisbeth Salanderiin;)

Summa summarum: tässä on lyhyehkö, ronskimpiotteinen ja  toiminnallinen dekkari, jossa tuhteja testosteronin turahduksia ilma sakeanaan ja jota lukiessa ei psykologisilla mietteillä tarvitse päätänsä vaivata, joten sopivaan saumaan ja mielentilaan...

Pöllämystyneenä: