Luiz Ruffato: " Lissabonissa muistin sinut / Estive em Lisboa e lembrei de Você" - ex Libris...

 "Lissabonissa muistin sinut", Luiz Ruffato, Into Kustannus Oy, 2018, 133 s., suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.

"Luiz Ruffato on palkittu brasilialainen kirjailija ja runoilija, joka kohahdutti ja ihastutti viime vuoden Frankfurtin kirjamessujen avajaispuheellaan Brasilian ristiriitaisuudesta. Hän syntyi vuonna 1961 Cataguasesissa ja on joutunut näkemään katujen todellisuuden kodittomana São Paulossa. Hän valmistui viestinnästä Juiz de Foran yliopistosta vuonna 1981. Ruffato on julkaissut kaksi runoteosta ja kahdeksan romaania, joista Rutosti hevosia on palkittu
Paulista Art Critics Associationin ja Machado de Assiksen palkinnoilla.
Globo-lehden kirjallisuuskriitikot mainitsivat kirjan yhtenä kymmenestä parhaasta brasilialaisesta kirjasta viime vuosikymmeniltä." (Kustantaja)

                                                               ©Marcia Zoet

"Matka Lissabonin syrjäisemmille kaduille, Nuori Sérgio matkaa meren yli pienestä brasilialaisesta kylästä Euroopan reunalle Portugaliin.
Hänen aikomuksenaan on luoda elämälle uudet raamit kaukana kotikaupungin vaikeuksista. Töitä etsivän Sérgion asema toisen luokan kansalaisena Euroopassa on näännyttävä, päivittäinen selviytymiskamppailu. Ilon hetket kuitenkin pilkahtelevat kaupungin sykkeessä, josta Ruffaton taiturimainen kerronta poimii rytminsä." (Takakansi)

Tekokukkia  (2015) poimittuani totesin: Brasilia + Ruffato + Jyrki Lappi-Seppälä = trio & kolme hyvää syytä tarttua kirjaan!!!
Etenkin tällaisena lumimyräkkäisenä olopäivänä tähän pienehköön, mutta anniltaan sivumääräänsä suurempaan  teokseen, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Samalla tuli poimittua päivänä sanajyväkin: funikulaari eli kiskoköysirata:)

Ruffato tarkstelee ihmispolon selviytymiskeinoja - ja elämää kaikessa räävittömyydessään ja surkeudessaan - niillä eväillä, joita meille kullekin on suotu sekä pirskahtelevia, kaikenläpäiseviä auringonsäteitä, jotka sieluamme hivelevät; tarkkailee ja kuvaa terävästi suodattavien, ymmärtäväisten silmälasien läpi. Paitsi siedettävän ja kelvollisen toimeentulon hankkimisesta, kyse on myös haaveesta paikasta auringossa ja silmissä siintävästä voittoisasta sekä varakkaasta, riemukulussa tapahtuvasta kotiinpaluun ideasta.

Lissabon:   -  Helteellä Lissabon löyhkää sardiineille ja kylmänä päivänä se taas "tuoksuu" paahdetuille kastanjoille, huomasin sen kun kolusin vähitellen koko kaupungin maanalaisella, raitiotievaunulla, linjurilla, lähijunalla tai jalan, sekä yksin että Sheilan seurassa.
Hänen opastuksellaan tutustuimme lukemattomiin älyttömän hienoihin paikkoihin, São Jorgen linnaan, Santa Justan hissiin, Belémiin (jossa söimme leivonnaisia), Löytöretkeilijöiden muistomerkkiin, Itäisen rautatieaseman liepeillä sijaitsevaan valtameriakvaarioon, jossa voi kulkea kiemurtelevia käytäviä keskellä tarkastelemassa haita ja rauskuja, mutta myös pienempiä kaloja, jotka näyttävät veden alla pyrähteleviltä lintuparvilta, sekä muita uskomattomia ilmestyksiä kuten meritähtiä, merisiilejä, meduusoja, jääaltaassa tepastelevia hullunkurisia pingviinejä, tai altaassa temppujaan esitteleviä saukkoja, mutta melkein yhtä hienoa oli ajaa funikulaarilla...   (Huom. lihavoinnit kirjailijan)

Vierastyövoimasta ja valintakriteereistä:   -  Rodolfo jatkoi argumenttejaan: "Seringho, ollaan hylkysakkia", ei olla täällä Portugalissa penninkään arvoisia, "Meitä ei edes kutsuta nimeltä", ollaan pelkkiä brasseja. "No mitä me sitten Brasiliassa ollaan?", ei mitään sielläkään, nyttemmin pelkästään toisenlaisia,
- "Paskamaa, pelkkiä varkaita ja huijareita!" Rodolfo pauhasi yhä äänekkäämmin, melkein kuin pitäisi julkista puhetta, "Siellä pitää pärjätäkseen olla joko poliitikko tai rosvo, mikä on viime kädessä suunnilleen sama asia", sillä työläinen, joka leimaa säntillisesti kellokorttinsa, tai maalainen joka raataa pellolla päivänkoitosta iltahämärään myös kuolee köyhänä...

Sérgio saa lopputilin:  - "Ei mitään teitä vastaan henkilöinä", Peixoto selitteli, mutta hän oli jo palkannut toisen ukrainalaisen, "Ne tulevat tänne itsevarmoina, ovat saaneet hyvän koulutuksen, puhuvat englantia ja ranskaa", korkeammin koulutettua työvoimaa samalla palkalla, "Esimerkiksi Anatoli on maataloustieteen maisteri, ne haluavat todella rakentaa uutta elämää, brasilialaiset taas ajattelevat aina kotiinpaluuta".  - Ja sitä paitsi, "Älä ota tätä henkilökohtaisesti, asiakkaat haluavat mieluiten palvelua vaaleatukkaiselta ja sinisilmäiseltä".

Ruffaton viljelemä  tyyli on lähinnä toteavaa  ja kantaaottavaa. Tarina etenee eloisasti. Lihaa ja verta olevien henkilöiden tuntemukset avautuvat ja sykkivät lukijalle sympatian merkeissä. Kaupunkien melu, tuoksut ja hajut viipyilevät nenänpielissä. Teksti kulkee ilmavan kevyesti ja luo tunteen siitä, että kirjailija on nauttinut sen pakotteettomasta tuottamisesta. Piristävä, elämänmyönteinen, pieni, mutta pippurinen väriläiskä! Näissä merkeissä: hyvää helmikuuta, se on sitten kohti kevättä:)

Ruffaton kera Lissabonissa funikulaarilla on  huristellut myös  Leena Laurila / Donna Mobile.

Óptimo: