lauantai 30. toukokuuta 2020

Harmoniaa, hellyyttä & helluntaita...



Kuluvan vuoden viime kuukaudet ovat sujuneet vailla fyysisiä kontakteja perhekunnan jäseniin, joten läheisyyden kaipaus eli halipula on ankeuttanut ja rapauttanut mielialaa sekä alentanut elämän laatua. Mennyt viikko toi mukanaan paitsi kesän lämmön ja villisti loistoonsa avautuvan luonnon myös tervetulleen ja kauan kaivatun tapaamisryppään:

Amigon suhteen oli vallinut pisin tapaamisen katko sitten hänen syntymänsä, mutta viikko sitten meillä oli parkkipaikkatreffit heidän asuinpaikallaan kuulumisten vaihdon, chilintaimien, joiden kasvatus  on herrojen yhteinen harrastus,  ja helmikuisten tuomisten viennin tiimoilta sekä tietty halaamisen merkeissä. Onnellista oli nähdä ja kuulla nuorten voivan hyvin, olevan vahvasti kiinni elämässä ja tulevaisuudessa. Jopa ne tänä vuonna kiven alla olleet kesätyöpaikat olivat avautuneet  ja sekä Amigo että Tyttöystävä olivat jo aloittaneet työnsä. Loistavaa:)

Esikoista Puolisoineen olimme jo  kertaalleen tavanneet uuden auton teknisten tietojen avaajana ja käyttöönopastuksen tiimoilta, mutta alkuviikosta kävimme heidän kauniilla pihallaan päiväkahvilla vihertävien puiden ja nousevien sekä jo kukkivien taimien loisteessa. Etätyöläisillä on ensi viikko kesälomaa, jolloin Itä-Hämeen vuokramökille pois arjesta ja kotinurkista vie ensi kertaa heidänkin tiensä; kiitos ja leppoisaa lomaa luonnonhelmassa:)

Eilispäivänä, oivana loppuhuipennuksena puolestaan hurautimme Kymenlaaksoon Kuopuksen pesuetta tapaamaan ja voi että...
Vielä nyt kirjoittaessakin kostuvat nämä kuivasilmät ja läheisyyden luoma lämpö väreilee tiiviinä suojaten ympärillä.
Kuulumisia oli runsaasti vaihdettavaksi koululaisten etäkoulun, tänään alkaneen loman ja kaiken tapahtumarunsauden paljoudesta aiheita nyppien.
Koiratrio ei myöskään pihtaillut pusujaan ja ylsi huomionhakuisuudessan ennätyskorkealle tasolle. Syötiin ja kahviteltiin yhdessä ja hälistiin ristiinpuhuen kuten tapana on. Ja halattiin - kuten Pikku-Iten kanssa oli WhatsAppissa sovittu - niin että luut rutisivat:))





Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!
Katri Vala




Tänä kuluneena karanteeniaikana, jona olemme toimintamme rajoittaneet viikkokaupassa- ja apteekissakäynteihin sekä tietty liki jokapäiväisiin luontokävelyihin, on tullut paljon sekä keskenään että samassa tilanteessa olevien kanssa pohdittua vaakakupissa toisella puolella olevaa elämän laadun ja toisella jäljelläolevien, potentiaalisten ikävuosien määrää.
Henkilökohtaisesti olemme päätyneet siihen lopputulokseen, että ensinmainittu painaa enemmän, joten jälkikasvun ehdoilla mennen pyrimme mahdollisuuksien mukaan tapaamisten taajuutta lisäämään kuitenkin halaamatta jättämättä,
mutta muutoin tervettä järkeä käyttäen ja  huolellisuutta noudattaen... Piste.

Heleätä huomista helluntaita ja

iloisiin elämisiin:

20 kommenttia:

  1. "Onhan kukittu kerta!" on kyllä niin totta!

    Joku roska taisi mennä silmään lukiessani tapaamisistanne, herkkää...

    Heleätä helluntaita sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain kummallisia roskasia on tosiaan liidellyt oudosti silmiin...
      Kommentistasi kiitos ja kukkeata helluntaita :)

      Poista
  2. Ihanaa, että olette nyt saaneet tavata jälkikasvua! Kyllä tässä on nyt ollut paljon halipulaa liikkeellä, omanlaisensa kulkutauti sekin... Aivan ihana on tuo Katri Valan runo! Eletään täysillä, huumaavasti ja raivokkaasti, kukitaan polttavan auringon alla tämä kesä! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarakkautta,Sinäpä sen sanoiksi puit: kulkutautipa hyvinnii...
      Tuo vahva runo istui tuntemuksiini, joten otetaan ilo irti luonnon kauneudesta ja runsaudesta, valosta ja lämmöstä paljain varpain samettisilla nurmilla tepsutellen:)

      Poista
  3. Onpa hienoa, kun olet päässyt tapaamaan lapsiasi ja lastenlapsiasi. Nyt tällaisena aikana huomaa, miten tärkeitä he ovat. Meillä on tällaiset tapaamiset vielä haaveissa. Hieno Katri Valan runo. Aurinkoisia päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A, toivottavasti teilläkin iloiset ja tervetulleet tapaamiset näin kesän kynnyksellä onnistuvat, kun säätilakin luo paremmat mahdollisuudet ulkona olemiseen! Kaunista ja värikylläistä kesän alkua Sinulle:)

      Poista
  4. Voi riemua ja rakkautta! Nämä koronan aikaiset tapaamiset tulee kyllä muistamaan pitkään, ovat ne niin ehdotonta eliittiä ja niin suloisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal! Ehdotonta elittiä, kyllä.
      Jos elämässä pitäisi nimetä jotain pyhää niin minulle sitä edustaisi oma perhe, jälkipolvet.
      Kauniita päiviä ja leppeitä tuulia Sinulle:)

      Poista
  5. Niinpä - elämän laatu ja potentiaalisesti käytössä oleva, elämä. Aika vaikea yhtälö.

    Mietin kerran tässä kevään kuluessa, että jos mun ikäisellä on jäljellä täysipainoisia vuosia vaikkapa 7, niin jollain 35 vuotiaalla niitä on 45. Mistä seuraa, että jos meikäläinen pistetään 2 vuoden karanteeniin, niin pääministerin ikäiset tulisi laittaa 12 vuoden karanteeniin. He eivät siihen suostuisi koskaan - meikäläiset suostuvat. Onko ikä siis viisauden vai alistumisen merkki?

    Mutta kukaan ei yksilönä tiedä missä tien pää on, joten kaikkien kannattanee elää nyt. Eikä kai muu ole edes mahdollista?

    Joten, aurinkoista ja jollain tavoin rohkeaa helluntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kyösti! Niinpä, - yksilökohtainen yhtälö, arvelen...

      Jaa: mainio mietintämyssyn alta putkahtanut tulos.
      Vuonna 1946 syntyneenä edustan sitä kiltiksi kasvatettua ja tottelemaan totutettua rusettipäistä tyttöä, josta on ollut pitkä taival itsenäiseksi ja itseeliseksi naiseksi ja isovanhemmaksi. Viisauden merkki? Tietyssä määrin: kyllä. Mutta:

      kun tuo ikäryhmään kohdistettu karanteenisääntö "suojelun" nimissä astui voimaan, loksahtivat leuat. Meitä ahneeksi sukupolveksi ja ongelmajätteeksi jne. nimettyä suurta ikäluokkaako nyt yht'äkkiä suloisesti suojeltaisiin?? Kunnes salamana iski, jotta tällä systeemillähän vain vapautetaan terveydenhoidon resurssit noiden nimittelijöiden käyttöön, kun taas me kökötämme kodeissamme. Ei naurattanut niin yhtään.

      Emme onneksi tiedä vuosiemme määrää, joten loppuun asti eletään tässä ja nyt, elämästä nauttien sillä lähtökohdalla, että kuolemamme on iäisyytemme syntymäpäivä.

      Sinulle myös kesäistä, rohkeaa ja elämänhaluista sekä - voimaista helluntaita ja alkanutta kesää:)

      Poista
  6. Lähdön hetkeä ei voi tietää kukaan. 73v. setäni meni viikko sitten sydänleikkaukseen. Kaikki meni hyvin. Muutaman tunnin päästä tuli komplikaatio ja joutui takaisin leikkaussaliin. Kuoli sinne. Viikon päästä on hautajaiset.
    Eletään rohkeasti ja halataan läheisiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai: lämmin osanottoni ja surussasi myötäeläen!

      Jatkakaamme näin:

      "Niin kuin meri on ihmisen elämä,
      tyynet ja tyrskyt siinä vaihtelevat,
      ja vaahtopäiden vaimentuessa
      kimaltelee aurinko kirkkaampana
      kuin koskaan.
      Uljaasti ja täysin purjein
      on elämän merelle uskallettava mennä,
      sillä kootuin purjein
      satamassa lepäävä laiva
      on vain surullinen sivustakatsoja
      elämän suuressa seikkailussa."
      (Raili Malmberg)
      :)

      Poista
  7. Onnellinen sattuma, että löysin blogisi täynnä positiivisuutta. Mummoilu on ollut haastavaa viime kuukausina. https://mummolukee.blogspot.com/2020/03/mummo-ja-lapsoset-koronakaranteenissa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun löysit tiesi tänne: isovanhemmuus ja mummoilu ovat universaaleja jaettuja, ihania kokemuksia!

      Nihkeitä ovat viime kuukaudet kieltämättä tämän tapaamattomuuden vuoksi olleet, ja on ollut sydäntäsärkevää lukea viestistä tai kuulla: "Mulla on niin kauhea ikävä..."
      Mutta tallelahan me olemme ja onneksi kesäaika - näillä näkymin - suo enemmän mahdollisuuksia halipulan liennytykseen ulkotapaamisten muodossa.
      Heleätä helluntaipäivän jatkoa ja iloisiin mummoilemisiin:)

      Poista
  8. Sillä lailla.
    Meillä kiertue ensi viikonlopulla kahdessa kaupungissa lapsia ja heidän perheitään tapaamassa.
    Huomenna ehdottomasti kahvilaan, tänään jo istuimme kahvilan avatun terassin pöydässä syömässä vastapäisestä kioskista ostettua jätskiä.

    Kyllä siinä vanhemman polven hissuksiin olemisessa on järkeä, koska tartunnan saaneiden joukossa kuolleisuus nousee selvästi jo kuudestakymmenestä eteenpäin ja seitsemässäkympissä on iso nytkähdys. Viittaan siis keskusteluusi ylempänä Kyöstin kanssa.
    Jos ei olisi kielletty viemästä lapsenlapsia isovanhemmille, niin he olisivat olleet monessa tapauksessa itsestäänselviä hoitajia, kun vanhemmat tekevät etätöitä kotona. Kuinka moni vanha ihminen olisi jaksanut kaksi kuukautta yhtä mittaista lapsenhoitoa? Itse rakastan lapsenlapsiani ja haluan viettää aikaa heidän kanssaan, mutta en olis jaksanut/jaksaisi hoitaa heitä työkseni. Päälle viisikymppisenä kun sain ekat lapsenlapset jaksoin vaikka mitä, mutta en nykyään.
    Sitäpaitsi, sama tylsyys se on ollut muillakin kuin karanteenisuosituksia saaneilla, koska kaikki paikat ovat olleet yhtä lailla heillekin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta ja mukavaa kuulla teidän tulevasta turneestanne!

      Totta: johonkinhan se raja on vedettävä, mutta enemmän kuin ikinä ennen, on tänä päivänä yli 70-vuotiaiden luokka heterogeeninen eli joukossa on paljon aktiivisia ja perusterveitä, siinä missä toinen äärilaita on hoito- tai hoivakodeissa sekä monisairaita...

      Paljolti perhekuntakohtaisia ja yhdessätuumin sovittaviahan nämä tapaamisratkaisut ovat, toivottavasti jokainen meistä löytää ne itselleen parhaat tavat toimia. Yksilöllistä on myös se, kuinka oman elämän arvot asettuvat.
      Omakohtaisesti - vaikka en toki jälkikasvuni kautta eläkään - vaan heidän rinnallaan ja takanaan ikiomaa elämääni Kanssakulkijan kera on ollut helppo luopua tylsistymättä kulttuuri-, ravintola tms. käynneistä ja matkailustakin - tietty suljettu kirjasto hiersi.

      Sinulle aurinkoista kesänalkua ja onnistunutta sekä iloista kaupunkikiertuetta:)

      Poista
    2. Paljon on tullut luettua, katseltua telkkaria ja retkeiltyä. Lähellä asuvaa nuoremman pojan perhettä olemme tavanneet, vaikka pieni huoli niissäkin tapaamisissa on ollut mukana. Olen myös alkanut liikkua kaikenlaisissa kaupoissa käsidesiä lotraten.
      Siinä olen kyllä huokaissut aina syvään, kun olen vetänyt yli kaikenlaista kalenteriin laitettua kulttuuritapahtumaa, esim. juuri nyt Kymi sinfonietta ja erään taidenäyttelyn pystytyksessä mukana olo ja avajaiset. Elokuvien katsomista elokuvateatterissa olen myös kaivannut. Asiat eivät palaa entiselleen pitkään aikaan, vaikka rajoituksia puretaankin. Kaikki kesän festivaalit on peruttu. Onneksi sentään ihmisiä liikkuu jo enemmän kaduilla ja ravintolat sekä kahvilat alkavat avautua.

      Aiomme tehdä Turun perheen kanssa retken Ruissaloon, ulkoilmassa ollaan, mikä infektiolääkäreiden mukaan on turvallisempaa kuin isolla porukalla sisätiloissa oleminen. Tuusulassa on pienempi perhe, mutta heidänkin kanssaan vietetään aikaa ehkä enimmäkseen pihaterassilla.
      Yövymme hotellissa. Jännä nähdä, miten siellä on asiat järjestetty. Aamiainen tuodaan varmaan pöytään, mikä on minusta vain hyvä. En ole koskaan tykännyt niistä liian runsaista, sekavista aamiaisbuffeteista.
      Varmaan tapaamme myöhemmin kesällä kunnolla yökyläillen, vähitellen paluuta normaaliin. Eihän tässä jaksa loppuelämäänsä läheisiään varoa ja kumarrella käsi sydämellä, kun haluaisi halata "niin että luut rutisevat".

      Monissa aiemmissa flunssaepidemioissa pahimman taudin ovat saaneet nuoret vanhempien ollessa turvassa aiemmin saatujen immuniteettien ansiosta, mutta tämän viruksen ominaisuuksiinhan kuuluu se, että se reagoi ikääntyneisiin soluihin herkemmin kuin nuoriin. Kyse on siis puhtaasti iästä, ei raihnaisuudesta. Yli seitsenkymppiselle maratoonarille tauti on moninkertaisesti vaarallisempi kuin nelikymppiselle sohvaperunalle. Siksi suositukset ovat minun mielestäni olleet hyvin tarpeen.
      Niissä maissa, joissa ei ole annettu iän mukaisia ohjeita suurin tartunta- ja kuolleisuus on vanhemmalla ikäryhmällä, kun taas meillä eristäytymisen ansiosta tilastot ovat toisenlaiset. Kyllä Ruotsissa nyt huoltosuhde korjautuu, kun mummot ja papat, joilla olisi ollut ehkä kymmenisen vuotta elinikää ovat kaatuneet suojauksen puutteessa koronaan.

      Mukavia tapaamisia sinulle omiesi kanssa! Toivotaan, että pysymme terveinä ja saamme nauttia ihnanasta kesästä Suomessa, muuallekaan kun ei uskalla lähteä.
      Tähtään puolentoista vuoden päähän syksyyn, silloin jonnekin aurinkomatkalle (siihen asti on pysyteltävä elossa :D)!

      Poista
    3. Kiitos Marjatta! Toivottavasti tämä yhteiskunnan avautuminen sujuu kitkatta ja takaiskuitta. Varmaa on, että vasta sitten kun tämä kaikki on ohi ja sen vaikutukset tiedossa, pystymme lopullisen tilinpäätöksen laadintaan. Siihen asti menkäämme iloisin ja valoisin mielin moodilla: viisasti höperö...

      Antoisaa ja läheisyyttä suovaa Ruissalon retkeilyä sekä Tuusulassa tapailua sekä onnistunutta hotelliseikkailua! Toivottavasti joskus vielä pystymme perhekuntina asettautumaan sen pitkän pöydänkin ääreen aterioimaan, turisemaan ja yökyläilemään:)

      Poista
  9. Kuulostipa ihanalta tämä sinun jälkikasvun tapaamiskiertueesi. Tekstistäsi tihkuu tapaamisen ilo ja onni - pitkän tauon jälkeinen kaipuu. Ja onni että ollaan jo näin pitkällä... Perästä tullaan - me olemme aikeissa raottaa koronakuplaamme ensi viikonloppuna.

    On vain niin vaikeaa tellittää rajoitteita vähän, helpompaa olisi jos kertarysäyksellä voisi unohtaa kaikki rajoitteet. Saa nähdä miten meillä menee. Sinun kokemukseiasi kuin innolla ja oppia ottaen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inna! Kyllä vaan: kertarysäyksellä paluu "normaaliin" olisi optimi, vaan sitä taikasauvan heiluttajakeijua ei taida valitettavasti olla kuin saduissa, joten raotellaan ja nautitaan näistä avautuvista ja avaamistamme mahdollisuuksista.
      Noin yleensä ottaen, kun oma toiminta vielä perustuu malliin: paremmpi kertainen rysäys, kuin ainainen natina & kitinä, niin...

      Sinulle ja läheisillesi onnistunutta kuplan puhkaisua vaikka pienemmälläkin neulalla, nauttikaa toisistanne täysin sydämin ja hyvillä mielin. Aurinkoista ja valoisaa alkukesää Sinulle:)

      Poista