Ridley Pearson: "Ei todistajaa/No Witnesses"...

"Ei todistajaa", Ridley Perason, Gummerus Kirjapaino Oy, 1995, 473 s., suomentanut Ilkka Terho.

"Amerikkalaisen  Ridley Pearsonin (s. 1953)  ensirakkaus oli musiikki,
mutta sitten hän keksi mielestään vielä jännittävämmän tavan valvottaa ja viihdyttää ihmisiä: kirjoittamisen. Hän oli ensimmäinen amerikkalainen,
jolle myönnettiin Oxfordin yliopiston Raymond Chandler -stipendi, ja sen avulla hän kirjoitti läpimurtoteoksensa Enkelintekijä ja Ei todistajaa. Menestys kirjailijana ei ole saanut Pearsonia täysin hylkäämään musiikkiharrastustaan: hänellä on edelleen bändi jonka muihin soittajiin kuuluvat mm. Stephen King ja Amy Tan. Pearsonin teoksia on julkaistu 23 kielellä ja yli 50 maassa. (Gummerus)

                                                        © Sarah Crowder


"Seattle elää painajaista. Kaikkialla kaupungissa kuolee kokonaisia perheitä myrkytettyyn ruokaan. Myrkyttäjä on hullu mutta myös ovela: hän tekee rikoksensa mailien päässä uhreista eikä jätä jälkeensä todistajia. Hän kirjoittaa poliisille puistattavia kiristyskirjeitä ja vastaanottaa lunnaat automaattisen kassapäätteen välityksellä.

Etsivä Lou Boldt ja poliisipsykologi Daphne Matthews keksivät toimintakaavan, jota myrkyttäjä noudattaa. Heidän onnistuu saada selville totuus, joka on kammottavampi kuin mitä he unissaankaan osaavat kuvitella. (Takakansi)

Koleratartunnat ja äkilliset tuntemattomat bakteerikannat kuten eivät myöskään salmonella tai stafylokokki näissä nykyolosuhteissa koronan katon alla juuri ihastuksen huutoja kirvoittaneet. Lukukatveessa piilotelleseen, tuotteliaaksi osoittautuneeseen  Ridley Pearsoniin tutustuin talvisella matkallani napatessani hänen teoksensa Enkelintekijä hotellin kirjahyllystä. Sen perusteella päätin jatkaa yhteistä taivaltamme.


Rikostutkinnan saloista opiskelijoille: -  Ylikomisario Boldt oli iso mies ja kun hän korotti äänensä, sanat kantautuivat helposti peräpenkeille asti ilman mikrofonin apua. "Kaikki mitä olen viime viikkoina kertonut todistusaineistosta, rikostutkinnasta, pidätysmenettelystä sekä komentotiestä, on roskaa." 
Melko moni pää kohosi äkisti - useampi kuin hän oli odottanut.
"Roskaa, mikäli ette opi lukemaan rikospaikkaa ja luottamaan omiin vaistoihinne. 
Mikäli ette opi ajattelemaan sydämellänne  yhtä paljon kuin aivoillanne. 
Mikäli ette löydä näiden kahden asian välillä vallitsevaa tasapainoa.
Jos aivot sanelisivat kaiken tekemisen, rikostutkijoita ei tarvittaisi; teknisen puolen väki pystyisi hoitamaan kaiken. Mutta jos ihmiset kuuntelisivat pelkästään sydämensä ääntä - jos meidän tarvitsisi vain virittäytyä samalle aaltopituudelle epäillyn kanssa ja sanoa sitten"selvä , te olette syyllinen - silloin labran valopäitä ei todennäköisesti tarvittaisi olleenkaan." 
Monet pinkotyypeistä alokoivat kiiresti selailla kirjojaan. Boldt sanoi heille:
"Ette te näitä asioita kurssikirjoista löydä. Ja siinäpä onkin villakoiran ydin. 
Koko maailman kurssikirjat yhdessä eivät pysty ratkaisemaan rikosjuttua - ainoastaan rikostutkija pystyy siihen. Todisteista ja kerätyistä tiedoista ei ole mitään hyötyä, ellei ihminen analysoi, järjestele ja tulkitse niitä. Siis te. 
Eteen tulee aina vaihe jolloin kaikki informaatio on pantava sivuun, jolloin tutkijan intohimo ja vaistot ottavat komennon. Sitä ei voi opettaa, mutta se voidaan oppia. Sydän ja pää - toinen on arvoton ilman toista."

Tuolla  metodilla alkaa Boldtin ja Matthewsin yhteinen tutkintataival, joskin heillä pientä vispilänkauppaa lie ollut aiemminkin. Pearson luo avainparin ympärille kiintoisasti rakennetun  henkilöjoukon omine erityispiirteineen ja kuljettaa rauhallisesti, mutta päämäärätietoisesti juonta kohti loppuratkaisuaan.
Hänen kerrontansa on ilmeikästä, selkeää ja omanoloistaan. Tämän dekkarin parissa oli ilo taivaltaa niin elintarvikehyllyjen välissä kuin:

-  Daphnen leuasta lankeava varjo peitti hänen kaulassaan olevan arven. 
Hän ei vastannut heti. "Kyseessä on mahdollinen musta aukko", hän sanoi vihdoin tarkoittaen rikosjuttua, jota on vaikeaa tai peräti mahdoton ratkaista ja jossa on poliittisia ulottuvuuksia....

Ridley Pearson puolestaan  EI ole mitään roskaa, vaan laadukas ja  ilahduttava löytö mustine aukkoineen ja hänen seurassaan vietti mieluusti mainioita lukukotvasia, toiveikkaasti odotellen, josko saisimme kirjastojen ukset ammolleen edes palautuksia ja varausten noutoa varten:)

Sydän & pää: