270 s., Atrain&Nord Kustannusliike, 2020, suomentanut Leo Saukkoriipi,
joka on aiemmin suomentanut Nils Ferliniä, Shakespearea ja Villonia.
Viva e maravilhosa!! Nyt aukesivat kirjastojen ukset, joten riemumielin kahden kassin kera odotettujen uutuusaarteiden noutoon. Hervoton halipula on näinä kuukausina vallinnut, mutta sen rinnalla on hiertänyt tyhjänä ammottavalla yöpöydällä rentona rötköttävä wanha kirjateline, - lukupula.
Mars matkaan siis suoraan keskelle kevätkauden satorunsautta tutussa ja rakkaassa seurassa, Pessoan käs'kynkässä:
"Portugalilainen Fernando Pessoa (1888-1935) tunnetaan erityisesti heteronyymeistään - erillisistä kirjoittajapersoonistaan.
Tämä suomennosvalikoima keskittyy Pessoan omalla nimellään kirjoittamaan runouteen, jota aiemmin Pentti Saaritsa sekä Janne Löppönen ja
Harry Salmenniemi ovat suomentaneet. Valikoimassa on noin seitsemänkymmentä aiemmin suomentamatonta Pessoan runoa ja nelisenkymmentä toisintoa kunnioitetuilta edeltäjiltäni, jotka ovat tietä Pessoan teksteihin avanneet. Kirjan alussa on detaljitietoa Fernando Pessoan lapsuudesta ja nuoruudesta - ehkä siitä on hyötyä Pessoan lukijalle."
- Pohjimmiltani minä olen runoilijan, filosofin ja kaikenlaisten muitten näennäisten naamioitteni takana - dramatisti. Minulla on luontainen taipumus depersonalisaatioon ... joka selittää heteronyymieni olemassaolon ja johtaa eittämättä tähän määrittelyyn. Niinpä minä en edisty, minä teen MATKAA ...
Minä vaihdan henkilöllisyyttä jatkuvasti, pyrin laajentamaan (tämä on tietysti eräänlaista edistystä, evoluutiota) toimintaani, luon uusia hahmoja, keksin uusia keinoja teeskennellä ymmärtäväni maailmaa tai pikemminkin sitä, että maailma on ymmärrettävä.” (Fernando Pessoan kirjeestä 20.1.1935.)
Pessoa on sitten ensi kättelymme ollut matkatoverini jo pitkään, vuodesta 2014 ja yhä vaan viihdyn hänen runojensa ja ajatustensa parissa. Aiemmat postaukset Pessoan annista: Hetkien vaellus, Anarkistipankkiiri, Minä aina vieras ja Levottomuuden kirja.
Mutta nyt maistiaisia tästä uutudesta, jonka sävyt ja teemat istuvat oivasti nyt vallitsevaan usvaiseen epäaikaan ja syvimpiin omiin tuntemuksiini, por favor:
Olen itselleni aina vieras,
etsin itseni syvintä sisintä vain.
Siinä samassa varjoa hain.
Jos minä, vaikka en mitään ole,
saisin pieneksi hetkeksi kasvoilleni
puitten oksien seesteistä valoa
väliaikaisesti, edes hetkeksi,
niin se tuottaisi minulle iloa,
joka ulkoa sisääni virrata saa,
vaikka ilo se kestäisi hetkisen
ja auringon laskuun katoaa,
se jotakin minulle tärkeämpää
kuin elämä, joka minulla on -
saada elämää itseä kauempaa
saada kirkkautta itsensä auringon.
Minun sydämeni tahtoo unohdella,
sitä vain eivät silmäni tee.
Älä varasta, Aika silmiltäni sitä kuvaa,
missä onnellinen poika, joka olin
antaa minulle sen onnen, joka on yhäkin minun!
Ajan kylmä virta ei merkitse mitään miehelle,
joka käpertyy muistoihin.
- Tarvitsee vain ajatella, että taitaa tuntea,
että saattaa aavistella omaa ajatustansa.
Sydäntäni hymyilyttää sydämeni itkevä.
Kuljen, saatan pysähtyä, jäädä, sitten edetä,
tämän jälkeen tulla paikkaan, josta lupa lähteä.
Elämä on sitä, ettei ole perillä...
- suorastaan riemukas - avata kirjaimellisesti puhdas lehti uuteen kirjasesonkiin!
Pessoan sanoma saavuttaa sielun ja sydämen. Sielunmaiseman kontaktipintaan jää aina pysyvä positiivinen piirto hänen teoksensa suljettuaan.
Aukeamien kaksikielisyys on mainio lisäbonus teokselle tarjoten mahdollisuuden lukiessa viritellä omia hapertuneita portugalinkielen taitojaan.
Muito obrigada, lämmin kiitos, Atrain&Nord Kustannusliikkeelle ja
Leo Saukkoriipille tämän koosten ulottuville tuomisesta!!
P.S. Jos ei yllä olevasta tullut vielä selväksi, niin Fernando Pessoa on minulle mieluinen runoilija, mies iha' miu' mau' mukkaa'...
- Esipuhe on aina huono ja kääntäjän esipuhe täydellisen moraaliton, mutta joskus moraalittomuuden tavoin välttämättömyys. Tekstin ainoa esipuhe on lukijan...
Toimeksi saaneena:
Oi, ihana Pessoa ja vielä kaksikielisenä! Tähän täytyy tutustua ❤ Hänhän on yksi minunkin lempirunoilijoistani, vaikka olenkin lukenut vain Hetkien vaelluksen. On kyllä ollut koko ajan suunnitelmissa lukea enemmänkin Pessoaa. Portugaliakin ymmärtää mukavasti espanjan pohjalta. Luin minä aikoinaan pienet portugalin alkeetkin, mutta lähinnä sitä osaa sanoa obrigada ja naõ falo portugues, tai miten se nyt menikään...
VastaaPoistaKiitos Kirjarakkautta mukavasta kommentistasi ja hauskaa, että jaat ihastuksen Pessoaan, hänestä riittää kyllä:)
PoistaSama tilanne espanjan kielen ja Brasilian portugalin suhteen: taviasukkaina PdlC:ssa paikallisten keskellä asuessa sujui arki-asioiden ja sosiaalisten kontaktien pito vaikeuksitta. Ja nuo Portugalin kurssitkin tuli käytyä, vaikkei sitten toista kertaa maahan päästykään. Espanjaa elvytin tietty ennen kevään reissua ja puhuttuakin tuli, joten kyllä ne varastossa ovat: mutta, mutta: use it, or lose it;)
Mainioita lukutuokioita Pessoan parissa!
Ja minä olen jäänyt ihan paitsioon tästä miehestä! Heti laitoin varaukseen. Kiitos arviostasi.
VastaaPoistaSama täällä, perjantaina kannoimme molemmat kotiin kassilliset kirjaston varauksia, mikä ihana tunne...
Mukava kuulla, että teidän kahden esittely toinen toisillenne kiinnosti ja johti jatkotapaamiseen; toivottavasti tuttavuutenne saa jatkoa:)
PoistaJep: harvoin on taakan kanto tuntunut näin helpottavalta ja i h a n a l t a !!!
Kotiin päästyä oli kuin Liisa ihmemaassa pinoja tuijottaen, eikä tohtinut todeksi uskoa, koskea...
Jännä sana, heteronyymi. Algot Tietäväinen, alias Algot Untola, alias Maiju Lassila, alias Irmari Rantamala, alias J.I. Vatanen, alias Väinö Stenberg, alias Liisan-Antti, alias Jussi Porilainen, yksi nimi puuttuu, siis tälläkin kirjailijalla oli halu kirjoittaa eri nimillä, mutta sehän taitaa olla melkein vakio kirjailijoiden piirissä.
VastaaPoistaMeillekin ilmestyi huojuva pino kirjaston kirjoja :)
Kiitos Mai: tuo heteronyymien yleisyys on mielenkiintoinen piirre. Eikö kehdata ja uskalleta omalla nimellä vai halutaanko tuottaa toisenlaista genreä vai muuten vaan luimistella? Eipä ole tullut kokeiltua, miltä tuntuisi esiintyä eri nimillä aina fiilisten ja tilanteiden mukaan...
PoistaMe onnekkaat, onneksi ei huoju talo vaan meillä kirjapinot hoitavat tehtävän:)
Kuvittelen sinut kiiruhtamassa kirjaston uksien kautta aarrejahtiin 😀
VastaaPoistaJa melkoinen aarre tuo kaksikielinen Pessoa onkin, kiitos esittelystä. 💕
Antoisia hetkiä notkuvien kirjapinojen äärellä.
Kiitos Rita A! Pakko myöntää, että oli kuin vieroitusoireita potevalla uppo-outo olo sisään talsiessa. Hyvin oli opaasteet laitettu ja sutjakkaasti sujahtivat pinot kasseihimme, mainiota! Aurinkoa uudelle viikkollesi:)
Poista