"Onnellisuudesta" - ex Libris...

"Onnellisuudesta", Tommi Melender, WSOY, 2016, 183 s. Päällys Matti Ruokonen.


"Runoilijana aloittanut Tommi Melender (s.1968) Oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2009 romaanillaan Ranskalainen ystävä ja Runeberg-ehdokkaana 2010 esseekokoelmallaan
Kuka nauttii eniten." (Lievelehti) Eikä hän tässä liiempiä esittelyjä kaipaa...

"Onnellisuuden koko kirjo Tua Forsströmin runoudesta jalkapallon MM-kisoihin Elämme onnellisuuden diktatuurissa. Onnellisuudesta on tullut imperatiivi, sen ympärille on rakennettu kokonainen teollisuudenhaara, käsitteenä se on porvarillistunut ja oikeistolaistunut. Tommi Melender sanoutuu uudessa esseekokoelmassaan irti tästä mutta haluaa silti olla onnellinen. Kukapa ei haluaisi? Melender sukeltaa onnellisuuden kulttuurihistoriaan, aina antiikin Kreikasta Montaigneen, mutta pulpahtaa pinnalle arkisessa ja laman runtelemassa nyky-Suomessa.

Mitä maaninen suhteemme rahaan ja varallisuuteen merkitsee mahdollisuuksillemme olla onnellinen? Onko onni löydettävissä terveydestä, fyysisestä kunnosta ja vakaasta sukupuoli-identiteetistä? Flaubert halveksi onnellisuutta, kun taas Camus'n mielestä sen tavoittelu oli ihmisen velvollisuus - kumpi oli enemmän oikeassa tai vähemmän väärässä? Pitäisikö meidän joissakin tilanteissa vastustaa onnellisuutta? Tästä kaikesta Melender kirjoittaa viisaasti, henkilökohtaisesti, tunnustuksellisestikin. Jos sokraattinen ihanne pitää paikkansa - tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista -, tämän kirjan lukeminen voi tehdä sinut vähän onnellisemmaksi." (Takakansi)

Kirjan nimen vilahdettua silmieni editse parkaisin henkisesti:  OMG, ei,  EI taas näitä höheltäviä
pseudo-oppaita sarjasta kymmenellä sormennäpäytyksellä  loppuelämäksi ruusunpunaiselle pilvelle! Kirjailija: Tommi Melender; salamannopea näppäimenpainallus ja varaukseen. Tässä on mies, jolta on lupa odottaa verrattomasti enemmän.


Teos on jaettu neljään lukuun: Talous, Kulttuuri, Urheilu ja Epilogi. Kirjan lopussa on selkeästi lueteltu  otsikoittain  kirjallisuuslähteet. Melender lähestyy onnellisuutta kaunokirjallisesti tyylilajinaan omakohtainen essee (yritelmä) ja juuri tuo seikka tekee lukemisesta nautinnon.
Hän syväluotaa erinomaisesti mm. Pessoan "Anarkistipankkiiria", Horace Engdahlin
"Sen jälkeen savuketta" ja Georg Saundersin "Joulukuun kymmenettä" joita itse onnistuin vain pintaraapaisemaan. Melender jättää myös viisaasti kokoavat loppupäätelmät vetämättä lukijansa summattaviksi.

Onnellisuus? Minulle eri asioita eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa; aina herkullisimmillaan pieniä, pikkuruisia. Kiitos ei mitään  myrskypyörteen sylissä yläilmoihin tempaisevia rajuuksia.

N.B. Ja nyt Hyvä Tommi Melender, Et Tu Brute,  tulee näpäytys: me mummot kyllä ryhdymme innolla kaikkeen uuteen ja innostavaan, vaan emme käy kalseissa, kuolettavan tylsissä sukujuhlissa lausumassa Suomi-aiheisia runoja, siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä ei ole jäljellä tuhlattavaksi aikaa moiseen. Meidän perhepäivällisillämme kuplii kuohuva, pidetään hauskoja huumoripuheita, herkutellaan pitkän pöydän äärellä pidemmän kaavan mukaan, puhutaan yhteen ääneen suut makiaks', nauretaan niin että palleaan koskee = luodaan yhdessä onnellisia muistoja....

Melender ei hopota, tuputa eikä pelehdi, vain jutustelee ja kietoo vaivihkaa lukijansa mukaan dialogiin. Verbaliikka on pakoteettoman runsasta. Näissä lepää Onnellisuuden ja Melenderin vahvuus! Viimeisillä riveillä Melender toteaa:  Rakastan elämää, valoinen ja varjoineen,
aivan liikaa että haluaisin olla pelkästään onnellinen.

Allekirjoitan: