"Markku Envall (s. 1944 Hämeenlinna) on Helsingissä asuva filosofian tohtori, kirjallisuuden tutkija ja Finlandia-palkittu kirjailija. Envall on julkaissut tutkimuksia, esseitä, runoja, kuunnelmia,
romaanin sekä aforismikokoelmia. Fragmentteja, jota voidaan pitää
aforistiikan laajempana muotona, Envall julkaisi teoksessaan Kieltä terävämpi giljotiini (2006).
©Erkki Nisonen
"Markku Envall pureutuu esseekokoelmassaan arkiseen ja ylevään, jokapäiväiseen ja ikuiseen. Nimiesseessä hän viihtyy torilla, tapahtumassa jonka tarkoituksena oli menneisyydessä houkutella maalaiset kaupunkiin. "Katututussa" tavataan ihmisiä sattumalta julkisilla paikoilla, vailla sovittujen tapaamisten sosiaalisia paineita. Envall määrittelee "Itsemurhan paradoksin": Jos todella pitää itsemurhaa tärkeänä tekona, sitä ei voi tehdä, koska sen tekeminen tuottaa mahdottomuuden tehdä sitä. Hän pohtii ennustamisen problematiikkaa ja perehtyy viime vuosikymmeninä esitettyihin arvioihin maailman tulevaisuudesta.
Tavaratalo taivasalla sisältää runsaasti taide-esseitä, joissa Envall pureutuu Ian McEwanin, Akira Kurosawan, Merete Mazzarellan ja Nikolai Gogolin teoksiin.
Hän tutkii mikä koitui Macbethin kohtaloksi ja näkee Anna Kareninan parisuhteen ajan kestävänä karttana. Skalpellintarkalla kielellään Envall tuo uutta vanhaan ja kuluneeseen sekä nostaa kestävän kulttuuriperimän nykyaikaan." (Takakansi)
Markku Envall on tullut tutuksi ja läheiseksi luottokirjailijaksi siitä pitäen, kun luin hänen aforismikokoelmansa Joka tähtiä tähystää (2014) ja fragmenttikokoelma Paperihaarniska (2016) kirjaimellisesti haarniskoi tämän mieltymyksen. Tämän uusimmaisen tavaratalon ja muiden esseiden jäljiltä ei niin pienintäkään naarmua eikä säröä ihailuni määrään synny. Tavaratalo kätkee sisälleen 20 osastoa ja bibliografiset jälkisanat.
Tapaamme mm. kutkuttavia katututtuja, vaellamme kirjastossa, kohtaamme pimeyttä, sitä mikä on edessä ja tarkastelemme parisuhteen peruskarttaa sekä grotekskia humanismia sekä tutustumme kiinnostaviin taide-esseisiin.
Ian McEwanin Ajan Lapsi -teosta lukiessaan Envall toteaa löytäneensä parhaan koskaan lukemansa kuvauksen sukupuolisen yhteyden kokemuksesta tai tuntemuksista: olla "kotona".
Kauniisti ja niin totta! Kaikki tämä runsas anti yksien ja samojen kansien välissä.
Yksittäisiä, irralllisia pomintoja makupaloiksi:
- Kun viehätyn tuntumasta alkutuotantoon, syy on ilmeinen: kirjailijana olen graafisen teollisuuden alkutuottaja. Sanajonoja ei voi painaa ja myydä, ellei joku niitä järjestä eli kirjoita.
- Katukontaktit ovat vapaat kaikista näistä rasituksista. Vaikka ne eivät lyhyydessään poista yksinäisyyttä, vain lievittävät, eivät ne myöskään tuntien tapaamisten tavoin laukaise periyksinäisyyttä. Kun tapaamista ei voi valmistella eikä jälkikäsitellä, siihen ei kulu muuta aikaa kuin pysähtymisen hetki.
Voidaan sanoa asia tai asiat, vailla johdantoja ja yhteenvetoja ja muuta seuraelämän edellyttämää täytepuhetta. Vaikka triviaali tulee latinan sanasta trivium, tienristeys, ei kadunkulmissa ole pakko puhua yhdentekeviä.
Katu on puolueeton maaperä, jolla kohtaaminen on tasa-arvoista. Ei olla missään määrätilanteessa, joka normittaisi tai roolittaisi käyttäytymistä.
- Talonpoikainen työrytmi on vuodenkierron määräämä. Et voi kylvää etkä korjata silloin kuin itse haluat vaan ainoastaan silloin, kun luonto tarjoaa siihen otollisen ajankohdan. Väliin jäävät ajat voit levätä tai harrastaa hyvällä omalla tunnolla. Toista on moderni teollisuus- ja toimistotyö. Sitä voi tehostaa, sen tuottavuutta voi lisätä, suomeksi se merkitsee: tehdä enemmän vähemmässä ajassa.
Että se tarkoittaa myös hätäisemmin ja huolimattomammin on tabu, jota ei voi sanoa. - Nopeuden ja hitauden suhteen klassinen paradaoksi on keisari Augustuksen festina lente, kiiruhda hitaasti...
- Voin tietysti omaksua ajan filosofian, jonka mukaan ei ole muuta kuin ikuinen nykyhetki. Tulevaisuutta ei ole, se tulee nykyhetkeen. Tai nykyhetki virtaa kuin piste ajan suoralla. Tulevaisuus on käsitteellinen harha tai mentaalinen ilmiö,
se edustaa mielikuvituksen piiriä. Mikään ei ole missään olomuodossa olemassa ennen kuin se tulee nykyhetkeen. Filosofian vastaava praksis on elää hetki ja päivä kerrallaan. - Yleisen uskomuksen mukaan tulevaisuuteen voi nähdä unessa. Enneuni, joka normaalitiede ei tunnusta, kuuluu ihmiskunnan enemmistön ajattomiin kokemuksiin.
Tästä ei ole kuin pieni hyppäys etiäisiin niin ollaankin jo tutuilla tantereilla...
Envall havannoi ympäristöään, kuuntelee itseään ja vetää johtopäätöksiä tuoden ne lukijansa ulottuville kauniskielisesti syväluodaten ja monelta kantilta pohdiskellen. Envallin vahvuus rakentuu lujalle perustalle, sillä hän ei ole yhden asian mies, vaan tarjoaa laaja-alaisia teräväpiirtoisia näkökulmia otsikoiden alla jättäen lukijalle löytämisen, oivaltamisen ja ajattelemisen ilon.
Laadukasta, tyylikästä ja hyväkieliasuista jälkeä, jonka antiin tykästyin suuresti ja kokoelman herättämiin tunnelmiin jäin viipyilemään.
- Ilon kyky on taitoa valita ne asiat, joista ilo irtoaa, vähän tai paljon. Ja taitoa sivuuttaa ne, unohtaa ne, joista se sammuisi, jos ne valtaan päästäisi...
Loppusanoiksi esseestä Pakko kuolla, pakko elää ote Eino Leinon runosta Tumma:
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.
Tavarataloissa tahi taivasalla:
Iloista viikonloppua:
Envallin väitöskirja Suomalainen aforismi – keinoja, rakenteita, lajeja, ongelmia (1987) käsittelee suomenkielistä aforismikirjallisuutta. Hän on myös toimittanut teoksen Aforismin vuosisata (1997), joka sisältää aforismeja 54 suomalaisen aforistikon tuotannosta." (Kustantaja)
"Markku Envall pureutuu esseekokoelmassaan arkiseen ja ylevään, jokapäiväiseen ja ikuiseen. Nimiesseessä hän viihtyy torilla, tapahtumassa jonka tarkoituksena oli menneisyydessä houkutella maalaiset kaupunkiin. "Katututussa" tavataan ihmisiä sattumalta julkisilla paikoilla, vailla sovittujen tapaamisten sosiaalisia paineita. Envall määrittelee "Itsemurhan paradoksin": Jos todella pitää itsemurhaa tärkeänä tekona, sitä ei voi tehdä, koska sen tekeminen tuottaa mahdottomuuden tehdä sitä. Hän pohtii ennustamisen problematiikkaa ja perehtyy viime vuosikymmeninä esitettyihin arvioihin maailman tulevaisuudesta.
Tavaratalo taivasalla sisältää runsaasti taide-esseitä, joissa Envall pureutuu Ian McEwanin, Akira Kurosawan, Merete Mazzarellan ja Nikolai Gogolin teoksiin.
Hän tutkii mikä koitui Macbethin kohtaloksi ja näkee Anna Kareninan parisuhteen ajan kestävänä karttana. Skalpellintarkalla kielellään Envall tuo uutta vanhaan ja kuluneeseen sekä nostaa kestävän kulttuuriperimän nykyaikaan." (Takakansi)
Markku Envall on tullut tutuksi ja läheiseksi luottokirjailijaksi siitä pitäen, kun luin hänen aforismikokoelmansa Joka tähtiä tähystää (2014) ja fragmenttikokoelma Paperihaarniska (2016) kirjaimellisesti haarniskoi tämän mieltymyksen. Tämän uusimmaisen tavaratalon ja muiden esseiden jäljiltä ei niin pienintäkään naarmua eikä säröä ihailuni määrään synny. Tavaratalo kätkee sisälleen 20 osastoa ja bibliografiset jälkisanat.
Tapaamme mm. kutkuttavia katututtuja, vaellamme kirjastossa, kohtaamme pimeyttä, sitä mikä on edessä ja tarkastelemme parisuhteen peruskarttaa sekä grotekskia humanismia sekä tutustumme kiinnostaviin taide-esseisiin.
Ian McEwanin Ajan Lapsi -teosta lukiessaan Envall toteaa löytäneensä parhaan koskaan lukemansa kuvauksen sukupuolisen yhteyden kokemuksesta tai tuntemuksista: olla "kotona".
Kauniisti ja niin totta! Kaikki tämä runsas anti yksien ja samojen kansien välissä.
Yksittäisiä, irralllisia pomintoja makupaloiksi:
- Kun viehätyn tuntumasta alkutuotantoon, syy on ilmeinen: kirjailijana olen graafisen teollisuuden alkutuottaja. Sanajonoja ei voi painaa ja myydä, ellei joku niitä järjestä eli kirjoita.
- Katukontaktit ovat vapaat kaikista näistä rasituksista. Vaikka ne eivät lyhyydessään poista yksinäisyyttä, vain lievittävät, eivät ne myöskään tuntien tapaamisten tavoin laukaise periyksinäisyyttä. Kun tapaamista ei voi valmistella eikä jälkikäsitellä, siihen ei kulu muuta aikaa kuin pysähtymisen hetki.
Voidaan sanoa asia tai asiat, vailla johdantoja ja yhteenvetoja ja muuta seuraelämän edellyttämää täytepuhetta. Vaikka triviaali tulee latinan sanasta trivium, tienristeys, ei kadunkulmissa ole pakko puhua yhdentekeviä.
Katu on puolueeton maaperä, jolla kohtaaminen on tasa-arvoista. Ei olla missään määrätilanteessa, joka normittaisi tai roolittaisi käyttäytymistä.
- Talonpoikainen työrytmi on vuodenkierron määräämä. Et voi kylvää etkä korjata silloin kuin itse haluat vaan ainoastaan silloin, kun luonto tarjoaa siihen otollisen ajankohdan. Väliin jäävät ajat voit levätä tai harrastaa hyvällä omalla tunnolla. Toista on moderni teollisuus- ja toimistotyö. Sitä voi tehostaa, sen tuottavuutta voi lisätä, suomeksi se merkitsee: tehdä enemmän vähemmässä ajassa.
Että se tarkoittaa myös hätäisemmin ja huolimattomammin on tabu, jota ei voi sanoa. - Nopeuden ja hitauden suhteen klassinen paradaoksi on keisari Augustuksen festina lente, kiiruhda hitaasti...
- Voin tietysti omaksua ajan filosofian, jonka mukaan ei ole muuta kuin ikuinen nykyhetki. Tulevaisuutta ei ole, se tulee nykyhetkeen. Tai nykyhetki virtaa kuin piste ajan suoralla. Tulevaisuus on käsitteellinen harha tai mentaalinen ilmiö,
se edustaa mielikuvituksen piiriä. Mikään ei ole missään olomuodossa olemassa ennen kuin se tulee nykyhetkeen. Filosofian vastaava praksis on elää hetki ja päivä kerrallaan. - Yleisen uskomuksen mukaan tulevaisuuteen voi nähdä unessa. Enneuni, joka normaalitiede ei tunnusta, kuuluu ihmiskunnan enemmistön ajattomiin kokemuksiin.
Tästä ei ole kuin pieni hyppäys etiäisiin niin ollaankin jo tutuilla tantereilla...
Envall havannoi ympäristöään, kuuntelee itseään ja vetää johtopäätöksiä tuoden ne lukijansa ulottuville kauniskielisesti syväluodaten ja monelta kantilta pohdiskellen. Envallin vahvuus rakentuu lujalle perustalle, sillä hän ei ole yhden asian mies, vaan tarjoaa laaja-alaisia teräväpiirtoisia näkökulmia otsikoiden alla jättäen lukijalle löytämisen, oivaltamisen ja ajattelemisen ilon.
Laadukasta, tyylikästä ja hyväkieliasuista jälkeä, jonka antiin tykästyin suuresti ja kokoelman herättämiin tunnelmiin jäin viipyilemään.
- Ilon kyky on taitoa valita ne asiat, joista ilo irtoaa, vähän tai paljon. Ja taitoa sivuuttaa ne, unohtaa ne, joista se sammuisi, jos ne valtaan päästäisi...
Loppusanoiksi esseestä Pakko kuolla, pakko elää ote Eino Leinon runosta Tumma:
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.
Tavarataloissa tahi taivasalla:
Iloista viikonloppua:
Tähdistä minäkin aloitin, Haarniskan kautta siirryn tähän uuteen, kunhan kirjasto suo. Ja tykkään kirjalijan tuotannosta kovasti.
VastaaPoistaIloa tuotti tuo Leinon runo, kiitos!
Envallin ajatuskuluissa on jotain määrittelemättömän kiehtovaa ja kiinnostavaa.
PoistaLeinon runo pysähdytti, puhutteli ja luin sen useampaan kertaan. Päällimmäisiksi paremmat ja mukavaa viikonlopun jatkoa:)
Sehän kuulosti oikein hyvältä, kiitos esittelystä❤ Nyt onkin lukukelit kohdillaan nimittäin ulos ei tee ihan hurjasti mieli kun nyt vihmoo niin kovasti ja lunta tulee vaakatasossa:) Mukavaa lauantai päivää❤
VastaaPoistaEnvall on laaja-alaisuudessaan ja terävyydessään antoisa kirjailija. Lukukelejä on meille kyllä riittävästi ollut tarjolla, josko parempaa luvassa. Leppoisaa lauantaiehtoota:)
Poista