torstai 1. helmikuuta 2018

Luiz Ruffato: " Lissabonissa muistin sinut / Estive em Lisboa e lembrei de Você" - ex Libris...

 "Lissabonissa muistin sinut", Luiz Ruffato, Into Kustannus Oy, 2018, 133 s., suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.

"Luiz Ruffato on palkittu brasilialainen kirjailija ja runoilija, joka kohahdutti ja ihastutti viime vuoden Frankfurtin kirjamessujen avajaispuheellaan Brasilian ristiriitaisuudesta. Hän syntyi vuonna 1961 Cataguasesissa ja on joutunut näkemään katujen todellisuuden kodittomana São Paulossa. Hän valmistui viestinnästä Juiz de Foran yliopistosta vuonna 1981. Ruffato on julkaissut kaksi runoteosta ja kahdeksan romaania, joista Rutosti hevosia on palkittu
Paulista Art Critics Associationin ja Machado de Assiksen palkinnoilla.
Globo-lehden kirjallisuuskriitikot mainitsivat kirjan yhtenä kymmenestä parhaasta brasilialaisesta kirjasta viime vuosikymmeniltä." (Kustantaja)

                                                               ©Marcia Zoet

"Matka Lissabonin syrjäisemmille kaduille, Nuori Sérgio matkaa meren yli pienestä brasilialaisesta kylästä Euroopan reunalle Portugaliin.
Hänen aikomuksenaan on luoda elämälle uudet raamit kaukana kotikaupungin vaikeuksista. Töitä etsivän Sérgion asema toisen luokan kansalaisena Euroopassa on näännyttävä, päivittäinen selviytymiskamppailu. Ilon hetket kuitenkin pilkahtelevat kaupungin sykkeessä, josta Ruffaton taiturimainen kerronta poimii rytminsä." (Takakansi)

Tekokukkia  (2015) poimittuani totesin: Brasilia + Ruffato + Jyrki Lappi-Seppälä = trio & kolme hyvää syytä tarttua kirjaan!!!
Etenkin tällaisena lumimyräkkäisenä olopäivänä tähän pienehköön, mutta anniltaan sivumääräänsä suurempaan  teokseen, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Samalla tuli poimittua päivänä sanajyväkin: funikulaari eli kiskoköysirata:)


Ruffato tarkstelee ihmispolon selviytymiskeinoja - ja elämää kaikessa räävittömyydessään ja surkeudessaan - niillä eväillä, joita meille kullekin on suotu sekä pirskahtelevia, kaikenläpäiseviä auringonsäteitä, jotka sieluamme hivelevät; tarkkailee ja kuvaa terävästi suodattavien, ymmärtäväisten silmälasien läpi. Paitsi siedettävän ja kelvollisen toimeentulon hankkimisesta, kyse on myös haaveesta paikasta auringossa ja silmissä siintävästä voittoisasta sekä varakkaasta, riemukulussa tapahtuvasta kotiinpaluun ideasta.

Lissabon:   -  Helteellä Lissabon löyhkää sardiineille ja kylmänä päivänä se taas "tuoksuu" paahdetuille kastanjoille, huomasin sen kun kolusin vähitellen koko kaupungin maanalaisella, raitiotievaunulla, linjurilla, lähijunalla tai jalan, sekä yksin että Sheilan seurassa.
Hänen opastuksellaan tutustuimme lukemattomiin älyttömän hienoihin paikkoihin, São Jorgen linnaan, Santa Justan hissiin, Belémiin (jossa söimme leivonnaisia), Löytöretkeilijöiden muistomerkkiin, Itäisen rautatieaseman liepeillä sijaitsevaan valtameriakvaarioon, jossa voi kulkea kiemurtelevia käytäviä keskellä tarkastelemassa haita ja rauskuja, mutta myös pienempiä kaloja, jotka näyttävät veden alla pyrähteleviltä lintuparvilta, sekä muita uskomattomia ilmestyksiä kuten meritähtiä, merisiilejä, meduusoja, jääaltaassa tepastelevia hullunkurisia pingviinejä, tai altaassa temppujaan esitteleviä saukkoja, mutta melkein yhtä hienoa oli ajaa funikulaarilla...   (Huom. lihavoinnit kirjailijan)

Vierastyövoimasta ja valintakriteereistä:   -  Rodolfo jatkoi argumenttejaan: "Seringho, ollaan hylkysakkia", ei olla täällä Portugalissa penninkään arvoisia, "Meitä ei edes kutsuta nimeltä", ollaan pelkkiä brasseja. "No mitä me sitten Brasiliassa ollaan?", ei mitään sielläkään, nyttemmin pelkästään toisenlaisia,
- "Paskamaa, pelkkiä varkaita ja huijareita!" Rodolfo pauhasi yhä äänekkäämmin, melkein kuin pitäisi julkista puhetta, "Siellä pitää pärjätäkseen olla joko poliitikko tai rosvo, mikä on viime kädessä suunnilleen sama asia", sillä työläinen, joka leimaa säntillisesti kellokorttinsa, tai maalainen joka raataa pellolla päivänkoitosta iltahämärään myös kuolee köyhänä...

Sérgio saa lopputilin:  - "Ei mitään teitä vastaan henkilöinä", Peixoto selitteli, mutta hän oli jo palkannut toisen ukrainalaisen, "Ne tulevat tänne itsevarmoina, ovat saaneet hyvän koulutuksen, puhuvat englantia ja ranskaa", korkeammin koulutettua työvoimaa samalla palkalla, "Esimerkiksi Anatoli on maataloustieteen maisteri, ne haluavat todella rakentaa uutta elämää, brasilialaiset taas ajattelevat aina kotiinpaluuta".  - Ja sitä paitsi, "Älä ota tätä henkilökohtaisesti, asiakkaat haluavat mieluiten palvelua vaaleatukkaiselta ja sinisilmäiseltä".

Ruffaton viljelemä  tyyli on lähinnä toteavaa  ja kantaaottavaa. Tarina etenee eloisasti. Lihaa ja verta olevien henkilöiden tuntemukset avautuvat ja sykkivät lukijalle sympatian merkeissä. Kaupunkien melu, tuoksut ja hajut viipyilevät nenänpielissä. Teksti kulkee ilmavan kevyesti ja luo tunteen siitä, että kirjailija on nauttinut sen pakotteettomasta tuottamisesta. Piristävä, elämänmyönteinen, pieni, mutta pippurinen väriläiskä! Näissä merkeissä: hyvää helmikuuta, se on sitten kohti kevättä:)

Ruffaton kera Lissabonissa funikulaarilla on  huristellut myös  Leena Laurila / Donna Mobile.

Óptimo:

10 kommenttia:

  1. Kiinnostavalta kuulostaa, pistänpä mieleen. Lissaboniin tekisi myös mieli tästä kaameasta tuiskusta! - en ole käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruffato on suosikkejani, Brasilia sydämessäni ja Jyrki Lappi-Seppälä vankka ammattilainen, joten siinäpä se...
      Tuisku on tuuhea, joten eipä kuin kahlaten kohti kevättä:)

      Poista
  2. Köysirata minulle tuttu au pair - ajoiltani kun 18-vuotiaana tein päivämatkan Milanosta Bergamoon. Se on kaupunki joka sijoittuu osaksi kukkulalle. Kulkuneuvona IL FUNICOLARE 🙂

    Mukavaa että sinulla oli kiehtovaa lukemista pyrypäivänä. Voi jee miten mahtava talvikeli 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrassaanu upeaa Rita A; kaikkea olet Sinäkin ehtinyt kun funikulaarin kyytiinkin:)

      Bergamo,voi että: kaunis kaupunki, jossa kertaalleen olen käynyt tuolloin monivuotista kirjeenvaihtoystävääni, lehtimies-runoilijaa tapaamassa. Muistona pronssiset pääskyset, jotka toimivat kynttilänjalkoina ja lienevät peräisin jonkun kirkon kattokruunusta...

      Jep: on se ilmoja pidellyt, kohta loppuvat saapikkaanvarret kesken, mutta puhtaankaunista on; voi jee:)

      Poista
  3. Uusi tuttavuus,menee varaukseen. Kiitos!

    Lissabon on kaunis kaupunki, muistelen, kävin siellä 1998.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että kiinnostuit; Ruffato on jo taustansa vuoksi piristävä poikkeus.
      Lissabonista olen kuullut pelkää hyvää kohteena, mutta mahtoi olla tuolloin vielä "aidompi" kuin nykyisten, paikallisten inhoamien turistimassojen vyöryssä...

      Poista
  4. Kiva kun sinäkin olet jo kirjoittanut tästä kirjasta! :) Uskaltauduin kuitenkin lukemaan postauksesi vasta nyt, kun sain ensin oman postaukseni valmiiksi. Itse en varmaan osannut mitään kovin älykästä sanoa enkä käyttää hienoja sanankäänteitä, mutta hyvä kirja tämä oli!

    Itse en ole lukenut Ruffatoa aiemmin. Mutta lattarikirjallisuus kiinnostaa ja Lissabonissa olen kerran ollut viikon, joten siitä oli kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hei Sinä toinen Lissabonin kävijä! Suosittu ja kiintoisa kohde, josta viimeksi Kuopukselta sain kommentteja, viehättyi kyllä.

      Lattarikirjallisuus kiinnostaa minuakin ja yleensä kaikki massasta poikkeava uusi on piristävää ja uteliaisuutta herättävää, onneksi meillä on pienkustantamoja, jotka näitä herkkuja tarjoavat.
      Mutta nytpä tulen vastavierailuille, joten tapaamisiin blogimerkeissä:)

      Poista
  5. Kiitos esittelystä! Onko sinulla muuten mitään aavistusta kuinka monta kirjaa viime kuussa kerkesit lukea?! Varmasti monta:) Oikein ihanaa alkanutta helmikuuta ja antoisia lukuhetkiä♥

    VastaaPoista
  6. Ollos hyvä, Ruffato on rytmiikaltaan mainio kertoja!

    Kahdeksasta kirjasta postasin ja saman verran kävi enempi vähemmällä luvulla kääntymässä tyrkyllä yöpöydällä. Pitkän itseni kanssa käydyn jaakobinpainin jälkeen olen oppinut jättämään kirjan kesken. Tämä selkäytimeen jumiutuneesta kasvatuksellisesta sarjasta: "Se mikä aloitetaan, tehdään kerralla loppuun saakka!" Jotteiko vanha koira opi istumaan !? Hangenhohtoista helmikuun alkua:)

    VastaaPoista